VALEHTELU Helsingillä ja Siemensillä on parin sadan miljoonan euron riita. Sitä luokkaa ovat kummallakin vaatimukset korvauksena siitä, että Helsinki halusi Siemensin muuttamaan Helsingin metron kuljettajattomaksi. Eikä siitä tullut mitään, koska siitä ei olisi voinut tulla mitään. Kauppasopimuksilla kun ei voi muuttaa luonnonlakeja, vaikka ihmisten säätämiä lakeja voidaankin aina sopia kierrettäväksi.
Metrokäräjillä automaattimetrosta puhutaan ehkä ensi kertaa totta. Ainakin Helsingin toimesta. Ja ainakin periaatteessa. Sillä toisin kuin julkisessa päätöksenteossa, käräjillä laki velvoittaa todistajia puhumaan totta. Ja tähän asti kuultu osoittaa, että pääasiassa Helsingin virkamiehet ja poliitikot ovat automaattimetrosta valehdelleet. Kuin myös lehdistö toistaessaan tosina sitä, mitä metroveljet ovat kertoneet.
Automaattimetro myytiin poliitikoille väittämällä, että metro muuttuu aluksi kymmenien miljoonien ja myöhemmin yli kahden sadan miljoonan euron hankkeella halvemmaksi kuin kuljettajien ajama metro. Joulun alla kuultiin HKL:n automaattimetroprojektiin palkkaamaa saksalaista konsulttia. Hän todisti vääräksi suunnilleen kaiken sen, mitä poliitikoille oli automaattimetrosta luvattu.
Että konsultti Schütte kertoi nyt, että automaattimetro on kalliimpi ja vaatii enemmän henkilökuntaa kuin kuljettajametro, ei tarkoita sitä, että Schütte olisi kertonut sen HKL:lle 15 vuotta sitten. Mutta vaikka olisikin, sillä tuskin olisi ollut mitään merkitystä. Sillä eihän ole ollut merkitystä muullakaan automaatin kritiikillä.
Kritiikkiä automaattimetrosta esittivät mm. HKL:n oma metrojohtaja, muutama kaupunkisuunnitteluviraston virkamies ja ulkopuolinen alan asiantuntija tai harrastaja. Internetistä löytyy edelleen alun perin vuonna 2002 ja viimeksi 2009 päivitetty sivu, joka kertoi siis 10 vuotta sitten sen, minkä ainakin Helsingin käräjäoikeus uskoo nyt saksalaisen professorin kertomana.
Metrofarssille kuvaavaa on, että kaupungille näin kallis riitely ei kiinnosta mediaa. Sinnikäs HBL:n toimittaja Tommy Pohjola saa istua jotakuinkin yksin seuraamassa, miten hyvin tai huonosti todistajat muistavat kieltämättä varsin vanhoja asioita. Tommy Pohjolan tapaan on aihetta ihmetellä, mikä on julkisten päätöksentekijöiden eli poliitikkojen vastuu. Sillä päätöksen automaattimetrosta ovat tehneet Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenet.
Mutta ovathan hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus vahvistaneet, että valtuustolla on oikeus uskoa valheisiin ja tehdä niiden perusteella huonoja päätöksiä kaupunkilaisten vahingoksi. Näin tyrmättiin pitkän linjan metrokriitikon, Martti Sainion valitukset valtuuston metropäätöksistä. Hallinto-oikeus voi kumota julkisen päätöksen, jos päätös on tehty muodollisesti väärässä järjestyksessä. Valehtelu päätöksen perustelemiseksi ei ole Suomen oikeuslaitoksen mielestä väärä menettely.
Siinä tapauksessa, että käräjäoikeus sekä myöhemmin hovioikeus ja korkein oikeus päättävät, että HKL:n ja Siemensin riita ratkeaa HKL:n vahingoksi, rangaistuksia ei jaetakaan syyllisille. Siis metrosta päättäneille poliitikoille. He eivät maksa korvauksia Siemensille, vaan veronmaksajat. Koska se nyt vaan on ihan OK, että virkamiehet valehtelevat ja valtuuston poliitikot haluavat uskoa valheisiin. Siemens ehkä saa oikeutta, kaupunkilaiset eivät.
Mutta miksi media ei kerro tästä riitelystä yhtä innokkaasti kuin aikanaan metron automatisoinnista? Näin vaalien alla ei ole tarpeen pitää ääntä poliitikkoveljien mokista. Jos valtaosa toimittajista ei kykene tekemään eroa oman poliittisen kantansa ja journalismin välillä, he eivät kerro mitä virheitä heidän kannattamansa poliitikot ja puolueet ovat tehneet. He kertovat vain siitä, mitä hyvät poliitikot lupaavat saadakseen vaalirahaa ja tullakseen valituiksi.
Vientineuvos Valtanen
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Siemens. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Siemens. Näytä kaikki tekstit
perjantai 28. joulukuuta 2018
torstai 18. helmikuuta 2016
Automaattimetron mainoslehti
MAINOS Tiistaiaamuna postiluukusta tipahti jälleen automaattimetron mainoslehti, vaikka hankkeen piti olla haudattu jo vuosi sitten.
Metroveljien Hesari oli otsikoinut mainoksen jutuksi Helsingin ja Siemensin oikeudenkäynnin alkamisesta. Täysin tahallisesti Hesari kertoi vain Siemensin näkemyksen ja moittimisen Helsingin asiantuntemattomuudesta asiakkaana. Vastapuolelta ei oltu viitsitty kysyä ikäviä kommentteja myyjän väitteisiin. Vaikka jutussa kirjoitettiin, että ongelmat ja riitely sekä lopulta kaupan peruminen johtui siitä, että joku, tietenkin nimeltä mainitsematon, vain vastusti koko automaattimetroa.
Sankareiksi sanotut on kerrottu nimeltä. Ne ovat sotkun vuoksi potkut saanut HKL:n toimari Lahdenranta ja hänen esimiehensä, apulaiskaupunginjohtaja Sauri. Sankarin arvoinen teko oli venyttää väistämättä edessä ollutta katastrofia 1,5 vuotta ja kerätä lisää vahinkoa riideltäväksi kymmeniä miljoonia tai yli sata miljoonaa euroa.
Paras osa mainoksesta on otsikolla Automaattimetron kymmenen vuotta. Jo otsikko kertoo, ettei vain toisen osapuolen näkemys ole totuus, mihin oikean sanomalehden tulee pyrkiä. Siemens lupasi vuonna 2008 toimittaa automaattimetron kolmessa vuodessa, ei kymmenessä. HKL perui kolme vuotta myöhässä olleen kaupan. Mainosjutun tekstin mukaan automaattijunien toimitus oli juuri saatu hienosti käyntiin, joten peruminen kolme vuotta myöhässä oli mainoksen mukaan aivan aiheetonta.
Jos Hesari olisi oikea sanomalehti, se noudattaisi journalistisia periaatteita ja kertoisi kaikkien osapuolien näkemyksen. Se kertoisi myös siitä, miksi Siemensillä on aihetta esittää niinkin kova väite, kuin että HKL:llä ei ole osaamista. Sekä siitä, miksi Siemens kertoo hankkeella olleen useita vastustajia mutta vain pari ”sankaria” puolustajina. On Siemens näissä väitteissään sitten oikeassa tai ei, niin jokin syy on siihen, että väitteet esitetään. Kunnon toimittaja kaivaa esille vielä sen, miksi automaattimetrolla on monta vastustajaa ja vain pari innokasta puolustajaa.
