VALEHTELU Helsingillä ja Siemensillä on parin sadan miljoonan euron riita. Sitä luokkaa ovat kummallakin vaatimukset korvauksena siitä, että Helsinki halusi Siemensin muuttamaan Helsingin metron kuljettajattomaksi. Eikä siitä tullut mitään, koska siitä ei olisi voinut tulla mitään. Kauppasopimuksilla kun ei voi muuttaa luonnonlakeja, vaikka ihmisten säätämiä lakeja voidaankin aina sopia kierrettäväksi.
Metrokäräjillä automaattimetrosta puhutaan ehkä ensi kertaa totta. Ainakin Helsingin toimesta. Ja ainakin periaatteessa. Sillä toisin kuin julkisessa päätöksenteossa, käräjillä laki velvoittaa todistajia puhumaan totta. Ja tähän asti kuultu osoittaa, että pääasiassa Helsingin virkamiehet ja poliitikot ovat automaattimetrosta valehdelleet. Kuin myös lehdistö toistaessaan tosina sitä, mitä metroveljet ovat kertoneet.
Automaattimetro myytiin poliitikoille väittämällä, että metro muuttuu aluksi kymmenien miljoonien ja myöhemmin yli kahden sadan miljoonan euron hankkeella halvemmaksi kuin kuljettajien ajama metro. Joulun alla kuultiin HKL:n automaattimetroprojektiin palkkaamaa saksalaista konsulttia. Hän todisti vääräksi suunnilleen kaiken sen, mitä poliitikoille oli automaattimetrosta luvattu.
Että konsultti Schütte kertoi nyt, että automaattimetro on kalliimpi ja vaatii enemmän henkilökuntaa kuin kuljettajametro, ei tarkoita sitä, että Schütte olisi kertonut sen HKL:lle 15 vuotta sitten. Mutta vaikka olisikin, sillä tuskin olisi ollut mitään merkitystä. Sillä eihän ole ollut merkitystä muullakaan automaatin kritiikillä.
Kritiikkiä automaattimetrosta esittivät mm. HKL:n oma metrojohtaja, muutama kaupunkisuunnitteluviraston virkamies ja ulkopuolinen alan asiantuntija tai harrastaja. Internetistä löytyy edelleen alun perin vuonna 2002 ja viimeksi 2009 päivitetty sivu, joka kertoi siis 10 vuotta sitten sen, minkä ainakin Helsingin käräjäoikeus uskoo nyt saksalaisen professorin kertomana.
Metrofarssille kuvaavaa on, että kaupungille näin kallis riitely ei kiinnosta mediaa. Sinnikäs HBL:n toimittaja Tommy Pohjola saa istua jotakuinkin yksin seuraamassa, miten hyvin tai huonosti todistajat muistavat kieltämättä varsin vanhoja asioita. Tommy Pohjolan tapaan on aihetta ihmetellä, mikä on julkisten päätöksentekijöiden eli poliitikkojen vastuu. Sillä päätöksen automaattimetrosta ovat tehneet Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenet.
Mutta ovathan hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus vahvistaneet, että valtuustolla on oikeus uskoa valheisiin ja tehdä niiden perusteella huonoja päätöksiä kaupunkilaisten vahingoksi. Näin tyrmättiin pitkän linjan metrokriitikon, Martti Sainion valitukset valtuuston metropäätöksistä. Hallinto-oikeus voi kumota julkisen päätöksen, jos päätös on tehty muodollisesti väärässä järjestyksessä. Valehtelu päätöksen perustelemiseksi ei ole Suomen oikeuslaitoksen mielestä väärä menettely.
Siinä tapauksessa, että käräjäoikeus sekä myöhemmin hovioikeus ja korkein oikeus päättävät, että HKL:n ja Siemensin riita ratkeaa HKL:n vahingoksi, rangaistuksia ei jaetakaan syyllisille. Siis metrosta päättäneille poliitikoille. He eivät maksa korvauksia Siemensille, vaan veronmaksajat. Koska se nyt vaan on ihan OK, että virkamiehet valehtelevat ja valtuuston poliitikot haluavat uskoa valheisiin. Siemens ehkä saa oikeutta, kaupunkilaiset eivät.
