VALEHTELU Jälleen kerran olen lukenut HBL:ää. Sääli, ettei HBL:ää julkaista suomeksi. Sillä väkeään jatkuvasti irtisanovan Hesarin rinnalla PKS (PääKaupunginSanomat) olisi varmasti menestyvä sanomalehti, jota moni tilaisi jopa paperisena mieluummin kuin joutavaa Hesaria.
Espoon metropelleilyn on tarkoitus siirtyä lopullisesti maan alle tämän illan Espoon valtuuston kokouksessa. Loukon käsikirjoituksen mukaan valtuusto ”päättää” Kivenlahden metron rakentamisesta, jos Louko sitä haluaa. Ja Loukohan haluaa, ja saa tämän jälkeen tehdä mitä lystää. Mitään ei enää tarvitse edes kertoa valtuustolle, koska metrohan ei ole kaupungin vaan osakeyhtiön asia. Eikä osakeyhtiön asiat kuulu kellekään. Ainakaan sille, joka maksaa.
Hinnallakaan ei ole väliä, koska Espoolla ei ole tähänkään metroon rahaa, niin se ei ole mistään muusta pois. Näin siis tulee valtuutettujen ajatella ja näinhän ne näyttävät ajattelevan. Metropäätöksen lisäksi kokouksen listalle on otettu 13 valtuutetun esittämä kysymys siitä, mitä metro oikeasti maksaa. Vastausta ei tietenkään anneta, ja valtuusto on tyytyväinen.
Valtuutetut, joiden velvollisuus lain mukaan on vastata kunnan taloudesta, eivät ole kiinnostuneet kunnan taloudesta. Espoolaiset ovat toki valinneet nämä valtuutetut, useat heistä moneen kertaan. Siten ilmeisesti espoolaiset hyväksyvät sen, etteivät Espoon valtuutetut välitä kaupungin taloudesta. Mutta asukkaidenkaan välinpitämättömyys ei vapauta valtuutettuja siitä, mitä laki heille velvoittaa.
Loukon ylimielisyys ja röyhkeys hakee vertaansa Suomen historiassa. Ihmetyttää vain, miten virkamiehet ja ministerit alistuvat siihen. Ensin Louko myönsi keksivänsä omasta päästään metrorakentamisen säästöjä, sitten hän huijaa valtiovarainministeriä uskomaan, että miljardin metrohanke maksaa kolmella miljardilla palkkoja. Nyt Louko herjaa liikenneministeriön virkamiehiä nolliksi. Ohjeet ja määräykset ovat roskaa, Louko itse tietää kaiken paremmin.
Ovatko ministerit, poliitikot ja virkamiehet näin tyhmiä ja alistuvia ja vielä myöntävät sen lupaamalla Loukolle perusteettomia rahoja?
Yksi asia Loukon käytöksestä kuitenkin tulee varmasti selväksi. Espoon ja erityisesti Kivenlahden metro on täysin turha hanke, eikä sillä ole mitään Loukon väittämiä hyötyjä. Eihän Loukon muuten tarvitse haukkua ministeriön ohjeita ja vaatimuksia rahoitusehtojen täyttymisestä.
Toisenkin asian Loukon käytös osoittaa. Loukosta ei ole virkamieheksi, sillä hänellä ei ole aikomustakaan noudattaa sitä, mitä virkamieheltä edellytetään. Louko voi esittää, että on Espoon kannalta hyvää hallintoa saada huijatuksi valtiolta Espoon omistamalle metroyhtiölle puoli miljardia euroa. Mutta tulkittiin hyvän hallinnon vaatimusta miten hyvänsä, virkamiehen työn ja päätösten valmistelun hoitaminen vastoin kaikkia lakeja ja niiden perusteella asetettuja ohjeita on pelkkää virkavirhettä.
Veli Hopea
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehysriihi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehysriihi. Näytä kaikki tekstit
maanantai 29. syyskuuta 2014
maanantai 25. elokuuta 2014
Puuttuuko oikeusministeri metrohuijaukseen?
UUTINEN Jälleen kerran on kannattanut lukea HBL:ää. Näyttää siltä, että suomenruotsalaisten etuoikeus on tietää, mitä Suomessa tapahtuu oikeasti. Suomenkieliset saavat lukea valheita tai heille ei kerrota mitään.
Hesari on kertonut meille, miten VTT on tutkinut Kivenlahden metron olevan oivallinen valtakunnan talouden elvyttäjä. Valtiovarainministeri Antti Rinne on nämä arvostetut selvitykset nähtyään päättänyt, että hän antaa metron rakentamiseen toisen kerran neljännesmiljardin, jos vain Helsingin seudun kunnat kaavoittavat neljänneksen lisää asuntoja. Ja viimeisimmän uutisen mukaan olisi jo perjantaina sovittu, että ainakin Espoo, Helsinki ja Vantaa ovat lisäykseen suostuneet. 10 kehyskuntaa eivät, mutta Suomessa riittää, kun suuret sopivat pienten puolesta.
HBL kertoo toisenlaisen totuuden. Kun liikenneministeriö vaatii metron rahoittamiseksi selvityksen metron hyödyistä, sellaista ei ole, ei tule, eikä ole tullut. Sen sijaan valtiovarainministerille esiteltiin metron miljardiurakasta hyötyvien rakennusliikkeiden parin vuoden takaisia lobbauskalvoja. Kalvot kehuvat rakennusteollisuutta yleensä ja antavat kuvan, että mitä enemmän rakennetaan, sen paremmin Suomella menee. Eli purkuun vain jokainen valmistunut talo, jotta voidaan rakentaa heti tilalle uusi! Muuten tulee perikato.
Kumpi on oikeassa? Sivusta seuraavalle ei ole vaikea päätellä, että Hesari valehtelee ja HBL kertoo, miten asiat ovat.
Hesari viittaa nimettömiin omiin lähteisiinsä ja väittää rakennusliikkeiden yleisiä lobbauskalvoja yleensä arvostetun tutkimuslaitoksen raportiksi metron hyödyistä. Hesari jättää kertomatta, mitä on metrosta selvitetty. Kuten sen, että metro on tappiollinen ja lisää palveluita karsivan Espoon kustannuksia kymmeniä miljoonia vuodessa.
HBL kertoo nimeltä tietoja antaneet henkilöt ja yksilöi käytetyt dokumentit. Jokainen voi itse käydä toteamassa, ettei lobbauskalvoissa puhuta Kivenlahden metrosta mitään. HBL kertoo, ettei metron työllisyys- ja elvytysvaikutuksista ole olemassa mitään tietoa, koska sellaisia asioita ei ole tutkittu. Eli valtiovarainministeri lupasi metrolle rahaa elvytyksen perusteella, vaikka ei ole koskaan nähnyt mitään perusteluita.
Toivottavasti HBL kertoo vielä totuuden ”kuntien asuntotuotannosta”, josta Hesarin nimettömät tietolähteet kertovat. Asuntotuotanto ja kaavoitus ovat eri asiat, toisin kuin HS:n uutisessa. On helppo lunastaa kaavoituslupauksia Suurpellossa tai Östersundomissa. Kumpikaan ei auta asuntopulaan eikä siihen, että asuntojen hinnat karkaavat kaupunkilaisten maksukyvyn ulottumattomiin. Sillä huonojen yhteyksien päähän ja kauas ei kukaan halua asumaan eikä osta tai vuokraa asuntoa. Ja kun ei mene kaupaksi, ei myöskään rakenneta, vaikka miten olisi kaavoitettu.
Tulee mieleen ajankohtainen rinnastus Ukrainan tilanteeseen. Suomenkieliset ovat kuin venäläiset, jotka eivät osaa ja voi lukea kuin valtion kontrollissa olevaa lehdistöä. Ruotsinkieliset ovat kuin muu maailma. Heille on tarjolla kielimuurin toisella puolella valtiovallasta riippumaton lehdistö.
Olisiko niin, että ainoa pelastus on hallituksen ruotsinkielinen ministeri Anna-Maija Henriksson. Kun hän vielä sattuu olemaan oikeusministeri, hänen olisikin luontevaa edellyttää muilta ministereiltä Suomen lain eikä lobbareiden tahdon noudattamista.
Veli Hopea
PS: HBL:n uutisen suomenkielinen lyhennelmä löytyy toimittajan omasta blogista.
Hesari on kertonut meille, miten VTT on tutkinut Kivenlahden metron olevan oivallinen valtakunnan talouden elvyttäjä. Valtiovarainministeri Antti Rinne on nämä arvostetut selvitykset nähtyään päättänyt, että hän antaa metron rakentamiseen toisen kerran neljännesmiljardin, jos vain Helsingin seudun kunnat kaavoittavat neljänneksen lisää asuntoja. Ja viimeisimmän uutisen mukaan olisi jo perjantaina sovittu, että ainakin Espoo, Helsinki ja Vantaa ovat lisäykseen suostuneet. 10 kehyskuntaa eivät, mutta Suomessa riittää, kun suuret sopivat pienten puolesta.