Metroveljien lehti ei pyri totuuteen, vaan valehtelee tarkoituksella. Sillä metroveljille automaattimetro ei ole kuollut, se on vain siirtynyt. Metrosankareiden touhuhan jatkui pitkin vuotta sen jälkeen, kun HKL:n virkamiesten ylin pomo, HKL:n johtokunta oli automaatin jo haudannut. Vastoin purkupäätöstä ja virkavelvollisuuttaan metroveljet teettivät konsulttiselvityksiä siitä, miten automaattimetro voitaisiin kuitenkin toteuttaa, vaikka juuri oli päätetty, ettei siihen rahaa tuhlata.
Onneksi edes konsultit eivät uskaltaneet valehdella niin monta sataa miljoonaa, että olisivat väittäneet mitään mahdollisuutta yhtään halvemmaksi sitä, mikä kohtuuttomien kustannusten ja viivytysten vuoksi juuri oli peruttu.
Vientineuvos Valtanen
Metroveljien Hesari oli otsikoinut mainoksen jutuksi Helsingin ja Siemensin oikeudenkäynnin alkamisesta. Täysin tahallisesti Hesari kertoi vain Siemensin näkemyksen ja moittimisen Helsingin asiantuntemattomuudesta asiakkaana. Vastapuolelta ei oltu viitsitty kysyä ikäviä kommentteja myyjän väitteisiin. Vaikka jutussa kirjoitettiin, että ongelmat ja riitely sekä lopulta kaupan peruminen johtui siitä, että joku, tietenkin nimeltä mainitsematon, vain vastusti koko automaattimetroa.
Sankareiksi sanotut on kerrottu nimeltä. Ne ovat sotkun vuoksi potkut saanut HKL:n toimari Lahdenranta ja hänen esimiehensä, apulaiskaupunginjohtaja Sauri. Sankarin arvoinen teko oli venyttää väistämättä edessä ollutta katastrofia 1,5 vuotta ja kerätä lisää vahinkoa riideltäväksi kymmeniä miljoonia tai yli sata miljoonaa euroa.
Paras osa mainoksesta on otsikolla Automaattimetron kymmenen vuotta. Jo otsikko kertoo, ettei vain toisen osapuolen näkemys ole totuus, mihin oikean sanomalehden tulee pyrkiä. Siemens lupasi vuonna 2008 toimittaa automaattimetron kolmessa vuodessa, ei kymmenessä. HKL perui kolme vuotta myöhässä olleen kaupan. Mainosjutun tekstin mukaan automaattijunien toimitus oli juuri saatu hienosti käyntiin, joten peruminen kolme vuotta myöhässä oli mainoksen mukaan aivan aiheetonta.
Jos Hesari olisi oikea sanomalehti, se noudattaisi journalistisia periaatteita ja kertoisi kaikkien osapuolien näkemyksen. Se kertoisi myös siitä, miksi Siemensillä on aihetta esittää niinkin kova väite, kuin että HKL:llä ei ole osaamista. Sekä siitä, miksi Siemens kertoo hankkeella olleen useita vastustajia mutta vain pari ”sankaria” puolustajina. On Siemens näissä väitteissään sitten oikeassa tai ei, niin jokin syy on siihen, että väitteet esitetään. Kunnon toimittaja kaivaa esille vielä sen, miksi automaattimetrolla on monta vastustajaa ja vain pari innokasta puolustajaa.
Metroveljien lehti ei pyri totuuteen, vaan valehtelee tarkoituksella. Sillä metroveljille automaattimetro ei ole kuollut, se on vain siirtynyt. Metrosankareiden touhuhan jatkui pitkin vuotta sen jälkeen, kun HKL:n virkamiesten ylin pomo, HKL:n johtokunta oli automaatin jo haudannut. Vastoin purkupäätöstä ja virkavelvollisuuttaan metroveljet teettivät konsulttiselvityksiä siitä, miten automaattimetro voitaisiin kuitenkin toteuttaa, vaikka juuri oli päätetty, ettei siihen rahaa tuhlata.
Onneksi edes konsultit eivät uskaltaneet valehdella niin monta sataa miljoonaa, että olisivat väittäneet mitään mahdollisuutta yhtään halvemmaksi sitä, mikä kohtuuttomien kustannusten ja viivytysten vuoksi juuri oli peruttu.
Vientineuvos Valtanen
torstai 29. toukokuuta 2014
Espoolainen itkupotkuraivari
KIUKUTTELU Espoossa ei varmaankaan lueta tätä blogia, sillä metroveli Olavi Louko ei ole palkannut mediakonsulttiharjoittelijaa, vaikka maaliskuussa niin suosittelin. Louko on epäilemättä kirjoittanut ihan itse Helsinkiin lähettämänsä vuodatuskirjeen, jossa valittaa ”metronautomatisoinnin” toteutumista. ”Länsimetro sopimuksen” mukaan kun Helsingin asiantuntijat hoitavat kaiken Espoon puolesta. Ja nyt Espoossa ei ole kivaa, kun Siemens ei ole luvannut ”metronautomatisoinnin” valmistuvan sinä hetkenä, joka Loukon mielestä on sopiva hetki. Kirjoitusvirheet siis Loukon allekirjoittamasta kirjeestä.
Vaikka Louko ei ole ymmärtänyt palkata kirjoitustaitoista mediakonsulttiharjoittelijaa, Louko on kuitenkin toteuttanut arvaukseni siitä, että hän rakennuttaa Kivenlahden metroa ilman, että sille on myönnetty missään mitään budjettia. Ehkä Louko on sentään lukenut Martti ”metro” Sainion kirjan Musta kassa ja perustanut oman mustan kassansa, josta on riittänyt jo ainakin kuusi miljoonaa euroa Kivenlahden metroon. Sillä 1,8 miljoonan apurahamyrskyn kanssa painiskelevan kaupungin kassasta tuskin liikenee moninkertainen miljoonamäärä kairauksiin ja mittapulttien poraamiseen.
Kelpaahan Loukon kiukutella, kun automaattifanaattinen HKL maksaa. Espoon ei ole tarvinnut panna velkarahojaan juniensa varikkoon eikä itse juniinkaan. Helsinki ostaa junat jopa Kivenlahden metroa varten, vaikka tunneli ei toteudu. Sillä ei Loukon musta kassa sentään miljardiin riitä.
Louko ei ymmärrä metrosta sen vertaa, että ymmärtäisi, ettei HKL:llä ole mitään automatisoinnin asiantuntijoita, joita Louko huutaa apuun. Asiantuntijaksi HKL palkkasi neljännesmiljoonan vuosipalkalla ja kilpailuttamatta ulkopuolisen konsultin. Tämäkään ei liene asiantuntija, kun ei ole osannut selittää herroille, että mahdoton ei muutu mahdolliseksi sillä, että kasvojen menettäminen on ikävää. Jos HKL:ssä olisi ollut asiantuntija, mitään automaattimetroa ei olisi koskaan edes ehdotettu tilattavaksi.