Mutta miksi media ei kerro tästä riitelystä yhtä innokkaasti kuin aikanaan metron automatisoinnista? Näin vaalien alla ei ole tarpeen pitää ääntä poliitikkoveljien mokista. Jos valtaosa toimittajista ei kykene tekemään eroa oman poliittisen kantansa ja journalismin välillä, he eivät kerro mitä virheitä heidän kannattamansa poliitikot ja puolueet ovat tehneet. He kertovat vain siitä, mitä hyvät poliitikot lupaavat saadakseen vaalirahaa ja tullakseen valituiksi.
Vientineuvos Valtanen
Näytetään tekstit, joissa on tunniste HBL. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste HBL. Näytä kaikki tekstit
perjantai 28. joulukuuta 2018
lauantai 19. maaliskuuta 2016
Velimedia vaikenee kansan kustannuksella
UUTINEN Helsingin kaupunginhallitukselle kerrottiin maanantaina 7.3.
länsimetron kustannusten nousseen muutamassa kuukaudessa 80 miljoonaa euroa,
josta Helsingin maksettavaksi tulee 20 miljoonaa. 80 miljoonaa on toki
pikkusumma koko hankkeen miljardin hinnasta. Mutta oikeasti se on paljon rahaa.
Se on esimerkiksi noin viidesosa siitä, mitä valtiolla on käytettävissään
vuosittain koko maan liikenneverkon kanssa.
Kaupunkilaisille, jotka nämäkin kymmenet miljoonat maksavat,
ei asiasta kummemmin kerrottu. Vain etuoikeutetut suomenruotsalaiset saivat
asiasta tietää omasta lehdestään, HBL:stä. Höblän ansioitunut toimittaja,
suomenkielellä myös kirjoittava Tommy Pohjola kertoo asiasta suomeksi
blogissaan. Suomenkielellä asia on Kauppalehden jutussa, joka ei tavoita tavallista rahvasta.
Innokas metrolehti Hesari ei pidä metron kustannusnousua
uutisen arvoisena juttuna. Se näkyi siitä, ettei asiasta mainittu mitään,
vaikka bussikuskien tervehtimisestä riitti puhumista samalla viikolla
kahteenkin lehteen. Eikä asiaa mainittu edes Espoon veronkorotuksista kertovassa jutussa, vaikka korotusten syyksi metro muuten sentään myönnettiin. Toimittaja Marja Salomaa totesi Facebookissakin, ettei ole uutisaihe.
Eihän tietenkään metron kustannusnousu olekaan mikään
uutinen. Vuodesta 2006, jolloin Espoon valtuusto siunasi hurmoksessa metronsa,
hinta on noussut keskimäärin 64 miljoonaa joka vuosi – virallisesti
ilmoitettujen lukujen perusteella. Kun mukaan lasketaan yksi ylimääräinen asema
ja metron budjetin ulkopuolella tehdyt metroon liittyvät katutyöt, päästään
kymmeniä miljoonia suurempiin lukuihin.
Rikostutkijat ovat sitä mieltä, että ei ole sattumaa.
Sattumalta kuitenkin Hesarin sunnuntainumeron etusivuna 13.3. oli kokosivun
metromainos. Tällä kerralla mainoksen oli tilannut HSL, joka käyttää
veronmaksajien rahoja, joita se kulutti nyt Hesarin etusivuun noin 50.000
euroa. Sunnuntain etusivuja ei varata edellisenä päivänä, joten mainoskauppa on
ollut tiedossa jo maanantaina, kun Hesarissa on päätetty, ettei metron
hinnannoususta kerrota. Sattumalta. Höblässäkin oli samanlainen mainos, mutta
se ei estänyt lehteä kertomasta mainoksen nurjasta puolesta.
maanantai 29. syyskuuta 2014
Virkatehtävänä huijaaminen
VALEHTELU Jälleen kerran olen lukenut HBL:ää. Sääli, ettei HBL:ää julkaista suomeksi. Sillä väkeään jatkuvasti irtisanovan Hesarin rinnalla PKS (PääKaupunginSanomat) olisi varmasti menestyvä sanomalehti, jota moni tilaisi jopa paperisena mieluummin kuin joutavaa Hesaria.
Espoon metropelleilyn on tarkoitus siirtyä lopullisesti maan alle tämän illan Espoon valtuuston kokouksessa. Loukon käsikirjoituksen mukaan valtuusto ”päättää” Kivenlahden metron rakentamisesta, jos Louko sitä haluaa. Ja Loukohan haluaa, ja saa tämän jälkeen tehdä mitä lystää. Mitään ei enää tarvitse edes kertoa valtuustolle, koska metrohan ei ole kaupungin vaan osakeyhtiön asia. Eikä osakeyhtiön asiat kuulu kellekään. Ainakaan sille, joka maksaa.
