Suuri valhe Länsimetro on valmis – vai onko?

Metroliikenne Espoon Kivenlahteen käynnistyi tänään. Metron pää-äänenkannattaja Helsingin sanomat kirjoittaa Länsimetron olevan nyt valmis. Viime viikolla internetiin ilmestyi kuitenkin blogikirjoitus, jossa väitettiin kannattavaksi rakentaa metro Espoon metsien alle Matinkylän ja Kauniaisten välille.

Helsingin metro on tarina suuruudenhulluudesta ja pakkomielteisyydestä sekä valtavasta korruptiosta.

Metron tarina alkaa vuodesta 1955 kahden vasemmistopuoleen (SDP ja SKDL) erillisistä ehdotuksista siirtää joukkoliikenne maan alle, jotta autoilulle jää tilaa maan päällä. Aluksi suunnitelmat olivat samantapaisia kuin Tukholmassa, jonka vuonna 1950 aloittanutta metroa rakennettiin kustannuksia vältellen ja kaupunkilaisten palvelu lähtökohtana.

Vuoden 1963 Castrénin metrosuunnitelman laajuus oli 87 km ja asemia oli 108. Verkossa oli 6 haaraa. Tukholman 7 linjan metron laajuus on nyt 108 km ja asemia on 100. Tukholmalainen metrokonsepti ei sopinut valtion junatehtaalle Valmetille, joka halusi valmistaa junanvaunujen kokoisia metrovaunuja myydäkseen niitä maailman metrotunneleihin, joihin ne eivät kuitenkaan mahdu.

Castrén vastusti suuruudenhulluutta ja siirrettiin syrjään kaupungin metrotoimikunnan johdosta. Tilalle pantiin räikeästä korruptiosta tunnetuksi tullut ja myös tuomittu Unto Valtanen. Metron rakentaminen siirrettiin kaupungin hallinnon ulkopuolelle ja ulottumattomiin lainsuojattomaan metrotoimistoon.

Metron muuttuminen junan kokoiseksi teki metrosta kalliin. Poliitikoille ajatus myytiin valehtelemalla, että junan kokoinen metro on halvempi kuin tukholmalainen Catrénin metro, koska asemia tulee vähemmän. Todellisuudessa tukholmalaisia metropysäkkejä saa 50 junan kokoisen metron yhden tunneliaseman hinnalla. Ja asemien vähentäminen tarkoittaa samaa kuin valmistaa autoja ilman ovia. Helsingin metro ei ollut matkustajia varten, vaan helsinkiläiset olivat metroa varten, koska jonkun on metro maksettava.

Valmet ei ollut koskaan valmistanut metrojunia, mutta siltä junat tilattiin ilman minkäänlaista kilpailua. Helsingin asukkaat maksoivat Valmetin oppirahat. Ensin tilattiin 6 vaunua, jotka romutettiin noin 15 vuotta myöhemmin ilman, että ne olisivat kuljettaneet ensimmäistäkään matkustajaa. Sitten tilattiin uudestaan 6 prototyyppivaunua, jotka olivat täysin erilaisia kuin koejuna.

Loput junat tilattiin ennen prototyyppijunan valmistumista. Siis ilman mitään tietoa siitä, toimivatko Valmetin metrot. Valmetin kaikki toimitukset viivästyivät sovitusta, mutta myöhästymissakot maksoikin Helsinki. Valmetin junien hinta oli kaksinkertainen Tukholman juniin verrattuna.

Helsinki ei myönnä metroaan virheeksi, vaikka mikään metroon liittyvä lupaus ei ole toteutunut. Joukkoliikenteen käyttö idässä ei noussut eikä autoilu vähentynyt. Helsingin länsipuoli eli Espoo kehittyi ilman metroa paremmin kuin itäinen metro-Helsinki. Tämä ei sopinut Helsingille joka alkoi 1990-luvulla pakottaa Espoota metron jatkajaksi. Ensi askel tähän oli päätös jatkaa metroa Töölön sijasta Ruoholahteen eli kohti Espoota. Helsinki uhkasi Espoota kieltämällä Espoon bussien ajamisen linja-autoasemalle, jos Espoo ei ala rakentaa metroa.

Espoo taivutettiin metron puolelle lopulta soluttamalla helsinkiläinen virkamies Espoon johtoon. Keskeisenä keinona oli historiaa toistaen valehtelu kustannuksista. Espoon valtuusto teki päätöksensä noin puolella siitä hinnasta, minkä Matinkylän metro maksoi.

Hinta oli virkamiesten tiedossa, kun se oli rakennusliikkeiltä kysytty. Valehtelun peittely johti myös siihen, ettei metroa voinut rakennuttaa tehokkaasti ja yksinkertaisesti yhdellä urakalla, koska todellinen hinta olisi paljastunut ja valtuusto olisi pyörtänyt päätöksensä.

Osa valehtelua oli metroasemien lyhentäminen. Se johtui Helsingin entisen tosiasiallisen metropomon Seppo Vepsäläisen pakkomielteestä automaattimetroon. Sitä yritettiin jo 1970-luvulla, mutta ei saatu toimimaan. Tämä jäi kaivelemaan Vepsäläistä.

30 vuotta myöhemmin Vepsäläinen keksi saavansa vihdoin automaattimetron. Perustelu oli, että satojen miljoonien kustannus automaatista tekee metron rakentamisen halvemmaksi. Vepsäläinen esitti automaattijunien ajavan tiheämmin kuin kuljettajan ajamat junat. Näin junat ja asemat voivat olla lyhyempiä. Vepsäläisen mukaan asemien lyhentäminen 33 % säästäisi saman verran koko metron kustannusta. Matinkylän metrossa vaikutus oli todellisuudessa muutama prosentti, mutta koko metron kapasiteetti pieneni kolmanneksella.

Automaatti ei onnistunut tälläkään kerralla, mutta asemapituus oli lopulta ratkaiseva tekijä saada metro vuonna 2008 Espoon valtuustossa läpi. Hankesuunnitelman kustannus oli yksityiskohdista riippuen noin 800 miljoonaa. Valtionapu oli 200 miljoonaa. Espoon valtuuston ehto oli, että valtionapu on 30 %. Asia ratkaistiin ilmoittamalla, että hinta onkin vähemmän eli sellainen summa, josta valtionapu on 30 %. Virallinen selitys hinnan muutokselle oli asemien lyhentäminen. Tietenkään todellinen budjetti ei juurikaan alentunut, mutta tämän jälkeen oli pakko rakentaa asemat lyhennettyinä.

Espoo perusti oman metrotoimistonsa. Se vaati vuoden välein noin 100 miljoonaa lisää rahaa, muuten ei metro tule valmiiksi. Mutta ei se tullut valmiiksi sittenkään. Metron piti valmistua elokuussa 2016, ja sitä mainostettiin näkyvästi pitkin alkuvuotta. Julkinen salaisuus oli, ettei valmistumiselle ollut mitään edellytyksiä. Matinkylän metro avautui kaupunkilaisille vasta 18.11.2017.

Jatko Kivenlahteen ei kuulunut edes Espoon suunnitelmiin, ei myöskään aiesopimuksiin valtion kanssa kun Matinkylän metrorakentaminen oli kesken vuonna 2014. Espoon metrojohtaja Olavi Louko ja rakennusteollisuus sekä Stubbin hallituksen valtiovarainministeri Antti Rinne löysivät kuitenkin toisensa.

Rinne ajoi syksyllä 2014 läpi 240 miljoonan valtionavun Kivenlahden metrolle. Louko pönkitti valtion tukipäätöstä sekä oman valtuustonsa uutta metropäätöstä aloittamalla metron louhintatyöt jo ennen rakentamispäätöksiä. Jopa julkisuudessa arvosteltiin Rinnettä vaalikampanjointinsa rahoittamisesta lupaamalla valtion rahaa metroon ja Pisararataan.

Kivenlahden metrolle ei ole tarvetta eikä taloudellisia perusteluita, todettiin vuoden 2012 hankesuunnitelmassa. Siksi metron jatko jätettiin suunnitelmista pois. Rakennusteollisuus ja Rinne saivat kuitenkin mitä halusivat. Mutta Rinteen pääministeriaika jäi yhdeksi Suomen lyhimmistä. Ne ovat kalliita päiviä sekä Suomelle että Espoolle.

Tänä vuonna on päivitelty seudun joukkoliikenteen suuria kustannuksia. HSL:stä on sanottu rehellisesti, että merkittävänä syynä on kallis metro. Tästä päivästä lähtien HSL:n kustannukset kasvavat edelleen, koska nyt HSL alkaa maksaa myös Kivenlahden metrotunnelista.

