Velikerho jyräsi HSL:ssä

Joukkoliikenteen Helsingin seudulla järjestävän HSL:n toimitusjohtajan valinta tuli ajankohtaiseksi viime kesänä, kun edeltäjä ilmoitti jäävänsä eläkkeelle. Julkisuuteen kerrottiin hurskaasti kokoomuslaisella suulla, että politiikalla ei ole osaa johtajan valinnassa. Vain pätevyys ratkaisee.

Edellisellä kerralla pätevyys ei ratkaissut. Perinteikkään kokoomuslaisen suvun tyttärelle järjestyi mukava lahjavirka. Näin tuli tilaa Helsingin Kokoomuksen urahissiin ja HSL saatiin kaapatuksi demareilta parempiin käsiin. Kokoomus on HSL:n valtapuolue, koska se on vahva puolue sekä Espoossa että Helsingissä.

Alan sisäpiireissä oltiin Kokoomuksen ilmoituksen jälkeen varmoja, että HKL:n nykyinen toimitusjohtaja Ville Lehmuskoski saa paikan. Lehmuskoski ei ole julkisesti mihinkään puolueeseen sitoutunut, mikä olisi ollut este, jos Kokoomus olisi ilmoittanut haluavansa pitää HSL:n johtajan paikan edelleen.

Lehmuskosken vahvasta asemasta huolimatta rehelliseksi uskottu haku keräsi useita muitakin joukkoliikennealalla kokemusta hankkineita. Todellisuudessa prosessi oli kuitenkin hakijoiden nöyryyttämistä. Sen näki rekrytointi-ilmoituksesta, jossa ei vaadittu sen enempää osaamista kuin kokemustakaan joukkoliikenteestä, HSL:n päätoimialasta.

Kokoomuksen hurskastelu oli pelkkää teatteria. Kokoomus oli vaatinut HSL:n hallituksessa, että hakijoiden vaatimuksista poistetaan vaatimus pätevyydestä. Sen jälkeen Kokoomuksen vahva mies, pormestari Vapaavuori twiittasi, että poliittisten ulottuvuuksien aika on ohi.

Kun hakijat julkistettiin, yksi viidestä loppusuoralle valitusta ei kuulunut joukkoon. Alaa ja politiikkaa tuntemattomille Geologian tutkimuskeskuksen pääjohtaja Mika Nykänen vaikutti ymmärrettävältä hakijalta vain johtaja-asemansa perusteella. Neljän muun joukossa Lehmuskoski näyttäytyi ylivoimaisena, mutta sisäpiiriläiselle peli oli selvä.

Nykänen oli Vapaavuoren ministeriajan nimitys GTK:n johtajaksi. Saneeraajan rooli ei ehkä ole viihtyisä työpaikka Nykäselle ja selittää halun luopua pääjohtajan tehtävästä. Poliittinen ura Kokoomuksessa jo nuoresta lähtien vahvisti, miksi hallintotieteiden maisteri menestyy pitkän linjan joukkoliikennehakijoiden joukossa.

Kokoomus ei kuitenkaan onnistunut pelissään täydellisesti. Se sai HSL:n hallituksesta mukaan vain puolet lopullisessa valintaäänestyksessä Lehmuskosken ja Nykäsen välillä. Niinpä valinta meni arvonnaksi, jossa Hannu Hanhi voitti.

Maailma ei kuitenkaan ole aina mustavalkoinen. Lehmuskoski sai kokea nyt itse samaa, jota hän on harrastanut HKL:ssä. HKL:n hakemuksissakaan ei vaadita pätevyyttä eikä alan osaamista. Eikä päteviä ole myöskään valittu. Sen sijaan pätevät ovat hakeutuneet ahkerasti HKL:stä muualle töihin. HKL on ollut kaupungilla työssä viihtymisen pohjamudissa, joissa ei hallita johtamista eikä esimiestehtäviä.

Lehmuskoski on itsekin menestynyt hyvillä suhteilla, ja HKL:n sisällä oli myös odotusta siitä, että Lehmuskosken siirtyessä HSL:ään myös hänen hovinsa jättäisi HKL:n. Jotka näin toivoivat, eivät uskoneet organisaation muuttuvan tilalle tulevista ainakaan huonommaksi.

