Ministeri ulkoisti tehtävänsä osakeyhtiölle

Eilisen päivän suuri uutinen oli, että hallitus käänsi kelkkansa ja siirsi kuntavaalit kesään. Hallituksen kanta muuttui suunnilleen yön yli. Ja tietenkin aivan sattumalta kohta sen jälkeen, kun YLE:n kannatuskysely osoitti, ettei hallitukselle ole eduksi saada virallista vaalitulosta kertomaan hallituksen kansansuosiosta.

Vaalien siirtäminen ei ehkä kuitenkaan rauhoita hallitusta kinastelemaan vain THL:n ja kuntien kanssa koronan hoidosta. Tämän aamun Turun Sanomat kertoo, että hallituksen sisällä on ainakin juopa siitä, saako Veronmaksajien Rautatieyhtiö VR hävittää omin päin valtion omaisuutta ja onko omistajalla ylipäätään valtaa omassa yhtiössään.

Turun Sanomat kertoi jo syksyllä, miten VR tuhoaa käyttökelpoista ja osin uudehkoa junakalustoa varmistaakseen tosiasiallisen monopoliasemansa Suomen rautateillä. Hallituspuolue Vihreät julkaisi tammikuussa VR:n toimien vastaisen raidepoliittisen ohjelman, joka perustui siihen, että Suomessa on vapaata junakalustoa uusien lähijunareittien perustamiseksi. Eduskunnassa Vihreät jätti romutuksista kirjallisen kysymyksen ja hallituspuolue Keskustan Joonas Könttä teki lakialoitteen, jolla lähijunaliikenteen perustaminen tehdään seuduille ja kunnille mahdolliseksi.

Torstaina 3.3. omistajaohjausministeri Tuppurainen vastasi Vihreiden kirjalliseen kysymykseen lähes samalla tekstillä, jonka VR julkaisi heti edustaja Jenni Pitkon jätettyä kysymyksensä eduskunnassa. Kun Pitko kysyi, mitä hallitus aikoo tehdä, jotta VR lopettaa lähiliikenteeseen tarvittavan junakaluston romuttamisen, Tuppurainen vastasi toistamalla ne VR:n väitteet, joiden johdosta Vihreät oli kysymyksensä tehnyt. Ja selittäen nimenomaisesti, että vastaukset oli saatu VR:ltä, jonka toimien vuoksi kysymys tehtiin.

Perustuslain mukaan viranomaisen tehtäviä ei voi ulkoistaa yksityisille toimijoille. VR on osakeyhtiö ja siten yksityinen toimija. Eli VR ei ole viranomainen, jolla on oikeus tehdä viranomaistehtäviä. Eduskunnassa kysymyksiin vastaaminen on ministerin virkatehtävä, johon ministerin tulee vastata itse, ei kertomalla, mitä yhtiö haluaa omasta kyseenalaisesta toiminnastaan sanoa. Ja mitä se on jo julkisesti sanonut. Turun Sanomissa Tuppuraisen toimintaa ihmettelee Vihreiden varapuheenjohtaja Jaakko Mustakallio.

Tuppuraisen virkavirhe tuli ikävään aikaan juuri ennen Turun Sanomien artikkelia. Tuppuraisen toiminta tekee hallitukselle entistä vaikeammaksi ratkaista SDP:n ja kahden muun suuren hallituspuolueen erimielisyys VR toiminnasta. Lisäksi Turun Sanomissa myös oppositiopuolue Kokoomus asettui puheenjohtajansa suulla Vihreiden ja Keskustan rinnalle SDP:tä vastaan. Orpo muistutti, että Vihreät ja Keskusta vaativat nyt juuri sitä, mitä edellinen hallitus Kokoomuksen kanssa oli tekemässä ja jonka SDP uudessa hallituksessa ensi töikseen tuhosi.

Pessimisti ei pety. Siksi todennäköisintä on, että VR jatkaa romujunien ajoa ja julkista valehteluaan. Vaalien siirto antaa VR:lle mukavasti aikaa hoitaa yhteiskuntasuhteita, minkä me kaikki ehdokkaat otamme avosylin vastaan. Ja lähes koko eduskuntahan on ehdolla kuntavaaleissa.

Ministerit eivät virkavirheistään vastuuseen joudu, koska hallitusliima pitää kun poliittinen eduskunta äänestää syytteen asettamisesta. Hallitusta myötäilevä media vaikenee ikävistä uutisista, etenkin kun lehdet ja uutislähetykset voi täyttää toistamalla koronanumeroita.

Varaehdokas Lahtinen

VR lain yläpuolella

Veronmaksajien rautatieyhtiö VR on tullut tunnetuksi siitä, että sen mielestä laki ei sitä koske.

Yhtiössä ajatellaan, ettei VR:n tarvitse maksaa omistajalleen osinkoja eikä sitä koske velvollisuus maksaa veroja. Osakeyhtiön omistajalla ei yhtiön johdon mielestä ole mitään valtaa omistamaansa yhtiöön, vaikka laki sanoo aivan päinvastaista. Hankintalakia ja joukkoliikenteen lakejakaan ei tarvitse noudattaa VR:n kaupankäynnissä. Muut yritykset joutuvat kilpailemaan ministeriön ja kuntien ostoliikennesopimuksista kuten laki sanoo, VR:n ei tarvitse.

Tuorein tapaus on viime viikolta. VR ilmoitti, että se laittaa juniin omia poliisejaan, jotka vaativat henkilötodistuksia ja jakavat sakkoja liputta matkustaville. VR ei tietenkään nimitä poliisejaan poliiseiksi, eikä sakkoja sakoiksi. Poliisi on konduktööri ja sakko on valvontamaksu.

Muualla Suomessa kuin VR:n junissa on voimassa laki, joka sallii pakkokeinot ja sakottamisen vain poliisiviranomaiselle. Joukkoliikenteessä laki sallii vain viranomaisen lipuntarkastajan määrätä tarkastusmaksun. Nämä ovat viranomaistehtäviä, joita eivät voi tehdä yksityiset yritykset. Sen kieltää laki.

Oikeastihan laki on voimassa myös VR:n junissa. Mutta VR ei siitä välitä.

Jos VR olisi oikea osakeyhtiö, jonka tavoite on olla kilpailukykyinen, sen konduktöörien tehtävä olisi palvella asiakkaita myymällä junassa lippuja. Olisi hyvää asiakaspalvelua, että asiakkaan ei tarvitse pidentää matka-aikaansa jonottamalla lipputiskillä, takkuilevalla automaatilla tai hitaassa verkkokaupassa. Sillä junassa on hyvin aikaa ostaa matkalippu. Sanojen avulla lakia kiertävän VR sanakirjaan eivät taida kuulua sanat hyvä asiakaspalvelu.