Poliitikot, jotka ovat päättäneet näistä suurista kustannuksista, eivät kuitenkaan halua nyt niistä maksaa. Lippujen hintoja ei suostuta korottamaan, mutta ei myöskään suostuta antamaan lisää rahaa HSL:lle, jotta se voi maksaa Länsimetro Oy:n lähettämät laskut.

Ainoa, mitä HSL voi tehdä, on vähentää liikennettä. Sitten tosin vähenevät lipputulotkin. Metroliikenne onkin jo vähentynyt, mutta ei siksi, että HSL olisi ostanut sitä vähemmän. Vaan siksi, ettei kuljettajia ole tarpeeksi, kun he eivät viihdy työssänsä uudessa osakeyhtiössä.

Nyt avajaispäivänä on ilmeisesti kaikki vuorot ajettu, mutta miten sitten, kun palataan arkipäiviin.

Vaan loppuuko kallis tunneleiden ja monumentaalisten asemien rakentaminen metsien alle tähän?

Hege Miettisen blogin ajatukset näyttävät siltä, että kokemuksista ei opita. Järki ja osaaminen eivät voita intohimoja ja ahneutta sekä verorahoilla pyörivän rakennusteollisuuden intressiä. Miettinen on vastikään valmistunut diplomi-insinööri, joka nyt blogissaan esittää samanlaisia ajatuksia kuin esitettiin 1960-luvulla, mutta sovellettuna Espoon pientaloalueille.

Pelkistettynä Hege selittää, että Espooseen on rakennettava lisää metroa, jotta teillä ja kaduilla on mahdollisimman paljon tilaa autoille. Koska Vihreän puolueen liikenneasiantuntijalle ei ole sopivaa sanoa asiaa suoraan, hän esittää asian toisin päin: Ei ole tilaa ratikalle.

Hege Miettisen blogin perustelu oli, että metro tarvitsee jatkoa. Espoo ja etenkään Espoon asukkaat ja veronmaksajat siis eivät tarvitse metroa, vaan metro tarvitsee espoolaisten ja HSL:n kautta koko seudun asukkaiden rahoja. Tämäkin siis kuten Helsingissä jo 1960-luvulla.

Vientineuvos Valtanen

Ministeri ulkoisti tehtävänsä osakeyhtiölle

Eilisen päivän suuri uutinen oli, että hallitus käänsi kelkkansa ja siirsi kuntavaalit kesään. Hallituksen kanta muuttui suunnilleen yön yli. Ja tietenkin aivan sattumalta kohta sen jälkeen, kun YLE:n kannatuskysely osoitti, ettei hallitukselle ole eduksi saada virallista vaalitulosta kertomaan hallituksen kansansuosiosta.

Vaalien siirtäminen ei ehkä kuitenkaan rauhoita hallitusta kinastelemaan vain THL:n ja kuntien kanssa koronan hoidosta. Tämän aamun Turun Sanomat kertoo, että hallituksen sisällä on ainakin juopa siitä, saako Veronmaksajien Rautatieyhtiö VR hävittää omin päin valtion omaisuutta ja onko omistajalla ylipäätään valtaa omassa yhtiössään.

Turun Sanomat kertoi jo syksyllä, miten VR tuhoaa käyttökelpoista ja osin uudehkoa junakalustoa varmistaakseen tosiasiallisen monopoliasemansa Suomen rautateillä. Hallituspuolue Vihreät julkaisi tammikuussa VR:n toimien vastaisen raidepoliittisen ohjelman, joka perustui siihen, että Suomessa on vapaata junakalustoa uusien lähijunareittien perustamiseksi. Eduskunnassa Vihreät jätti romutuksista kirjallisen kysymyksen ja hallituspuolue Keskustan Joonas Könttä teki lakialoitteen, jolla lähijunaliikenteen perustaminen tehdään seuduille ja kunnille mahdolliseksi.

Torstaina 3.3. omistajaohjausministeri Tuppurainen vastasi Vihreiden kirjalliseen kysymykseen lähes samalla tekstillä, jonka VR julkaisi heti edustaja Jenni Pitkon jätettyä kysymyksensä eduskunnassa. Kun Pitko kysyi, mitä hallitus aikoo tehdä, jotta VR lopettaa lähiliikenteeseen tarvittavan junakaluston romuttamisen, Tuppurainen vastasi toistamalla ne VR:n väitteet, joiden johdosta Vihreät oli kysymyksensä tehnyt. Ja selittäen nimenomaisesti, että vastaukset oli saatu VR:ltä, jonka toimien vuoksi kysymys tehtiin.

Perustuslain mukaan viranomaisen tehtäviä ei voi ulkoistaa yksityisille toimijoille. VR on osakeyhtiö ja siten yksityinen toimija. Eli VR ei ole viranomainen, jolla on oikeus tehdä viranomaistehtäviä. Eduskunnassa kysymyksiin vastaaminen on ministerin virkatehtävä, johon ministerin tulee vastata itse, ei kertomalla, mitä yhtiö haluaa omasta kyseenalaisesta toiminnastaan sanoa. Ja mitä se on jo julkisesti sanonut. Turun Sanomissa Tuppuraisen toimintaa ihmettelee Vihreiden varapuheenjohtaja Jaakko Mustakallio.

Tuppuraisen virkavirhe tuli ikävään aikaan juuri ennen Turun Sanomien artikkelia. Tuppuraisen toiminta tekee hallitukselle entistä vaikeammaksi ratkaista SDP:n ja kahden muun suuren hallituspuolueen erimielisyys VR toiminnasta. Lisäksi Turun Sanomissa myös oppositiopuolue Kokoomus asettui puheenjohtajansa suulla Vihreiden ja Keskustan rinnalle SDP:tä vastaan. Orpo muistutti, että Vihreät ja Keskusta vaativat nyt juuri sitä, mitä edellinen hallitus Kokoomuksen kanssa oli tekemässä ja jonka SDP uudessa hallituksessa ensi töikseen tuhosi.

Pessimisti ei pety. Siksi todennäköisintä on, että VR jatkaa romujunien ajoa ja julkista valehteluaan. Vaalien siirto antaa VR:lle mukavasti aikaa hoitaa yhteiskuntasuhteita, minkä me kaikki ehdokkaat otamme avosylin vastaan. Ja lähes koko eduskuntahan on ehdolla kuntavaaleissa.

Ministerit eivät virkavirheistään vastuuseen joudu, koska hallitusliima pitää kun poliittinen eduskunta äänestää syytteen asettamisesta. Hallitusta myötäilevä media vaikenee ikävistä uutisista, etenkin kun lehdet ja uutislähetykset voi täyttää toistamalla koronanumeroita.

Varaehdokas Lahtinen

Velikerhon maksun aika

Antti Rinteen pääministeripesti päättyi eilen lyhyempään kuin pahimmatkaan skeptikot osasivat odottaa. 181 päivää ei ole heikoin tulos vuodesta 1970 lähtien. Mutta velikerhoa ei voi olla harmittamatta se, että heidän parjaamansa Sipilän hallitus on 1470 päivällään puoleen vuosisataan pitkäikäisin.

Arvioin puoli vuotta sitten, ettei Hyväveli-media tule kiusaamaan omaa hallitustaan. Eikä ole tullut. Sen sijaan media on paljastanut leppymättömän pitkävihaisuutensa. Iltalehti syyttää hallituksen kaatumisesta entistä pääministeriä. Syyksi on kaivettu myös SDP:n 16 vuoden takainen näytelmä, jossa SDP vaihtoi Keskustan pääministerin, minkä Keskusta nyt kosti.

Punavihreiden toimittajien näyttää olevan mahdotonta myöntää, että punavihreän hallituksen pääministerin eron takana ovat pääministerin omat teot. Syyllinen on keksittävä jostain muualta. Vaikka tyytymättömyyttä pääministeriin on ollut kaikissa hallituspuolueissa, pääministerin oma puolue mukaan lukien, ainoa syylliseksi kelpaava taho on Keskusta, joka ei ole vihervasemmistolainen puolue.

Populismin aika antaa velimediallekin tilaa keksiä salaliittoteorioita, kuten Sipilä tai Jäätteenmäki. Entäpä jos salaliitto onkin paljon lähempänä? Paljon paremmat syyt kostaa ja kaataa Rinne on niillä, jotka Rinne on SDP:ssä jyrännyt. Tavallinen syyllinen on se, joka teosta hyötyy.

Suurin Rinteen erosta hyötyvä puolue on SDP itse, kun sen kannatus on huvennut Rinteen hallituksen aikana samaan sarjaan Keskustan kanssa. Henkilöinä hyötyvät ne, jotka havittelevat Rinteen paikkaa pääministerinä. Keskusta on pikemmin häviäjä, kun se auttaa SDP:tä saamaan kannatuksensa käännetyksi kasvuun.