Velikerho on jälleen puhunut. Osaamisella ei voi edetä, kun sitä ei vaadita eikä arvosteta. Yhteiskunnan rapautuminen on tämänkin rekrytoinnin voittaja.

Veli Hopea

Lehdistö ja sen vapaus

Eilen oli kansainvälinen lehdistön vapauden päivä. Jotkut nimittävät sitä myös sananvapauden päiväksi, vaikka sananvapaus ja lehdistön vapaus eivät ole ollenkaan sama asia.

Eilen Helsingin Sanomat mainosti kahdella sivulla lehdistön vapautta korona-teemalla. Tänään Helsingin Sanomat mainostaa sivun kokoisella ilmoituksella, miten 15 suomalaista sanomalehteä on menettänyt vapautensa. Sillä Hesarin omistama mediakonserni on ostanut nämä lehdet, ja ne ovat nyt osa Sanoma-konsernia ja siten osa Hesaria.

Lehdistöä voi pitää vapaana ja siten voi pitää aiheellisena juhlia lehdistön vapautta. Vaikkapa sillä, että lehdellä on vapaus ostaa muita lehtiä ja muodostaa vahvoja blokkeja hallitsemaan sitä, mistä ihmisille kerrotaan ja mistä ei kerrota. Mutta todellisuudessa vapaata lehdistöä tuskin on missään.

Kaikilla lehdillä ja viestinnän välineillä on joku, joka maksaa siitä, että lehti on olemassa. Koska lehti ei synny ilmaiseksi, ei edes sähköisenä. Toimittajan työ vie aikaa ja toimittajan on tultava toimeen eli saatava käyttämästään ajasta toimeentulonsa, siis rahaa.

Halu maksaa lehdestä kytkeytyy siihen, mitä lehti kirjoittaa. Yksityinen ihminen ei maksa eikä lue edes ilmaiseksi lehteä, jonka jutut eivät ole hänen mieleensä. Mainostaja ei osta mainostilaa lehdestä, jonka jutut eivät mainostajaa miellytä. Puolue tai valtio maksaa toimittajille, jotka tekevät lehteä, joka pönkittää puolueen tai valtion valtaa.

Lehden kustantajien intressien lisäksi lehdistön harjoittamaa sananvapautta ja totuutta rajoittaa lehden sisältä sen toimitus. Toimittajat ovat ihmisiä, joilla on omat mielipiteensä ja poliittiset asenteensa. Pahimmillaan toimittajat eivät edes ymmärrä, miten he harjoittavat omaa propagandaansa.

Internet ja sosiaalinen media eivät ole muuttaneet vaan ehkä pahentaneet tilannetta. Ei tarvitse olla mediamiljonääri tai valtio julkaistakseen jotain internetissä. Mutta jos on mediamiljonääri tai valtio, internetin kautta on helpompi harjoittaa propagandaa ja valehdella kuin painamalla tekstiä paperille. Sillä tunnettuisuus ostetaan rahalla ja saavutetaan rahalla ostetulla osaamisella. Tämän todistavat parhaiten rapakon takaiset viime presidentinvaalit ja lähempänä Eurooppaa Brexit.

Jos lehdistön vapaus johtaisi sananvapauteen ja totuuteen, tätä blogia ei olisi olemassa. Sillä silloin ei olisi tarvetta kertoa siitä, mistä ”vapaalla” lehdistöllä on vapaus olla kertomatta.

Jos lehdistön vapaus johtaisi sananvapauteen ja totuuteen, tätä blogia ei olisi tarve kirjoittaa nimimerkeillä. Sillä totuuden sanominen ei merkitsisi virkakieltoja ja laissa kiellettyä työsyrjintää.

Vientineuvos Valtanen

Hankintalain salainen pykälä

KANSA MAKSAA Suuret julkiset hankinnat on hankintalain mukaan kilpailutettava. Esimerkiksi, jos valtio haluaa tilata 700 000 euroa maksavan tulevaisuusselonteon, urakka pitää kilpailuttaa.

