LOBBAUS Malmin lentokentän tuhoamista aktiivisesti vuosikaudet ajanut Helsingin Sanomat uutisoi, kuinka Malmin lentokentän tuhoaminen on nyt käytännössä selvä. Asenteellisesta ja lähes pelkästään tuhoamiselle myötämielisiä sitaatteja listaavasta jutusta tulee kuva, että mm. Rajavartiolaitos ja Patria haluavat pois kentältä.
Samalla on lanseerattu aivan uusi käsite, alueen "tappiollisuus". Kun kerran Malmin lentokenttä on "tappiollinen", kai sitä ovat myös Keskuspuisto, Kaivopuisto ja lukuisat metsäalueet, joita Helsinki on lentokoneen ikkunasta katsellen täynnä. Nehän eivät tuota mitään. Eikö myös Helsingin rautatieasema ole tappiollinen? Ja kaupunginjohtajan ikkunasta näkyvä kauppatori?
Nyt kun kaikki on HS:n mukaan jo päätetty, voidaan kertoa sekin, että ei Malmin kentälle olekaan suunnitteilla korkeatasoista, pientalovaltaista ja persoonallista asuinaluetta, josta tähän asti on puhuttu. Ei, kentälle onkin tekeillä ihan normaali teholähiö, johon halutaan 20 000 asukasta.
Näin lienee ollut alun perinkin tarkoitus. Puheita laatualueesta on pidetty yllä, jotta yleinen mielipide tulisi hankkeelle myönteisemmäksi.
Malmi on huonoa rakennusmaata. Veljien olisi vielä selvitettävä, miten tämä ongelma siirretään yhteiskunnan kustannettavaksi. Kai nyt tontin omistaja, Helsingin kaupunki, on velvollinen paaluttamaan maat ennen kuin viattomat rakennusfirmat saapuvat paikalle kokoamaan elementtipalikoitaan? Joka tapauksessa on tiedossa, kuka viime kädessä maksaa huonolle pohjalle rakentamisen. Asukkaat ja veronmaksajat.
Tästä voi myös päätellä, miksi laatualueesta ei enää puhuta. Siksi, että laatuasunnoista tulisi rakennusmaan tyypin takia niin kalliita, että ne eivät menisi riittävällä katteella kaupaksi edes Helsingin markkinatilanteessa. Jättilähiö sopii mainiosti myös läheisen kauppakeskus Malmin Novan veljille. Sattumoisin Helsingillä on lentokentän tuhoamista kannattava kaupunginjohtaja, joka on ollut kyseisen kauppakeskuksen hallituksen puheenjohtaja.
Kaikki tämä on silti pelkkää sattumaa.
Sitä paitsi, fakta on se, että ilmailun historian alkuaikojen hyvin säilyneitä ja aktiivisesti toimivia lentokenttiä on maailmassa liikaa. Veljien sekundabetonilähiöitä on sen sijaan aivan liian vähän. Veljien asia on meidän, vai mitä, HS? Kai pian teette pääkirjoituksen, jossa kommentoitte myönteisesti omaa "uutistanne"?
Ylioppilas Puupponen
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Asuntokupla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Asuntokupla. Näytä kaikki tekstit
perjantai 22. marraskuuta 2013
lauantai 12. tammikuuta 2013
Suomesta vapautui vuokra-asunto!
ASUNTOKUPLA Maailman korruptoitumattomimmassa maassa on uutisoitu Finnairin, Ilmarisen ja rakennusyhtiön yhteisestä projektista. Siinä rakennetaan kriisissä olevalle lentoyhtiölle uusi uljas pääkonttori, eikä rakentajasta järjestetä tarjouskilpailua, sillä asia on jo saunassa sovittu. Rakentajaksi tulee SRV, ja pulinat pois. Kaikki hyvin, jätkät!
Myös kansalla menee hyvin. Samaan aikaan, kun kansa saa lukea lehdestä näin sujuvasti etenevästä rakennusprojektista, maailman onnellisimmassa maassa on vapautumassa myös yksi vuokra-asunto. Siinä on 24 neliötä ilman länsimaisia hapatuksia, kuten omaa suihkua. Asunto sijaitsee maailman vähiten korruptoituneen pääkaupungin keskustan liepeillä.
Vuokrapyyntö tällaisesta suomalaisesta onnelasta on 430 euroa. Tästä "asunnosta" järjestetyssä esittelyssä oli niin paljon kävijöitä, että jono ulottui korttelin taakse, ja esitteitä otti yli sata kiinnostunutta. Näin hienosti toimivat siis rakennusmarkkinat maailman korruptoitumattomimmassa maassa.
Ihan vertailun vuoksi, tästä voi katsoa, montako neliötä saa jonottamatta samalla tai pienemmällä vuokralla keskustan läheltä yhdestä Keski-Euroopan peräkylästä, jonka jotkut tuntevat nimellä Berliini.
