AHNEUS Tällä viikolla käyty ahneuden Suomi-Ruotsi-maaottelu on päättynyt Suomen ylivoimaiseen voittoon. Suomea ja Ruotsia nimittäin yhdistää ainakin yksi asia: talouskurimuksessa oleva lentoyhtiö. Sekä Finnair että SAS ovat tällä viikolla ilmoittaneet saneerauksistaan.
SAS:n tilanne on pahempi, ja myös irtisanomisia tulee. Finnairilla luovutaan 3000 työntekijän kannustinpalkkioista. Mutta niin surkea ei Suomessa tilanne ole, että koskettaisiin johdon kannustimiin. Ne säilyvät, joten asuntohuolissa kamppaillut Mika Vehviläinen voi nukkua yönsä rauhallisesti loistokodissaan.
SAS:llä joudutaan alentamaan myös palkkoja. Keskimäärin yhtiö leikkaa palkkoja 12 prosenttia. Ylen haastattelema SAS:n johdon edustaja kertoi, että hänen palkkaansa pienennetään enemmän, 20 prosenttia.
Onhan siinä siis pieni nyanssiero, miten tällaiset asiat Suomessa ja Ruotsissa hoidetaan, mutta meillähän onkin näitä hyviä veljiä.
Ylioppilas Puupponen
perjantai 16. marraskuuta 2012
torstai 15. marraskuuta 2012
Ilmaomistajaohjauksen mallimaa
SIJOITTAMINEN Neuvostoliitossa vitsailtiin aikanaan lihasta ja kaviaarista, jota ei ollut. Suomessakin irtoaa komiikkaa asioista, joista puhutaan, mutta joita ei ole.
Suomalaista kaviaaria on mm. valtion harjoittama omistajaohjaus. Siitä puhutaan paljon enemmän kuin sitä tehdään. Viimeksi omistajaohjaus kelpasi keppihevoseksi, kun kansanedustajat keskustelivat Ylen aamu-tv:ssä siitä, pitääkö valtion vähentää osuuttaan katastrofi-Talvivaarassa vai peräti lisätä sitä.
Mm. kansanedustaja Eero Lehti (kok.) haluaa valtion kasvattavan osuuttaan Talvivaarasta, "koska osakeyhtiöissä tämä antaa jo huomattavasti paremman ohjausmahdollisuuden". Lehden mukaan esimerkiksi yli kymmenen prosentin osuudella valtio voisi ohjata kaivosyhtiön ratkaisuja.
Huutonaurua!
Milloin viimeksi valtio on käyttänyt ohjausmahdollisuutta niin, että sillä olisi ollut jotain merkitystä ennen kun on jo aivan liian myöhäistä? Käyttikö valtio ohjausmahdollisuuttaan, kun Stora Enso päätti lopettaa kannattavan sellutehtaan Kemijärvellä? Onko valtio merkittävä tekijä Finnairissa, josta se omistaa noin puolet? Omistajaohjaako valtio sekasotkusta toiseen kulkevaa VR:ää mitenkään, vaikka omistaa sen kokonaan?
Valtion ohjausmahdollisuudet ovat siis omistusosuudesta riippumatta nolla prosenttia, kun niitä ei kuitenkaan käytetä. Valtio on kuin mikä tahansa piensijoittaja, joka odottaa vain maltillista tuottoa salkulleen. Se pitäisi tunnustaa avoimesti, ja lopettaa omistajaohjauksesta lässyttäminen.
Ilmakitaran soitto on Suomessa suosittua kapakkaviihdettä. Siinä artisti soittaa kitaraa, jota ei ole, ja se naurattaa katsojia. Siksi on luontevaa, että myös ilmaomistajaohjaus on meillä kovassa iskussa. Erona vain se, että sen edessä hymy hyytyy.
Ylioppilas Puupponen
Suomalaista kaviaaria on mm. valtion harjoittama omistajaohjaus. Siitä puhutaan paljon enemmän kuin sitä tehdään. Viimeksi omistajaohjaus kelpasi keppihevoseksi, kun kansanedustajat keskustelivat Ylen aamu-tv:ssä siitä, pitääkö valtion vähentää osuuttaan katastrofi-Talvivaarassa vai peräti lisätä sitä.
Mm. kansanedustaja Eero Lehti (kok.) haluaa valtion kasvattavan osuuttaan Talvivaarasta, "koska osakeyhtiöissä tämä antaa jo huomattavasti paremman ohjausmahdollisuuden". Lehden mukaan esimerkiksi yli kymmenen prosentin osuudella valtio voisi ohjata kaivosyhtiön ratkaisuja.
Huutonaurua!
Milloin viimeksi valtio on käyttänyt ohjausmahdollisuutta niin, että sillä olisi ollut jotain merkitystä ennen kun on jo aivan liian myöhäistä? Käyttikö valtio ohjausmahdollisuuttaan, kun Stora Enso päätti lopettaa kannattavan sellutehtaan Kemijärvellä? Onko valtio merkittävä tekijä Finnairissa, josta se omistaa noin puolet? Omistajaohjaako valtio sekasotkusta toiseen kulkevaa VR:ää mitenkään, vaikka omistaa sen kokonaan?
Valtion ohjausmahdollisuudet ovat siis omistusosuudesta riippumatta nolla prosenttia, kun niitä ei kuitenkaan käytetä. Valtio on kuin mikä tahansa piensijoittaja, joka odottaa vain maltillista tuottoa salkulleen. Se pitäisi tunnustaa avoimesti, ja lopettaa omistajaohjauksesta lässyttäminen.
Ilmakitaran soitto on Suomessa suosittua kapakkaviihdettä. Siinä artisti soittaa kitaraa, jota ei ole, ja se naurattaa katsojia. Siksi on luontevaa, että myös ilmaomistajaohjaus on meillä kovassa iskussa. Erona vain se, että sen edessä hymy hyytyy.
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Mielenosoitus Kipsisakka Oyj:n muistolle
AHNEUS Keskiviikkona 14.11.2012 kansa kokoontuu eduskunnan eteen suremaan kainuulaista hyvä veli -kaivosta kohdannutta epäonnea. Surun aiheina ovat mm. seuraavat asiat:
* Kaivoksen ympäristöministerinä siunanneen Paula Lehtomäen perheen mittavat osaketappiot. Lähes 290 000 eurolla Talvivaaraa tankanneen puolison ja lasten jättipotista on sulanut päivän kurssilla 230 000 euroa.
* Keskustan ja kokoomuksen mainostaman reaalivihreyden ja realistisen luontosuhteen paljastuminen luonnonvarojen realisoinniksi riskeistä välittämättä. Silmälasiensa asentoa oikova vihreä ympäristöministeri Ville Niinistö ottanee osaa Kipsisakka Oyj:n kaivoksen suruun, samoin teollisuuden lauluja laulava vasemmisto.
* Kallisarvoisen uraanin yllättävä karkaaminen kaivosalueelta juuri, kun uraanituotanto oli tarkoitus käynnistää vain pienten lupamuodollisuuksien jälkeen.
* No jotain ympäristötuhoja kai myös on, mutta tärkeintähän olisi kuitenkin saada kaivos tuottamaan mahdollisimman nopeasti rahaa pikku osakkeenomistajille. Kuolleilla kaloilla ja saastuneilla järvillä ei ole yhtään osaketta, joten paskaakos niistä.
Ylioppilas Puupponen
Stop Talvivaara -mielenosoitus 14.11.2012 eduskuntatalolla klo 16-20.
* Kaivoksen ympäristöministerinä siunanneen Paula Lehtomäen perheen mittavat osaketappiot. Lähes 290 000 eurolla Talvivaaraa tankanneen puolison ja lasten jättipotista on sulanut päivän kurssilla 230 000 euroa.
* Keskustan ja kokoomuksen mainostaman reaalivihreyden ja realistisen luontosuhteen paljastuminen luonnonvarojen realisoinniksi riskeistä välittämättä. Silmälasiensa asentoa oikova vihreä ympäristöministeri Ville Niinistö ottanee osaa Kipsisakka Oyj:n kaivoksen suruun, samoin teollisuuden lauluja laulava vasemmisto.
* Kallisarvoisen uraanin yllättävä karkaaminen kaivosalueelta juuri, kun uraanituotanto oli tarkoitus käynnistää vain pienten lupamuodollisuuksien jälkeen.
* No jotain ympäristötuhoja kai myös on, mutta tärkeintähän olisi kuitenkin saada kaivos tuottamaan mahdollisimman nopeasti rahaa pikku osakkeenomistajille. Kuolleilla kaloilla ja saastuneilla järvillä ei ole yhtään osaketta, joten paskaakos niistä.
Ylioppilas Puupponen
Stop Talvivaara -mielenosoitus 14.11.2012 eduskuntatalolla klo 16-20.
tiistai 13. marraskuuta 2012
Asuntokuplan ystävät, osa 3
LOBBAUS Jatkosarjamme Finanssivalvonnan esittämän asuntolainakaton murskaamiseen tähtäävästä propagandasta jatkuu.
Seuraava älähtäjä on asuntokuplatriangelin kolmas kärki, eli asuntovälittäjät. Kiinteistömaailman toimitusjohtajan, jos jonkun, älähtäminen todistaa, kuinka asuntojen hinnat lähtisivät laskuun, jos Fivan suunnittelema katto toteutettaisiin.
Ja sehän ei tietenkään asuntokuplavälittäjille käy. Jutun otsikon mukaan lainakatto ei olisi "tätä päivää". Ja kuten uutisen ensimmäisessä lukijakommentissa todetaankin, tätä päivää on velkavankeus ja jättihintaiset asunnot.
Aikaisemmat sarjamme osat:
Osa 1: Pankit vastustavat lainakattoa
Osa 2: Asunto-osakkeenomistajat vastustavat lainakattoa
Ylioppilas Puupponen
Seuraava älähtäjä on asuntokuplatriangelin kolmas kärki, eli asuntovälittäjät. Kiinteistömaailman toimitusjohtajan, jos jonkun, älähtäminen todistaa, kuinka asuntojen hinnat lähtisivät laskuun, jos Fivan suunnittelema katto toteutettaisiin.
Ja sehän ei tietenkään asuntokuplavälittäjille käy. Jutun otsikon mukaan lainakatto ei olisi "tätä päivää". Ja kuten uutisen ensimmäisessä lukijakommentissa todetaankin, tätä päivää on velkavankeus ja jättihintaiset asunnot.
Aikaisemmat sarjamme osat:
Osa 1: Pankit vastustavat lainakattoa
Osa 2: Asunto-osakkeenomistajat vastustavat lainakattoa
Ylioppilas Puupponen
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Vuoden betonirakenne
AHNEUS Suomalaisen työn laatu kestää vertailun. Vuoden betonirakenteeksikin 1972 nimitetty vesitornityyppi kesti Jyväskylässä vuoden sijasta peräti neljättä vuosikymmentä ennen kuin romahti viikko sitten alas.
Vuoden betonirakenne -palkinnon saaneen Nurmijärven vesitornin on piirtänyt arkkitehti Ollila. Vesitornin liepeillä ulkoilevia nurmijärveläisiä saattaa kiinnostaa sellainen tieto, että myös Turun kuuluisa Myllysilta oli saman suunnittelijan käsialaa.
Mutta ei hätää, suomalainen työ on sen verran laadukasta, että tuskin nyt kahta vesitornia ainakaan samana vuonna romahtaa. Eikä Myllysilta edes romahtanut, vähän vain painui. Ja Nurmijärvelläkin rauhoitellaan, että heidän vesitorninsa on pienempi kuin jyväskyläläisten, joten se saattaa kestää pitempään.
Jos joku ei muista, niin erilaisten betonihökötysten tekeminen oli 1970-luvun Suomessa ns. helvetin hyvä bisnes. Ja niin on muuten 2010-luvullakin. Puupposen kaveri kertoi olleensa menneenä keväänä apupoikana helsinkiläisellä asuntorakennustyömaalla, jossa rakenteet pantiin umpeen ja talo valmiiksi, vaikka sisälle jäivät sateessa kastuneet eristeet.
Siinäkin asunnossa vietettäneen parhaillaan isänpäivää uudessa kodissa autuaan tietämättömänä siitä, mitä betonipalikoiden välissä muhii. Isien tekemää laatua!
Ylioppilas Puupponen
Vuoden betonirakenne -palkinnon saaneen Nurmijärven vesitornin on piirtänyt arkkitehti Ollila. Vesitornin liepeillä ulkoilevia nurmijärveläisiä saattaa kiinnostaa sellainen tieto, että myös Turun kuuluisa Myllysilta oli saman suunnittelijan käsialaa.
Mutta ei hätää, suomalainen työ on sen verran laadukasta, että tuskin nyt kahta vesitornia ainakaan samana vuonna romahtaa. Eikä Myllysilta edes romahtanut, vähän vain painui. Ja Nurmijärvelläkin rauhoitellaan, että heidän vesitorninsa on pienempi kuin jyväskyläläisten, joten se saattaa kestää pitempään.
