MEDIA Nollakohu, josta kerroimme kaksi viikkoa sitten, näyttää kohdanneen kulminaationsa. Joten kerrataanpa, mitä oikeastaan tapahtui.
Marraskuun lopulla Vasemmistoliiton asiaa edistävä sanomalehti Kansan uutiset kirjoitti pääministeri Sipilällä olevan läheiset yhteydet Kajaanilaiseen konepajaan, joka toimittaa laitteita Talvivaaran kaivokselle. Julkaistu teksti oli muodollisesti oikein, mutta siihen sisältyvä piiloviesti oli puhdas uutisankka. Uutisen tarkoitus oli väittää ilman mitään todisteita, että pääministeri on järjestänyt valtion rahaa kaivosyhtiölle, jotta pääministerin sukulaiset saavat rahaa kaivosyhtiön ostaessa heidän konepajaltaan tavaraa.
Kansan uutisten juttu toimi juuri kuten lehti oli aivan ilmeisesti tarkoittanutkin. Oppositiota ja vasemmistoa sympatisoiva lehdistö ja toimittajat tarttuivat jutun perättömään piiloviestiin.
Kansan uutiset jatkoi itse luomastaan valheesta ovelasti seuraavana päivänä, perjantaina 25.11. Lehti kertoi, miten pääministerin sukulaiset olivat saaneet suuren kaupan (puoli miljoonaa euroa) kaivosyhtiöltä. Piiloviesti oli, että konepaja sai tilauksen, kun pääministeri oli antanut valtion rahaa kaivosyhtiölle. Ovelaa Kansan uutisten uutisoinnissa oli nyt, että lehti todisteli keksimäänsä valhetta muilla viestimillä, joiden tietoihin Kansan uutiset viittasi. Ovelaa myös sikäli, että kello 17:01 julkaistussa jutussa ei puhuttu mitään aiemmin julkaistusta Ylen artikkelista, jonka tiedot vetivät maton Kansan uutisten vihjailuilta.
Perjantaina siis myös Yle teki asiasta jutun. Iltapäivällä 14:05 ennen Kansan uutisten juttua julkaistu artikkeli oli otsikoitu Kansan uutisten jutun tapaan vihjaavasti siten, että lukijalle luotiin mielikuvaa pääministeristä järjestämässä rahaa sukulaistensa yrityksen hyväksi. Aloituskuvanakin käytettiin provosoivaa kuvaa pääministeristä kaivosyhtiön haalarissa ja pipossa. Mutta itse teksti osoitti vihjailun aiheettomaksi ja otsikon viestin vääräksi. Pääministerin sukulaisten konepajalle ei ollut tullut tilausta kaivosyhtiöstä vaan konsulttiyhtiö Pöyrystä. Eikä tilauksella ollut mitään tekemistä sen kanssa, myönsikö valtio kaivosyhtiölle rahaa tai ei. Laitteet tarvittiin, vaikka kaivos olisi ilman valtion rahaa lopetettukin.
Jos media toimisi asiallisesti, se – Kansan uutiset mukaan lukien – tekisi uutiskampanjan siitä, ettei pääministeri ole järjestänyt valtion rahaa sukulaisilleen. Ja uutisointi olisi yhtä näyttävää kuin miten suurella innolla valehdeltiin asian olevan toisin. Mutta näin ei tapahtunut. Sillä tarkoitus ei ollut kertoa kansalaisille tosiasioita, vaan käydä kampanjaa pääministeriä vastaan. Tämä kävi selväksi siitä, miten jupakka jatkui.
Lauantaina 26.11. jupakka jatkui uutisella, että pääministeri oli moittinut Ylen toimittajaa siitä, ettei pääministerille annettu tilaisuutta kommentoida asiassa, jossa häntä syytettiin sukulaistensa suosimisesta valtion varoilla. Toimittaja tiesi varmasti, että näin kovan väitteen kanssa juttua ei pitäisi julkaista ilman ”syytetyn” kommenttia. Mutta kiusaus oli liian suuri. Toimittaja pani jutun ulos antamalla ymmärtää, ettei pääministeri suostunut kommentoimaan. Rehellinen toimittaja olisi kirjoittanut, ettei toimittaja malttanut odottaa, että olisi tavoittanut pääministerin.
Vesilasissa vellovan myrskyn silmä siirtyi Yleen, jossa perjantain jutun tekijät ja pari muuta toimittajaa ottivat nokkiinsa. Syynä se, että Ylen toimituksen johdossa oli päätetty lopettaa itse perättömäksi osoitetun asian käsittely. Tämä ei ollut kivaa, kun kivempaa olisi ollut jatkaa pääministerin mollaamista tulevissa ohjelmissa.
Itse asia unohtui, ja mediassa ryhdyttiin käymään keskustelua siitä, onko Suomessa enää lehdistönvapautta ja rajoittaako sitä pääministeri. Tällöin siirryttiin heikolle jäälle, koska media alkoi jakaa oikeutta itselleen. Ylen toimittajat ryhtyivät siihen, mistä he olivat moittineet pääministeriä, joka vaati oikeutta saada julkisuuteen oma sanansa. Vaikka journalismin tarkoitus ei ole kertoa siitä, mitä mieltä toimittaja on asioista.
Pääministerillä ja medialla on se ero, että toimittajat saavat sitä julkisuutta, mitä itse haluavat. Pääministeri ja kaikki muutkin kansalaiset saavat vain sitä julkisuutta, jota toimittajat muille sallivat. Siitä vallasta luopuminen näyttää olevan vaikeata silloin, kun vallan käyttämisellä on tilaisuus edistää omaa asiaansa. Myös virheiden myöntäminen näyttää hyvin vaikealta.
Ylen perjantain jutun tehneet toimittajat Vuorikoski ja Eronen ottivat lopputilin Ylestä 14.12.
Tämä jupakka palaa julkisuuteen todennäköisesti pikku-uutisena sitten, kun oikeusasiamies tekee päätöksensä pääministerin itsensä ja muiden jättämistä jääviyden selvityspyynnöistä. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että media käytti jälleen valtaansa. Jos yhtään ajatellaan nettiuutisten kommentoinnin kuvastavan uutisoinnin vaikutusta, ainakin Kansan uutiset sai viestinsä perille omille kannattajilleen. Sen kiteytti kommenttipalstalla Heimo Eronen:
Onkohan selvitetty kuinka monta "napalankoa" ja "kälyä" päättävillä poliitikoilla on valtion ja kuntien yhtiöihin? Ei taida olla puhtaita jauhoja minkään puolueen pussissa. Mutta kun julkisuutta ja kannatusta haetaan lähestyviin vaaleihin, niin kaikkija keinoja käytetään. Aina löytyy rahvasta joihin "herrojen" herjaaminen uppoaa.
Veli Hopea
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaivokset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaivokset. Näytä kaikki tekstit
perjantai 16. joulukuuta 2016
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Valtio sijoittaa jätevesiin
KANSA MAKSAA Jaksaako joku vielä uskoa, että Talvivaara todella siivoaa
vetensä? Että lähiseudun järvissä voi joskus taas uida?
Salaneuvos Vilmi
Parhaillaan odotellaan, milloin jätevesipato murtuu
seuraavan kerran. Kuten aiemminkin, Talvivaarasta vakuutetaan, että mitään
hätää ei ole.
Todellinen läheltä piti -tilanne koettiin viikko sitten. Talvivaara
keräsi rahaa osakeannilla, kun tieto uudesta vuodosta levisi. Oli hiuskarvan
varassa, ettei Talvivaara olisi saanut kerättyä 261:ä miljoonaa euroa. Lopulta
anti onnistui.
Talvivaaran uraanialtaat on muuten rakennettu aivan
kipsisakka-altaiden viereen. Tiedossa ei ole, mitä tapahtuu, jos
kipsisakka-altaiden jätevesi tulvii uraanilaitoksen puolelle. Sen verran toki tiedetään,
että uraaniliuoksessa raskasmetallipitoisuudet ovat korkeita, mutta muuten
viranomaiset vasta tutkivat asiaa.
Entä kuka onkaan Talvivaaran suurin omistaja? Sehän olemme
me - jos siis uskotaan siihen, että valtio olemme me. Valtion sijoitusyhtiö
Solidium latoi osakeannissa pöytään lähes 50 miljoonaa euroa ja kasvatti omistuksensa kaivosyhtiöstä
16,7 prosenttiin. Kuvitteleeko joku, että viranomaiset todella sulkevat
kaivoksen, jos siinä on kiinni valtion rahaa tällainen potti.
Salaneuvos Vilmi
perjantai 21. joulukuuta 2012
Velijoukko silloin varpahillaan, varpahillaan, varovasti hiipii
TIEDON PIMITTÄMINEN Talvivaarassa tiedetään poikkeuksellisten luonnonilmiöiden, kuten vesisateiden, voivan aiheuttaa ongelmia ja kustannuksia. Siitä huolimatta niihin ei toistaiseksi ole osattu riittävästi varautua. Tiedossa ei kuitenkaan ole ollut se, että myös liian myöhäinen lumisade yhdessä huonon tuurin kanssa saattaa tulla kalliiksi.
Marraskuisen allasvuodon jälkimainingeissa rämpi kaivosalueen ulkopuolella Kainuun ELY-keskuksen tutkijoiden lisäksi piskuinen toimittajajoukko ympäristöstä huolestuneiden aktiivien kanssa. Mainittu huono tuuri näyttäytyy suovideon kolmen minuutin kohdalla, kun Voima-lehden toimittaja tällää saappaansa Talvivaaran sinertävään mönjään. Pian ilmenee, että mönjää on kaikkialla suoalueella. Luonnon tilasta huolestuneet aktiivit ryhtyivät ottamaan mönjästä näytteitä välittömästi.
Viikko tapahtuman jälkeen Voiman toimittaja soittaa Kainuun ELY-keskukseen ja saa tietää, ettei siellä vielä oltu katsottu aiheelliseksi ottaa maaperänäytettä siniseksi muuttuneesta suosta. ELY:n ylitarkastaja arvelee kuitenkin värin johtuvan metallin saostumisesta tai paikalle kylvetystä kalkista. Metallit ovat ilmeisesti peräsin vuotovedestä. Arviota siitä, kuinka nopeasti kalkittu alue palautuu ennalleen ylitarkastajalla ei ole antaa, sillä luontoon kylvetyn syövyttävän kalkin määrää ei Kainuun ELY-keskuksen mukaan kukaan tiedä. Talvivaarasta toimittaja saa tarkempaa tietoa. Sielläkään tosin kellään ei ole käsitystä kalkin todellisesta määrästä, mutta paras arvio on, että useita rekkalastillisia joka tapauksessa.
Miten Talvivaara ja ELY etenivät niille kiusallisesti paljastuneessa mönjäasiassa? Viranomaiset pysyivät vaiti. Yhtiö pysyi vaiti. Vasta kun Kainuun Luonnonsuojelupiiri ry vaati julkisesti asiasta lisätietoja, ilmoitti Talvivaara muutaman päivän päästä mönjän olevan suolla suunnitellusti. Oli siis täysin yhtiön suunnitelmien mukaista, että metallimönjää oli kaivosalueen ulkopuolella. Voima-lehden toimittajan saapasta on kiittäminen, että näistä Talvivaaran sekä ilmeisesti myös Kainuun ELY-keskuksen suunnitelmista tietävät nyt myös kansalaisetkin.
