Romutusjunat – Punavihreän hallituksen musta ohjelma

Tänään lähtee Turusta jälleen yksi junallinen matkustajavaunuja romutettavaksi. Lyhyen syksyn aikana tämä on ainakin neljäs junallinen. VR lähettää hävitettäväksi muutama vuosi sitten kymmeneksi vuodeksi korjattuja nykyaikaisia vaunuja.

Hallitusohjelma ei voi toteutua. Vaikka hallitus istuisi vaalikauden loppuun asti, tämän hallituksen aikana ei ehditä hankkia junia, jotka junamatkustamisen lisääminen tarvitsee. Tämä on Veronmaksajien Rautatieyhtiön VR:n tahto. Ja se on hallitukselle vahvempi tahto kuin oma hallitusohjelma.

Antti Rinteen ja nykyisin Sanna Marinin hallitus kirjasi ohjelmaansa junamatkustamisen lisäämisen. Mutta se kirjasi myös, että Veronmaksajien Rautatieyhtiö VR saa pitää monopolinsa sekä rahansa. Rautateistä ja EU:n rautatiepolitiikasta ja säännöistä tietämättömät poliitikot uskoivat VR:n johdon puheita siitä, että veronmaksajien rahoilla kustannettava monopoli lisää junaliikennettä.

Rinteen hallituksen liikenneministeri Marinista tuli vuosi sitten pääministeri. Marinin tilalle liikenneministeriksi SDP istutti toimittaja Timo Harakan. Syksyllä Harakka ihmetteli, miksi junalla matkustaminen kasvaa kohisten Britanniassa ja Ruotsissa, joissa valtionyhtiön monopolit on purettu. Mutta ei Suomessa, jossa VR on 25 vuotta vakuuttanut, että monopoli lisää junaliikennettä.

Viime viikolla paljastui yllätyksenä kaikille, että VR oli myynyt monopolinsa liikenneministeriölle eli LVM:lle muutamalla kymmenellä miljoonalla. Muodollisesti raha tulee siitä, että LVM maksaa ensi vuonna VR:lle myös velvoiteliikenteestä. Velvoiteliikenne tarkoitti sellaisia junavuoroja, jotka VR oli ilmoittanut LVM:lle tappiollisiksi, mutta jotka VR joutui kuitenkin ajamaan siitä hyvästä, että se sai pitää monopolinsa. Tämän järjestelyn VR:n oli ollut hyväksyttävä, koska EU:n laki siihen velvoittaa.

Alalla ihmeteltiin, miten näin voi käydä, kun VR:lle oli luvattu monopoli vuoden 2024 loppuun. Mutta tämä on puhdasta matematiikkaa. VR maksimoi junaliikenteen sijasta omistajaltaan lypsämäänsä veronmaksajien rahaa. VR siis toteuttaa hallitusohjelmasta vain puolet eli verorahojen käytön. Junaliikennettä VR ei lisää.

Ja kun VR:ssä tiedetään, että poliitikkoja on helppo höynäyttää, sen kannattaa myydä monopolinsa sopimustekstistä saadakseen paljon rahaa tilalle, kun se voi tosiasiassa pitää monopolinsa konstilla, joka on toiminut hyvin vuosikaudet paitsi viime hallituskaudella. Tämä konsti on junakaluston tuhoaminen.

Viime hallituskaudella liikenneministerinä ei ollut poliitikkoa, vaan menestynyt yrittäjä. Lähes ensi töikseen ministeri kielsi junakaluston hävittämisen ilman ministeriön lupaa. Koska yrittäjä ymmärtää, että junat ovat tuotantovälineitä. Ja lisäksi arvokkaita sellaisia, ja niiden ostaminen kestää monta vuotta.

Kun Rinteen hallitusohjelma lupasi palauttaa VR:lle vapauden ohjata omistajaansa, junien romuttamiskysymys kävi merkityksettömäksi. Lisäksi yhtiöllä oli muuta puuhaa, kun sen piti hätyytellä kilpailijat pois tarjoamasta lähijunaliikennepalveluita Helsingin seudun HSL:lle ja pohjustaa aiemman VR-Trackin rakennus- ja kunnossapitotoiminnan myynnin tapaan junien kunnossapidon myymistä ulkomaisille sijoittajille.

Junien hävittämisen aika tuli nyt syksyllä monopolisopimuksen myymisen vuoksi. Kun VR hävittää junaliikenteen supistamisen vuoksi jouten jäävät vaunut ja veturit, VR:llä säilyy monopoli, vaikka se sopimusteksteistä poistetaankin. Sillä jos junia ja vaunuja ei ole, kukaan ei voi tulla kiusaamaan VR:ää pakottamaan palvelun parantamiseen ja asiakasystävälliseen hinnoitteluun. Upporikkaatkin kilpailijat pysyvät poissa ainakin 3–4 vuotta, vaikka ne tilaisivat heti Suomeen sopivia junia.