Maksun aika tuli ay-veljille. Ne saivat vaalirahoituksellaan puoleksi vuodeksi hallitusvallan, mutta eivät ymmärtäneet, että maan hallitus ei ole etujärjestö ja pääministeri ei ole edunvalvontajohtaja. Ei ole ihme, ettei kehuttu hallitusohjelma ole edennyt toteutukseen millään myönteisellä tavalla.

Sekä hallituksen että velimedian pääjuttuina on pyörinyt erikoinen sirkushuvi, valtionyhtiöiden johtajien pompottaminen ja syyttäminen. Tikun nokkaan nostetaan syytettäväksi johtajia, joista ikään kuin yllättäen paljastuu, että heillä voi olla jopa miljoonan vuositulot ja he toimivat maksimoidakseen yhtiön voitonteon. Onhan se yllätys, kun hallituspuolueet ovat olleet itse edellisten hallitusten aikana johtajia tavoitteineen ja sopimuksineen palkkaamassa. Mutta onpahan populistista uutisviihdettä, ettei tarvitse hallitukselle ikävistä asioista kertoa.

Varaehdokas Lahtinen

Velikerho taas vallassa

Velikerho hävisi edelliset eduskuntavaalit vuonna 2015, mutta nyt se on palannut valtaan. Velikerho ei voittanut vaaleja, mutta se voitti hallitusneuvottelut. Niinpä Suomi palaa menneisyyteen, jossa kansanvalta on ulkoistettu ammattiliitoille ja muille edunvalvojille. Ja media on vallanpitäjien kontrollissa. Ja vallanpitäjät ovat rahoittajiensa kontrollissa.

Tämä kaikki vahvistui torstaina, kun hallituspuolueiden äänillä myös oppositio joutui hyväksymään hallitusohjelman. Asiallisesti velikerhon hallitus ja sen ohjelma syntyivät jo keskiviikkona 5.6., kun Keskusta siunasi osallistumisensa hallitukseen. Sillä Keskustan kanta oli sekä välttämätöntä mutta myös riittävää sille, että demareiden johtama hallitus syntyi. Tämä käy selväksi hyvin päivän Hesarin kolmen aukeaman jutusta, jossa kerrotaan hallitusneuvottelujen kulku demareiden silmin.

Vielä oikeammin voi todeta, että velikerhon hallitus varmistui jo vaali-iltana, kun al-Taeen äänien tuella oli varmistunut demareiden yhden paikan enemmistö suurimpana eduskuntapuolueena. Sillä olihan demareiden puheenjohtaja jo ennen vaaleja kertonut, että hän haluaa hallitukseen Keskustan kanssa. Siitä huolimatta tai juuri siksi, että galluppien perusteella Keskustan kannatus oli pohjakosketuksessa.

Hesarin juttu osoittaa myös Hyväveli-median aseman. Velimedialla on jälleen suora yhteys velikerhon hallitukseen. Ja toisinpäin. Tällä hallituksella ei tule olemaan ongelmia lehdistön kanssa. Pääministeriä ei tulla herjaamaan eikä ikäviä asioita julkaista tarkistamatta, jos pääministeri ei vaikkapa puoluevaltuuston kokouksen vuoksi pysty päivystämään toimittajan puheluita. Televisiossa hallituksen mediavalta näkyy naamasta. Toimittajat eivät pysty peittämään iloaan omasta hallituksestaan. Punaisten mekkojen käyttökin on loppunut, kun vaalit ovat nyt ohi ja hallitus koossa.

Valtakunnassa siis taas kaikki hyvin. Ainakin vähän aikaa, ennen kuin tulee maksun aika. Vaikka todennäköinen ratkaisu on, että miljardilupaukset rahoitetaan velalla. Ainakin niin kauan kunnes EU:n velkarajat tulevat vastaan. Sen jälkeen siirrytään syömään tavallisen kansalaisen lautaselta. Verojen korottamiset ja lupausten toteuttamatta jättämiset eivät ole leikkauksia. Mutta eihän näistä mitään haloota nouse, koska Hyväveli-media ei revi näistä isoja otsikoita eikä uutisten pääjuttuja.

Varaehdokas Lahtinen

Metroveljet käräjillä, ei kiinnosta

VALEHTELU  Helsingillä ja Siemensillä on parin sadan miljoonan euron riita. Sitä luokkaa ovat kummallakin vaatimukset korvauksena siitä, että Helsinki halusi Siemensin muuttamaan Helsingin metron kuljettajattomaksi. Eikä siitä tullut mitään, koska siitä ei olisi voinut tulla mitään. Kauppasopimuksilla kun ei voi muuttaa luonnonlakeja, vaikka ihmisten säätämiä lakeja voidaankin aina sopia kierrettäväksi.

Metrokäräjillä automaattimetrosta puhutaan ehkä ensi kertaa totta. Ainakin Helsingin toimesta. Ja ainakin periaatteessa. Sillä toisin kuin julkisessa päätöksenteossa, käräjillä laki velvoittaa todistajia puhumaan totta. Ja tähän asti kuultu osoittaa, että pääasiassa Helsingin virkamiehet ja poliitikot ovat automaattimetrosta valehdelleet. Kuin myös lehdistö toistaessaan tosina sitä, mitä metroveljet ovat kertoneet.

Automaattimetro myytiin poliitikoille väittämällä, että metro muuttuu aluksi kymmenien miljoonien ja myöhemmin yli kahden sadan miljoonan euron hankkeella halvemmaksi kuin kuljettajien ajama metro. Joulun alla kuultiin HKL:n automaattimetroprojektiin palkkaamaa saksalaista konsulttia. Hän todisti vääräksi suunnilleen kaiken sen, mitä poliitikoille oli automaattimetrosta luvattu.

Että konsultti Schütte kertoi nyt, että automaattimetro on kalliimpi ja vaatii enemmän henkilökuntaa kuin kuljettajametro, ei tarkoita sitä, että Schütte olisi kertonut sen HKL:lle 15 vuotta sitten. Mutta vaikka olisikin, sillä tuskin olisi ollut mitään merkitystä. Sillä eihän ole ollut merkitystä muullakaan automaatin kritiikillä.

Kritiikkiä automaattimetrosta esittivät mm. HKL:n oma metrojohtaja, muutama kaupunkisuunnitteluviraston virkamies ja ulkopuolinen alan asiantuntija tai harrastaja. Internetistä löytyy edelleen alun perin vuonna 2002 ja viimeksi 2009 päivitetty sivu, joka kertoi siis 10 vuotta sitten sen, minkä ainakin Helsingin käräjäoikeus uskoo nyt saksalaisen professorin kertomana.

Metrofarssille kuvaavaa on, että kaupungille näin kallis riitely ei kiinnosta mediaa. Sinnikäs HBL:n toimittaja Tommy Pohjola saa istua jotakuinkin yksin seuraamassa, miten hyvin tai huonosti todistajat muistavat kieltämättä varsin vanhoja asioita. Tommy Pohjolan tapaan on aihetta ihmetellä, mikä on julkisten päätöksentekijöiden eli poliitikkojen vastuu. Sillä päätöksen automaattimetrosta ovat tehneet Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenet.

Mutta ovathan hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus vahvistaneet, että valtuustolla on oikeus uskoa valheisiin ja tehdä niiden perusteella huonoja päätöksiä kaupunkilaisten vahingoksi. Näin tyrmättiin pitkän linjan metrokriitikon, Martti Sainion valitukset valtuuston metropäätöksistä. Hallinto-oikeus voi kumota julkisen päätöksen, jos päätös on tehty muodollisesti väärässä järjestyksessä. Valehtelu päätöksen perustelemiseksi ei ole Suomen oikeuslaitoksen mielestä väärä menettely.

Siinä tapauksessa, että käräjäoikeus sekä myöhemmin hovioikeus ja korkein oikeus päättävät, että HKL:n ja Siemensin riita ratkeaa HKL:n vahingoksi, rangaistuksia ei jaetakaan syyllisille. Siis metrosta päättäneille poliitikoille. He eivät maksa korvauksia Siemensille, vaan veronmaksajat. Koska se nyt vaan on ihan OK, että virkamiehet valehtelevat ja valtuuston poliitikot haluavat uskoa valheisiin. Siemens ehkä saa oikeutta, kaupunkilaiset eivät.

Mutta miksi media ei kerro tästä riitelystä yhtä innokkaasti kuin aikanaan metron automatisoinnista? Näin vaalien alla ei ole tarpeen pitää ääntä poliitikkoveljien mokista. Jos valtaosa toimittajista ei kykene tekemään eroa oman poliittisen kantansa ja journalismin välillä, he eivät kerro mitä virheitä heidän kannattamansa poliitikot ja puolueet ovat tehneet. He kertovat vain siitä, mitä hyvät poliitikot lupaavat saadakseen vaalirahaa ja tullakseen valituiksi.