Asuntoministeri Kiuru ja kaupunginjohtaja Pajunen, älkää turhaan vaivautuko selittämään mitään.
Ylioppilas Puupponen
Myös kansalla menee hyvin. Samaan aikaan, kun kansa saa lukea lehdestä näin sujuvasti etenevästä rakennusprojektista, maailman onnellisimmassa maassa on vapautumassa myös yksi vuokra-asunto. Siinä on 24 neliötä ilman länsimaisia hapatuksia, kuten omaa suihkua. Asunto sijaitsee maailman vähiten korruptoituneen pääkaupungin keskustan liepeillä.
Vuokrapyyntö tällaisesta suomalaisesta onnelasta on 430 euroa. Tästä "asunnosta" järjestetyssä esittelyssä oli niin paljon kävijöitä, että jono ulottui korttelin taakse, ja esitteitä otti yli sata kiinnostunutta. Näin hienosti toimivat siis rakennusmarkkinat maailman korruptoitumattomimmassa maassa.
Ihan vertailun vuoksi, tästä voi katsoa, montako neliötä saa jonottamatta samalla tai pienemmällä vuokralla keskustan läheltä yhdestä Keski-Euroopan peräkylästä, jonka jotkut tuntevat nimellä Berliini.
Asuntoministeri Kiuru ja kaupunginjohtaja Pajunen, älkää turhaan vaivautuko selittämään mitään.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 27. marraskuuta 2012
Hyvinvointi uhkaa rahaveljiä
AHNEUS Nyt on yhteiskunnallisessa keskustelussa vyörytyspäivät. Päivä toisensa jälkeen eri tahot ilmoittavat, kuinka meillä ei ole varaa voida hyvin. Kuin dominopala kerrallaan kaatuu eteemme tiedotteita, joissa vaaditaan palkanalennuksia ja perusturvasta luopumista.
Suomen Yrittäjät ihmettelee työehtosopimusten yleissitovuutta, teollisuus haluaa "keskustella palkoista". Huolellisimmat tuotokset verhotaan raporteiksi, kuten apuslaisen ajatuspaja Liberan tämänpäiväinen opus, jonka mukaan hyvinvointivaltiosta on päästävä eroon. Rahan syytäminen verotuksena ja tulonsiirtoina lapsille, vanhuksille, vammaisille, sairaille ja työttömille uhkaa rahaveljien hyvinvointia.
Onko Puupponen ymmärtänyt jotakin aivan väärin, kun hänen tietojensa mukaan elämme moniulotteisessa kriisissä, jonka pääsyyt ovat aivan muualla kuin siinä, että ihmisillä on joissakin maissa vielä jonkinlainen turvaverkko vastoinkäymisten varalle?
Kriisin juuret ovat amerikkalaisten pankkiveljien ahneudessa ja koko maailmaan levinneessä velaksi kuluttamisessa. Materiaa on saatava, vaikka siihen ei olisi varaa. Tuloeroja on kasvatettava, koska ne ovat merkki toimivasta taloudesta. Parhaiten pärjäävien verotusta on kevennettävä, kansan verotusta kovennettava. Julkiset palvelut on mahdollisuuksien mukaan siirrettävä yksityiseksi bisnekseksi. Johto on sitoutettava ahneustalouteen tähtitieteellisillä ansaintajärjestelmillä.
Kun velka-ahnehtijoiden lompakko lopulta paljastuu tyhjäksi, syy onkin julkisessa sektorissa - siis viime kädessä siinä, että olemme pitäneet heikoista huolta.
Pitää paikkansa, että länsimaiset yhteiskunnat joutuvat joka tapauksessa kiristämään vyötä. Länsimaiden väestö ikääntyy, halvan energian aika on ohi, ja yksinkertainen työ valuu kehittyviin maihin. Sitä enemmän tässä tilanteessa tarvittaisiin kansan ja eliitin välisen luottamuksen rakentamista, ei ahneutta ja sanelua, joka äärimmäisessä tilanteessa johtaa vain väkivaltaan.
Sanelu on silti lähes ainoaa keskustelua, jota ylipäätään nykyään kuulee.
Mutta ei se ole pelkästään sanelijoiden vika. Onko Puupponen ainoa, joka on ihmetellyt, eikö ammattiyhdistysliikkeellä ole enää mitään muuta sanottavaa kuin jankuttaa joistakin kolmesta koulutuspäivästä tilanteessa, jossa koko ihmiskunnan luottamus talousjärjestelmään ja toisiinsa on uhattuna?