HBL kertoo toisenlaisen totuuden. Kun liikenneministeriö vaatii metron rahoittamiseksi selvityksen metron hyödyistä, sellaista ei ole, ei tule, eikä ole tullut. Sen sijaan valtiovarainministerille esiteltiin metron miljardiurakasta hyötyvien rakennusliikkeiden parin vuoden takaisia lobbauskalvoja. Kalvot kehuvat rakennusteollisuutta yleensä ja antavat kuvan, että mitä enemmän rakennetaan, sen paremmin Suomella menee. Eli purkuun vain jokainen valmistunut talo, jotta voidaan rakentaa heti tilalle uusi! Muuten tulee perikato.
Kumpi on oikeassa? Sivusta seuraavalle ei ole vaikea päätellä, että Hesari valehtelee ja HBL kertoo, miten asiat ovat.
Hesari viittaa nimettömiin omiin lähteisiinsä ja väittää rakennusliikkeiden yleisiä lobbauskalvoja yleensä arvostetun tutkimuslaitoksen raportiksi metron hyödyistä. Hesari jättää kertomatta, mitä on metrosta selvitetty. Kuten sen, että metro on tappiollinen ja lisää palveluita karsivan Espoon kustannuksia kymmeniä miljoonia vuodessa.
HBL kertoo nimeltä tietoja antaneet henkilöt ja yksilöi käytetyt dokumentit. Jokainen voi itse käydä toteamassa, ettei lobbauskalvoissa puhuta Kivenlahden metrosta mitään. HBL kertoo, ettei metron työllisyys- ja elvytysvaikutuksista ole olemassa mitään tietoa, koska sellaisia asioita ei ole tutkittu. Eli valtiovarainministeri lupasi metrolle rahaa elvytyksen perusteella, vaikka ei ole koskaan nähnyt mitään perusteluita.
Toivottavasti HBL kertoo vielä totuuden ”kuntien asuntotuotannosta”, josta Hesarin nimettömät tietolähteet kertovat. Asuntotuotanto ja kaavoitus ovat eri asiat, toisin kuin HS:n uutisessa. On helppo lunastaa kaavoituslupauksia Suurpellossa tai Östersundomissa. Kumpikaan ei auta asuntopulaan eikä siihen, että asuntojen hinnat karkaavat kaupunkilaisten maksukyvyn ulottumattomiin. Sillä huonojen yhteyksien päähän ja kauas ei kukaan halua asumaan eikä osta tai vuokraa asuntoa. Ja kun ei mene kaupaksi, ei myöskään rakenneta, vaikka miten olisi kaavoitettu.
Tulee mieleen ajankohtainen rinnastus Ukrainan tilanteeseen. Suomenkieliset ovat kuin venäläiset, jotka eivät osaa ja voi lukea kuin valtion kontrollissa olevaa lehdistöä. Ruotsinkieliset ovat kuin muu maailma. Heille on tarjolla kielimuurin toisella puolella valtiovallasta riippumaton lehdistö.
Olisiko niin, että ainoa pelastus on hallituksen ruotsinkielinen ministeri Anna-Maija Henriksson. Kun hän vielä sattuu olemaan oikeusministeri, hänen olisikin luontevaa edellyttää muilta ministereiltä Suomen lain eikä lobbareiden tahdon noudattamista.
Veli Hopea
PS: HBL:n uutisen suomenkielinen lyhennelmä löytyy toimittajan omasta blogista.
torstai 19. kesäkuuta 2014
Tunneliveljien puppugeneraattori pörisee
VALEHTELU Ei ole yllätys, että tunneliveljet kantoivat kortensa minihallitusneuvottelujen kekoon. Kyllönen ei ole enää pitämässä veronmaksajien puolta siinä, ettei rahaa hävitetä päättömiin liikennehankkeisiin. Valtiovarainministeriksi pakotetun lakkokenraali Antti Rinteen asenne on täysin päinvastainen. Rinne on valmis ottamaan valtiolle velkaa mihin hyvänsä, mikä tietää rahaa rakennusteollisuudelle. Tuhlaamisen nimi Rinteen kielenkäytössä on elvytys.
Parin miljardin urakkahaaveisiin kannattaa panostaa jopa teettämällä ”tutkimuksia” VTT:llä, jotta muutetaan Espoon metroveljen Olavi Loukon hölynpölyselitykset tosiksi. Oikeasti Louko ei esitä mitään uutta. Samat selitykset olivat jo Kyllösen pöydällä maaliskuussa. Mutta tietenkin vanhoilla valheilla kannattaa yrittää, kun ministerit ovat vaihtuneet.
Hesarin Marko Junkkari kirjoitti osuvasti kolumnissaan päivästä murmelina. Tuntui todella siltä, että tänä aamuna sai lukea jonkin menneen vuoden Hesaria.
Seudun liikennehankkeissa Kivenlahden metro ja Pisaratunneli on lykätty vähintään 10 vuoden päähän. Tätä mieltä on joukkoliikenteestä vastaava HSL hiljan julkaistuissa suunnitelmissaan. Liikennevirasto selvitti jo viime talvena itselleen, ettei Pisara vaikuta Helsingin aseman eikä muunkaan Suomen junaliikenteeseen, koska pullonkaula on Pasilan asema. Helsinki teki syksyllä selväksi, ettei sillä ole aikomusta maksaa Pisarasta mitään ainakaan kymmeneen vuoteen.
Mutta murmelipäivä alkaa uudelleen joka aamu. Niinpä tunneliveljet palaavat viime vuoteen, ja Hesari pönkittää koko sivun jutulla paluuta menneisyyteen.
Miljardi on niin iso raha, että sen voisi luulla piristävän taloutta väkisin. Mutta tosiasiassa ei tarvita kummoistakaan ymmärrystä tajuamaan, että tunnelinporaus ei elvytä mitään.
Suunnitteluun menee aluksi pari vuotta, mutta konsulttitoimistojen lihottaminen ei kansantaloutta auta. Jos auttaisi, niin tänä vuonna päättyvä Pisaran suunnittelu olisi jo auttanut. Tunnelinporaus, johon siis päästäisiin parin vuoden päästä kun Rinne ei enää ole ministeri eikä Stubbikaan luultavasti pääministeri, elvyttää lähinnä etelä-Euroopasta tulevan halpatyövoiman markkinoita.
Asemien rakentamiseen päästään sitten, kun 4–5 vuoden päästä eduskuntavaalit ovat jälleen ovella. Nämä työmaat elvyttävät lähinnä Viron taloutta, koska pääkaupunkiseudun rakennustyöläisten pienet palkkarahat kulutetaan siellä.
Louko, Mäkelä ja Hesarin toimitus voisivat kerran matkustaa itse metrolla ja tehdä retken Kalasatamaan. Siellä on jo metroasema ja metroliikennettä, asemakaavat tehty ja rakennusluvat myönnetty. Silti valtava työmaa seisoo, kun suuruudenhullut suunnitelmat eivät mene kaupaksi.
Kalasatama on sentään Helsingin kantakaupunkia, ei espoolaisia metsiä. Jos 50 tuhannen asukkaan kerrostaloasunnot olisivat menestys, rakennusliikkeet tekisivät ne ilman julkista tukea. Mutta silloinkin Espoon väkiluvun 20 prosentin kasvu kestäisi ainakin 15 vuotta. Ja sinä aikana tulee ja menee monta lamaa, hallitusta ja ministeriä.
Jos Rinne haluaa sekä elvytystä että lahjoittaa rahaa pääkaupunkiseudun rakennusteollisuudelle, niin osoite on Kalasatamassa. Valtio voi rakennuttaa Kalasataman keskuksen, se käy nopeasti, sillä kaikki on aikuisten oikeasti valmiina. Tosin Kalasataman duunarit eivät äänestä Rinnettä ja Suomen demareita.
Veli Hopea
Parin miljardin urakkahaaveisiin kannattaa panostaa jopa teettämällä ”tutkimuksia” VTT:llä, jotta muutetaan Espoon metroveljen Olavi Loukon hölynpölyselitykset tosiksi. Oikeasti Louko ei esitä mitään uutta. Samat selitykset olivat jo Kyllösen pöydällä maaliskuussa. Mutta tietenkin vanhoilla valheilla kannattaa yrittää, kun ministerit ovat vaihtuneet.
Hesarin Marko Junkkari kirjoitti osuvasti kolumnissaan päivästä murmelina. Tuntui todella siltä, että tänä aamuna sai lukea jonkin menneen vuoden Hesaria.
Seudun liikennehankkeissa Kivenlahden metro ja Pisaratunneli on lykätty vähintään 10 vuoden päähän. Tätä mieltä on joukkoliikenteestä vastaava HSL hiljan julkaistuissa suunnitelmissaan. Liikennevirasto selvitti jo viime talvena itselleen, ettei Pisara vaikuta Helsingin aseman eikä muunkaan Suomen junaliikenteeseen, koska pullonkaula on Pasilan asema. Helsinki teki syksyllä selväksi, ettei sillä ole aikomusta maksaa Pisarasta mitään ainakaan kymmeneen vuoteen.