Vientineuvos Valtanen

Velikerho hävisi vaalit

UUTINEN Eduskuntavaalien vaalirahoitustiedot on nyt julkaistu. Sekä eduskunnan että hallituksen kokoonpanon ja rahoitusilmoitusten perusteella voi todeta, että Velikerho hävisi vaalit. Eniten ääniä saaneet puolueet eivät olleet ne, joilla oli eniten rahaa mainostamiseen.

Kun Velikerho ei voittanut, Velikerhon lobbareilla ei ollut myöskään asiaa hallitusohjelmaa kirjoittamaan. Hallitusneuvotteluihin ei pääsytkään ilmoittautumalla, vaan hallitusneuvottelijoiden kutsusta.

Kuultavana oli lähes yksinomaan virkamiehiä. Heillä on virkavastuu, kun lobbarit saavat valehdella edukseen minkä keksivät. Rahalla ei näissä vaaleissa saanut kansanedustajia eikä kirjauksia hallitusohjelmaan.

Kun Hyvät Veljet eivät olleet mukana hallitusneuvotteluissa, Hyvät Veljet jäivät oppositioon. Eivät Hyvät Veljet tästä tietenkään lannistu. Ainakin oppositiossa riittää ahneutta ottaa vastaan puoluetoiminnan tukirahaa, kun valtion puoluetuki romahti. Hallituksen kanssa taitaa olla toisin.

Ministereiden ostaminen ei suju kuten edellisessä hallituksessa. Kunniakkaan elämänuran tehnyt ja omillaan toimeen tuleva ministeri ei ole riippuvainen Velikerhon tuesta. Koska hallitsee asiat itse, eikä tipu tyhjän päälle ja ole riippuvainen Hyvien Veljien tarjoamista kultaisista oksista, jos poliitikon ura sakkaa.

Hyväveli-media yrittää toki parhaansa, mutta sille on vaikeata ymmärtää politiikkaa, joka ei sovi vanhaan jakoon oikeistosta ja vasemmistosta. Ja jossa Hyväveli-media ei ole itse mukana. Onhan toimittajan työ nyt vaikeata, kun Hyvät Veljet eivät ole hallituksen sisältä kertomassa, mitä On Sovittu, että ministerit huomenna ja ensi viikolla päättävät.

Velimedia onkin keskittynyt lähinnä pääministerin koulutuksen ja ammatin pilkkaamiseen ja suurimman oppositiopuolueen sisäisten sotkujen analysointiin. Jotta joskus vielä voitaisiin palata edistykselliseen menneisyyteen, jossa asiat On Sovittu, ja sopivat poliitikot eivät ymmärrä, mitä päättävät.

Vientineuvos Valtanen

”Totuus” ja totuus Pisarasta

SELITYS Hesarin kahden aukeaman päiväkirja Pisaratunnelin aiheuttamasta hallituskriisistä paljastaa, miten syvällä Hesari on Kokoomuksen ja SDP:n sisällä. Mutta myös sen, miten tietämättömiä ja ymmärtämättömiä sekä nämä päähallituspuolueet että Hesari ovat siitä, mitä on todella tapahtunut.

Tai sitten on niin, että Hesari valehtelee täysin tietoisesti siitä, miten asiat ovat. Lystin kustantavan veronmaksajan kannalta kumpikin on yhtä huono vaihtoehto.

Hesarin jutun vika on siinä, että se alkaa vasta siitä, mihin Pisararadan tärkeäksi tehnyt peli verorahoilla päättyi.

Hesari aloittaa 25.8.2014 päivätystä aiesopimuksesta. Siis AIEsopimuksesta, ei sopimuksesta, kuten HS kirjoittaa. Hesarin mukaan aiesopimus Kivenlahden metrosta ja Pisarasta oli kuntien tahto, jolle piti saada valtion rahoitusta. Näinhän asia ei ollut, sillä ensin oli Stubbin ja Rinteen hallituksen vaaliohjelma, jossa luvattiin tulevan eduskunnan puolesta valtion rahaa metroon ja Pisaraan.

Lisäksi aiesopimus on lähtökohdaltaan järjetön. Ei kuntia tarvitse patistaa kaavoittamaan lupaamalla valtion rahaa. Kunnat kaavoittavat minkä ehtivät aivan oma-aloitteisesti.

Aiesopimus ei ollut kuntien tahto eikä Kokoomuksen ja SDP:n riitelyn alku, vaan päätepiste vedätykselle, jossa Pisara oli vain keino saada parin vuoden sisään jo toisen kerran 250 miljoonaa valtion rahaa Espooseen.

Tosiasiassa kunnat eivät halua Pisaraa. Helsinki ei halua Pisaraa, jota ei ole kaupungin 10 vuoden investointiohjelmassa alkaen syksyltä 2013. Pisaraa eivät halua myöskään Espoo eikä Vantaa, jotka ovat tehneet selväksi, etteivät ne halua maksaa tunnelista mitään. Eikä Pisaratunnelia tahdo valtiokaan. Rataverkosta vastaavan Liikenneviraston listalla on muita ja tarpeellisia hankkeita, ei tappiollista Pisaraa.

Kuka siis Pisaraa haluaa ja miksi?

Vastaus löytyy Espoosta. Tunneliveli Louko halusi jatkaa rakennusliikkeille tuottoisaa metroa Espoossa Matinkylästä Kivenlahteen, vaikka Espoo oli itse hyväksynyt jo 20.6.2012 MAL-aiesopimuksen vuosille 2012–2015. Aiesopimuksessa ei Kivenlahden metroa ollut.

Ministerin ja virkamiesten painostus ja poliitikkojen lobbaus eivät Loukolta onnistuneet. Metrorahaa ei tullut. Valtio piti kiinni siitä, mitä oli aiesopimuksessa sopinut. Espoo ja Louko eivät.

Kevät 2014 muutti kuitenkin kaiken. Ryhdikäs liikenneministeri Kyllönen jätti tehtävänsä, kun Vasemmistoliitto marssi oppositioon. Päähallituspuolueiden puheenjohtajat ja hallituksn ydinministerit vaihtuivat. Espoolaisen Stubbin ja ay-taustaisen Rinteen puhuminen Kivenlahden metron puolelle kävi Loukolta helposti rakennusteollisuuden suosiollisella avustuksella. Mutta myös Helsinki piti saada hyväksymään, että Espoo saa parin vuoden sisään valtiolta toisen kerran 250 miljoonaa, vaikka Helsinki on saanut kustantaa metronsa ja ratikkansa itse. Tähän tarvittiin Pisara.

Loukon sulle-mulle -jaossa Espoo saa Kivenlahden metron ja Helsinki Pisaran, jotta molemmat ovat tyytyväisiä. Valtio saa maksaa. MAL-aiesopimuksen muutos 25.8.2014 oli vain kulissi, jolla lobbarit ja tunneliveljet pesivät kätensä ja käänsivät päälaelleen sen, kuka ja miksi näitä tunneleita haluaa. Aiesopimusta ei valmisteltu eikä käsitelty missään, vaan sen junailivat Louko, Helsingin Penttilä ja SDP.

Kun ymmärtää tämän taustan, näyttää Hesarin juttukin aivan toiselta. Ydinasia on sanottu jutun lopussa. Ja pantu häveliäästi kokoomuslaisen syväkurkun suuhun:

”Kokoomuslaiset taas uskovat, että Rinne on luvannut puheenjohtajakampanjansa tukijatahoille ”hoitaa Pisararadan”. Kokoomuslaiset yrittävät parhaansa mukaan hillitä julkista keskustelua asiasta.”

Hesarista paljastuu myös, miten Rinne on saanut Pisarapuuhasteluunsa ohjeita Loukolta. Rinteen mielestä Pisara voitaisiin aloittaa heti louhimalla huoltotunneleita. Näin saataisiin hanke peruuttamattomalla tavalla käyntiin. Samalla konstilla kuin Louko käynnisti Kivenlahden metrotyömaan Espoon Sammalvuoressa, vaikka mitään lainvoimaista päätöstä Kivenlahden metrosta ei Espoossa olekaan. Sama ajattelu on myös EU:lle lähetetyissä avustushakemuksissa, jotka esittävät louhintojen aloittamista keskeltä tunnelia.

EU:lle lähetetyt hakemukset ovat kaikkiaan sellaista potaskaa, että toivottavasti vaalien jälkeinen uusi hallitus vetää paperit takaisin ja pyytää Suomessa käyneeltä Trautmannilta anteeksi, ettei Suomen liikenneministeri välitä vaalikiireiltään tapaamaan korkeaa EU:n virkamiestä, jolta miljoonia ruinataan. Pisarahakemuksen kirjoittajat luottavat ilmeisesti siihen, että EU:ssa ei osata lukea suomenkielistä Pisaran marraskuista hankearviointia, joka kertoo aivan muuta kuin hakemuksen perustelut.