Ylioppilas Puupponen
Suomen Yrittäjät ihmettelee työehtosopimusten yleissitovuutta, teollisuus haluaa "keskustella palkoista". Huolellisimmat tuotokset verhotaan raporteiksi, kuten apuslaisen ajatuspaja Liberan tämänpäiväinen opus, jonka mukaan hyvinvointivaltiosta on päästävä eroon. Rahan syytäminen verotuksena ja tulonsiirtoina lapsille, vanhuksille, vammaisille, sairaille ja työttömille uhkaa rahaveljien hyvinvointia.
Onko Puupponen ymmärtänyt jotakin aivan väärin, kun hänen tietojensa mukaan elämme moniulotteisessa kriisissä, jonka pääsyyt ovat aivan muualla kuin siinä, että ihmisillä on joissakin maissa vielä jonkinlainen turvaverkko vastoinkäymisten varalle?
Kriisin juuret ovat amerikkalaisten pankkiveljien ahneudessa ja koko maailmaan levinneessä velaksi kuluttamisessa. Materiaa on saatava, vaikka siihen ei olisi varaa. Tuloeroja on kasvatettava, koska ne ovat merkki toimivasta taloudesta. Parhaiten pärjäävien verotusta on kevennettävä, kansan verotusta kovennettava. Julkiset palvelut on mahdollisuuksien mukaan siirrettävä yksityiseksi bisnekseksi. Johto on sitoutettava ahneustalouteen tähtitieteellisillä ansaintajärjestelmillä.
Kun velka-ahnehtijoiden lompakko lopulta paljastuu tyhjäksi, syy onkin julkisessa sektorissa - siis viime kädessä siinä, että olemme pitäneet heikoista huolta.
Pitää paikkansa, että länsimaiset yhteiskunnat joutuvat joka tapauksessa kiristämään vyötä. Länsimaiden väestö ikääntyy, halvan energian aika on ohi, ja yksinkertainen työ valuu kehittyviin maihin. Sitä enemmän tässä tilanteessa tarvittaisiin kansan ja eliitin välisen luottamuksen rakentamista, ei ahneutta ja sanelua, joka äärimmäisessä tilanteessa johtaa vain väkivaltaan.
Sanelu on silti lähes ainoaa keskustelua, jota ylipäätään nykyään kuulee.
Mutta ei se ole pelkästään sanelijoiden vika. Onko Puupponen ainoa, joka on ihmetellyt, eikö ammattiyhdistysliikkeellä ole enää mitään muuta sanottavaa kuin jankuttaa joistakin kolmesta koulutuspäivästä tilanteessa, jossa koko ihmiskunnan luottamus talousjärjestelmään ja toisiinsa on uhattuna?
Ylioppilas Puupponen
tiistai 13. marraskuuta 2012
Asuntokuplan ystävät, osa 3
LOBBAUS Jatkosarjamme Finanssivalvonnan esittämän asuntolainakaton murskaamiseen tähtäävästä propagandasta jatkuu.
Seuraava älähtäjä on asuntokuplatriangelin kolmas kärki, eli asuntovälittäjät. Kiinteistömaailman toimitusjohtajan, jos jonkun, älähtäminen todistaa, kuinka asuntojen hinnat lähtisivät laskuun, jos Fivan suunnittelema katto toteutettaisiin.
Ja sehän ei tietenkään asuntokuplavälittäjille käy. Jutun otsikon mukaan lainakatto ei olisi "tätä päivää". Ja kuten uutisen ensimmäisessä lukijakommentissa todetaankin, tätä päivää on velkavankeus ja jättihintaiset asunnot.
Aikaisemmat sarjamme osat:
Osa 1: Pankit vastustavat lainakattoa
Osa 2: Asunto-osakkeenomistajat vastustavat lainakattoa
Ylioppilas Puupponen
Seuraava älähtäjä on asuntokuplatriangelin kolmas kärki, eli asuntovälittäjät. Kiinteistömaailman toimitusjohtajan, jos jonkun, älähtäminen todistaa, kuinka asuntojen hinnat lähtisivät laskuun, jos Fivan suunnittelema katto toteutettaisiin.
Ja sehän ei tietenkään asuntokuplavälittäjille käy. Jutun otsikon mukaan lainakatto ei olisi "tätä päivää". Ja kuten uutisen ensimmäisessä lukijakommentissa todetaankin, tätä päivää on velkavankeus ja jättihintaiset asunnot.
Aikaisemmat sarjamme osat:
Osa 1: Pankit vastustavat lainakattoa
Osa 2: Asunto-osakkeenomistajat vastustavat lainakattoa
Ylioppilas Puupponen
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Vuoden betonirakenne
AHNEUS Suomalaisen työn laatu kestää vertailun. Vuoden betonirakenteeksikin 1972 nimitetty vesitornityyppi kesti Jyväskylässä vuoden sijasta peräti neljättä vuosikymmentä ennen kuin romahti viikko sitten alas.