Jos joku ei muista, niin erilaisten betonihökötysten tekeminen oli 1970-luvun Suomessa ns. helvetin hyvä bisnes. Ja niin on muuten 2010-luvullakin. Puupposen kaveri kertoi olleensa menneenä keväänä apupoikana helsinkiläisellä asuntorakennustyömaalla, jossa rakenteet pantiin umpeen ja talo valmiiksi, vaikka sisälle jäivät sateessa kastuneet eristeet.
Siinäkin asunnossa vietettäneen parhaillaan isänpäivää uudessa kodissa autuaan tietämättömänä siitä, mitä betonipalikoiden välissä muhii. Isien tekemää laatua!
Ylioppilas Puupponen
lauantai 10. marraskuuta 2012
Häkämiehestä tuntuu hyvältä
VALTA Elinkeinoministeri Jyri Häkämies (kokoomusveli) siirtyy elinkeinoelämän
(EK) lobbariksi ilman, että hän edes käy välillä vaatteita vaihtamassa.
Tässä ei ole mitään väärää, koska Häkämiehestä ei tunnu siltä.
”Tärkeää on tietysti näissä asioissa, mitä itse kokee”, Häkämies sanoo HS:n mukaan.
Siinähän ei tietenkään ole mitään outoa, että Häkämies on tähän saakka laatinut elinkeinoelämää koskevia lakeja, mutta siirtyy nyt pöydän toiselle puolelle neuvomaan uutta ministeriä, miten lakeja pitää säätää.
EU-komissaarit joutuvat odottamaan puolitoista vuotta, ennen kuin he voivat lähteä lobbaamaan omissa asioissaan. Mutta Bryssel on Suomeen verrattuna pelkkä peräkammari, joten siihen ei voi verrata.
EK ei omasta mielestään edes ole lobbarijärjestö, vaan se on ”kansallisella asialla”. Teollisuus siis tekee pyytetöntä työtään kaikkien suomalaisten hyväksi. Samaa mieltä ovat varmaan ne tuhannet työttömät, jotka on potkittu pihalle voittoa tekevistä EK:n jäsenyrityksistä.
Häkämies on muuten ollut verraten hiljaa Talvivaaran jätevesistä. Silti juuri hänen tehtävänsä olisi ollut valvoa, että ely-keskus puuttuu kaivoksen päästöihin. Tehtävä ei kuulu ympäristöministeri Ville Niinistölle (vihr.), vaikka Häkämiehen seuraaja Jan Vapaavuori (kokoomusveli) sellaista Ylen haastattelussa vihjailikin.
Nyt Häkämies pääsee kiusallisesta vastuustaan ja voi aivan avoimesti vaatia ymmärrystä Talvivaaralle, onhan kaivosteollisuus Suomen uusi nokia.
Hajaantukaa! Ei tässä mitään dramatiikkaa ole! Siniristiliput salkoon!
Salaneuvos Vilmi
”Tärkeää on tietysti näissä asioissa, mitä itse kokee”, Häkämies sanoo HS:n mukaan.
Siinähän ei tietenkään ole mitään outoa, että Häkämies on tähän saakka laatinut elinkeinoelämää koskevia lakeja, mutta siirtyy nyt pöydän toiselle puolelle neuvomaan uutta ministeriä, miten lakeja pitää säätää.
EU-komissaarit joutuvat odottamaan puolitoista vuotta, ennen kuin he voivat lähteä lobbaamaan omissa asioissaan. Mutta Bryssel on Suomeen verrattuna pelkkä peräkammari, joten siihen ei voi verrata.
EK ei omasta mielestään edes ole lobbarijärjestö, vaan se on ”kansallisella asialla”. Teollisuus siis tekee pyytetöntä työtään kaikkien suomalaisten hyväksi. Samaa mieltä ovat varmaan ne tuhannet työttömät, jotka on potkittu pihalle voittoa tekevistä EK:n jäsenyrityksistä.
Häkämies on muuten ollut verraten hiljaa Talvivaaran jätevesistä. Silti juuri hänen tehtävänsä olisi ollut valvoa, että ely-keskus puuttuu kaivoksen päästöihin. Tehtävä ei kuulu ympäristöministeri Ville Niinistölle (vihr.), vaikka Häkämiehen seuraaja Jan Vapaavuori (kokoomusveli) sellaista Ylen haastattelussa vihjailikin.
Nyt Häkämies pääsee kiusallisesta vastuustaan ja voi aivan avoimesti vaatia ymmärrystä Talvivaaralle, onhan kaivosteollisuus Suomen uusi nokia.
Hajaantukaa! Ei tässä mitään dramatiikkaa ole! Siniristiliput salkoon!
Salaneuvos Vilmi
perjantai 9. marraskuuta 2012
Puro sanoi puli puli
TALVIVAARA Osavuosikatsauksen julkaisun jälkeen velikerho on lähtenyt retkelle ja koittaa rentoutua kumisaappaat jalassa kuunnellen kainuulaisen puron solinaa. Purossa toistaiseksi virrannut runsas 600 000 tuhatta kuutiota jätelientä on kuitenkin aiheuttanut lievää hermostuneisuutta saappaiden varsien riittävyydestä. Puron jäteliemi näyttää tulevan altaasta, jonka eräs kerholainen muistelee alunperin tarkoitetun veden sijasta kipsisakalle. Raskasmetallisen ja uraanipitoisen puron äärellä veljeskunnan kollektiivinen otsasuoni pullistuu:
- Ihme juttu koko vuoto, vaikka pojat kelmua veteli louhikon päälle.
- Olet sen verran nuori, ettet kaikkea tiedä. Eikä tarvitsekaan! Ympäristöväki tämänkin taustalla on. Kaikki johtuu siitä höpönlöpön ympäristölupahakemuksessa, jossa luvan saamiseksi piti luvata järjestää suljettu vesikierto...
- Tietenkin luvattiin! Lupaamalla tulee paljon halvemmaksi kuin tekemällä, keskeytti kerhon nokkamies.
- Joo, ja kaupan päälle tuli isommat päästömäärät jätevedelle, vaikkakin riittämättömät. Sen takia vettä on ollut pakko johtaa avolouhokseen ja tuohon kipsisakka-altaaseenkin. Syyttäköön viranomaiset itseään, saatanan tunarit. Niiden määräysten mukaan tuo allaskin on rakennettu. Siellähän on Elyssä patoylitarkastajasta ja ylijohtajasta lähtien tämän hankkeen ukkoja töissä. Ei tämä meidän vastuulla voi olla, opasti kerhon joo-mies nuorinta veljeä.
- Pääasia kuitenkin, että saadaan allasta nyt tyhjemmäksi. Ja kun täällä aina sataa, jos ei vettä niin räntää, todettiin yhdessä ja painuttiin niskakyyryssä klubitiloihin takkatulen ääreen.
Klubitiloissa ulkona vallinnut aavistuksen kireä tunnelma alkoi sulaa tulen rätistessä takassa. Konjakkilasillisten jälkeen veljet liikuttuivat jo siinä määrin, että ELY-keskuksellekin satoi kiitosta, vaikkei se ollutkaan antanut lupaa veden varastoinnille kipsisakka-altaaseen.
- Ei ole lupaa ei. Mutta eipä ne sitä kieltääkään uskaltaneet.
- Patoakin antoivat korottaa mutinoitta.
Illan aikana menneitä muisteltiin ja maljoja nousi. Totuttuun tapaan maljapuheita pidettiin useamman tahon kunniaksi:
- Täydet pisteet Elyn siunauksella mittauksista vastanneille veljille!
- Näppärästi se lasten iho-oireilukin kuitattiin! Eipä sitä kukaan enää muista.
Kiitosta herui myös uskolliselle Tukesille, joka oli totuttuun tapaansa ymmärtänyt olla hiljaa kaikki nämä vuodet.
Illan tunnelma oli pääsääntöisesti mielialoja nostattava. Erityisen ylpeitä oltiin sekä yrityshistoriallisesti että yhteiskunnallisesti siitä saavutuksesta, että oltiin onnistuttu valjastamaan armeijakin mukaan toimintaan. Veljistä nuorin sortui kuitenkin pikkutunneilla muistelemaan tuoreinta osavuosikatsausta. Miten esimerkiksi nikkelin suhteen odotukset eivät olleet lainkaan toteutuneet? Vielä alkuvuodesta arveltiin, että tänä vuonna sitä saataisiin 30 000 tonnia. Kesällä arvioitiin, että ehkä viisi tonnia vähemmän. Nyt näytti, että hyvä jos viime vuoden 16 000 tonniin päästäisiin. Tehdas seisoo tuottamattomana, mutta kulut kasvavat ja tappiota on jo nyt tullut raskaasti enemmän kuin viime vuonna. Entäpä nämä ituhipit, mökkien huru-ukot ja muut piipertäjät, jos joku höyrähtänyt ottaakin niiden väitteet ympäristöongelmista todesta? Kokeneemmat veljet rauhoittelivat muistuttamalla, että onhan meillä Solidium. Aina voidaan pistää vaikka suunnattu anti pystyyn. Tyhmiähän ne ovat jolleivat täkyyn tartu. Viime vuonna ja vielä annin jälkeen tänäkin vuonna pitivät Talvivaaraa moneen otteeseen hyvänä sijoituksena. Nythän tätä saa huomattavasti halvemmalla, eli sijoitus ei kun paranee. Eikä eläkeyhtiöt osaa muuta kuin peesata.Tämä hanke on jo nyt niin suuri, ettei valtiolla ole varaa antaa sen kaatua rahanpuutteeseen. Veljistä nuorin saatiin myös lopulta vakuuttumaan siitä, että tämän kokoluokan hanke suojelee tekijäänsä automaattisesti kaiken maailman hörhöiltä.
- Hyvä veli, älä huoli. Voit nojata turvallisin mielin nahkasohvaan. Pojat muuten kuuluu paikanneen altaankin jo hyvään kuntoon. Pienet sille!
Järjestöneuvos Jurmu
- Ihme juttu koko vuoto, vaikka pojat kelmua veteli louhikon päälle.
- Olet sen verran nuori, ettet kaikkea tiedä. Eikä tarvitsekaan! Ympäristöväki tämänkin taustalla on. Kaikki johtuu siitä höpönlöpön ympäristölupahakemuksessa, jossa luvan saamiseksi piti luvata järjestää suljettu vesikierto...
- Tietenkin luvattiin! Lupaamalla tulee paljon halvemmaksi kuin tekemällä, keskeytti kerhon nokkamies.
- Joo, ja kaupan päälle tuli isommat päästömäärät jätevedelle, vaikkakin riittämättömät. Sen takia vettä on ollut pakko johtaa avolouhokseen ja tuohon kipsisakka-altaaseenkin. Syyttäköön viranomaiset itseään, saatanan tunarit. Niiden määräysten mukaan tuo allaskin on rakennettu. Siellähän on Elyssä patoylitarkastajasta ja ylijohtajasta lähtien tämän hankkeen ukkoja töissä. Ei tämä meidän vastuulla voi olla, opasti kerhon joo-mies nuorinta veljeä.
- Pääasia kuitenkin, että saadaan allasta nyt tyhjemmäksi. Ja kun täällä aina sataa, jos ei vettä niin räntää, todettiin yhdessä ja painuttiin niskakyyryssä klubitiloihin takkatulen ääreen.
Klubitiloissa ulkona vallinnut aavistuksen kireä tunnelma alkoi sulaa tulen rätistessä takassa. Konjakkilasillisten jälkeen veljet liikuttuivat jo siinä määrin, että ELY-keskuksellekin satoi kiitosta, vaikkei se ollutkaan antanut lupaa veden varastoinnille kipsisakka-altaaseen.
- Ei ole lupaa ei. Mutta eipä ne sitä kieltääkään uskaltaneet.
- Patoakin antoivat korottaa mutinoitta.
Illan aikana menneitä muisteltiin ja maljoja nousi. Totuttuun tapaan maljapuheita pidettiin useamman tahon kunniaksi:
- Täydet pisteet Elyn siunauksella mittauksista vastanneille veljille!
- Näppärästi se lasten iho-oireilukin kuitattiin! Eipä sitä kukaan enää muista.
Kiitosta herui myös uskolliselle Tukesille, joka oli totuttuun tapaansa ymmärtänyt olla hiljaa kaikki nämä vuodet.