Hesarin esittämä jälkipyykki on kuitenkin kiintoisaa luettavaa, vaikka siinä sivuutetaankin Hesarin itsensä rooli Pisaran lobbaajana ja Pisaraan liittyvien valheiden levittäjänä. Hesari itse esitteli näitä valheita vielä pääkirjoituksessaan 26.2. Samoihin valheisiin perustuu koko ”hallituskriisi”. Eikä siinä Kokoomus ole sen parempi kuin SDP. Kokoomuksen Helsingin vahva mies Risto Rautava selittää mielipidekirjoituksessaan vielä 1.3. valheita 200 miljoonan EU-tuesta ja Pisarasta koko Suomen etuna. Rautava loistaa Pisaralobbarina myös HSL:n hallituksen puheenjohtajana jutussa siitä, miten HSL vastoin suurimpien jäsenkuntiensa todellista tahtoa väänsi Pisaran seudun kärkihankkeeksi.

Veli Hopea

Rinne ja Stubb, pahempia kuin Schettino?

KANSA MAKSAA Schettino-niminen italialainen merikapteeni tuli kuuluisaksi siitä, että ensin hän ajoi risteilylaivansa karille rehvastellakseen ja sitten pakeni uppoavalta laivaltaan ottamalla yksin pelastusveneen samalla, kun pelastusveneitä ei riittänyt matkustajille.

Ministerit Rinne ja Stubb tulivat tunnetuksi suurista lupauksistaan aloittaessaan pätkähallituksensa johtamisen viime kesänä. Rehvakkaita puheita riitti, mutta kumpikin on sulattanut puolueensa kannatuksen lähes pienpuolueluokkaan. Herrat ovat ajaneet hallituksensa, maansa talouden ja johtamiensa puolueiden kannatuksen karille.

Ainakin toinen, ellei kumpikin, uhkaa upota vaalien jälkeen oppositioon. Voi kuitenkin yrittää pelastautua pinnan yläpuolelle keräämällä Hyviltä Veljiltä vaalitukea. Kampanjointi on kallista, mutta vaalirahoituksen järjestäminen on vielä kalliimpaa – veronmaksajille, tietenkin.

Rinteen ja Stubbin pelastusveneet ovat metro ja Pisara. Rahaa ei riitä uppoavassa valtiolaivassa kärvistelevälle kansalle, ei edes lukiolaisille omiin kouluihin. Mutta jopa ministeriön itsensä tappiollisiksi ja tarpeettomiksi toteamiin tunneleihin näiltä kapteeneilta rahaa riittää. Muka.

Tavallisesti luotettavista tietolähteistä saadun tiedon mukaan tavallisesti luotettavat puoluejohtajat eivät enää olekaan luotettavia. Siksi veronmaksajien rahat pitää luvata Hyville Veljille ennen vaaleja. Siitä kiire jakaa miljardeja kun vielä on pari viikkoa valtaa nautittavana.

Ja mikäs on miljardeja jakaessa. Veronmaksajien rahat eivät ole omia koskaan. Mutta nyt ei joudu edes hallitusvastuuseen pohtimaan, mistä miljardit otetaan.

Välimeren meininkiä, Kreikan ja Schettinon mallin mukaan.

Vientineuvos Valtanen

Vuosi vaihtui, jatkuvatko juhlat

KANSA MAKSAA Kuuntelin presidentin uudenvuoden puheen. Presidentti moitti maan tapaa elää velaksi ja arveli, että Suomessa kansa on saattanut muuttua viisaammaksi kuin kansan valitsemat poliitikot. Kansa ei ehkä enää valitsekaan niitä, jotka lupaavat eniten, vaan niitä, jotka osoittavat hoitavansa asiat.

Presidentin ajatuksiin on helppo yhtyä. Ikävät asiat, taitamattomuus ja omien halujen toteuttaminen on ratkaistu velaksi elämisellä. Tällä on Suomessa pitkät perinteet jo ajalta, jolloin velka maksettiin inflaatiolla ja devalvaatiolla.

Suomi on ollut EU:n jäsen 20 vuotta ja Euromaa 13 vuotta. Mutta se ei ole ollut tarpeeksi, jotta poliitikot olisivat oppineet. Suomen poliitikkojen onneksi EU:ssa on kylliksi vielä huonommin asiansa hoitavia maita, joten Suomi luokitellaan muita paremmaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vähiten huonosti asiansa hoitava maa hoitaisi asiansa hyvin.

Puolueiden kannatusluvut eivät valitettavasti tue kovin vahvasti presidentin ounastelua kansan viisaudesta. Pikemminkin kansa näytti viisaalta hallituskauden alussa, kun hallituspuolueiden suosio pysyi pitkään vahvana. Tällä hetkellä kuitenkin suurin oppositiopuolue kärsii yhtä heikosta suosiosta kuin hallituksen pääpuolueet. Mutta kannatuslukujen kärjessä on toinen suuri oppositiopuolue, jonka kannatus ei voi perustua tekoihin hallituksessa.

Presidentti vaati pohtimaan, mistä kukin on itse valmis luopumaan, jotta velaksi eläminen loppuu. Se onkin todellinen haasteen paikka Hyville Veljille. Kun ennen taloutta korjattiin devalvaatiolla, teollisuuden Hyvät Veljet juhlivat ja kansa kiristeli luopuessaan kivoista tuontitavaroista, joihin palkka lakkasi riittämästä.

Nyt ei voi devalvoida, eikä laskea palkkoja. Nyt pitää luopua turhista asioista ja osata tehdä tarpeelliset asiat paremmin ja halvemmalla. Nyt pitää lopettaa elvyttäminen, eli veronmaksajien ja heidän vastuulleen lainattujen rahojen tuhlaaminen kaikkeen sellaiseen, mitä ei tehdä silloin, kun sen rahoittamisesta ollaan vastuussa itse.

Suomessa iso raha pyörii rakentamisessa ja sote-sektorilla. Kun ei enää lainata näiden alojen ikuiseen elvyttämiseen, se tarkoittaa sitä, että näiden kummankin alan on supistuttava. Se on kova haaste nykyään, kun julkinen sektori on ulkoistanut toimintansa sijoittajien omistamille yrityksille, joiden toiminta ei edes tunne muuta tavoitetta kuin kasvamisen.

Julkisen sektorin palveluhankintoja ei voi enää pitää yllä velaksi otetulla elvytyksellä. On kuitenkin aivan varma, että Veljet lobbaavat puolueita ja rahoittavat vaalikampanjoita, jotta ikuinen elvytys ja Velikerhojen juhlat jatkuisivat. Jos kansa on viisas, se antaa kevään vaaleissa vähiten ääniä niille ehdokkaille, joilla on kalleimmat kampanjat.

Veli Hopea

Puuttuuko oikeusministeri metrohuijaukseen?

UUTINEN Jälleen kerran on kannattanut lukea HBL:ää. Näyttää siltä, että suomenruotsalaisten etuoikeus on tietää, mitä Suomessa tapahtuu oikeasti. Suomenkieliset saavat lukea valheita tai heille ei kerrota mitään.

Hesari on kertonut meille, miten VTT on tutkinut Kivenlahden metron olevan oivallinen valtakunnan talouden elvyttäjä. Valtiovarainministeri Antti Rinne on nämä arvostetut selvitykset nähtyään päättänyt, että hän antaa metron rakentamiseen toisen kerran neljännesmiljardin, jos vain Helsingin seudun kunnat kaavoittavat neljänneksen lisää asuntoja. Ja viimeisimmän uutisen mukaan olisi jo perjantaina sovittu, että ainakin Espoo, Helsinki ja Vantaa ovat lisäykseen suostuneet. 10 kehyskuntaa eivät, mutta Suomessa riittää, kun suuret sopivat pienten puolesta.

HBL kertoo toisenlaisen totuuden. Kun liikenneministeriö vaatii metron rahoittamiseksi selvityksen metron hyödyistä, sellaista ei ole, ei tule, eikä ole tullut. Sen sijaan valtiovarainministerille esiteltiin metron miljardiurakasta hyötyvien rakennusliikkeiden parin vuoden takaisia lobbauskalvoja.  Kalvot kehuvat rakennusteollisuutta yleensä ja antavat kuvan, että mitä enemmän rakennetaan, sen paremmin Suomella menee. Eli purkuun vain jokainen valmistunut talo, jotta voidaan rakentaa heti tilalle uusi! Muuten tulee perikato.