Suomen Luonto julkaisi eilen tutkimustiedot suolta otetuista näytteistä.
Talvivaarassa vuolaat virrat ovat jo aikoja sitten tyrehtyneet ja tilalle on tullut joulutunnelmaan paremmin sopiva, laajalle levittäytynyt, pakkasesta jähmeä metallicocktail ympäristömyrkkyineen. Melkein voi jo nähdä, miten kauas ja kauniisti se sulamisveden mukana keväällä muljahteleekaan. Muutenkin voidaan olla luottavaisin mielin, vastaahan ympäristöasioihin tunnetusti pieteetillä suhtautuva yhtiö itse ympäristönsä tarkkailusta.
Valvova viranomainen, Kainuun ELY-keskus, on myös täyttynyt joulumielestä. Siellä harkitaan pitäisikö Talvivaaralle ojentaa ylijohtaja Pääkkösen (virkavapaalla Geologian tutkimuskeskuksesta, virastosta, joka pyrkii edistämään kaivostoimintaa) käsialalla kirjoitettu kortti, jossa lukee: ”Pirun kallista. Eiköhän, pojat, anneta sen mönjän jäädä luontoon.”
Järjestöneuvos Jurmu
Marraskuisen allasvuodon jälkimainingeissa rämpi kaivosalueen ulkopuolella Kainuun ELY-keskuksen tutkijoiden lisäksi piskuinen toimittajajoukko ympäristöstä huolestuneiden aktiivien kanssa. Mainittu huono tuuri näyttäytyy suovideon kolmen minuutin kohdalla, kun Voima-lehden toimittaja tällää saappaansa Talvivaaran sinertävään mönjään. Pian ilmenee, että mönjää on kaikkialla suoalueella. Luonnon tilasta huolestuneet aktiivit ryhtyivät ottamaan mönjästä näytteitä välittömästi.
Viikko tapahtuman jälkeen Voiman toimittaja soittaa Kainuun ELY-keskukseen ja saa tietää, ettei siellä vielä oltu katsottu aiheelliseksi ottaa maaperänäytettä siniseksi muuttuneesta suosta. ELY:n ylitarkastaja arvelee kuitenkin värin johtuvan metallin saostumisesta tai paikalle kylvetystä kalkista. Metallit ovat ilmeisesti peräsin vuotovedestä. Arviota siitä, kuinka nopeasti kalkittu alue palautuu ennalleen ylitarkastajalla ei ole antaa, sillä luontoon kylvetyn syövyttävän kalkin määrää ei Kainuun ELY-keskuksen mukaan kukaan tiedä. Talvivaarasta toimittaja saa tarkempaa tietoa. Sielläkään tosin kellään ei ole käsitystä kalkin todellisesta määrästä, mutta paras arvio on, että useita rekkalastillisia joka tapauksessa.
Miten Talvivaara ja ELY etenivät niille kiusallisesti paljastuneessa mönjäasiassa? Viranomaiset pysyivät vaiti. Yhtiö pysyi vaiti. Vasta kun Kainuun Luonnonsuojelupiiri ry vaati julkisesti asiasta lisätietoja, ilmoitti Talvivaara muutaman päivän päästä mönjän olevan suolla suunnitellusti. Oli siis täysin yhtiön suunnitelmien mukaista, että metallimönjää oli kaivosalueen ulkopuolella. Voima-lehden toimittajan saapasta on kiittäminen, että näistä Talvivaaran sekä ilmeisesti myös Kainuun ELY-keskuksen suunnitelmista tietävät nyt myös kansalaisetkin.
Suomen Luonto julkaisi eilen tutkimustiedot suolta otetuista näytteistä.
Talvivaarassa vuolaat virrat ovat jo aikoja sitten tyrehtyneet ja tilalle on tullut joulutunnelmaan paremmin sopiva, laajalle levittäytynyt, pakkasesta jähmeä metallicocktail ympäristömyrkkyineen. Melkein voi jo nähdä, miten kauas ja kauniisti se sulamisveden mukana keväällä muljahteleekaan. Muutenkin voidaan olla luottavaisin mielin, vastaahan ympäristöasioihin tunnetusti pieteetillä suhtautuva yhtiö itse ympäristönsä tarkkailusta.
Valvova viranomainen, Kainuun ELY-keskus, on myös täyttynyt joulumielestä. Siellä harkitaan pitäisikö Talvivaaralle ojentaa ylijohtaja Pääkkösen (virkavapaalla Geologian tutkimuskeskuksesta, virastosta, joka pyrkii edistämään kaivostoimintaa) käsialalla kirjoitettu kortti, jossa lukee: ”Pirun kallista. Eiköhän, pojat, anneta sen mönjän jäädä luontoon.”
Järjestöneuvos Jurmu
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Sankariteoilla ja ilmalupauksilla veliverkolta toimintalupa
TALVIVAARA HV-kerhossa on odotettu, milloin Kainuun Ely uskaltaa antaa luvan Talvivaaran tehtaan käynnistämiselle. Kipsisakka-altaan vuoto sai siinä määrin huomiota tiedotusvälineissä, että paikallisen Elyn oli leikittävä hetki tiukkaa jo uskottavuutensakin vuoksi. Siellä on kuumeisesti laskelmoitu, milloin ohjaksia voidaan taas höllätä. Kun tämänpäiväisen käynnistysluvan myötä kaikki on Kainuun Elyn ja Tukesin mielestä Talvivaaran alueella hyvin ja on aika hajaantua, haluaa HV-kerho kelata nauhaa takaperin nähdäkseen miten vuodon tapahtumasarja on mahdollisia vuoden 2012 Suomessa.
Paljon on jätevettä virrannut, mutta tänään eletään tilanteessa, että tehtaalla on taas kerran lupa toimia ja yhtiön kannalta ongelmallisen täynnä ollut kipsisakka-allas on saatu onnistuneesti tyhjennettyä. Kun viimeinen tippa altaasta oli lirahtanut, kiirehti kaivosyhtiö ottamaan tästäkin urotyöstä kunnian itselleen vuodon tyrehdyttäjänä. Viestintä yhtiöllä on ontunut aiempina vuosina, mutta nyt kilvenkiillotuskulttuuri näyttää muodostuvan Talvivaaran huikeimmaksi meriitiksi. Näytöistä voidaan olla monenlaista mieltä, mutta väistyneen toimitusjohtajan oli kuitenkin päästävä julkisuuteen asti vuodattamaan ylpeydentunnettaan.
Lähes vuoden kainuulaiseksi valitun Pekka Perän mustat silmänaluset, sekä tämän kyynelsilmäinen paluu yhtiön toimitusjohtajaksi näyttää lopulta hellyttäneen paikallisen Elyn. Perä ei tullut julkisuuteen tyhjin käsin. Hän toi mukanaan nipun tuttuja vakuutteluita ja lupauksia. Tällä kertaa kauniin puheen lisäksi saatiin myös harvinainen pahoittelu. Kainuulaisia varmasti lämmitti, kun reilu, rehti ja suoraselkäinen pohjalainen pyysi anteeksi vuodon aiheuttamaa henkistä haittaa. Tämän pieteettisen ympäristömiehen mielestä ympäristöhaitat eivät ole vieläkään todellisia, sillä niiden osalle häneltä herui vain mahdollinen anteeksipyyntö.
Yhtiössä on Perän mukaan kuitenkin laskettu sattuneen ympäristövahingon kustannusarviota, mutta julkisuuteen esitettävää summaa ei vielä ole. Perän mukaan se tulee joka tapauksessa kuitenkin olemaan kallista. Ympäristövahinkoja siis on, kun yhtiö joutuu laskemaan ne rahassa, mutta pyydettäessä anteeksi, ne muuttuvat vain mahdollisiksi ympäristöhaitoiksi.
Perä vakuuttaa yhtiön korvaavan kaikki sen aiheuttamat vahingot. HV-kerho jää mielenkiinnolla odottamaan, milloin yhtiö ilmoittaa korvaavansa veronmaksajille esimerkiksi edes osan näistä hallituksen nyt jo yhtiön takia päättämistä varaumista.
Vuodon suurimman syyllisenkin Perä ja yhtiö on jo löytänyt. Syyllinen alkaa Talvivaaran tapauksessa olemaan oikea taparikollinen, sillä yllättävien sateiden piikkiin yhtiö on ennenkin halunnut ongelmansa upottaa. Kuin vakuudeksi nyt on keksitty puhua jo ”historiallisista” sademääristä. Perä mainitsi nyt sataneen jopa enemmän kuin sataan vuoteen. Kun virkamieskuntaa ja joidenkin sijoittajien intoa katsoo, on pakko todeta, että Perä osaa puhua vakuuttavasti. Perän laskuopissa on kuitenkin korjaamisen varaa myös tässäkin asiassa. Kovin historiallisiin vuosilukuihin ei tarvitse mennä, sillä jo kahdeksan vuoden takaa löytyy vastaavia sademääriä. Huomioitavaa on myös, että Lapin Vesitutkimus Oy:n tekemässä Talvivaaran YVA-selostuksessa mainitaan vesien hallinnassa keskeisellä sijalla olevan poikkeuksellisten sateiden huomioiminen (samassa yhteydessä mainitaan vuoden 2004 voimakkaat rankkasateet). Poikkeuksellisten sateiden suhteen yhtiön riskienhallinta oli siis kunnossa – taas kerran paperilla. Käytännössä kuitenkin sateiden suhteen yllätyttiin tällä kertaa peräti kahden toimitusjohtajan suulla.
Vuotoallasta ei ole pystytty paikkaamaan, eikä vesiongelmaan ole vieläkään esitetty pitävää ratkaisua. Yleisesti on myös tunnettua, ettei Talvivaara ole vuosien varrella pysynyt ympäristöluvan mukaisissa päästövaatimuksissa vaan on ylittänyt ne toistuvasti. Siitä huolimatta luottamus yhtiöön näyttää palanneen nopeasti. Edellinen luottamus sai aikaan sen, että osa kipsisakka-altaan sisällöstä valui puhdistamattomana luontoon ja osa siitä lilluu yhä kiireellä kyhätyissä maapohjaisissa varoaltaissa kaivoalueella. Jokainen hiekkalaatikolla leikkinyt varmasti muistaa, kuinka kuoppaan kaadetulle vedelle käy.
Perämäiseen tyyliin omista virheistä johtuvat ongelmat heitetään muiden silmille. Se, että ympäristö pilaantuu on suorastaan liian tiukasti valvovan viranomaisen ja tiukempia lupaehtoja haluavien syytä.Ympäristölle nyt aiheutettu katastrofikin on vain yksi monista tavoista hankkia pohjatietoa laajentumissuunnitelmille.
Yksi puoluejohtajista osti heti kättelyssä Perän puheet. Keskustan Sipilä kiirehti jyrähtämään, että vain tehtaan käynnistäminen pelastaa Kainuun ympäristökatastrofilta. Molemmat herrat puhuvat vedenpuhdistuslaitoksesta. Perä lisää vettä myllyyn toteamalla, että kaivos on saatava toimiaan, jotta se voi korvata toiminnasta aiheutuvia ympäristötuhoja. Kainuulainen versio ikiliikkujasta on keksitty. Ennen kaivosta oli vain tuhoamaton luonto ja puhdasta vettä, ei tarvetta puhdistaa sitä. Kysyikö kukaan kainuulaiselta, haluavatko he moista vedenpuhdistamoa? Kysyttiin, vastaa Paula Lehtomäki, hänhän järjesti kuulemistilaisuudenkin. Vaan kuunteliko kukaan?
