Junaveli lähtee

UUTINEN VR:n toimitusjohtajalla Mikael Arolla lakkasi olemasta kivaa viime kesänä, kun uusi liikenneministeri ei niellytkään enää Aron ajatuksia. Aron pinna kesti kuitenkin niin kauan, että pääsi kuittaamaan ensin lähes neljännesmiljoonan bonukset yli puolen miljoonan palkan päälle.

Kauppalehti kertoo kauniisti irtisanoutumistiedotteen peitellyn totuuden, vaikka totuus on jotakuinkin päinvastainen. Junaveli Arolla näyttääkin olevan Kauppalehdessä ystäviä, jotka joko eivät tiedä ollenkaan mistä on kysymys tai tietävät hyvin, ja siksi veljen suojelemiseksi pitää yrittää syyttää valtiota, jonka rahaa Aro on aikansa kupannut.

Toisin kuin Aro itse selittää, Aron aikana VR:ssä ei ole mikään muuttunut, vaikka muutospaineita olisi ollut. Aron olisi pitänyt tehdä vanhasta monopolista nykyaikainen kilpailukykyinen liikeyritys, kuten Aro itse sanoo Hesarissa. Mutta miehelle, joka ei ymmärrä junaliikenteestä, on ollut helpompi pitää kiinni monopolista kaikin keinoin ja lypsää sillä varjolla sekä veronmaksajien että asiakkaiden rahaa.

Valtion strateginen tavoite VR:n kanssa on ollut junaliikenteen kehittäminen. Aro on supistanut junaliikennettä, romuttanut kalustoa ja irtisanonut henkilöstöä. Yleensä monopolit tekevät voittoa, mutta sitäkään Aro ei ole saanut aikaiseksi. Aron kaudella VR:n liiketoiminta on tuottanut 190 miljoonaa euroa tappiota.

Toinen valtionyhtiö, Finavia, on ollut otsikoissa, kun Hyvät Veljet ovat yrittäneet savustaa jämäkkää liikenneministeriä Finaviassa tapahtuneen finanssikeinottelun tappioiden vuoksi. Junaveljen johtama VR on saanut olla rauhassa, vaikka Aro on pelannut siellä paljon suurempaa keinottelua veronmaksajien rahoilla.

VR omistaa arvopapereita liki 300 miljoonalla. Arvopapereiden tuotot tai tappiot eivät selviä julkisista tilinpäätöksistä, koska osakekauppa on sekoitettu samaan kiinteistökeinottelun kanssa. Aro onkin kerännyt bonuksensa sillä, että arvopaperi- ja kiinteistökeinottelu on tuottanut 525 miljoonaa, millä peitellään mukavasti rautatieyhtiön tappiollisuus. Ehkä Arokin olisi voinut jatkaa helppoa elämää VR:ssä, jos liikenneministeriksi Bernerin tilalle olisi edes Finavian avulla saatu perinteiseen tapaan kiltti poliitikko, joka vastaa kaikkiin kysymyksiin VR:stä saadun tiedon perusteella.

Aro sanoo lähtevänsä, koska on tehnyt ison muutoksen, jota tuli tekemään. Viime kuukausina VR:ssä on todellakin tapahtunut muutoksia. Ministeri pysäytti rautatiekaluston massiiviset romutukset. Valtio on ensi kerran vuosikausiin nostanut yhtiöstä osinkoa Aron vastustuksesta huolimatta. Stockmannilta tullut kuluttajamarkkinoita ymmärtävä matkustajaliikennejohtaja Maisa Romanainen on saanut läpi lippu-uudistuksen, jolla vastataan oikeasti muiden liikennemuotojen kilpailuun.

Todellisuudessa Aro joutuu lähtemään, koska Anne Berner tuli liikenneministerinä tekemään sen ison muutoksen, jonka tekemistä jarrumies Aro on valtion junassa vastustanut kaikin keinoin. Aron aikana on massiivisesti ja konkreettisesti tuhottu junaliikenteen edellytyksiä Suomessa. Niinpä parasta, mitä Aro VR:llä on tehnyt, on lähteminen. Bernerin on nyt helpompi viedä loppuun rautatiesektorin uudistaminen nykyaikaan.

Vientineuvos Valtanen

Nokian lopullinen rappio

UUTINEN Nokia on paistatellut pitkin kevättä julkisuudessa Alcatel-kaupan kanssa. Parin viimeisen päivän ajan yhtiö on saanut ilmaista mediajulkisuutta kerrottuaan palaavansa kännykkämarkkinoille. Tai tarkemmin niin, että kun Nokia nyt toisen ja lopullisen kerran raiskaa kännykkäbrändinsä, toimittajat kertovat asiasta markkinoille paluuna.

Nokian johdon näkökulmasta on tietenkin selvä, että kännykkäbrändi kannatti panna lihoiksi heti kun sopimus sen salli. Kun siitä saa vielä jotain. Onhan se tavallaan ainutlaatuinen tilaisuus jollekin elektroniikkatehtaalle saada bulkkikamaansa kaupaksi vähän paremmin kuin kymmenet kilpailijat, joiden brändi on No-Name. Foxconnilla on ehkä tunnesyistä paineita kohentaa omaa profiiliaan, joka on tunnettu alipalkattajua puoliorjia työllistävänä epäeettisten ja ylihintaisten iPhone-kännyköiden valmistajana.

On vain surkeata seurata, miten ne, joiden pitäisi busineksesta ja brändeistä jotain ymmärtää, eivät näytä ymmärtävän mitään. Foxconn ei siitä parane, että se liimaa yhdellä tuotantolinjalla pulikoihin Nokia-tarraa. Ei sillä pitkään asiakkaita hämätä, jos saman asian voi ostaa jollain toisella nimellä ja ilman lisähintaa siitä, että nimitarrasta pitää maksaa jollekin verkkofirmalle, jolla on konttori jossain kylmässä maassa ja siellä on intialainen pomo.

Kännykkä on liian monimutkainen ja vaativa tuote, jotta sen brändi eläisi jopa sata vuotta tekemättä mitään. Älypuhelin ei ole kuin Coca-Cola, jonka arvo on siinä, että se pysyy muuttumattomana 130 vuotta. Toisin kuin hyvän ja yksinkertaisen juoman kanssa, älypuhelimen ominaisuus on kehittyminen. Nokian brändin sisältö oli asiakkaiden tietoisuus siitä, että kun heillä oli Nokian puhelin, heillä oli maailman paras puhelin. Ja kun he ostavat seuraavan Nokian, sekin on jälleen maailman paras.

Nokian puhelinbrändillä ei ole enää sisältöä. Ainoa, mitä Foxconn voi omalla osaamisellaan Nokian brändille tehdä, on brändin lopullinen rappio ja lahtaaminen. Foxconn osaa tehdä halvalla muiden suunnittelemia tuotteita ja niiden kopioita. Tuotannon suunnittelu on eri asia kuin tuotteen suunnittelu.

Niinsanottu analyytikko selitti mediassa, että älypuhelinmarkkinoilla ei ole oikein tulevaisuutta. Samalla tavalla seliteltiin Nokian ja Microsoftin johdon mokia myös. Siis vika ei ollut johtajissa, vaan asiakkaissa. Täyttä roskaa.

Apple tuli hetkeksi tiennäyttäjäksi, kun sillä sattui olemaan digitaalinen levysoitin, johon oli helppo tehdä ja asentaa puhelinohjelma. Google älysi, että lasilevyltä sormen kosketusta lukeva laite on sitä, mitä softaa laitteeseen on ladattu. Google jätti likaisen työn, siis työvoiman ja luonnonvarojen riistämisen, muille, eikä tehnyt kuin Androidin, sormin tökittävän käyttöjärjestelmän, jota muut myivät Googlen puolesta. Samsung keskittyi töpeksineen Nokian jättämään aukkoon ja täytti sen laiteteknologian edelläkävijänä.