Kumpi on oikeassa? Sivusta seuraavalle ei ole vaikea päätellä, että Hesari valehtelee ja HBL kertoo, miten asiat ovat.

Hesari viittaa nimettömiin omiin lähteisiinsä ja väittää rakennusliikkeiden yleisiä lobbauskalvoja yleensä arvostetun tutkimuslaitoksen raportiksi metron hyödyistä. Hesari jättää kertomatta, mitä on metrosta selvitetty. Kuten sen, että metro on tappiollinen ja lisää palveluita karsivan Espoon kustannuksia kymmeniä miljoonia vuodessa.

HBL kertoo nimeltä tietoja antaneet henkilöt ja yksilöi käytetyt dokumentit. Jokainen voi itse käydä toteamassa, ettei lobbauskalvoissa puhuta Kivenlahden metrosta mitään. HBL kertoo, ettei metron työllisyys- ja elvytysvaikutuksista ole olemassa mitään tietoa, koska sellaisia asioita ei ole tutkittu. Eli valtiovarainministeri lupasi metrolle rahaa elvytyksen perusteella, vaikka ei ole koskaan nähnyt mitään perusteluita.

Toivottavasti HBL kertoo vielä totuuden ”kuntien asuntotuotannosta”, josta Hesarin nimettömät tietolähteet kertovat. Asuntotuotanto ja kaavoitus ovat eri asiat, toisin kuin HS:n uutisessa. On helppo lunastaa kaavoituslupauksia Suurpellossa tai Östersundomissa. Kumpikaan ei auta asuntopulaan eikä siihen, että asuntojen hinnat karkaavat kaupunkilaisten maksukyvyn ulottumattomiin. Sillä huonojen yhteyksien päähän ja kauas ei kukaan halua asumaan eikä osta tai vuokraa asuntoa. Ja kun ei mene kaupaksi, ei myöskään rakenneta, vaikka miten olisi kaavoitettu.

Tulee mieleen ajankohtainen rinnastus Ukrainan tilanteeseen. Suomenkieliset ovat kuin venäläiset, jotka eivät osaa ja voi lukea kuin valtion kontrollissa olevaa lehdistöä. Ruotsinkieliset ovat kuin muu maailma. Heille on tarjolla kielimuurin toisella puolella valtiovallasta riippumaton lehdistö.

Olisiko niin, että ainoa pelastus on hallituksen ruotsinkielinen ministeri Anna-Maija Henriksson. Kun hän vielä sattuu olemaan oikeusministeri, hänen olisikin luontevaa edellyttää muilta ministereiltä Suomen lain eikä lobbareiden tahdon noudattamista.

Veli Hopea

PS: HBL:n uutisen suomenkielinen lyhennelmä löytyy toimittajan omasta blogista.

Stetson–Harrison, suomeksi Louko–Mäkelä

VALEHTELU Valtio-opin professori Matti Wiberg kirjoitti maanantain HS:n vieraskynässä ajankohtaisesta aiheesta, julkisen päätöksenteon perusteluiden puutteesta. Wiberg arvosteli sitä, että Suomessa yhteiskunnan uudistustyö ei enää perustu tieteelliseen näyttöön, vaan yksittäisten selvitysmiesten ajatuksiin. Uudistusten toteutumista ei myöskään seurata. Samoja virheitä siis tehdään yhä uudelleen.

Wiberg totesi, että ensin tehdään poliittinen päätös, sitten aletaan keksiä sopivia perusteluita. Jos perusteluita kysytään, ne ovat salaisia. Wiberg kutsui tätä Stetson–Harrison -menetelmäksi, eli vedetään hatusta.

Hesarin oma toimitus ei taida lehden vieraskyniä lukea, vaikka linkkaakin Wibergin kolumniin. Keskiviikkona pääkirjoitus kehui valtiovarainvaliokunnan vaatimusta metron jatkamisesta. Pääkirjoitus toistaa valiokunnan mietintöön kopioituja valheita, joita on valiokunnalle syöttänyt Espoon metroa puuhasteleva toimialajohtaja Olavi Louko.

HBL:n haastattelussa eilen torstaina Loukon vauhti vain kiihtyi. ”Ei ole olemassa konsulttia, joka tietää metrorakentamisesta enemmän kuin minä”, kehuu rakennusalan lahjuksista tuomittu toimialajohtaja 40 vuoden kokemuksella. Uhoamisellaan Louko perustelee sitä, miksi hänen Stetson–Harrison -menetelmällä esittämänsä Kivenlahden metron hinnanalennus riittää, eikä valtion rahoituspäätöstä varten tarvita muita laskelmia.

Muutamassa päivässä on valiokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) kuitenkin kääntänyt jo kelkkaansa Loukon väitteiden suhteen. Viime viikolla Sasi hehkutti metron vahvoja perusteita kaataa kaikki muut hankkeet. Eilen Sasi myönsi HBL:n jutussa, että hallitus ei anna kehysriihessä metrolle rahaa ilman kunnollisia perusteluita.

Loukon luvut ovatkin ”vakuuttavia”. Pitkin syksyä Louko on selittänyt, että metron hinta laskee 100 M€, kunhan valtio antaa rahaa ja Louko saa antaa uudet urakat nykyisille louhijoille. Valiokunnalle Louko esitti, että säästö voi olla 100–200 M€. HBL:ssä tänään alaraja on noussut 150 M€:oon.

Tosiasiassa Loukon miljoonilla ei ole mitään aihetta, koska mitään välitöntä louhintojen jatkamista ei ole olemassa. Ensin on kairattava kallioperätutkimukset ja sitten suunniteltava tunneli ennen kuin on edes mahdollista louhia. Kaikki on kilpailutettava, myös louhinta, eikä mikään takaa, että työn saa nykyinen urakoitsija. Ellei Louko 40 vuoden kokemuksellaan junaile kauppoja saunan lauteilla. Mutta ei sopupeliurakoitsijakaan pääse töihin kuin vuoden päästä.

Kaupunginjohtaja Mäkelän Espoon nimissä allekirjoittama valtiovarainvaliokunnalle annettu lausunto sisältää Loukon väittämälle hinnanalennukselle toisenkin selityksen, maanrakennusindeksin nousun. Indeksin arvo on epäilemättä alhaisempi aiemmin kuin muutaman vuoden kuluttua. Mutta ei siinä ole kyse kustannusten vaan rahan arvon muutoksesta, joka ei ole mikään säästö.

Louko on kestinnyt valiokunnan liikennejaosta, joka ei ole pitänyt tarpeellisena kysellä muiden kaupunkien mielipiteitä siitä, että ne eivät saa mitään kun Espoo saa taas ja paljon enemmän kuin muut olisivat tarvinneet. Louko lupasi Espoosta lausunnon, jota valiokunta sai sopivalta osin kopioida mietinnökseen. Mutta miksi valiokunta haluaa niin innolla lainata valtiolle rahaa annettavaksi Loukon metroon?

Vastaus löytyy sekä Espoon lausunnosta että hallituspuolueiden ahdingosta. Nyt käydään kauppaa vaalirahoituksella, ja hallituksen kärkipuolueet tarvitsevat muhevat vaalibudjetit eduskuntavaaleihin 2015. Iso vaalirahoitus irtoaa sieltä, missä pyörii iso raha, eli rakennusteollisuudesta.

Kivenlahden metro itse tulee maksamaan miljardin. Metron myötä Louko lupaa rakentajille 3–5 miljardin muut rakennusurakat Espoossa. Nykyhallituksen on lisäksi helppo luvata metrorahat, koska niistä joutuu vastaamaan seuraava hallitus.

Vasemmistoliitolle on tuskaista toimia hallituksessa punavihreän oikeiston takuupuolueena. Eikä Arhinmäen klaanin kannata muutenkaan laskea rakennusteollisuuden rahoituksen varaan. Niinpä liikenneministeri Kyllönen (vas) on ainoa, joka uskaltaa edes vihjaista metroa vastaan. Kyllönen sanoi, ettei valiokunnan lupaamia metrorahoja ole olemassa.

Stetson ja Harrison ovat tunnettuja brittiläisiä hattumerkkejä. Suomalainen tuskin näitä brändejä tuntee. Laatuhattuja kun ei juuri käytetä Suomessa eikä myydä Stadiumissa, H&M:llä tai Dressmanilla. Mutta onneksi ilmaisulle löytyy osuva lokalisointi eli suomalainen vastine: Louko–Mäkelä -menetelmä. Espoolainen lahjusrikoksesta tuomittu toimialajohtaja ja kaupunginjohtaja kun selittävät halujensa perusteluksi mitä hyvänsä puutaheinää sattuvat päissään keksimään.