VR:n kannatti siis luopua monopolista ja saada siitä kymmenien miljoonien rahat veronmaksajilta. Sillä pitämällä monopolinsa vuoden 2024 loppuun VR olisi jäänyt ilman ylimääräisiä rahoja. Vaikka mahdolliset kilpailijat olisivat ilmestyneet kiusaksi yhtä nopeasti kuin nytkin.

Hallitusohjelman toteuttamisen myönteisen puolen VR kuitenkin esti. Jos ministeri Harakka tai ympäristöministeri Mikkonen kuvittelivat salaa, että nythän saadaankin junaliikenne Britannian ja Ruotsin tapaan kasvuun kun VR jalosti luopui monopolistaan, ministerit tulevat pettymään. Rahat menivät, mutta junaliikenne ei kasva. Koska hallitus ei edellisen hallituksen tapaan osaa, ymmärrä tai halua huolehtia siitä, että junaliikenteen lisääntymiseen on olemassa tarvittavat junat ja vaunut.

Kun tämän päivän romutusjunan vaunut on parissa viikossa tuhottu, VR on vasta puolivälissä tämän kuun alussa ilmoittamastaan hävitysjuhlasta. Kun ministerit Harakka, Mikkonen ja Tuppurainen ovat antaneet VR:n hävittää loputkin junat ja vaunut, ministereiden oma hallitusohjelma kuin myös EU:n tuoreet ilmastotavoitteet ovat junaliikenteen osalta mahdottomia Suomessa.

Punavihreä hallitus tekee sysimustaa liikennepolitiikkaa. Ja VR rypee veronmaksajien rahoissa.

VR sai joululahjan, ministerit vain risuja.

Vientineuvos Valtanen

Junamonopolilla on kova hinta

Tänään vihdoin nähtiin vuosikymmenten väännön tulos ja saatiin selville VR:n monopolin hinta suomalaisille veronmaksajille. HSL kertoo tiedotteessaan, että VR saa pääkaupunkiseudun lähijunaliikenteestä tulevien 10 vuoden aikana 275.000.000 euroa vähemmän rahaa kuin jos monopoli olisi jatkunut.

Onko verorahojen 275 miljoonan säästö paljon vai vähän? HSL:n mukaan hintataso on laskenut 40 % vain viidessä vuodessa. Eli lähes puolet, joten 275 miljoonaa on tässä tapauksessa todella paljon.

Käytännössä VR:n monopoli Suomen henkilöjunaliikenteessä ei kuitenkaan vieläkään murtunut. Koska VR voitti kilpailijansa. Mutta oikeastaan voitto oli veronmaksajille vielä parempi kuin jos kilpailun olisi voittanut joku muu. Sillä nyt VR ei pääse selittämään, että se joku muu tarjosi halvemmalla, koska sen palvelu on huonompaa kuin VR:n palvelu.

Vai myöntääkö VR nyt, että se ajaa lähijuna olematta turvallinen, täsmällinen ja muutenkaan laadukas?

Maan hallituksen hallitusohjelmassa on lupailtu VR:lle jopa verovapautta. Mutta VR:n monopoliasemaan liittyvät jatkopäätökset piti tehdä sen perusteella, mitä opitaan HSL:n kilpailutuksesta.

Hallitus ei kuitenkaan odotellut HSL:n kilpailutuksen tulosta. Jo maaliskuussa liikenneministeriö ilmoitti koronahälinän viedessä uutistilan ja ministereiden ajan, että junaliikenteen ostot tullaan tekemään VR:n kanssa suoraan ilman kilpailutusta. Hämeen Sanomat lienee ainoa media, joka mainitsi asiasta julkisuudessa. Ja kysyi myös monopolin jatkamisen laillisuudesta oikeusoppineilta, ei VR:n johdolta, kuten liikenneministeriö.

Ministeriö ei kerro suorahankintailmoituksessaan hankinnan laajuutta. Valtion budjetti kertoo, että puhutaan vuosittain yli 30 miljoonasta eurosta. Se on noin kolmannes valtion joukkoliikennerahoituksesta. HSL:n kilpailutuksen perusteella 9-vuotinen monopolisopimus maksaa veronmaksajille liikaa noin 128.000.000 euroa.

HSL:n kilpailutus on nyt ratkaistu. Kokemus siitä on, että monopoli maksaa ja paljon. Vai eikö 128 miljoonaa euroa olekaan Suomen hallitukselle paljon, kun se on sentään vähemmän kuin 275 miljoonaa, joka on monopolin hinta pelkästään pääkaupunkiseudulla?

Vientineuvos Valtanen

Velikerhon maksun aika

Antti Rinteen pääministeripesti päättyi eilen lyhyempään kuin pahimmatkaan skeptikot osasivat odottaa. 181 päivää ei ole heikoin tulos vuodesta 1970 lähtien. Mutta velikerhoa ei voi olla harmittamatta se, että heidän parjaamansa Sipilän hallitus on 1470 päivällään puoleen vuosisataan pitkäikäisin.

Arvioin puoli vuotta sitten, ettei Hyväveli-media tule kiusaamaan omaa hallitustaan. Eikä ole tullut. Sen sijaan media on paljastanut leppymättömän pitkävihaisuutensa. Iltalehti syyttää hallituksen kaatumisesta entistä pääministeriä. Syyksi on kaivettu myös SDP:n 16 vuoden takainen näytelmä, jossa SDP vaihtoi Keskustan pääministerin, minkä Keskusta nyt kosti.