Mitä tekivät samaan aikaan Nokia ja Microsoft? Nokia peitteli johtonsa mokia, Microsoft kuvitteli Nokian brändin pelastavan heidät paneutumasta asialliseen tuotekehitykseen puhelinohjelmien kanssa. Siis Nokian johto kuvitteli, että virheet lakkaavat olemasta, jos niitä ei myönnä. Microsoftin johto haaveili maailmasta, jossa ruuvimeisselin ostajalle voi myydä vasaroita, jos vain väittää vasaraa ruuvimeisseliksi.

Taitaa tämä jäädä viimeiseksi vuodatuksekseni tässä asiassa. Turhaan odotin, että Nokian käynnykkäbrändi olisi päätynyt sellaiselle jatkajalle, joka on oikeasti kiinnostunut siitä, mitä Nokia oli puhelinbrändinä ennen Kallasvuota ja Elopia.

Olisi ollut isänmaallista antaa brändi vaikka Jollalle tai come-backia tekevälle start-up -porukalle entisiä kunnollisia nokialaisia. Tämä, mitä nyt tehtiin, on aivan samaa kuin Panama-kuviot. Se, minkä olisi voinut panna tuottamaan hyvää niille ihmisille, jotka brändin arvon aikanaan loivat, huorataan helposta rahasta mahdollisimman kauas niille, joille Nokia on oikeasti helmiä sioille. Mutta eihän Nokian puhelinbrändin omistaja olekaan suomalainen.

Piensijoittaja Virtanen

Microsoftin Android

MUKAUUTINEN Onko vielä joku, joka epäilee sitä, mikä oli Steven Elop -nimisen henkilön tehtävä Nokian johtajana?

Virallisestihan väitetään, että herra Elop palkattiin pelastamaan Nokian tärvelty matkapuhelinbusines. Ja että viisas herra Elop teki sen lopettamalla Nokian oman käyttöjärjestelmäkehityksen ja liittoutumalla Microsoftin kanssa, jonka kenellekään kelpaamaton puhelinkäyttöjärjestelmä tulisi korvaamaan voitokkaasti kaiken sen, minkä maineen herra Elop tuhosi. Ja että kaikki tämä tapahtuisi vielä keksimällä uusi tavaramerkki, Lumia, joka kävisi paremmin kaupaksi kuin aikanaan maailman tunnetuin ja ostetuin matkapuhelinbrändi, Nokia.

Virallinen väittäminen jatkuu vielä sillä, että Windows Phone -käyttöjärjestelmän sijasta olisi vakavasti harkittu Androidia, joka kävi maailmalla kaupaksi kaikkein eniten. Mutta että se ei olisi mitenkään ollut hyvä saati kenellekään kelpaamatonta Windowsia parempi.

Olen väittänyt näitä virallisia selityksiä täydeksi roskaksi, mutta vielä syksyllä Nokian yhtiökokouksessa riitti sinisilmäisiä tolloja, jotka uskovat kovapalkkaisten herrojen puheisiin siitä, mikä on osakkeenomistajien etu. Osakkeenomistajan etu muka on, että herra Elop tuhosi Nokian matkapuhelimet, jotka nyt on erittäin edullista myydä Microsoftille suunnilleen muodollisella hinnalla.

Jos kaikki olisi kuten Siilasmaa, Ollila ja muut herra Elopin taloon ottaneet ovat väittäneet, miksi käytännössä Microsoftin omistama Nokia julkaisi nyt Android-puhelimia?

Vastaus tähän on aivan selvä: Siksi, että matkapuhelimia valmistavan firman pitää valmistaa puhelimia, jotka menevät kaupaksi. Ei puhelimia, joissa on Windows, vaikka firman ei tarvitse Windowsista omistajalleen eli itselleen lisenssimaksuja maksaa.

Android-puhelimia ei kuitenkaan voinut alkaa kehittää ennen kuin oli varma, että Micrsosoft saa ostetuksi yrityksen haluamallaan hinnalla. Sillä Nokian matkapuhelinten myynnin kääntyminen nousuun ennen kaupantekoa olisi ollut kiusallisen hankalaa ostajalle, koska myös hinta olisi noussut. Ja pahimmassa tapauksessa myyntihalut kadonneet kokonaan.

Virallinen selitys on tällekin asialle. Herra Elopin mukaan Nokia ei olisi voinut erottua markkinoilla tarpeeksi, jos se olisi myynyt Android-puhelimia. Höpöhöpöä.

Jos Android-puhelimilla ei voi erottua markkinoilla tarpeeksi, miksi Samsung on maailman suurin puhelinkauppias? Tai estääkö autotehtaan menestystä se, että auto kulkee bensalla kuten kaikki muutkin autot, eikä erotu muista esimerkiksi sillä, että autoon voi tankata vain vetyä.

Tosiasia on, että Nokia tuhottiin nimenomaan sillä, että se erottui muista. Ensin se erottui muista sillä, että Nokiassa ei ollut kosketusnäyttöä. Sitten se erottui muista sillä, että siinä oli Windows käyttöjärjestelmänä.

Kaupankäynnin alkeellisimmat perusasiat ovat pielessä maailman ennen suurimmassa matkapuhelinyhtiössä. Ja osakkeenomistajat hurraavat, kun heidän rahasamponsa sammutetaan.

Viimeinen kysymys on jäljellä: Mikä logiikka on siinä, että Microsoft haluaa kaapata itselleen Nokian matkapuhelinbusineksen, mutta alkaakin myydä kilpailevaa käyttöjärjestelmää?

Se logiikka, että Microsoftilla on valtava hinku mobiilimarkkinoille, koska niihin nähden tietokoneet ja niiden raskaat käyttöjärjestelmät ovat kuihtuvaa marginaalitoimintaa. Microsoftilla ei ole osaamista mobiilipuolelta, eikä sillä ole kykyjä ja aikaa opetella itse. Mutta ei sillä ole myöskään rahaa siihen, että se pyörittäisi ostamaansa Nokiaa ilman mitään tuloja. Ja yksinkertainen ratkaisu hankkia tuloja on tehdä ja myydä sellaista, mikä menee kaupaksi. Kun Windows-puhelimet eivät mene kaupaksi, on parempi tehdä Android-puhelimia, jotka menevät kaupaksi.

Tämä on siis ajattelua piensijoittajan näkökulmasta. Kuluttajan näkökulmasta olisi ollut mukavaa, jos maailmanmarkkinoilla olisi ollut kunnollinen työkalu vaihtoehdoksi Applen ylihintaiselle lelulle ja Androidin sekavalle nörttihärpäkkeelle. Communicatorin perinteellä Nokia ehti tehdä vielä pari oikeasti toimivaa työkalua. Mutta työkalujenkin kanssa on seurattava aikaa. Kuten sitä, että kuluttaja haluaa sekä työkalun että lelun yhdessä laitteessa.

Sääli, ettei Suomessa ole osaamista. Tai on, mutta kun raha kasvaa tarpeeksi, se houkuttelee paikalle ”ammattijohtajat”. Nämä käenpojat potkivat osaajat ulos pesästä, syövät kaiken minkä emo tuo ja lopputulos on, että osaajien suku ei jatku, kun ne kaikki kuolivat.

Rauha hyvien nokialaisten muistolle.

Piensijoittaja Virtanen

Tunneliveljiltä potkut Ailukselle?