Vuoden betonirakenne -palkinnon saaneen Nurmijärven vesitornin on piirtänyt arkkitehti Ollila. Vesitornin liepeillä ulkoilevia nurmijärveläisiä saattaa kiinnostaa sellainen tieto, että myös Turun kuuluisa Myllysilta oli saman suunnittelijan käsialaa.
Mutta ei hätää, suomalainen työ on sen verran laadukasta, että tuskin nyt kahta vesitornia ainakaan samana vuonna romahtaa. Eikä Myllysilta edes romahtanut, vähän vain painui. Ja Nurmijärvelläkin rauhoitellaan, että heidän vesitorninsa on pienempi kuin jyväskyläläisten, joten se saattaa kestää pitempään.
Jos joku ei muista, niin erilaisten betonihökötysten tekeminen oli 1970-luvun Suomessa ns. helvetin hyvä bisnes. Ja niin on muuten 2010-luvullakin. Puupposen kaveri kertoi olleensa menneenä keväänä apupoikana helsinkiläisellä asuntorakennustyömaalla, jossa rakenteet pantiin umpeen ja talo valmiiksi, vaikka sisälle jäivät sateessa kastuneet eristeet.
Siinäkin asunnossa vietettäneen parhaillaan isänpäivää uudessa kodissa autuaan tietämättömänä siitä, mitä betonipalikoiden välissä muhii. Isien tekemää laatua!
Ylioppilas Puupponen
Vuoden betonirakenne -palkinnon saaneen Nurmijärven vesitornin on piirtänyt arkkitehti Ollila. Vesitornin liepeillä ulkoilevia nurmijärveläisiä saattaa kiinnostaa sellainen tieto, että myös Turun kuuluisa Myllysilta oli saman suunnittelijan käsialaa.
Mutta ei hätää, suomalainen työ on sen verran laadukasta, että tuskin nyt kahta vesitornia ainakaan samana vuonna romahtaa. Eikä Myllysilta edes romahtanut, vähän vain painui. Ja Nurmijärvelläkin rauhoitellaan, että heidän vesitorninsa on pienempi kuin jyväskyläläisten, joten se saattaa kestää pitempään.
Jos joku ei muista, niin erilaisten betonihökötysten tekeminen oli 1970-luvun Suomessa ns. helvetin hyvä bisnes. Ja niin on muuten 2010-luvullakin. Puupposen kaveri kertoi olleensa menneenä keväänä apupoikana helsinkiläisellä asuntorakennustyömaalla, jossa rakenteet pantiin umpeen ja talo valmiiksi, vaikka sisälle jäivät sateessa kastuneet eristeet.
Siinäkin asunnossa vietettäneen parhaillaan isänpäivää uudessa kodissa autuaan tietämättömänä siitä, mitä betonipalikoiden välissä muhii. Isien tekemää laatua!
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Asuntokuplan ystävät, osa 2
LOBBAUS Blogissamme tehtiin ensihavainnot älähtävistä asuntoveljistä viikko sitten, kun katkerat lausunnot Finanssivalvonnan ehdottamasta lainakatosta tulivat julki.
Ensimmäisenä kalikka kalahti pankkeihin. Nyt on älinä viimeistelty loppuun, kun Suomen asunto-osakkeenomistajat ry on vihainen tolkun vaatimisesta asuntomarkkinoille.
Ymmärtäkää siis jo, kurja kansa, että asuntojen ylihinnat ovat meidän parhaaksemme.
Ylioppilas Puupponen
Ensimmäisenä kalikka kalahti pankkeihin. Nyt on älinä viimeistelty loppuun, kun Suomen asunto-osakkeenomistajat ry on vihainen tolkun vaatimisesta asuntomarkkinoille.
Ymmärtäkää siis jo, kurja kansa, että asuntojen ylihinnat ovat meidän parhaaksemme.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 30. lokakuuta 2012
Kauhukuva halvemmista asunnoista
ASUNTOKUPLA Velkaveljillä meni hätäpaska housuun: Finanssivalvonta vaatii rahoituslaitoksia lopettamaan sadan prosentin lainojen antamisen. Näin ollen lainanhakijalla tulisi olla jotain säästössä jo valmiiksi. Tällaistahan lainananto oli läpi koko pankkihistorian, ennen kuin nykyinen matalakorkoinen kuplahullutus keksittiin.
Rahamarkkinat pelottelevat, että 10-20 prosentin omavastuun vaatiminen johtaisi asuntomarkkinat häiriötilaan. Näin sanoessaan velkaveljet väittävät, ettei asuntomarkkinoilla jo ole häiriötilaa.
Tavallisen ihmisen mielestä häiriötilaa on jatkunut jo vuosikaudet. Mitättömistä luukuista pyydetään ja maksetaan käsittämättömiä summia, ja ihmiset velkaantuvat. Velkaveljille tämä ei kuitenkaan ole ollut häiriötila, vaan oikein mukava tila.