Veli Hopea

Se puolue älähtää, johon kritiikki kolahtaa

UUTISET Kansalaistottelemattomuus jakaa puolueet, otsikoi Hesari tänään. Lehti pesee edelleen jälkipyykkiä ministeri Päivi Räsäsen puheista Kansanlähetyspäivillä 6.7.  Puheesta julkaistun tekstin mukaan Räsänen sanoi: ”Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia.”

Mitä Räsänen oikeastaan sanoi? Periaatteessa sen, mihin lainsäädäntö ja sen kehittäminen perustuvat: Ensin ovat ihmisten muodostaman yhteiskunnan arvot, sitten ne muotoillaan yhteisellä sopimuksella säännöiksi, joita noudatetaan. Kun säännöistä saadaan kokemusta, niitä joudutaan muuttamaan. Sääntöjä muutetaan myös siksi, että arvot muuttuvat. Näin on tapahtunut sekä sallivaan että kieltävään suuntaan.

Hurskastelu Räsäsen ympärillä on poliittista peliä ja tekopyhyyttä räikeimmillään. Onko joku muka tosissaan sitä mieltä, että pitäisi palata alkuperäisiin muuttamattomiin lakeihin? Vaikka monessa tapauksessa on ollut niin, että arvojen ja tapojen muuttuessa ihmiset ovat tosiasiallisesti ensin rikkoneet lakeja ja sitten laki on muutettu sen mukaiseksi, miten ihmiset toimivat.

Laki ei ole pyhä loukkaamaton auktoriteetti vain siksi, että se on laki. Lakia voi kunnioittaa ainoastaan sillä perusteella, miten se on syntynyt ja että laki on oikeus ja kohtuus – Olaus Petrin tuomarinohjeita lainaten. Rkp:n puoluesihteeri viittaa sanontaan ”Maa on lailla rakennettava”. Sanonta pitää kuitenkin paikkansa vain silloin, kun lakeja ei kirjoita ahne tai vain vallanhimoinen diktaattori tai kuten niin monessa maassa, hurmoshenkinen ylipappi.

Räsänen ei osannut muotoilla oikeata asiaa oikealla tavalla. Muotoilu sopi tilaisuuteen jossa se esitettiin, mutta ministeri on ministeri vaikka olisi minkälaisessa herätyskokouksessa.

Muiden puolueiden reaktiot käynnistyivät kesähelteellä verkkaisesti. Hesari kaivoi ensimmäiseksi lahtipenkille Vihreät, jotka verkkosivujensa mukaan hyväksyvät kansalaistottelemattomuuden. Sitten heräsi Kokoomus ensin Männistön suulla ja kohta Orpon vaatimuksin. Tänään lain kunnioittamista vaativaan Kokoomuskuoroon tuli mukaan naisääni, perustuslakia rikkoen kaupunginjohtajaksi istutettu Laura Räty.

Ei ihme, että Kokoomus on äänessä. Puolue ja sen tukijoukko ovat kärkikaartissa hyötymässä kansalaistottelemattomuudesta. Hyvät Veljet jakavat saunan lauteilla niin herkullisimmat rakennusurakat kuin mehukkaimmat virkapaikat. Siihen ei tarvita edes hallituspaikkaa, minkä osoitti suomettumisen ajan historia. Aseveliakseli demareiden kanssa pelasi, ja rahalla sai ystäviä niin Maalaisliitosta kuin rikkaista ruotsalaisista.

Myöhemmin LVM:n Tervalan tapaiset huippuvirkamiehet hoitivat budjettivarojen oikean jakamisen siitä riippumatta, miten minkäkin värinen eduskunta budjettia kirjoitti. Eikä kansalaistottelemattomuuden mahdollistavia porsaanreikiä laissa ole suostuttu tukkimaan, mikä näkyi Hyvien kokoomus- ja ruotsalaisveljien yhteistyössä käännetyn arvonlisäverotuksen vastustamisessa.

Oma lukunsa on kokoomuslaisen vallan rahoitus. Männistö itse on kouluesimerkki nuorukaisen henkilöhistorian ja vaalirahoituksen määrän ristiriidasta. Kokoomukselle ei sovi sellainen vaalirahoituslaki, joka oikeasti hillitsisi rahan voimaa politiikassa. Nykylaki on hyvä, koska muut puolueet joutuvat palauttamaan lahjoituksia. Ei siis ole tarpeen pohtia, onko painetta toimia vastoin lakia eli painetta muuttaa laki paremmaksi.

Räsänen on hyvä pilkan kohde Kokoomukselle, joka rämpii kannatuksen laskusuhdanteessa. Räsänen edustaa politiikassa nimenomaan arvoja, joiden perusteella laitkin tulee säätää. Sama vika kokoomuslaisten kannalta on vihreissä, jotka puolustavat ensisijassa luonnonlakeja ihmisten säätämien lakien edellä. Ja ovat siinä kiusallisen oikeassa. Arvojen korostaminen on Kokoomukselle kiusallista, koska puolueen teoilla ja mainoskampanjalla on räikeä ristiriita.

Miltä kuulostaa, kun Räsäsen lausunto muokataan kokoomuslaisittain: ”Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat taloudellisten etujemme vastaisia.”

Veli Hopea

Hallitus myönsi virheensä, entäs sitten

TYPERYYS Nyt on kulunut kuukausi siitä, kun maamme hallitus suuressa viisaudessaan viittasi kintaalla Turun telakalle. Telakka pyysi saada valtiolta 50 miljoonaa lainaa, jotta miljardin vientikauppa ja ehkä 100 miljoonan verotulot ulkomaiselta asiakkaalta saataisiin Suomeen.

Kuukausi sitten elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (Kokoomus) selitti, miten on täysin mahdotonta, että valtio voisi tukea suomalaista telakkaa siten, kuin Ranskan valtio voi tukea ranskalaista telakkaa. Se on vastoin EU-sääntöjä, selitti Vapaavuori. Ja vakuutteli, että kyllä muuten olisi ollut hirveän kova halu tukea korealaisten omistamaa telakkaa Suomessa.

Nyt, kuukausi myöhemmin, kun kauppa menetettiin ranskalaisille ja tuli lunta tupaan ainakin toisen hallituspuolueen SDP:n kannatukselle, Vapaavuorella on aivan toiset puheet. Ilman muuta hallitus voi osallistua Turun telakan tukemiseen, jotta ei menetetä jäljellä olevaa miljardikauppaa kahdesta muusta risteilyaluksesta.

Onko EU ehkä muuttanut kaikkia sääntöjään joulun jäljiltä? Ei ole, vaan ylimielinen hallitus ja siihen kuuluvat puolueet ovat kompastuneet ylimielisyyteensä ja pelästyneet kannatuksensa laskusta.

Valtiontalous, työllisyys ja vientitulot eivät riitä herättämään itseään täynnä olevia puolueita, erityisesti Vapaavuoren gallupkärjessä keikkuvaa Kokoomusta. Jos sattumalta on niin, että kansakunnan etu ja puolueen etu käyvät yksiin, silloin toimitaan kansakunnan edun puolesta. Muuten ei ole väliksi.

Hallituksen myötäilijät ehtivät selittää, ettei valtion pidä tukea tappiollista telakkatoimintaa ja telakoiden ulkomaista työvoimaa. Myötäilijöiden logiikka ontuu. Miksi myötäilijät eivät ole äänessä nyt vastustamassa hallituksen takinkääntöä? Entä mikä on näiden myötäilijöiden vaihtoehto? Onko työttömyystukien maksaminen parempaa liiketoimintaa kuin saada telakalle töitä ja tuloja ulkomailta edes nollakatteella?

Se, että Turun telakka on tehnyt asiakkaalle aikaisemmin laivoja ei tarkoita sitä, ettei laivoja osaa tehdä muutkin. Maailmantalous onkin ylimieliselle hallitukselle ja suomalaisille hyville veljille kiusallinen asia. Sitä ei voi ohjata kuten haluaa, sopimalla saunan lauteilla, miten hyvä jaetaan veljien kesken.

Erityisen vaikeata markkinatalouden ymmärtäminen näyttää olevan markkinatalouspuolue Kokoomukselle. Puolueen tukena oleville vuorineuvoksille markkinatalous lienee vaikeata, kun markkinataidot on opittu Neuvostoliiton bilateraalikaupan aikana. Sehän ei ollut kauppaa eikä markkinataloutta, vaan valtioiden välinen hyvävelikerho.

Maailmankaupassa kauppaa eivät käy pelkästään yritykset vaan myös valtiot. Kannattavuutta ei siksi mitata vain yritysten kirjanpidolla. Viisas hallitus laskee voitot ja tappiot valtion rajan yli ja hoitaa tulonjaon omalla tontillaan, missä sillä on siihen vapaus.

