Näytetään tekstit, joissa on tunniste Guggenheim. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Guggenheim. Näytä kaikki tekstit

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Krokotiili tunnontuskissa

MEDIA Suomen media kieriskelee nyt itsesäälissä, onhan se tullut nenästä vedetyksi. Lehdistön suurmorkkis on syntynyt, kun joka tuutista tulviva Enkeli-Elisa on paljastumassa mielikuvitushahmoksi ja kirjailijan omakustanteen nerokkaaksi mainoskampanjaksi. Edellinen häpeäpilkku oli valelottovoittaja, joka vedätti mediaa kuusnolla kuvailemalla mm. tunnetta, joka oli "voittokuponki kädessä", vaikka todellinen voittorivi pelattiin netissä.

Enkeli-Elisan ankan äärellä kieriskelee nyt jopa Helsingin Sanomat. Sen pääjehu Mikael Pentikäinen kysyy kolumnissaan, pitäisikö median olla itsekriittisempi.

Mistä kertoo se, että median krapula syntyy aina joutavista viihdekohuista, joihin mukaan menemisestä tuskin tulee vahinkoa kärpäsellekään? Miksei Pentikäinen kampaa lehtensä talouden ja politiikan osastojen kirjoittelua samanlaisella kyyneltulvalla?

Kerhomme lehtilukusalissa odotellaan jo Pentikäisen jatko-osia selventämään Hesarin taloudellisia ja yhteiskunnallisia kytköksiä. Sopivia työotsikoita voi lainata tästä:

Miksi riehaannuimme Guggenheimista?
Miksi savustimme Vantaan Peltomäen, mutta emme Espoon Loukoa?
Miksi lobbaamme metroa?

Ylioppilas Puupponen

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Automaattimetron pitkät jäähyväiset

VALEHTELU Pitkät jäähyväiset on Raymond Chandlerin dekkari, jossa maailman murjoma mutta aina oikeamielinen yksityisetsivä Phil Marlowe on vaikeuksissa kuolleeksi itsensä järjestäneen ystävänsä Terry Lennoxin kanssa. Marlowe vie asian päätökseen omalla oikeudenmukaisella tavallaan, jonka jätän tässä paljastamatta, jotta en pilaa mahdollisten lukijoiden tai elokuvan katsojien iloa.

Mistä löytäisimme helsinkiläisen Marlowen, joka veisi loppuun automaattimetron pitkittyvät jäähyväiset? Miksikö? Sen vuoksi, mitä lainaan tähän YLE:n sivulta, joka esittelee Robert Altmanin Marlowe-elokuvaa:

”Pitkät jäähyväiset kuvaa aidon chandlerilaista maailmaa, josta rehellisyys ja ihanteet ovat kadonneet, korruptio rehottaa poliiseja myöten, ja illuusioiden haihtuminen johtaa vain itsemurhaan tai itsepetokseen.
       Marlowe on tässä petosten ja väkivallan maailmassa ainoa, joka jaksaa enää välittää, mikä tekee hänestä automaattisesti myös häviäjän, ulkopuolisen, joka ei pysty pitämään kurissa edes kissaansa. Hänellä on kuitenkin jäljellä ylpeytensä ja siitä Marlowe pitää kiinni loppuun asti. Häntä voidaan hakata, potkia ja huijata, mutta hän ei anna periksi.”

Helsinkiläisiä on hakattu, potkittu ja huijattu automaattimetron kanssa kymmenen vuotta. Mutta vaikka totuus paljastuu ja käy selväksi jopa HKL:n johtokunnalle, virkamiehet elävät omassa maailmassaan, jossa on ikuinen ratkaisu neuvotteluista Siemensin kanssa. Vai mitä voi sanoa siitä, kun johtokunta päättää, että virkamiesten on valmisteltava kaupan purku ja uusi hankinta, niin HKL julkaisee tiedotteen uudesta avauksesta neuvotteluissa Siemensin kanssa.

Johtokunta ei käskenyt neuvotella Siemensin kanssa kilpailutetun hankintasopimuksen muuttamisesta, vaan purkamisesta. Eikä johtokunta lain puitteissa voi muuta tehdäkään. Ei pitäisi voida virkamiestenkään, mutta jos yhteiskunnassa rehellisyys ja ihanteet ovat kadonneet ja korruptiokin rehottaa, kuten muutamista viime aikojen tuomioista olemme nähneet, virkamiehet voivat pettää itseään, toisiaan ja kaupunkilaisia väittämällä laittomuuksia laillisiksi.