ELÄKELÄINEN MAKSAA Kevan toimitusjohtajan Merja Ailuksen potkujen uutisoinnissa on siirrytty asian painamiseen unohduksiin. Ilmeisen perusteeton erottaminen saatiin hoidetuksi sopivalla huonolla julkisuudella. Tehtävä on täytetty ja nyt on aika unohtaa koko juttu. Varoiksi oli enää julkisuudessa kerrottava, että erottamiseen osalliset, siis kyseenalaisella suhmuroinnilla Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi valittu Laura Räty ja muukin Kevan hallitus saavat synninpäästön Kevan valtuuskunnan siunauksella.

Tässäkö tämä muka oli, ja valtakunnassa on taas kaikki hyvin, koska yksi ylipalkattu johtaja on palkittu 300.000 eurolla pysymään hiljaa siitä, mistä oli todellisuudessa kysymys? Edes potkut saanut Ailus ei ole pettynyt. Arto Nybergin haastattelussa sunnuntaina 25.11. Ailus ei vaikuttanut aiheettomasti pois potkitulta johtajalta, kun hän hyväntuulisena kertoi ansioistaan menneessä johtajan tehtävässään.

Ailuksen erosta väännettiin kättä Kevan hallituksessa tuntikaupalla perjantaina 23.11. Mutta viraston hallituksen puheista ei kerrota kansalaisille mitään. Vaikka hallitus istui koko illan, muodollisesti se piti kokousta vain puoli tuntia sen jälkeen, kun asiat oli ensin sovittu hallituksen istunnossa, joka ei ollut hallituksen kokous.

Avoimena on kysymys siitä, kuka ja miksi halusi Ailuksen syrjään? Kenen etu oli puuttua Kevan 35 miljardin euron hyvin tuottavan sijoitussalkun hoitajaan? Tietenkin sen, joka haluaisi Kevan rahaa omiin tarkoituksiinsa.

Tämä ongelmahan on tunneliveljillä, joilta on rahantulo loppumassa länsimetron ja Kehäradan kanssa. Valtiolla ei ole jaettavaa tunneliveljille, vaikka halu on poliitikkoihin voideltukin. Mutta eihän Kevan rahakasassa tunnu juuri missään, jos siitä lohkaistaan muutama prosentti ”hyvään tarkoitukseen”.

Oliko keskustalaisen Ailuksen julkisuudelta salattu virhe se, että hän kieltäytyi rahoittamasta metroa ja Pisara-rataa?

Ailuksella on ollut tunnelirahoituksesta kieltäytymiseen hyvä syy puhtaasti taloudelliselta kannalta, sillä tunneleihin rahat pitäisi antaa käytännössä ilmaiseksi verrattuna Kevan nykyiseen sijoitussalkkuun. Eikä tunneleita voi myydä kellekään, kuten osakkeita ja rahasto-osuuksia, kun salkkua hoidetaan myymällä huonoja ja ostamalla hyviä sijoituksia.

Keskustalla taas on ollut tunnelirahoituksesta kieltäytymiseen hyvä syy aluepoliittiselta kannalta. Antoihan keskustalainen liikenneministeri viime hallituskaudella jo liki miljardin valtion rahaa Helsingin seudun tunneleihin. Siksi tällä kerralla voisi hallitukselta olettaa rahaa löytyvän edes muun Suomen kaupunkeihin, vaikkei maaseudulle rahaa saisikaan.

Kun Ailuksen rahoitustulppa on nyt saatu vedetyksi pois, tunneliveljet ottavat jo vauhtia. Mutta pysyvät tietenkin itse piilossa julkisuudelta. Sanansaattajaksi on pantu SAK ehdottamaan tunnelirakentamisen siirtämistä julkisen kontrollin ulottumattomiin osakeyhtiöön.

Osakeyhtiö onkin kaikin puolin kätevä tapa hoitaa viranomaisille kuuluvia tehtäviä. Kaikki on lupa salata ja johtajille saa tehdä sopimuksia, joita eivät rajoita kohtuullisuus eivätkä lait virkamiehistä. Espoossahan tätä on Länsimetro Oy:ssä menestyksellä harjoiteltu. Kaupunki rakentaa miljardin metroa, vaikka ei ole koskaan päättänyt rakentamisesta saati varannut ja myöntänyt siihen rahaa.

Valtiovarainvaliokuntakin näyttää löytäneen metroon rahaa, jota ennen Ailuksen potkuja ei ollut. Kevään kehysriiheen ehdotetaan päätöstä Espoon metron jatkamisen rahoittamisesta, vaikka muilta liikennehankkeilta vaaditusta kannattavuudesta ei ole edes vääristeltyä laskelmaa, kuten sentään on Pisara-radasta.

Nykyinen hallitus maksaa Espoolle metrorahaa keskustalaisen ministerin päätöksen perusteella, joten nyt päätettävät metrorahat tulevat seuraavan eli Keskustajohtoisen hallituksen maksettaviksi. Niinpä myös Keskusta on sitoutettava tähänkin tunnelipäätökseen. Infraosakeyhtiö on siinä hyvä veto, sillä onhan puolue jo liputtanut infraosakeyhtiön puolesta.

Paremmaksi hyvitykseksi Keskustalle luvataan taas jotain turhaa pikkunäperrystä kuten viime kerrallakin. Silloin Paavo Väyrynen ostettiin metron ja Kehäradan taakse Kemijärven radan sähköistyksellä. Hyvä porkkana esiteltiinkin jo: maaseudun pikkutiet. Eli halvalla on taas Kepu kaupan. Muutama kymmenen miljoonaa maaseudulle, ja Kepu antaa pari miljardia Helsinkiin.

Veli Hopea

Veropakoveljien ikiliikkuja

AHNEUS Veropakolaisilla on yhteiskuntamme sisään soluttautunut propagandapiiri. Piiri koostuu suurimmasta osasta keskeisiä poliitikkoja. Heidän käytössään on kahdeksanosainen ikiliikkuja, jolla yhteiskunta kurjistetaan pikkuhiljaa rapakuntoon.

Tarmokkaalla toiminnallaan kurjistajaveljet houkuttelevat Suomen kaltaisiin yhteiskuntiin Mustan talouden verenimijöitä, jotka keräävät voitot ja vievät ne muualle turvaan.

Toiminnan rakenne avataan hyvin Helsingin Sanomien jutussa. Siinä kerrotaan, että Suomessa terveyspalveluiden kilpailutuksia voittanut Attendo tuottaa vuosi toisensa jälkeen tappiota ja siirtää voitot konsernin sisällä Luxemburgiin.

Tätä kutsutaan verosuunnitteluksi, josta Puupponen kirjoitti tekstissään Musta talous. Mustassa taloudessa ei ole kyse terveestä ja vapaasta kilpailusta, joka on hyvä asia. Musta talous on loisimista verovaroin rakennetuissa yhteiskunnissa ottamatta osaa niiden rahoitukseen. Samalla Mustan talouden jätit syövät pienemmiltä, rehellisiltä yrityksiltä eväät menestyä markkinoilla.

Mustalla taloudella on politiikassa niin paljon ystäviä, ettei sitä edes yritetä pystäyttää. Kurjistajaveljien kahdeksan osan ikiliikkuja on kehäpäätelmä, joka toteuttaa itse itsensä.

Alkulämmittely:

1. Ryhdytään puhumaan Suomen kilpailukyvyn rapautumisesta.

2. Vaaditaan sekä veronalennuksia että julkisen sektorin tehostamista. Väitetään, että yhteiskunnan itsensä hoitamat palvelut tulevat kalliimmiksi kuin yksityisten hoitamana.

3. Ryhdytään vaatiman julkisten palveluiden kilpailuttamista tai kokonaan ulkoistamista.

Hihojenkäärintä:

4. Toteutetaan kohta 3 vedoten julkisessa rahankäytössä saavutettaviin säästöihin ja puhutaan, että näin turvataan verovaroin tuotetut palvelut.