Illan tunnelma oli pääsääntöisesti mielialoja nostattava. Erityisen ylpeitä oltiin sekä yrityshistoriallisesti että yhteiskunnallisesti siitä saavutuksesta, että oltiin onnistuttu valjastamaan armeijakin mukaan toimintaan. Veljistä nuorin sortui kuitenkin pikkutunneilla muistelemaan tuoreinta osavuosikatsausta. Miten esimerkiksi nikkelin suhteen odotukset eivät olleet lainkaan toteutuneet? Vielä alkuvuodesta arveltiin, että tänä vuonna sitä saataisiin 30 000 tonnia. Kesällä arvioitiin, että ehkä viisi tonnia vähemmän. Nyt näytti, että hyvä jos viime vuoden 16 000 tonniin päästäisiin. Tehdas seisoo tuottamattomana, mutta kulut kasvavat ja tappiota on jo nyt tullut raskaasti enemmän kuin viime vuonna. Entäpä nämä ituhipit, mökkien huru-ukot ja muut piipertäjät, jos joku höyrähtänyt ottaakin niiden väitteet ympäristöongelmista todesta? Kokeneemmat veljet rauhoittelivat muistuttamalla, että onhan meillä Solidium. Aina voidaan pistää vaikka suunnattu anti pystyyn. Tyhmiähän ne ovat jolleivat täkyyn tartu. Viime vuonna ja vielä annin jälkeen tänäkin vuonna pitivät Talvivaaraa moneen otteeseen hyvänä sijoituksena. Nythän tätä saa huomattavasti halvemmalla, eli sijoitus ei kun paranee. Eikä eläkeyhtiöt osaa muuta kuin peesata.Tämä hanke on jo nyt niin suuri, ettei valtiolla ole varaa antaa sen kaatua rahanpuutteeseen. Veljistä nuorin saatiin myös lopulta vakuuttumaan siitä, että tämän kokoluokan hanke suojelee tekijäänsä automaattisesti kaiken maailman hörhöiltä.
- Hyvä veli, älä huoli. Voit nojata turvallisin mielin nahkasohvaan. Pojat muuten kuuluu paikanneen altaankin jo hyvään kuntoon. Pienet sille!
Järjestöneuvos Jurmu
Mäntyniemen simputtaja
VALTA Suomella on taas käynyt hyvä herraonni,
kun meillä on presidenttinä tinkimätön valtiomies. Jos haluaa tietää
tästä valtiomiehestä vähän enemmän, kannattaa lukea Risto Uimosen tuore
kirja Puolivallaton presidentti, jonka pääosassa on Sauli Niinistö.
Uimosen tekstissä vilahtelevat sanat simputtaja, itkettäjä, diktaattori, työpaikkakiusaaja. Niinistö läksyttää alaisiaan. Niinistö näkee kaikkialla salaliittoja, joiden takana on halu syöstä hänet vallasta. Niinistö valvoo pikkutarkasti nuppineulankin putoamista. Niinistö soittelee lehtien toimituksiin ja valittaa pikkuasioista.
Kun eduskunta meinasi pudottaa Niinistön puhemiehen paikalta, Niinistö paineli huoneeseensa mököttämään. Lakikirjastakaan ei löytynyt ratkaisua pattitilanteeseen, joka laukesi vasta, kun Jacob Söderman meni maanittelemaan Niinistöä.
Jos Niinistö on jäämässä alakynteen, hän saa raivokohtauksen, jolloin vastustaja perääntyy. Sinikka Mönkäre kertoo kirjassa, miten Niinistö haukkui hänet niin pahasti, että Mönkäre alkoi itkeä.
Claes Andersson puolestaan ei kestänyt Niinistön epäoikeudenmukaisuutta, vaan menetti itsehillintänsä ministerikokouksessa. Niinistö vain nautti tilanteesta ja naureskeli, että onpa hyvää teatteria.
Tällaisia kuvauksia saadaan yleensä lukea itsevaltiaista, jotka ovat kaapanneet itselleen valtion. Näköjään on mahdollista, että demokratiassa pääsevät valtaan samanlaiset miehet.
Uimonen vertaa Niinistöä Kekkoseen, eikä syyttä. Suomalaiset rakastavat sellaisia johtajia, jotka näyttävät panevan pikkuherrat järjestykseen, vaikka he todellisuudessa he ovat vain ilkeitä valtaantakertujia.
Salaneuvos Vilmi
Uimosen tekstissä vilahtelevat sanat simputtaja, itkettäjä, diktaattori, työpaikkakiusaaja. Niinistö läksyttää alaisiaan. Niinistö näkee kaikkialla salaliittoja, joiden takana on halu syöstä hänet vallasta. Niinistö valvoo pikkutarkasti nuppineulankin putoamista. Niinistö soittelee lehtien toimituksiin ja valittaa pikkuasioista.
Kun eduskunta meinasi pudottaa Niinistön puhemiehen paikalta, Niinistö paineli huoneeseensa mököttämään. Lakikirjastakaan ei löytynyt ratkaisua pattitilanteeseen, joka laukesi vasta, kun Jacob Söderman meni maanittelemaan Niinistöä.
Jos Niinistö on jäämässä alakynteen, hän saa raivokohtauksen, jolloin vastustaja perääntyy. Sinikka Mönkäre kertoo kirjassa, miten Niinistö haukkui hänet niin pahasti, että Mönkäre alkoi itkeä.
Claes Andersson puolestaan ei kestänyt Niinistön epäoikeudenmukaisuutta, vaan menetti itsehillintänsä ministerikokouksessa. Niinistö vain nautti tilanteesta ja naureskeli, että onpa hyvää teatteria.
Tällaisia kuvauksia saadaan yleensä lukea itsevaltiaista, jotka ovat kaapanneet itselleen valtion. Näköjään on mahdollista, että demokratiassa pääsevät valtaan samanlaiset miehet.
Uimonen vertaa Niinistöä Kekkoseen, eikä syyttä. Suomalaiset rakastavat sellaisia johtajia, jotka näyttävät panevan pikkuherrat järjestykseen, vaikka he todellisuudessa he ovat vain ilkeitä valtaantakertujia.
Salaneuvos Vilmi
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Asuntokuplan ystävät, osa 2
LOBBAUS Blogissamme tehtiin ensihavainnot älähtävistä asuntoveljistä viikko sitten, kun katkerat lausunnot Finanssivalvonnan ehdottamasta lainakatosta tulivat julki.
Ensimmäisenä kalikka kalahti pankkeihin. Nyt on älinä viimeistelty loppuun, kun Suomen asunto-osakkeenomistajat ry on vihainen tolkun vaatimisesta asuntomarkkinoille.
Ymmärtäkää siis jo, kurja kansa, että asuntojen ylihinnat ovat meidän parhaaksemme.
Ylioppilas Puupponen
Ensimmäisenä kalikka kalahti pankkeihin. Nyt on älinä viimeistelty loppuun, kun Suomen asunto-osakkeenomistajat ry on vihainen tolkun vaatimisesta asuntomarkkinoille.
Ymmärtäkää siis jo, kurja kansa, että asuntojen ylihinnat ovat meidän parhaaksemme.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 6. marraskuuta 2012
Selvittämistä selvittämisen vuoksi
LOBBAUS Liikenneministeri Merja Kyllönen on käynyt VR:n 150-vuotisjuhlaseminaarissa onnittelemassa omaa rautatieyhtiötään. Puheessaan hän toisti suhtautuvansa "varauksellisesti" rautatieliikenteen avaamiseen kilpailulle. Ilmeisesti Kyllönen tarkoitti matkustajaliikenteen kilpailun avaamista, josta hän on jo vuosi sitten käynnistänyt selvityksen.
Sanomalla, että "kilpailu matkustajista ei ole tähänkään saakka ollut erityisen helppoa henkilöliikenteessä", Kyllönen tarkoittaa ilmeisesti VR:ää, jonka pöyhkeällä asenteella tuntuu olevan vaikeuksia toimia edes monopoliasemasta käsin.
Kilpailuselvityksiä ovat teettäneet useat ministerit, ja aina on saatu sama lopputulos: järkevästi toteutettuna kilpailu parantaisi ja piristäisi Suomen matkustajajunaliikennettä. Mutta Suomessa, jossa on totuttu siihen, että mitkä tahansa markkinat ajautuvat aina erilaisten velipiirien käsiin, ei ilmeisestikään uskota siihen mahdollisuuteen, että matkustajajunien vapaa kilpailu olisi mahdollista järkevästi toteutettuna.
Kyllönenkin teettää selvitystä, vaikka on täysin selvää, että hänen kaudellaan asia ei tule liikahtamaan mihinkään. Miksi Kyllönen selvityttää kalliilla rahalla asioita, joilla ei ole toteuttamismahdollisuuksia? Eikö hän silloin ainoastaan tuhlaa kansan rahoja selvän asian selvittämiseen?
Järkeviä tutkimuksia järkevistä tavoista avata matkustajaliikenne kilpailulle, saisi vaikka opiskelijoilta ilmaiseksi. Ilmaisessa on vain se vaara, että tulee väärä lopputulos.
Ylioppilas Puupponen
Sanomalla, että "kilpailu matkustajista ei ole tähänkään saakka ollut erityisen helppoa henkilöliikenteessä", Kyllönen tarkoittaa ilmeisesti VR:ää, jonka pöyhkeällä asenteella tuntuu olevan vaikeuksia toimia edes monopoliasemasta käsin.
Kilpailuselvityksiä ovat teettäneet useat ministerit, ja aina on saatu sama lopputulos: järkevästi toteutettuna kilpailu parantaisi ja piristäisi Suomen matkustajajunaliikennettä. Mutta Suomessa, jossa on totuttu siihen, että mitkä tahansa markkinat ajautuvat aina erilaisten velipiirien käsiin, ei ilmeisestikään uskota siihen mahdollisuuteen, että matkustajajunien vapaa kilpailu olisi mahdollista järkevästi toteutettuna.
Kyllönenkin teettää selvitystä, vaikka on täysin selvää, että hänen kaudellaan asia ei tule liikahtamaan mihinkään. Miksi Kyllönen selvityttää kalliilla rahalla asioita, joilla ei ole toteuttamismahdollisuuksia? Eikö hän silloin ainoastaan tuhlaa kansan rahoja selvän asian selvittämiseen?
Järkeviä tutkimuksia järkevistä tavoista avata matkustajaliikenne kilpailulle, saisi vaikka opiskelijoilta ilmaiseksi. Ilmaisessa on vain se vaara, että tulee väärä lopputulos.
Ylioppilas Puupponen
maanantai 5. marraskuuta 2012
Hyvien veljien veljessota
LAHJONTA Tamperelainen Aamulehti peräänkuuluttaa korruptiotalkoita. Lehdellä on huoli korruptiosta, joka toimii ilman lahjuksia. Aatteen voimalla tapahtuva omaan pussiin pelaaminen on siis vielä pahempaa kuin pelaaminen rahan voimalla.
Huoli on ymmärrettävä Kokoomuksen päälehdessä. Rahapiireillä ei ole keinoa kilpailla aatteen kanssa. Siksi aatteella pelaaminen on pahasta ja se pitäisi saada loppumaan.
Mutta voiko tämä olla oikeasti yllätys rahaveljille? Suomelle on ollut iät ja ajat ominaista, että korruptio on täällä halpaa. Hieman viinaa, laulua ja naisia riittää satojen miljoonien arvoisiin sopimuksiin kaavoituksessa, automaattimetrossa tai terveydenhuollon tietojärjestelmissä.
Eikä aina tarvita sitäkään. Riittää, että golffarille seminaari pidetään turnauksen yhteydessä, laskettelijalle yhteiskuntasuhteiden hoitopaikaksi valitaan tunturimaja ja maratoonarin kanssa neuvotellaan maapallon toisella puolella ilman viinaa ja naisia mutta sattumalta samaan aikaan juoksun kanssa.
Maailmanmarkkinoilla korruptio on toisessa luokassa. Venäjällä pääset sanomaan virkamiehelle päivää, jos virkamiehen oven edessä oli aamulla kyllin iso Mersu tai Bemari. Voi vain arvata, millä tasolla korruptio on valtioiden etujen hoidossa, kun taviksille esitetyssä tv-dokumentissa ”paljastetaan” lahjoiteltavan lentokoneita.
Nykyaikaisen viestinnän todellinen sisältö on siinä, mistä ei kirjoiteta. Nuorisosäätiöllä on nyt kiva revitellä, kun Keskusta on oppositiossa ja kannatus kuntavaalienkin jälkeen turvallisen kaukana rahaveljien puolueesta. Taikatemputhan perustuvat siihen, että katsojan huomio kiinnitetään johonkin epäoleelliseen. Ja kansan viha taltutetaan keksimällä tikun nokkaan nostettava syyllinen.
Todellinen korruptio ja sen haitat ovat muualla kuin nuorille asuntoja rakennuttavassa säätiössä. Siksi media ei pengo terveydenhuollon tietojärjestelmähankkeiden tai metron taustoja. Joku kiusallinen kansalaisaktivisti voi pongata älyttömyyden vertaamalla pieneen ja köyhään naapurimaahan. Mutta koska tämän asian penkominen sekoittaa rahaveljien kuvioita liiaksi, on viisaampaa käynnistää hyökkäys kohti veljeä, joka on jo valmiiksi polvillaan.