Mikäli Louko metrosta jotain ymmärtäisi, ei hänen tarvitsisi kiukutella metronsa liikenteen aloittamisesta. Jos Matinkylän rata ja asemat saadaan valmiiksi vain kolme vuotta myöhässä, nykyisestä kalustosta riittää kyllä ajettavaksi yksi neljän vaunun juna kerran tunnissa Itäkeskuksesta Espoon puolelle. Kuljettajan ohjauksessa, kuten Espoon liikenne joka tapauksessa alkaa. Vuoroja voi lisätä sitten, kun CAF ja Siemens saavat toimitetuksi uusia junia. Espoolaiset voivat matkustaa Helsinkiin busseilla kuten nytkin, niin kauan kun on tarpeen. Saadaanpa samalla kokemusta metron erinomaisuudesta ja todellisesta tarpeesta matkustaa Espoosta Itäkeskukseen.
Loukon kiukuttelu ottaa kuitenkin sen verran koville HKL:ssä, että lähettävät ”asiantuntijansa” Berliiniin. Loukon kannattaisi lähteä mukaan. Opintomatkan mainio kohde olisi tilaisuus nähdä vielä turhempi ja kalliimpi metro kuin Loukon oma metro, kahden asemavälin mittainen U55.
Veli Hopea
Vaikka Louko ei ole ymmärtänyt palkata kirjoitustaitoista mediakonsulttiharjoittelijaa, Louko on kuitenkin toteuttanut arvaukseni siitä, että hän rakennuttaa Kivenlahden metroa ilman, että sille on myönnetty missään mitään budjettia. Ehkä Louko on sentään lukenut Martti ”metro” Sainion kirjan Musta kassa ja perustanut oman mustan kassansa, josta on riittänyt jo ainakin kuusi miljoonaa euroa Kivenlahden metroon. Sillä 1,8 miljoonan apurahamyrskyn kanssa painiskelevan kaupungin kassasta tuskin liikenee moninkertainen miljoonamäärä kairauksiin ja mittapulttien poraamiseen.
Kelpaahan Loukon kiukutella, kun automaattifanaattinen HKL maksaa. Espoon ei ole tarvinnut panna velkarahojaan juniensa varikkoon eikä itse juniinkaan. Helsinki ostaa junat jopa Kivenlahden metroa varten, vaikka tunneli ei toteudu. Sillä ei Loukon musta kassa sentään miljardiin riitä.
Louko ei ymmärrä metrosta sen vertaa, että ymmärtäisi, ettei HKL:llä ole mitään automatisoinnin asiantuntijoita, joita Louko huutaa apuun. Asiantuntijaksi HKL palkkasi neljännesmiljoonan vuosipalkalla ja kilpailuttamatta ulkopuolisen konsultin. Tämäkään ei liene asiantuntija, kun ei ole osannut selittää herroille, että mahdoton ei muutu mahdolliseksi sillä, että kasvojen menettäminen on ikävää. Jos HKL:ssä olisi ollut asiantuntija, mitään automaattimetroa ei olisi koskaan edes ehdotettu tilattavaksi.
Mikäli Louko metrosta jotain ymmärtäisi, ei hänen tarvitsisi kiukutella metronsa liikenteen aloittamisesta. Jos Matinkylän rata ja asemat saadaan valmiiksi vain kolme vuotta myöhässä, nykyisestä kalustosta riittää kyllä ajettavaksi yksi neljän vaunun juna kerran tunnissa Itäkeskuksesta Espoon puolelle. Kuljettajan ohjauksessa, kuten Espoon liikenne joka tapauksessa alkaa. Vuoroja voi lisätä sitten, kun CAF ja Siemens saavat toimitetuksi uusia junia. Espoolaiset voivat matkustaa Helsinkiin busseilla kuten nytkin, niin kauan kun on tarpeen. Saadaanpa samalla kokemusta metron erinomaisuudesta ja todellisesta tarpeesta matkustaa Espoosta Itäkeskukseen.
Loukon kiukuttelu ottaa kuitenkin sen verran koville HKL:ssä, että lähettävät ”asiantuntijansa” Berliiniin. Loukon kannattaisi lähteä mukaan. Opintomatkan mainio kohde olisi tilaisuus nähdä vielä turhempi ja kalliimpi metro kuin Loukon oma metro, kahden asemavälin mittainen U55.
Veli Hopea
tiistai 20. toukokuuta 2014
Jatkuuko sirkus, vaihtuuko vain pelle?
UUTINEN Metrohankkeen ainoa kevään uutinen on HKL:n toimitusjohtajan Matti Lahdenrannan äkkilähtö. Metron viivästykset, hinnannousut ja tekniset ongelmat eivät ole uutisia, vaan ne ovat Helsingin metron ominaisuuksia.
Tavallisesti luotettavien tietolähteiden perusteella Helsingin oikeille vallanpitäjille tuli mitta täyteen. Potkuja ei antanut kerta toisensa jälkeen petetyksi tullut Lahdenrannan esimies, HKL:n johtokunta, vaikka johtokunnan kokouksessa asia toimitusjohtajalle suorasanaisesti sanottiinkin.
Asiat täydellisesti sotkeneen Lahdenrannan lähtö tuntuu ensi alkuun hyvältä uutiselta, mutta tarkemmin ajatellen mikään ei osoita sitä, että metro alkaisi edetä nyt kaupunkilaisten eduksi. Viime viikolla julkaistussa työpaikkailmoituksessa lisätietoja antaa apulaiskaupunginjohtaja Sauri, mies, joka allekirjoitti sopimuksen laillisen hankintasopimuksen muuttamisesta, kun olisi pitänyt allekirjoittaa ilmoitus hankintasopimuksen purkamisesta.
Saurin henkilöpolitiikka on jo tiedossa. Ensin Sauri aikoi istuttaa Lahdenrannan kaverin Pekka Sirviön tilapäiseksi toimitusjohtajaksi ohi HKL:n johtokunnan päätöksen siitä, että toimarin ensisijainen tuuraaja on Yrjö Judström. Eilen Sauri yritti panna Sirviön Lahdenrannan tilalle Länsimetro Oy:n hallitukseen. Ainakaan heittämällä ei onnistunut tämäkään, sillä asia jäi kh:n konserniraoksessa pöydälle.
Kaupunkilaisten kannalta vakavaa on, että kukaan, joka ymmärtää, mistä metron ja automatisoinnin kanssa on oikeasti kyse, ei ilmoittaudu toimitusjohtajan tehtävään. Sillä Saurin alaisuudessa HKL:n toimitusjohtaja ei saa eikä voi tehdä sitä, mitä pitäisi tehdä. Eihän niin saa tehdä HKL:n johtokuntakaan, joka siis myös näyttää olevan Saurin alaisuudessa.
Mitä pitää tehdä on ilmoittaa Siemensille, että se ei ole kyennyt toimittamaan sitä, mistä on sovittu, eikä siihen hintaan, mistä on sovittu. Siemens kerätköön tavaransa, sillä touhu voi pysähtyä tähän, missä nyt ollaan. Kulunvalvonta on uusittu ja junat kulkevat, sekä vanhat että vielä vanhemmat.