Mutta turha tästä on meteliä nostaa. Lukekaapa hankintalaki oikein tarkkaan. Siellä rivien välissä sanotaan, että jos kuitenkin hankinta tehdään Pekka Himaselta, sen voi ihan hyvin tehdä kusi sukassa.

Kun lukee Himaselta tilattua edellistä opusta, voi vain ihmetellä, miksi tarvitaan uusi selonteko.

Edellisessä selvityksessään Himanen patistaa poliittista järjestelmää lisäämään kansalaisten luottamusta yhteiskuntaan ja talouteen. Himanen ihmettelee, miten esimerkiksi terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat edelleen rempallaan, vaikka ne päätettiin pistää kuntoon jo 1994. Himanen kuvaa rehellisesti luonnonvarojen ja maapallon ekologisen kestokyvyn loppumisen uhkaa.

Himasen sinänsä aivan ansiokkaan Sinisen kirjan ajatukset ovat järkeviä, mutta ne ovat jääneet käytännössä kokonaan huomiotta. Ei ole pelkästään Himasen vika, että neuvottavat eivät ota neuvoja tosissaan.


Ylioppilas Puupponen

Työsyrjintärikos sopii toimitusjohtajalle

JOHTAMINEN Maailman onnellisimmassa maassa työkaveria autetaan. Siitä esimerkkiä näyttää Alma Median hallitus, joka on ilmoittanut tukevansa toimitusjohtajaa.

Alman toimitusjohtaja Telanne sai hovioikeudelta tuomion työsyrjinnästä. Hovioikeuden mukaan Telanne menetteli väärin irtisanoessaan Lapin Kansan päätoimittajaksi nimitetyn Johanna Korhosen.

Taputtamalla veljeään veljellisesti selkään Alma Median hallitus korostaa, ettei työsyrjintään syyllistyminen liity toimitusjohtajan toimenkuvaan mitenkään. Toimitusjohtaja saa työsyrjiä, onhan hän toimitusjohtaja.

Se on ihan yhtä loogista kuin se, että maailman onnellisin maa on työpaikkakiusaamisen kärkimaita Euroopassa.

Ylioppilas Puupponen

VR:n sinisiä valheita

TIEDON PIMITTÄMINEN VR:n sinisille pikajunavaunuille on löytynyt taas uutta potkua. VR:n edustaja lupaa Savon Sanomissa, että vanhat kunnon siniset vaunut jatkavat liikenteessä aina ensi vuosikymmenen puolelle.

VR:n siniset ovat Suomen poliittisinta vaunukalustoa. Ne ovat VR:n ilmoituksissa aina kulloisenkin tilanteen mukaan joko loppuunajettuja tai aivan kelvollisia kulkupelejä.

Sinisistä vaunuista syntyi pienimuotoinen kuhina, kun pieksämäkeläinen Proxion kyseli VR:ltä joutilaita vaunuja. Tarkoitus oli aloittaa VR:n jo vuonna 1988 lopettama henkilöliikenne Pieksämäen ja Savonlinnan välillä. VR kuitenkin mieluummin romuttaa kalustonsa kuin myy sen jälkimarkkinoille. Tämä on Suomen erityishienoa liikennepolitiikkaa, joka poikkeaa täydellisesti mm. Ruotsin harjoittamasta politiikasta.

VR on aina saanut haluamansa, tilanteeseen sopivimman totuuden jopa liikenneministerin kansanedustajille antamiin vastauksiin. Tavanomaisin viesti on tähän asti ollut sinisen kaluston kunnon morkkaaminen.

Kun kansanedustaja Lauri Oinonen vuonna 2009 vaati sinisten vaunujen säilyttämistä ja peruskorjaamista, silloinen liikenneministeri Anu Vehviläinen sätkytteli VR:n pääkonttorin ohjeistamana, että "vaunujen tekninen käyttöikä täyttyy VR Osakeyhtiön mukaan lähivuosina ja vaunut poistuvat asteittain liikenteestä".