Kitkaton veliverkko:
Pekka Perän onnistui myydä insinööri-intonsa maamme hallitukselle, elinkeinoelämälle, eläkevakuutusyhtiöille, Tekesille, piensijoittajille, jopa EU:lle. Vastaavaan prosessiin perustuvaa hanketta on kerran kokeiltu käytännössä Australiassa, surullisin tuloksin. Siellä se ymmärrettiin kuitenkin lopettaa ajoissa, kun todettiin, ettei vesiongelmaa voida ratkaista. Suomessa laboratorio-olosuhteissa ja paperilla toimivaksi osoitettu koe pantiin kerralla pystyyn jättimäisessä mittakaavassa keskelle Kainuun korpea. Suureen ja riskipitoiseen hankkeeseen tuskin olisi uskallettu ryhtyä, ellei valtionhallinnon ja ympäristövalvonnan sekä kaivoksen välille olisi rakennettu leveäkaistaista oikotietä perinteisen mutkaisen, mutta huolellisuutta vaativan polun sijaan. Alla joitakin huomioita väitteen painoksi:
Nyt vuotaneen altaan suunnitteli Destian suunnittelija Taisto Viita (2008). Nykyään hän toimii Talvivaaran kaivoksen maanrakennuspäällikkönä. Talvivaaran suunnitteluinsinöörinä hän suunnitteli kaivoksen toisen altaan (2011). Tämä allas on rakennettu paremmin kuin nyt vuotanut allas. Nelosen uutiset kysyi tältä altaiden suunnittelijalta 9.11.2012, miksi ensimmäistä allasta ei rakennettu yhtä hyvin kuin toista. Taisto Viita ei halunnut vastata.
Vuotoaltaan padon valleja korotettiin viime kesänä. Kainuun Ely on paikallinen patoturvallisuusviranomainen, joten lupa korotukseen on täytynyt hyväksyttää siellä. Elyn patoturvallisuudesta vastaava Timo Regina työskenteli kyseisen turmapadon kimpussa ollessaan vielä Destian palkkalistoilla. Asian tultua ilmi Regina kiiruhti ilmoittamaan jäävänneensä itsensä.
Kainuun Elyn luotettavuutta valvovana viranomaisena on syytä arvioida myös sitä taustaa vasten, että sen ylijohtajana toimii varsinaisesta toimestaan virkavapaalla oleva Geologian tutkimuskeskuksen Itä-Suomen aluejohtaja, Kari Pääkkönen. GTK on virasto, jonka tehtäviin kuuluu mm. kaivostoiminnan edistäminen.
Pääkkösen mahdollinen esteellisyys on yhä oikeuskanslerin toimesta tutkinnan alla.
Kyseessä voi olla myös aito resurssipula, mutta Kainuun Ely-keskuksen toiminta vaikuttaa pienissä asioissakin monin paikoin vähintäänkin heppoiselta ja kummalliselta, jopa hämärältä.
Kun Talvivaaran kaivosta perustettiin, oli suoritettava ympäristövaikutusten arvointi (YVA). Sen suoritti Lapin Vesitutkimus, jota johti Olli Salo, joka komeilee tätä kirjoitettaessa Talvivaaran kuudenneksi suurimpana osakkeenomistajana. Poliisi tutkii tapausta.
Vuosina 2007-2011 Jyri Häkämies vastasi valtion omistajaohjauksesta. 2011-2012 hän toimi elinkeinoministerinä. Valtion omistajaohjauksesta kirjoitti HV-blogissa ylioppilas Puupponen jo siinä määrin tyhjentävästi, että asian voi jättää tässä yhteydessä käsittelemättä. Elinkeinoministeri on kuitenkin käytännössä se valtionhallinnon taho, joka päättää Elyjen resursseista ja voi antaa näille suoraa ohjausta. Häkämiehen toimettomuus asiassa oli selvä käytännön merkki siitä, että asia oli hänen mielestään mitä ilmeisemmin kunnossa Kainuun Elyssä. Paljon ei tietenkään voinut vaatiakaan mieheltä, joka viikossa loikkaa elinkeinoministeristä EK:n johtoon. Blogisteistamme SalaneuvosVilmi ehtikin jo ruotia aiheen läpi.
Kirsikkana kakussa on luonnollisesti Presidentti Niinistön taannoiset puheet siitä, että kaivosten valvontaa ei ole syytä kiristää. Muistamatta, eikä muistuttamatta voi myöskään olla siitä, että tämä Talvivaaran osakkeenomistaja myös pitää alaa maamme uutena Nokiana.
Luonto ei osaa syyttää poliitikkoa, valvovaa viranomaista eikä yhtiötä edes siitä karmeasta välinpitämättömyydestä, että yhtiö ohjasi tietoisesti kipsisakka-altaaseen ilman lupaa valtavat määrät vettä. Vieläpä vääränlaista vettä, joka käynnisti siellä olleessa seoksessa prosessin, joka yhdessä vuodon kanssa mahdollisti ympäristön kannalta kohtalokkaat seuraukset. Tietoinen riski konkretisoitui tunnetulla tavalla. Tällä ei kuitenkaan näytä olevan kosmeettista teatteria suurempaa merkitystä päätöksiä tehtäessä. Kitkaton veliverkko takaa sen.
Mikä tämän kaiken mahdollisti?
Ely-keskusten myötä ympäristöhallinta uudistettiin Vanhasen toisen hallituksen aikana. Vuonna 2007 silloinen kunta- ja hallintoministeri Mari Kiviniemi sai hankkeen vetääkseen. Ympäristöministerinä toimi perheensä Talvivaara-osakekaupoista (puoliso, 2 alaikäistä lasta ja äiti ostivat osakkeita sadoillatuhansilla euroilla muutama viikko ennen yhtiön ilmoitusta uraanin talteen ottamisesta) tuttu Paula Lehtomäki, joka Talvivaaran peruskivenmuuraustilaisuudessa rauhoitteli epäilijöitä sillä, kuinka lupaprosessit on hoidettu ennennäkemättömän laajasti, sekä sillä, kuinka tiukkaa valvonta tulisi olemaan.
Uudistuksessa ympäristöministeriön alueelliset organisaatiot lopetettiin ja niiden toiminta siirrettiin maakunnallisiin Ely-keskuksiin. Näin ympäristöasioiden rahoituksesta ja ohjauksesta alkoi vastata työ- ja elinkeinoministeriö, jonka silloisena johtajana toimi Mauri Pekkarinen. Kun Ely-keskukset lopulta 2010 aloittivat toimintansa, valmisteltiin niiden johtajien nimitykset TEM:ssa. Kainuussa johtotehtävän sai jo aiemmin mainittu Kari Pääkkönen. Näin Kainuullakaan ei ollut enää maakunnan muista eduista riippumatonta ympäristövalvontaa.
Järjestöneuvos Jurmu
Paljon on jätevettä virrannut, mutta tänään eletään tilanteessa, että tehtaalla on taas kerran lupa toimia ja yhtiön kannalta ongelmallisen täynnä ollut kipsisakka-allas on saatu onnistuneesti tyhjennettyä. Kun viimeinen tippa altaasta oli lirahtanut, kiirehti kaivosyhtiö ottamaan tästäkin urotyöstä kunnian itselleen vuodon tyrehdyttäjänä. Viestintä yhtiöllä on ontunut aiempina vuosina, mutta nyt kilvenkiillotuskulttuuri näyttää muodostuvan Talvivaaran huikeimmaksi meriitiksi. Näytöistä voidaan olla monenlaista mieltä, mutta väistyneen toimitusjohtajan oli kuitenkin päästävä julkisuuteen asti vuodattamaan ylpeydentunnettaan.
Lähes vuoden kainuulaiseksi valitun Pekka Perän mustat silmänaluset, sekä tämän kyynelsilmäinen paluu yhtiön toimitusjohtajaksi näyttää lopulta hellyttäneen paikallisen Elyn. Perä ei tullut julkisuuteen tyhjin käsin. Hän toi mukanaan nipun tuttuja vakuutteluita ja lupauksia. Tällä kertaa kauniin puheen lisäksi saatiin myös harvinainen pahoittelu. Kainuulaisia varmasti lämmitti, kun reilu, rehti ja suoraselkäinen pohjalainen pyysi anteeksi vuodon aiheuttamaa henkistä haittaa. Tämän pieteettisen ympäristömiehen mielestä ympäristöhaitat eivät ole vieläkään todellisia, sillä niiden osalle häneltä herui vain mahdollinen anteeksipyyntö.
Yhtiössä on Perän mukaan kuitenkin laskettu sattuneen ympäristövahingon kustannusarviota, mutta julkisuuteen esitettävää summaa ei vielä ole. Perän mukaan se tulee joka tapauksessa kuitenkin olemaan kallista. Ympäristövahinkoja siis on, kun yhtiö joutuu laskemaan ne rahassa, mutta pyydettäessä anteeksi, ne muuttuvat vain mahdollisiksi ympäristöhaitoiksi.
Perä vakuuttaa yhtiön korvaavan kaikki sen aiheuttamat vahingot. HV-kerho jää mielenkiinnolla odottamaan, milloin yhtiö ilmoittaa korvaavansa veronmaksajille esimerkiksi edes osan näistä hallituksen nyt jo yhtiön takia päättämistä varaumista.
Vuodon suurimman syyllisenkin Perä ja yhtiö on jo löytänyt. Syyllinen alkaa Talvivaaran tapauksessa olemaan oikea taparikollinen, sillä yllättävien sateiden piikkiin yhtiö on ennenkin halunnut ongelmansa upottaa. Kuin vakuudeksi nyt on keksitty puhua jo ”historiallisista” sademääristä. Perä mainitsi nyt sataneen jopa enemmän kuin sataan vuoteen. Kun virkamieskuntaa ja joidenkin sijoittajien intoa katsoo, on pakko todeta, että Perä osaa puhua vakuuttavasti. Perän laskuopissa on kuitenkin korjaamisen varaa myös tässäkin asiassa. Kovin historiallisiin vuosilukuihin ei tarvitse mennä, sillä jo kahdeksan vuoden takaa löytyy vastaavia sademääriä. Huomioitavaa on myös, että Lapin Vesitutkimus Oy:n tekemässä Talvivaaran YVA-selostuksessa mainitaan vesien hallinnassa keskeisellä sijalla olevan poikkeuksellisten sateiden huomioiminen (samassa yhteydessä mainitaan vuoden 2004 voimakkaat rankkasateet). Poikkeuksellisten sateiden suhteen yhtiön riskienhallinta oli siis kunnossa – taas kerran paperilla. Käytännössä kuitenkin sateiden suhteen yllätyttiin tällä kertaa peräti kahden toimitusjohtajan suulla.
Vuotoallasta ei ole pystytty paikkaamaan, eikä vesiongelmaan ole vieläkään esitetty pitävää ratkaisua. Yleisesti on myös tunnettua, ettei Talvivaara ole vuosien varrella pysynyt ympäristöluvan mukaisissa päästövaatimuksissa vaan on ylittänyt ne toistuvasti. Siitä huolimatta luottamus yhtiöön näyttää palanneen nopeasti. Edellinen luottamus sai aikaan sen, että osa kipsisakka-altaan sisällöstä valui puhdistamattomana luontoon ja osa siitä lilluu yhä kiireellä kyhätyissä maapohjaisissa varoaltaissa kaivoalueella. Jokainen hiekkalaatikolla leikkinyt varmasti muistaa, kuinka kuoppaan kaadetulle vedelle käy.