Eipä ihme, että MTV3:n uutisten haastattelema velkaveli nyyhkytti asuntojen hintojen laskevan 5-10 prosenttia, jos pankit tottelevat Finanssivalvontaa.
Ehkäpä poliitikot jälleen pelastavat velkaveljet, eikä asuntojen hintoja saada järkevämmälle tasolle.
Ylioppilas Puuppponen
Rahamarkkinat pelottelevat, että 10-20 prosentin omavastuun vaatiminen johtaisi asuntomarkkinat häiriötilaan. Näin sanoessaan velkaveljet väittävät, ettei asuntomarkkinoilla jo ole häiriötilaa.
Tavallisen ihmisen mielestä häiriötilaa on jatkunut jo vuosikaudet. Mitättömistä luukuista pyydetään ja maksetaan käsittämättömiä summia, ja ihmiset velkaantuvat. Velkaveljille tämä ei kuitenkaan ole ollut häiriötila, vaan oikein mukava tila.
Eipä ihme, että MTV3:n uutisten haastattelema velkaveli nyyhkytti asuntojen hintojen laskevan 5-10 prosenttia, jos pankit tottelevat Finanssivalvontaa.
Ehkäpä poliitikot jälleen pelastavat velkaveljet, eikä asuntojen hintoja saada järkevämmälle tasolle.
Ylioppilas Puuppponen
perjantai 6. heinäkuuta 2012
Gyproc-veli ei häviä koskaan
ASUNTOKUPLA Rakentamiskustannukset ovat Suomessa vaatimattomasti jopa kolminkertaiset Saksaan verrattuna, kertoo Rakennuslehden haastattelema VVO:n toimitusjohtaja Jani Nieminen.
Asunto on tunnetusti ihmiselämän kallein ostos. Moni maksaa sitä suurimman osan työiästään. Sen, että tämän ostoksen rakentamisessa on ylimääräistä jopa satoja prosentteja, luulisi soittavan jotain kelloa yhteiskunnassa. Suomessa tietoon on ilmeisesti turruttu niin, ettei Niemisenkään lausuma johtanut minkäänlaiseen julkiseen keskusteluun.
Rakennusveljet - Nieminen mukaanlukien - valittavat, kuinka rakentamista ja kiinteistönhoitoa säätelevät lait ja normit nostavat asuntojen hintaa. Samanlaisia määräyksiä on silti muuallakin Euroopassa. Ala on kaiken lisäksi itse lobannut lakeihin näitä tiukennuksia. Syy on selvä: rakennusala ei maksa taloihin rakennettavista ylimääräisistä neliöistä ja varusteista penniäkään. Jokaisen yhteistilan, autopaikan tai esteettömyysyksityiskohdan maksaa asukas, ei rakentaja. Mitä enemmän kohteessa on tekemistä, sitä enemmän siitä tulee myyntiä ja myynnille katetta.
Rakennusala on Suomessa myös harmaan talouden ylivoimainen ykkönen. Työvoima on siis rakennusveljille selvästi halvempaa kuin lain mukaan toimien olisi. Asuntojen hintoja veronkierto ja koijaus eivät laske. Niin kiirettä pitää varsinkin heinäkuun helteillä, ettei Espoon velimetron räjäytystyöstä vastannut henkilö joutanut käymään koko työmaalla.
Jotain paljon puhuvaa on siinä, mikä valtava mylläkkä ja selvitysten ruljanssi syntyy, jos joku muodollisesti epäpätevä nuorukainen menee täydestä lääkärinä terveyskeskuksessa. Rakennusalalla kansalaisten jättimäinen rahastaminen saa rehottaa, eikä betoniveijareille muka mahdeta mitään.
Ylioppilas Puupponen
Asunto on tunnetusti ihmiselämän kallein ostos. Moni maksaa sitä suurimman osan työiästään. Sen, että tämän ostoksen rakentamisessa on ylimääräistä jopa satoja prosentteja, luulisi soittavan jotain kelloa yhteiskunnassa. Suomessa tietoon on ilmeisesti turruttu niin, ettei Niemisenkään lausuma johtanut minkäänlaiseen julkiseen keskusteluun.
Rakennusveljet - Nieminen mukaanlukien - valittavat, kuinka rakentamista ja kiinteistönhoitoa säätelevät lait ja normit nostavat asuntojen hintaa. Samanlaisia määräyksiä on silti muuallakin Euroopassa. Ala on kaiken lisäksi itse lobannut lakeihin näitä tiukennuksia. Syy on selvä: rakennusala ei maksa taloihin rakennettavista ylimääräisistä neliöistä ja varusteista penniäkään. Jokaisen yhteistilan, autopaikan tai esteettömyysyksityiskohdan maksaa asukas, ei rakentaja. Mitä enemmän kohteessa on tekemistä, sitä enemmän siitä tulee myyntiä ja myynnille katetta.