Kun kansanedustaja Antti Kaikkonen vuonna 2012 vaati Proxion-jupakkaan liittyen sinisten vaunujen varaamista muiden toimijoiden käyttöön, liikenneministeri Merja Kyllönen sätkytteli VR:n pääkonttorin ohjeistamana, että VR "käyttää kalustonsa loppuun asti niin, että kalusto ei enää olisi vaatimusten mukaista ja siten se eräitä varaosien uusiokäyttöä lukuun ottamatta kelpaa vain romutettavaksi".

Nyt, kun VR on saanut uudeltakin liikenneministeriltä luvan tehdä, mitä sitä huvittaa, se voi kertoa aivan hyvin totuuden. Eli sen, että tekninen käyttöikä ei vastoin Vehviläisen väitteitä päättynytkään "lähivuosina", eikä mitään Kyllösen vihjaamaa romutusta tarvita, sillä siniset vaunut ovat aivan kelvollista kalustoa vielä vuosikymmenen.

Näin viedään kansaa ja eduskuntaa kuin litran mittaa.

Ylioppilas Puupponen

Isoveli-VR valvoo taas

RIKOS Helsingin rautatieasemalla on taas rikottu kansalaisten perusoikeuksia. Voima-lehden valokuvaaja oli joutunut kärhämään ryhtyessään ottamaan tavanomaisia kuvia haastateltavasta aseman lehtikioskilla.

Pääosassa oli jälleen vartiontiliike, jonka työntekijöillä ei ole tapauksen perusteella edes alkeellisia perustietoja julkisia tiloja koskevasta lainsäädännöstä. Samoin voi sanoa myös kioskia pitävästä, ja kuvauslupakäytännöllään lakia rikkovasta Rautakirjasta.

Rakennusta ja sen valvontaa hallinnoivan VR:n tiedossa on täysin varmasti eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen alkuvuodesta 2005 tekemä linjaus, jonka mukaan asemien kaltaisissa julkisissa tiloissa kuvaamista ei voi kieltää. Kuvaaminen on sallittua myös liiketiloissa, jonne yleisöllä on vapaa pääsy. Tästä paljon julkisuutta saaneesta lausunnosta huolimatta valokuvaamisen rajoittaminen jatkuu.

Myös Puupponen on saanut tehdä Helsingin asemalla matkan suomalaiseen totalitarismiin. Kesällä 2005 - siis apulaisoikeusasiamiehen lausunnon antamisen jälkeen - Puupponen ajoi autonsa Lapin yöjunaan, jonka lähtöä odotellessaan matkailija Puupponen ikuisti autovaunun katolla olleen kulkuneuvonsa asemalaiturilta käsin. Ei mennyt kuin muutama sekunti, kun vartijat ilmestyivät paikalle kieltojaan jakamaan.

Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin voidaan siis todeta, että asia ei ole muuttunut miksikään.

Henkilö, josta kuvia oli tarkoitus ottaa, oli afrikkalainen sananvapausjuristi. Hän varmaankin tunsi olonsa kotoisaksi päästessään näin käytännönläheisellä tavalla tutustumaan Suomen sananvapauden tilaan. 

Ylioppilas Puupponen

Nyt pannaan S- ja K-kaupat kuriin!

KESKITTYMINEN Suomen tasavallan Jyrki Kataisen I hallitus on pistänyt tuulemaan. Tiedotteensa mukaan se lisää päivittäistavarakaupan kilpailua muuttamalla tulkintaa määräävästä markkina-asemasta. Rajaksi hallitus aikoo asettaa 30 prosenttia, jonka K- ja S-ryhmät ylittävät tällä hetkellä kirkkaasti.

Ennen kuin kukaan ryhtyy polttamaan plussakorttejaan riemusta, kannattaa lukea teksti loppuun. Siinä sanotaan, että "K- ja S-ryhmien keskusliikkeiden tulisi ottaa toiminnassaan huomioon kilpailulain säännös, joka kieltää määräävän markkina-aseman väärinkäytön".