Perämäiseen tyyliin omista virheistä johtuvat ongelmat heitetään muiden silmille. Se, että ympäristö pilaantuu on suorastaan liian tiukasti valvovan viranomaisen ja tiukempia lupaehtoja haluavien syytä.Ympäristölle nyt aiheutettu katastrofikin on vain yksi monista tavoista hankkia pohjatietoa laajentumissuunnitelmille.
Yksi puoluejohtajista osti heti kättelyssä Perän puheet. Keskustan Sipilä kiirehti jyrähtämään, että vain tehtaan käynnistäminen pelastaa Kainuun ympäristökatastrofilta. Molemmat herrat puhuvat vedenpuhdistuslaitoksesta. Perä lisää vettä myllyyn toteamalla, että kaivos on saatava toimiaan, jotta se voi korvata toiminnasta aiheutuvia ympäristötuhoja. Kainuulainen versio ikiliikkujasta on keksitty. Ennen kaivosta oli vain tuhoamaton luonto ja puhdasta vettä, ei tarvetta puhdistaa sitä. Kysyikö kukaan kainuulaiselta, haluavatko he moista vedenpuhdistamoa? Kysyttiin, vastaa Paula Lehtomäki, hänhän järjesti kuulemistilaisuudenkin. Vaan kuunteliko kukaan?
Kitkaton veliverkko:
Pekka Perän onnistui myydä insinööri-intonsa maamme hallitukselle, elinkeinoelämälle, eläkevakuutusyhtiöille, Tekesille, piensijoittajille, jopa EU:lle. Vastaavaan prosessiin perustuvaa hanketta on kerran kokeiltu käytännössä Australiassa, surullisin tuloksin. Siellä se ymmärrettiin kuitenkin lopettaa ajoissa, kun todettiin, ettei vesiongelmaa voida ratkaista. Suomessa laboratorio-olosuhteissa ja paperilla toimivaksi osoitettu koe pantiin kerralla pystyyn jättimäisessä mittakaavassa keskelle Kainuun korpea. Suureen ja riskipitoiseen hankkeeseen tuskin olisi uskallettu ryhtyä, ellei valtionhallinnon ja ympäristövalvonnan sekä kaivoksen välille olisi rakennettu leveäkaistaista oikotietä perinteisen mutkaisen, mutta huolellisuutta vaativan polun sijaan. Alla joitakin huomioita väitteen painoksi:
Nyt vuotaneen altaan suunnitteli Destian suunnittelija Taisto Viita (2008). Nykyään hän toimii Talvivaaran kaivoksen maanrakennuspäällikkönä. Talvivaaran suunnitteluinsinöörinä hän suunnitteli kaivoksen toisen altaan (2011). Tämä allas on rakennettu paremmin kuin nyt vuotanut allas. Nelosen uutiset kysyi tältä altaiden suunnittelijalta 9.11.2012, miksi ensimmäistä allasta ei rakennettu yhtä hyvin kuin toista. Taisto Viita ei halunnut vastata.
Vuotoaltaan padon valleja korotettiin viime kesänä. Kainuun Ely on paikallinen patoturvallisuusviranomainen, joten lupa korotukseen on täytynyt hyväksyttää siellä. Elyn patoturvallisuudesta vastaava Timo Regina työskenteli kyseisen turmapadon kimpussa ollessaan vielä Destian palkkalistoilla. Asian tultua ilmi Regina kiiruhti ilmoittamaan jäävänneensä itsensä.
Kainuun Elyn luotettavuutta valvovana viranomaisena on syytä arvioida myös sitä taustaa vasten, että sen ylijohtajana toimii varsinaisesta toimestaan virkavapaalla oleva Geologian tutkimuskeskuksen Itä-Suomen aluejohtaja, Kari Pääkkönen. GTK on virasto, jonka tehtäviin kuuluu mm. kaivostoiminnan edistäminen.
Pääkkösen mahdollinen esteellisyys on yhä oikeuskanslerin toimesta tutkinnan alla.
Kyseessä voi olla myös aito resurssipula, mutta Kainuun Ely-keskuksen toiminta vaikuttaa pienissä asioissakin monin paikoin vähintäänkin heppoiselta ja kummalliselta, jopa hämärältä.
Kun Talvivaaran kaivosta perustettiin, oli suoritettava ympäristövaikutusten arvointi (YVA). Sen suoritti Lapin Vesitutkimus, jota johti Olli Salo, joka komeilee tätä kirjoitettaessa Talvivaaran kuudenneksi suurimpana osakkeenomistajana. Poliisi tutkii tapausta.
Vuosina 2007-2011 Jyri Häkämies vastasi valtion omistajaohjauksesta. 2011-2012 hän toimi elinkeinoministerinä. Valtion omistajaohjauksesta kirjoitti HV-blogissa ylioppilas Puupponen jo siinä määrin tyhjentävästi, että asian voi jättää tässä yhteydessä käsittelemättä. Elinkeinoministeri on kuitenkin käytännössä se valtionhallinnon taho, joka päättää Elyjen resursseista ja voi antaa näille suoraa ohjausta. Häkämiehen toimettomuus asiassa oli selvä käytännön merkki siitä, että asia oli hänen mielestään mitä ilmeisemmin kunnossa Kainuun Elyssä. Paljon ei tietenkään voinut vaatiakaan mieheltä, joka viikossa loikkaa elinkeinoministeristä EK:n johtoon. Blogisteistamme SalaneuvosVilmi ehtikin jo ruotia aiheen läpi.
Kirsikkana kakussa on luonnollisesti Presidentti Niinistön taannoiset puheet siitä, että kaivosten valvontaa ei ole syytä kiristää. Muistamatta, eikä muistuttamatta voi myöskään olla siitä, että tämä Talvivaaran osakkeenomistaja myös pitää alaa maamme uutena Nokiana.
Luonto ei osaa syyttää poliitikkoa, valvovaa viranomaista eikä yhtiötä edes siitä karmeasta välinpitämättömyydestä, että yhtiö ohjasi tietoisesti kipsisakka-altaaseen ilman lupaa valtavat määrät vettä. Vieläpä vääränlaista vettä, joka käynnisti siellä olleessa seoksessa prosessin, joka yhdessä vuodon kanssa mahdollisti ympäristön kannalta kohtalokkaat seuraukset. Tietoinen riski konkretisoitui tunnetulla tavalla. Tällä ei kuitenkaan näytä olevan kosmeettista teatteria suurempaa merkitystä päätöksiä tehtäessä. Kitkaton veliverkko takaa sen.
Mikä tämän kaiken mahdollisti?
Ely-keskusten myötä ympäristöhallinta uudistettiin Vanhasen toisen hallituksen aikana. Vuonna 2007 silloinen kunta- ja hallintoministeri Mari Kiviniemi sai hankkeen vetääkseen. Ympäristöministerinä toimi perheensä Talvivaara-osakekaupoista (puoliso, 2 alaikäistä lasta ja äiti ostivat osakkeita sadoillatuhansilla euroilla muutama viikko ennen yhtiön ilmoitusta uraanin talteen ottamisesta) tuttu Paula Lehtomäki, joka Talvivaaran peruskivenmuuraustilaisuudessa rauhoitteli epäilijöitä sillä, kuinka lupaprosessit on hoidettu ennennäkemättömän laajasti, sekä sillä, kuinka tiukkaa valvonta tulisi olemaan.
Uudistuksessa ympäristöministeriön alueelliset organisaatiot lopetettiin ja niiden toiminta siirrettiin maakunnallisiin Ely-keskuksiin. Näin ympäristöasioiden rahoituksesta ja ohjauksesta alkoi vastata työ- ja elinkeinoministeriö, jonka silloisena johtajana toimi Mauri Pekkarinen. Kun Ely-keskukset lopulta 2010 aloittivat toimintansa, valmisteltiin niiden johtajien nimitykset TEM:ssa. Kainuussa johtotehtävän sai jo aiemmin mainittu Kari Pääkkönen. Näin Kainuullakaan ei ollut enää maakunnan muista eduista riippumatonta ympäristövalvontaa.
Järjestöneuvos Jurmu
perjantai 16. marraskuuta 2012
1,5 millin muovi: Riski pihalammessa, muttei jättikaivoksessa
YMPÄRISTÖ Talvivaara-skandaalissa suureen rooliin noussut 1,5 millin muovikalvo alkoi kiinnostaa Puupposta. Puupponen on täysin kadunmies, ja siksi arvelee, ettei ainakaan omalla pihallaan uskaltaisi luottaa moiseen plastikkaan, jos sen päälle alettaisiin lappaa tonnikaupalla kaivosjätettä.
Pohjois-Suomen ympäristövirasto oli eri mieltä, kun se antoi vuonna 2007 Talvivaaralle ympäristöluvan. Turha on siis Perän Pekkaa syytellä, kun veljet ympäristö-ei-kun-elinkeinotoimessa sanoivat, että kyllä se puolentoista millin muovi riittää. Lukekaa vaikka päätöksestä, näin siellä sanotaan sivuilla 166-167:
"Altaan pohjarakenteeseen on määrätty tehtäväksi keinotekoinen eriste 1,5 mm:n HDPE-muovista, millä saavutetaan täydellinen vesitiiveys."
Oli siellä muitakin sulosanoja kaivoksen veljille:
"Hienojakoinen liete ei aiheuta muovikalvon toimivuutta vaarantavia pistemäisiä kuormia ja muodostaa kalvon päälle toiminnan edetessä heikosti vettä läpäisevän täyttökerroksen."
"Ympäristölupavirasto katsoo, että tavanomaisen jätteen kaatopaikalle asetetuista pohjarakennevaatimuksista voidaan poiketa ilman, että ennalta arvioiden aiheutuisi ympäristön pilaantumista."
Mutta se 1,5 millin kelmu vain Puupposta vaivasi. Niinpä hän meni käymään kotipuutarhureille vinkkejä antavalla Suomela-sivustolla. Ja PAM - siellä nimenomaan varoitetaan jopa suloisen pikku pihalammen tekijöitä siitä, että routiminen tai maan pistemäinen painuminen saattaa aiheuttaa altaaseen vuodon.
Mutta eihän kaivoksille myötämielisiä lupia kirjoitelleilla, kaivoshurmoksessa olleen valtion ympäristöveljillä voinut olla tästä tietoa, kun pihalammet kuuluvat kuntien valvontaan.
Ylioppilas Puupponen
Pohjois-Suomen ympäristövirasto oli eri mieltä, kun se antoi vuonna 2007 Talvivaaralle ympäristöluvan. Turha on siis Perän Pekkaa syytellä, kun veljet ympäristö-ei-kun-elinkeinotoimessa sanoivat, että kyllä se puolentoista millin muovi riittää. Lukekaa vaikka päätöksestä, näin siellä sanotaan sivuilla 166-167:
"Altaan pohjarakenteeseen on määrätty tehtäväksi keinotekoinen eriste 1,5 mm:n HDPE-muovista, millä saavutetaan täydellinen vesitiiveys."