Miksi VR toimii näin? Todellinen vastaus lienee ihan tavallinen kiusanteko, joka joidenkin mielestä on kivaa. Mutta onhan tämä myös keino lisätä lipputuloja. Useimmat junamatkat maksavat vähemmän kuin VR:n ilmoittaman sakon määrä. Sen sijaan, että konduktööri möisi junassa kympin tai parin matkalippuja, tuloja saa paljon enemmän, kun junasta ostettu lippu maksaa sakon hinnan.

Vientineuvos Valtanen

Vastaamon tietomurto – Milloin asetetaan osaamattomuudelle raja

Mielenterveyspotilaiden tietojen varastaminen ja tietojen levittäminen julkisuuteen sekä tiedoilla rahan kiristäminen oli mahdollista, koska potilastiedoista vastuulliset henkilöt eivät ole olleet alkuunkaan päteviä tehtäviinsä. Kyse ei ole lääkärin tai psykologin taidoista, vaan tietotekniikan käytön alkeista.

Tietotekniikan käytön alkeet ovat nykyaikana vastaava asia kuin kirjoitus- ja lukutaito. Mihinkään työhön ei pääse, ellei osaa lukea ja kirjoittaa. Suomessa vallitsee järjestelmä, jossa mitään muuta osaamista ei sitten vaaditakaan. Ellei laissa erikseen ole määrätty, tärkein työn saannin peruste on olla hyvä kaveri tai omistaa sopiva puolueen jäsenkirja, eli hyvävelijärjestelmä.

Vastaamon keskiviikkona uutisoidusta tietovarkaudesta nousi nopeasti valtakunnan tason älämölö. Hyvävelijärjestelmää pyörittävät ja siitä hyötyvät poliitikot olivat hiljaa monta päivää, toisin kuin poliittisia tarkoituksia palvelevien irtisanomis- tai lakkautustapausten kanssa. Sisäministeri heräsi vasta lauantai-iltana vaatimaan avainministereitä koolle.

Irvokkainta on, että tässäkin tapauksessa vastuuta pakoillaan vierittämällä syyllisyyttä yksityisten ihmisten päälle. Hesari päättää pääkirjoituksensa sen moittimiseen, että ihmiset antavat tietojaan internetin palveluihin ja käyttävät huonoja salasanoja.

Ei Vastaamon tietomurto ole potilaiden itse itsestään somepalveluihin antamien tietojen väärinkäyttöä, vaan ammatti- ja virkavastuulla toimivien ihmisten osaamattomuuden mahdollistamaa rikollisuutta.

Vastaamon tapaus on väistämätön seuraus siitä, että työpaikkojen ja virkojen pätevyysvaatimukset asetetaan siten, että velikerhon tai puolueen hyvä kaveri voidaan valita, vaikka tarjolla olisi ammatillisesti ja osaamiseltaan päteviäkin henkilöitä. Ei vaadita koulutusta tehtävän ammattialueelta ja valintaperusteeksi ilmoitetaan sopiva johtamiskokemus.

Kun valittava henkilö on jo tiedossa ja valintaprosessi on vain muodollisuus lain noudattamiseksi, pätevyysvaatimukset kirjoitetaan valittavan henkilön mukaisiksi. Jos joku pätevämpi erehtyy hakemaan tehtävään, häntä ei tarvitse valita. Pätevämpi toki voittaisi valittamalla, mutta saisi loppuiäkseen ikävän kaverin leiman ja sulkisi itsensä siten työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Poliittiset virkanimitykset ja hyvävelijärjestelmä ovat rehottaneet vuosikymmenet. Ne ovat rapauttaneet yhteiskuntaa ja kasvattaneet veronmaksajien taakkaa. Järjestelmä on kelvannut kaikille vallanpitäjille, koska järjestelmä tukee vallassa olevia niin kauan, kunnes yhteiskunta romahtaa. Laajassa mitassa tämä nähtiin sosialismin kaatumisena, mutta maailmalla on useita muitakin romahtaneita ja kaaokseen ajautuneita valtioita.

Holtiton rahan tuhlaaminen ja pahimmillaan satojen miljoonien virheet eivät ole kaataneet osaamattomuuteen perustuvaa velijärjestelmää. Voisiko arkaluontoisten potilastietojen julkaisu palauttaa moraalin? Historian valossa valitettavasti ei edes siinä tapauksessa, että vahinko osuisi velikerhon omalle kohdalle. Sillä velikerhon moraalissa kaveri jätetään ja uhrataan tärkeämpien veljien hyväksi.

Tuleeko osaamattomuudelle rajaa milloinkaan? Ei ainakaan oma-aloitteisesti. Osaamattomuus saa rehottaa kunnes on pakko osata. Valitettavasti edes koronavirus ei ole ollut meillä pakko. Poliittisessa pelaamisessa ansioituneet ministerit saavat pitää paikkansa osaamattomista sekoiluista huolimatta. Poliittinen ohjaus menee ohi virkavastuun. Virukseen menehtyvät vanhukset ja potilastietojen varastamisesta kärsivät eivät ole ”meitä”.

Veli Hopea

Metroveljet käräjillä, ei kiinnosta

VALEHTELU  Helsingillä ja Siemensillä on parin sadan miljoonan euron riita. Sitä luokkaa ovat kummallakin vaatimukset korvauksena siitä, että Helsinki halusi Siemensin muuttamaan Helsingin metron kuljettajattomaksi. Eikä siitä tullut mitään, koska siitä ei olisi voinut tulla mitään. Kauppasopimuksilla kun ei voi muuttaa luonnonlakeja, vaikka ihmisten säätämiä lakeja voidaankin aina sopia kierrettäväksi.

Metrokäräjillä automaattimetrosta puhutaan ehkä ensi kertaa totta. Ainakin Helsingin toimesta. Ja ainakin periaatteessa. Sillä toisin kuin julkisessa päätöksenteossa, käräjillä laki velvoittaa todistajia puhumaan totta. Ja tähän asti kuultu osoittaa, että pääasiassa Helsingin virkamiehet ja poliitikot ovat automaattimetrosta valehdelleet. Kuin myös lehdistö toistaessaan tosina sitä, mitä metroveljet ovat kertoneet.

Automaattimetro myytiin poliitikoille väittämällä, että metro muuttuu aluksi kymmenien miljoonien ja myöhemmin yli kahden sadan miljoonan euron hankkeella halvemmaksi kuin kuljettajien ajama metro. Joulun alla kuultiin HKL:n automaattimetroprojektiin palkkaamaa saksalaista konsulttia. Hän todisti vääräksi suunnilleen kaiken sen, mitä poliitikoille oli automaattimetrosta luvattu.