Ensisijaisesti sirkuksen pysäyttäminen on helpotus helsinkiläisille, jotka eivät joudu maksamaan kymmeniä miljoonia laituriovista, joita ei tarvita ja pian romutettavien vanhojen junien automatisoinnista, joka ei toimi. Toiseksi pysäyttäminen on helpotus Siemensille, joka voi lopettaa pään lyömisen seinään. Siemensillä tiedetään viime yön lehdistöesittelystä huolimatta, ettei Helsingin metro muutu kuljettajattomaksi ennen kuin nykyiset junat ovat romuttamolla. Loppuu tarve näytelmälle, jossa junia ollaan muuttavinaan automaattisiksi.
Mutta näin ei voi tehdä, koska Vepsäläisen, Lahdenrannan ja Saurin sirkusta ei saa lopettaa. Helsinki tai sen virkamiesjohto kun ei tee koskaan virheitä. Ja silloin kun niitä tehdään, niiden peitteleminen saa maksaa mitä hyvänsä. Tätä ei muuta edes se, että herrojen omissa puolueissa on jo virheet myönnetty, vaikka Hesari ei siitäkään asiasta uutista tee.
Sauri ei halua palkata pätevää toimitusjohtajaa, eikä myöskään osaa sitä tehdä. Eikä siinä ole avuksi henkilöstökonsultti, koska ei silläkään ole ymmärrystä siitä, mikä oli Lahdenrannan ja mikä on HKL:n ongelma. Se, että Sauri on pantu hoitamaan valintaa on merkki siitä, että ei haluta pätevää vaan sopiva. Saurin sirkukseen kaivataan uusi pelle.
Vientineuvos Valtanen
Tavallisesti luotettavien tietolähteiden perusteella Helsingin oikeille vallanpitäjille tuli mitta täyteen. Potkuja ei antanut kerta toisensa jälkeen petetyksi tullut Lahdenrannan esimies, HKL:n johtokunta, vaikka johtokunnan kokouksessa asia toimitusjohtajalle suorasanaisesti sanottiinkin.
Asiat täydellisesti sotkeneen Lahdenrannan lähtö tuntuu ensi alkuun hyvältä uutiselta, mutta tarkemmin ajatellen mikään ei osoita sitä, että metro alkaisi edetä nyt kaupunkilaisten eduksi. Viime viikolla julkaistussa työpaikkailmoituksessa lisätietoja antaa apulaiskaupunginjohtaja Sauri, mies, joka allekirjoitti sopimuksen laillisen hankintasopimuksen muuttamisesta, kun olisi pitänyt allekirjoittaa ilmoitus hankintasopimuksen purkamisesta.
Saurin henkilöpolitiikka on jo tiedossa. Ensin Sauri aikoi istuttaa Lahdenrannan kaverin Pekka Sirviön tilapäiseksi toimitusjohtajaksi ohi HKL:n johtokunnan päätöksen siitä, että toimarin ensisijainen tuuraaja on Yrjö Judström. Eilen Sauri yritti panna Sirviön Lahdenrannan tilalle Länsimetro Oy:n hallitukseen. Ainakaan heittämällä ei onnistunut tämäkään, sillä asia jäi kh:n konserniraoksessa pöydälle.
Kaupunkilaisten kannalta vakavaa on, että kukaan, joka ymmärtää, mistä metron ja automatisoinnin kanssa on oikeasti kyse, ei ilmoittaudu toimitusjohtajan tehtävään. Sillä Saurin alaisuudessa HKL:n toimitusjohtaja ei saa eikä voi tehdä sitä, mitä pitäisi tehdä. Eihän niin saa tehdä HKL:n johtokuntakaan, joka siis myös näyttää olevan Saurin alaisuudessa.
Mitä pitää tehdä on ilmoittaa Siemensille, että se ei ole kyennyt toimittamaan sitä, mistä on sovittu, eikä siihen hintaan, mistä on sovittu. Siemens kerätköön tavaransa, sillä touhu voi pysähtyä tähän, missä nyt ollaan. Kulunvalvonta on uusittu ja junat kulkevat, sekä vanhat että vielä vanhemmat.
Ensisijaisesti sirkuksen pysäyttäminen on helpotus helsinkiläisille, jotka eivät joudu maksamaan kymmeniä miljoonia laituriovista, joita ei tarvita ja pian romutettavien vanhojen junien automatisoinnista, joka ei toimi. Toiseksi pysäyttäminen on helpotus Siemensille, joka voi lopettaa pään lyömisen seinään. Siemensillä tiedetään viime yön lehdistöesittelystä huolimatta, ettei Helsingin metro muutu kuljettajattomaksi ennen kuin nykyiset junat ovat romuttamolla. Loppuu tarve näytelmälle, jossa junia ollaan muuttavinaan automaattisiksi.
Mutta näin ei voi tehdä, koska Vepsäläisen, Lahdenrannan ja Saurin sirkusta ei saa lopettaa. Helsinki tai sen virkamiesjohto kun ei tee koskaan virheitä. Ja silloin kun niitä tehdään, niiden peitteleminen saa maksaa mitä hyvänsä. Tätä ei muuta edes se, että herrojen omissa puolueissa on jo virheet myönnetty, vaikka Hesari ei siitäkään asiasta uutista tee.
Sauri ei halua palkata pätevää toimitusjohtajaa, eikä myöskään osaa sitä tehdä. Eikä siinä ole avuksi henkilöstökonsultti, koska ei silläkään ole ymmärrystä siitä, mikä oli Lahdenrannan ja mikä on HKL:n ongelma. Se, että Sauri on pantu hoitamaan valintaa on merkki siitä, että ei haluta pätevää vaan sopiva. Saurin sirkukseen kaivataan uusi pelle.
Vientineuvos Valtanen
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Metrolla on ongelma S:llä
VALEHTELU Olen lukenut HBL:ää, jo lauantaina. Kun juttu on vihdoin ilmestynyt suomennettuna nettiin ja kun toisaalta olen nyt nähnyt, että Hesari vaikenee jälleen automaattimetron vaikeuksista, on aika kertoa asiasta edes täällä niin, että suomea lukevatkin pääsevät mukaan keskusteluun.
Ja kun aikaa on ollut, on tullut luetuksi myös Tekniikka & taloutta, Nürnbergissä ilmestyvää Nordbayern.de -verkkolehteä (kotimaiset lehdet olen lukenut täydellisinä paperiversioina), HKL:n johtokunnan jäsenen Lilja Tammisen blogia sekä tietenkin HBL:n toimittajan Tommy pohjolan metroblogia. Olen myös katsonut uudelleen TV 1:n MOT-ohjelman.
Kaiken tämän tuloksena olen samaa mieltä kuin metrojohtaja Hölttä HS:n haastattelussa: metrolla on ongelma, joka alkaa S-kirjaimella. Lisään tähän kuitenkin, että metrolla on toinen ongelma, joka alkaa L-kirjaimella. Ja kolmas, joka voisi myös alkaa S-kirjaimella, mutta sanotaan selvyyden vuoksi kumminkin, että se alkaa V-kirjaimella.
S-kirjaimella alkava ongelma ei ole Siemens. Sillä Siemens tekee vain sitä, mitä kauppiaan kuuluu markkinataloudessa tehdäkin, eli myydä kaikin keinoin. Markkinataloudessahan ei puhu moraali vaan raha. Kuluttajansuoja ei koske kaupunkeja ja liikennelaitoksia, joiden tulee itse ymmärtää, mitä ostavat ja mihin hintaan.