5. Tarjouskilpailun seurauksena kohteita voittavat suuret, kansainväliset terveyspalveluketjut. Lohdutellaan, että ne kuitenkin maksavat veronsa Suomeen siinä missä muutkin.

Välihämmästely:

6. Kansainvälinen terveyspalveluketju on rakentanut sisäänsä rahansiirtohimmelin, jolla vältetään mahdollisimman täydellisesti veronmaksu Suomen kaltaiseen valtioon.

7. Toisin kuin vaiheessa 4 uskoteltiin, Suomi saa entistä vähemmän verotuloja, ja kyky huolehtia verovaroin tuotetuista palveluista heikkenee.

Loppufantastisointi:

8. Palataan kohtaan 1 ja vaaditaan suuryritysten verotuksen alentamista sille tasolle, että kansainvälinen himmeliketju suvaitsisi harkita verojen maksamista Suomeen.

Ylioppilas Puupponen

Se on sitä miltä se näyttää, Nokiassakin

UUTINEN Traumaa Nokian matkapuhelinten myymisestä Microsoftille on nyt pyöritetty mediassa kuin parasta ihmissuhdejuorua Seiska-lehdessä. Herra Elop on sotkenut mukaan jo oman parisuhteensakin. Erokorvausten perustelu on Elopin mukaan hänen avioeronsa.

Hesari on kirjoittanut aiheesta ahkerasti ja perusteellisesti sekä pyrkien selittämään kuvioita kaikista näkökulmista. Lehti on tuonut esiin Nokian osakkaita kiinnostavia asioita mennen tullen paremmin kuin Nokia itse tai sen johtajat. Vahinko, että Nokian amerikkalaiset pääomistajat eivät lue suomalaista sanomalehteä. Jos lukisivat, saattaisivat jopa tehdä oikeita päätöksiä.

Hesarin tämän sunnuntain taustoitus Elopin henkilöhistoriasta avaa tilannetta erinomaisesti yhdistettynä Nokian ja erityisesti Siilasmaan sekoiluun tiedottamisessa. Nokian toimista voi sanoa, että sillä rahalla mitä Nokian johtajille maksetaan, ei pitäisi moista soppaa syntyä. Miljoonia ansaitsevat johtajat ovat yli-ihmisiä, jotka eivät erehdy ja jotka hallitsevat tehtävänsä täydellisesti. Siitä ja vain siitä ne miljoonat ansaitaan, ei samanlaisesta säheltämisestä kuin peltihallien luuseripomot.

Maailma ei ole mustavalkoinen, eikä ole Nokia, Elop eikä Nokian ydintoiminnan tuhoaminen ja myyminen Micrsoftille. Ei ole kysymys joko salaliitosta tai suoraselkäisestä toiminnasta osakkeenomistajien parhaaksi. Vaan maailmassa tapahtuu asioita, jotka tarjoavat tai sulkevat mahdollisuuksia ja tilaisuuksia. Ei tarvita salaliittoa että tartutaan tilaisuuksiin. Mutta eivät ne tilaisuudet ole myöskään kenenkään ansioita, joista pitää maksaa miljoonapalkkioita.

Jos Nokia oli aloitteellinen kosimaan Elopin johtajakseen, se ei tarkoita sitä, ettei Nokia kiinnostanut Micrsosoftia, jonka puhelinkäyttöjärjestelmä ei kiinnostanut ketään. Tosin on aihetta ihmetellä, miksi Nokia olisi keksinyt haluta maailmalta juuri Elopin. Elopin taustassa on kovin vähän muuta meriittiä entisen maailman suurimman matkapuhelinyhtiön johtajaksi kuin se, että hän on töissä firmassa, joka haluaisi maailman suurimmaksi matkapuhelinten käyttöjärjestelmien toimittajaksi.

Microsoftin onni oli, että kansainvälisiä ammattijohtajia haalinut Nokia oli menettänyt asemansa, koska Nokiaa olivat johtaneet ammattijohtajat ja Applea ja Samsungia älypuhelimia ymmärtävät johtajat. Ilman Kallasvuon virheitä tuotestrategiassa ja muiden johtajien ymmärtämättömyyttä muusta kuin lyhyen tähtäimen ahneudesta Nokia olisi ollut Windowsille ja siten Microsoftille saavuttamaton.

Viime viikkojen jälkipyykissä on vakuutettu usein, että Windowsin valinta oli paras tai ainoa mahdollinen, mitä Nokia saattoi tehdä. Mutta tätä näkemystä on selitetty teoilla ja päätöksillä, joiden ainoa selitys on se, että halutaan valita Windows. Syyt ja seuraukset menevät analyyseissä sekaisin.

Kun katsotaan objektiivisesti ja ilman ennalta asetettua päämäärää tai nyt tiedossa olevan tilanteen jälkiviisautta, Windowsin valinta ei ollut ainoa eikä paras mahdollisuus. Elopin tullessa Nokiaan Nokialla oli joukko hyvin myyneitä tuotesarjoja ja käynnissä oleva käyttöjärjestelmäuudistus. Maailmanmarkkinoiden mitassa Windows Phonen markkinaosuus oli silloin samanarvoinen kuin Nokian työn alla olleella Meegolla, eli ei mitään. Meego oli kuitenkin Windowsia arvokkaampi siksi, että se oli alan markkinajohtajan uusi tuote. Puhelin-Windows oli jo silloin epäonnistunut markkinahylkiö, jolla ei ollut valmistajaltaan periytyvää markkina-arvoa. Windowsilla oli ainoastaan negatiivista markkina-arvoa. Se oli tunnettu siitä, että se oli huonompi kuin Android, Apple ja Nokia, aakkosjärjestyksessä.

Kun ymmärtää Windows Phonen markkinatilanteen, ymmärtää, kenen hyödyksi Elop tuhosi Nokian silloisten tuotteiden markkinat ja yhtiön maineen rinnastuksella palavaan öljynporauslauttaan. Siilasmaa, Ollila tai muutkaan Elopin palkkaamisesta vastuulliset ja Elopin päätöksiä tukeneet eivät tietenkään koskaan tule myöntämään, että Elopin motiivi olisi ollut Microsoftin etu ja Nokian tappio. Mutta niin Elop vain toimi, Microsoftin eduksi ja Nokian tappioksi. Siltä se näytti ja sitä se oli ja on.

Sen jälkeen, mitä Elop Nokiassa teki, Elopille kuuluisi vahingonkorvaus eikä palkkio. Ei ole osakkeenomistajien etu, että Elopin aikana markkinaosuus kuihtuu ja osakkeen arvo laskee puoleen. Jos Elop sytyttää öljynporauslautan tuleen, sammuttaa palon ja myy hylyn romuna Microsoftille, Elop ei ole palkittava sankari vaan pahis, jonka tuomiossa on ehkä otettavissa huomioon lieventäviä asianhaaroja.

Mutta Microsoftilta Elop on palkkionsa ansainnut, joten ei ole yllätys, että Microsoft palkkion myös maksaa. Palkkioasiassa ainoa epäonnistuminen oli se, että julkisuuteen kerrottu palkkion suuruus sai suomalaiset raivoihinsa, vaikka palkkio olikin alle puolet alan normaalista lähtöpalkkiotasosta. Elop olisi itse varmaan halunnut päästä 50 miljoonan miesten kerhoon, eikä halunnut pilata mainettaan sillä, että olisi operaation jälkeen siirtynyt Nokiasta kilpailijalle ilman palkkiota, kuten olisi kuulunut tapahtua. Mutta eiköhän Elop kuitenkin saa kaikessa hiljaisuudessa vielä hyvityksensä siitäkin, että suostui olemaan Nokialla muutaman vuoden miljoonia pienemmällä vuosipalkalla kuin mitä Microsoft ennen Nokia-visiittiä Elopille maksoi.