Että konsultti Schütte kertoi nyt, että automaattimetro on kalliimpi ja vaatii enemmän henkilökuntaa kuin kuljettajametro, ei tarkoita sitä, että Schütte olisi kertonut sen HKL:lle 15 vuotta sitten. Mutta vaikka olisikin, sillä tuskin olisi ollut mitään merkitystä. Sillä eihän ole ollut merkitystä muullakaan automaatin kritiikillä.

Kritiikkiä automaattimetrosta esittivät mm. HKL:n oma metrojohtaja, muutama kaupunkisuunnitteluviraston virkamies ja ulkopuolinen alan asiantuntija tai harrastaja. Internetistä löytyy edelleen alun perin vuonna 2002 ja viimeksi 2009 päivitetty sivu, joka kertoi siis 10 vuotta sitten sen, minkä ainakin Helsingin käräjäoikeus uskoo nyt saksalaisen professorin kertomana.

Metrofarssille kuvaavaa on, että kaupungille näin kallis riitely ei kiinnosta mediaa. Sinnikäs HBL:n toimittaja Tommy Pohjola saa istua jotakuinkin yksin seuraamassa, miten hyvin tai huonosti todistajat muistavat kieltämättä varsin vanhoja asioita. Tommy Pohjolan tapaan on aihetta ihmetellä, mikä on julkisten päätöksentekijöiden eli poliitikkojen vastuu. Sillä päätöksen automaattimetrosta ovat tehneet Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenet.

Mutta ovathan hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus vahvistaneet, että valtuustolla on oikeus uskoa valheisiin ja tehdä niiden perusteella huonoja päätöksiä kaupunkilaisten vahingoksi. Näin tyrmättiin pitkän linjan metrokriitikon, Martti Sainion valitukset valtuuston metropäätöksistä. Hallinto-oikeus voi kumota julkisen päätöksen, jos päätös on tehty muodollisesti väärässä järjestyksessä. Valehtelu päätöksen perustelemiseksi ei ole Suomen oikeuslaitoksen mielestä väärä menettely.

Siinä tapauksessa, että käräjäoikeus sekä myöhemmin hovioikeus ja korkein oikeus päättävät, että HKL:n ja Siemensin riita ratkeaa HKL:n vahingoksi, rangaistuksia ei jaetakaan syyllisille. Siis metrosta päättäneille poliitikoille. He eivät maksa korvauksia Siemensille, vaan veronmaksajat. Koska se nyt vaan on ihan OK, että virkamiehet valehtelevat ja valtuuston poliitikot haluavat uskoa valheisiin. Siemens ehkä saa oikeutta, kaupunkilaiset eivät.

Mutta miksi media ei kerro tästä riitelystä yhtä innokkaasti kuin aikanaan metron automatisoinnista? Näin vaalien alla ei ole tarpeen pitää ääntä poliitikkoveljien mokista. Jos valtaosa toimittajista ei kykene tekemään eroa oman poliittisen kantansa ja journalismin välillä, he eivät kerro mitä virheitä heidän kannattamansa poliitikot ja puolueet ovat tehneet. He kertovat vain siitä, mitä hyvät poliitikot lupaavat saadakseen vaalirahaa ja tullakseen valituiksi.

Vientineuvos Valtanen

Läpimätä Espoo

UUTINEN Kesäkuun alussa paljastui, että Espoon kaupunki maksaa tietokoneyhtiö Fujitsulle leasingmaksuja 9600 tietokoneesta, joita ei ole. Kyse ei ole ihan pikkujutusta, kun Espoon kaupungilla on käytössään noin 25 000 tietokonetta. Arveltiin, että vanhoja koneita ei ole kirjattu palautetuiksi.

Nyt entinen espoolaispoliitikko ja tietokonemies Jyrki Kasvi sanoo, ettei kadonneita koneita ole koskaan ollutkaan. Se tarkoittaa sitä, että joku Espoon kaupungilla on hyväksynyt, että Fujitsulle maksetaan Espoolta rahaa tyhjästä. Onko tämä vain vahinko?

Fujitsu on iso firma ja Espoo sen iso asiakas. Mutta ei ainoa. Helsingin kaupungin tietokoneet ovat myös Fujitsulta. Isot firmat ja isot kaupungit toimivat tietenkin kunnolla, joten tällainen ei ole mahdollista. Kyse on varmaankin väärinkäsityksestä kuten siinä, että Jyrki Kasvin oma tietokone oli rikki mentyään unohtunut hyllyyn, koska Kasvi ei tiennyt, mitä Espoon vuokraamalle rikkinäiselle koneelle pitää tehdä. Kasvi sai uuden koneen ja leasingmaksu rikkinäisestä koneesta jatkui.

Ei ole mahdollista, että 9600 tietokonetta ja niiden leasingmaksua on vahinko. Kuten ei ole vahinko, että Espoon virkamies rakentaa mökin Espoon omistamaan saareen ja ottaa veneeseensä bensaa Espoon kaupungin bensamittarista. Eikä ole vahinko, että Espoo myy kilpailuttamatta kalliomaata louhittavaksi puolella hinnalla ja sallii louhia kalliota tuplasti enemmän kuin kaupan mukaan on lupa. Eikä ole vahinko, että Espoo ostaa rakennuskelvotonta maata perikunnalta Suurpellosta, tekee maalle asemakaavan myös perikunnalle jääneelle alueelle, ja kun kukaan ei rakenna rakennuskelvottomalle maalle, Espoo ostaa perikunnalta sille jääneen maan itse asettamansa rakennusoikeuden mukaisella huippuhinnalla.

Sekään ei ole vahinko, että Espoon toimialajohtaja tuomitaan lahjusrikoksista. Eikä tämä johtaja valehtele vahingossa Espoon valtuustolle monen miljardin euron hyödyistä Espoon kaupungille, jotta saa valtuuston päättämään miljardin euron metrourakasta lahjuksia antaville kavereilleen. Eikä Espoon kaupunginhallitus päätä vahingossa vastoin lakia maksaa tuomitun johtajan oikeudenkäyntikuluja vielä johtajan kuoleman jälkeenkin.

Espoossa toimitaan näin tarkoituksella ja tahallaan. Espoossa tätä nimitetään kaupungin eduksi. Se oli peruste sille, että lahjusrikollinen tuomion saatuaan sai jatkaa virassaan. Edes moitteita ei tullut, vaan kiitokset. Kaikilla puolueilla ja virkamiehillä on syy kiitellä, koska ne kaikki hyötyvät tällaisesta hallinnosta, kukin omalla tavallaan. Espoon veronmaksajilla on varaa maksaa.