Aatteellinen korruptio ei ole sen hyväksyttävämpää kuin rahakorruptiokaan. Mutta harhaanjohtava viestintä on myös osa korruptiota. Se on korruption pintarakennetta, jolla rakennetaan näkösuojaa tärkeimmän puuhastelun rauhoittamiseksi naamion taakse.
Räikeimmillään tämä naamio on Aamulehden pääkirjoituksen lopussa, kun Keskon pääjohtaja itkee S-puolueen valtaa. Ikään kuin hän olisi pahoillaan tästä korruption rakenteesta. Varmasti onkin, kateus on katkeran pahaa mieltä siitä, että K-puolue ei ole pärjännyt yhtä hyvin.
Veli Hopea
perjantai 2. marraskuuta 2012
Pahat espoolaiset
MARKKINOINTI Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteestä vastaava HSL on vaihtanut mainostoimistoa. Uuden kumppaninsa kanssa se aikoo jatkossa keskittyä espoolaisiin autoilijoihin.
Espoolainen autoilija on myyttinen pahishahmo, jota on tarvittu joukkoliikennepropagandassa ennenkin. Espoolainen autoilija on itsekäs, ei käytä joukkoliikennettä ja tukkii Helsingin kadut. Kun puhe on pääkaupunkiseudun tuloväylien ruuhkista, puhutaan aina Espoosta tulevasta liikenteestä, eli käytännössä Länsiväylästä. Muiden tuloväylien usein pahemmat autojonot saavat olla rauhassa, koska ne eivät ole propagandaseksikkäitä.
Espoolaisen autoilijan mielikuvamörkö on tuottanut seudulle jo päätöksen mammuttimaisesta metroprojektista, jolla viedään Helsingin ja Etelä-Espoon välinen joukkoliikenne maan alle, pidennetään pysäkkietäisyyksiä ja siirrytään suorista yhteyksistä laajasti liityntäyhteyksiin. Miljardi-investointi tehdään alueelle, jolla on Suomen nopein paikallisliikenteen bussijärjestelmä.
Jos HSL perehtyisi itsekin tuottamiinsa tilastotietoihin, se huomaisi, että vantaalaisilla on autoja asukasta kohti enemmän kuin espoolaisilla. Espoon työpaikkaomavaraisuus on lähes sama kuin Vantaalla. Kehä I:n ruuhkakeskus sijaitsee iltapäivällä itäisessä Helsingissä, kun helsinkiläiset autoilijat jonottavat Itäkeskuksen liikennevaloissa ja vantaalaiset Lahdentielle. Aamulla madellaan Pirkkolassa, kun helsinkiläiset kääntyvät kehältä kohti Vantaata.
Autoilua tuottavia pientalopeltolähiöitä on yhtä lailla Espoossa, Helsingissä kuin Vantaalla. Mutta ongelmia ne näyttävät olevan vain Espoossa. Vantaalaisiin autoilijoihin ei HSL:kään ilmoita keskittyvänsä, vaikka heitä on enemmän kuin espoolaisia autoilijoita.
Käsite "espoolainen autoilija" todistaa, että kun jotain hoetaan riittävästi, se muuttuu todeksi myös viranomaisen itsensä päässä, ja hurmostila alkaa ohjata muutakin kuin markkinointia.
Ylioppilas Puupponen
Espoolainen autoilija on myyttinen pahishahmo, jota on tarvittu joukkoliikennepropagandassa ennenkin. Espoolainen autoilija on itsekäs, ei käytä joukkoliikennettä ja tukkii Helsingin kadut. Kun puhe on pääkaupunkiseudun tuloväylien ruuhkista, puhutaan aina Espoosta tulevasta liikenteestä, eli käytännössä Länsiväylästä. Muiden tuloväylien usein pahemmat autojonot saavat olla rauhassa, koska ne eivät ole propagandaseksikkäitä.
Espoolaisen autoilijan mielikuvamörkö on tuottanut seudulle jo päätöksen mammuttimaisesta metroprojektista, jolla viedään Helsingin ja Etelä-Espoon välinen joukkoliikenne maan alle, pidennetään pysäkkietäisyyksiä ja siirrytään suorista yhteyksistä laajasti liityntäyhteyksiin. Miljardi-investointi tehdään alueelle, jolla on Suomen nopein paikallisliikenteen bussijärjestelmä.
Jos HSL perehtyisi itsekin tuottamiinsa tilastotietoihin, se huomaisi, että vantaalaisilla on autoja asukasta kohti enemmän kuin espoolaisilla. Espoon työpaikkaomavaraisuus on lähes sama kuin Vantaalla. Kehä I:n ruuhkakeskus sijaitsee iltapäivällä itäisessä Helsingissä, kun helsinkiläiset autoilijat jonottavat Itäkeskuksen liikennevaloissa ja vantaalaiset Lahdentielle. Aamulla madellaan Pirkkolassa, kun helsinkiläiset kääntyvät kehältä kohti Vantaata.
Autoilua tuottavia pientalopeltolähiöitä on yhtä lailla Espoossa, Helsingissä kuin Vantaalla. Mutta ongelmia ne näyttävät olevan vain Espoossa. Vantaalaisiin autoilijoihin ei HSL:kään ilmoita keskittyvänsä, vaikka heitä on enemmän kuin espoolaisia autoilijoita.
Käsite "espoolainen autoilija" todistaa, että kun jotain hoetaan riittävästi, se muuttuu todeksi myös viranomaisen itsensä päässä, ja hurmostila alkaa ohjata muutakin kuin markkinointia.
Ylioppilas Puupponen
torstai 1. marraskuuta 2012
Lähiruokaa tuhannen kilometrin päästä
MARKKINOINTI Taas sen kuulimme. Kuningaskuluttajan 1.11.2012 haastattelemat asiantuntijat MTK:sta ja maa- ja metsätalousministeriöstä pitävät tarpeettomana lähiruuan määrittelemistä Suomen kaltaisessa pitkien etäisyyksien maassa.
Pitkien etäisyyksien maa on termi, jonka kuullessaan kannattaa aina valpastua. Tällä verukkeella lobataan milloin mitäkin sopimatonta sopivaksi.
Puupponen ei ymmärrä, mitä pitkät etäisyydet liittyvät lähiruuan käsitteeseen. Puupposen maantiedon kirjassa kaikkialla maapallolla tuhannen kilometrin päähän on tuhannen kilometrin matka, ja tuhannen kilometrin päässä ollaan aika kaukana.
MTK on vaatinut ennenkin lähiruuan ja kotimaisen ruuan muuttamista synonyymeiksi. Se on aivan yhtä rehellistä ja relevanttia kuin taloustieteilijä Jutta Urpilaisen väite, että ulkoistaminen ja yksityistäminen ovat sama asia.
Miksi MTK:n mielestä juuri suomalainen ruoka on lähiruokaa, vaikka se kuljetettaisiin Utsjoelta Hankoon? Eikö tällöin tulisi nimetä myös Ranskan Strasbourgissa tuotettu ruoka lähiruuaksi? Onhan ainakin Puupposen rispaantuneen karttakirjan mukaan Hangosta suunnilleen sama matka kumpaankin paikkaan. MTK:n mielipide todistaa, ettei lähiruuan termin halutakaan olla rehellinen, koska kyse on kauppapolitiikasta.
Hangosta Utsjoelle ulottuu sattumoisin se kuljetusketju, johon MTK:n jäsenkuntakin on joutunut hirttäytymään tuottaessaan raaka-ainetta S- ja K-ryhmän ja ruokatehtaiden rekkalogistiikkamafialle. Ihan oman bisneksen tulevaisuuden vuoksi ei siis ole järkevää ryhtyä vaatimaan lyhyempiä kuljetusmatkoja ja aitoa lähiruokaa.
Ruokatehtailussa valtaa pitävä velikerho yrittää pelata mielikuvilla, koska faktat ovat sille epämieluisia. Kaukoruokaa väitetään lähiruuaksi, ja ruokaveljien teettämissä mainoksissa on henkilökohtaisesti nimettyjä lehmiä, vapaana kulkevia kanoja ja 50-luvun maalaismaisemia.
Tämän sumutuksen ehkä tragikoomisin tuotos on luomubroileri. Siis luonnonmukaisesti tuotettu, luonnossa esiintymätön, lentokyvytön lintu, joka teurastetaan heti, kun se ei enää mahdu liikkumaan luomubroilerihallinsa lattialla. Ja jos ravintola tekee siitä ruoka-annoksen keskiluokan pullerolle, tämä epälintu jalostuu ruokalistaan kanaksi.
Hyvää ruokahalua, pidetään laput silmillä!
Ylioppilas Puupponen
Pitkien etäisyyksien maa on termi, jonka kuullessaan kannattaa aina valpastua. Tällä verukkeella lobataan milloin mitäkin sopimatonta sopivaksi.
Puupponen ei ymmärrä, mitä pitkät etäisyydet liittyvät lähiruuan käsitteeseen. Puupposen maantiedon kirjassa kaikkialla maapallolla tuhannen kilometrin päähän on tuhannen kilometrin matka, ja tuhannen kilometrin päässä ollaan aika kaukana.
MTK on vaatinut ennenkin lähiruuan ja kotimaisen ruuan muuttamista synonyymeiksi. Se on aivan yhtä rehellistä ja relevanttia kuin taloustieteilijä Jutta Urpilaisen väite, että ulkoistaminen ja yksityistäminen ovat sama asia.
Miksi MTK:n mielestä juuri suomalainen ruoka on lähiruokaa, vaikka se kuljetettaisiin Utsjoelta Hankoon? Eikö tällöin tulisi nimetä myös Ranskan Strasbourgissa tuotettu ruoka lähiruuaksi? Onhan ainakin Puupposen rispaantuneen karttakirjan mukaan Hangosta suunnilleen sama matka kumpaankin paikkaan. MTK:n mielipide todistaa, ettei lähiruuan termin halutakaan olla rehellinen, koska kyse on kauppapolitiikasta.
Hangosta Utsjoelle ulottuu sattumoisin se kuljetusketju, johon MTK:n jäsenkuntakin on joutunut hirttäytymään tuottaessaan raaka-ainetta S- ja K-ryhmän ja ruokatehtaiden rekkalogistiikkamafialle. Ihan oman bisneksen tulevaisuuden vuoksi ei siis ole järkevää ryhtyä vaatimaan lyhyempiä kuljetusmatkoja ja aitoa lähiruokaa.
Ruokatehtailussa valtaa pitävä velikerho yrittää pelata mielikuvilla, koska faktat ovat sille epämieluisia. Kaukoruokaa väitetään lähiruuaksi, ja ruokaveljien teettämissä mainoksissa on henkilökohtaisesti nimettyjä lehmiä, vapaana kulkevia kanoja ja 50-luvun maalaismaisemia.
Tämän sumutuksen ehkä tragikoomisin tuotos on luomubroileri. Siis luonnonmukaisesti tuotettu, luonnossa esiintymätön, lentokyvytön lintu, joka teurastetaan heti, kun se ei enää mahdu liikkumaan luomubroilerihallinsa lattialla. Ja jos ravintola tekee siitä ruoka-annoksen keskiluokan pullerolle, tämä epälintu jalostuu ruokalistaan kanaksi.
Hyvää ruokahalua, pidetään laput silmillä!
Ylioppilas Puupponen
tiistai 30. lokakuuta 2012
Kauhukuva halvemmista asunnoista
ASUNTOKUPLA Velkaveljillä meni hätäpaska housuun: Finanssivalvonta vaatii rahoituslaitoksia lopettamaan sadan prosentin lainojen antamisen. Näin ollen lainanhakijalla tulisi olla jotain säästössä jo valmiiksi. Tällaistahan lainananto oli läpi koko pankkihistorian, ennen kuin nykyinen matalakorkoinen kuplahullutus keksittiin.
Rahamarkkinat pelottelevat, että 10-20 prosentin omavastuun vaatiminen johtaisi asuntomarkkinat häiriötilaan. Näin sanoessaan velkaveljet väittävät, ettei asuntomarkkinoilla jo ole häiriötilaa.
Tavallisen ihmisen mielestä häiriötilaa on jatkunut jo vuosikaudet. Mitättömistä luukuista pyydetään ja maksetaan käsittämättömiä summia, ja ihmiset velkaantuvat. Velkaveljille tämä ei kuitenkaan ole ollut häiriötila, vaan oikein mukava tila.
Eipä ihme, että MTV3:n uutisten haastattelema velkaveli nyyhkytti asuntojen hintojen laskevan 5-10 prosenttia, jos pankit tottelevat Finanssivalvontaa.
Ehkäpä poliitikot jälleen pelastavat velkaveljet, eikä asuntojen hintoja saada järkevämmälle tasolle.