Avioero on asia, joka ei kuulu Nokian osakkeenomistajille. Se, että Elop ottaa asian esille, kertonee Elopista ja hänen motiiveistaan ehkä kaikkein eniten. Tällainen mieskö olisi muka tullut korjaamaan Nokian aiempia virheitä ja palauttamaan Nokian markkinajohtajan asemaan.

Tuleva yhtiökokous on teatteria, jossa vallattomat pienomistajat pääsevät purkamaan kiukkuaan. Ainoa lohtu on, että Microsoftin Lumia-puhelimet jäävät tulevaisuudessakin marginaaliin. Ei niiden kilpailukyky parane siitä, että Microsoft omistaa ennen Nokian omistamat toiminnot. Jossain vaiheessa Elop kyllästyy Ballmerin kiukutteluun, sillä eihän aikuisten oikeasti ole Elopin vika, että Windows Phone on huono menestymään Applea ja Androidia vastaan. Ehkä Elop siinä vaiheessa keskittyy harrastuksiinsa, koska omaisuus riittää siihen paremmin kuin elinaika.

Piensijoittaja Virtanen

Microsoftin kokeilu, Nokian katastrofi

JOHTAMINEN Runsas vuosi sitten toivoin, että Nokian yhtiökokous olisi tehnyt oikeita päätöksiä. Kuten pannut Elopin pihalle. Mutta ei tehnyt. Eikä tee, sillä Nokiasta on tullut instituutio, joka on irrallaan arkitodellisuudesta ja yksinkertaisimpien asioiden ymmärtämisestä.

Nokia ja sen valtaapitävät omistajat ovat instituutio, jolle eivät enää kelpaa yksinkertaiset ja selvät asiat. Jos piensijoittaja ymmärtää, mitä ei pidä tehdä, sitä ei voi uskoa, koska tieto ei ole maksanut vähintään satoja tuhansia dollareita ja sitä ei kerro riittävän kalliin firman analyytikko.

Elop hehkutti Amerikassa järjestetyssä hengellisessä kokouksessa, miten kymmenien miljoonien pikseleiden kamera ympättynä litteään läpyskään pelastaa yhtiön, joka joskus hallitsi maailman matkapuhelinmarkkinoita. Seurakunta myhäili.

Uskon vahvistukseksi media siteerasi yhtä naista Gartner-nimisestä firmasta. Se on kallis firma, ja siksi siis hyvä. Tämä nainen vakuutti, että kamera on hyvä ja se kyllä auttaa Nokiaa. Siis kaikki hyvin taas. Kyllä tämä tästä.

Naurettavaa. Nokian ihmekamera ei ole edes uusi juttu. Nokia yritti samalla tempulla, isoilla pikselinumeroilla, jo aikaisemmin. Ei tuo kamera pelastanut Nokiaa silloin, miksi se pelastaisi nyt. Kamerakännyköillä kuvaavat saavat mitä haluavat jo nykyisillä kännykkäkameroillaan. Miksi he luopuisivat kaikesta muusta kivasta, jota iPhone tai Android tarjoavat ja jota Windowsissa ei ole tai se on liian vaikeata?

Nokialaiset eivät ymmärrä, ettei Gartnerin konsultti osta kuin yhden kännykän. Sata miljoonaa käynnykkää on myytävä sadalle miljoonalle yksinkertaiselle kadun tallaajalle. He eivät ole analyytikkoja, vaan rationaaleja tunteilijoita.

iPhone ostetaan siksi, kun se on trendikästä. Siinä on huono kamera, niukka ohjelmisto ja kehnonlainen puhelin. Se ei osaa näyttää kaikkia nettisivuja, välillä se nimittäin sanoo ettei tätä sivua voi näyttää, mutta olkoon, ei sitten katsota sitä. Mutta siinä on sopivasti toimiva Facebookapplikaatio, ja on kivaa paljastaa kavereille huomaamatta, että mullakin on iPhonen uusin versio. iPhone on törkeän kallis, mutta mulla on ollut rahaa siihen!

Android ostetaan silloin, kun tarvitaan vaan se tavallinen nykyaikainen älypuhelin eikä lelu brassailua varten. Että voi soittaa, tsekata sähköpostin missä vaan ja aina voi tarkistaa netistä milloin mitäkin. Jos kiinnostaa, voi Androidillakin roikkua Facebookissa ja ottaa muistoksi tavallisia kännykkäkuvia. Jos haluaa maksaa vähän enemmän, voi ostaa halvan sijasta Samsungin kalliin Galaxyn. Ja valinnan varaa on monella muullakin kuin Samsungilla.

Yleensä en kohtaa nokialaisen käyttäjää, joka olisi maksanut vehkeensä itse. Nokia on käytössä siksi, että firman kalenteri ja sähköposti on synkattu puhelimen Windowsin kanssa. Monella on nokialaisen lisäksi oma iPhone tai Android. Koska se on kivampi ja sen kanssa saa tehdä mitä haluaa. Firman Windowsiin ei saa koskea, sillä sen pystyssä pysymisen kanssa on vaikeuksia ilmankin. Ja jos haluaa olla vapaalla, paras sammuttaa firman nokialainen. Eihän ilman puhelinta voi olla, joten siksikin on pakko olla oma.

Elopin avulla Microsoft on saanut paremman markkinaosuuden Windowsilleen. Mutta Nokian kannalta Elop oli ja on katastrofi. Naamasta näki, että Elop ei uskonut teatteriinsa itsekään. Ehkä hän uskoi siihen vilpittömästi pari vuotta sitten, koska ei ymmärtänyt kännykkämarkkinoista. Mutta pakkohan tyhmemmänkin on tällä kokemuksella tajuta, että ei Windows-seikkailu ollut Nokian mahdollisuus, vaan Microsoftin kokeilu.

Miksi en myy Nokiasalkkuani? Periaatteesta, vaikka se onkin oikeasti tyhmää. Periaatehan on, että viisas sijoittaja ei myy silloin, kun kurssi on alhaalla. Mutta myynti tuntuu siltä, kun tunnustaisi tappionsa. Ikään kuin itse olisin syypää Nokian romahtamiseen. Enempää en voi enää menettää, joten samapa tuo. Olkoon salkun arvo hintana siitä, että pääsen ainakin yhtiökokoukseen – jos viitsin mennä.

Piensijoittaja Virtanen

Valtio sijoittaa jätevesiin

KANSA MAKSAA Jaksaako joku vielä uskoa, että Talvivaara todella siivoaa vetensä? Että lähiseudun järvissä voi joskus taas uida?

Parhaillaan odotellaan, milloin jätevesipato murtuu seuraavan kerran. Kuten aiemminkin, Talvivaarasta vakuutetaan, että mitään hätää ei ole.

Todellinen läheltä piti -tilanne koettiin viikko sitten. Talvivaara keräsi rahaa osakeannilla, kun tieto uudesta vuodosta levisi. Oli hiuskarvan varassa, ettei Talvivaara olisi saanut kerättyä 261:ä miljoonaa euroa. Lopulta anti onnistui.

Talvivaaran uraanialtaat on muuten rakennettu aivan kipsisakka-altaiden viereen. Tiedossa ei ole, mitä tapahtuu, jos kipsisakka-altaiden jätevesi tulvii uraanilaitoksen puolelle. Sen verran toki tiedetään, että uraaniliuoksessa raskasmetallipitoisuudet ovat korkeita, mutta muuten viranomaiset vasta tutkivat asiaa.