Espoo on läpimätä, se ei ole vahinko.

Vientineuvos Valtanen

Puoluekuri jyräsi jälleen demokratian

POLITIIKKA Eduskunnassa pidettiin perjantaina ensimmäisen kerran luottamuslauseäänestys sen jälkeen kun vihreät lähtivät hallituksesta ja opposition koko kasvoi kolmen edustajan päähän hallitusrintamasta. Media hehkutti ennen äänestystä monta päivää, miten hallituksen kohtalo on nyt vaakalaudalla.

Kun äänestys oli ohi, pääministeri Stubb tokaisi toimittajalle ylimielisesti: ”Tällä valtakirjalla pärjää erittäin hyvin, demokratiassa enemmistö voittaa.”

Tosiasiassa Stubb ja moni muukin tietää, ettei Suomen eduskunnan luottamuslauseäänestyksellä ole mitään tekemistä demokratian kanssa. Koko välikysymys on teatteria, jonka eduskunnan perustuslain 29 pykälän vastainen toiminta tekee turhaksi.

Suomen perustuslaki, 29 §

Kansanedustajan riippumattomuus

Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.

Pitkin syksyä on nähty, etteivät kaikki hallituspuolueiden edustajat ole samalla kannalla kuin hallitus. Jos poimisi julkisuudessa nähdyt ja kuullut kannanotot, voisi nimetä ne kansanedustajat, jotka perjantain äänestyksessä painoivat väärää nappia. Eli sitä, jota piti painaa vastoin perustuslakia ”muiden määräysten” eli puoluekurin ja eduskuntaryhmästä tai jopa puolueesta erottamisen uhalla.

Epäilemättä myös opposition puolella vallitsee sama tilanne. Puolueiden intressi pakottaa kaikki kansanedustajat tukemaan puoluejohdon päätöksiä on samanlainen kuin hallitusrintamassa. Hallitus olisi voinut saada luottamuslauseen siten myös laillisestikin. Sitä nyt vaan ei saatu selville, mikä hallituksen luottamus eduskunnassa tosiasiassa on.

Toinen juttu on, mikä on hallituksen luottamus kansalaisten keskuudessa. Siitä ovat kertoneet kannatusgallupit, ja lopullisesti luottamus selviää huhtikuun vaaleissa. Mutta se, että keväällä on vaalit, ei ole perustelu sille, että Stubbin hallituksen pitää saada jatkaa siihen asti.

Kun hallituksella ei tosiasiassa ole eduskunnan eikä kansan luottamusta, kaikille parasta on, että siirrytään virkamieshallitukseen. Se osannee hoitaa maan asiat paremmin kuin eduskuntavaalien missikandidaattihallitus. Kerkesihän Stubb vihreiden lähdettyä ilmoittamaan, että hallitus on työnsä tältä vaalikaudelta tehnyt, nyt valmistaudutaan vaaleihin ja ministerivalinnat tehtiin sen mukaan.

Vientineuvos Valtanen

Puuttuuko oikeusministeri metrohuijaukseen?

UUTINEN Jälleen kerran on kannattanut lukea HBL:ää. Näyttää siltä, että suomenruotsalaisten etuoikeus on tietää, mitä Suomessa tapahtuu oikeasti. Suomenkieliset saavat lukea valheita tai heille ei kerrota mitään.

Hesari on kertonut meille, miten VTT on tutkinut Kivenlahden metron olevan oivallinen valtakunnan talouden elvyttäjä. Valtiovarainministeri Antti Rinne on nämä arvostetut selvitykset nähtyään päättänyt, että hän antaa metron rakentamiseen toisen kerran neljännesmiljardin, jos vain Helsingin seudun kunnat kaavoittavat neljänneksen lisää asuntoja. Ja viimeisimmän uutisen mukaan olisi jo perjantaina sovittu, että ainakin Espoo, Helsinki ja Vantaa ovat lisäykseen suostuneet. 10 kehyskuntaa eivät, mutta Suomessa riittää, kun suuret sopivat pienten puolesta.

HBL kertoo toisenlaisen totuuden. Kun liikenneministeriö vaatii metron rahoittamiseksi selvityksen metron hyödyistä, sellaista ei ole, ei tule, eikä ole tullut. Sen sijaan valtiovarainministerille esiteltiin metron miljardiurakasta hyötyvien rakennusliikkeiden parin vuoden takaisia lobbauskalvoja.  Kalvot kehuvat rakennusteollisuutta yleensä ja antavat kuvan, että mitä enemmän rakennetaan, sen paremmin Suomella menee. Eli purkuun vain jokainen valmistunut talo, jotta voidaan rakentaa heti tilalle uusi! Muuten tulee perikato.

Kumpi on oikeassa? Sivusta seuraavalle ei ole vaikea päätellä, että Hesari valehtelee ja HBL kertoo, miten asiat ovat.

Hesari viittaa nimettömiin omiin lähteisiinsä ja väittää rakennusliikkeiden yleisiä lobbauskalvoja yleensä arvostetun tutkimuslaitoksen raportiksi metron hyödyistä. Hesari jättää kertomatta, mitä on metrosta selvitetty. Kuten sen, että metro on tappiollinen ja lisää palveluita karsivan Espoon kustannuksia kymmeniä miljoonia vuodessa.

HBL kertoo nimeltä tietoja antaneet henkilöt ja yksilöi käytetyt dokumentit. Jokainen voi itse käydä toteamassa, ettei lobbauskalvoissa puhuta Kivenlahden metrosta mitään. HBL kertoo, ettei metron työllisyys- ja elvytysvaikutuksista ole olemassa mitään tietoa, koska sellaisia asioita ei ole tutkittu. Eli valtiovarainministeri lupasi metrolle rahaa elvytyksen perusteella, vaikka ei ole koskaan nähnyt mitään perusteluita.

Toivottavasti HBL kertoo vielä totuuden ”kuntien asuntotuotannosta”, josta Hesarin nimettömät tietolähteet kertovat. Asuntotuotanto ja kaavoitus ovat eri asiat, toisin kuin HS:n uutisessa. On helppo lunastaa kaavoituslupauksia Suurpellossa tai Östersundomissa. Kumpikaan ei auta asuntopulaan eikä siihen, että asuntojen hinnat karkaavat kaupunkilaisten maksukyvyn ulottumattomiin. Sillä huonojen yhteyksien päähän ja kauas ei kukaan halua asumaan eikä osta tai vuokraa asuntoa. Ja kun ei mene kaupaksi, ei myöskään rakenneta, vaikka miten olisi kaavoitettu.