Mutta murmelipäivä alkaa uudelleen joka aamu. Niinpä tunneliveljet palaavat viime vuoteen, ja Hesari pönkittää koko sivun jutulla paluuta menneisyyteen.
Miljardi on niin iso raha, että sen voisi luulla piristävän taloutta väkisin. Mutta tosiasiassa ei tarvita kummoistakaan ymmärrystä tajuamaan, että tunnelinporaus ei elvytä mitään.
Suunnitteluun menee aluksi pari vuotta, mutta konsulttitoimistojen lihottaminen ei kansantaloutta auta. Jos auttaisi, niin tänä vuonna päättyvä Pisaran suunnittelu olisi jo auttanut. Tunnelinporaus, johon siis päästäisiin parin vuoden päästä kun Rinne ei enää ole ministeri eikä Stubbikaan luultavasti pääministeri, elvyttää lähinnä etelä-Euroopasta tulevan halpatyövoiman markkinoita.
Asemien rakentamiseen päästään sitten, kun 4–5 vuoden päästä eduskuntavaalit ovat jälleen ovella. Nämä työmaat elvyttävät lähinnä Viron taloutta, koska pääkaupunkiseudun rakennustyöläisten pienet palkkarahat kulutetaan siellä.
Louko, Mäkelä ja Hesarin toimitus voisivat kerran matkustaa itse metrolla ja tehdä retken Kalasatamaan. Siellä on jo metroasema ja metroliikennettä, asemakaavat tehty ja rakennusluvat myönnetty. Silti valtava työmaa seisoo, kun suuruudenhullut suunnitelmat eivät mene kaupaksi.
Kalasatama on sentään Helsingin kantakaupunkia, ei espoolaisia metsiä. Jos 50 tuhannen asukkaan kerrostaloasunnot olisivat menestys, rakennusliikkeet tekisivät ne ilman julkista tukea. Mutta silloinkin Espoon väkiluvun 20 prosentin kasvu kestäisi ainakin 15 vuotta. Ja sinä aikana tulee ja menee monta lamaa, hallitusta ja ministeriä.
Jos Rinne haluaa sekä elvytystä että lahjoittaa rahaa pääkaupunkiseudun rakennusteollisuudelle, niin osoite on Kalasatamassa. Valtio voi rakennuttaa Kalasataman keskuksen, se käy nopeasti, sillä kaikki on aikuisten oikeasti valmiina. Tosin Kalasataman duunarit eivät äänestä Rinnettä ja Suomen demareita.
Veli Hopea
perjantai 28. maaliskuuta 2014
Espoo kompastui, mutta tunneliveljet pitävät puolensa
LOUHINTA Hallituksen kehysriihen mediakeisariksi tuli Vasemmistoliitto ja sen puheenjohtaja Arhinmäki. Vaalikampanjan aloitusta ei olisi voinut paremmin hoitaa. Vasemmistoliiton viestistä tuli näin kehysriihen tulosten ykkösuutinen. Ja kaiken päälle, jäljelle jäänyt hallitusviisikko on sidoksissa siihen, mitä Vasemmistoliitto kehyssopimukseen ennen lähtöään sai neuvotelluksi.
Yhtä hyvin ei pärjännyt Espoo metronsa kanssa. Louko ja Kokkinen eivät osaa lobata eivätkä hallita mediaa. Haukkumalla ei todellakaan saada ministeriötä ja ministeriä omalle puolelle. Säälittävän yleisöosastokirjoittelun (HBL 25.3.) sijaan Loukon olisi kannattanut palkata ainakin mediakonsulttiharjoittelija kirjoittamaan ulostulot niin, että teksti edes näyttäisi asiansa osaavan ja hallitsevan virkamiehen tekemältä.
Espoo jäi ilman valtion metrorahaa, kuten kuuluukin jäädä, mutta se ei pysäyttä Loukon metrokonetta. Kun Espoon normaalien menojen säästöt on sovittu, valtuusto korjannee ”ehdollista” metropäätöstään. Tai yksinkertaisemmin, Louko vaan tilaa urakoita niin kauan kun Espoon kassassa on rahaa.
Sen verran sekaisin Espoossa kuitenkin mentiin, että valtuuston puheenjohtajan Markus Torkin (kok) metropuppugeneraattori herpaantui ja Torkki lipsautti totuuden: ”Ei varmaan nykyisessä taloustilanteessa.” Siis tosiasiassa Espoolla ei ole rahaa metroon edes sataa miljoonaa, minkä maksaisi yksi asemaväli Matinkylästä Finnoon. Virallisesti Espoo ei ole köyhä eikä kipeä maksamaan metrosta lisää vähintään 560 miljoonaa.
Tunneliveljet ymmärtävät todellisuuden Espoota paremmin. Oikeata businesta pyörittävät veljet ovat nähneet, ettei Loukosta ole myyntimieheksi, ja rahattomalle asiakkaalle on turha myydä. Tunneliveljet käyttävät Milttonin tasoisia lobbareita, jotka tietävät, että poliitikkojen päitä ei käännetä lapsellisella mielipidekirjoittelulla. Ja että ikäviä asioita ei päästetä julkisuuteen, eikä niistä pidä tiedottaa mitään. Kun ei ole tutkivaa journalismia, lehdistö ei löydä jälkiä, jotka välttämättä kuitenkin jäävät.
Kehysriihen alla ei julkisuudessa vatvottu tunneliveljien varasuunnitelmaa, Pisaraa. Kyllönen mainitsi sen vain kerran ohimennen. Pisara ei roikkunut HBL:n 20.3. julkaisemissa kartoissa. Näennäisestihän Pisara ei ole metron kanssa kilpaileva rahareikä, koska se kuuluu Liikennepoliittisen selonteon valtiontukilupauksessa eri kategoriaan. Siihen, joka saa metroa enemmän valtion rahaa.
Niinpä tunneliveljet saivat kehysriihessä sen, mitä halusivat: lupauksen rahan paukuttamisesta Helsingin seudun peruskallioon. Tunneliveljille on sama, onko 7 kilometrin reiän nimi Kivenlahden metro vai Pisara.
Nyt on mielenkiintoista enää nähdä, kenet tunneliveljet nimeävät liikenneministeriksi. Kyllösen tapaista rehellistä ministeriä ei kuitenkaan enää nähdä, se on lauteilla jo päätetty. Mutta metroa puolustaneita pätkäministeriyttä palkinnoksi odottavia kykypoliitikkoja kyllä riittää.
Veli Hopea
Yhtä hyvin ei pärjännyt Espoo metronsa kanssa. Louko ja Kokkinen eivät osaa lobata eivätkä hallita mediaa. Haukkumalla ei todellakaan saada ministeriötä ja ministeriä omalle puolelle. Säälittävän yleisöosastokirjoittelun (HBL 25.3.) sijaan Loukon olisi kannattanut palkata ainakin mediakonsulttiharjoittelija kirjoittamaan ulostulot niin, että teksti edes näyttäisi asiansa osaavan ja hallitsevan virkamiehen tekemältä.
Espoo jäi ilman valtion metrorahaa, kuten kuuluukin jäädä, mutta se ei pysäyttä Loukon metrokonetta. Kun Espoon normaalien menojen säästöt on sovittu, valtuusto korjannee ”ehdollista” metropäätöstään. Tai yksinkertaisemmin, Louko vaan tilaa urakoita niin kauan kun Espoon kassassa on rahaa.
Sen verran sekaisin Espoossa kuitenkin mentiin, että valtuuston puheenjohtajan Markus Torkin (kok) metropuppugeneraattori herpaantui ja Torkki lipsautti totuuden: ”Ei varmaan nykyisessä taloustilanteessa.” Siis tosiasiassa Espoolla ei ole rahaa metroon edes sataa miljoonaa, minkä maksaisi yksi asemaväli Matinkylästä Finnoon. Virallisesti Espoo ei ole köyhä eikä kipeä maksamaan metrosta lisää vähintään 560 miljoonaa.
Tunneliveljet ymmärtävät todellisuuden Espoota paremmin. Oikeata businesta pyörittävät veljet ovat nähneet, ettei Loukosta ole myyntimieheksi, ja rahattomalle asiakkaalle on turha myydä. Tunneliveljet käyttävät Milttonin tasoisia lobbareita, jotka tietävät, että poliitikkojen päitä ei käännetä lapsellisella mielipidekirjoittelulla. Ja että ikäviä asioita ei päästetä julkisuuteen, eikä niistä pidä tiedottaa mitään. Kun ei ole tutkivaa journalismia, lehdistö ei löydä jälkiä, jotka välttämättä kuitenkin jäävät.
Kehysriihen alla ei julkisuudessa vatvottu tunneliveljien varasuunnitelmaa, Pisaraa. Kyllönen mainitsi sen vain kerran ohimennen. Pisara ei roikkunut HBL:n 20.3. julkaisemissa kartoissa. Näennäisestihän Pisara ei ole metron kanssa kilpaileva rahareikä, koska se kuuluu Liikennepoliittisen selonteon valtiontukilupauksessa eri kategoriaan. Siihen, joka saa metroa enemmän valtion rahaa.