Metron ongelmat ovat herrat S, L ja V, jotka eivät ymmärrä, mitä ovat ostamassa ja mihin hintaan. Mutta jostain syystä heille ei mikään muu ole niin tärkeätä kuin saada kuljettajat pois metrosta. Sille alttarille mikään uhri ei ole liikaa. Ei raha eikä kaupunkilaisten matkanteon sujuminen.
Entinen HKL:n suunnittelujohtaja Seppo Vepsäläinen pani nykyisen automaattihankkeen alulle väittämällä, että henkilökulut laskevat, matka-ajat lyhenevät, matkustajamäärät nousevat ja vielä energiankulutuskin laskee.
Vepsäläisen pomo, toimitusjohtaja Lahdenranta peri automaattihankkeen Vepsäläisen jäätyä eläkkeelle. Lahdenranta ja hänen pomonsa apulaiskaupunginjohtaja Sauri ovat hankkeen junnatessa paikallaan joutuneet myöntämään, että henkilökulut eivät laske, matka-ajat eivät lyhene eikä energiankulutus vähene.
Kun vielä hintakin on ainakin kolminkertaistunut Vepsäläisen lupauksista, Lahdenrannan olisi virkansa puolesta kuulunut pysäyttää touhu. Mutta hän on tehnyt kaikkensa, jotta automaatti olisi pakko toteuttaa, kävi miten tahansa. Siksi länsimetron asemat piti lyhentää ja lyhentäminen aloitettiin Helsingissäkin vanhoilla asemilla.
Kun sovittu hinta ei pitänyt paikkaansa, kun Siemens ei pysynyt hankintasopimuksen lupauksissa ja kun kaupan purkamisen ehdot täyttyivät, pani HKL:n johtokunta viime keväänä Lahdenrannan purkamaan kaupan. Mutta sitten Sauri teki itsestään metron suurimman ongelman. Ja ilmeinen syy siihen selvisi puoli vuotta myöhemmin Nürnbergissä.
Siemens menestyi Nürnbergin metron automatisoinnissa melkein yhtä huonosti kuin Helsingissä. Hanke myöhästyi neljä vuotta, mutta kuljettajattomat junat saatiin kuitenkin toimimaan. Viime keväänä Siemens odotti pääsevänsä automatisoimaan Nürnbergin vanhimman metrolinjan. Asiakas kuitenkin epäröi, joten Siemensillä ei ollut varaa joutua perumaan automatisointia Helsingissä.
Siemens epäonnistui Lahdenrannan ja johtokunnan kanssa. Silloin kävellään tietenkin näiden yli kaupunginjohtajan puheille. Ja se oljenkorsi piti. Sauri painoi villaisella kaiken ja Siemens sai jatkaa kehumistaan Nürnbergissä. Helsinkikin muka tietää automaattimetron olevan kannattava, vaikka jokseenkin kaikki menee pieleen.
Mutta nyt on nähty, että viimeinenkään Vepsäläisen lupauksista ei pidä paikkansa. Nürnberg, jolla on jo kokemusta vanhan linjan automatisoinnista, tietää, ettei automaatti lisää matkustajamääriä. Eli voihan metron aina automatisoida, mutta ei siinä mitään tolkkua ole, joten kuljettajilla mennään jatkossakin.
Metrolla on ongelma, joka alkaa S:llä, ellei Sauri korjaa virhettään. Vaikka ei tekniikkaa ymmärtäisikään, luulisi edes käytännön kokemuksen avaavan silmät. Sopimuksen purkamisen perusteet eivät ole laittomilla sopimusmuutoksilla poistuneet.
Veli Hopea
Ja kun aikaa on ollut, on tullut luetuksi myös Tekniikka & taloutta, Nürnbergissä ilmestyvää Nordbayern.de -verkkolehteä (kotimaiset lehdet olen lukenut täydellisinä paperiversioina), HKL:n johtokunnan jäsenen Lilja Tammisen blogia sekä tietenkin HBL:n toimittajan Tommy pohjolan metroblogia. Olen myös katsonut uudelleen TV 1:n MOT-ohjelman.
Kaiken tämän tuloksena olen samaa mieltä kuin metrojohtaja Hölttä HS:n haastattelussa: metrolla on ongelma, joka alkaa S-kirjaimella. Lisään tähän kuitenkin, että metrolla on toinen ongelma, joka alkaa L-kirjaimella. Ja kolmas, joka voisi myös alkaa S-kirjaimella, mutta sanotaan selvyyden vuoksi kumminkin, että se alkaa V-kirjaimella.
S-kirjaimella alkava ongelma ei ole Siemens. Sillä Siemens tekee vain sitä, mitä kauppiaan kuuluu markkinataloudessa tehdäkin, eli myydä kaikin keinoin. Markkinataloudessahan ei puhu moraali vaan raha. Kuluttajansuoja ei koske kaupunkeja ja liikennelaitoksia, joiden tulee itse ymmärtää, mitä ostavat ja mihin hintaan.
Metron ongelmat ovat herrat S, L ja V, jotka eivät ymmärrä, mitä ovat ostamassa ja mihin hintaan. Mutta jostain syystä heille ei mikään muu ole niin tärkeätä kuin saada kuljettajat pois metrosta. Sille alttarille mikään uhri ei ole liikaa. Ei raha eikä kaupunkilaisten matkanteon sujuminen.
Entinen HKL:n suunnittelujohtaja Seppo Vepsäläinen pani nykyisen automaattihankkeen alulle väittämällä, että henkilökulut laskevat, matka-ajat lyhenevät, matkustajamäärät nousevat ja vielä energiankulutuskin laskee.
Vepsäläisen pomo, toimitusjohtaja Lahdenranta peri automaattihankkeen Vepsäläisen jäätyä eläkkeelle. Lahdenranta ja hänen pomonsa apulaiskaupunginjohtaja Sauri ovat hankkeen junnatessa paikallaan joutuneet myöntämään, että henkilökulut eivät laske, matka-ajat eivät lyhene eikä energiankulutus vähene.
Kun vielä hintakin on ainakin kolminkertaistunut Vepsäläisen lupauksista, Lahdenrannan olisi virkansa puolesta kuulunut pysäyttää touhu. Mutta hän on tehnyt kaikkensa, jotta automaatti olisi pakko toteuttaa, kävi miten tahansa. Siksi länsimetron asemat piti lyhentää ja lyhentäminen aloitettiin Helsingissäkin vanhoilla asemilla.
Kun sovittu hinta ei pitänyt paikkaansa, kun Siemens ei pysynyt hankintasopimuksen lupauksissa ja kun kaupan purkamisen ehdot täyttyivät, pani HKL:n johtokunta viime keväänä Lahdenrannan purkamaan kaupan. Mutta sitten Sauri teki itsestään metron suurimman ongelman. Ja ilmeinen syy siihen selvisi puoli vuotta myöhemmin Nürnbergissä.
Siemens menestyi Nürnbergin metron automatisoinnissa melkein yhtä huonosti kuin Helsingissä. Hanke myöhästyi neljä vuotta, mutta kuljettajattomat junat saatiin kuitenkin toimimaan. Viime keväänä Siemens odotti pääsevänsä automatisoimaan Nürnbergin vanhimman metrolinjan. Asiakas kuitenkin epäröi, joten Siemensillä ei ollut varaa joutua perumaan automatisointia Helsingissä.