Tulee mieleen ajankohtainen rinnastus Ukrainan tilanteeseen. Suomenkieliset ovat kuin venäläiset, jotka eivät osaa ja voi lukea kuin valtion kontrollissa olevaa lehdistöä. Ruotsinkieliset ovat kuin muu maailma. Heille on tarjolla kielimuurin toisella puolella valtiovallasta riippumaton lehdistö.

Olisiko niin, että ainoa pelastus on hallituksen ruotsinkielinen ministeri Anna-Maija Henriksson. Kun hän vielä sattuu olemaan oikeusministeri, hänen olisikin luontevaa edellyttää muilta ministereiltä Suomen lain eikä lobbareiden tahdon noudattamista.

Veli Hopea

PS: HBL:n uutisen suomenkielinen lyhennelmä löytyy toimittajan omasta blogista.

Se puolue älähtää, johon kritiikki kolahtaa

UUTISET Kansalaistottelemattomuus jakaa puolueet, otsikoi Hesari tänään. Lehti pesee edelleen jälkipyykkiä ministeri Päivi Räsäsen puheista Kansanlähetyspäivillä 6.7.  Puheesta julkaistun tekstin mukaan Räsänen sanoi: ”Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia.”

Mitä Räsänen oikeastaan sanoi? Periaatteessa sen, mihin lainsäädäntö ja sen kehittäminen perustuvat: Ensin ovat ihmisten muodostaman yhteiskunnan arvot, sitten ne muotoillaan yhteisellä sopimuksella säännöiksi, joita noudatetaan. Kun säännöistä saadaan kokemusta, niitä joudutaan muuttamaan. Sääntöjä muutetaan myös siksi, että arvot muuttuvat. Näin on tapahtunut sekä sallivaan että kieltävään suuntaan.

Hurskastelu Räsäsen ympärillä on poliittista peliä ja tekopyhyyttä räikeimmillään. Onko joku muka tosissaan sitä mieltä, että pitäisi palata alkuperäisiin muuttamattomiin lakeihin? Vaikka monessa tapauksessa on ollut niin, että arvojen ja tapojen muuttuessa ihmiset ovat tosiasiallisesti ensin rikkoneet lakeja ja sitten laki on muutettu sen mukaiseksi, miten ihmiset toimivat.

Laki ei ole pyhä loukkaamaton auktoriteetti vain siksi, että se on laki. Lakia voi kunnioittaa ainoastaan sillä perusteella, miten se on syntynyt ja että laki on oikeus ja kohtuus – Olaus Petrin tuomarinohjeita lainaten. Rkp:n puoluesihteeri viittaa sanontaan ”Maa on lailla rakennettava”. Sanonta pitää kuitenkin paikkansa vain silloin, kun lakeja ei kirjoita ahne tai vain vallanhimoinen diktaattori tai kuten niin monessa maassa, hurmoshenkinen ylipappi.

Räsänen ei osannut muotoilla oikeata asiaa oikealla tavalla. Muotoilu sopi tilaisuuteen jossa se esitettiin, mutta ministeri on ministeri vaikka olisi minkälaisessa herätyskokouksessa.

Muiden puolueiden reaktiot käynnistyivät kesähelteellä verkkaisesti. Hesari kaivoi ensimmäiseksi lahtipenkille Vihreät, jotka verkkosivujensa mukaan hyväksyvät kansalaistottelemattomuuden. Sitten heräsi Kokoomus ensin Männistön suulla ja kohta Orpon vaatimuksin. Tänään lain kunnioittamista vaativaan Kokoomuskuoroon tuli mukaan naisääni, perustuslakia rikkoen kaupunginjohtajaksi istutettu Laura Räty.

Ei ihme, että Kokoomus on äänessä. Puolue ja sen tukijoukko ovat kärkikaartissa hyötymässä kansalaistottelemattomuudesta. Hyvät Veljet jakavat saunan lauteilla niin herkullisimmat rakennusurakat kuin mehukkaimmat virkapaikat. Siihen ei tarvita edes hallituspaikkaa, minkä osoitti suomettumisen ajan historia. Aseveliakseli demareiden kanssa pelasi, ja rahalla sai ystäviä niin Maalaisliitosta kuin rikkaista ruotsalaisista.

Myöhemmin LVM:n Tervalan tapaiset huippuvirkamiehet hoitivat budjettivarojen oikean jakamisen siitä riippumatta, miten minkäkin värinen eduskunta budjettia kirjoitti. Eikä kansalaistottelemattomuuden mahdollistavia porsaanreikiä laissa ole suostuttu tukkimaan, mikä näkyi Hyvien kokoomus- ja ruotsalaisveljien yhteistyössä käännetyn arvonlisäverotuksen vastustamisessa.

Oma lukunsa on kokoomuslaisen vallan rahoitus. Männistö itse on kouluesimerkki nuorukaisen henkilöhistorian ja vaalirahoituksen määrän ristiriidasta. Kokoomukselle ei sovi sellainen vaalirahoituslaki, joka oikeasti hillitsisi rahan voimaa politiikassa. Nykylaki on hyvä, koska muut puolueet joutuvat palauttamaan lahjoituksia. Ei siis ole tarpeen pohtia, onko painetta toimia vastoin lakia eli painetta muuttaa laki paremmaksi.

Räsänen on hyvä pilkan kohde Kokoomukselle, joka rämpii kannatuksen laskusuhdanteessa. Räsänen edustaa politiikassa nimenomaan arvoja, joiden perusteella laitkin tulee säätää. Sama vika kokoomuslaisten kannalta on vihreissä, jotka puolustavat ensisijassa luonnonlakeja ihmisten säätämien lakien edellä. Ja ovat siinä kiusallisen oikeassa. Arvojen korostaminen on Kokoomukselle kiusallista, koska puolueen teoilla ja mainoskampanjalla on räikeä ristiriita.

Miltä kuulostaa, kun Räsäsen lausunto muokataan kokoomuslaisittain: ”Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat taloudellisten etujemme vastaisia.”

Veli Hopea

Harmaa talous kuriin: kukkien kastelu verolle

RIKOS Joskus kauan sitten oli aika, jolloin ihmiset välittivät toisistaan, seurasivat miten naapurilla meni, ja auttoivat toisiaan, jos oli tarve. Elettiin yhteisöissä, jotka olivat enemmän kuin asukkaidensa summa. Koska yhdessä voitiin tehdä asioita, joihin ei yksin pysty.