Niinpä tunneliveljet saivat kehysriihessä sen, mitä halusivat: lupauksen rahan paukuttamisesta Helsingin seudun peruskallioon. Tunneliveljille on sama, onko 7 kilometrin reiän nimi Kivenlahden metro vai Pisara.
Nyt on mielenkiintoista enää nähdä, kenet tunneliveljet nimeävät liikenneministeriksi. Kyllösen tapaista rehellistä ministeriä ei kuitenkaan enää nähdä, se on lauteilla jo päätetty. Mutta metroa puolustaneita pätkäministeriyttä palkinnoksi odottavia kykypoliitikkoja kyllä riittää.
Veli Hopea
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
Huuhaahallintoa espoolaisittain
VALTA ja VASTUU Sunnuntaina 16.3.2014 Hesari moitti pääkirjoituksessaan maassamme vallitsevaa huuhaa-hallintoa. Tällä Hesari tarkoitti sitä, että päätöksenteko perustuu kaikkeen muuhun kuin tieteellisesti pätevään luotettavaan tietoon. Aihe ei ole Hesarissakaan uusi, sillä jo joulukuussa Hesari julkaisi professori Matti Wibergin kolumnin samasta aiheesta.
Hesari on huolessaan oikeassa, mutta räikeällä tavalla valikoiva. Huuhaahallintoa Hesari näkee sote- ja kuntauudistusasioissa, joita hallitus on puskenut jääräpäisesti eteenpäin tutkijoiden ja asiantuntijoiden näkemyksistä huolimatta. Mutta pääkirjoituksen kanssa samassa Hesarin numerossa lehti pönkittää itse useassa artikkelissa rakenteilla olevaa Espoon metroa, jota tehdään täydellisin huuhaaperustein.
Espoon metropuuhastelu onkin malliesimerkki huuhaahallinnosta. Ja Hesarin uutisointi malliesimerkki huuhaajournalismista. Sillä tarkoitan journalismia, joka perustuu kaikkeen muuhun kuin pätevään ja luotettavaan tietoon, lähdekritiikkiin ja merkittävien asioiden esiin tuomiseen.
Espoolainen huuhaahallinto on alkanut viimeistään silloin, kun helsinkiläinen metroa Espooseen vaatinut virkamies nimeltä Olavi Louko valittiin apulaiskaupunginjohtajaa vastaavaksi toimialajohtajaksi Espooseen vuonna 2001. Tullakseen valituksi Louko selitti, että hänen aikanaan ei metro Espooseen tule. Pari vuotta myöhemmin oli kaikille selvä, mikä tämän Troijan hevosen tarkoitus oli, kun hän pyrki johtamaan Espoon kaupunki- ja liikennesuunnittelua. Ja erityisesti metrorakentamista.
Louko sai metron rakenteille valehtelemalla helsinkiläisten kollegoidensa kanssa metron hinnan ja että tunnelimetro on halvempi kuin maanpinnalle rakennettu rata. Vaikutukset ja hyödyt laskettiin keksimällä kuviteltuja hyötyjä ja haittoja sekä vääristelemällä laskelmien lähtöarvoja. Metron todellinen hinta on jo nyt noin 3-kertainen siihen nähden, millä hinnalla päätös tehtiin vuonna 2006. Silti metrosta on tulossa huonompi ja hitaampi kuin mistä silloin päätettiin.
Loukon tunnelikaverit haluavat tietenkin porata metrotunnelia ikuisesti. Huuhaahallinnon luovuus auttaa. Ikävät tulokset salataan pitämällä ne piilossa ja olemalla kertomatta niistä kenellekään. Kaupungin virastojen ja osakeyhtiön asiat ja vastuut sekoitetaan niin, että aina voi sanoa, ettei homma kuulu meille vaan sille toiselle. On kätevää, kun sama mies on sekä viraston että yhtiön johdossa.
Mitä tehdään, kun 250 miljoonan kustannusarvio pomppaa 800 miljoonaan ja Espoo on itse sopinut, että Kivenlahden metro on ajankohtainen vasta ensi vuosikymmenellä.
Huuhaahallinto aloittaa ALE:lla. Ota Kivenlahden metro nyt, niin säästät jopa 200 miljoonaa 150 miljoonan tunnelilouhinnasta! Tilaa heti, porakoneet ovat valmiina odottamassa!
Espoolla ei ole rahaa edelliseenkään metroon, ei edes tavallisten kunnan menojen hoitamiseen, joten rahaa pitää saada valtiolta. Ministeriöön lähtee anomus. Perustelu on alennusmyynti ja kova kiire, ennen kuin tavara loppuu eli urakoitsijat vievät koneensa toisille työmaille. Kirjeessä kerrotaan, että metro on jopa suunniteltu ja hinta tiedossa. Kirjeessä ei kerrota, että on myös laskettu, ettei metro ole kannattava eikä siten täytä ehtoja, joilla valtio rahan jakamista harkitsee.
Ministeriö vastaa, että rahaa ei tipu. Metro ei kuulu niihin suunnitelmiin, jotka Espoo on itse ollut valtion kanssa sopimassa. Ja sopimusten teon jälkeen hinta on tuplaantunut.
Huuhaahallinto lähtee sitten etenemään keittiön kautta. Rahaministeriön valiokunnan avainhenkilöt kutsutaan kylään Espooseen. Kyläillessä sovitaan, että huuhaahallinto lähettää valiokunnalle sopivaa huuhaatekstiä, joka ujutetaan valiokunnan mietintöön. Siellä se menee läpi huomaamatta, koska budjettimietinnössä on yllin kyllin poliitikkojen tärkeämpinä pitämiä pikkujuttuja. Ja juuri näin tapahtuu. Niinpä liikenneministeriön on taas käsiteltävä jo kerran päättämäänsä asiaa.
Sitten hankitaan huuhaapäätös Espoon valtuustolta. Pitää päättää, että rakennetaan metro, jos valtio antaa rahaa. Perusteluina valtuutettujen kysymysten vastauksia, joissa ei vastata kysymyksiin. Ja alennusmyyntikampanjointia sekä suuria lupauksia siitä, kuinka rakentajat ostavat tonttimaata mihin hintaan hyvänsä. Valtuutetuille ei tietenkään kerrota, että ministeriö on jo päättänyt, ettei se anna rahaa. Olisihan hölmöä päättää tehdä metro sillä ehdolla, että valtio antaa rahaa, kun on jo tiedossa, että se ei anna.
Ja huuhaalehdistö peesaa. Metroa ylistäviä tiedotteita julkaistaan sellaisenaan. Vaikka Louko myöntää yhdessä lehdessä (HBL 19.12.2013) perustelut huuhaaksi, samat valheet toistuvat niin tiedotteissa kuin uutisissakin. Jos aiheesta yrittää keskustella espoolaisten kanssa, vika ei ole huuhaahallinnossa, vaan parissa valtuutetussa, jotka jaksavat vaatia oikeata tietoa ja kysyvät – vastausta saamatta – kuinka paljon metrot Espoon kaupungille maksavat.
Huuhaalehdistön viesti on mennyt perille. Metro on hyvä juttu, koska metro on hyvä juttu. Ei sillä ole väliä, mitä se maksaa. Senhän maksaa kaupunki. Espoolaiset eivät tosin ymmärrä, että kun metro tulee, bussilla ei enää pääsekään nopeasti Helsinkiin. Äitiä lastenvaunujen kanssa asia ei edes kiinnosta, koska hän liikkuu kuitenkin autolla. Se on muka halvempaa, koska äiti ei tiedä, että lastenvaunujen kanssa saa matkustaa ilmaiseksi. Mutta silti on hyvä että metro tulee.
Hallituksen kehysriihi pohtinee muutaman minuutin myös sitä, ottaako valtio 240 miljoonaa lisää lainaa antaakseen rahan lahjaksi Espoon tunnelirakentajille. Toivottavasti ministeriön jo kerran tekemä päätös pitää. Vaikka Espoon huuhaahallinto ei sitä edes kysyttäessä valtuutetuille kerro, Espoo säästää vuosittain 25 miljoonaa, kun turha ja kannattamaton metro jää rakentamatta.
Veli Hopea
Hesari on huolessaan oikeassa, mutta räikeällä tavalla valikoiva. Huuhaahallintoa Hesari näkee sote- ja kuntauudistusasioissa, joita hallitus on puskenut jääräpäisesti eteenpäin tutkijoiden ja asiantuntijoiden näkemyksistä huolimatta. Mutta pääkirjoituksen kanssa samassa Hesarin numerossa lehti pönkittää itse useassa artikkelissa rakenteilla olevaa Espoon metroa, jota tehdään täydellisin huuhaaperustein.
Espoon metropuuhastelu onkin malliesimerkki huuhaahallinnosta. Ja Hesarin uutisointi malliesimerkki huuhaajournalismista. Sillä tarkoitan journalismia, joka perustuu kaikkeen muuhun kuin pätevään ja luotettavaan tietoon, lähdekritiikkiin ja merkittävien asioiden esiin tuomiseen.