Joten ei hätää, pääkonttorit. Hallituksen mukaan jotain vain tulisi ottaa huomioon. Löperö virke kumoaa myös asetetun 30 prosentin rajan, sillä hallitus yrittää kajota vain määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön. Ohjelmassa myönnetään suoraan, että kahden suurimman markkina-asema voi jatkossakin olla reilusti yli 30 prosenttia, eikä se sellaisenaan johda mihinkään: "Ehdotus ei estäisi kauppaa kasvamasta ja kilpailemasta tavanomaisin kilpailukeinoin kuluttajien suosiosta".

Sitä, mikä sitten olisi väärinkäyttöä, hallitus ei tarkalleen jouda kertomaan. Se, että joka niemi ja notko on tapetoitu vain kahden firman kaupoilla ja hinnat ovat pilvissä, on ilmeisestikin vain tavanomaista kilpailua kuluttajien suosiosta ja määräävän markkina-aseman oikeinkäyttöä.

Jos hallitus oikeasti haluaisi panna SK-mafian kuriin, se puuttuisi tukkuportaaseen. Molemmat ruokakaupan jätit ovat ajat sitten haalineet koko tukkutoiminnan omiin käsiinsä, ja sen kautta määräilevät omia pikkukauppojaan ja estävät tehokkaasti kilpailun syntymisen. Mutta sehän ilmeisesti on vain aseman oikeinkäyttöä.

Ylioppilas Puupponen

Marjaveljet

AHNEUS Elokuun tietää Suomessa alkaneeksi siitä, että silloin roihautetaan päälle marjasota. Tähän asti sotatoimia on käyty lähinnä Lapissa, mutta nyt tykit on ladattu myös Etelä-Karjalassa. Aiemmin keskitykseen on liittynyt myös Pohjois-Karjala, jossa on paheksuttu ulkomaisia sieniyrittäjiä.

MTK:n johtaman mustikkavelikerhon mielestä marjat ja sienet joutavat mieluummin mädäntyä metsiin kuin tulla jonkun toimesta poimituksi. On maanomistajan perusoikeus ihailla lerpahtaneita marjoja ja vahtia, ettei omissa metsissä kulje kukaan. Tämän oikeuden turvaamiseksi halutaan nyt muutosta oikein perustuslakiin asti.

Etelä-Karjalan on saanut mukaan sotaan helposti. Piirakantuoksuista imagoa varjelevasa maakunnassa on tosiasiassa vahva epävieraanvarainen perinne, jota on vaalittu esimerkiksi estämällä venäläisten maakauppoja. Kiihkon keskellä kukaan ei huomaa, millaisen imagohaitan Saimaan matkailuseutu vierasvihalla itselleen tuottaa.

Ulkomaalaiset marjanpoimijat ovat sodassa sivustakatsojan roolissa. Heidän asemastaan pitäisikin puhua. Ilman nälkäpalkalla itikkametsässä raatavia aasialaisia jäisi monen hyväosaisen mustikkapiirakka leipomatta. Poimijoista monet ovat vähintään hyväksikäytettyjä, joissakin tapauksissa ihmiskaupan uhreja.

MTK varoo kajoamasta tähän kysymykseen, tietäähän se hyvin, ettei myöskään oman jäsenistön mansikkabisnes ole aina kaikilta osin valonkestävää.

Ylioppilas Puupponen

Valtio suojelee kermankuorintaa

SYRJINTÄ Valtion ei tule liikenneministeri Merja Kyllösen (vas.) mukaan helpottaa rautatieliikenteen tarjonnan lisäämistä. Päinvastoin, valtion tulee jatkaa uuden reittitarjonnan estämistä. Tämä ilmenee ministerin kansanedustaja Antti Kaikkosen (kesk.) kirjalliseen kysymykseen antamasta vastauksesta.

Savonlinnan ja Pieksämäen välillä olisi nyt alkanut alueen asukkaiden laajasti toivoma junaliikenne, jos VR olisi vuokrannut tai myynyt sinisiä matkustajavaunuja pieksämäkeläiselle Proxionille. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Kyllösen vastauksen mukaan "VR-Yhtymää ei pidä saattaa tilanteeseen, jossa se joutuisi kantamaan kilpailijoidensa kustannuksia". Kyllösen vastaus on naurunalainen mm. seuraavista syistä:

1. Todellisuudessa VR itse on saanut kyseisen vaunukaluston vuonna 1995 kirjoilleen ilmaiseksi, kun Valtionrautateistä tehtiin osakeyhtiö.
2. Uusi käyttäjä siis maksaisi siitä, minkä VR sai ilmaiseksi.
3. VR ei ilmaiseksi saamaansa kalustoa vuokraamalla tai myymällä kantaisi kustannuksia vaan ottaisi rahaa vastaan.