Ylioppilas Puuppponen
Rahamarkkinat pelottelevat, että 10-20 prosentin omavastuun vaatiminen johtaisi asuntomarkkinat häiriötilaan. Näin sanoessaan velkaveljet väittävät, ettei asuntomarkkinoilla jo ole häiriötilaa.
Tavallisen ihmisen mielestä häiriötilaa on jatkunut jo vuosikaudet. Mitättömistä luukuista pyydetään ja maksetaan käsittämättömiä summia, ja ihmiset velkaantuvat. Velkaveljille tämä ei kuitenkaan ole ollut häiriötila, vaan oikein mukava tila.
Eipä ihme, että MTV3:n uutisten haastattelema velkaveli nyyhkytti asuntojen hintojen laskevan 5-10 prosenttia, jos pankit tottelevat Finanssivalvontaa.
Ehkäpä poliitikot jälleen pelastavat velkaveljet, eikä asuntojen hintoja saada järkevämmälle tasolle.
Ylioppilas Puuppponen
lauantai 27. lokakuuta 2012
Rötös kannattaa
RIKOS Yritykset ovat yhteiskuntamme selkäranka. Ilman yrityksiä ei ole hyvinvointia. Tämänhän me tiedämme hyvin.
Miten siis pitäisi suhtautua siihen tietoon, että joka kolmannella toimitusjohtajalla on rikostuomio? Tai siihen, että useampi kuin joka viides pörssiyhtiön hallituksen jäsen on tuomittu rikoksesta?
Uumajan yliopisto on selvittänyt, että 23 prosenttia ruotsalaisten yritysten johtajista tai hallituksen jäsenistä on saanut rikostuomion. Tutkimusta siteerataan tuoreessa Kanava-lehdessä.
Yleisimmät rikokset ovat rattijuopumus ja varomattomuus liikenteessä. Johtajien rikosrekisterissä on myös varkauksia, ryöstöjä, pahoinpitelyjä, ryöstöjä, velallisen epärehellisyyttä, sisäpiiririkoksia ja petoksia.
Tavallista on, että palkkaushetkellä johtajien rötöksiä ei selvitellä. Yleisesti myös ajatellaan, että eihän yksi rattituomio työntekoa haittaa.
Tutkimuksessa todetaan, että rikostaustaiset pomot ottavat turhan kovia riskejä ja ajavat pahimmillaan yrityksen nurin. Ominaista näille tyypeille on, että he osaavat manipuloida työyhteisöä. He ovat narsisteja, joita eivät koske nopeusrajoitukset eivätkä muutkaan lait tai säännöt.
Mutta tämä kaikki tapahtuu onneksi vain Ruotsissa, joka on aivan erilainen yhteiskunta kuin Suomi. Meillä on aina ollut niin hyvä herraonni, että rötösherrat eivät pääse pomojen palleille.
Salaneuvos Vilmi
Miten siis pitäisi suhtautua siihen tietoon, että joka kolmannella toimitusjohtajalla on rikostuomio? Tai siihen, että useampi kuin joka viides pörssiyhtiön hallituksen jäsen on tuomittu rikoksesta?
Uumajan yliopisto on selvittänyt, että 23 prosenttia ruotsalaisten yritysten johtajista tai hallituksen jäsenistä on saanut rikostuomion. Tutkimusta siteerataan tuoreessa Kanava-lehdessä.
Yleisimmät rikokset ovat rattijuopumus ja varomattomuus liikenteessä. Johtajien rikosrekisterissä on myös varkauksia, ryöstöjä, pahoinpitelyjä, ryöstöjä, velallisen epärehellisyyttä, sisäpiiririkoksia ja petoksia.
Tavallista on, että palkkaushetkellä johtajien rötöksiä ei selvitellä. Yleisesti myös ajatellaan, että eihän yksi rattituomio työntekoa haittaa.
Tutkimuksessa todetaan, että rikostaustaiset pomot ottavat turhan kovia riskejä ja ajavat pahimmillaan yrityksen nurin. Ominaista näille tyypeille on, että he osaavat manipuloida työyhteisöä. He ovat narsisteja, joita eivät koske nopeusrajoitukset eivätkä muutkaan lait tai säännöt.
Mutta tämä kaikki tapahtuu onneksi vain Ruotsissa, joka on aivan erilainen yhteiskunta kuin Suomi. Meillä on aina ollut niin hyvä herraonni, että rötösherrat eivät pääse pomojen palleille.
Salaneuvos Vilmi
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Päivitys talouden sanakirjaan
SIJOITTAMINEN Kerhomme keittiön pöydän äärellä mietittiin jokin aika sitten kuumeisesti, mitä tarkoittaa, kun joku jättimäinen projekti on siirtynyt projektinomaiseen toimintaan ja siihen liittyviin haasteisiin, eikä meillä tässä ole mitään hätää. Vaihdamme vain vähän jätkiä. (1.10.2012)
Nyt tiedämme, että se tarkoittaa sitä, että suuren ydinvoimalahankkeen pääsijoittaja on vetäytymässä, ja homma on kaatumassa kokonaan. (24.10.2012)
Ylioppilas Puupponen
Nyt tiedämme, että se tarkoittaa sitä, että suuren ydinvoimalahankkeen pääsijoittaja on vetäytymässä, ja homma on kaatumassa kokonaan. (24.10.2012)
Ylioppilas Puupponen
Pöytäkirjoja valkoisella musteella
TIEDON PIMITTÄMINEN Kuntalaisilla on mahdollisuus seurata kuntien päätöksentekoelinten tekemisiä lukemalla internetissä julkaistavia kokouspöytäkirjoja. Näin kuntalainen voi valvoa valitsemiensa päättäjien toimintaa.
Esimerkiksi HKL:n johtokunnan kokouspöytäkirjoista kansalainen voi todeta, kuinka joku pöytäkirjaan kirjattu asia "merkitään tiedoksi", tai jostakin asiasta on tehty päätös "esittelijän ehdotuksen mukaan". Muuta kansalainen ei sitten tiedäkään, mutta sehän riittää meidän olosuhteissamme ilmeisen hyvin.
Asiasta kirjoittaa Hufvudstadsbladetin toimittaja Tommy Pohjola blogissaan, jossa hän kertoo tekemiään havaintoja Helsingin kaupungin ajamasta suurhankkeesta, automaattimetrosta.
Pohjola on yksi harvoja median edustajia, jolla on ollut mitään kiinnostusta selvittää tämän vastustamattomasti etenevän skandaalin vaiheita. Pohjolan tekemä, tiedonjulkistamispalkinnon arvoinen työ on huomattu myös journalistien ammattilehdessä, joskin se ei tunnu innostaneen muita median edustajia asian kimppuun. Siksi suurin osa kansasta ei ole lainkaan tietoinen kymmenien miljoonien veroeurojen valumisesta hiekkaan.
Ja sehän sopii eräille oikein hyvin.
Ylioppilas Puupponen
Esimerkiksi HKL:n johtokunnan kokouspöytäkirjoista kansalainen voi todeta, kuinka joku pöytäkirjaan kirjattu asia "merkitään tiedoksi", tai jostakin asiasta on tehty päätös "esittelijän ehdotuksen mukaan". Muuta kansalainen ei sitten tiedäkään, mutta sehän riittää meidän olosuhteissamme ilmeisen hyvin.
Asiasta kirjoittaa Hufvudstadsbladetin toimittaja Tommy Pohjola blogissaan, jossa hän kertoo tekemiään havaintoja Helsingin kaupungin ajamasta suurhankkeesta, automaattimetrosta.
Pohjola on yksi harvoja median edustajia, jolla on ollut mitään kiinnostusta selvittää tämän vastustamattomasti etenevän skandaalin vaiheita. Pohjolan tekemä, tiedonjulkistamispalkinnon arvoinen työ on huomattu myös journalistien ammattilehdessä, joskin se ei tunnu innostaneen muita median edustajia asian kimppuun. Siksi suurin osa kansasta ei ole lainkaan tietoinen kymmenien miljoonien veroeurojen valumisesta hiekkaan.
Ja sehän sopii eräille oikein hyvin.
Ylioppilas Puupponen
maanantai 22. lokakuuta 2012
Johtamista pimeällä palkalla
VALTA Kuntien tai kuntayhtymien omistamista yhtiöistä ei saa tietoa johdon palkoista. Osa yhtiöistä pimittää palkkatiedot, vaikka kunta-alan suositus on kertoa ne avoimesti.
Siksi emme saa tietää, mitä esimerkiksi Länsimetro Oy:n Matti Kokkiselle maksetaan metron teettämisestä Espooseen. Kokkinen ei ole Kuntaliiton suosituksesta edes kuullutkaan. Myöskään miljoonatappioita tekevän Helsingin Bussiliikenteen johtajan palkkaa ei kerrota. "Me emme ole julkisessa päätöksenteossa", Vantaan Energian toimitusjohtaja Pertti Laukkanen puolestaan korostaa.
Aivan.
Vanha sananlasku: joka pierua pidättää, sillä on muutakin salattavaa.
Ylioppilas Puupponen
Siksi emme saa tietää, mitä esimerkiksi Länsimetro Oy:n Matti Kokkiselle maksetaan metron teettämisestä Espooseen. Kokkinen ei ole Kuntaliiton suosituksesta edes kuullutkaan. Myöskään miljoonatappioita tekevän Helsingin Bussiliikenteen johtajan palkkaa ei kerrota. "Me emme ole julkisessa päätöksenteossa", Vantaan Energian toimitusjohtaja Pertti Laukkanen puolestaan korostaa.
Aivan.
Vanha sananlasku: joka pierua pidättää, sillä on muutakin salattavaa.
Ylioppilas Puupponen
lauantai 20. lokakuuta 2012
Isoveli-VR valvoo taas
RIKOS Helsingin rautatieasemalla on taas rikottu kansalaisten perusoikeuksia. Voima-lehden valokuvaaja oli joutunut kärhämään ryhtyessään ottamaan tavanomaisia kuvia haastateltavasta aseman lehtikioskilla.
Pääosassa oli jälleen vartiontiliike, jonka työntekijöillä ei ole tapauksen perusteella edes alkeellisia perustietoja julkisia tiloja koskevasta lainsäädännöstä. Samoin voi sanoa myös kioskia pitävästä, ja kuvauslupakäytännöllään lakia rikkovasta Rautakirjasta.
Rakennusta ja sen valvontaa hallinnoivan VR:n tiedossa on täysin varmasti eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen alkuvuodesta 2005 tekemä linjaus, jonka mukaan asemien kaltaisissa julkisissa tiloissa kuvaamista ei voi kieltää. Kuvaaminen on sallittua myös liiketiloissa, jonne yleisöllä on vapaa pääsy. Tästä paljon julkisuutta saaneesta lausunnosta huolimatta valokuvaamisen rajoittaminen jatkuu.
Myös Puupponen on saanut tehdä Helsingin asemalla matkan suomalaiseen totalitarismiin. Kesällä 2005 - siis apulaisoikeusasiamiehen lausunnon antamisen jälkeen - Puupponen ajoi autonsa Lapin yöjunaan, jonka lähtöä odotellessaan matkailija Puupponen ikuisti autovaunun katolla olleen kulkuneuvonsa asemalaiturilta käsin. Ei mennyt kuin muutama sekunti, kun vartijat ilmestyivät paikalle kieltojaan jakamaan.
Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin voidaan siis todeta, että asia ei ole muuttunut miksikään.
Henkilö, josta kuvia oli tarkoitus ottaa, oli afrikkalainen sananvapausjuristi. Hän varmaankin tunsi olonsa kotoisaksi päästessään näin käytännönläheisellä tavalla tutustumaan Suomen sananvapauden tilaan.
Ylioppilas Puupponen
Pääosassa oli jälleen vartiontiliike, jonka työntekijöillä ei ole tapauksen perusteella edes alkeellisia perustietoja julkisia tiloja koskevasta lainsäädännöstä. Samoin voi sanoa myös kioskia pitävästä, ja kuvauslupakäytännöllään lakia rikkovasta Rautakirjasta.
Rakennusta ja sen valvontaa hallinnoivan VR:n tiedossa on täysin varmasti eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen alkuvuodesta 2005 tekemä linjaus, jonka mukaan asemien kaltaisissa julkisissa tiloissa kuvaamista ei voi kieltää. Kuvaaminen on sallittua myös liiketiloissa, jonne yleisöllä on vapaa pääsy. Tästä paljon julkisuutta saaneesta lausunnosta huolimatta valokuvaamisen rajoittaminen jatkuu.
Myös Puupponen on saanut tehdä Helsingin asemalla matkan suomalaiseen totalitarismiin. Kesällä 2005 - siis apulaisoikeusasiamiehen lausunnon antamisen jälkeen - Puupponen ajoi autonsa Lapin yöjunaan, jonka lähtöä odotellessaan matkailija Puupponen ikuisti autovaunun katolla olleen kulkuneuvonsa asemalaiturilta käsin. Ei mennyt kuin muutama sekunti, kun vartijat ilmestyivät paikalle kieltojaan jakamaan.
Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin voidaan siis todeta, että asia ei ole muuttunut miksikään.
Henkilö, josta kuvia oli tarkoitus ottaa, oli afrikkalainen sananvapausjuristi. Hän varmaankin tunsi olonsa kotoisaksi päästessään näin käytännönläheisellä tavalla tutustumaan Suomen sananvapauden tilaan.
Ylioppilas Puupponen
perjantai 19. lokakuuta 2012
Lumedemokratian pimeät vaalit
TIEDON PIMITTÄMINEN Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen sen on nyt livauttanut. Hallituksen sosiaali- ja terveysuudistuksesta ei välttämättä saada tietoa ennen kunnallisvaaleja.
Hetkeä aikaisemmin saman puolueen peruspalveluministeri oli jättänyt oman luonnoksensa käsiteltäväksi suljettujen ovien takana. Saman tien jo levitettiin tietoa, että luonnos on ylimalkainen, siitä vain keskustellaan, eikä se ole lopullinen.
Vaalien ennakkoäänestys on jo alkanut, ja joka päivä kasvava osa äänestäjäkunnasta on joutunut antamaan äänensä ilman tietoa siitä, mitä sosiaali- ja terveyspalveluille hallituksen ratkaisussa tapahtuu. Kuntien menoista sote-sektori on tyypillisesti noin 80 prosenttia, eli koko kuntaelämä on käytännössä kiinni hallituksen linjauksesta.
Koreografia on ilmiselvä, eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Hallituksessa ovat lähes kaikki eduskuntapuolueet, eikä äänestäjien haluta tietävän, mitä kuntien pään menoksi suunnitellaan, koska äänestäjät voisivat silloin ottaa kantaa asiaan vaaleissa. Sote-uudistusta on tehty 1,5 vuotta, ja nimenomaan 1,5 vuotta, jotta se ei valmistuisi vaaleihin mennessä. Vaalien jälkeen voidaan sitten ilmoittaa, mitkä kaikki asiat muutetaan vaikka pakolla.
Suomi kiertää pitkin maailmaa valvomassa kehitys- ja kehittyvien maiden vaalitoimituksia ja antaa lausuntoja milloin minkin lumedemokratian vaalien olosuhteista. Voisiko joku ulkomainen vaalitarkkailija puuttua siihen, että Suomen kansalta vaali toisensa jälkeen pimitetään tietoisesti tärkeimmät asiat, joista vaaleissa pitäisi äänestää?
Ylioppilas Puupponen
Hetkeä aikaisemmin saman puolueen peruspalveluministeri oli jättänyt oman luonnoksensa käsiteltäväksi suljettujen ovien takana. Saman tien jo levitettiin tietoa, että luonnos on ylimalkainen, siitä vain keskustellaan, eikä se ole lopullinen.
Vaalien ennakkoäänestys on jo alkanut, ja joka päivä kasvava osa äänestäjäkunnasta on joutunut antamaan äänensä ilman tietoa siitä, mitä sosiaali- ja terveyspalveluille hallituksen ratkaisussa tapahtuu. Kuntien menoista sote-sektori on tyypillisesti noin 80 prosenttia, eli koko kuntaelämä on käytännössä kiinni hallituksen linjauksesta.
Koreografia on ilmiselvä, eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Hallituksessa ovat lähes kaikki eduskuntapuolueet, eikä äänestäjien haluta tietävän, mitä kuntien pään menoksi suunnitellaan, koska äänestäjät voisivat silloin ottaa kantaa asiaan vaaleissa. Sote-uudistusta on tehty 1,5 vuotta, ja nimenomaan 1,5 vuotta, jotta se ei valmistuisi vaaleihin mennessä. Vaalien jälkeen voidaan sitten ilmoittaa, mitkä kaikki asiat muutetaan vaikka pakolla.
Suomi kiertää pitkin maailmaa valvomassa kehitys- ja kehittyvien maiden vaalitoimituksia ja antaa lausuntoja milloin minkin lumedemokratian vaalien olosuhteista. Voisiko joku ulkomainen vaalitarkkailija puuttua siihen, että Suomen kansalta vaali toisensa jälkeen pimitetään tietoisesti tärkeimmät asiat, joista vaaleissa pitäisi äänestää?
Ylioppilas Puupponen
torstai 18. lokakuuta 2012
Tieveljet vaihtavat leiriä
SUHDETOIMINTA Tervala-jupakkaa on nyt saatu seurata muutama päivä. Odotin asian kääntyvän ministeri Kyllösen tappioksi yhtä nopeasti kuin kävi ministerin uran alussa. Silloin Kyllönen rohkeni uhmata eduskuntaakin vahvempaa VR:ää puhumalla kotiseutunsa Kainuun yöjunista. Mutta vain hetken.
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Kyllösen asema on vahva ja Tervalan heikko. Tervalaa eivät auta entisen liikenneministerin (Sasi) ja entisen maakuntajohtajan (Kanerva) puolustelut. Aika ja raha näyttävät ajaneen Tervalan ohitse.
Tervalalla on 30-vuotinen ura, mutta se ei ole Liikennevirastossa vaan Tiehallinnossa. Tervala on tieidealisti, jonka lausunnot eivät juuri muita liikennemuotoja kunnioita.
Kovaksi jätkäksi sanottu Tervala on pitkällä urallaan tottunut sopimaan tiehankkeet kabineteissa ja saunan lauteilla ilman turhaa julkisuutta. Mutta liikennealan virastouudistus pakotti Tervalan tekemisiin muidenkin liikennemuotojen kanssa. Tätä ja julkisuutta Tervala ei hallinnut. Tervalan lento katkesi jo kerran vuonna 2006 ylimieliseen asenteeseen julkisuudessa Kemijärven yöjunan kanssa. Demariministeri Susanna Huovinen siirsi Tervalan hyllylle syyskuusta 2006.
Tervalan onneksi ministeri vaihtui mutta Tervala pysyi. Anu Vehviläinen rehabilitoi Tervalan ensin liikennepoliittisen osaston päälliköksi vuoden 2008 alusta ja myöhemmin Liikenneviraston johtoon vuoden 2010 alusta. Tai Vehviläinen pantiin tekemään näin. Asiassa saattoi vaikuttaa se, että Tervala suostui ilmeisen vastentahtoisesti antamaan länsimetrolle 200 miljoonaa, joka siunattiin liikennepoliittiseen selontekoon maaliskuussa 2008. Asia, jota ei kannattanut Vehviläinenkään.
Liikenneviraston tarkoitus on nähdä liikennejärjestelmä ja sen rahoitus kokonaisuutena. Tervalalle liikenne on kuitenkin autoilua, joka tarvitsee moottoriteitä. Siten Liikennevirastossa mennään sekä Tervalan osaamisen että asenteiden ulkopuolelle. Se on näkynyt myös kyvyttömyytenä toimia oman henkilökunnan kanssa. Kova jätkä ei kysele eikä keskustele vaan sanoo, miten asiat ovat.
Tervalalle lienee vaikea ymmärtää myös sitä, että vanhat rakennusliikkeiden tieveljet eivät olekaan niin tieidealisteja kuin Tervala itse. Metro- ja Pisaratunneleiden teko on vielä kalliimpaa kuin moottoriteiden rakentaminen. Siksi vuorineuvokset lobbaavat liikennepoliittisiin selontekoihin moottoriteitä herkullisempia hankkeita. Se on vieläpä helppoa, kun vihreä vasemmisto kuolaa raskaiden eli mahdollisimman kalliiden ratahankkeiden perään.
Ennustaminen on vaikeata sekä tyhmää. Mutta Tervalan asema näyttää heikolta, kun tieveljet muuttuvat tunneliveljiksi. Kyllösen idealismi sopii rahastamiseen paremmin kuin Tervalan tieidealismi. Ei se niin vaikeata ole ymmärtää. Pisaran miljardi on paljon enemmän kuin valtatie 8:n 180 miljoonaa. Raha on tehokas konsultti.
Veli Hopea
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Kyllösen asema on vahva ja Tervalan heikko. Tervalaa eivät auta entisen liikenneministerin (Sasi) ja entisen maakuntajohtajan (Kanerva) puolustelut. Aika ja raha näyttävät ajaneen Tervalan ohitse.
Tervalalla on 30-vuotinen ura, mutta se ei ole Liikennevirastossa vaan Tiehallinnossa. Tervala on tieidealisti, jonka lausunnot eivät juuri muita liikennemuotoja kunnioita.
Kovaksi jätkäksi sanottu Tervala on pitkällä urallaan tottunut sopimaan tiehankkeet kabineteissa ja saunan lauteilla ilman turhaa julkisuutta. Mutta liikennealan virastouudistus pakotti Tervalan tekemisiin muidenkin liikennemuotojen kanssa. Tätä ja julkisuutta Tervala ei hallinnut. Tervalan lento katkesi jo kerran vuonna 2006 ylimieliseen asenteeseen julkisuudessa Kemijärven yöjunan kanssa. Demariministeri Susanna Huovinen siirsi Tervalan hyllylle syyskuusta 2006.
Tervalan onneksi ministeri vaihtui mutta Tervala pysyi. Anu Vehviläinen rehabilitoi Tervalan ensin liikennepoliittisen osaston päälliköksi vuoden 2008 alusta ja myöhemmin Liikenneviraston johtoon vuoden 2010 alusta. Tai Vehviläinen pantiin tekemään näin. Asiassa saattoi vaikuttaa se, että Tervala suostui ilmeisen vastentahtoisesti antamaan länsimetrolle 200 miljoonaa, joka siunattiin liikennepoliittiseen selontekoon maaliskuussa 2008. Asia, jota ei kannattanut Vehviläinenkään.
Liikenneviraston tarkoitus on nähdä liikennejärjestelmä ja sen rahoitus kokonaisuutena. Tervalalle liikenne on kuitenkin autoilua, joka tarvitsee moottoriteitä. Siten Liikennevirastossa mennään sekä Tervalan osaamisen että asenteiden ulkopuolelle. Se on näkynyt myös kyvyttömyytenä toimia oman henkilökunnan kanssa. Kova jätkä ei kysele eikä keskustele vaan sanoo, miten asiat ovat.
Tervalalle lienee vaikea ymmärtää myös sitä, että vanhat rakennusliikkeiden tieveljet eivät olekaan niin tieidealisteja kuin Tervala itse. Metro- ja Pisaratunneleiden teko on vielä kalliimpaa kuin moottoriteiden rakentaminen. Siksi vuorineuvokset lobbaavat liikennepoliittisiin selontekoihin moottoriteitä herkullisempia hankkeita. Se on vieläpä helppoa, kun vihreä vasemmisto kuolaa raskaiden eli mahdollisimman kalliiden ratahankkeiden perään.
Ennustaminen on vaikeata sekä tyhmää. Mutta Tervalan asema näyttää heikolta, kun tieveljet muuttuvat tunneliveljiksi. Kyllösen idealismi sopii rahastamiseen paremmin kuin Tervalan tieidealismi. Ei se niin vaikeata ole ymmärtää. Pisaran miljardi on paljon enemmän kuin valtatie 8:n 180 miljoonaa. Raha on tehokas konsultti.
Veli Hopea
Juhania kaivaten
SUHDETOIMINTA
Niin kovin apusi oli suuri
niin vahva olit kuin vuori
Sinuun saatoimme aina niin luottaa,
kauttasi asioita ohi ministerin tuottaa
Hyvää Veljeä kaivaten
Pro 5-tie nelikaistaiseksi, 8-tie moottoritieksi,
Pro Liikenneviraston alueellistaminen Lappeenrantaan
jne jne
Kimmo Sasi
Anu Vehviläinen
Markku Kakriainen
Mikko Alatalo
Kari Rajamäki
Ilkka Kanerva
Timo Laaninen
Risto Volanen
Niin kovin apusi oli suuri
niin vahva olit kuin vuori
Sinuun saatoimme aina niin luottaa,
kauttasi asioita ohi ministerin tuottaa
Hyvää Veljeä kaivaten
Pro 5-tie nelikaistaiseksi, 8-tie moottoritieksi,
Pro Liikenneviraston alueellistaminen Lappeenrantaan
jne jne
Kimmo Sasi
Anu Vehviläinen
Markku Kakriainen
Mikko Alatalo
Kari Rajamäki
Ilkka Kanerva
Timo Laaninen
Risto Volanen
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
HOK-Elanto ja selkeät arvot
SUHDETOIMINTA Osuusliikkeessä sattuu ja tapahtuu. Nyt HOK-Elannon entinen kiinteistöpäällikkö on epäiltynä vehkeilystä tutun maanrakennusliikkeen ja konsulttiyhtiön kanssa. Jäljille päästiin Vantaan eronneen kaupunginjohtaja Jukka Peltomäen tapauksen tutkinnassa.