Siemens epäonnistui Lahdenrannan ja johtokunnan kanssa. Silloin kävellään tietenkin näiden yli kaupunginjohtajan puheille. Ja se oljenkorsi piti. Sauri painoi villaisella kaiken ja Siemens sai jatkaa kehumistaan Nürnbergissä. Helsinkikin muka tietää automaattimetron olevan kannattava, vaikka jokseenkin kaikki menee pieleen.
Mutta nyt on nähty, että viimeinenkään Vepsäläisen lupauksista ei pidä paikkansa. Nürnberg, jolla on jo kokemusta vanhan linjan automatisoinnista, tietää, ettei automaatti lisää matkustajamääriä. Eli voihan metron aina automatisoida, mutta ei siinä mitään tolkkua ole, joten kuljettajilla mennään jatkossakin.
Metrolla on ongelma, joka alkaa S:llä, ellei Sauri korjaa virhettään. Vaikka ei tekniikkaa ymmärtäisikään, luulisi edes käytännön kokemuksen avaavan silmät. Sopimuksen purkamisen perusteet eivät ole laittomilla sopimusmuutoksilla poistuneet.
Veli Hopea
lauantai 24. marraskuuta 2012
Liian suuri kaatumaan
LOBBAUS Maailman upeimman metron yllä roikkuu taas mustia pilviä. Uusien metrojunien tarjouskilpailusta on tekeillä valitus. Jos se toteutuu, myöhästyvät uudet junat niin paljon, että Espoon asemat saattavat kumista avajaisten jälkeen tyhjinä.
Sitä, miten asia todellisuudessa on, me emme voi tietää, koska tämä julkinen hankinta on salainen hankinta. HBL:n toimittaja Tommy Pohjola on tuloksetta vaatinut saada nähtäväkseen metroinvestointien hankinta-asiakirjoja, sillä julkista sektoria koskeva julkisuuslaki ei metroveljiä koske.
Tällä viikolla uutisoitiinkin, miten iloa tihkuvissa olosuhteissa metroveljet juhlistivat kahden tunnelin yhdistymistä maan alla, liinapöydissä sulopuheita toisilleen pitäen. Jos eläisimme toimivassa demokratiassa, juhlat olisi pitänyt perua, koska juhlimisen aihetta ei kaiken sotkun keskellä ole. Mutta koska meillä juhlivat vain veljet, ja nöyrä kansa on tietämätön sotkuista, niitä ei tarvitse selvittää.
Metrorötöstelyllä on jotain yhteistä henkitoreissaan olevan EU:n sekä Kreikan kanssa kusessa olevien pankkien kanssa. Kaikki kolme ovat liian suuria kaatumaan. Jotta typerät kansalaiset tämän varmasti ymmärtäisivät, Ylen haastattelema metroveli Yrjö Judström pukee asian numeroiksi:
"Länsimetroinvestoinnin arvo on 900 miljoonaa. Jo pelkät korkokustannukset ovat todella valtavat, jos sitä ei päästä käyttämään."
Kun siis tehdään riittävän ylihintainen investointi, voidaan hyväksyä vaikka mitä menettelyvirheitä, koska on kiire. Miten kuulostaakin yliveli Juhani Tervalalta.
Kannattaa myös huomata tuo pikkusumma, jonka Judström sivumennen mainitsee. Poliitikoille tämä mainittu länsimetroinvestointi myytiin 452 miljoonan hintaisena, ja sen hintaisesta metrosta rakennuspäätös myös tehtiin.
Hinta on siis noussut jo 448 miljoonaa (448 000 000) euroa plus automaattisekoilut ja junariidat päälle. Summa on niin suuri, ettei edes liikenneministeri Kyllösen nelilaskimessa riitä asteikko veronmaksajille tuotetun vahingon laskemiseen.
Ylioppilas Puupponen
Sitä, miten asia todellisuudessa on, me emme voi tietää, koska tämä julkinen hankinta on salainen hankinta. HBL:n toimittaja Tommy Pohjola on tuloksetta vaatinut saada nähtäväkseen metroinvestointien hankinta-asiakirjoja, sillä julkista sektoria koskeva julkisuuslaki ei metroveljiä koske.
Tällä viikolla uutisoitiinkin, miten iloa tihkuvissa olosuhteissa metroveljet juhlistivat kahden tunnelin yhdistymistä maan alla, liinapöydissä sulopuheita toisilleen pitäen. Jos eläisimme toimivassa demokratiassa, juhlat olisi pitänyt perua, koska juhlimisen aihetta ei kaiken sotkun keskellä ole. Mutta koska meillä juhlivat vain veljet, ja nöyrä kansa on tietämätön sotkuista, niitä ei tarvitse selvittää.
Metrorötöstelyllä on jotain yhteistä henkitoreissaan olevan EU:n sekä Kreikan kanssa kusessa olevien pankkien kanssa. Kaikki kolme ovat liian suuria kaatumaan. Jotta typerät kansalaiset tämän varmasti ymmärtäisivät, Ylen haastattelema metroveli Yrjö Judström pukee asian numeroiksi:
"Länsimetroinvestoinnin arvo on 900 miljoonaa. Jo pelkät korkokustannukset ovat todella valtavat, jos sitä ei päästä käyttämään."
Kun siis tehdään riittävän ylihintainen investointi, voidaan hyväksyä vaikka mitä menettelyvirheitä, koska on kiire. Miten kuulostaakin yliveli Juhani Tervalalta.
Kannattaa myös huomata tuo pikkusumma, jonka Judström sivumennen mainitsee. Poliitikoille tämä mainittu länsimetroinvestointi myytiin 452 miljoonan hintaisena, ja sen hintaisesta metrosta rakennuspäätös myös tehtiin.
Hinta on siis noussut jo 448 miljoonaa (448 000 000) euroa plus automaattisekoilut ja junariidat päälle. Summa on niin suuri, ettei edes liikenneministeri Kyllösen nelilaskimessa riitä asteikko veronmaksajille tuotetun vahingon laskemiseen.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 25. syyskuuta 2012
Toimitusjohtajalta epäluottamus johtokunnalle
VALTA. HKL:n johtokunta päätti 17.9., että Helsingin metroasemia ei lyhennetä. Toimitusjohtaja Lahdenranta ilmoitti asiaan eriävän mielipiteen. Johtokunta ei siis nauti toimitusjohtajan luottamusta. Niinpä tästä lienee seurauksena, että toimitusjohtaja erottaa johtokunnan ja valitsee tilalle mieleisensä. Sellaisen johtokunnan, joka antaa toimitusjohtajalle niitä tehtäviä, joita hän haluaa tehdä eikä niitä, joita johtokunta haluaa tehtäväksi.
Näin siis toimii demokratia ja hyvä hallinto Helsingin kaupungissa. Virkamiehet ovat herroja, jotka pyyhkivät johtokunnilla, lautakunnilla tai valtuustolla pöydän puhtaaksi. Viime aikoina kaupunkilaisten muodollisesti valitsemat luottamusmiehet ovat yrittäneet vähän vikistä. Ovat moittineet tottelemattomia virkamiehiä jopa valtalehden mielipidesivuilla. Mutta eiköhän asia hoidu järjestykseen, kun kuntavaalit ovat ohi. Virkamiesten mustissa kirjoissa on nimet, joita ei tulla näkemään HKL:n johtokunnassa ensi vuoden alussa.