Entä kuka onkaan Talvivaaran suurin omistaja? Sehän olemme me - jos siis uskotaan siihen, että valtio olemme me. Valtion sijoitusyhtiö Solidium latoi osakeannissa pöytään lähes 50 miljoonaa euroa ja kasvatti omistuksensa kaivosyhtiöstä 16,7 prosenttiin. Kuvitteleeko joku, että viranomaiset todella sulkevat kaivoksen, jos siinä on kiinni valtion rahaa tällainen potti.

Salaneuvos Vilmi

Suomesta vapautui vuokra-asunto!

ASUNTOKUPLA Maailman korruptoitumattomimmassa maassa on uutisoitu Finnairin, Ilmarisen ja rakennusyhtiön yhteisestä projektista. Siinä rakennetaan kriisissä olevalle lentoyhtiölle uusi uljas pääkonttori, eikä rakentajasta järjestetä tarjouskilpailua, sillä asia on jo saunassa sovittu. Rakentajaksi tulee SRV, ja pulinat pois. Kaikki hyvin, jätkät!

Myös kansalla menee hyvin. Samaan aikaan, kun kansa saa lukea lehdestä näin sujuvasti etenevästä rakennusprojektista, maailman onnellisimmassa maassa on vapautumassa myös yksi vuokra-asunto. Siinä on 24 neliötä ilman länsimaisia hapatuksia, kuten omaa suihkua. Asunto sijaitsee maailman vähiten korruptoituneen pääkaupungin keskustan liepeillä.

Vuokrapyyntö tällaisesta suomalaisesta onnelasta on 430 euroa. Tästä "asunnosta" järjestetyssä esittelyssä oli niin paljon kävijöitä, että jono ulottui korttelin taakse, ja esitteitä otti yli sata kiinnostunutta. Näin hienosti toimivat siis rakennusmarkkinat maailman korruptoitumattomimmassa maassa.

Ihan vertailun vuoksi, tästä voi katsoa, montako neliötä saa jonottamatta samalla tai pienemmällä vuokralla keskustan läheltä yhdestä Keski-Euroopan peräkylästä, jonka jotkut tuntevat nimellä Berliini.

Asuntoministeri Kiuru ja kaupunginjohtaja Pajunen, älkää turhaan vaivautuko selittämään mitään.

Ylioppilas Puupponen

Parasiittien aika

AHNEUS Euroopan johtava talousajattelija, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen puuhaa Suomeen veroparatiiseja käsittelevää huippukokousta. Kenties Urpilainen ottaa kokouksessa esille myös sen, että suomalainen työväen osuuskauppa on tehnyt bisnestä Siwoja ja Valintataloja pyörittävän veroparatiisifirman kanssa.

Mikäli Urpilainen kuitenkin on tosissaan, hän on hyvällä asialla. Veroparatiisit ovat yksi vääryysmaailman vakava oire, syöpä, joka näyttää vain leviävän. Jo paratiiseilla uhkailu näyttää olevan talouden valtiaille helppo keino kiristää valtioita alentamaan verotustaan, toisin sanoen kuihduttamaan perusturvaa ja köyhdyttämään köyhiä rikkaiden miellyttämiseksi.

Wikipedia määrittelee veroparatiisit tarkkaan ja huolitellusti. Rumemminkin tämän kansainvälisen hyvävelijärjestelmän voisi kuvailla. Veroparatiiseissa on kysymys loisimisesta ja toisten rahoilla elämisestä. Siis juuri siitä, mistä hyväosaiset syyttävät mm. työttömiä, matalapalkkaisia ja opiskelijoita.

Veroparatiiseihin tuloksensa vievät yhtiöt loisivat verorahoilla rakennetuissa, vakaissa yhteiskunnissa, joissa on verorahoilla tuotetun hyvinvoinnin turvin paljon ostovoimaisia kuluttajia. Parasiitit eivät kuitenkaan halua osallistua tämän vakauden rahoittamiseen, vaan piilottavat tuottonsa olosuhteisiin, joissa ei tarvitse maksaa veroja sivistysyhteiskunnan ylläpitämisestä.

Veroparatiiseissa itsessään mikään tavanomainen liiketoiminta ei kannattaisi, koska niissä "asuu" vain rikkaita yrityksiä ja yksityishenkilöitä. Parasiitit siis tarvitsevat kipeästi meitä tavallisia pulliaisia. Samalla kun parasiitit pakoilevat veroja, ne heikentävät rehellisesti veronsa maksavien yritysten edellytyksiä ja murentavat yhteiskuntien perustuksia. Verojen maksu jää entistä enemmän tavallisen virtasen harteille.

Mutta sehän on kansainvälisen velikerhon mielestä peräti hyvä homma.

Ylioppilas Puupponen

Ilmaomistajaohjauksen mallimaa

SIJOITTAMINEN Neuvostoliitossa vitsailtiin aikanaan lihasta ja kaviaarista, jota ei ollut. Suomessakin irtoaa komiikkaa asioista, joista puhutaan, mutta joita ei ole.

Suomalaista kaviaaria on mm. valtion harjoittama omistajaohjaus. Siitä puhutaan paljon enemmän kuin sitä tehdään. Viimeksi omistajaohjaus kelpasi keppihevoseksi, kun kansanedustajat keskustelivat Ylen aamu-tv:ssä siitä, pitääkö valtion vähentää osuuttaan katastrofi-Talvivaarassa vai peräti lisätä sitä.

Mm. kansanedustaja Eero Lehti (kok.) haluaa valtion kasvattavan osuuttaan Talvivaarasta, "koska osakeyhtiöissä tämä antaa jo huomattavasti paremman ohjausmahdollisuuden". Lehden mukaan esimerkiksi yli kymmenen prosentin osuudella valtio voisi ohjata kaivosyhtiön ratkaisuja.

Huutonaurua!

Milloin viimeksi valtio on käyttänyt ohjausmahdollisuutta niin, että sillä olisi ollut jotain merkitystä ennen kun on jo aivan liian myöhäistä? Käyttikö valtio ohjausmahdollisuuttaan, kun Stora Enso päätti lopettaa kannattavan sellutehtaan Kemijärvellä? Onko valtio merkittävä tekijä Finnairissa, josta se omistaa noin puolet? Omistajaohjaako valtio sekasotkusta toiseen kulkevaa VR:ää mitenkään, vaikka omistaa sen kokonaan?

Valtion ohjausmahdollisuudet ovat siis omistusosuudesta riippumatta nolla prosenttia, kun niitä ei kuitenkaan käytetä. Valtio on kuin mikä tahansa piensijoittaja, joka odottaa vain maltillista tuottoa salkulleen. Se pitäisi tunnustaa avoimesti, ja lopettaa omistajaohjauksesta lässyttäminen.

Ilmakitaran soitto on Suomessa suosittua kapakkaviihdettä. Siinä artisti soittaa kitaraa, jota ei ole, ja se naurattaa katsojia. Siksi on luontevaa, että myös ilmaomistajaohjaus on meillä kovassa iskussa. Erona vain se, että sen edessä hymy hyytyy.