Punavihreiden toimittajien näyttää olevan mahdotonta myöntää, että punavihreän hallituksen pääministerin eron takana ovat pääministerin omat teot. Syyllinen on keksittävä jostain muualta. Vaikka tyytymättömyyttä pääministeriin on ollut kaikissa hallituspuolueissa, pääministerin oma puolue mukaan lukien, ainoa syylliseksi kelpaava taho on Keskusta, joka ei ole vihervasemmistolainen puolue.

Populismin aika antaa velimediallekin tilaa keksiä salaliittoteorioita, kuten Sipilä tai Jäätteenmäki. Entäpä jos salaliitto onkin paljon lähempänä? Paljon paremmat syyt kostaa ja kaataa Rinne on niillä, jotka Rinne on SDP:ssä jyrännyt. Tavallinen syyllinen on se, joka teosta hyötyy.

Suurin Rinteen erosta hyötyvä puolue on SDP itse, kun sen kannatus on huvennut Rinteen hallituksen aikana samaan sarjaan Keskustan kanssa. Henkilöinä hyötyvät ne, jotka havittelevat Rinteen paikkaa pääministerinä. Keskusta on pikemmin häviäjä, kun se auttaa SDP:tä saamaan kannatuksensa käännetyksi kasvuun.

Maksun aika tuli ay-veljille. Ne saivat vaalirahoituksellaan puoleksi vuodeksi hallitusvallan, mutta eivät ymmärtäneet, että maan hallitus ei ole etujärjestö ja pääministeri ei ole edunvalvontajohtaja. Ei ole ihme, ettei kehuttu hallitusohjelma ole edennyt toteutukseen millään myönteisellä tavalla.

Sekä hallituksen että velimedian pääjuttuina on pyörinyt erikoinen sirkushuvi, valtionyhtiöiden johtajien pompottaminen ja syyttäminen. Tikun nokkaan nostetaan syytettäväksi johtajia, joista ikään kuin yllättäen paljastuu, että heillä voi olla jopa miljoonan vuositulot ja he toimivat maksimoidakseen yhtiön voitonteon. Onhan se yllätys, kun hallituspuolueet ovat olleet itse edellisten hallitusten aikana johtajia tavoitteineen ja sopimuksineen palkkaamassa. Mutta onpahan populistista uutisviihdettä, ettei tarvitse hallitukselle ikävistä asioista kertoa.

Varaehdokas Lahtinen

Velikerho taas vallassa

Velikerho hävisi edelliset eduskuntavaalit vuonna 2015, mutta nyt se on palannut valtaan. Velikerho ei voittanut vaaleja, mutta se voitti hallitusneuvottelut. Niinpä Suomi palaa menneisyyteen, jossa kansanvalta on ulkoistettu ammattiliitoille ja muille edunvalvojille. Ja media on vallanpitäjien kontrollissa. Ja vallanpitäjät ovat rahoittajiensa kontrollissa.

Tämä kaikki vahvistui torstaina, kun hallituspuolueiden äänillä myös oppositio joutui hyväksymään hallitusohjelman. Asiallisesti velikerhon hallitus ja sen ohjelma syntyivät jo keskiviikkona 5.6., kun Keskusta siunasi osallistumisensa hallitukseen. Sillä Keskustan kanta oli sekä välttämätöntä mutta myös riittävää sille, että demareiden johtama hallitus syntyi. Tämä käy selväksi hyvin päivän Hesarin kolmen aukeaman jutusta, jossa kerrotaan hallitusneuvottelujen kulku demareiden silmin.

Vielä oikeammin voi todeta, että velikerhon hallitus varmistui jo vaali-iltana, kun al-Taeen äänien tuella oli varmistunut demareiden yhden paikan enemmistö suurimpana eduskuntapuolueena. Sillä olihan demareiden puheenjohtaja jo ennen vaaleja kertonut, että hän haluaa hallitukseen Keskustan kanssa. Siitä huolimatta tai juuri siksi, että galluppien perusteella Keskustan kannatus oli pohjakosketuksessa.

Hesarin juttu osoittaa myös Hyväveli-median aseman. Velimedialla on jälleen suora yhteys velikerhon hallitukseen. Ja toisinpäin. Tällä hallituksella ei tule olemaan ongelmia lehdistön kanssa. Pääministeriä ei tulla herjaamaan eikä ikäviä asioita julkaista tarkistamatta, jos pääministeri ei vaikkapa puoluevaltuuston kokouksen vuoksi pysty päivystämään toimittajan puheluita. Televisiossa hallituksen mediavalta näkyy naamasta. Toimittajat eivät pysty peittämään iloaan omasta hallituksestaan. Punaisten mekkojen käyttökin on loppunut, kun vaalit ovat nyt ohi ja hallitus koossa.