Käytännössä tämä menee niin, että ehdokkaat allekirjoittavat ehdokassopimuksen, jossa todetaan poliittisesti valittujen johtavien virkamiesten päättävän, mitä mieltä puolueen tulee olla kaupungin asioista. Ennen ei siis pääse edes ehdolle, saati että saisi johto- tai lautakuntapaikan. Virallisesti tällaisia papereita ei ole olemassa, koska ne ovat laittomia. Kuitenkin olen niitä lukenut. Sitten katsotaan, ettei johtokuntaan pääse virkamiesvaltaa haittaavia henkilöitä. Tarvittaessa sorvataan pienten puolueiden lautakuntapaikat siten, että hankaliksi tunnetut henkilöt eivät asetu valtapuolueiden intressien tielle.
Rohkenen arvata, että Vasemmistoliitolla on vaikeuksia saada edustajaa HKL:n johtokuntaan enää ensi vuonna. Toimitusjohtaja ja apulaiskaupunginjohtaja tuskin hyväksyvät mahdollisuutta Ilkka Levästä johtokunnan jäsenenä. Ei nauti virkamiesten luottamusta.
Kirjoitin viimeksi kehotuksen laskea, kuinka monta kertaa Sauri pettää lupauksensa, että keskiviikko 29.8. oli viimeinen kerta, kun hän hyväksyy lisäkustannuksia automaattimetroon. Ei mennyt kuukauttakaan, kun tulee ensimmäinen kerta. Sillä huomenna HKL:n johtokunta hyväksyy hankittavaksi viisi ylimääräistä metrojunaa hintaan 7 miljoonaa euroa kappale, koska Siemensin automaattimetro ei toimi kuten piti ja se määrä junia ei riitä, minkä piti riittää. Kokonaishinta on vain 35 miljoonaa, yli kolme kertaa niin paljon kuin varikkoautomatisointi, jonka piti olla viimeinen ylimääräinen menoerä.
Helsingissä ei liene omituista se, että 35 miljoonan lisähankintaan ei tarvita valtuuston päätöstä, kun valtuusto on päättänyt 105 miljoonan hankinnasta. Vuoden 2008 valtuustopäätöksessä oli mainittu optiot, mutta ei sitä varten, että automaatti ei toimi kuten silloin kehuttiin.
Veli Hopea
PS: Olen usein kertonut lukevani HBL:ää. Jos te ette lue HBL:ää, lukekaa toimittaja Tommy Pohjolan blogia! Se on suomeksi, ja siellä on enemmän asiaa kuin painetussa lehdessä.
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Olisiko Sauri lihava leidi?
Mielenkiintoinen lehti tuo HBL, jälleen. Se kertoi viime viikolla, että metrosta vastuullinen apulaiskaupunginjohtaja Sauri on saanut tarpeekseen jatkuvasta käytännöstä joutua esittelemään metrohankinnoille lisärahoituksia. Kaupungin talous- ja suunnittelukeskushan älähti näistä lausuessaan automaattimetrovarikon hinnankorotuksesta. Sauri lupasi HBL:n toimittajalle, että keskiviikkona 29.8.2012 saa olla viimeinen kerta.
Pankaa päivämäärä muistiin, ja voitte laskea, kuinka monta kertaa ja kuinka suurella rahasummalla Sauri lupauksensa joutuu pettämään. Vai hoidetaanko asia kuten metrotouhuissa on opittu jo 1970-luvulla? Kun seuraavat hinnankorotukset ja lisähankinnat tulevat eteen, Saurilla on esittelijänä sijainen. Sauri itse voi olla vaikka sairaslomalla juuri silloin, kun on esittelyn aika.
Tosiasia on nimittäin niin, ettei automaattimetrosta tule valmista, ellei Saurin lupausta pyörretä. Muiden kuin Kulosaaren ja Siilitien jo lyhennetyistä metroasemista sekä Myllypuron aseman uusimisesta ei vielä ole edes puhuttu. Ja tunneleiden turvallisuusjärjestelmistä ei saa puhua. Sillä virallisesti niitä ei tarvita. Kuljettajattoman metron evakuointimääräykset näyttävät olevan voimassa vain Espoossa. Itähelsinkiläiset lienevät metromiesten mielestä köyhälistöä, jonka hengissä selviäminen ei ole niin arvokasta kuin varakkaiden espoolaisten.
Keskiviikon valtuuston asiakohdan virallinen nimi oli "Metrovarikon kehittämisen hankesuunnitelman enimmäiskustannusten korottaminen". Valtuutetut eivät ymmärtäneet, että keskiviikkona he eivät päättäneet pelkästään "unohtuneesta" varikon automatisointikustannuksesta, vaan siunasivat ohimennen sen, että Siemensin ei tarvitse noudattaa tekemäänsä automaattimetron hankintasopimusta.
Esityslistan mukaan Siemens on sanellut, ettei se hyväksy mystistä "etenemissopimusta", ellei valtuusto hyväksy varikon automatisoinnin kauppaa. Eli tärkein asia oli, että valtuusto suostui kaupungin vahingoksi hankintasopimuksen muutokseen, jonka vähimmäishinnaksi kaupungille Siemens on esittänyt 20 miljoonaa euroa. Siis metrovarikon hinnan lisäksi.
"Etenemissopimus" on tietenkin salattu. Siitä on vain kerrottu, että se tarkoittaa sitä, että Siemens saa toimittaa automaattimetronsa miten haluaa. Hinta Siemensin automaatille "sovitaan" sitten jälkikäteen. Sauri seisoo itse tämän takana, koska on ollut etenemissopimusta allekirjoittamassa.
Kuvaavaa metroasioiden käsittelylle on, ettei valtuustossa juurikaan käytetä asiasta puheenvuoroja, puhumattakaan että tehtäisiin vastaesityksiä. Melkein kaikki vähät puheenvuorot kuitenkin arvostelivat tai vastustivat esitystä sekä tapaa, jolla metroasioita hoidetaan. Esitettyjen puheenvuorojen perusteella vain Yrjö Hakanen ja Kati Peltola ovat kaupunkilaisten luottamuksen arvoisia. Eipä siis ihme, että puhetta johtanut Jan Vapaavuori huomautti Hakasen ja Peltolan puheenvuorojen jälkeen, että ei nyt sovi puhua siitä, miten huonosti metroasiaa kaupungissa hoidetaan.
Kaupunkilaisen on vain vaikea ymmärtää, mikä on se voima, jolla Siemens taivuttaa Helsingin tekemään kaupungille vahingollisen sopimuksen. Ja lisäksi Siemens kiristää kaupunkia uhkaamalla, ettei Siemens suostu oman etunsa mukaiseen "etenemissopimukseen", ellei kaupunki myönny kasvattamaan vahinkoaan lisäkaupalla siitä, mikä on kaupungin vahinko Siemensin vaatimassa "etenemissopimuksessa".
Joten ei ole Saurista synkän oopperan loppuaarian esittäjäksi. Päinvastoin, Sauri näyttää olevan itse valepukuinen paholainen, joka puhuu yhtä ja tekee toista.