Valtion rajan yli voittoa ovat verotulot ja alihankkijoiden tulokset, vaikka telakan kirjanpito ei voittoa näytäkään. Valtiolle ja kansalaisille voittoa on kaikki se, mikä jää ulkomaisesta kauppahinnasta sen jälkeen, kun ulkomailta ostetut hankinnat on maksettu.

Suomessa on niin tavanomaista, että mitään ei uskota eikä opita kuin kantapään kautta. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, sanotaan. Nöyryys tekisi hallitukselle hyvää. Ei tulisi hallitus kansalaisille niin kalliiksi.

Vientineuvos Valtanen

Huonot meriveljet ja hyvät tunneliveljet

JOULULAHJONTA Suomen hallitus antoi suuressa viisaudessaan Suomen meriteollisuudelle joululahjaksi kuolemantuomion. Kansainvälisille markkinoille tehtiin selväksi, että Suomessa ei haluta käydä kauppaa niillä ehdoilla, joilla laivakauppaa maailmalla käydään.

Markkinatalouspuolue Kokoomuksen ministeri selvitti julkisesti, miten meillä ei yksinkertaisesti ole mahdollista, että valtio toimisi laivakauppojen kanssa kuten muut valtiot.

Ei auttanut edes kaivaa entinen meriteollisuuden hyvä veli Martin Saarikangas selittämään ministereille julkisesti, miten tuottoisa sijoitus 50 miljoonaa valtiolle on, kun saadaan 1000 miljoonan vientikauppa. Pelkästään valtiolle jäävät verotulot 20.000:sta henkilötyövuodesta kuittaavat lainan valtion kassaan. Verotulot lienevät jotain 100 miljoonaa. Lisäksi telakka maksaa sen 50 miljoonan lainan vielä takaisin valtiolle.

Hallituksen mielestä on mahdotonta antaa 50 miljoonaa lainaksi 200 %:n tuotolla, mutta ei ole mitään syytä pohtia, onko järkeä antaa 50 miljoonaa konsulteille, jotta ne suunnittelevat laivakaupan hintaisen tunnelin. Jota ei ehkä kuitenkaan ole varaa rakentaa.

Tämän hallitus hyväksyi vuoden 2013 budjetissaan. Tosin summa oli liikennehankkeiden rahoitukselle tavanomaiseksi paljastuneeseen Tervalan tapaan piilossa budjetissa esitetystä uusien väylähankkeiden rahoituksesta. 50 miljoonan suunnitteluraha oli tarkoitus ottaa liikenneverkon ylläpitorahoista. Siis niistä, joiden niukkuuden vuoksi teitä, ratoja ja siltoja ei korjata ja lumia ei aurata.

Miljardin tunnelista ei tule miljardin myyntituloja ulkomailta. Verot maksaa valtio itse. Tunnelin maksavat suomalaiset veronmaksajat. Rahan sijasta ulkomailta tulee kaivosmiehiä poraamaan tunnelia. Ja huonosti kun käy, urakoivat firmatkin tulevat ulkomailta ja vievät liikevoittonsa ulkomaille.

Mutta selvähän se on, että tunneliveljet ovat hyviä veljiä ja meriveljet huonoja.

Meriveljet tekevät todellista kauppaa maailmanmarkkinoilla. Siellä ei kauppahintaa sovita saunan lauteilla yhteiskuntasuhteita hoitamalla. Ostaja käyttää omia, ei kansalaisten rahoja. Todellisen kaupankäynnin katteilla ei elätetä hallituspuolueita.

Tunneliveljien kanssa on paljon kivempaa. Ostaja ei käytä omia rahojaan, ja kansalaisten rahan voi kierrättää kätevästi tunneliveljen kautta puolueen vaalikampanjaan, edullisiin asuntoihin ja lämpimiin ja kosteisiin seminaareihin.

Niinpä ei ole ongelma luvata antaa pois kansalaisten rahaa budjettiin piilotettuna 50 miljoonaa tunnelin suunnitteluun. Mutta lainata kansalaisten rahaa 50 miljoonaa laivan rakentamiseen hyvällä tuotolla ei nyt vaan kiinnosta. Joten pitää selitellä, että emme me voi itse tekemiämme sääntöjä mitenkään muuttaa, vaikka sääntöjä ei tarvitse edes noudattaa silloin, kun tunnelinteko kiinnostaa.

Että kiitos vain hallitukselle! Pääseehän se poksauttelemaan skumppansakin kansalta piilossa tunnelin tervajaisissa. Risteilijän lähtöä olisi päässyt kansakin katsomaan ja edustajiensa juhlintaa siten häiritsemään.

Veli Hopea

Työväen pesukone

VAALIRAHOITUS Vaalirahoitus on kuulemma nykyään avointa, ja kansalaiset saavat tietää, ketkä puolueita ja ehdokkaita euroillaan auttavat. Myös media on alkanut uskoa tähän hokemaan, vaikka suuri osa vaalirahoituksesta on edelleen piilotettu äänestäjiltä erilaisiin säätiöihin ja yhdistyksiin.

Kiltistä uskomiseesta oli tyyppiesimerkki Ylen radioima Ajankohtainen Ykkönen, jossa Tarja Halosen kampanjoita vetänyt Markku J. Jääskeläinen sai rauhassa kehua, kuinka nyt ilmoitetaan rehellisesti, että ehdokas on saanut rahaa vaikkapa työväenyhdistykseltä.

Ohjelman kuuntelija piti selvänä, että toimittajan seuraava kysymys olisi: "Mutta eihän se kerro vielä mitään, jos antajaksi ilmoitetaan työväenyhdistys. Eihän äänestäjä silloin saa tietää, mistä rahat ovat tulleet, vaan ainoastaan sen, kuka ne on kerännyt. Mitä avoimuutta tämä on? Piilotellaanko rahoittajia työväenyhdistyksiin?"

Tällaista kysymystä ei koskaan esitetty.

Työväenyhdistykset ovat vasemmiston rahanpesukone, joiden uumeniin voidaan vapaasti lappaa rahaa mistä tahansa. Jotkut SDP:n ehdokkaat ovat ilmoittaneet jopa 70 prosenttia koko useiden kymmenien tuhansien vaalibudjetistaan olevan yhdeltä työväenyhdistykseltä. Siitä, miltä osuuskaupalta, firmoilta, ammattiliitoilta ja etupiireiltä työväenyhdistys on ehkä rahat kaivanut, äänestäjä ei koskaan tule tietämään mitään. Toisin sanoen äänestäjä ei tiedä, mihin tahoihin ehdokas on kytköksissä, vaikka juuri tätä avoimuutta vaalirahoituslainsäädännön muutoksilla muka haettiin.

Löperö ja ylimainostettu uusi laki vahvistaa yhdistysten ja säätiöiden kautta tapahtuvan rahan alkuperän kadottamisen täysin lailliseksi toimintatavaksi, ja sitä harjoittavat vasemmiston lisäksi useat muut puolueet. Mutta eikös se riitäkin, että asioiden sanotaan olevan nyt hyvin.

Ylioppilas Puupponen

Rikos kannattaa

VALTA Neljän vuoden miettimisen jälkeen Helsingissä käynnistyi vihdoin oikeudenkäynti vaalirahoituskorruptiosta. YLE:n TV-uutisissa 9.2.2012 klo 20:30 kohdassa 15:44 vaalirahoittaja Tapani Yli-Saunamäki kehui hymyssä suin, miten hyvin vaalirahoituskampanja tuotti tulosta: Rahoitusta sai vajaa 50 ehdokasta. 41 vaalirahoitettua pääsi eduskuntaan, 12 ministeriksi ja kahdesta tuli puhemiehistön jäseniä.

Rikos siis Suomessa kannattaa. Ja vieläpä niin hyvin, että kun rikoksella valittu eduskunta on jo lopettanut toimintansa ja uusi valittu, rikoksen hyötyä ei edes enää voi poistaa. Sama asia kuin että varas saa pitää varastamansa omaisuuden ja hymyssä suin televisiossa kehua, miten mukavaa on, kun on varkaudella jotain saanut ja saa sen pitää.

Sillä olisihan ollut vallankin kiusallista, jos oikeutta tästä asiasta olisi käyty jo silloin, kun rikoksen voimalla eduskuntaan ja ministereiksi valitut olivat vielä viroissaan. Olisihan voinut tulla jollekin mieleen, että heitä pitäisi kohdella kuten rahvasta: pois rikoksella saavutettu etu. Jos varas ei saa pitää rikoksella hankittua omaisuutta, saako kansanedustaja pitää rikoksella hankitun edustajan paikan?

Onko tällainen maa oikeusvaltio? Ei, vaan tämä on Suomi.

Vientineuvos Valtanen