Valtakunnassa siis taas kaikki hyvin. Ainakin vähän aikaa, ennen kuin tulee maksun aika. Vaikka todennäköinen ratkaisu on, että miljardilupaukset rahoitetaan velalla. Ainakin niin kauan kunnes EU:n velkarajat tulevat vastaan. Sen jälkeen siirrytään syömään tavallisen kansalaisen lautaselta. Verojen korottamiset ja lupausten toteuttamatta jättämiset eivät ole leikkauksia. Mutta eihän näistä mitään haloota nouse, koska Hyväveli-media ei revi näistä isoja otsikoita eikä uutisten pääjuttuja.

Varaehdokas Lahtinen

Velikerhon hallitusneuvottelut

Kuten on sovittu, Säätytalolla käydään hallitusneuvotteluja ay-veljien johdolla. Entinen ammattiyhdistyspomo on kutsunut vanhat kaverinsa kirjoittamaan hallitusohjelmaa. Erityisesti niitä osia, jotka ammattiyhdistysliike haluaa mieleisikseen. Lisäksi Säätytalolla ovat lobbausfirmojen edustajat, jotka rahasta edistävät mitä vain mitä asiakkaat tahtovat.

Edellisissä hallitusneuvotteluissa tämä hyvien veljien hallitusohjelmaperinne katkaistiin. Lobbareita ja etujärjestöjä ei Säätytalolle päästetty. Asiasisällöstä vastasivat virkamiehet, joilla on edes virkavastuu totuuden puhumisesta. Ainakaan he eivät ole jäävejä, sillä virastot eivät harjoita liiketoimintaa ja tavoittele osinkoja ja bonuksia. Eivätkä virastot ole etujärjestöjä, joiden tavoite ei ole yhteinen etu vaan päinvastoin, jonkin ryhmän etu yhteisen edun kustannuksella.

Kaverinsa Säätytalolle kutsunut pääministeriehdokas närkästyi julkisuudesta ja selitti, että ay-väki edustaa Säätytalolla vain puoluetta, ei edunvalvontaa. Näyttääkin siltä, että pääministeriehdokas ei edes ymmärrä, mitä jääviys tarkoittaa. Ainakaan silloin, kun se koskee hänen ja hänen kavereidensa etuja.

Ilmeisesti etujärjestöstä tullut pääministeriehdokas ei ymmärrä sitäkään, että puolue ei ole etujärjestö. Tai ehkä siinä onkin selitys. Pääministeriehdokas puhuu aivan totta sanoessaan ay-pomojen edustavan puoluetta, jos puolue onkin ammattiyhdistysten etujärjestöpuolue.

Hallitusneuvotteluista oppositioon tiputettu Kokoomus arvostelee myös velikerhon hallitusneuvotteluita. Arvostelulle antaa uskottavuutta se, että edellisissä neuvotteluissa Kokoomus oli mukana ja noudatti edellisen pääministerin periaatetta katkaista etujärjestöjen ja lobbareiden pääsy hallitusneuvotteluihin. Emme kuitenkaan tiedä, miten Kokoomus olisi suhtautunut pääministeriehdokkaan toimintatapaan, jossa Kokoomusta lähellä olevien etujärjestöjen ja yritysten edustajat olisi myös kutsuttu Säätytalolle.

Kokoomuksen uskottavuutta nakertaa myös puolueen toiminta viime vaalikauden aikana. Kokoomus ajoi vahvasti terveysalan firmojen etua. Terveysfirmat ovat lujittaneet suhteensa Kokoomukseen värväämällä johtajikseen näkyviä kokoomuspoliitikoita, jotka ensin olivat petaamassa firmoille markkinoita julkisen hallinnon puolella.

Lobbausta puolustellaan sillä, että lobbareilta tietämättömät poliitikot saavat tietoa. Selitys ei kelpaa. Lobbareiden tieto on yhtä hyvää kuin kaiken ostetun mainonnan sisältämä yksipuolinen kehuminen. Julkiseen hallintoon kuuluvat virastot siksi, että poliitikot eivät ole asiantuntijoita, vaan arvovalintojen tekijöitä. Virastot ovat vastuussa luotettavan tiedon välittämisestä poliitikoille.

Virastojen tarkoitus on, että poliitikoilla on arvovalintojen tekemiseksi käytössään totuudenmukainen tieto. Lobbareiden ja etujärjestöjen tavoite on vastakkainen. He tarjoilevat yksipuolista tietoa, joka jo yksipuolisuutensa vuoksi on totuudenvastaista. Lobbarin totuus voi olla totta, mutta ei koko totuus. Lisäksi yksipuolisenkin tiedon sisältö voi olla totuudenvastaista, sillä lobbareilla ja etujärjestöillä ei ole vastuuta väitteistään.

Säätytalon neuvottelut jatkuvat velikerhon voimalla. Vain yksi lobbari käveli ulos. Jos kaikki lähtisivät, rakenne romahtaisi. Ja se osoittaa, että neuvottelut perustuvat aivan tarkoituksella velikerhon osallistumiseen. Pääministeriehdokas on halunnut, että parissa viikossa tehdään sellainen määrä tekstiä, ettei sitä voi tehdä kuin kokoamalla lobbareiden ja etujärjestöjen mieleiset vaatimukset yhteen.