Veli Hopea
maanantai 2. heinäkuuta 2012
Saippuasarja automaattimetrosta jää kesätauolle
JUONITTELU Olen usein kertonut lukeneeni HBL:ää. Nyt olen lukenut Helsingin Sanomia. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten olisi lukenut myös HBL:ää, jota oli syytä lukea perjantainakin. Hesarin parin palstan pikkujuttu perjantaina kertoi, että HKL:n johtokunta päätti tilata Siemensiltä automaattimetrovarikon 18 miljoonalla. Toimittaja oli haastatellut johtokunnan puheenjohtajaa, vihreiden Jessica Karhua. HBL on haastatellut toimitusjohtaja Lahdenrantaa, ja kertoo 15 miljoonasta, samoin tavallisesti luotettava lähde, Mirva Haltia-Holmbergin blogi. Mistä on kyse? Miksi HBL:lle on kerrottu 15 miljoonasta ja Hesarille 18 miljoonasta?
Viralliset lähteet puhuvat 18 miljoonasta. HKL:n sivuilla on päätöstiedote, joka viittaa torstain kokouksen esityslistatekstiin. Päätöstiedotteen mukaan on päätetty esityslistan mukaan. Ja esityslistalla hinnaksi mainitaan ”enintään 18,135 miljoonaa euroa”. HKL:n sivuilla on aiheesta uutinen, siinäkin mainitaan vain 18 miljoonaa.
Mirva Haltia-Holmberg kirjoitta blogissaan, että automaattivarikolla on ”tavoitehintana” 15,358 miljoonaa.
Onkohan totuus niin, että kokouksessa johtokunnalle on vakuutettu, että Siemensin hinta on 15 miljoonaa. Johtokunnan jäsenet ovat hymistelleet tyytyväisyyttä, eikä kukaan ole tehnyt vastaehdotusta, jolloin kokouksen päätökseksi tulee se, mitä esityslistaan on kirjoitettu. Ja siellähän lukee 18 miljoonaa. Johtokunta siis luuli päättävänsä 15 miljoonasta, mutta päätti tosiasiassa 18 miljoonasta!
Mitä nyt kolmesta miljoonasta! Se lienee pienin metron kanssa tehty harhautus. Länsimetrosta Espoon valtuutetut päättivät 452 miljoonan hinnalla. Kun parin vuoden päästä paljastui, että oikeasti metro maksaakin 800 miljoonaa, hinnan tuplaantumisella ei ollut mitään merkitystä. Automaattimetro myytiin Helsingin valtuustolle 70 miljoonalla. Parin vuoden kuluttua valtuustolta ulosmitattiin 115 miljoonan tilausvaltuus. Siemens on ilmoittanut, että se haluaa siihen ainakin 20 miljoonaa lisää. Kaupunginhallitus pani HKL:n johtokunnan suostumaan. Torstain päätös 18 miljoonasta on vielä sen päälle.
Eikä automaattimetron hinta siihen jää. Herttoniemeen on rakennettu automaattimetroa varten kerrostalo valvomoksi, hinta 16 miljoonaa. Lisäksi on jo remontoitu Kulosaaren asema (budjetti aluksi 4, sitten 6 milj.), Siilitien remontti on käynnissä (budjetti aluksi 5,8, sitten 11 miljoonaa), Myllypuron remontti on tulossa (28 miljoonaa), muiden asemien ja tunneleiden remonteista saati hinnoista ei vielä puhuta.
Yhteistä metrohankinnoille on, että hankinnoista haetaan päätökset pienemmillä kustannuksilla kuin mitä kaikki todellisuudessa maksaa. Ensin tämä tehdään niin, että ei edes kerrota, mitä kaikkea pitää tehdä. Ja sitten kun tipoittain kerrotaan, joka vaihe on kalliimpi kuin millä hinnalla päätös tehtiin.
70 miljoonan automaattimetro maksaa tämän hetken tiedon mukaan 214 miljoonaa. Siis tässä vaiheessa vasta kolme kertaa niin paljon kuin millä hinnalla valtuustolta haettiin päätös touhuun ryhtymisestä. Eikä hinnannousu jää tähän.
HBL:n jutun anti ei kuitenkaan jäänyt vain siihen, että epäluotettavalta toimittajalta, jonka edellinen toimitus on tosiasiallisesti riitautettu, hankitaan suorahankinnalla eli ilman kilpailutusta kuitenkin lisää. Lisäksi toimitusjohtaja aikoo ryhtyä panemaan hankintaa täytäntöön eli maksamaan siitä Siemensille ennen kuin valtuusto on käsitellyt asiaa syksyllä. Toimitusjohtajalla ja hänen esimiehellään, apulaiskaupunginjohtaja Saurilla on täysin eri käsitys siitä, saako valtuustolle kuuluvaa päätöstä ryhtyä panemaan täytäntöön ennen valtuustokäsittelyä vai ei ja mitä toimitusjohtaja oikeasti aikoo tehdä.
Eikä tässäkään kaikki. HKL aikoo käyttää Espoon metrovarikkoon Helsingin rahaa kaikkiaan 74 miljoonaa. Vaikka varikko ja sen kustannukset eivät kuulu Helsingille ollenkaan. Sillä varikon laajennusta Roihupeltoon tehdään siksi, että länsimetrolle välttämätön varikko jätettiin pois länsimetron rakentamisesta, mihin se kuuluisi. Varmaankin sen vuoksi, ettei länsimetron hinta olisi näyttänyt vielä suuremmalta kuin sen nyt sanotaan olevan.
HBL tietää myös, että HKL:n johtokunnan ja toimitusjohtajan omintakeisten touhujen laillisuudesta on tehty valitus eli oikaisuvaatimus. Sen käsittelyllä ei johtokunnalla ja johtajilla kuitenkaan ole kiirettä kuten Siemens-kauppojen kanssa. Satojen miljoonien sopimukset hoidetaan sunnuntain aikana ja johtokunta saadaan kutsutuksi yön yli kokoon päättämään lisätilauksesta Siemensille. Mutta ehkä juuri siksi on niin kiire, ettei ole aikaa miettiä, mitä laki sanoo hallinnon ja hankintojen hoitamisesta.
Ja jos joku vielä kaiken tämän jälkeen pohtii, kuka vie ja kuka vikisee, se selviää lukemalla, mitä HBL kirjoittaa konsultista, jolta tilataan todisteluita siitä, että metron kapasiteettia on hyvä alentaa kolmanneksella ostamalla sadoilla miljoonilla automaattimetroa Siemensiltä. Kun kaupunginhallitus on halunnut, että arvio tulevaisuuden matkustajamääristä pitää uskottavuuden vuoksi hankkia myös muualta kuin HKL:n hovihankkijalta, toimitusjohtaja Lahdenranta vakuuttaa, että luottokonsultin luotettavuutta arvioi parhaiten luottokonsultti itse. Ja se täyttää sen, mitä kaupunginhallitus vaati.
Näiden värikkäiden vaiheiden jälkeen saippuasarja jää kesätauolle. Mutta ei taida Phil Marlowe esiintyä syksylläkään Kauniissa ja rohkeissa. Ja koska saippuasarjalla ei ole loppunäytöstä, ei tule myöskään Brünhilden loppuaariaa. Näin ON SOVITTU, vai mitä, hyvät veljet.
Veli Hopea
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)