Oli siellä muitakin sulosanoja kaivoksen veljille:
"Hienojakoinen liete ei aiheuta muovikalvon toimivuutta vaarantavia pistemäisiä kuormia ja muodostaa kalvon päälle toiminnan edetessä heikosti vettä läpäisevän täyttökerroksen."
"Ympäristölupavirasto katsoo, että tavanomaisen jätteen kaatopaikalle asetetuista pohjarakennevaatimuksista voidaan poiketa ilman, että ennalta arvioiden aiheutuisi ympäristön pilaantumista."
Mutta se 1,5 millin kelmu vain Puupposta vaivasi. Niinpä hän meni käymään kotipuutarhureille vinkkejä antavalla Suomela-sivustolla. Ja PAM - siellä nimenomaan varoitetaan jopa suloisen pikku pihalammen tekijöitä siitä, että routiminen tai maan pistemäinen painuminen saattaa aiheuttaa altaaseen vuodon.
Mutta eihän kaivoksille myötämielisiä lupia kirjoitelleilla, kaivoshurmoksessa olleen valtion ympäristöveljillä voinut olla tästä tietoa, kun pihalammet kuuluvat kuntien valvontaan.
Ylioppilas Puupponen
torstai 15. marraskuuta 2012
Ilmaomistajaohjauksen mallimaa
SIJOITTAMINEN Neuvostoliitossa vitsailtiin aikanaan lihasta ja kaviaarista, jota ei ollut. Suomessakin irtoaa komiikkaa asioista, joista puhutaan, mutta joita ei ole.
Suomalaista kaviaaria on mm. valtion harjoittama omistajaohjaus. Siitä puhutaan paljon enemmän kuin sitä tehdään. Viimeksi omistajaohjaus kelpasi keppihevoseksi, kun kansanedustajat keskustelivat Ylen aamu-tv:ssä siitä, pitääkö valtion vähentää osuuttaan katastrofi-Talvivaarassa vai peräti lisätä sitä.
Mm. kansanedustaja Eero Lehti (kok.) haluaa valtion kasvattavan osuuttaan Talvivaarasta, "koska osakeyhtiöissä tämä antaa jo huomattavasti paremman ohjausmahdollisuuden". Lehden mukaan esimerkiksi yli kymmenen prosentin osuudella valtio voisi ohjata kaivosyhtiön ratkaisuja.
Huutonaurua!
Milloin viimeksi valtio on käyttänyt ohjausmahdollisuutta niin, että sillä olisi ollut jotain merkitystä ennen kun on jo aivan liian myöhäistä? Käyttikö valtio ohjausmahdollisuuttaan, kun Stora Enso päätti lopettaa kannattavan sellutehtaan Kemijärvellä? Onko valtio merkittävä tekijä Finnairissa, josta se omistaa noin puolet? Omistajaohjaako valtio sekasotkusta toiseen kulkevaa VR:ää mitenkään, vaikka omistaa sen kokonaan?
Valtion ohjausmahdollisuudet ovat siis omistusosuudesta riippumatta nolla prosenttia, kun niitä ei kuitenkaan käytetä. Valtio on kuin mikä tahansa piensijoittaja, joka odottaa vain maltillista tuottoa salkulleen. Se pitäisi tunnustaa avoimesti, ja lopettaa omistajaohjauksesta lässyttäminen.
Ilmakitaran soitto on Suomessa suosittua kapakkaviihdettä. Siinä artisti soittaa kitaraa, jota ei ole, ja se naurattaa katsojia. Siksi on luontevaa, että myös ilmaomistajaohjaus on meillä kovassa iskussa. Erona vain se, että sen edessä hymy hyytyy.
Ylioppilas Puupponen
Suomalaista kaviaaria on mm. valtion harjoittama omistajaohjaus. Siitä puhutaan paljon enemmän kuin sitä tehdään. Viimeksi omistajaohjaus kelpasi keppihevoseksi, kun kansanedustajat keskustelivat Ylen aamu-tv:ssä siitä, pitääkö valtion vähentää osuuttaan katastrofi-Talvivaarassa vai peräti lisätä sitä.
Mm. kansanedustaja Eero Lehti (kok.) haluaa valtion kasvattavan osuuttaan Talvivaarasta, "koska osakeyhtiöissä tämä antaa jo huomattavasti paremman ohjausmahdollisuuden". Lehden mukaan esimerkiksi yli kymmenen prosentin osuudella valtio voisi ohjata kaivosyhtiön ratkaisuja.
Huutonaurua!
Milloin viimeksi valtio on käyttänyt ohjausmahdollisuutta niin, että sillä olisi ollut jotain merkitystä ennen kun on jo aivan liian myöhäistä? Käyttikö valtio ohjausmahdollisuuttaan, kun Stora Enso päätti lopettaa kannattavan sellutehtaan Kemijärvellä? Onko valtio merkittävä tekijä Finnairissa, josta se omistaa noin puolet? Omistajaohjaako valtio sekasotkusta toiseen kulkevaa VR:ää mitenkään, vaikka omistaa sen kokonaan?
Valtion ohjausmahdollisuudet ovat siis omistusosuudesta riippumatta nolla prosenttia, kun niitä ei kuitenkaan käytetä. Valtio on kuin mikä tahansa piensijoittaja, joka odottaa vain maltillista tuottoa salkulleen. Se pitäisi tunnustaa avoimesti, ja lopettaa omistajaohjauksesta lässyttäminen.
Ilmakitaran soitto on Suomessa suosittua kapakkaviihdettä. Siinä artisti soittaa kitaraa, jota ei ole, ja se naurattaa katsojia. Siksi on luontevaa, että myös ilmaomistajaohjaus on meillä kovassa iskussa. Erona vain se, että sen edessä hymy hyytyy.
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Mielenosoitus Kipsisakka Oyj:n muistolle
AHNEUS Keskiviikkona 14.11.2012 kansa kokoontuu eduskunnan eteen suremaan kainuulaista hyvä veli -kaivosta kohdannutta epäonnea. Surun aiheina ovat mm. seuraavat asiat:
* Kaivoksen ympäristöministerinä siunanneen Paula Lehtomäen perheen mittavat osaketappiot. Lähes 290 000 eurolla Talvivaaraa tankanneen puolison ja lasten jättipotista on sulanut päivän kurssilla 230 000 euroa.
* Keskustan ja kokoomuksen mainostaman reaalivihreyden ja realistisen luontosuhteen paljastuminen luonnonvarojen realisoinniksi riskeistä välittämättä. Silmälasiensa asentoa oikova vihreä ympäristöministeri Ville Niinistö ottanee osaa Kipsisakka Oyj:n kaivoksen suruun, samoin teollisuuden lauluja laulava vasemmisto.
* Kallisarvoisen uraanin yllättävä karkaaminen kaivosalueelta juuri, kun uraanituotanto oli tarkoitus käynnistää vain pienten lupamuodollisuuksien jälkeen.
* No jotain ympäristötuhoja kai myös on, mutta tärkeintähän olisi kuitenkin saada kaivos tuottamaan mahdollisimman nopeasti rahaa pikku osakkeenomistajille. Kuolleilla kaloilla ja saastuneilla järvillä ei ole yhtään osaketta, joten paskaakos niistä.
Ylioppilas Puupponen
Stop Talvivaara -mielenosoitus 14.11.2012 eduskuntatalolla klo 16-20.
* Kaivoksen ympäristöministerinä siunanneen Paula Lehtomäen perheen mittavat osaketappiot. Lähes 290 000 eurolla Talvivaaraa tankanneen puolison ja lasten jättipotista on sulanut päivän kurssilla 230 000 euroa.
* Keskustan ja kokoomuksen mainostaman reaalivihreyden ja realistisen luontosuhteen paljastuminen luonnonvarojen realisoinniksi riskeistä välittämättä. Silmälasiensa asentoa oikova vihreä ympäristöministeri Ville Niinistö ottanee osaa Kipsisakka Oyj:n kaivoksen suruun, samoin teollisuuden lauluja laulava vasemmisto.
* Kallisarvoisen uraanin yllättävä karkaaminen kaivosalueelta juuri, kun uraanituotanto oli tarkoitus käynnistää vain pienten lupamuodollisuuksien jälkeen.
* No jotain ympäristötuhoja kai myös on, mutta tärkeintähän olisi kuitenkin saada kaivos tuottamaan mahdollisimman nopeasti rahaa pikku osakkeenomistajille. Kuolleilla kaloilla ja saastuneilla järvillä ei ole yhtään osaketta, joten paskaakos niistä.
Ylioppilas Puupponen
Stop Talvivaara -mielenosoitus 14.11.2012 eduskuntatalolla klo 16-20.
perjantai 9. marraskuuta 2012
Puro sanoi puli puli
TALVIVAARA Osavuosikatsauksen julkaisun jälkeen velikerho on lähtenyt retkelle ja koittaa rentoutua kumisaappaat jalassa kuunnellen kainuulaisen puron solinaa. Purossa toistaiseksi virrannut runsas 600 000 tuhatta kuutiota jätelientä on kuitenkin aiheuttanut lievää hermostuneisuutta saappaiden varsien riittävyydestä. Puron jäteliemi näyttää tulevan altaasta, jonka eräs kerholainen muistelee alunperin tarkoitetun veden sijasta kipsisakalle. Raskasmetallisen ja uraanipitoisen puron äärellä veljeskunnan kollektiivinen otsasuoni pullistuu:
- Ihme juttu koko vuoto, vaikka pojat kelmua veteli louhikon päälle.
- Olet sen verran nuori, ettet kaikkea tiedä. Eikä tarvitsekaan! Ympäristöväki tämänkin taustalla on. Kaikki johtuu siitä höpönlöpön ympäristölupahakemuksessa, jossa luvan saamiseksi piti luvata järjestää suljettu vesikierto...
- Tietenkin luvattiin! Lupaamalla tulee paljon halvemmaksi kuin tekemällä, keskeytti kerhon nokkamies.
- Joo, ja kaupan päälle tuli isommat päästömäärät jätevedelle, vaikkakin riittämättömät. Sen takia vettä on ollut pakko johtaa avolouhokseen ja tuohon kipsisakka-altaaseenkin. Syyttäköön viranomaiset itseään, saatanan tunarit. Niiden määräysten mukaan tuo allaskin on rakennettu. Siellähän on Elyssä patoylitarkastajasta ja ylijohtajasta lähtien tämän hankkeen ukkoja töissä. Ei tämä meidän vastuulla voi olla, opasti kerhon joo-mies nuorinta veljeä.
- Pääasia kuitenkin, että saadaan allasta nyt tyhjemmäksi. Ja kun täällä aina sataa, jos ei vettä niin räntää, todettiin yhdessä ja painuttiin niskakyyryssä klubitiloihin takkatulen ääreen.
Klubitiloissa ulkona vallinnut aavistuksen kireä tunnelma alkoi sulaa tulen rätistessä takassa. Konjakkilasillisten jälkeen veljet liikuttuivat jo siinä määrin, että ELY-keskuksellekin satoi kiitosta, vaikkei se ollutkaan antanut lupaa veden varastoinnille kipsisakka-altaaseen.
- Ei ole lupaa ei. Mutta eipä ne sitä kieltääkään uskaltaneet.
- Patoakin antoivat korottaa mutinoitta.
Illan aikana menneitä muisteltiin ja maljoja nousi. Totuttuun tapaan maljapuheita pidettiin useamman tahon kunniaksi:
- Täydet pisteet Elyn siunauksella mittauksista vastanneille veljille!