Vientineuvos Valtanen

Äänestäjän kuluttajansuoja ja al-Taee

Heti kun eduskuntavaalien tulos oli selvinnyt, selvisi myös, että osa valituista kansanedustajista asettuu ehdolle eurovaaleihin. Ei ollakseen haluttomia kansanedustajiksi eikä pyrkiäkseen europarlamenttiin, vaan keräämään ääniä puolueen vaalilistalle ja sen muille ehdokkaille. Tietenkin näin kannattaa toimia, koska eduskuntaan valitut ovat juuri keränneet vaaleissa eniten ääniä, niin kai he keräävät ääniä seuraavissakin vaaleissa.

Ehdokkaita asettavat puolueet hurskastelevat selittämällä, että eihän äänestäjän tarvitse äänestää ehdokasta, joka on ilmoittanut, ettei äänistään huolimatta ota paikkaa vastaan, jos tulee valituksi. Jos puolueet oikeasti ajattelisivat näin, ne eivät asettaisi vale-ehdokkaita.

Mutta vielä törkeämpää äänestäjien kuluttajansuojan rikkomista on SDP:n toiminta ehdokkaan ja kansanedustajan al-Taeen kanssa.

Al-Taeen rasistiset Facbook-kirjoitukset tulivat ensi kerran julkisuuteen marraskuussa 2018. Eli kuukausia ennen eduskuntavaalien ehdokaslistojen jättämistä vaalilautakunnalle. Al-Taee vakuutti silloin STT:lle, että väitetyt kirjoitukset ovat mustamaalausta. Ikävän julkisuuden välttämiseksi kaikki puolueet selvittävät tällaiset taustat hyvin tarkkaan ennen lopullista ehdokkuutta. Joten kirjoitukset eivät tulleet SDP:lle yllätyksenä vaalien jälkeen.

SDP otti kuitenkin tietoisen riskin ja päätti vaieta kirjoituksista menestyäkseen vaaleissa. Al-Taee oli ilman menneisyyttään kärkiehdokas. Se tarkoittaa tuhansia ääniä, mikä al-Taeen kohdalla myös toteutui.

SDP:n kannattaa ottaa tällainen riski. Samasta syystä kuin puolueet haalivat listoilleen julkkiksia ja vale-ehdokkaita. Puolue tarvitsee ääniä, ei henkilöitä. Äänet käytetään puolueen todellisten vallanpitäjien vallan pönkittämiseen. Hankalia ehdokkaita ei tarvitse ottaa mukaan eduskuntaryhmän johtoon, valiokuntiin eikä ministereiksi. Pahimmassa tapauksessa ongelmat voidaan vaikka vaihtaa varaehdokkaiksi.

SDP:n manööveri al-Taeen kanssa onnistui täydellisesti. Se saattoi jopa ratkaista vaalien voittajan.

On aivan ilmeistä, että al-Taee turvasi SDP:lle yhden paikan enemmistön eduskunnassa. Erityisesti al-Taeen kirjoituksista vaikeneminen oli SDP:lle onnistunut ratkaisu. Jos kirjoitukset olisi käsitelty ennen vaaleja mutta ehdokasasettelun jälkeen, al-Taeen oma äänisaalis olisi jäänyt saamatta. Mutta lisäksi ikävä julkisuus olisi vienyt SDP:ltä yleisesti kannatusta, eli myös muiden ehdokkaiden ääniä olisi valunut muihin puolueisiin. On laskettu, että SDP:n viimeinen paikka oli kiinni alle 6000:sta äänestä. Se on kiusallisen lähellä al-Taeen henkilökohtaista äänimäärää 4264 ääntä.

Nyt ei SDP:lle ole enää väliksi, että yhden kärkiehdokkaan menneisyys tulee julki. Vaikka al-Taee eroaisi eduskunnasta, hänen SDP:lle keräämänsä äänet pysyvät. SDP:n paikkamäärä ei vähene, tilalle tulee vain toinen SDP:n ehdokas. Heikosti ääniä itse kerännyt pääministeriehdokas Rinne saa edelleen käyttää valtansa perustana al-Taeen valheella SDP:lle keräämää äänisaalista.

Äänestäjiä ei ole pettänyt vain ehdokas ja puolue, vaan myös jälleen kerran lehdistö. Kun tieto al-Taeen kirjoituksista tuli uudelleen julkisuuteen heti vaalipäivän jälkeen, tieto on ollut toimituksissa jo ennen vaalipäivää. Jo viime marraskuusta lähtien. Vaikka asia oli päätetty tuoda julkisuuteen uudelleen, niin ei kuitenkaan tehty ennen vaaleja. Miksi?

Ennen vaaleja pengottiin mediassa muiden ehdokkaiden vuosien takaisia kirjoituksia. Mutta ei al-Taeen kirjoituksia. Oliko SDP:tä sympatisoivien toimittajien voimalla päädytty siihen, että ”on sovittu” ettei hämmennetä julkisuutta ennen vaalipäivää, jotta kampanjointi menee siten, kuin toimittajat ja toimitukset olivat suunnitelleet. Hyvällä tavalla median hallinnassa ja ohjailussa.