Espoolainen huuhaahallinto on alkanut viimeistään silloin, kun helsinkiläinen metroa Espooseen vaatinut virkamies nimeltä Olavi Louko valittiin apulaiskaupunginjohtajaa vastaavaksi toimialajohtajaksi Espooseen vuonna 2001. Tullakseen valituksi Louko selitti, että hänen aikanaan ei metro Espooseen tule. Pari vuotta myöhemmin oli kaikille selvä, mikä tämän Troijan hevosen tarkoitus oli, kun hän pyrki johtamaan Espoon kaupunki- ja liikennesuunnittelua. Ja erityisesti metrorakentamista.
Louko sai metron rakenteille valehtelemalla helsinkiläisten kollegoidensa kanssa metron hinnan ja että tunnelimetro on halvempi kuin maanpinnalle rakennettu rata. Vaikutukset ja hyödyt laskettiin keksimällä kuviteltuja hyötyjä ja haittoja sekä vääristelemällä laskelmien lähtöarvoja. Metron todellinen hinta on jo nyt noin 3-kertainen siihen nähden, millä hinnalla päätös tehtiin vuonna 2006. Silti metrosta on tulossa huonompi ja hitaampi kuin mistä silloin päätettiin.
Loukon tunnelikaverit haluavat tietenkin porata metrotunnelia ikuisesti. Huuhaahallinnon luovuus auttaa. Ikävät tulokset salataan pitämällä ne piilossa ja olemalla kertomatta niistä kenellekään. Kaupungin virastojen ja osakeyhtiön asiat ja vastuut sekoitetaan niin, että aina voi sanoa, ettei homma kuulu meille vaan sille toiselle. On kätevää, kun sama mies on sekä viraston että yhtiön johdossa.
Mitä tehdään, kun 250 miljoonan kustannusarvio pomppaa 800 miljoonaan ja Espoo on itse sopinut, että Kivenlahden metro on ajankohtainen vasta ensi vuosikymmenellä.
Huuhaahallinto aloittaa ALE:lla. Ota Kivenlahden metro nyt, niin säästät jopa 200 miljoonaa 150 miljoonan tunnelilouhinnasta! Tilaa heti, porakoneet ovat valmiina odottamassa!
Espoolla ei ole rahaa edelliseenkään metroon, ei edes tavallisten kunnan menojen hoitamiseen, joten rahaa pitää saada valtiolta. Ministeriöön lähtee anomus. Perustelu on alennusmyynti ja kova kiire, ennen kuin tavara loppuu eli urakoitsijat vievät koneensa toisille työmaille. Kirjeessä kerrotaan, että metro on jopa suunniteltu ja hinta tiedossa. Kirjeessä ei kerrota, että on myös laskettu, ettei metro ole kannattava eikä siten täytä ehtoja, joilla valtio rahan jakamista harkitsee.
Ministeriö vastaa, että rahaa ei tipu. Metro ei kuulu niihin suunnitelmiin, jotka Espoo on itse ollut valtion kanssa sopimassa. Ja sopimusten teon jälkeen hinta on tuplaantunut.
Huuhaahallinto lähtee sitten etenemään keittiön kautta. Rahaministeriön valiokunnan avainhenkilöt kutsutaan kylään Espooseen. Kyläillessä sovitaan, että huuhaahallinto lähettää valiokunnalle sopivaa huuhaatekstiä, joka ujutetaan valiokunnan mietintöön. Siellä se menee läpi huomaamatta, koska budjettimietinnössä on yllin kyllin poliitikkojen tärkeämpinä pitämiä pikkujuttuja. Ja juuri näin tapahtuu. Niinpä liikenneministeriön on taas käsiteltävä jo kerran päättämäänsä asiaa.
Sitten hankitaan huuhaapäätös Espoon valtuustolta. Pitää päättää, että rakennetaan metro, jos valtio antaa rahaa. Perusteluina valtuutettujen kysymysten vastauksia, joissa ei vastata kysymyksiin. Ja alennusmyyntikampanjointia sekä suuria lupauksia siitä, kuinka rakentajat ostavat tonttimaata mihin hintaan hyvänsä. Valtuutetuille ei tietenkään kerrota, että ministeriö on jo päättänyt, ettei se anna rahaa. Olisihan hölmöä päättää tehdä metro sillä ehdolla, että valtio antaa rahaa, kun on jo tiedossa, että se ei anna.
Ja huuhaalehdistö peesaa. Metroa ylistäviä tiedotteita julkaistaan sellaisenaan. Vaikka Louko myöntää yhdessä lehdessä (HBL 19.12.2013) perustelut huuhaaksi, samat valheet toistuvat niin tiedotteissa kuin uutisissakin. Jos aiheesta yrittää keskustella espoolaisten kanssa, vika ei ole huuhaahallinnossa, vaan parissa valtuutetussa, jotka jaksavat vaatia oikeata tietoa ja kysyvät – vastausta saamatta – kuinka paljon metrot Espoon kaupungille maksavat.
Huuhaalehdistön viesti on mennyt perille. Metro on hyvä juttu, koska metro on hyvä juttu. Ei sillä ole väliä, mitä se maksaa. Senhän maksaa kaupunki. Espoolaiset eivät tosin ymmärrä, että kun metro tulee, bussilla ei enää pääsekään nopeasti Helsinkiin. Äitiä lastenvaunujen kanssa asia ei edes kiinnosta, koska hän liikkuu kuitenkin autolla. Se on muka halvempaa, koska äiti ei tiedä, että lastenvaunujen kanssa saa matkustaa ilmaiseksi. Mutta silti on hyvä että metro tulee.
Hallituksen kehysriihi pohtinee muutaman minuutin myös sitä, ottaako valtio 240 miljoonaa lisää lainaa antaakseen rahan lahjaksi Espoon tunnelirakentajille. Toivottavasti ministeriön jo kerran tekemä päätös pitää. Vaikka Espoon huuhaahallinto ei sitä edes kysyttäessä valtuutetuille kerro, Espoo säästää vuosittain 25 miljoonaa, kun turha ja kannattamaton metro jää rakentamatta.
Veli Hopea
perjantai 20. joulukuuta 2013
Stetson–Harrison, suomeksi Louko–Mäkelä
VALEHTELU Valtio-opin professori Matti Wiberg kirjoitti maanantain HS:n vieraskynässä ajankohtaisesta aiheesta, julkisen päätöksenteon perusteluiden puutteesta. Wiberg arvosteli sitä, että Suomessa yhteiskunnan uudistustyö ei enää perustu tieteelliseen näyttöön, vaan yksittäisten selvitysmiesten ajatuksiin. Uudistusten toteutumista ei myöskään seurata. Samoja virheitä siis tehdään yhä uudelleen.
Wiberg totesi, että ensin tehdään poliittinen päätös, sitten aletaan keksiä sopivia perusteluita. Jos perusteluita kysytään, ne ovat salaisia. Wiberg kutsui tätä Stetson–Harrison -menetelmäksi, eli vedetään hatusta.
Hesarin oma toimitus ei taida lehden vieraskyniä lukea, vaikka linkkaakin Wibergin kolumniin. Keskiviikkona pääkirjoitus kehui valtiovarainvaliokunnan vaatimusta metron jatkamisesta. Pääkirjoitus toistaa valiokunnan mietintöön kopioituja valheita, joita on valiokunnalle syöttänyt Espoon metroa puuhasteleva toimialajohtaja Olavi Louko.
HBL:n haastattelussa eilen torstaina Loukon vauhti vain kiihtyi. ”Ei ole olemassa konsulttia, joka tietää metrorakentamisesta enemmän kuin minä”, kehuu rakennusalan lahjuksista tuomittu toimialajohtaja 40 vuoden kokemuksella. Uhoamisellaan Louko perustelee sitä, miksi hänen Stetson–Harrison -menetelmällä esittämänsä Kivenlahden metron hinnanalennus riittää, eikä valtion rahoituspäätöstä varten tarvita muita laskelmia.
Muutamassa päivässä on valiokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) kuitenkin kääntänyt jo kelkkaansa Loukon väitteiden suhteen. Viime viikolla Sasi hehkutti metron vahvoja perusteita kaataa kaikki muut hankkeet. Eilen Sasi myönsi HBL:n jutussa, että hallitus ei anna kehysriihessä metrolle rahaa ilman kunnollisia perusteluita.
Loukon luvut ovatkin ”vakuuttavia”. Pitkin syksyä Louko on selittänyt, että metron hinta laskee 100 M€, kunhan valtio antaa rahaa ja Louko saa antaa uudet urakat nykyisille louhijoille. Valiokunnalle Louko esitti, että säästö voi olla 100–200 M€. HBL:ssä tänään alaraja on noussut 150 M€:oon.