- Näppärästi se lasten iho-oireilukin kuitattiin! Eipä sitä kukaan enää muista.
Kiitosta herui myös uskolliselle Tukesille, joka oli totuttuun tapaansa ymmärtänyt olla hiljaa kaikki nämä vuodet.
Illan tunnelma oli pääsääntöisesti mielialoja nostattava. Erityisen ylpeitä oltiin sekä yrityshistoriallisesti että yhteiskunnallisesti siitä saavutuksesta, että oltiin onnistuttu valjastamaan armeijakin mukaan toimintaan. Veljistä nuorin sortui kuitenkin pikkutunneilla muistelemaan tuoreinta osavuosikatsausta. Miten esimerkiksi nikkelin suhteen odotukset eivät olleet lainkaan toteutuneet? Vielä alkuvuodesta arveltiin, että tänä vuonna sitä saataisiin 30 000 tonnia. Kesällä arvioitiin, että ehkä viisi tonnia vähemmän. Nyt näytti, että hyvä jos viime vuoden 16 000 tonniin päästäisiin. Tehdas seisoo tuottamattomana, mutta kulut kasvavat ja tappiota on jo nyt tullut raskaasti enemmän kuin viime vuonna. Entäpä nämä ituhipit, mökkien huru-ukot ja muut piipertäjät, jos joku höyrähtänyt ottaakin niiden väitteet ympäristöongelmista todesta? Kokeneemmat veljet rauhoittelivat muistuttamalla, että onhan meillä Solidium. Aina voidaan pistää vaikka suunnattu anti pystyyn. Tyhmiähän ne ovat jolleivat täkyyn tartu. Viime vuonna ja vielä annin jälkeen tänäkin vuonna pitivät Talvivaaraa moneen otteeseen hyvänä sijoituksena. Nythän tätä saa huomattavasti halvemmalla, eli sijoitus ei kun paranee. Eikä eläkeyhtiöt osaa muuta kuin peesata.Tämä hanke on jo nyt niin suuri, ettei valtiolla ole varaa antaa sen kaatua rahanpuutteeseen. Veljistä nuorin saatiin myös lopulta vakuuttumaan siitä, että tämän kokoluokan hanke suojelee tekijäänsä automaattisesti kaiken maailman hörhöiltä.
- Hyvä veli, älä huoli. Voit nojata turvallisin mielin nahkasohvaan. Pojat muuten kuuluu paikanneen altaankin jo hyvään kuntoon. Pienet sille!
Järjestöneuvos Jurmu
- Ihme juttu koko vuoto, vaikka pojat kelmua veteli louhikon päälle.
- Olet sen verran nuori, ettet kaikkea tiedä. Eikä tarvitsekaan! Ympäristöväki tämänkin taustalla on. Kaikki johtuu siitä höpönlöpön ympäristölupahakemuksessa, jossa luvan saamiseksi piti luvata järjestää suljettu vesikierto...
- Tietenkin luvattiin! Lupaamalla tulee paljon halvemmaksi kuin tekemällä, keskeytti kerhon nokkamies.
- Joo, ja kaupan päälle tuli isommat päästömäärät jätevedelle, vaikkakin riittämättömät. Sen takia vettä on ollut pakko johtaa avolouhokseen ja tuohon kipsisakka-altaaseenkin. Syyttäköön viranomaiset itseään, saatanan tunarit. Niiden määräysten mukaan tuo allaskin on rakennettu. Siellähän on Elyssä patoylitarkastajasta ja ylijohtajasta lähtien tämän hankkeen ukkoja töissä. Ei tämä meidän vastuulla voi olla, opasti kerhon joo-mies nuorinta veljeä.
- Pääasia kuitenkin, että saadaan allasta nyt tyhjemmäksi. Ja kun täällä aina sataa, jos ei vettä niin räntää, todettiin yhdessä ja painuttiin niskakyyryssä klubitiloihin takkatulen ääreen.
Klubitiloissa ulkona vallinnut aavistuksen kireä tunnelma alkoi sulaa tulen rätistessä takassa. Konjakkilasillisten jälkeen veljet liikuttuivat jo siinä määrin, että ELY-keskuksellekin satoi kiitosta, vaikkei se ollutkaan antanut lupaa veden varastoinnille kipsisakka-altaaseen.
- Ei ole lupaa ei. Mutta eipä ne sitä kieltääkään uskaltaneet.
- Patoakin antoivat korottaa mutinoitta.
Illan aikana menneitä muisteltiin ja maljoja nousi. Totuttuun tapaan maljapuheita pidettiin useamman tahon kunniaksi:
- Täydet pisteet Elyn siunauksella mittauksista vastanneille veljille!
- Näppärästi se lasten iho-oireilukin kuitattiin! Eipä sitä kukaan enää muista.
Kiitosta herui myös uskolliselle Tukesille, joka oli totuttuun tapaansa ymmärtänyt olla hiljaa kaikki nämä vuodet.
Illan tunnelma oli pääsääntöisesti mielialoja nostattava. Erityisen ylpeitä oltiin sekä yrityshistoriallisesti että yhteiskunnallisesti siitä saavutuksesta, että oltiin onnistuttu valjastamaan armeijakin mukaan toimintaan. Veljistä nuorin sortui kuitenkin pikkutunneilla muistelemaan tuoreinta osavuosikatsausta. Miten esimerkiksi nikkelin suhteen odotukset eivät olleet lainkaan toteutuneet? Vielä alkuvuodesta arveltiin, että tänä vuonna sitä saataisiin 30 000 tonnia. Kesällä arvioitiin, että ehkä viisi tonnia vähemmän. Nyt näytti, että hyvä jos viime vuoden 16 000 tonniin päästäisiin. Tehdas seisoo tuottamattomana, mutta kulut kasvavat ja tappiota on jo nyt tullut raskaasti enemmän kuin viime vuonna. Entäpä nämä ituhipit, mökkien huru-ukot ja muut piipertäjät, jos joku höyrähtänyt ottaakin niiden väitteet ympäristöongelmista todesta? Kokeneemmat veljet rauhoittelivat muistuttamalla, että onhan meillä Solidium. Aina voidaan pistää vaikka suunnattu anti pystyyn. Tyhmiähän ne ovat jolleivat täkyyn tartu. Viime vuonna ja vielä annin jälkeen tänäkin vuonna pitivät Talvivaaraa moneen otteeseen hyvänä sijoituksena. Nythän tätä saa huomattavasti halvemmalla, eli sijoitus ei kun paranee. Eikä eläkeyhtiöt osaa muuta kuin peesata.Tämä hanke on jo nyt niin suuri, ettei valtiolla ole varaa antaa sen kaatua rahanpuutteeseen. Veljistä nuorin saatiin myös lopulta vakuuttumaan siitä, että tämän kokoluokan hanke suojelee tekijäänsä automaattisesti kaiken maailman hörhöiltä.
- Hyvä veli, älä huoli. Voit nojata turvallisin mielin nahkasohvaan. Pojat muuten kuuluu paikanneen altaankin jo hyvään kuntoon. Pienet sille!
Järjestöneuvos Jurmu
tiistai 3. heinäkuuta 2012
Uusi Nokia varoittaa jälleen
TALVIVAARA Kaksi ja puoli kuukautta sitten uusi Nokiamme antoi negatiivisen tulosvaroituksen. Tuolloin syinä oli mm. ennakoimattomat työturvallisuuden parantamiseen liittyvät toimenpiteet sekä ympäristöinvestoinnit. Paljon ei ehtinyt vettä liuotusaltaassa virrata, kun oli taas varoitettava. Tämänpäiväisestä Talvivaaran Kaivososakeyhtiön tuotantopäivityksestä käy ilmi, että kuluvalle vuodelle annetun tuotantoennusteen saavuttaminen on epätodennäköistä.
Tällä kertaa yhtiö löytää syitä työntekijästä, joka meni kuolemaan yhtiön tontilla aiheuttaen toiminnallaan ikävän seisakin. Syylliseksi todetaan myös Suomen ilmasto. Ulkopuolinenkin on huomannut yhtiön ylle kasaantuneet pilvet, mutta niistä niskaan satanut vesi on yllättänyt Talvivaaran. Myös keväisin tapahtuva lumien sulaminen on tullut yhtiölle täytenä yllätyksenä.
Vaan ei hätää, ongelmista on kuulemma taas kerran opittu. Oppilas vaikuttaa kyllä hieman tavallista kovakalloisemmalta. Sitä on kyllä tuettu, sen tekosia on katsottu läpi sormien ja kallista erityiskohtelua on annettu. Ilmeisesti meillä kansakuntana on varaa näinkin kalliiseen koulutukseen, jossa ympäristö pilaantuu, eikä työntekijöiden turvallisuudesta piitata. Vastineeksihan on yhtiökokouksessa joka kerta kuitenkin kuu valkokankaalle heijastettu.
Tänä vuonna aloitettu HV-kerhon blogi kirjoitti Talvivaarasta ensimmäisen kerran helmikuussa. Noihin aikoihin järjestettiin suunnattu osakeanti institutionaalisille sijoittajille, johon myös valtion sijoitusyhtiö Solidium osallistui. Vaikka anti loukkasikin osakkeenomistajien tasavertaisuutta ja romautti yhtiön markkina-arvoa yli 100 miljoonaa, voi piensijoittaja nyt riemuita, ettei tuolloin päässyt vahingossakaan osallistumaan ko. antiin. Ennen antia osakkeen hinta oli n. 4 euroa, anti-ilmoituksen jälkeen 3,50. Tänään omistajat jännäävät lasketaanko eilisestä päätöskurssista 10, 15 vai 20 prosenttia. Joka tapauksessa osakkeen hinta tulee jäämään reilusti alle kahden euron.
Kevään aikana valtion sijoitusyhtiö Solidium vähensi omistustaan vakaassa ja tuottavassa teleoperaattoribisneksessä myyden Telia-Soneraa n. 450 miljoonan euron edestä nopeutetussa tarjousmenettelyssä (=alennuksella). Se myös laski liikkeelle 600 miljoonan joukkovelkakirjalainan. Tämän reilun miljardin se halusi kiireesti päästä pumppaamaan kaivosteollisuuteen mm. Talvivaaraan. Kiire tulee usein kalliiks, niin nytkin. Vähentämällä rauhallisemmin omistustaan TeliaSonerasta olisi saatu parempi hinta, lisäksi Talvivaaran osakkeen arvosta on sulanut noista antiajoista karkeasti 50 prosenttia. Markkinamyllerryksessä TeliaSonerakin on laskenut, mutta puhutaan vain joistakin prosenteista. TeliaSonera tekee tulosta ja jakaa omistajilleen vuosittain varsin hyvää osinkoa (tänä keväänä n. 6%), Talvivaaran suhteen tulosta ei tule, eikä osingoista ole pelkoa. Usko Talvivaaraan Solidiumilta ei ole kuitenkaan loppunut, viime kuussa se lisäsi omistustaan yli 800 000 kappaleella. Yhteisiä varojamme ei pumppaa Kainuun korpeen yksistään Solidium. Myös eläkeyhtiöt ovat sijoittaneet rahojamme uuteen Nokiaan ja ne löytyvät varsin korkealta Talvivaaran omistajalistalta.
Vaikka Talvivaara moneen kertaan lupaamansa kuun joskus lunastaisikin, jää ympäristötuhojen ja työturvallisuuslaiminlyöntien jälkeen lasku, jonka maksamiseen ei löydy varoja eikä keinoja.