Kummallista on myös, että kun kysymys koskee VR:n omistajaohjausta, siihen vastaa liikenneministeri luettelemalla, kuinka rajallinen liikenneministeriön valta on ja todeten, että omistajaohjaus kuuluu toiselle ministerille. Syy on tietenkin täysin selvä: jos kysymykseen olisi vastannut omistajaohjausministeri, hän olisi joutunut ottamaan kantaa asiaan, joka on kiusallinen.

Kiusallinen se on tässä tapauksessa siksi, että:

1. Omistajaohjauksella ei haluta helpottaa VR:ltä poistuvan kaluston jälkimarkkinoita, vaan estää ne.
2. Omistajaohjauksella ei haluta luoda liikennettä kyseiselle välille myöskään ohjaamalla VR:ää aloittamaan liikenne.
3. Toisin sanoen VR:n omistajaohjauksella rajoitetaan Suomen rautatieliikenteen kehitystä.

Kansainvälisesti katsoen Suomi on toiminnallaan kehittymättömien takapajuloiden joukossa. Sivistysmaissa, esimerkiksi heti Suomen rajan länsipuolella, valtion rautatieyhtiön vapautunutta kalustoa on nimenomaan poliittisilla päätöksillä ohjattu tarjolle, jotta uutta junatarjontaa syntyisi. Sitä on myös syntynyt.

Suomessa hyväksyttyä junatarjontaa ovat vain VR:n junat. Ei riitä, että koko VR:n nykyinen reittiverkosto on suojattu monopolilla. Kyllösen vastaus todistaa, että tosiasiassa valtio haluaa estää uuden liikenteen syntymisen myös VR:n reittien ulkopuolella. Näin varmistetaan, että paljon arvostelua saaneella, yli 40 miljoonaa euroa maksaneella remontilla kunnostettu Savonlinna-Huutokoski-rata pysyy tyhjillään.

Proxionin tapaus osoittaa meille, että kulunut propaganda siitä, kuinka "uudet toimijat tulisivat vain kuorimaan kermaa suurten kaupunkien välille", ei pidä paikkaansa. Uutta junaliikennettä syntyisi eri puolelle maata, jos siihen luotaisiin edellytyksiä. Nyt edellytyksiä luodaan vain VR:n harjoittamalle kermankuorinnalle.

Ymmärrämmekö edes, me demokraattisen kansantasavallan kansalaiset, mitä henkisesti merkitsee, että valtio haluaa estää jotain, mitä kaikkialla normaaleissa olosuhteissa pidettäisiin myönteisenä kehityksenä? 

Ylioppilas Puupponen

Suuryritys pillastui: joutui homon viereen

VAALIT Blogimme saaman, ja oikeaksi tarkistamamme vihjeen mukaan Suomen maatalousbisneksessä toimiva kansainvälinen yhtiö on lähettänyt reklamaation tunnetulle valtakunnalliselle sanomalehdelle siinä viime viikolla julkaistun ilmoituksen epämiellyttävästä asettelusta. Yhtiötä kiukutti ilmoituksen sijoittaminen homoseksuaalisen presidenttiehdokkaan viereen.

Agribisneksen hermostumisen voi ymmärtää sikäli, että jos vinoviettisyys voimakkaasti laajenisi eläinkunnassa, se merkitsisi taloudellisia menetyksiä ainakin maito- ja lihataloudessa. Blogimme keinosiemennys- ja lypsykarjaosaston asiantuntijoiden mukaan utareliivien täytteeksi asetettujen sanomalehtien ilmoitusten sisällöllä ei kuitenkaan ole vaikutusta sen paremmin tiineyteen kuin umpeen menemiseen.

Ylioppilas Puupponen