Hinnallakaan ei ole väliä, koska Espoolla ei ole tähänkään metroon rahaa, niin se ei ole mistään muusta pois. Näin siis tulee valtuutettujen ajatella ja näinhän ne näyttävät ajattelevan. Metropäätöksen lisäksi kokouksen listalle on otettu 13 valtuutetun esittämä kysymys siitä, mitä metro oikeasti maksaa. Vastausta ei tietenkään anneta, ja valtuusto on tyytyväinen.
Valtuutetut, joiden velvollisuus lain mukaan on vastata kunnan taloudesta, eivät ole kiinnostuneet kunnan taloudesta. Espoolaiset ovat toki valinneet nämä valtuutetut, useat heistä moneen kertaan. Siten ilmeisesti espoolaiset hyväksyvät sen, etteivät Espoon valtuutetut välitä kaupungin taloudesta. Mutta asukkaidenkaan välinpitämättömyys ei vapauta valtuutettuja siitä, mitä laki heille velvoittaa.
Loukon ylimielisyys ja röyhkeys hakee vertaansa Suomen historiassa. Ihmetyttää vain, miten virkamiehet ja ministerit alistuvat siihen. Ensin Louko myönsi keksivänsä omasta päästään metrorakentamisen säästöjä, sitten hän huijaa valtiovarainministeriä uskomaan, että miljardin metrohanke maksaa kolmella miljardilla palkkoja. Nyt Louko herjaa liikenneministeriön virkamiehiä nolliksi. Ohjeet ja määräykset ovat roskaa, Louko itse tietää kaiken paremmin.
Ovatko ministerit, poliitikot ja virkamiehet näin tyhmiä ja alistuvia ja vielä myöntävät sen lupaamalla Loukolle perusteettomia rahoja?
Yksi asia Loukon käytöksestä kuitenkin tulee varmasti selväksi. Espoon ja erityisesti Kivenlahden metro on täysin turha hanke, eikä sillä ole mitään Loukon väittämiä hyötyjä. Eihän Loukon muuten tarvitse haukkua ministeriön ohjeita ja vaatimuksia rahoitusehtojen täyttymisestä.
Toisenkin asian Loukon käytös osoittaa. Loukosta ei ole virkamieheksi, sillä hänellä ei ole aikomustakaan noudattaa sitä, mitä virkamieheltä edellytetään. Louko voi esittää, että on Espoon kannalta hyvää hallintoa saada huijatuksi valtiolta Espoon omistamalle metroyhtiölle puoli miljardia euroa. Mutta tulkittiin hyvän hallinnon vaatimusta miten hyvänsä, virkamiehen työn ja päätösten valmistelun hoitaminen vastoin kaikkia lakeja ja niiden perusteella asetettuja ohjeita on pelkkää virkavirhettä.
Veli Hopea
Espoon metropelleilyn on tarkoitus siirtyä lopullisesti maan alle tämän illan Espoon valtuuston kokouksessa. Loukon käsikirjoituksen mukaan valtuusto ”päättää” Kivenlahden metron rakentamisesta, jos Louko sitä haluaa. Ja Loukohan haluaa, ja saa tämän jälkeen tehdä mitä lystää. Mitään ei enää tarvitse edes kertoa valtuustolle, koska metrohan ei ole kaupungin vaan osakeyhtiön asia. Eikä osakeyhtiön asiat kuulu kellekään. Ainakaan sille, joka maksaa.
Hinnallakaan ei ole väliä, koska Espoolla ei ole tähänkään metroon rahaa, niin se ei ole mistään muusta pois. Näin siis tulee valtuutettujen ajatella ja näinhän ne näyttävät ajattelevan. Metropäätöksen lisäksi kokouksen listalle on otettu 13 valtuutetun esittämä kysymys siitä, mitä metro oikeasti maksaa. Vastausta ei tietenkään anneta, ja valtuusto on tyytyväinen.
Valtuutetut, joiden velvollisuus lain mukaan on vastata kunnan taloudesta, eivät ole kiinnostuneet kunnan taloudesta. Espoolaiset ovat toki valinneet nämä valtuutetut, useat heistä moneen kertaan. Siten ilmeisesti espoolaiset hyväksyvät sen, etteivät Espoon valtuutetut välitä kaupungin taloudesta. Mutta asukkaidenkaan välinpitämättömyys ei vapauta valtuutettuja siitä, mitä laki heille velvoittaa.