Tuoreen presidenttimme taannoinen pohjoisen retki ja siellä antama ilmoitus, jonka mukaan kaivosten valvonta on riittävä, eikä sitä ole mitään syytä kiristää huomioitiin myös HV-kerhossa. Samassa yhteydessä Niinistön lausuma näkemys siitä, että kaivoshankkeet mahdollisuuksineen ovat uusi Nokia, tuntuu pätevän ainakin Talvivaaran kohdalla hämmentävän hyvin ja nopeasti. Sekä Nokian että Talvivaaran kurssit ovat tuon lausahduksen jälkeen suorastaan imeytyneet toisiaan kohti. Tänään kuin presidentin ennusteen kliimaksina ne koskettivat kevyesti toisiaan. Valitettavasti matkan suuntana on molemmilla yhtiöillä jo pitkään ollut kaakko.
Järjestöneuvos Jurmu
Tällä kertaa yhtiö löytää syitä työntekijästä, joka meni kuolemaan yhtiön tontilla aiheuttaen toiminnallaan ikävän seisakin. Syylliseksi todetaan myös Suomen ilmasto. Ulkopuolinenkin on huomannut yhtiön ylle kasaantuneet pilvet, mutta niistä niskaan satanut vesi on yllättänyt Talvivaaran. Myös keväisin tapahtuva lumien sulaminen on tullut yhtiölle täytenä yllätyksenä.
Vaan ei hätää, ongelmista on kuulemma taas kerran opittu. Oppilas vaikuttaa kyllä hieman tavallista kovakalloisemmalta. Sitä on kyllä tuettu, sen tekosia on katsottu läpi sormien ja kallista erityiskohtelua on annettu. Ilmeisesti meillä kansakuntana on varaa näinkin kalliiseen koulutukseen, jossa ympäristö pilaantuu, eikä työntekijöiden turvallisuudesta piitata. Vastineeksihan on yhtiökokouksessa joka kerta kuitenkin kuu valkokankaalle heijastettu.
Tänä vuonna aloitettu HV-kerhon blogi kirjoitti Talvivaarasta ensimmäisen kerran helmikuussa. Noihin aikoihin järjestettiin suunnattu osakeanti institutionaalisille sijoittajille, johon myös valtion sijoitusyhtiö Solidium osallistui. Vaikka anti loukkasikin osakkeenomistajien tasavertaisuutta ja romautti yhtiön markkina-arvoa yli 100 miljoonaa, voi piensijoittaja nyt riemuita, ettei tuolloin päässyt vahingossakaan osallistumaan ko. antiin. Ennen antia osakkeen hinta oli n. 4 euroa, anti-ilmoituksen jälkeen 3,50. Tänään omistajat jännäävät lasketaanko eilisestä päätöskurssista 10, 15 vai 20 prosenttia. Joka tapauksessa osakkeen hinta tulee jäämään reilusti alle kahden euron.
Kevään aikana valtion sijoitusyhtiö Solidium vähensi omistustaan vakaassa ja tuottavassa teleoperaattoribisneksessä myyden Telia-Soneraa n. 450 miljoonan euron edestä nopeutetussa tarjousmenettelyssä (=alennuksella). Se myös laski liikkeelle 600 miljoonan joukkovelkakirjalainan. Tämän reilun miljardin se halusi kiireesti päästä pumppaamaan kaivosteollisuuteen mm. Talvivaaraan. Kiire tulee usein kalliiks, niin nytkin. Vähentämällä rauhallisemmin omistustaan TeliaSonerasta olisi saatu parempi hinta, lisäksi Talvivaaran osakkeen arvosta on sulanut noista antiajoista karkeasti 50 prosenttia. Markkinamyllerryksessä TeliaSonerakin on laskenut, mutta puhutaan vain joistakin prosenteista. TeliaSonera tekee tulosta ja jakaa omistajilleen vuosittain varsin hyvää osinkoa (tänä keväänä n. 6%), Talvivaaran suhteen tulosta ei tule, eikä osingoista ole pelkoa. Usko Talvivaaraan Solidiumilta ei ole kuitenkaan loppunut, viime kuussa se lisäsi omistustaan yli 800 000 kappaleella. Yhteisiä varojamme ei pumppaa Kainuun korpeen yksistään Solidium. Myös eläkeyhtiöt ovat sijoittaneet rahojamme uuteen Nokiaan ja ne löytyvät varsin korkealta Talvivaaran omistajalistalta.
Vaikka Talvivaara moneen kertaan lupaamansa kuun joskus lunastaisikin, jää ympäristötuhojen ja työturvallisuuslaiminlyöntien jälkeen lasku, jonka maksamiseen ei löydy varoja eikä keinoja.
Tuoreen presidenttimme taannoinen pohjoisen retki ja siellä antama ilmoitus, jonka mukaan kaivosten valvonta on riittävä, eikä sitä ole mitään syytä kiristää huomioitiin myös HV-kerhossa. Samassa yhteydessä Niinistön lausuma näkemys siitä, että kaivoshankkeet mahdollisuuksineen ovat uusi Nokia, tuntuu pätevän ainakin Talvivaaran kohdalla hämmentävän hyvin ja nopeasti. Sekä Nokian että Talvivaaran kurssit ovat tuon lausahduksen jälkeen suorastaan imeytyneet toisiaan kohti. Tänään kuin presidentin ennusteen kliimaksina ne koskettivat kevyesti toisiaan. Valitettavasti matkan suuntana on molemmilla yhtiöillä jo pitkään ollut kaakko.
Järjestöneuvos Jurmu
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Uusi Nokia varoittaa
VALTA Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj joutui antamaan tänään negatiivisen tulosvaroituksen.
Syinä mainittuun varoitukseen yhtiö mainitsee tiedotteessaan mm. ennakoimattomat työturvallisuuden parantamiseen liittyvät toimenpiteet sekä ympäristöinvestoinnit.
Pörssitiedotteessaan yhtiö toteaa mm: ”Työturvallisuus on Talvivaaran toiminnan tärkeimpiä kulmakiviä, ja Yhtiö pyrkii tekemään työpaikasta sekä teknisesti että toiminnallisesti mahdollisimman turvallisen.” Hyvä veli –blogi ei kommentoi työturvallisuusasiaa enempää, mutta vetää syvään henkeä ja viettää hiljaisen hetken.
On täysin ymmärrettävää, että ympäristöinvestoinnit ovat tulleet täytenä yllätyksenä yhtiölle, sillä yhteiskunnan ymmärrykseen ja tukeen on totuttu luottamaan. Viimeaikaiset kansakunnan varojen lapioinnit kohtuullisen vakaasta ja turvallisesta operaattoribisneksestä Kainuun maaperän ovat tätä luottamusta jälleen vahvistaneet. Vaikkei nykyisellä ympäristöministerillä olekaan samanlaisilla sitoumuksia yhtiöön kuten edeltäjällään, on maamme näkyvin arvojohtaja, vai oliko se –johdattelija, kunnostautunut asiassa väkevästi. Hän on ilmoituksellaan siunannut Talvivaaran kaltaiset yhtiöt kastamalla ne uusiksi nokioiksi. Sanojensa ja arvojensa painoksi kyseinen valtakunnan nokkamies löytyy kyseisen yhtiön osakkeenomistajien listalta. Siksipä yhtiön ennusteetkaan eivät päde, kun valtiovallan siunauksesta ja tuesta huolimatta se nyt joutuu muun toiminnan ohella omia sotkujaan siivoilemaan. Koita siinä sitten tulosta tehdä, kun ympäristö ei yhtään ymmärrä ja yhteiskuntakin tukee enää vain rahallisesti. Kalliiksi tulevia ympäristöongelmia pyritäänkin nyt ratkomaan anomalla yli 30-kertaisia päästöoikeuksia. Osakkeenomistajaa moisen läpimeno luonnollisesti lämmittäisi.
Viime aikoina on julkisuudessa ollut kiusallisen paljon kaikenlaista ennen niin kitkattomasti toiminutta Hyvä veli -järjestelmää vahingoittavaa uutisointia. On puhuttu häikäilemättömästä oman edun tavoittelusta ja siitä, että pitäisi ajatella, miltä toiminta ehkä näyttää ja niin edelleen. Tällä propagandalla saastutettu ilkeämielinen ja yksinkertainen kansalainen saattaa ajatustensa harhapoluilla erehtyä tuumimaan, voisiko omistajuus ja osakkeiden painolasti mitenkään vaikuttaa tämän nyt korkeasta tornista puhuvan valtakunnan isähahmon sanomisiin.
Vaikka kansakuntaa ei enää yhtenäisenä näytä voitavan johtaa (eikä johdatella) korkealtakaan annetun esimerkin voimalla, lohduttautuu Hyvä Veli -kerho sillä, että mainostoimistojen muskeleilla voi. Vieläkin kerholaisia lämmittää, miten äänestäjien enemmistöön puri taannoinen ahneuden vastainen kampanja.
Järjestöneuvos Jurmu
Syinä mainittuun varoitukseen yhtiö mainitsee tiedotteessaan mm. ennakoimattomat työturvallisuuden parantamiseen liittyvät toimenpiteet sekä ympäristöinvestoinnit.
Pörssitiedotteessaan yhtiö toteaa mm: ”Työturvallisuus on Talvivaaran toiminnan tärkeimpiä kulmakiviä, ja Yhtiö pyrkii tekemään työpaikasta sekä teknisesti että toiminnallisesti mahdollisimman turvallisen.” Hyvä veli –blogi ei kommentoi työturvallisuusasiaa enempää, mutta vetää syvään henkeä ja viettää hiljaisen hetken.
On täysin ymmärrettävää, että ympäristöinvestoinnit ovat tulleet täytenä yllätyksenä yhtiölle, sillä yhteiskunnan ymmärrykseen ja tukeen on totuttu luottamaan. Viimeaikaiset kansakunnan varojen lapioinnit kohtuullisen vakaasta ja turvallisesta operaattoribisneksestä Kainuun maaperän ovat tätä luottamusta jälleen vahvistaneet. Vaikkei nykyisellä ympäristöministerillä olekaan samanlaisilla sitoumuksia yhtiöön kuten edeltäjällään, on maamme näkyvin arvojohtaja, vai oliko se –johdattelija, kunnostautunut asiassa väkevästi. Hän on ilmoituksellaan siunannut Talvivaaran kaltaiset yhtiöt kastamalla ne uusiksi nokioiksi. Sanojensa ja arvojensa painoksi kyseinen valtakunnan nokkamies löytyy kyseisen yhtiön osakkeenomistajien listalta. Siksipä yhtiön ennusteetkaan eivät päde, kun valtiovallan siunauksesta ja tuesta huolimatta se nyt joutuu muun toiminnan ohella omia sotkujaan siivoilemaan. Koita siinä sitten tulosta tehdä, kun ympäristö ei yhtään ymmärrä ja yhteiskuntakin tukee enää vain rahallisesti. Kalliiksi tulevia ympäristöongelmia pyritäänkin nyt ratkomaan anomalla yli 30-kertaisia päästöoikeuksia. Osakkeenomistajaa moisen läpimeno luonnollisesti lämmittäisi.