Rakennusala on Suomessa myös harmaan talouden ylivoimainen ykkönen. Työvoima on siis rakennusveljille selvästi halvempaa kuin lain mukaan toimien olisi. Asuntojen hintoja veronkierto ja koijaus eivät laske. Niin kiirettä pitää varsinkin heinäkuun helteillä, ettei Espoon velimetron räjäytystyöstä vastannut henkilö joutanut käymään koko työmaalla.
Jotain paljon puhuvaa on siinä, mikä valtava mylläkkä ja selvitysten ruljanssi syntyy, jos joku muodollisesti epäpätevä nuorukainen menee täydestä lääkärinä terveyskeskuksessa. Rakennusalalla kansalaisten jättimäinen rahastaminen saa rehottaa, eikä betoniveijareille muka mahdeta mitään.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 12. kesäkuuta 2012
Vekseliveljet
KANSA MAKSAA Suomen talous vajoaa vielä tänä suvena taantumaan, kertovat tietäjät pankkimaailmassa. Samaan hengenvetoon mainitaan, että suomalaiset kotitaloudet ovat velkaantuneita.
Sepä yllättävää, kun ottaa huomioon, että koko nykyaikainen länsimainen elämäntapa perustuu velkaan ja velkaantumiseen. Velkaa otetaan niin pankilta, omasta mielenterveydestä kuin luonnon kestokyvystä.
Kotitaloudet ovat veloissa, koska jokainen on viime vuodet halunnut leikkiä maksukykyistä, ja talouden velikerhot ovat tienneet tämän varsin hyvin. Korkoja on pidetty alhaalla, ja kunnolliseksi kansalaiseksi kutsutaan vain henkilöitä, jotka kuluttavat. Luottokorttiyhtiöt ovat jopa lähettäneet patistelukirjeitä kansalaisille, joilla luottotili ei ole miinuksella.
Moni on totellutkin. Kesälomat matkustellaan luotolla, joululahjat ostetaan luotolla. Naapurille näytellään luotolla, omatunto hoidetaan luotolla. Suoraan tilistä maksetaan jättimäiset asuntolainat. Arjen menot ovat suuret, siitä pitävät maamme velikerhot huolta, oli sitten kyse vuokrista tai elämisestä.
Toisin kuin meille on väitetty, kansalaisten ja sitä kautta kansakuntien velkaantuminen on siis erittäin vaarallinen ja negatiivinen asia. Mutta ei hätää, kyllä tämänkin kriisin raunioilta pian löytyy se joukko, jolle nöyrät ja nälkäiset ovat hyvin positiivinen bisnes.
Ylioppilas Puupponen
Sepä yllättävää, kun ottaa huomioon, että koko nykyaikainen länsimainen elämäntapa perustuu velkaan ja velkaantumiseen. Velkaa otetaan niin pankilta, omasta mielenterveydestä kuin luonnon kestokyvystä.
Kotitaloudet ovat veloissa, koska jokainen on viime vuodet halunnut leikkiä maksukykyistä, ja talouden velikerhot ovat tienneet tämän varsin hyvin. Korkoja on pidetty alhaalla, ja kunnolliseksi kansalaiseksi kutsutaan vain henkilöitä, jotka kuluttavat. Luottokorttiyhtiöt ovat jopa lähettäneet patistelukirjeitä kansalaisille, joilla luottotili ei ole miinuksella.
Moni on totellutkin. Kesälomat matkustellaan luotolla, joululahjat ostetaan luotolla. Naapurille näytellään luotolla, omatunto hoidetaan luotolla. Suoraan tilistä maksetaan jättimäiset asuntolainat. Arjen menot ovat suuret, siitä pitävät maamme velikerhot huolta, oli sitten kyse vuokrista tai elämisestä.
Toisin kuin meille on väitetty, kansalaisten ja sitä kautta kansakuntien velkaantuminen on siis erittäin vaarallinen ja negatiivinen asia. Mutta ei hätää, kyllä tämänkin kriisin raunioilta pian löytyy se joukko, jolle nöyrät ja nälkäiset ovat hyvin positiivinen bisnes.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Puustako? Siitähän rakentavat köyhät
SUHDETOIMINTA Montako vuotta Suomessa
on ollut erilaisia hankkeita, joilla yritetään saada puurakentamista
takaisin? Varmaankin kymmeniä vuosia.
Aina on hehkutettu, että juuri nyt meillä on edessämme uusi puurakentamisen buumi; puu on ekologista, puu on kaunista, puuta riittää, puu on osa suomalaisuutta. Kaikki ovat kuulleet näitä iskulauseita. Omakotitalot rakennetaankin melko usein puusta, mutta muuten tänne on saatu nousemaan muutama hassu puukerrostalo.