HOK-Elannon toimitusjohtaja Matti Niemi painottaa "yleisellä tasolla", että "kenenkään yksittäisen HOK-Elannon työntekijän intressit eivät saa olla ristiriidassa HOK-Elannon liiketoiminnan kanssa".
Tämän voi kai lukea niinkin, että vehkeily on kielletty silloin, kun se ei edistä osuuskaupan liiketoimintaa.
Ylioppilas Puupponen
HOK-Elannon toimitusjohtaja Matti Niemi painottaa "yleisellä tasolla", että "kenenkään yksittäisen HOK-Elannon työntekijän intressit eivät saa olla ristiriidassa HOK-Elannon liiketoiminnan kanssa".
Tämän voi kai lukea niinkin, että vehkeily on kielletty silloin, kun se ei edistä osuuskaupan liiketoimintaa.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 16. lokakuuta 2012
Demokratia yllätti eduskunnan
VALTA Eduskunnassa vallitsee hämmennys. Valiokunnat vaativat selvitystä liikenneministeri Merja Kyllöseltä siitä, että Kyllönen erotti Liikenneviraston pääjohtaja Juhani Tervalan. Myös useat kansanedustajat, mm. Kari Rajamäki (sd.), Anu Vehviläinen (kesk.) ja Kimmo Sasi (kok.) ovat antaneet lausuntoja, jotka vihjaavat, että Tervalan olisi ollut parempi saada jatkaa tehtävissään.
Vaatimalla selvityksiä ja kyseenalaistamalla ministerin toimia edustajat ja valiokunnat osoittavat, että he eivät pidä toivottavana demokraattista toimintajärjestystä. Eli sitä, että ministeriöiden alaisuudessa toimivat virastot noudattavat ministeriöiden, viime kädessä ministerin ohjeita ja näin toteuttavat demokratiaa sellaisena kuin se sivistysvaltioissa on nähty.
Kyllönen on selkeästi kertonut, että Tervala ei totellut ministeriön ohjausta. Hän antoi ministeriön linjausten vastaisia lausuntoja ja jätti mm. ministerin vaatiman 8-tien remontin suunnitteluprosessin tekemättä. Kansalle tulee kalliiksi myös se, että Tervala salli Kehäradan rakennusvirheiden maksattamisen tilaajalla, eli Liikennevirastolla, eli kansalla.
Suomessa on iät ja ajat päivitelty sitä, kuinka virkamiehillä on liikaa kontrolloimatonta valtaa. Nyt, kun tälle demokratian yli kävelevälle vallankäytölle kerrankin on konkreettisesti pantu joku raja, eniten parkuu eduskunta.
Miten paljon se kertookaan.
Yhden virkamiehen ylivaltaa nyt puolustavien poliitikkojen nimet kannattaa panna muistiin. Eiköhän jossakin vaiheessa selviä, millaisten kytkösten kautta Tervala oli heille niin hyödyllinen veli, että häntä kannatti tukea, vaikka demokratian peruskäsityksiä uhmaten.
Ylioppilas Puupponen
P.S. Kytköksistä puheenollen, kannattaa lukea kokoomuslehden artikkeli asiasta. Kun liikenneministeriön ja yhteiskunnan rahat eivät tiukkana aikanamme riitä moottoriteihin, Veli Tervalaa se ei ole heilauttanut millään tavalla. Tuleehan siitä vierotusoireita velikerholle, kun hyvä asfalttimies näin julmasti erotetaan.
Vaatimalla selvityksiä ja kyseenalaistamalla ministerin toimia edustajat ja valiokunnat osoittavat, että he eivät pidä toivottavana demokraattista toimintajärjestystä. Eli sitä, että ministeriöiden alaisuudessa toimivat virastot noudattavat ministeriöiden, viime kädessä ministerin ohjeita ja näin toteuttavat demokratiaa sellaisena kuin se sivistysvaltioissa on nähty.
Kyllönen on selkeästi kertonut, että Tervala ei totellut ministeriön ohjausta. Hän antoi ministeriön linjausten vastaisia lausuntoja ja jätti mm. ministerin vaatiman 8-tien remontin suunnitteluprosessin tekemättä. Kansalle tulee kalliiksi myös se, että Tervala salli Kehäradan rakennusvirheiden maksattamisen tilaajalla, eli Liikennevirastolla, eli kansalla.
Suomessa on iät ja ajat päivitelty sitä, kuinka virkamiehillä on liikaa kontrolloimatonta valtaa. Nyt, kun tälle demokratian yli kävelevälle vallankäytölle kerrankin on konkreettisesti pantu joku raja, eniten parkuu eduskunta.
Miten paljon se kertookaan.
Yhden virkamiehen ylivaltaa nyt puolustavien poliitikkojen nimet kannattaa panna muistiin. Eiköhän jossakin vaiheessa selviä, millaisten kytkösten kautta Tervala oli heille niin hyödyllinen veli, että häntä kannatti tukea, vaikka demokratian peruskäsityksiä uhmaten.
Ylioppilas Puupponen
P.S. Kytköksistä puheenollen, kannattaa lukea kokoomuslehden artikkeli asiasta. Kun liikenneministeriön ja yhteiskunnan rahat eivät tiukkana aikanamme riitä moottoriteihin, Veli Tervalaa se ei ole heilauttanut millään tavalla. Tuleehan siitä vierotusoireita velikerholle, kun hyvä asfalttimies näin julmasti erotetaan.
maanantai 15. lokakuuta 2012
Aina on tilaa yhdelle
POLIITTISET VIRAT Liikenneviraston johtaja Juhani Tervala ei nauti enää liikenneministeri Merja Kyllösen luottamusta. Liikenneviraston, Tervalan ja Liikennevirastoa vahtivan liikenne- ja viestintäministeriön ristiveto on ollut jo pitkään tiedossa. Kyllönen näyttää nyt kaapin paikan ja virastolle sen, kuka sitä todellisuudessa käskee.
Siksi "on sovittu", että Tervala siirtyy Liikennevirastosta liikenne- ja viestintäministeriöön. Siellä liikenneasioiden johtajana toimii sattumoisin liikenneministeri Merja Kyllönen, joka ei siis luota Tervalaan.
Näin toimii julkisen sektorin virkamiesautomaatti: pestissään epäonnistunut Tervala saa takaisin entisen virkansa rakennusneuvoksena, ja yhteiskunnalle tulee tuplakustannukset, kun Liikennevirastoon palkataan uusi johtaja, ja entinen laahustaa vailla luottamusta ministeriön käytävillä.
Ylioppilas Puupponen
Siksi "on sovittu", että Tervala siirtyy Liikennevirastosta liikenne- ja viestintäministeriöön. Siellä liikenneasioiden johtajana toimii sattumoisin liikenneministeri Merja Kyllönen, joka ei siis luota Tervalaan.
Näin toimii julkisen sektorin virkamiesautomaatti: pestissään epäonnistunut Tervala saa takaisin entisen virkansa rakennusneuvoksena, ja yhteiskunnalle tulee tuplakustannukset, kun Liikennevirastoon palkataan uusi johtaja, ja entinen laahustaa vailla luottamusta ministeriön käytävillä.
Ylioppilas Puupponen
perjantai 12. lokakuuta 2012
Urheiluveljet sotaväessä
SUHDETOIMINTA Sauli Niinistö, Suomen
palloliitto. Ilkka Kanerva, Suomen olympiakomitea ja Suomen
urheiluliitto, Lasse Lehtinen, Veikkausliiga. Esko Aho, Suomen
hiihtoliitto.
Tässä on vain muutama esimerkki niistä poliitikoista, jotka ovat myös urheilupomoja. Heitä olisi verraten paljon enemmänkin, koska jokainen poliitikko tietää, että urheilijan vieressä poseeraaminen on paras keino kerätä myönteistä julkisuutta.
Tällaisista poliitikoista on hyötyä urheilujärjestöille. He pitävät huolta, että urheilun rahoitus on kunnossa. Erityisen hyvin he pitävät huolta ammattilaisurheilusta, koska siellä liikkuvat isot rahat. Niistä saattaa putoilla roposia tämän poliitikonkin polulle.
Urheilijat puolestaan voivat odottaa hyvien suoritusten vastapainoksi paitsi rahaa, myös kaikenlaisia privilegioita.
”Me arvostamme sellaisia nuoria, jotka pitävät itsensä urheilemalla hyvässä kunnossa. Hyväkuntoiset miehet jaksavat puolustaa maata”, sanoi pataljoonan komentaja meille alokkaille joskus takavuosina.
Sitä hän ei sanonut, että puolustusvoimat arvostaa hyvää kuntoa niin paljon, että urheilevien miesten ei tarvitse käydä kasarmilla kuin näyttäytymässä. Huippu-urheilijan asepalvelus on sitä, että hän pukee maastopuvun kerran ylleen ja antaa lehdistön ottaa muutaman valokuvan. Puolustusvoimatkin on tyytyväinen myönteisiin lehtijuttuihin.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja pyytää nyt pääesikunnalta selvityksen tästä vuosikymmeniä jatkuneesta hyvä veli -pelistä. Se on iloinen asia, mutta pääesikunnan vastaus tiedetään jo nyt: ”Pääesikunta pitää ammattiurheilijoita hyvänä esimerkkinä ja maanpuolustustahtoa lisäävänä joukkona, joten heidän asemaansa ei ole tarpeen tehdä muutoksia.”
Salaneuvos Vilmi
Tässä on vain muutama esimerkki niistä poliitikoista, jotka ovat myös urheilupomoja. Heitä olisi verraten paljon enemmänkin, koska jokainen poliitikko tietää, että urheilijan vieressä poseeraaminen on paras keino kerätä myönteistä julkisuutta.
Tällaisista poliitikoista on hyötyä urheilujärjestöille. He pitävät huolta, että urheilun rahoitus on kunnossa. Erityisen hyvin he pitävät huolta ammattilaisurheilusta, koska siellä liikkuvat isot rahat. Niistä saattaa putoilla roposia tämän poliitikonkin polulle.
Urheilijat puolestaan voivat odottaa hyvien suoritusten vastapainoksi paitsi rahaa, myös kaikenlaisia privilegioita.
”Me arvostamme sellaisia nuoria, jotka pitävät itsensä urheilemalla hyvässä kunnossa. Hyväkuntoiset miehet jaksavat puolustaa maata”, sanoi pataljoonan komentaja meille alokkaille joskus takavuosina.
Sitä hän ei sanonut, että puolustusvoimat arvostaa hyvää kuntoa niin paljon, että urheilevien miesten ei tarvitse käydä kasarmilla kuin näyttäytymässä. Huippu-urheilijan asepalvelus on sitä, että hän pukee maastopuvun kerran ylleen ja antaa lehdistön ottaa muutaman valokuvan. Puolustusvoimatkin on tyytyväinen myönteisiin lehtijuttuihin.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja pyytää nyt pääesikunnalta selvityksen tästä vuosikymmeniä jatkuneesta hyvä veli -pelistä. Se on iloinen asia, mutta pääesikunnan vastaus tiedetään jo nyt: ”Pääesikunta pitää ammattiurheilijoita hyvänä esimerkkinä ja maanpuolustustahtoa lisäävänä joukkona, joten heidän asemaansa ei ole tarpeen tehdä muutoksia.”
Salaneuvos Vilmi
torstai 11. lokakuuta 2012
Toimiva kilpailuvalvonta - Suomelle vieras asia
KANSA MAKSAA Maailman läpinäkyvimmässä maassa ollaan yllättyneitä. On nimittäin paljastunut, että EU:ssa on toimiva kilpailuvalvonta.
Suomen valtion pörssisalkkuja hoitavan Solidiumin johtaja on yllättynyt siitä, etteivät Outokummun junailemat yritysjärjestelyt menneetkään läpi EU:n kilpailuviranomaisten syynistä. Tämä merkitsee myös järjestelyn muuttumista epäedulliseksi yhtiölle ja sitä kautta taloudellisia tappioita.
Yllättyminen on ymmärrettävää, onhan Suomessa totuttu siihen, että suuret saavat rauhassa suurentua, eikä oma viranomaisemme puutu siihen pitkällä kepilläkään. Esimerkiksi ruokakauppamme duopoli on kasvanut kaikessa rauhassa jo yli 80 prosentin, mutta sitä ei ole ryhdytty pilkkomaan kilpailun turvaamiseksi.
Outokummun epäonnistuneen tempauksen seurauksena yhtiön osake sukelsi pörssissä, eli valtion, eli kansalaisten omaisuuden arvo heikkeni. Onneksi ihan kaikille ei käynyt huonosti: johtajat on uutisen mukaan sitoutettu tähän kurjaan muutosvaiheeseen ylimääräisellä salkullisella isoja seteleitä.
Ylioppilas Puupponen
Suomen valtion pörssisalkkuja hoitavan Solidiumin johtaja on yllättynyt siitä, etteivät Outokummun junailemat yritysjärjestelyt menneetkään läpi EU:n kilpailuviranomaisten syynistä. Tämä merkitsee myös järjestelyn muuttumista epäedulliseksi yhtiölle ja sitä kautta taloudellisia tappioita.