Viime aikoina on julkisuudessa ollut kiusallisen paljon kaikenlaista ennen niin kitkattomasti toiminutta Hyvä veli -järjestelmää vahingoittavaa uutisointia. On puhuttu häikäilemättömästä oman edun tavoittelusta ja siitä, että pitäisi ajatella, miltä toiminta ehkä näyttää ja niin edelleen. Tällä propagandalla saastutettu ilkeämielinen ja yksinkertainen kansalainen saattaa ajatustensa harhapoluilla erehtyä tuumimaan, voisiko omistajuus ja osakkeiden painolasti mitenkään vaikuttaa tämän nyt korkeasta tornista puhuvan valtakunnan isähahmon sanomisiin.
Vaikka kansakuntaa ei enää yhtenäisenä näytä voitavan johtaa (eikä johdatella) korkealtakaan annetun esimerkin voimalla, lohduttautuu Hyvä Veli -kerho sillä, että mainostoimistojen muskeleilla voi. Vieläkin kerholaisia lämmittää, miten äänestäjien enemmistöön puri taannoinen ahneuden vastainen kampanja.
Järjestöneuvos Jurmu
tiistai 21. helmikuuta 2012
Kun jätkät kaivoksella rahaa teki
SUHDETOIMINTA Hv-kerhon Kainuun osaston vuosikokousta vietettiin osaston viinikellarin
tiloissa perinteisin menoin. Tarjoilun osalta tosin koettiin muutoksia:
paikallinen vesi oli yleisistä syistä korvattu kokonaan vuosikertaviineillä, eikä
ruokalistalla ollut totuttuun tapaan lähivesistöjen kuhaa. Tämä herätti
joitakin tuntemuksia perinteitä vaalivissa kerholaisissa. Vastaamaan
kiiruhtaneen Chef Rôtisseur -keittiömestarimme mukaan tulevina vuosina
listalta poistuu lähiruokia enemmänkin. Kerhomme päähovimestari antoi
ymmärtää, että vastaisuudessa kannattaa laajemminkin varautua muutoksiin
kokousvesien osalta, etenkin Oulujoen ja Savon suunnan
verkostovesialueilla.
Itse kokousta hallitsi yksi aihe ylitse muiden: Kainuun pyhää sampoa kuluneen vuoden aikana kohdannut monitahoinen ja pöyristyttävä terrorismi. Aluksi tunnelmaa kuitenkin nostatettiin leikkisällä knoppitietovisalla, joka kirvoitti vuolaita röhönauruja kerholaisten keskuudessa:
1. Paljonko Perän Pekka maksoi kaivosoikeuksista Outokummulle? Vastaus: euron
2. Paljonko pörssilistauksella kerättiin rahaa Lontoossa? Vastaus: yli 300 miljoonaa
3. Paljonko tie- ja rataverkkoon on sijoitettu varoja? Vastaus: n. 100 miljoonaa
4. Kaivosyhtiö investoi mainitut varat, mutta kuka toimi maksajana? Vastaus: valtio
5. Paljonko viimeisimmällä institutionaalisille sijoittajille suunnatulla annilla kerättiin rahaa? Vastaus: yli 80 miljoonaa
6. Paljonko tällä toimella aiheutettiin päivässä tappiota ulkopuolelle jätetyille pienosakkaille? Vastaus: yli 120 miljoonaa
Visan jälkeen maljat kohosivat lennokkaasti ja tunnelma oli korkealla. Kilvan keskityttiin kiittelemään poliitikkojen, kunnanjohtajien, virkamiesten ja teollisuuden saumattoman tiivistä yhteistyötä.
Erityisen hyvänä asiana nähtiin valvontaviranomaisten riittävän pienet resurssit, jonka vuoksi näiden olisi jatkossakin parempi tyytyä yhtiöiden tuottamaan tietoon. Talvivaara pidettiin malliesimerkkinä siitä, miten yhtiön kannattaa etukäteen lupahakemuksessa ilmoittaa riittävän pienet päästöarvot, jotta viranomaiselle ei tule tarvetta määritellä niille raja-arvoja. Kun sitten päästöjen suuruus lopulta paljastuu, ei ole mitään lupaehtojakaan, joita voitaisiin rikkoa. Maljoja kilisteltäessä painotettiin, että aloittelevan yhtiön kannattaa ehdottomasti pyrkiä alussa mahdollisimman roimiin ja yllätyksenä tuleviin teknisistä häiriöistä johtuviin ympäristöpäästöihin. Myöhemmin on sitten paljon helpompi näyttää taulukosta, miten huomattavasti onkaan edistytty päästöjen torjunnassa, kun lähtötilanne on ollut riittävän katastrofaalinen.
Myös jälkivalvonnan osalta viranomaisten käyttämät pehmeät keinot (kehotukset ja huomautukset) saivat aikaan maljannostoja. Uhkasakkojen ja toimintakieltojen todettiinkin edustavan vanhaa kulttuuria ja olevan muutoinkin ”jo niin passé”.
Juotujen maljojen jälkeen pukkasi kyynel monella kerholaisella silmäkulmaan, kun loppuillasta ylistettiin Talvivaaraa sotkamolaisen ympäristön elävöittäjä. Onhan kuitenkin tarjottu mahdollisuus ihailla kesälläkin ruskaa koivuissa, perinteisen ikivihreän kuusen rinnalle on kehitetty harmaita grafiittikuusia ja mustikkakin on nyt kirjaimellisesti musta eikä sininen. Katkeruuttakin oli ilmassa ja kiittämättömyyden todettiin olevan maailman palkka. Edelleen mihinkään tyytymättömät piiperöt pillittivät ja mökinmummot narisevat. "Mitä meiltä vielä vaaditaan? Sentään sekoitamme jo saippuat ja shampootkin valmiiksi mökkiläisten veteen", eräs kerholainen niiskutti.
Vielä pikkutunneilla muutama sitkeä kerholainen fiilisteli, kuinka Kainuun korpeen onkaan saatu pumpattua reilusti yli miljardi euroa kannattamattomaan liiketoimintaan. Sen verran sumuisin silmin jo aprikoitiin tulevaisuutta, ettei täydellistä yksimielisyyttä tullut siitä, milloin voitot olisi syytä kokonaisuudessaan kotiuttaa. Siitä sentään vallitsi harmoninen yksimielisyys, että kalliita puhdistamoita ei yhtiön ole järkevää lähteä itse rakennuttamaan. Joku heitti ilmaan ajatuksen, että Outokumpuhan voisi tulla pelastajaksi ja rakennuttaa vaadittavat puhdistamot. Näin se saisi valmiin kaivoksen, mutta ympäristöongelmat jäisivät konkurssiyhtiö Talvivaaralle.
"Hyvät veljet! Pienet sille", virkein kerholainen ehdotti.
Järjestöneuvos Jurmu
- Kirjoittaja ei omista Talvivaaran eikä Outokummun osakkeita.
Itse kokousta hallitsi yksi aihe ylitse muiden: Kainuun pyhää sampoa kuluneen vuoden aikana kohdannut monitahoinen ja pöyristyttävä terrorismi. Aluksi tunnelmaa kuitenkin nostatettiin leikkisällä knoppitietovisalla, joka kirvoitti vuolaita röhönauruja kerholaisten keskuudessa:
1. Paljonko Perän Pekka maksoi kaivosoikeuksista Outokummulle? Vastaus: euron
2. Paljonko pörssilistauksella kerättiin rahaa Lontoossa? Vastaus: yli 300 miljoonaa
3. Paljonko tie- ja rataverkkoon on sijoitettu varoja? Vastaus: n. 100 miljoonaa
4. Kaivosyhtiö investoi mainitut varat, mutta kuka toimi maksajana? Vastaus: valtio
5. Paljonko viimeisimmällä institutionaalisille sijoittajille suunnatulla annilla kerättiin rahaa? Vastaus: yli 80 miljoonaa
6. Paljonko tällä toimella aiheutettiin päivässä tappiota ulkopuolelle jätetyille pienosakkaille? Vastaus: yli 120 miljoonaa
Visan jälkeen maljat kohosivat lennokkaasti ja tunnelma oli korkealla. Kilvan keskityttiin kiittelemään poliitikkojen, kunnanjohtajien, virkamiesten ja teollisuuden saumattoman tiivistä yhteistyötä.
Erityisen hyvänä asiana nähtiin valvontaviranomaisten riittävän pienet resurssit, jonka vuoksi näiden olisi jatkossakin parempi tyytyä yhtiöiden tuottamaan tietoon. Talvivaara pidettiin malliesimerkkinä siitä, miten yhtiön kannattaa etukäteen lupahakemuksessa ilmoittaa riittävän pienet päästöarvot, jotta viranomaiselle ei tule tarvetta määritellä niille raja-arvoja. Kun sitten päästöjen suuruus lopulta paljastuu, ei ole mitään lupaehtojakaan, joita voitaisiin rikkoa. Maljoja kilisteltäessä painotettiin, että aloittelevan yhtiön kannattaa ehdottomasti pyrkiä alussa mahdollisimman roimiin ja yllätyksenä tuleviin teknisistä häiriöistä johtuviin ympäristöpäästöihin. Myöhemmin on sitten paljon helpompi näyttää taulukosta, miten huomattavasti onkaan edistytty päästöjen torjunnassa, kun lähtötilanne on ollut riittävän katastrofaalinen.
Myös jälkivalvonnan osalta viranomaisten käyttämät pehmeät keinot (kehotukset ja huomautukset) saivat aikaan maljannostoja. Uhkasakkojen ja toimintakieltojen todettiinkin edustavan vanhaa kulttuuria ja olevan muutoinkin ”jo niin passé”.
Juotujen maljojen jälkeen pukkasi kyynel monella kerholaisella silmäkulmaan, kun loppuillasta ylistettiin Talvivaaraa sotkamolaisen ympäristön elävöittäjä. Onhan kuitenkin tarjottu mahdollisuus ihailla kesälläkin ruskaa koivuissa, perinteisen ikivihreän kuusen rinnalle on kehitetty harmaita grafiittikuusia ja mustikkakin on nyt kirjaimellisesti musta eikä sininen. Katkeruuttakin oli ilmassa ja kiittämättömyyden todettiin olevan maailman palkka. Edelleen mihinkään tyytymättömät piiperöt pillittivät ja mökinmummot narisevat. "Mitä meiltä vielä vaaditaan? Sentään sekoitamme jo saippuat ja shampootkin valmiiksi mökkiläisten veteen", eräs kerholainen niiskutti.
Vielä pikkutunneilla muutama sitkeä kerholainen fiilisteli, kuinka Kainuun korpeen onkaan saatu pumpattua reilusti yli miljardi euroa kannattamattomaan liiketoimintaan. Sen verran sumuisin silmin jo aprikoitiin tulevaisuutta, ettei täydellistä yksimielisyyttä tullut siitä, milloin voitot olisi syytä kokonaisuudessaan kotiuttaa. Siitä sentään vallitsi harmoninen yksimielisyys, että kalliita puhdistamoita ei yhtiön ole järkevää lähteä itse rakennuttamaan. Joku heitti ilmaan ajatuksen, että Outokumpuhan voisi tulla pelastajaksi ja rakennuttaa vaadittavat puhdistamot. Näin se saisi valmiin kaivoksen, mutta ympäristöongelmat jäisivät konkurssiyhtiö Talvivaaralle.
"Hyvät veljet! Pienet sille", virkein kerholainen ehdotti.
Järjestöneuvos Jurmu
- Kirjoittaja ei omista Talvivaaran eikä Outokummun osakkeita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)