Mitä voi kaupunkilainen tehdä, kun koko virkakoneisto näyttää olevan läpimätä. Kukaan ei myönnä olevansa vastuussa mistään. Kaupunginjohtajat ”luottavat” alaisiinsa eivätkä johda heitä. Eivät luultavasti osaa eivätkä ymmärrä, koska poliittisten lehmäkauppojen tuloksena ei nimitetä päteviä vaan sopivia kaupunginjohtajia.

Marlowe ei saa kuria edes kissaansa, mutta Helsingissä valta pitää vahtikoiransakin kurissa. Automaattimetro on kalliimpi ja useampia kaupunkilaisia ja enemmän koskettava asia kuin Guggenheim. Eikä automaattimetro ole makuasia kuten Guggenheim. Mutta televisiolta ja muulta valtamedialta ei heru aukeamia ihmettelemään, miksi virkamiehet mielistelevät Siemensiä lainvastaisella toiminnalla tai eivät välitä. Ja ne, jotka välittävät ja tietävät, eivät uskalla sanoa sitä omalla nimellään. Koska sitten loppuvat konsultti- ja juristipalveluiden kaupat, näin he sanovat lauantain 5.5. HBL:ssä. (Tässä linkki, joka johtaa jutun käännökseen Mirva Haltian 3.5. blogin kommentissa, joka jätetty 5.5.)

30 vuotta sitten Helsingissä oli Marlowe nimeltä Metro-Sainio. Valta teki silloinkin kaikkensa hyvien veljien suojelemiseksi, mutta edes yksi johtaja, Metro-Valtanen saatiin tuomiolle. Isompien herrojen asiaa onnistuttiin venyttämään niin, että todetut rikokset vanhenivat. Näyttää siltä, että tämän päivän Automaattimetro-Valtanen pelaa myös aikaa. Nyt on pelattu jo vuosi. Tavoitteena tietenkin hetki, jolloin voi sanoa, että lain mukainen menettely sopimuksen purusta ei ole enää mahdollinen. Siksi on vain pakko ostaa Siemensiltä, maksaa mitä Siemens haluaa ja lisäksi vielä hyvitykset ja vahingonkorvaukset niille, joita kaupankäynnissä huijattiin. Vaikka kakki on valhetta.

Veli Hopea

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Rautava: Kaupunginhallitus on demokratian irvikuva

VALTA Helsingin kaupunginhallitus on Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautavan (kok.) mukaan demokratian irvikuva. Rautava pitää käsittämättömänä sitä, että hänen ajamansa Guggenheim-hanke kaatui kaupunginhallituksessa päätymättä koskaan kaupunginvaltuuston demokraattiseen käsittelyyn. Samaa mieltä on myös kokoomusryhmän vetäjä Tatu Rauhamäki.

Tästä ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin, että hallituseliitti itsekin myöntää, että kaupunginhallitus ei ole demokraattinen elin, eikä se näin ollen edusta kaupunkilaisia. Enää puuttuukin looginen johtopäätös: koko kaupunginhallituksen lakkauttaminen ja kansalaisille tärkeiden asioiden päättäminen kaupunginvaltuustossa ilman kaupunginhallituksen sormeilua.

Myös Helsingin kaupunginhallituksen näkymätön jäsen, Helsingin Sanomat on katkera ja kiukkuinen siitä, ettei saanut ahkerasti kampanjoimaansa hanketta läpi.

Ylioppilas Puupponen

torstai 8. maaliskuuta 2012

Rautava: Kansan mielipiteellä ei merkitystä

KANSA MAKSAA 75 prosenttia helsinkiläisistä vastustaa Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan Guggenheim-gallerian rakentamista. Vastaajat pitävät tärkeämpänä mm. keskustakirjaston toteuttamista.

Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautavan mukaan kansan mielipiteellä ei ole merkitystä. Kansalaiset tapaavat vastustaa kaikenlaisia upeita hankkeita, Rautava viestittää.

Kyllä. Kaikissa tutkimuksissa on todettu, että kansalaiset ovat valmiita maksamaan jopa enemmän veroja, jos niillä parannetaan julkisia palveluita, mm. terveydenhoitoa ja vähäosaisten turvaa. Ja koska kansalaiset ovat tässäkin asiassa väärässä, on julkisia palveluita huononnettu vuosikaudet samalla, kun verotusta on kevennetty.

Mainittakoon, että Rautavan johtama kaupunginhallitus on Helsingin asukkaiden kunnallisvaaleissa valitseman kaupunginvaltuuston toimielin. Demokraattisissa maissa kaupunginvaltuuston tehtävä on tehdä kansalaisten toivomia päätöksiä.