Ylioppilas Puupponen

Puro sanoi puli puli

TALVIVAARA Osavuosikatsauksen julkaisun jälkeen velikerho on lähtenyt retkelle ja koittaa rentoutua kumisaappaat jalassa kuunnellen kainuulaisen puron solinaa. Purossa toistaiseksi virrannut runsas 600 000 tuhatta kuutiota jätelientä on kuitenkin aiheuttanut lievää hermostuneisuutta saappaiden varsien riittävyydestä. Puron jäteliemi näyttää tulevan altaasta, jonka eräs kerholainen muistelee alunperin tarkoitetun veden sijasta kipsisakalle. Raskasmetallisen ja uraanipitoisen puron äärellä veljeskunnan kollektiivinen otsasuoni pullistuu:
- Ihme juttu koko vuoto, vaikka pojat kelmua veteli louhikon päälle.
- Olet sen verran nuori, ettet kaikkea tiedä. Eikä tarvitsekaan! Ympäristöväki tämänkin taustalla on. Kaikki johtuu siitä höpönlöpön ympäristölupahakemuksessa, jossa luvan saamiseksi piti luvata järjestää suljettu vesikierto...
- Tietenkin luvattiin! Lupaamalla tulee paljon halvemmaksi kuin tekemällä, keskeytti kerhon nokkamies.
- Joo, ja kaupan päälle tuli isommat päästömäärät jätevedelle, vaikkakin riittämättömät. Sen takia vettä on ollut pakko johtaa avolouhokseen ja tuohon kipsisakka-altaaseenkin. Syyttäköön viranomaiset itseään, saatanan tunarit. Niiden määräysten mukaan tuo allaskin on rakennettu. Siellähän on Elyssä patoylitarkastajasta ja ylijohtajasta lähtien tämän hankkeen ukkoja töissä. Ei tämä meidän vastuulla voi olla, opasti kerhon joo-mies nuorinta veljeä.
- Pääasia kuitenkin, että saadaan allasta nyt tyhjemmäksi. Ja kun täällä aina sataa, jos ei vettä niin räntää, todettiin yhdessä ja painuttiin niskakyyryssä klubitiloihin takkatulen ääreen.

Klubitiloissa ulkona vallinnut aavistuksen kireä tunnelma alkoi sulaa tulen rätistessä takassa. Konjakkilasillisten jälkeen veljet liikuttuivat jo siinä määrin, että ELY-keskuksellekin satoi kiitosta, vaikkei se ollutkaan antanut lupaa veden varastoinnille kipsisakka-altaaseen.
- Ei ole lupaa ei. Mutta eipä ne sitä kieltääkään uskaltaneet.
- Patoakin antoivat korottaa mutinoitta.

Illan aikana menneitä muisteltiin ja maljoja nousi. Totuttuun tapaan maljapuheita pidettiin useamman tahon kunniaksi:
- Täydet pisteet Elyn siunauksella mittauksista vastanneille veljille!
- Näppärästi se lasten iho-oireilukin kuitattiin! Eipä sitä kukaan enää muista.
Kiitosta herui myös uskolliselle Tukesille, joka oli totuttuun tapaansa ymmärtänyt olla hiljaa kaikki nämä vuodet.

Illan tunnelma oli pääsääntöisesti mielialoja nostattava. Erityisen ylpeitä oltiin sekä yrityshistoriallisesti että yhteiskunnallisesti siitä saavutuksesta, että oltiin onnistuttu valjastamaan armeijakin mukaan toimintaan. Veljistä nuorin sortui kuitenkin pikkutunneilla muistelemaan tuoreinta osavuosikatsausta. Miten esimerkiksi nikkelin suhteen odotukset eivät olleet lainkaan toteutuneet? Vielä alkuvuodesta arveltiin, että tänä vuonna sitä saataisiin 30 000 tonnia. Kesällä arvioitiin, että ehkä viisi tonnia vähemmän. Nyt näytti, että hyvä jos viime vuoden 16 000 tonniin päästäisiin. Tehdas seisoo tuottamattomana, mutta kulut kasvavat ja tappiota on jo nyt tullut raskaasti enemmän kuin viime vuonna. Entäpä nämä ituhipit, mökkien huru-ukot ja muut piipertäjät, jos joku höyrähtänyt ottaakin niiden väitteet ympäristöongelmista todesta? Kokeneemmat veljet rauhoittelivat muistuttamalla, että onhan meillä Solidium. Aina voidaan pistää vaikka suunnattu anti pystyyn. Tyhmiähän ne ovat jolleivat täkyyn tartu. Viime vuonna ja vielä annin jälkeen tänäkin vuonna pitivät Talvivaaraa moneen otteeseen hyvänä sijoituksena. Nythän tätä saa huomattavasti halvemmalla, eli sijoitus ei kun paranee. Eikä eläkeyhtiöt osaa muuta kuin peesata.Tämä hanke on jo nyt niin suuri, ettei valtiolla ole varaa antaa sen kaatua rahanpuutteeseen. Veljistä nuorin saatiin myös lopulta vakuuttumaan siitä, että tämän kokoluokan hanke suojelee tekijäänsä automaattisesti kaiken maailman hörhöiltä.
  
 - Hyvä veli, älä huoli. Voit nojata turvallisin mielin nahkasohvaan. Pojat muuten kuuluu paikanneen altaankin jo hyvään kuntoon. Pienet sille!

Järjestöneuvos Jurmu

Päivitys talouden sanakirjaan

SIJOITTAMINEN Kerhomme keittiön pöydän äärellä mietittiin jokin aika sitten kuumeisesti, mitä tarkoittaa, kun joku jättimäinen projekti on siirtynyt projektinomaiseen toimintaan ja siihen liittyviin haasteisiin, eikä meillä tässä ole mitään hätää. Vaihdamme vain vähän jätkiä. (1.10.2012)

Nyt tiedämme, että se tarkoittaa sitä, että suuren ydinvoimalahankkeen pääsijoittaja on vetäytymässä, ja homma on kaatumassa kokonaan. (24.10.2012)

Ylioppilas Puupponen

Toimiva kilpailuvalvonta - Suomelle vieras asia

KANSA MAKSAA Maailman läpinäkyvimmässä maassa ollaan yllättyneitä. On nimittäin paljastunut, että EU:ssa on toimiva kilpailuvalvonta.

Suomen valtion pörssisalkkuja hoitavan Solidiumin johtaja on yllättynyt siitä, etteivät Outokummun junailemat yritysjärjestelyt menneetkään läpi EU:n kilpailuviranomaisten syynistä. Tämä merkitsee myös järjestelyn muuttumista epäedulliseksi yhtiölle ja sitä kautta taloudellisia tappioita.

Yllättyminen on ymmärrettävää, onhan Suomessa totuttu siihen, että suuret saavat rauhassa suurentua, eikä oma viranomaisemme puutu siihen pitkällä kepilläkään. Esimerkiksi ruokakauppamme duopoli on kasvanut kaikessa rauhassa jo yli 80 prosentin, mutta sitä ei ole ryhdytty pilkkomaan kilpailun turvaamiseksi.

Outokummun epäonnistuneen tempauksen seurauksena yhtiön osake sukelsi pörssissä, eli valtion, eli kansalaisten omaisuuden arvo heikkeni. Onneksi ihan kaikille ei käynyt huonosti: johtajat on uutisen mukaan sitoutettu tähän kurjaan muutosvaiheeseen ylimääräisellä salkullisella isoja seteleitä. 

Ylioppilas Puupponen

Maailman proletaarit, sijoittakaa

LOBBAUS Suomen kansa toimii taas yhteistä määränpäätä vastaan. Tuoreen sijoittajabarometrin mukaan suomalaiset eivät tajua sijoitustuotteita, ja heidän kiinnostuksensa sijoittamiseen on ylipäätään vähentynyt.

Tämä on tietenkin kauheaa.

Puupponen on niin vanha, että muistaa senkin ajan, kun suomalaiset sijoittivat rahansa ihan tavalliseen elämään: ruokaan, asuntoon ja välttämättömiin hyödykkeisiin. Ulkomailla ei käyty edes joka vuosi, ja televisio vaihdettiin vasta, kun se meni rikki - siinä 20 käyttövuoden paikkeilla. Ajatus siitä, että enemmistö tavallisista ihmisistä työntäisi rahojaan sijoitustuotteisiin, ei tullut tuohon aikaan mieleenkään.