Syy ei voi olla rakennustekniikassa, koska Yhdysvallat on täynnä monikerroksisia puutaloja. Talonrakennustekniikan yliopettaja Vesa Virtanen kertoo Vihreässä langassa, miten asia on: ”Ongelma on, että Suomessa on menneinä vuosina satsattu betonirakentamiseen, ja se hallitaan hyvin. Isot rakennusurakoitsijat omistavat betonielementtitehtaita, joten betonirakentaminen on se edullisin vaihtoehto.”
Ei tarvita kuin yksi nopea Google-haku, niin asia saa vahvistuksen. Suomessa toimii yrityksiä, jotka valmistavat betonielementtejä, suunnittelevat rakennuksia ja rakentavat taloja. Kuvitteleeko joku, että tällainen yritys haluaa opiskella puurakentamista?
Salaneuvos Vilmi
Aina on hehkutettu, että juuri nyt meillä on edessämme uusi puurakentamisen buumi; puu on ekologista, puu on kaunista, puuta riittää, puu on osa suomalaisuutta. Kaikki ovat kuulleet näitä iskulauseita. Omakotitalot rakennetaankin melko usein puusta, mutta muuten tänne on saatu nousemaan muutama hassu puukerrostalo.
Syy ei voi olla rakennustekniikassa, koska Yhdysvallat on täynnä monikerroksisia puutaloja. Talonrakennustekniikan yliopettaja Vesa Virtanen kertoo Vihreässä langassa, miten asia on: ”Ongelma on, että Suomessa on menneinä vuosina satsattu betonirakentamiseen, ja se hallitaan hyvin. Isot rakennusurakoitsijat omistavat betonielementtitehtaita, joten betonirakentaminen on se edullisin vaihtoehto.”
Ei tarvita kuin yksi nopea Google-haku, niin asia saa vahvistuksen. Suomessa toimii yrityksiä, jotka valmistavat betonielementtejä, suunnittelevat rakennuksia ja rakentavat taloja. Kuvitteleeko joku, että tällainen yritys haluaa opiskella puurakentamista?
Salaneuvos Vilmi
perjantai 17. helmikuuta 2012
Ilmarisen sijoitusasunto oli ylihintainen
VALTA Asunnon osto on elämän suurin kauppa. Tähän mennessä on selvinnyt seuraavaa: Mika Vehviläinen sai
töitä Finnairilta. Hänelle luvattiin asuntoetu eli että Finnair maksaa
hänen vuokransa. Vehviläinen asui 270 neliömetrin asunnossa, joka oli
hänen omansa. Jotta hän voisi hyödyntää asuntoedun, hän laittoi
asuntonsa myyntiin. Lapsetkin olivat kasvaneet isoiksi, joten muutto
pienempään oli tarpeen.
Asunto ei mennyt kaupaksi. Apuun tuli tuttu mies, Harri Sailas, Finnairin puheenjohtaja. Sailas lupasi ostaa asunnon Ilmariselle, jonka toimitusjohtaja hän oli.
Ilmarinen maksoi asunnosta 1,8 miljoonaa euroa, vähemmän kuin alkuperäinen pyyntö, mutta enemmän kuin vastaavasta olisi ehkä maksettu. Jotta kauppa olisi Ilmariselle kannattava, vuokra laitettiin korkeaksi. Finnair maksaa Vehviläisen asuttamasta asunnosta 7 000 euroa Ilmariselle. Helsingin Sanomat kertoi järjestelystä keskiviikkona. Sailas ja Vehviläinen kiirehtivät kommentoimaan, että kaikki on tehty lain mukaan.
Niin luultavasti onkin. Silti finanssivalvonta selvittää, onko Ilmarinen todella käyttänyt eläkerahoja asianmukaisella tavalla.
Muutamia kysymyksiä jää auki: Jos Vehviläisen asunto oli käynyt liian suureksi, miksi hän halusi edelleen jäädä siihen asumaan? Ja jos hän todella halusi myydä asuntonsa, miksi hän halusi kauppasopimukseen etuosto-oikeuden? Sellainenkin pykälä sisältyy Vehviläisen ja Ilmarisen väliseen sopimukseen; Jos Ilmarinen päättää joskus myydä asunnon, Vehviläinen voi ostaa sen takaisin itselleen.
Onko niin, että kun Vehviläisen pesti Finnarilla päättyy, hän ostaa asunnon takaisin itselleen? Asuntojen hinnat ovat silloin toki nousseet, mutta eipä hätää, Ilmarinen maksoi asunnosta 300 000 euroa ylihintaa. Se on varmaan saman verran kuin asuntojen hinnat ehtivät nousta Vehviläisen vuokrallaoloaikana. Tai voihan olla, että hinnat eivät nouse. Silloin Vehviläinen voi ostaa asunnon takaisin Ilmariselta halvemmalla kuin on sen myynyt.