Koko tapauksen kruunaa se, että al-Taee jäi sairaslomalle myönnettyään valehtelunsa. Ja SDP ilmoitti, että asia on näin loppuunkäsitelty. Al-Taeeta ei voinut enää haastatella. Siten asian pyörittely julkisuudessa loppui ja SDP ja Rinne saivat rauhan käyttää valheella saamaansa valtaa hallitusneuvotteluissa.

Meillä on opittu maailmalla yleinen tapa voittaa vaalit valheella. Se on mahdollista, koska politiikassa ja vaaleissa ei ole kuluttajansuojaa.

Varaehdokas Lahtinen

Velikerho hävisi vaalit

UUTINEN Eduskuntavaalien vaalirahoitustiedot on nyt julkaistu. Sekä eduskunnan että hallituksen kokoonpanon ja rahoitusilmoitusten perusteella voi todeta, että Velikerho hävisi vaalit. Eniten ääniä saaneet puolueet eivät olleet ne, joilla oli eniten rahaa mainostamiseen.

Kun Velikerho ei voittanut, Velikerhon lobbareilla ei ollut myöskään asiaa hallitusohjelmaa kirjoittamaan. Hallitusneuvotteluihin ei pääsytkään ilmoittautumalla, vaan hallitusneuvottelijoiden kutsusta.

Kuultavana oli lähes yksinomaan virkamiehiä. Heillä on virkavastuu, kun lobbarit saavat valehdella edukseen minkä keksivät. Rahalla ei näissä vaaleissa saanut kansanedustajia eikä kirjauksia hallitusohjelmaan.

Kun Hyvät Veljet eivät olleet mukana hallitusneuvotteluissa, Hyvät Veljet jäivät oppositioon. Eivät Hyvät Veljet tästä tietenkään lannistu. Ainakin oppositiossa riittää ahneutta ottaa vastaan puoluetoiminnan tukirahaa, kun valtion puoluetuki romahti. Hallituksen kanssa taitaa olla toisin.

Ministereiden ostaminen ei suju kuten edellisessä hallituksessa. Kunniakkaan elämänuran tehnyt ja omillaan toimeen tuleva ministeri ei ole riippuvainen Velikerhon tuesta. Koska hallitsee asiat itse, eikä tipu tyhjän päälle ja ole riippuvainen Hyvien Veljien tarjoamista kultaisista oksista, jos poliitikon ura sakkaa.

Hyväveli-media yrittää toki parhaansa, mutta sille on vaikeata ymmärtää politiikkaa, joka ei sovi vanhaan jakoon oikeistosta ja vasemmistosta. Ja jossa Hyväveli-media ei ole itse mukana. Onhan toimittajan työ nyt vaikeata, kun Hyvät Veljet eivät ole hallituksen sisältä kertomassa, mitä On Sovittu, että ministerit huomenna ja ensi viikolla päättävät.

Velimedia onkin keskittynyt lähinnä pääministerin koulutuksen ja ammatin pilkkaamiseen ja suurimman oppositiopuolueen sisäisten sotkujen analysointiin. Jotta joskus vielä voitaisiin palata edistykselliseen menneisyyteen, jossa asiat On Sovittu, ja sopivat poliitikot eivät ymmärrä, mitä päättävät.

Vientineuvos Valtanen

Puoluekuri jyräsi jälleen demokratian

POLITIIKKA Eduskunnassa pidettiin perjantaina ensimmäisen kerran luottamuslauseäänestys sen jälkeen kun vihreät lähtivät hallituksesta ja opposition koko kasvoi kolmen edustajan päähän hallitusrintamasta. Media hehkutti ennen äänestystä monta päivää, miten hallituksen kohtalo on nyt vaakalaudalla.

Kun äänestys oli ohi, pääministeri Stubb tokaisi toimittajalle ylimielisesti: ”Tällä valtakirjalla pärjää erittäin hyvin, demokratiassa enemmistö voittaa.”

Tosiasiassa Stubb ja moni muukin tietää, ettei Suomen eduskunnan luottamuslauseäänestyksellä ole mitään tekemistä demokratian kanssa. Koko välikysymys on teatteria, jonka eduskunnan perustuslain 29 pykälän vastainen toiminta tekee turhaksi.

Suomen perustuslaki, 29 §

Kansanedustajan riippumattomuus

Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.

Pitkin syksyä on nähty, etteivät kaikki hallituspuolueiden edustajat ole samalla kannalla kuin hallitus. Jos poimisi julkisuudessa nähdyt ja kuullut kannanotot, voisi nimetä ne kansanedustajat, jotka perjantain äänestyksessä painoivat väärää nappia. Eli sitä, jota piti painaa vastoin perustuslakia ”muiden määräysten” eli puoluekurin ja eduskuntaryhmästä tai jopa puolueesta erottamisen uhalla.