Yllättyminen on ymmärrettävää, onhan Suomessa totuttu siihen, että suuret saavat rauhassa suurentua, eikä oma viranomaisemme puutu siihen pitkällä kepilläkään. Esimerkiksi ruokakauppamme duopoli on kasvanut kaikessa rauhassa jo yli 80 prosentin, mutta sitä ei ole ryhdytty pilkkomaan kilpailun turvaamiseksi.
Outokummun epäonnistuneen tempauksen seurauksena yhtiön osake sukelsi pörssissä, eli valtion, eli kansalaisten omaisuuden arvo heikkeni. Onneksi ihan kaikille ei käynyt huonosti: johtajat on uutisen mukaan sitoutettu tähän kurjaan muutosvaiheeseen ylimääräisellä salkullisella isoja seteleitä.
Ylioppilas Puupponen
maanantai 8. lokakuuta 2012
Paratiisi on selvää säästöä
VASTUULLISUUS Työväenliikkeessä on päällä nolo tilanne. Juuri kun valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) tomerasta puuttumisesta veroparatiisiyhtiöihin on muste kuivunut, käy ilmi, että työväen osuuskauppa itse on mukana pyramidissa, jonka huipulla huojuvat paratiisisaaren palmut.
Mutta ei hätää: puoluesihteeri on ehtinyt jo hätiin ja Urpilaista pelastamaan. Se, että Tradeka on mukana paratiisista hallittavassa, Siwoja, Valintataloja ja Euromarketeja pyörittävässä Suomen Lähikauppa Oy:ssä, on ihan eri asia.
On siis tullut jälleen selväksi, että kaikki paha on kielletty, mutta vain muilta.
Ylioppilas Puupponen
Mutta ei hätää: puoluesihteeri on ehtinyt jo hätiin ja Urpilaista pelastamaan. Se, että Tradeka on mukana paratiisista hallittavassa, Siwoja, Valintataloja ja Euromarketeja pyörittävässä Suomen Lähikauppa Oy:ssä, on ihan eri asia.
On siis tullut jälleen selväksi, että kaikki paha on kielletty, mutta vain muilta.
Ylioppilas Puupponen
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Maailman proletaarit, sijoittakaa
LOBBAUS Suomen kansa toimii taas yhteistä määränpäätä vastaan. Tuoreen sijoittajabarometrin mukaan suomalaiset eivät tajua sijoitustuotteita, ja heidän kiinnostuksensa sijoittamiseen on ylipäätään vähentynyt.
Tämä on tietenkin kauheaa.
Puupponen on niin vanha, että muistaa senkin ajan, kun suomalaiset sijoittivat rahansa ihan tavalliseen elämään: ruokaan, asuntoon ja välttämättömiin hyödykkeisiin. Ulkomailla ei käyty edes joka vuosi, ja televisio vaihdettiin vasta, kun se meni rikki - siinä 20 käyttövuoden paikkeilla. Ajatus siitä, että enemmistö tavallisista ihmisistä työntäisi rahojaan sijoitustuotteisiin, ei tullut tuohon aikaan mieleenkään.
Tämä oli tietenkin kauheaa. Se, että ihmiset elivät vaatimattomasti, eivätkä juosseet materian ja pörssikurssien oravanpyörässä, tuotti nälänhätää talouseliitille, joka ei saanut kansan pikku ropoja käyttöönsä, vaan joutui junailemaan hankkeensa ihan omilla rahoillaan. Se piti talousmaailman maltillisella polulla: kuten nykyeliitti sanoo, kakku piti ensin leipoa ennen kuin sitä pystyttiin jakamaan. Kansalaista ei myöskään syyllistetty siitä, ettei hän halunnut leikkiä pörssipeluria.
Nyt ei mikään kakku ole riittävän iso, kaikkien on saatava kaikkea mahdollisimman paljon, ja jokaisen kunnollisen kansalaisen on liityttävä mukaan Systeemiin pistämällä ylimääräiset rahansa osakkeisiin. Osinkojen toivossa tallaaja oppii hokemaan, kuinka yrityksen ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa ja hännystelee lehtien uutiskommenttipalstoilla talouselämän jumalolentoja iloiten jokaisesta saneerausuutisesta.
Keräämällä kansalaisia pyramidihuijaukseen Systeemi pystyy vaimentamaan siihen kohdistuvan kritiikin. Kun tavan tallaajan menestys alkaa olla riippuvainen pörssikursseista, hänestä ei ole enää arvostelemaan Systeemiä. Kautta maailman Systeemi kiertää lobbaamassa veroalennuksia ja sanelee, mitä poliittisia ratkaisuja tulee jättää tekemättä, että Systeemin edustajat eivät pakene maasta. Tästä on Suomessakin tuore esimerkki rahoitusmarkkinaveron osalta.
Piensijoittaja-wannabe-wahlroosit säestävät, ja yhteiskunnat kurjistuvat, kun rahat menevät veroalennuksina Systeemille. Yhdysvalloissa on laskettu, että yhden ainoan presidentti Bush nuoremman valtakaudella julkinen sektori menetti 3000 miljardia dollaria. Kun näin on toimittu, on sitten hyvä julistaa, kuinka mummoja ei voida hoitaa, jollei pidetä huolta talouskasvusta.
Kaikki maailman proletaarit, tehkää parannus - tukekaa talousjumalia ja sijoittakaa.
Ylioppilas Puupponen
Tämä on tietenkin kauheaa.
Puupponen on niin vanha, että muistaa senkin ajan, kun suomalaiset sijoittivat rahansa ihan tavalliseen elämään: ruokaan, asuntoon ja välttämättömiin hyödykkeisiin. Ulkomailla ei käyty edes joka vuosi, ja televisio vaihdettiin vasta, kun se meni rikki - siinä 20 käyttövuoden paikkeilla. Ajatus siitä, että enemmistö tavallisista ihmisistä työntäisi rahojaan sijoitustuotteisiin, ei tullut tuohon aikaan mieleenkään.
Tämä oli tietenkin kauheaa. Se, että ihmiset elivät vaatimattomasti, eivätkä juosseet materian ja pörssikurssien oravanpyörässä, tuotti nälänhätää talouseliitille, joka ei saanut kansan pikku ropoja käyttöönsä, vaan joutui junailemaan hankkeensa ihan omilla rahoillaan. Se piti talousmaailman maltillisella polulla: kuten nykyeliitti sanoo, kakku piti ensin leipoa ennen kuin sitä pystyttiin jakamaan. Kansalaista ei myöskään syyllistetty siitä, ettei hän halunnut leikkiä pörssipeluria.
Nyt ei mikään kakku ole riittävän iso, kaikkien on saatava kaikkea mahdollisimman paljon, ja jokaisen kunnollisen kansalaisen on liityttävä mukaan Systeemiin pistämällä ylimääräiset rahansa osakkeisiin. Osinkojen toivossa tallaaja oppii hokemaan, kuinka yrityksen ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa ja hännystelee lehtien uutiskommenttipalstoilla talouselämän jumalolentoja iloiten jokaisesta saneerausuutisesta.
Keräämällä kansalaisia pyramidihuijaukseen Systeemi pystyy vaimentamaan siihen kohdistuvan kritiikin. Kun tavan tallaajan menestys alkaa olla riippuvainen pörssikursseista, hänestä ei ole enää arvostelemaan Systeemiä. Kautta maailman Systeemi kiertää lobbaamassa veroalennuksia ja sanelee, mitä poliittisia ratkaisuja tulee jättää tekemättä, että Systeemin edustajat eivät pakene maasta. Tästä on Suomessakin tuore esimerkki rahoitusmarkkinaveron osalta.
Piensijoittaja-wannabe-wahlroosit säestävät, ja yhteiskunnat kurjistuvat, kun rahat menevät veroalennuksina Systeemille. Yhdysvalloissa on laskettu, että yhden ainoan presidentti Bush nuoremman valtakaudella julkinen sektori menetti 3000 miljardia dollaria. Kun näin on toimittu, on sitten hyvä julistaa, kuinka mummoja ei voida hoitaa, jollei pidetä huolta talouskasvusta.
Kaikki maailman proletaarit, tehkää parannus - tukekaa talousjumalia ja sijoittakaa.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 2. lokakuuta 2012
Lahjontaa kaikkien, paitsi osapuolten mielestä
LAHJONTA Maailman läpinäkyvimmässä ja korruptoitumattomimmassa maassa on jälleen paljastunut uusi lahjontamuoto. Savu nousee taas kerran liikennealalla, jossa erilainen sisäsiittoisuus tuntuu kukoistavan kuin mitään EU:n tasavertaisen kohtelun ja yleisen soveliaisuuden etiikkaa ei olisi olemassakaan.
Vanhojen sukuyhtiöiden reittimonopolien puolesta vuosikaudet lobannut Linja-autoliitto on Kauppalehden uutisen mukaan jakanut avokätisesti vapaalippuja linja-autoyritysten toimintaympäristöstä päätöksiä tekeville Liikenneviraston , ely-keskusten sekä liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehille.
Poliisi selvittää nyt, ovatko lahjusliput vaikuttaneet vanhat bussiyritykset haastaneen Onnibusin lupahakemuksen hylkäykseen. Tätä on tietenkin täysin mahdotonta todistaa.
Mitään todisteita siitä, että lahjontaa on tapahtunut, ei sen sijaan erikseen tarvita. Linja-autoliitto myöntää antaneensa voitelua ja virkamiehet myöntävät vastaanottaneensa sitä. Toisin sanoen lahjontaa on tapahtunut.
Ainoa ongelma on jälleen kerran se, että sekä lahjoja että lahjottava eivät ymmärrä länsimaisen läpinäkyvyyden ja korruptionvastaisen toiminnan perusperiaatteita. Koska näin on, velitoiminta saa jatkua. Virkamiehet, joiden tulisi pitää täydellisen neutraali etäisyys toimialansa pelureihin, eivät pidä huolta riippumattomuudestaan ja katsovat, ettei siinä ole mitään väärää.
Pirkanmaan ely-keskuksen edustaja oikein erikseen korostaa, ettei ole tapahtunut mitään moitittavaa. Linja-autoliiton toimitusjohtaja puolestaan muistuttaa, että lahjusliput on tarkoitettu virkamatkoihin, ei kodin ja työpaikan välisiin matkoihin. Aivan kuin tällä olisi mitään merkitystä.
Meidän, velitoimintaa sivusta seuraavien kansalaisten näkökulmasta tämä kaikki tuottaa yhtäaikaisesti sekä voimattomuuden että myötähäpeän tunteen. Vaikea sanoa, kumpi tunne on päällimmäisenä.
Nipistäkää, että tämä on vain unta.
Ylioppilas Puupponen
Vanhojen sukuyhtiöiden reittimonopolien puolesta vuosikaudet lobannut Linja-autoliitto on Kauppalehden uutisen mukaan jakanut avokätisesti vapaalippuja linja-autoyritysten toimintaympäristöstä päätöksiä tekeville Liikenneviraston , ely-keskusten sekä liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehille.
Poliisi selvittää nyt, ovatko lahjusliput vaikuttaneet vanhat bussiyritykset haastaneen Onnibusin lupahakemuksen hylkäykseen. Tätä on tietenkin täysin mahdotonta todistaa.
Mitään todisteita siitä, että lahjontaa on tapahtunut, ei sen sijaan erikseen tarvita. Linja-autoliitto myöntää antaneensa voitelua ja virkamiehet myöntävät vastaanottaneensa sitä. Toisin sanoen lahjontaa on tapahtunut.
Ainoa ongelma on jälleen kerran se, että sekä lahjoja että lahjottava eivät ymmärrä länsimaisen läpinäkyvyyden ja korruptionvastaisen toiminnan perusperiaatteita. Koska näin on, velitoiminta saa jatkua. Virkamiehet, joiden tulisi pitää täydellisen neutraali etäisyys toimialansa pelureihin, eivät pidä huolta riippumattomuudestaan ja katsovat, ettei siinä ole mitään väärää.
Pirkanmaan ely-keskuksen edustaja oikein erikseen korostaa, ettei ole tapahtunut mitään moitittavaa. Linja-autoliiton toimitusjohtaja puolestaan muistuttaa, että lahjusliput on tarkoitettu virkamatkoihin, ei kodin ja työpaikan välisiin matkoihin. Aivan kuin tällä olisi mitään merkitystä.
Meidän, velitoimintaa sivusta seuraavien kansalaisten näkökulmasta tämä kaikki tuottaa yhtäaikaisesti sekä voimattomuuden että myötähäpeän tunteen. Vaikea sanoa, kumpi tunne on päällimmäisenä.
Nipistäkää, että tämä on vain unta.
Ylioppilas Puupponen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)