Nykyään valitetaan yhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden puutetta. Ihmetellään, miten ei naapurista välitetä sen vertaa, että huomattaisiin kun naapuri kuolee. Sillä enää sitä ei huomaa edes ulosottomies, koska pankki hoitaa maksut automaattisesti, kun eläke tulee asuntoonsa muumioituneen vanhuksen tilille.

Siellä täällä yhteisöllisyys on tehnyt paluuta, jopa kaupungeissa. Nykyaikaiseen tapaan yhteisöt syntyvät toisin kuin ennen kylän raitilla. Kylän raitti on nyt netissä, jossa on voinut kysyä apua ja löytää kaverin, joka osaa auttaa siinä, mitä itse ei taida.

Mutta hui kauhistus. Sehän on laitonta! Aikapankki on järjestäytynyttä rikollisuutta, harmaata taloutta pahimmillaan. Eihän talkootyöstä ja kaverin auttamisesta makseta veroja!

Joitain vuosia sitten verotuksella oltiin lopettamassa erityisesti nuorten tyttöjen suosima hevosharrastus. Tallin pitäjän olisi pitänyt maksaa ennakkoveroa jokaisesta tytöstä, joka tuli omaksi ilokseen hoitamaan rakastamiaan hevosia. Kas kun ei lisäksi keksitty periä myös huviveroa!

Todellista harmaata taloutta ovat mm. rakennusalan loputtomat alihankintaketjut sekä valehtelun ja korruption voimalla pyörivät miljardiurakat, joissa kunta tai valtio maksaa ja hyvät veljet hykertelevät. Taikka kunnan toimintojen ulkoistukset hyvän kaverin firmalle. Mutta näitä ei saa edes tutkia, koska takuumiehet ovat yhteiskunnan huipulla.

Harmaan talouden selvitysyksikkö taitaa purkaa asiassa turhautuneisuuttaan. Kun todelliseen harmaaseen talouteen ei saa puuttua, pitää keksiä jotain puuhastelua. Kuten naapurin loma-ajan kukkien kastelun verottaminen.

Ehkä tämä onkin piiloviesti meille kansalaisille. Että ymmärtäisimme vaatia tilille todellista harmaata taloutta.

Vientineuvos Valtanen

Auttakaa miespoloja

LOBBAUS Sisar Hento Valkoinen katsoi tiistai-iltana väritelevisiostaan Susi-illan. Ennakkoon illasta odotettiin maaseudun kansan ja kaupunkipiipertäjien kiihkeää yhteenottoa.

Sellaista ei koskaan tullut.

Ilta olikin vain nurkkaan ajetun suomalaisen uroksen tilitys siitä, kuinka jokin selittämätön kalvaa mieltä ja syö miestä. Sisar H.V. tunsi ajoittain jopa sääliä. Noita poikia pitäisi jotenkin auttaa.

Oli insertti, jossa kyseltiin kylällä, mitä kylän miehet ajattelevat susien kaadoista. Pieni hymyn kare käväisi vastustamattomasti aikuisten pikkupoikien huulilla, kun he lausuivat, miten tärkeää on tappaminen, luvalla tai ilman.

Studioon oli saatu myös oikea salakaataja, joka silminnähden nautti saamastaan huomiosta. Salakaatajan mukaan lakia on rikottava, jotta vaimo ei ala pitää miestä munattomana.

Myös maatilan isäntä ja metsästäjäliiton puheenjohtaja muistuttivat, että laki otetaan omiin käsiin, jos suomalainen mies ei saa tahtoaan läpi.

Tällaisten ihmispolojen käsissä on maaseudun vallankäyttö.

Studiossa polot ilmoittivat edustavansa maaseudun asukkaita. Tosiasiassa he edustavat vain sitä osaa maaseudun asukkaista, joille pieni ja harvinainen petoeläin on noussut edustamaan elämässä ja valtapolitiikassa koettuja pettymyksiä. Kylien äänekäs egoistiporukka pitää kokoaan suurempaa meteliä, eikä edusta maltillista enemmistöä, joka ei halua elää susipelottelun keskellä.

Osa puhujista jopa tunnusti, ettei nyt itse asiassa puhuta susista. Sudet eivät tiedä EU-katkeruudesta, kuntaliitoksista, maatalouden ahdingosta ja palveluiden kaikkoamisesta mitään, mutta joutuvat kantamaan kaikista näistä syntyneen pahoinvoinnin. Metsästäjäliiton puheenjohtajan kaltaiset agitaattorit tietävät tämän hyvin, ja käyttävät tilanteen hyväkseen lietsoessaan joukkojaan vihaamaan. Itse he ovat todellisuudessa eliittiä, ja viime kädessä eliitin puolella.

Jos agitaattoreiden vaatima muutos susipolitiikkaan joskus toteutuu, polot joutuvat tyhjän päälle. Ei ole mitä vihata - mitäs sitten tehdään?

Sisar H.V.

Metro: harhautusta, pimitystä ja väsyttämistä

KANSA MAKSAA Olen lukenut Hesaria. Vihdoinkin se kertoi jotain metrosta sen jälkeen, kun runsas viikko sitten luin HBL:ää. Mutta Hesari ei tietenkään kerro siitä, mistä HBL kertoi.

HBL kertoi (27.12.) siitä, miten metron matkustajaturvallisuus on uhrattu automaatin pyhälle alttarille, ja asiasta jo vuosia sitten huolestuneille luottamusmiehille on valehdeltu päin naamaa. Valtuustossa ja lautakunnissa sanotaan yhtä mutta tehdään toista. Turvallisuudesta vastuulliselle pelastuslaitokselle viitataan kintaalla. Konsultin tikku-ukkoanimaatio vakuuttaa apulaiskaupunginjohtaja Saurin paremmin kuin oman kaupungin pelastusjohtaja.

HS kertoo (3.1.) automaattikulunvalvonnan erinomaisuudesta, kun se valvoo sellaistakin vaihdetta, jota ei käytetä. Kun automaattivalvoja toteaa käyttämättömän vaihteen olevan viallisen, se pysäyttää metroliikenteen. Tosi turvallista! Tällaisia vikoja on muutaman kerran vuodessa, joten me matkustajat saamme nauttia metron turvallisuudesta muutaman kerran vuodessa siten, että emme pääse metrolla aamulla töihin ja päivän ajan liikenteestä on 75 % peruutettu.

Hesarin journalismi on yhtä HKL:n päätöksenteon julkisuuden kanssa. Hesari kertoo automaattimetron vakavista ongelmista täsmälleen saman kuin HKL:n johtokunnan pöytäkirjat: ei mitään. Kaupunkilaisia koskevan vakavan ongelman sijasta Hesari nostaa keskusteluun jotain muuta täyttämään julkisuutta, jotta julkisuus ei täyty keskustelulla siitä, mistä Hesari on päättänyt vaieta.