Salaneuvos Vilmi
Asunto ei mennyt kaupaksi. Apuun tuli tuttu mies, Harri Sailas, Finnairin puheenjohtaja. Sailas lupasi ostaa asunnon Ilmariselle, jonka toimitusjohtaja hän oli.
Ilmarinen maksoi asunnosta 1,8 miljoonaa euroa, vähemmän kuin alkuperäinen pyyntö, mutta enemmän kuin vastaavasta olisi ehkä maksettu. Jotta kauppa olisi Ilmariselle kannattava, vuokra laitettiin korkeaksi. Finnair maksaa Vehviläisen asuttamasta asunnosta 7 000 euroa Ilmariselle. Helsingin Sanomat kertoi järjestelystä keskiviikkona. Sailas ja Vehviläinen kiirehtivät kommentoimaan, että kaikki on tehty lain mukaan.
Niin luultavasti onkin. Silti finanssivalvonta selvittää, onko Ilmarinen todella käyttänyt eläkerahoja asianmukaisella tavalla.
Muutamia kysymyksiä jää auki: Jos Vehviläisen asunto oli käynyt liian suureksi, miksi hän halusi edelleen jäädä siihen asumaan? Ja jos hän todella halusi myydä asuntonsa, miksi hän halusi kauppasopimukseen etuosto-oikeuden? Sellainenkin pykälä sisältyy Vehviläisen ja Ilmarisen väliseen sopimukseen; Jos Ilmarinen päättää joskus myydä asunnon, Vehviläinen voi ostaa sen takaisin itselleen.
Onko niin, että kun Vehviläisen pesti Finnarilla päättyy, hän ostaa asunnon takaisin itselleen? Asuntojen hinnat ovat silloin toki nousseet, mutta eipä hätää, Ilmarinen maksoi asunnosta 300 000 euroa ylihintaa. Se on varmaan saman verran kuin asuntojen hinnat ehtivät nousta Vehviläisen vuokrallaoloaikana. Tai voihan olla, että hinnat eivät nouse. Silloin Vehviläinen voi ostaa asunnon takaisin Ilmariselta halvemmalla kuin on sen myynyt.
Salaneuvos Vilmi
tiistai 14. helmikuuta 2012
Helsingin asuntokupla: Finnair-johtaja joutui vuokraluukkuun
VALTA Helsingin vuokra-asuntojen kuukausivuokrat ovat riistäytymässä käsistä, uutisoi HS 13.2. Korkeimmat noin 50 neliön tavanomaisten asuntojen vuokrapyynnöt ovat ylittäneet jo 1000 euron rajan. Lisäksi yhteiskunnan tukemista Hitas-asunnoista iso osa on päätynyt sijoittajille, joilla saattaa olla niitä jopa useita.
Hallituksen asuntopoliittisen työryhmän vetäjä, valtiovarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkarinen vaatii Helsingin seudun kuntien asuntopolitiikan yhdistämistä. Näin Helsingin epäonnistunut asuntopolitiikka voitaisiin tehokkaammin kopioida myös muihin seudun kuntiin.
Tilanteen koko kauheus paljastui heti seuraavana päivänä, kun kävi ilmi, että Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläinen on joutunut ahtautumaan eläkeyhtiö Ilmarisen omistamaan ja Vehviläiseltä itseltään aiemmin ostamaan 270 neliön vuokraluukkuun, josta Vehviläisen työnantaja maksaa nyt 6800 euron törkyvuokraa.
Sattumoisin Vehviläinen istuu Ilmarisen hallintoneuvostossa, ja Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas on Finnairin hallituksen puheenjohtaja. Suomeksi tätä ristiinistumista kutsutaan Hyvä Veli -kerhoksi.
Ylioppilas Puupponen
Hallituksen asuntopoliittisen työryhmän vetäjä, valtiovarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkarinen vaatii Helsingin seudun kuntien asuntopolitiikan yhdistämistä. Näin Helsingin epäonnistunut asuntopolitiikka voitaisiin tehokkaammin kopioida myös muihin seudun kuntiin.
Tilanteen koko kauheus paljastui heti seuraavana päivänä, kun kävi ilmi, että Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläinen on joutunut ahtautumaan eläkeyhtiö Ilmarisen omistamaan ja Vehviläiseltä itseltään aiemmin ostamaan 270 neliön vuokraluukkuun, josta Vehviläisen työnantaja maksaa nyt 6800 euron törkyvuokraa.
Sattumoisin Vehviläinen istuu Ilmarisen hallintoneuvostossa, ja Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas on Finnairin hallituksen puheenjohtaja. Suomeksi tätä ristiinistumista kutsutaan Hyvä Veli -kerhoksi.
Ylioppilas Puupponen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)