Epäilemättä myös opposition puolella vallitsee sama tilanne. Puolueiden intressi pakottaa kaikki kansanedustajat tukemaan puoluejohdon päätöksiä on samanlainen kuin hallitusrintamassa. Hallitus olisi voinut saada luottamuslauseen siten myös laillisestikin. Sitä nyt vaan ei saatu selville, mikä hallituksen luottamus eduskunnassa tosiasiassa on.

Toinen juttu on, mikä on hallituksen luottamus kansalaisten keskuudessa. Siitä ovat kertoneet kannatusgallupit, ja lopullisesti luottamus selviää huhtikuun vaaleissa. Mutta se, että keväällä on vaalit, ei ole perustelu sille, että Stubbin hallituksen pitää saada jatkaa siihen asti.

Kun hallituksella ei tosiasiassa ole eduskunnan eikä kansan luottamusta, kaikille parasta on, että siirrytään virkamieshallitukseen. Se osannee hoitaa maan asiat paremmin kuin eduskuntavaalien missikandidaattihallitus. Kerkesihän Stubb vihreiden lähdettyä ilmoittamaan, että hallitus on työnsä tältä vaalikaudelta tehnyt, nyt valmistaudutaan vaaleihin ja ministerivalinnat tehtiin sen mukaan.

Vientineuvos Valtanen

Puuttuuko oikeusministeri metrohuijaukseen?

UUTINEN Jälleen kerran on kannattanut lukea HBL:ää. Näyttää siltä, että suomenruotsalaisten etuoikeus on tietää, mitä Suomessa tapahtuu oikeasti. Suomenkieliset saavat lukea valheita tai heille ei kerrota mitään.

Hesari on kertonut meille, miten VTT on tutkinut Kivenlahden metron olevan oivallinen valtakunnan talouden elvyttäjä. Valtiovarainministeri Antti Rinne on nämä arvostetut selvitykset nähtyään päättänyt, että hän antaa metron rakentamiseen toisen kerran neljännesmiljardin, jos vain Helsingin seudun kunnat kaavoittavat neljänneksen lisää asuntoja. Ja viimeisimmän uutisen mukaan olisi jo perjantaina sovittu, että ainakin Espoo, Helsinki ja Vantaa ovat lisäykseen suostuneet. 10 kehyskuntaa eivät, mutta Suomessa riittää, kun suuret sopivat pienten puolesta.

HBL kertoo toisenlaisen totuuden. Kun liikenneministeriö vaatii metron rahoittamiseksi selvityksen metron hyödyistä, sellaista ei ole, ei tule, eikä ole tullut. Sen sijaan valtiovarainministerille esiteltiin metron miljardiurakasta hyötyvien rakennusliikkeiden parin vuoden takaisia lobbauskalvoja.  Kalvot kehuvat rakennusteollisuutta yleensä ja antavat kuvan, että mitä enemmän rakennetaan, sen paremmin Suomella menee. Eli purkuun vain jokainen valmistunut talo, jotta voidaan rakentaa heti tilalle uusi! Muuten tulee perikato.

Kumpi on oikeassa? Sivusta seuraavalle ei ole vaikea päätellä, että Hesari valehtelee ja HBL kertoo, miten asiat ovat.

Hesari viittaa nimettömiin omiin lähteisiinsä ja väittää rakennusliikkeiden yleisiä lobbauskalvoja yleensä arvostetun tutkimuslaitoksen raportiksi metron hyödyistä. Hesari jättää kertomatta, mitä on metrosta selvitetty. Kuten sen, että metro on tappiollinen ja lisää palveluita karsivan Espoon kustannuksia kymmeniä miljoonia vuodessa.

HBL kertoo nimeltä tietoja antaneet henkilöt ja yksilöi käytetyt dokumentit. Jokainen voi itse käydä toteamassa, ettei lobbauskalvoissa puhuta Kivenlahden metrosta mitään. HBL kertoo, ettei metron työllisyys- ja elvytysvaikutuksista ole olemassa mitään tietoa, koska sellaisia asioita ei ole tutkittu. Eli valtiovarainministeri lupasi metrolle rahaa elvytyksen perusteella, vaikka ei ole koskaan nähnyt mitään perusteluita.

Toivottavasti HBL kertoo vielä totuuden ”kuntien asuntotuotannosta”, josta Hesarin nimettömät tietolähteet kertovat. Asuntotuotanto ja kaavoitus ovat eri asiat, toisin kuin HS:n uutisessa. On helppo lunastaa kaavoituslupauksia Suurpellossa tai Östersundomissa. Kumpikaan ei auta asuntopulaan eikä siihen, että asuntojen hinnat karkaavat kaupunkilaisten maksukyvyn ulottumattomiin. Sillä huonojen yhteyksien päähän ja kauas ei kukaan halua asumaan eikä osta tai vuokraa asuntoa. Ja kun ei mene kaupaksi, ei myöskään rakenneta, vaikka miten olisi kaavoitettu.

Tulee mieleen ajankohtainen rinnastus Ukrainan tilanteeseen. Suomenkieliset ovat kuin venäläiset, jotka eivät osaa ja voi lukea kuin valtion kontrollissa olevaa lehdistöä. Ruotsinkieliset ovat kuin muu maailma. Heille on tarjolla kielimuurin toisella puolella valtiovallasta riippumaton lehdistö.