Hesarissa olikin näyttävä itsekehuartikkeli. Siinä Hesari teki uutista itsestään, miten Suomesta lähteneen katkeroituneen maahanmuuttajan jo toiseen kertaan Hesarissa julkaistu vuodatus on herättänyt vilkasta keskustelua. Tämän puffin jälkeen aihe on pyörinytkin pari päivää sekä telkkarissa että radiossa. Minäkin luin Hesarista tuon kahden sivun valituksen 30.12. Silloin ihmettelin, miksi samalta ihmiseltä pyydetään toistamiseen juttu samasta aiheesta, josta hän kirjoitti samat asiat jo pari vuotta sitten. Nyt en ihmettele, sillä se oli vain toimiva temppu hallita julkisuutta.

Nyt ihmettelen sitä, mikä on Hesarin intressi peitellä HKL:n ja siitä vastaavan apulaiskaupunginjohtaja Saurin virheitä, valehtelua ja laittomuuksia. Miksi kaupunkien omistaman osakeyhtiön kokouksissa Sauri ja HKL:n toimitusjohtaja Lahdenranta saavat käyttää valtuustolle kuuluvaa valtaa viittaamalla kintaalla valtuuston hyväksymälle pelastuslaitoksen päätökselle ja niille turvallisuusjärjestelyille, jotka Sauri valtuustolle esitti ja valtuusto hyväksyi?

Helsingin valtuuston uusi puheenjohtaja Mari Puoskari sanoi radiossa, että hän haluaa aktivoida valtuustoa ja saada kaupunkilaiset osallistumaan. Syynä se, että isotkin asiat menevät läpi ilman keskustelua. Toinen valtuutettu on sanonut heidän olevan väsyneitä puuttumaan metroa koskeviin asioihin. Valtuustoissa siis jaetaan satoja miljoonia metrolle aina vain uudelleen ja uudelleen, kun ei jakseta pohtia enää loppumattomia sekoiluja.

On vaikea keksiä, miksi tämä kaikki tapahtuu. Mutta sen näkee, miten se tapahtuu. Harhauttamalla, pimittämällä ja väsyttämällä. Lakiakaan ei tarvitse noudattaa, kun lain rikkomisesta ei seuraa mitään. Tuomioistuimet eivät edes käsittele asioita ennen kuin teot ja niiden seuraukset ovat historiaa. Syyllisten kannalta tällä ei ole mitään merkitystä, mutta meidän kaupunkilaisten kannalta on.

Me kaupunkilaiset haluamme, että meidän asioitamme hoidetaan hyvin eikä huonosti. Meille ei ole mikään hyvitys se, että saamme maksaa sekä huonot hankinnat että laittoman menettelyn hyvitysrahat väärin kohdelluille myyjille. Ja sen lisäksi kärsimme huonosti toimivasta joukkoliikenteestä.

Me kaupunkilaisethan olemme tässä vahingon kärsijöitä, miksi meidän pitää vielä maksaa siitä, mitä syylliset meille aiheuttavat? Mari Puoskarille terveisiksi: Me kaupunkilaiset emme halua osallistua vain maksamalla virkamiestemme virheet ja edustajiemme saamattomuuden.

Veli Hopea

Rötös kannattaa

RIKOS Yritykset ovat yhteiskuntamme selkäranka. Ilman yrityksiä ei ole hyvinvointia. Tämänhän me tiedämme hyvin.

Miten siis pitäisi suhtautua siihen tietoon, että joka kolmannella toimitusjohtajalla on rikostuomio? Tai siihen, että useampi kuin joka viides pörssiyhtiön hallituksen jäsen on tuomittu rikoksesta?

Uumajan yliopisto on selvittänyt, että 23 prosenttia ruotsalaisten yritysten johtajista tai hallituksen jäsenistä on saanut rikostuomion. Tutkimusta siteerataan tuoreessa Kanava-lehdessä.

Yleisimmät rikokset ovat rattijuopumus ja varomattomuus liikenteessä. Johtajien rikosrekisterissä on myös varkauksia, ryöstöjä, pahoinpitelyjä, ryöstöjä, velallisen epärehellisyyttä, sisäpiiririkoksia ja petoksia.

Tavallista on, että palkkaushetkellä johtajien rötöksiä ei selvitellä. Yleisesti myös ajatellaan, että eihän yksi rattituomio työntekoa haittaa.

Tutkimuksessa todetaan, että rikostaustaiset pomot ottavat turhan kovia riskejä ja ajavat pahimmillaan yrityksen nurin. Ominaista näille tyypeille on, että he osaavat manipuloida työyhteisöä. He ovat narsisteja, joita eivät koske nopeusrajoitukset eivätkä muutkaan lait tai säännöt.

Mutta tämä kaikki tapahtuu onneksi vain Ruotsissa, joka on aivan erilainen yhteiskunta kuin Suomi. Meillä on aina ollut niin hyvä herraonni, että rötösherrat eivät pääse pomojen palleille.

Salaneuvos Vilmi

Isoveli-VR valvoo taas

RIKOS Helsingin rautatieasemalla on taas rikottu kansalaisten perusoikeuksia. Voima-lehden valokuvaaja oli joutunut kärhämään ryhtyessään ottamaan tavanomaisia kuvia haastateltavasta aseman lehtikioskilla.

Pääosassa oli jälleen vartiontiliike, jonka työntekijöillä ei ole tapauksen perusteella edes alkeellisia perustietoja julkisia tiloja koskevasta lainsäädännöstä. Samoin voi sanoa myös kioskia pitävästä, ja kuvauslupakäytännöllään lakia rikkovasta Rautakirjasta.

Rakennusta ja sen valvontaa hallinnoivan VR:n tiedossa on täysin varmasti eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen alkuvuodesta 2005 tekemä linjaus, jonka mukaan asemien kaltaisissa julkisissa tiloissa kuvaamista ei voi kieltää. Kuvaaminen on sallittua myös liiketiloissa, jonne yleisöllä on vapaa pääsy. Tästä paljon julkisuutta saaneesta lausunnosta huolimatta valokuvaamisen rajoittaminen jatkuu.

Myös Puupponen on saanut tehdä Helsingin asemalla matkan suomalaiseen totalitarismiin. Kesällä 2005 - siis apulaisoikeusasiamiehen lausunnon antamisen jälkeen - Puupponen ajoi autonsa Lapin yöjunaan, jonka lähtöä odotellessaan matkailija Puupponen ikuisti autovaunun katolla olleen kulkuneuvonsa asemalaiturilta käsin. Ei mennyt kuin muutama sekunti, kun vartijat ilmestyivät paikalle kieltojaan jakamaan.

Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin voidaan siis todeta, että asia ei ole muuttunut miksikään.

Henkilö, josta kuvia oli tarkoitus ottaa, oli afrikkalainen sananvapausjuristi. Hän varmaankin tunsi olonsa kotoisaksi päästessään näin käytännönläheisellä tavalla tutustumaan Suomen sananvapauden tilaan. 

Ylioppilas Puupponen

Väkivaltaveljien kerholuola

RIKOS Jääkiekon suuret veljet ovat jyrähtäneet, ja samalla tehneet merkittävän yhteiskunnallisen linjauksen. Muun muassa Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummola on sitä mieltä, että jäähallien sisällä tapahtuneet rikokset eivät kuulu poliisille, oikeuslaitokselle eikä yhteiskunnalle. Asiat pitää Kummolan ja useammankin asiasta lausuneen jääkiekkovaikuttajan mielestä hoitaa lajin sisällä, lajin omilla työkaluilla.

Jääkiekon edusmiesten puheet alkavat olla identtisiä moottoripyörillä ajavien rikollisliigojen kanssa. Meillä on täällä oma kerho ja kerhollamme luola, jonne ei kaivata kaidalla tiellä kulkijoita määräilemään. Meillä on koodi ja päällä jengin liivit, ja keinot kyllä keksitään.

Kiekkokanslereiden huoli on pelkästään taloudellinen. Väkivalta on tunnetusti yksi maailman parhaista bisneksistä, ja jo sen uhka kiinnostaa merkittävää osaa ihmisistä. Tämä tietty osa on taloudellisesti paljon kiinnostavampi porukka kuin ne menneen maailman urheilun ystävät, jotka kävivät peleissä selvin päin ja taitokiekkoa katsomassa.

Viime vuosina väkivaltamafia onkin onnistunut vaihtamaan kiekkokatsomoista urheilun ystäviä örvellyksen ystäviin. Väkivallasta huolestuneen urheiluministerin suosikkijoukkueen fanit ovat kuuluisia kautta maan erilaisista sikailutempauksista, joita selvittämään on tarvittu poliisia ja palokuntaa.

Se, että nuorille katsojille opetetaan jääkiekon kautta, että rahalla ja nyrkeillä pärjää, on väkivaltaveljien mielestä normaalia ja kuuluu asiaan. Eri mieltä olevat ilkutaan kukkahatuiksi ja toivotetaan tervemenneeksi kaukalopallon pariin, eikä lajin parissa toivota ympäröivän yhteiskunnan mielipiteitä.

Onhan jääkiekon väkivaltamafia kasvatuksessaan oikeassa: lompakolla ja röyhkeydellä menestyy nykymaailmassa varsin hyvin.

Ylioppilas Puupponen

Elitismi on normaalia

YHTEISKUNTA Jälleen ovat pyssyt paukkuneet maailman onnellisimmassa maassa, ja yhdessä taivastelemme, miten tällaista voi tapahtua Suomessa. Perinteiseen tapaan poliitikot rientävät valittamaan surua. Sivulauseeseen sujautetaan kuluneita hokemia aselaista tai mielenterveyspalveluista.

Uutisen mukaan tekijä oli ihan normaali nuori, jonka Facebook-profiilista ei löytynyt mitään erikoisempaa. Oikeassahan uutinen on: vahvimpien asiaa ajaneen Saksan armeijan ja 542 ihmistä sodassa tappaneen suomalaisen tarkka-ampujan ihailu on nuorelta aivan normaalia, eikä osoita mitään ääriajattelua.

Mikä yhdistää tässä blogissa aiemmin uutisoituja kohtuuttomuuksia ja nuoria, aatteellisia ampujia? Itsensä nostaminen muiden yläpuolelle, etujen haaliminen parhaalle ainekselle, muurien rakentaminen "meidän" ja "teidän" välille ja heikompien polkeminen. Mitä HV-pamput edellä, sitä pienet pojat perässä.

Siis ihan normaalia elämää vuonna 2012.

Ylioppilas Puupponen

VR vakoili, lahjottu toimittaja ei uskonut

MEDIA Poliisi on ilmoittanut selvittäneensä VR:n vakoiluepäilyt. Poliisin mukaan VR vakoili työntekijänsä tekemisiä vuonna 2009.

Poliisin ilmoitus tekee naurunalaiseksi helmikuussa julkaistun Etelä-Suomen Sanomien toimittajan kolumnin. Siinä VR:ltä luksuslahjamatkan vastaanottanut toimittaja vaikeroi, että mopo on karannut käsistä, kun väitetään, että "VR seuraisi ihmisiä".

Me median kuluttajat emme tarvitsisi toimittajia, joiden mopossa voitelu pelaa, mutta sytytystulppaa ei ole ollenkaan. 

Ylioppilas Puupponen

Rikos kannattaa

VALTA Neljän vuoden miettimisen jälkeen Helsingissä käynnistyi vihdoin oikeudenkäynti vaalirahoituskorruptiosta. YLE:n TV-uutisissa 9.2.2012 klo 20:30 kohdassa 15:44 vaalirahoittaja Tapani Yli-Saunamäki kehui hymyssä suin, miten hyvin vaalirahoituskampanja tuotti tulosta: Rahoitusta sai vajaa 50 ehdokasta. 41 vaalirahoitettua pääsi eduskuntaan, 12 ministeriksi ja kahdesta tuli puhemiehistön jäseniä.

Rikos siis Suomessa kannattaa. Ja vieläpä niin hyvin, että kun rikoksella valittu eduskunta on jo lopettanut toimintansa ja uusi valittu, rikoksen hyötyä ei edes enää voi poistaa. Sama asia kuin että varas saa pitää varastamansa omaisuuden ja hymyssä suin televisiossa kehua, miten mukavaa on, kun on varkaudella jotain saanut ja saa sen pitää.

Sillä olisihan ollut vallankin kiusallista, jos oikeutta tästä asiasta olisi käyty jo silloin, kun rikoksen voimalla eduskuntaan ja ministereiksi valitut olivat vielä viroissaan. Olisihan voinut tulla jollekin mieleen, että heitä pitäisi kohdella kuten rahvasta: pois rikoksella saavutettu etu. Jos varas ei saa pitää rikoksella hankittua omaisuutta, saako kansanedustaja pitää rikoksella hankitun edustajan paikan?

Onko tällainen maa oikeusvaltio? Ei, vaan tämä on Suomi.

Vientineuvos Valtanen