Tämä oli tietenkin kauheaa. Se, että ihmiset elivät vaatimattomasti, eivätkä juosseet materian ja pörssikurssien oravanpyörässä, tuotti nälänhätää talouseliitille, joka ei saanut kansan pikku ropoja käyttöönsä, vaan joutui junailemaan hankkeensa ihan omilla rahoillaan. Se piti talousmaailman maltillisella polulla: kuten nykyeliitti sanoo, kakku piti ensin leipoa ennen kuin sitä pystyttiin jakamaan. Kansalaista ei myöskään syyllistetty siitä, ettei hän halunnut leikkiä pörssipeluria.

Nyt ei mikään kakku ole riittävän iso, kaikkien on saatava kaikkea mahdollisimman paljon, ja jokaisen kunnollisen kansalaisen on liityttävä mukaan Systeemiin pistämällä ylimääräiset rahansa osakkeisiin. Osinkojen toivossa tallaaja oppii hokemaan, kuinka yrityksen ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa ja hännystelee lehtien uutiskommenttipalstoilla talouselämän jumalolentoja iloiten jokaisesta saneerausuutisesta.

Keräämällä kansalaisia pyramidihuijaukseen Systeemi pystyy vaimentamaan siihen kohdistuvan kritiikin. Kun tavan tallaajan menestys alkaa olla riippuvainen pörssikursseista, hänestä ei ole enää arvostelemaan Systeemiä. Kautta maailman Systeemi kiertää lobbaamassa veroalennuksia ja sanelee, mitä poliittisia ratkaisuja tulee jättää tekemättä, että Systeemin edustajat eivät pakene maasta. Tästä on Suomessakin tuore esimerkki rahoitusmarkkinaveron osalta.

Piensijoittaja-wannabe-wahlroosit säestävät, ja yhteiskunnat kurjistuvat, kun rahat menevät veroalennuksina Systeemille. Yhdysvalloissa on laskettu, että yhden ainoan presidentti Bush nuoremman valtakaudella julkinen sektori menetti 3000 miljardia dollaria. Kun näin on toimittu, on sitten hyvä julistaa, kuinka mummoja ei voida hoitaa, jollei pidetä huolta talouskasvusta.

Kaikki maailman proletaarit, tehkää parannus - tukekaa talousjumalia ja sijoittakaa.

Ylioppilas Puupponen

Uusi Nokia varoittaa jälleen

TALVIVAARA Kaksi ja puoli kuukautta sitten uusi Nokiamme antoi negatiivisen tulosvaroituksen. Tuolloin syinä oli mm. ennakoimattomat työturvallisuuden parantamiseen liittyvät toimenpiteet sekä ympäristöinvestoinnit. Paljon ei ehtinyt vettä liuotusaltaassa virrata, kun oli taas varoitettava. Tämänpäiväisestä Talvivaaran Kaivososakeyhtiön tuotantopäivityksestä käy ilmi, että kuluvalle vuodelle annetun tuotantoennusteen saavuttaminen on epätodennäköistä.

Tällä kertaa yhtiö löytää syitä työntekijästä, joka meni kuolemaan yhtiön tontilla aiheuttaen toiminnallaan ikävän seisakin. Syylliseksi todetaan myös Suomen ilmasto. Ulkopuolinenkin on huomannut yhtiön ylle kasaantuneet pilvet, mutta niistä niskaan satanut vesi on yllättänyt Talvivaaran. Myös keväisin tapahtuva lumien sulaminen on tullut yhtiölle täytenä yllätyksenä.

Vaan ei hätää, ongelmista on kuulemma taas kerran opittu. Oppilas vaikuttaa kyllä hieman tavallista kovakalloisemmalta. Sitä on kyllä tuettu, sen tekosia on katsottu läpi sormien ja kallista erityiskohtelua on annettu. Ilmeisesti meillä kansakuntana on varaa näinkin kalliiseen koulutukseen, jossa ympäristö pilaantuu, eikä työntekijöiden turvallisuudesta piitata. Vastineeksihan on yhtiökokouksessa joka kerta kuitenkin kuu valkokankaalle heijastettu. 

Tänä vuonna aloitettu HV-kerhon blogi kirjoitti Talvivaarasta ensimmäisen kerran helmikuussa. Noihin aikoihin järjestettiin suunnattu osakeanti institutionaalisille sijoittajille, johon myös valtion sijoitusyhtiö Solidium osallistui. Vaikka anti loukkasikin osakkeenomistajien tasavertaisuutta ja romautti yhtiön markkina-arvoa yli 100 miljoonaa, voi piensijoittaja nyt riemuita, ettei tuolloin päässyt vahingossakaan osallistumaan ko. antiin. Ennen antia osakkeen hinta oli n. 4 euroa, anti-ilmoituksen jälkeen 3,50. Tänään omistajat jännäävät lasketaanko eilisestä päätöskurssista 10, 15 vai 20 prosenttia. Joka tapauksessa osakkeen hinta tulee jäämään reilusti alle kahden euron. 

Kevään aikana valtion sijoitusyhtiö Solidium vähensi omistustaan vakaassa ja tuottavassa teleoperaattoribisneksessä myyden Telia-Soneraa n. 450 miljoonan euron edestä nopeutetussa tarjousmenettelyssä (=alennuksella). Se myös laski liikkeelle 600 miljoonan joukkovelkakirjalainan. Tämän reilun miljardin se halusi kiireesti päästä pumppaamaan kaivosteollisuuteen mm. Talvivaaraan. Kiire tulee usein kalliiks, niin nytkin. Vähentämällä rauhallisemmin omistustaan TeliaSonerasta olisi saatu parempi hinta, lisäksi Talvivaaran osakkeen arvosta on sulanut noista antiajoista karkeasti 50 prosenttia. Markkinamyllerryksessä TeliaSonerakin on laskenut, mutta puhutaan vain joistakin prosenteista. TeliaSonera tekee tulosta ja jakaa omistajilleen vuosittain varsin hyvää osinkoa (tänä keväänä n. 6%), Talvivaaran suhteen tulosta ei tule, eikä osingoista ole pelkoa. Usko Talvivaaraan Solidiumilta ei ole kuitenkaan loppunut, viime kuussa se lisäsi omistustaan yli 800 000 kappaleella. Yhteisiä varojamme ei pumppaa Kainuun korpeen yksistään Solidium. Myös eläkeyhtiöt ovat sijoittaneet rahojamme uuteen Nokiaan ja ne löytyvät varsin korkealta Talvivaaran omistajalistalta.    

Vaikka Talvivaara moneen kertaan lupaamansa kuun joskus lunastaisikin, jää ympäristötuhojen ja työturvallisuuslaiminlyöntien jälkeen lasku, jonka maksamiseen ei löydy varoja eikä keinoja.

Tuoreen presidenttimme taannoinen pohjoisen retki ja siellä antama ilmoitus, jonka mukaan kaivosten valvonta on riittävä, eikä sitä ole mitään syytä kiristää huomioitiin myös HV-kerhossa. Samassa yhteydessä Niinistön lausuma näkemys siitä, että kaivoshankkeet mahdollisuuksineen ovat uusi Nokia, tuntuu pätevän ainakin Talvivaaran kohdalla hämmentävän hyvin ja nopeasti. Sekä Nokian että Talvivaaran kurssit ovat tuon lausahduksen jälkeen suorastaan imeytyneet toisiaan kohti. Tänään kuin presidentin ennusteen kliimaksina ne  koskettivat kevyesti toisiaan. Valitettavasti matkan suuntana on molemmilla yhtiöillä jo pitkään ollut kaakko. 

Järjestöneuvos Jurmu