Olisiko niin, että ainoa pelastus on hallituksen ruotsinkielinen ministeri Anna-Maija Henriksson. Kun hän vielä sattuu olemaan oikeusministeri, hänen olisikin luontevaa edellyttää muilta ministereiltä Suomen lain eikä lobbareiden tahdon noudattamista.

Veli Hopea

PS: HBL:n uutisen suomenkielinen lyhennelmä löytyy toimittajan omasta blogista.

Tunneliveljien puppugeneraattori pörisee

VALEHTELU Ei ole yllätys, että tunneliveljet kantoivat kortensa minihallitusneuvottelujen kekoon. Kyllönen ei ole enää pitämässä veronmaksajien puolta siinä, ettei rahaa hävitetä päättömiin liikennehankkeisiin. Valtiovarainministeriksi pakotetun lakkokenraali Antti Rinteen asenne on täysin päinvastainen. Rinne on valmis ottamaan valtiolle velkaa mihin hyvänsä, mikä tietää rahaa rakennusteollisuudelle. Tuhlaamisen nimi Rinteen kielenkäytössä on elvytys.

Parin miljardin urakkahaaveisiin kannattaa panostaa jopa teettämällä ”tutkimuksia” VTT:llä, jotta muutetaan Espoon metroveljen Olavi Loukon hölynpölyselitykset tosiksi. Oikeasti Louko ei esitä mitään uutta. Samat selitykset olivat jo Kyllösen pöydällä maaliskuussa. Mutta tietenkin vanhoilla valheilla kannattaa yrittää, kun ministerit ovat vaihtuneet.

Hesarin Marko Junkkari kirjoitti osuvasti kolumnissaan päivästä murmelina. Tuntui todella siltä, että tänä aamuna sai lukea jonkin menneen vuoden Hesaria.

Seudun liikennehankkeissa Kivenlahden metro ja Pisaratunneli on lykätty vähintään 10 vuoden päähän. Tätä mieltä on joukkoliikenteestä vastaava HSL hiljan julkaistuissa suunnitelmissaan. Liikennevirasto selvitti jo viime talvena itselleen, ettei Pisara vaikuta Helsingin aseman eikä muunkaan Suomen junaliikenteeseen, koska pullonkaula on Pasilan asema. Helsinki teki syksyllä selväksi, ettei sillä ole aikomusta maksaa Pisarasta mitään ainakaan kymmeneen vuoteen.

Mutta murmelipäivä alkaa uudelleen joka aamu. Niinpä tunneliveljet palaavat viime vuoteen, ja Hesari pönkittää koko sivun jutulla paluuta menneisyyteen.

Miljardi on niin iso raha, että sen voisi luulla piristävän taloutta väkisin. Mutta tosiasiassa ei tarvita kummoistakaan ymmärrystä tajuamaan, että tunnelinporaus ei elvytä mitään.

Suunnitteluun menee aluksi pari vuotta, mutta konsulttitoimistojen lihottaminen ei kansantaloutta auta. Jos auttaisi, niin tänä vuonna päättyvä Pisaran suunnittelu olisi jo auttanut. Tunnelinporaus, johon siis päästäisiin parin vuoden päästä kun Rinne ei enää ole ministeri eikä Stubbikaan luultavasti pääministeri, elvyttää lähinnä etelä-Euroopasta tulevan halpatyövoiman markkinoita.

Asemien rakentamiseen päästään sitten, kun 4–5 vuoden päästä eduskuntavaalit ovat jälleen ovella. Nämä työmaat elvyttävät lähinnä Viron taloutta, koska pääkaupunkiseudun rakennustyöläisten pienet palkkarahat kulutetaan siellä.

Louko, Mäkelä ja Hesarin toimitus voisivat kerran matkustaa itse metrolla ja tehdä retken Kalasatamaan. Siellä on jo metroasema ja metroliikennettä, asemakaavat tehty ja rakennusluvat myönnetty. Silti valtava työmaa seisoo, kun suuruudenhullut suunnitelmat eivät mene kaupaksi.

Kalasatama on sentään Helsingin kantakaupunkia, ei espoolaisia metsiä. Jos 50 tuhannen asukkaan kerrostaloasunnot olisivat menestys, rakennusliikkeet tekisivät ne ilman julkista tukea. Mutta silloinkin Espoon väkiluvun 20 prosentin kasvu kestäisi ainakin 15 vuotta. Ja sinä aikana tulee ja menee monta lamaa, hallitusta ja ministeriä.

Jos Rinne haluaa sekä elvytystä että lahjoittaa rahaa pääkaupunkiseudun rakennusteollisuudelle, niin osoite on Kalasatamassa. Valtio voi rakennuttaa Kalasataman keskuksen, se käy nopeasti, sillä kaikki on aikuisten oikeasti valmiina. Tosin Kalasataman duunarit eivät äänestä Rinnettä ja Suomen demareita.

Veli Hopea