Ylioppilas Puupponen

perjantai 17. helmikuuta 2012

Hautalan ylösveto - mitä tapahtui?

LAHJONTA Kun omistajaohjausministeri Heidi Hautala (vihr.) vielä torstaina blogissaan piikitteli, kuinka Suomi ei ole maa, vaan klubi, perjantaina Finnairin Vehviläisen ja Ilmarisen Sailaksen tavattuaan hän piti tiedotustilaisuuden, jossa lähinnä vakuuteltiin, että kaikki onkin kunnossa. Yhtäkkiä asiat ovat Hautalan mukaan tapahtuneet lain ja hyvän hallintotavan mukaisesti.

Oliko Hautala paikalla fyysisesti, mutta henkisellä tasolla HV-järjestelmän tainnuttamana? Miksi Hautala teki tällaisen ylösvedon juuri ennen kiitorataan osumista ja alkoi soperrella siitä, kuinka hallituksiin tarvittaisiin "monimuotoisuutta", eli vaikkapa naisia ja ulkomaalaisia?

Suomen Kuvalehden haastattelema Jacob Söderman ainakin antaa täystyrmäyksen paitsi Finnairin ja Ilmarisen asuntokaupalle, myös useille muille maailman parhaassa maassa viime aikoina esillä olleille tapauksille. Niitä ovat:

- Stefan Wallinin asema Dragsvikin varuskunnan säilyttämispäätöksessä
- Janne Gallen-Kallela-Sirenin esteellisyys Guggenheim-projektissa
- Toimitusvarmuusongelmista kärsineen Fortumin johtajien jättipalkkiot
- Kriisiyhtiö VR:n johdon kohtuuton bonusjärjestelmä
- Kuntapäättäjien henkilökunta-alennukset S-ryhmän liikkeissä

"Suomessa päättäjät sallivat usein itselleen etuja, jotka eivät ole puolustettavissa", Söderman sanoo.

Mitä sitten Suomessa on tapahtunut Södermanin ja kaikkien moraalia tunnustavien paheksumille asioille?

- Wallin ajaa edelleen Dragsvikin varuskunnan säilyttämistä ja kiistää esteellisyytensä
- Gallen-Kallela-Siren jatkaa työtään Guggenheimin lobbaamiseksi
- Fortumin johto nauttii jättirahoistaan, vaikka Hautalakin on sitä paheksunut
- VR:n johdon bonusjärjestelmälle ei ole tehty mitään, vaikka Hautalakin on sitä paheksunut
- Osuuskaupan kaavoja ratkovat kuntapäättäjät ostavat autoja. tavaraa ja ruokaa osuusliikkeistä halvemmalla kuin tavalliset asiakasomistajat

Söderman todistaa sen, mille Hautala ei loppujen lopuksi tee mitään: Suomi on klubi.

Ylioppilas Puupponen

torstai 9. helmikuuta 2012

Siksi Guggenheim-kiire loppui

UUTINEN Helsinkiin kovalla vauhdilla runtatun Guggenheim-hankkeen kiire on yhtäkkiä loppunut kuin seinään. Vielä pari kuukautta sitten meille kerrottiin, kuinka asiasta olisi saatava nopeasti päätös, jotta Helsinkiä kohdannut galaktinen mahdollisuus ei menisi ohi.

Nyt 9.2. Yle Kulttuuri uutisoi, kuinka Guggenheim-säätiö ei enää hoputa Helsinkiä. Muutamaa päivää aikaisemmin MTV3 paljasti, että galaksipalatsia ajava kaupunginjohtaja Jussi Pajunen tiesi Berliinin Guggenheim-museon sulkemisesta jo syksyllä, mutta ei kertonut siitä. Guggenheim-projektin pää-äänenkannattajan, erään Helsingissä ilmestyvän sanomalehden uutiskynnystä Pajusen tietämättömyys ei ylittänyt.

Yksi plus yksi: Guggenheim-hanke on vastoin alkuperäistä suunnitelmaa alistettu Helsingin valtuuston lautakuntien demokraattiseen käsittelyyn. Kesken käsittelyn on tullut tieto Berliinin näyttelyn sulkemisesta. Tässä tilanteessa kiire tuottaisi varmimmin ei-tuloksen. "Eiköhän pehmitetä vähän lisää vielä", toteaa Hyvä Veli -kerho ja jättää meidät maksajat odottamaan uusia argumentteja Gallen-Gallerian puolesta.

Ylioppilas Puupponen