Tosiasiassa Loukon miljoonilla ei ole mitään aihetta, koska mitään välitöntä louhintojen jatkamista ei ole olemassa. Ensin on kairattava kallioperätutkimukset ja sitten suunniteltava tunneli ennen kuin on edes mahdollista louhia. Kaikki on kilpailutettava, myös louhinta, eikä mikään takaa, että työn saa nykyinen urakoitsija. Ellei Louko 40 vuoden kokemuksellaan junaile kauppoja saunan lauteilla. Mutta ei sopupeliurakoitsijakaan pääse töihin kuin vuoden päästä.
Kaupunginjohtaja Mäkelän Espoon nimissä allekirjoittama valtiovarainvaliokunnalle annettu lausunto sisältää Loukon väittämälle hinnanalennukselle toisenkin selityksen, maanrakennusindeksin nousun. Indeksin arvo on epäilemättä alhaisempi aiemmin kuin muutaman vuoden kuluttua. Mutta ei siinä ole kyse kustannusten vaan rahan arvon muutoksesta, joka ei ole mikään säästö.
Louko on kestinnyt valiokunnan liikennejaosta, joka ei ole pitänyt tarpeellisena kysellä muiden kaupunkien mielipiteitä siitä, että ne eivät saa mitään kun Espoo saa taas ja paljon enemmän kuin muut olisivat tarvinneet. Louko lupasi Espoosta lausunnon, jota valiokunta sai sopivalta osin kopioida mietinnökseen. Mutta miksi valiokunta haluaa niin innolla lainata valtiolle rahaa annettavaksi Loukon metroon?
Vastaus löytyy sekä Espoon lausunnosta että hallituspuolueiden ahdingosta. Nyt käydään kauppaa vaalirahoituksella, ja hallituksen kärkipuolueet tarvitsevat muhevat vaalibudjetit eduskuntavaaleihin 2015. Iso vaalirahoitus irtoaa sieltä, missä pyörii iso raha, eli rakennusteollisuudesta.
Kivenlahden metro itse tulee maksamaan miljardin. Metron myötä Louko lupaa rakentajille 3–5 miljardin muut rakennusurakat Espoossa. Nykyhallituksen on lisäksi helppo luvata metrorahat, koska niistä joutuu vastaamaan seuraava hallitus.
Vasemmistoliitolle on tuskaista toimia hallituksessa punavihreän oikeiston takuupuolueena. Eikä Arhinmäen klaanin kannata muutenkaan laskea rakennusteollisuuden rahoituksen varaan. Niinpä liikenneministeri Kyllönen (vas) on ainoa, joka uskaltaa edes vihjaista metroa vastaan. Kyllönen sanoi, ettei valiokunnan lupaamia metrorahoja ole olemassa.
Stetson ja Harrison ovat tunnettuja brittiläisiä hattumerkkejä. Suomalainen tuskin näitä brändejä tuntee. Laatuhattuja kun ei juuri käytetä Suomessa eikä myydä Stadiumissa, H&M:llä tai Dressmanilla. Mutta onneksi ilmaisulle löytyy osuva lokalisointi eli suomalainen vastine: Louko–Mäkelä -menetelmä. Espoolainen lahjusrikoksesta tuomittu toimialajohtaja ja kaupunginjohtaja kun selittävät halujensa perusteluksi mitä hyvänsä puutaheinää sattuvat päissään keksimään.
Veli Hopea
Wiberg totesi, että ensin tehdään poliittinen päätös, sitten aletaan keksiä sopivia perusteluita. Jos perusteluita kysytään, ne ovat salaisia. Wiberg kutsui tätä Stetson–Harrison -menetelmäksi, eli vedetään hatusta.
Hesarin oma toimitus ei taida lehden vieraskyniä lukea, vaikka linkkaakin Wibergin kolumniin. Keskiviikkona pääkirjoitus kehui valtiovarainvaliokunnan vaatimusta metron jatkamisesta. Pääkirjoitus toistaa valiokunnan mietintöön kopioituja valheita, joita on valiokunnalle syöttänyt Espoon metroa puuhasteleva toimialajohtaja Olavi Louko.
HBL:n haastattelussa eilen torstaina Loukon vauhti vain kiihtyi. ”Ei ole olemassa konsulttia, joka tietää metrorakentamisesta enemmän kuin minä”, kehuu rakennusalan lahjuksista tuomittu toimialajohtaja 40 vuoden kokemuksella. Uhoamisellaan Louko perustelee sitä, miksi hänen Stetson–Harrison -menetelmällä esittämänsä Kivenlahden metron hinnanalennus riittää, eikä valtion rahoituspäätöstä varten tarvita muita laskelmia.
Muutamassa päivässä on valiokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) kuitenkin kääntänyt jo kelkkaansa Loukon väitteiden suhteen. Viime viikolla Sasi hehkutti metron vahvoja perusteita kaataa kaikki muut hankkeet. Eilen Sasi myönsi HBL:n jutussa, että hallitus ei anna kehysriihessä metrolle rahaa ilman kunnollisia perusteluita.
Loukon luvut ovatkin ”vakuuttavia”. Pitkin syksyä Louko on selittänyt, että metron hinta laskee 100 M€, kunhan valtio antaa rahaa ja Louko saa antaa uudet urakat nykyisille louhijoille. Valiokunnalle Louko esitti, että säästö voi olla 100–200 M€. HBL:ssä tänään alaraja on noussut 150 M€:oon.
Tosiasiassa Loukon miljoonilla ei ole mitään aihetta, koska mitään välitöntä louhintojen jatkamista ei ole olemassa. Ensin on kairattava kallioperätutkimukset ja sitten suunniteltava tunneli ennen kuin on edes mahdollista louhia. Kaikki on kilpailutettava, myös louhinta, eikä mikään takaa, että työn saa nykyinen urakoitsija. Ellei Louko 40 vuoden kokemuksellaan junaile kauppoja saunan lauteilla. Mutta ei sopupeliurakoitsijakaan pääse töihin kuin vuoden päästä.
Kaupunginjohtaja Mäkelän Espoon nimissä allekirjoittama valtiovarainvaliokunnalle annettu lausunto sisältää Loukon väittämälle hinnanalennukselle toisenkin selityksen, maanrakennusindeksin nousun. Indeksin arvo on epäilemättä alhaisempi aiemmin kuin muutaman vuoden kuluttua. Mutta ei siinä ole kyse kustannusten vaan rahan arvon muutoksesta, joka ei ole mikään säästö.
Louko on kestinnyt valiokunnan liikennejaosta, joka ei ole pitänyt tarpeellisena kysellä muiden kaupunkien mielipiteitä siitä, että ne eivät saa mitään kun Espoo saa taas ja paljon enemmän kuin muut olisivat tarvinneet. Louko lupasi Espoosta lausunnon, jota valiokunta sai sopivalta osin kopioida mietinnökseen. Mutta miksi valiokunta haluaa niin innolla lainata valtiolle rahaa annettavaksi Loukon metroon?
Vastaus löytyy sekä Espoon lausunnosta että hallituspuolueiden ahdingosta. Nyt käydään kauppaa vaalirahoituksella, ja hallituksen kärkipuolueet tarvitsevat muhevat vaalibudjetit eduskuntavaaleihin 2015. Iso vaalirahoitus irtoaa sieltä, missä pyörii iso raha, eli rakennusteollisuudesta.
Kivenlahden metro itse tulee maksamaan miljardin. Metron myötä Louko lupaa rakentajille 3–5 miljardin muut rakennusurakat Espoossa. Nykyhallituksen on lisäksi helppo luvata metrorahat, koska niistä joutuu vastaamaan seuraava hallitus.
Vasemmistoliitolle on tuskaista toimia hallituksessa punavihreän oikeiston takuupuolueena. Eikä Arhinmäen klaanin kannata muutenkaan laskea rakennusteollisuuden rahoituksen varaan. Niinpä liikenneministeri Kyllönen (vas) on ainoa, joka uskaltaa edes vihjaista metroa vastaan. Kyllönen sanoi, ettei valiokunnan lupaamia metrorahoja ole olemassa.
Stetson ja Harrison ovat tunnettuja brittiläisiä hattumerkkejä. Suomalainen tuskin näitä brändejä tuntee. Laatuhattuja kun ei juuri käytetä Suomessa eikä myydä Stadiumissa, H&M:llä tai Dressmanilla. Mutta onneksi ilmaisulle löytyy osuva lokalisointi eli suomalainen vastine: Louko–Mäkelä -menetelmä. Espoolainen lahjusrikoksesta tuomittu toimialajohtaja ja kaupunginjohtaja kun selittävät halujensa perusteluksi mitä hyvänsä puutaheinää sattuvat päissään keksimään.
Veli Hopea
perjantai 6. joulukuuta 2013
Tunneliveljiltä potkut Ailukselle?
ELÄKELÄINEN MAKSAA Kevan toimitusjohtajan Merja Ailuksen potkujen uutisoinnissa on siirrytty asian painamiseen unohduksiin. Ilmeisen perusteeton erottaminen saatiin hoidetuksi sopivalla huonolla julkisuudella. Tehtävä on täytetty ja nyt on aika unohtaa koko juttu. Varoiksi oli enää julkisuudessa kerrottava, että erottamiseen osalliset, siis kyseenalaisella suhmuroinnilla Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi valittu Laura Räty ja muukin Kevan hallitus saavat synninpäästön Kevan valtuuskunnan siunauksella.
Tässäkö tämä muka oli, ja valtakunnassa on taas kaikki hyvin, koska yksi ylipalkattu johtaja on palkittu 300.000 eurolla pysymään hiljaa siitä, mistä oli todellisuudessa kysymys? Edes potkut saanut Ailus ei ole pettynyt. Arto Nybergin haastattelussa sunnuntaina 25.11. Ailus ei vaikuttanut aiheettomasti pois potkitulta johtajalta, kun hän hyväntuulisena kertoi ansioistaan menneessä johtajan tehtävässään.
Ailuksen erosta väännettiin kättä Kevan hallituksessa tuntikaupalla perjantaina 23.11. Mutta viraston hallituksen puheista ei kerrota kansalaisille mitään. Vaikka hallitus istui koko illan, muodollisesti se piti kokousta vain puoli tuntia sen jälkeen, kun asiat oli ensin sovittu hallituksen istunnossa, joka ei ollut hallituksen kokous.
Avoimena on kysymys siitä, kuka ja miksi halusi Ailuksen syrjään? Kenen etu oli puuttua Kevan 35 miljardin euron hyvin tuottavan sijoitussalkun hoitajaan? Tietenkin sen, joka haluaisi Kevan rahaa omiin tarkoituksiinsa.
Tämä ongelmahan on tunneliveljillä, joilta on rahantulo loppumassa länsimetron ja Kehäradan kanssa. Valtiolla ei ole jaettavaa tunneliveljille, vaikka halu on poliitikkoihin voideltukin. Mutta eihän Kevan rahakasassa tunnu juuri missään, jos siitä lohkaistaan muutama prosentti ”hyvään tarkoitukseen”.
Oliko keskustalaisen Ailuksen julkisuudelta salattu virhe se, että hän kieltäytyi rahoittamasta metroa ja Pisara-rataa?
Ailuksella on ollut tunnelirahoituksesta kieltäytymiseen hyvä syy puhtaasti taloudelliselta kannalta, sillä tunneleihin rahat pitäisi antaa käytännössä ilmaiseksi verrattuna Kevan nykyiseen sijoitussalkkuun. Eikä tunneleita voi myydä kellekään, kuten osakkeita ja rahasto-osuuksia, kun salkkua hoidetaan myymällä huonoja ja ostamalla hyviä sijoituksia.
Keskustalla taas on ollut tunnelirahoituksesta kieltäytymiseen hyvä syy aluepoliittiselta kannalta. Antoihan keskustalainen liikenneministeri viime hallituskaudella jo liki miljardin valtion rahaa Helsingin seudun tunneleihin. Siksi tällä kerralla voisi hallitukselta olettaa rahaa löytyvän edes muun Suomen kaupunkeihin, vaikkei maaseudulle rahaa saisikaan.
Kun Ailuksen rahoitustulppa on nyt saatu vedetyksi pois, tunneliveljet ottavat jo vauhtia. Mutta pysyvät tietenkin itse piilossa julkisuudelta. Sanansaattajaksi on pantu SAK ehdottamaan tunnelirakentamisen siirtämistä julkisen kontrollin ulottumattomiin osakeyhtiöön.
Osakeyhtiö onkin kaikin puolin kätevä tapa hoitaa viranomaisille kuuluvia tehtäviä. Kaikki on lupa salata ja johtajille saa tehdä sopimuksia, joita eivät rajoita kohtuullisuus eivätkä lait virkamiehistä. Espoossahan tätä on Länsimetro Oy:ssä menestyksellä harjoiteltu. Kaupunki rakentaa miljardin metroa, vaikka ei ole koskaan päättänyt rakentamisesta saati varannut ja myöntänyt siihen rahaa.
Valtiovarainvaliokuntakin näyttää löytäneen metroon rahaa, jota ennen Ailuksen potkuja ei ollut. Kevään kehysriiheen ehdotetaan päätöstä Espoon metron jatkamisen rahoittamisesta, vaikka muilta liikennehankkeilta vaaditusta kannattavuudesta ei ole edes vääristeltyä laskelmaa, kuten sentään on Pisara-radasta.
Nykyinen hallitus maksaa Espoolle metrorahaa keskustalaisen ministerin päätöksen perusteella, joten nyt päätettävät metrorahat tulevat seuraavan eli Keskustajohtoisen hallituksen maksettaviksi. Niinpä myös Keskusta on sitoutettava tähänkin tunnelipäätökseen. Infraosakeyhtiö on siinä hyvä veto, sillä onhan puolue jo liputtanut infraosakeyhtiön puolesta.
Paremmaksi hyvitykseksi Keskustalle luvataan taas jotain turhaa pikkunäperrystä kuten viime kerrallakin. Silloin Paavo Väyrynen ostettiin metron ja Kehäradan taakse Kemijärven radan sähköistyksellä. Hyvä porkkana esiteltiinkin jo: maaseudun pikkutiet. Eli halvalla on taas Kepu kaupan. Muutama kymmenen miljoonaa maaseudulle, ja Kepu antaa pari miljardia Helsinkiin.
Veli Hopea
Tässäkö tämä muka oli, ja valtakunnassa on taas kaikki hyvin, koska yksi ylipalkattu johtaja on palkittu 300.000 eurolla pysymään hiljaa siitä, mistä oli todellisuudessa kysymys? Edes potkut saanut Ailus ei ole pettynyt. Arto Nybergin haastattelussa sunnuntaina 25.11. Ailus ei vaikuttanut aiheettomasti pois potkitulta johtajalta, kun hän hyväntuulisena kertoi ansioistaan menneessä johtajan tehtävässään.
Ailuksen erosta väännettiin kättä Kevan hallituksessa tuntikaupalla perjantaina 23.11. Mutta viraston hallituksen puheista ei kerrota kansalaisille mitään. Vaikka hallitus istui koko illan, muodollisesti se piti kokousta vain puoli tuntia sen jälkeen, kun asiat oli ensin sovittu hallituksen istunnossa, joka ei ollut hallituksen kokous.
Avoimena on kysymys siitä, kuka ja miksi halusi Ailuksen syrjään? Kenen etu oli puuttua Kevan 35 miljardin euron hyvin tuottavan sijoitussalkun hoitajaan? Tietenkin sen, joka haluaisi Kevan rahaa omiin tarkoituksiinsa.
Tämä ongelmahan on tunneliveljillä, joilta on rahantulo loppumassa länsimetron ja Kehäradan kanssa. Valtiolla ei ole jaettavaa tunneliveljille, vaikka halu on poliitikkoihin voideltukin. Mutta eihän Kevan rahakasassa tunnu juuri missään, jos siitä lohkaistaan muutama prosentti ”hyvään tarkoitukseen”.
Oliko keskustalaisen Ailuksen julkisuudelta salattu virhe se, että hän kieltäytyi rahoittamasta metroa ja Pisara-rataa?
Ailuksella on ollut tunnelirahoituksesta kieltäytymiseen hyvä syy puhtaasti taloudelliselta kannalta, sillä tunneleihin rahat pitäisi antaa käytännössä ilmaiseksi verrattuna Kevan nykyiseen sijoitussalkkuun. Eikä tunneleita voi myydä kellekään, kuten osakkeita ja rahasto-osuuksia, kun salkkua hoidetaan myymällä huonoja ja ostamalla hyviä sijoituksia.
Keskustalla taas on ollut tunnelirahoituksesta kieltäytymiseen hyvä syy aluepoliittiselta kannalta. Antoihan keskustalainen liikenneministeri viime hallituskaudella jo liki miljardin valtion rahaa Helsingin seudun tunneleihin. Siksi tällä kerralla voisi hallitukselta olettaa rahaa löytyvän edes muun Suomen kaupunkeihin, vaikkei maaseudulle rahaa saisikaan.
Kun Ailuksen rahoitustulppa on nyt saatu vedetyksi pois, tunneliveljet ottavat jo vauhtia. Mutta pysyvät tietenkin itse piilossa julkisuudelta. Sanansaattajaksi on pantu SAK ehdottamaan tunnelirakentamisen siirtämistä julkisen kontrollin ulottumattomiin osakeyhtiöön.
Osakeyhtiö onkin kaikin puolin kätevä tapa hoitaa viranomaisille kuuluvia tehtäviä. Kaikki on lupa salata ja johtajille saa tehdä sopimuksia, joita eivät rajoita kohtuullisuus eivätkä lait virkamiehistä. Espoossahan tätä on Länsimetro Oy:ssä menestyksellä harjoiteltu. Kaupunki rakentaa miljardin metroa, vaikka ei ole koskaan päättänyt rakentamisesta saati varannut ja myöntänyt siihen rahaa.
Valtiovarainvaliokuntakin näyttää löytäneen metroon rahaa, jota ennen Ailuksen potkuja ei ollut. Kevään kehysriiheen ehdotetaan päätöstä Espoon metron jatkamisen rahoittamisesta, vaikka muilta liikennehankkeilta vaaditusta kannattavuudesta ei ole edes vääristeltyä laskelmaa, kuten sentään on Pisara-radasta.
Nykyinen hallitus maksaa Espoolle metrorahaa keskustalaisen ministerin päätöksen perusteella, joten nyt päätettävät metrorahat tulevat seuraavan eli Keskustajohtoisen hallituksen maksettaviksi. Niinpä myös Keskusta on sitoutettava tähänkin tunnelipäätökseen. Infraosakeyhtiö on siinä hyvä veto, sillä onhan puolue jo liputtanut infraosakeyhtiön puolesta.
Paremmaksi hyvitykseksi Keskustalle luvataan taas jotain turhaa pikkunäperrystä kuten viime kerrallakin. Silloin Paavo Väyrynen ostettiin metron ja Kehäradan taakse Kemijärven radan sähköistyksellä. Hyvä porkkana esiteltiinkin jo: maaseudun pikkutiet. Eli halvalla on taas Kepu kaupan. Muutama kymmenen miljoonaa maaseudulle, ja Kepu antaa pari miljardia Helsinkiin.
Veli Hopea
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Onko Ahneilla Veljillä kakkainen loppu?
LOBBAUS Lastenkasvatuksesta tiedetään, että lapset opettelevat elämän sääntöjä koettelemalla rajoja. Lapset tekevät ensin vain vähän pahaa. Jos siitä ei tule toruja, tehdään vähän enemmän. Näin jatketaan siihen asti, kunnes tulee selkäsauna – vaikka sellaisia ei saakaan laillisesti nykyään antaa. Tällä tavalla lapsi oppii, mikä on sallittua ja mikä ei.
Hyvät Veljet näyttävät toimivan ahneudessaan kuin kasvatusta kaipaavat lapset. Pelataan omaan pussiin koko ajan hieman enemmän ja hieman törkeämmin. Sillä mikäs pelatessa, kun Suomessa systeeminä on, että voitot ovat yksityisiä, tappiot sosialisoidaan. Erään konkurssia kohti rypevän telakankin tapauksessa asiat junailtiin niin, että ensisijaisesti valtio antaa tukirahaa vastikkeetta, lainaaminen ei ollut sopivaa. Tietenkään, koska laina pitää maksaa takaisin, innovaatiotukea ei pidä.
Hallituksen kehysriihi sujui pari viikkoa sitten kummallisen helposti. Ennakkoon lupailtiin suuria päätöksiä, suunnilleen kaikki selviää ja muuttuu, kunhan kehysriihi on pidetty. Ministerit kävivät Säätytalolla pitkällä lounaalla ja sitten pääministerin mediahymyn siivittämänä kerrottiin, miten on vain pelkkää hyvää nyt jaettu. Kumma kyllä, yrittäjien järjestö osasi tiedottaa kehysriihen tuloksista jo vartin ennen hallitusta. Mutta sehän oli vain hyvää arvausta, kuten mediassa sitten selitettiin.
Hyvin taisi arvata myös entinen ministeri Häkämies, joka loikkasi Hyväveliporukkaan junailemaan kultaista kolmiota, jonka muodostavat työnantajaleiri, Kokoomus ja Suomen hallitus. Tupo-teatteria pyöritettiin muutama päivä muodon vuoksi. Media päivysti Eteläranta 10:ssä, joten Hyvät Veljet saivat valmistella rauhassa kehysriihen tuloksia. Häkämies vain arvasi, ettei mitään sopimusta tarvitse suostua tekemään, sillä Hyvät Veljet saavat haluamansa joka tapauksessa.
Julkista ihmettelyä aiheutti myös se, ettei riihen tuloksien perusteluja ollutkaan julkaistavaksi heti. Onhan se erikoista, että ministeriön virkamiehet, joiden työnä on ollut hallituksen päätösten valmistelu, eivät tiedä päätöksen taustoista mitään. Aiemmin pätevinä pidetyt virkamiehet änkyttävät noloina haastatteluissa paljastaen, että he ovat täysin pihalla siitä, mistä on juuri kerrottu.
Olisiko nyt kuitenkin niin, että Hyvien Veljien ahneus ylitti selkäsaunarajan, ja virkamieheltä meni kuppi kumoon. Ensin virkamies pannaan kylmiltään julkisesti selittämään Hyvien Veljien sopimia asioita, joista virkamies ei tiedä mitään. Sitten on vaadittu, että vääristelepä nyt tosiasiat niin, että Hyvävelikerhon paperit saadaan näyttämään hyviltä. Vaikka virkamies tietää, että juuri siten ei pidä tehdä kuin Hyvät Veljet ovat päättäneet. Silloin ylittyy kynnys vuotaa maan suurimmalle sanomalehdelle.
Jyrkin ja Jutan pakkoliitto rakoilee, mutta tuorein kannatusgalluppi pakottaa Jutan nielemään Jyrkin syrjähypyt Hyvien Veljien kanssa. Sukupuolineutraali avioliittohenki leviää, joten Jyrkille on tyrkyllä puolisoiksi niin Timo kuin Juhakin. Vaikka kumpikaan ei ole isommin kiinnostunut Jyrkistä, Jutta voi silti päätyä exäksi, jos kansalta kysyttäisiin. Ei ole Jutalla kiva olla Jyrkin puisto-osastolla retiisiviljelmänä.
Vientineuvos Valtanen
Hyvät Veljet näyttävät toimivan ahneudessaan kuin kasvatusta kaipaavat lapset. Pelataan omaan pussiin koko ajan hieman enemmän ja hieman törkeämmin. Sillä mikäs pelatessa, kun Suomessa systeeminä on, että voitot ovat yksityisiä, tappiot sosialisoidaan. Erään konkurssia kohti rypevän telakankin tapauksessa asiat junailtiin niin, että ensisijaisesti valtio antaa tukirahaa vastikkeetta, lainaaminen ei ollut sopivaa. Tietenkään, koska laina pitää maksaa takaisin, innovaatiotukea ei pidä.
Hallituksen kehysriihi sujui pari viikkoa sitten kummallisen helposti. Ennakkoon lupailtiin suuria päätöksiä, suunnilleen kaikki selviää ja muuttuu, kunhan kehysriihi on pidetty. Ministerit kävivät Säätytalolla pitkällä lounaalla ja sitten pääministerin mediahymyn siivittämänä kerrottiin, miten on vain pelkkää hyvää nyt jaettu. Kumma kyllä, yrittäjien järjestö osasi tiedottaa kehysriihen tuloksista jo vartin ennen hallitusta. Mutta sehän oli vain hyvää arvausta, kuten mediassa sitten selitettiin.
Hyvin taisi arvata myös entinen ministeri Häkämies, joka loikkasi Hyväveliporukkaan junailemaan kultaista kolmiota, jonka muodostavat työnantajaleiri, Kokoomus ja Suomen hallitus. Tupo-teatteria pyöritettiin muutama päivä muodon vuoksi. Media päivysti Eteläranta 10:ssä, joten Hyvät Veljet saivat valmistella rauhassa kehysriihen tuloksia. Häkämies vain arvasi, ettei mitään sopimusta tarvitse suostua tekemään, sillä Hyvät Veljet saavat haluamansa joka tapauksessa.
Julkista ihmettelyä aiheutti myös se, ettei riihen tuloksien perusteluja ollutkaan julkaistavaksi heti. Onhan se erikoista, että ministeriön virkamiehet, joiden työnä on ollut hallituksen päätösten valmistelu, eivät tiedä päätöksen taustoista mitään. Aiemmin pätevinä pidetyt virkamiehet änkyttävät noloina haastatteluissa paljastaen, että he ovat täysin pihalla siitä, mistä on juuri kerrottu.
Olisiko nyt kuitenkin niin, että Hyvien Veljien ahneus ylitti selkäsaunarajan, ja virkamieheltä meni kuppi kumoon. Ensin virkamies pannaan kylmiltään julkisesti selittämään Hyvien Veljien sopimia asioita, joista virkamies ei tiedä mitään. Sitten on vaadittu, että vääristelepä nyt tosiasiat niin, että Hyvävelikerhon paperit saadaan näyttämään hyviltä. Vaikka virkamies tietää, että juuri siten ei pidä tehdä kuin Hyvät Veljet ovat päättäneet. Silloin ylittyy kynnys vuotaa maan suurimmalle sanomalehdelle.
Jyrkin ja Jutan pakkoliitto rakoilee, mutta tuorein kannatusgalluppi pakottaa Jutan nielemään Jyrkin syrjähypyt Hyvien Veljien kanssa. Sukupuolineutraali avioliittohenki leviää, joten Jyrkille on tyrkyllä puolisoiksi niin Timo kuin Juhakin. Vaikka kumpikaan ei ole isommin kiinnostunut Jyrkistä, Jutta voi silti päätyä exäksi, jos kansalta kysyttäisiin. Ei ole Jutalla kiva olla Jyrkin puisto-osastolla retiisiviljelmänä.
Vientineuvos Valtanen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)