Loukon ylimielisyys ja röyhkeys hakee vertaansa Suomen historiassa. Ihmetyttää vain, miten virkamiehet ja ministerit alistuvat siihen. Ensin Louko myönsi keksivänsä omasta päästään metrorakentamisen säästöjä, sitten hän huijaa valtiovarainministeriä uskomaan, että miljardin metrohanke maksaa kolmella miljardilla palkkoja. Nyt Louko herjaa liikenneministeriön virkamiehiä nolliksi. Ohjeet ja määräykset ovat roskaa, Louko itse tietää kaiken paremmin.
Ovatko ministerit, poliitikot ja virkamiehet näin tyhmiä ja alistuvia ja vielä myöntävät sen lupaamalla Loukolle perusteettomia rahoja?
Yksi asia Loukon käytöksestä kuitenkin tulee varmasti selväksi. Espoon ja erityisesti Kivenlahden metro on täysin turha hanke, eikä sillä ole mitään Loukon väittämiä hyötyjä. Eihän Loukon muuten tarvitse haukkua ministeriön ohjeita ja vaatimuksia rahoitusehtojen täyttymisestä.
Toisenkin asian Loukon käytös osoittaa. Loukosta ei ole virkamieheksi, sillä hänellä ei ole aikomustakaan noudattaa sitä, mitä virkamieheltä edellytetään. Louko voi esittää, että on Espoon kannalta hyvää hallintoa saada huijatuksi valtiolta Espoon omistamalle metroyhtiölle puoli miljardia euroa. Mutta tulkittiin hyvän hallinnon vaatimusta miten hyvänsä, virkamiehen työn ja päätösten valmistelun hoitaminen vastoin kaikkia lakeja ja niiden perusteella asetettuja ohjeita on pelkkää virkavirhettä.
Veli Hopea
maanantai 25. elokuuta 2014
Puuttuuko oikeusministeri metrohuijaukseen?
UUTINEN Jälleen kerran on kannattanut lukea HBL:ää. Näyttää siltä, että suomenruotsalaisten etuoikeus on tietää, mitä Suomessa tapahtuu oikeasti. Suomenkieliset saavat lukea valheita tai heille ei kerrota mitään.
Hesari on kertonut meille, miten VTT on tutkinut Kivenlahden metron olevan oivallinen valtakunnan talouden elvyttäjä. Valtiovarainministeri Antti Rinne on nämä arvostetut selvitykset nähtyään päättänyt, että hän antaa metron rakentamiseen toisen kerran neljännesmiljardin, jos vain Helsingin seudun kunnat kaavoittavat neljänneksen lisää asuntoja. Ja viimeisimmän uutisen mukaan olisi jo perjantaina sovittu, että ainakin Espoo, Helsinki ja Vantaa ovat lisäykseen suostuneet. 10 kehyskuntaa eivät, mutta Suomessa riittää, kun suuret sopivat pienten puolesta.
HBL kertoo toisenlaisen totuuden. Kun liikenneministeriö vaatii metron rahoittamiseksi selvityksen metron hyödyistä, sellaista ei ole, ei tule, eikä ole tullut. Sen sijaan valtiovarainministerille esiteltiin metron miljardiurakasta hyötyvien rakennusliikkeiden parin vuoden takaisia lobbauskalvoja. Kalvot kehuvat rakennusteollisuutta yleensä ja antavat kuvan, että mitä enemmän rakennetaan, sen paremmin Suomella menee. Eli purkuun vain jokainen valmistunut talo, jotta voidaan rakentaa heti tilalle uusi! Muuten tulee perikato.
Kumpi on oikeassa? Sivusta seuraavalle ei ole vaikea päätellä, että Hesari valehtelee ja HBL kertoo, miten asiat ovat.
Hesari viittaa nimettömiin omiin lähteisiinsä ja väittää rakennusliikkeiden yleisiä lobbauskalvoja yleensä arvostetun tutkimuslaitoksen raportiksi metron hyödyistä. Hesari jättää kertomatta, mitä on metrosta selvitetty. Kuten sen, että metro on tappiollinen ja lisää palveluita karsivan Espoon kustannuksia kymmeniä miljoonia vuodessa.
HBL kertoo nimeltä tietoja antaneet henkilöt ja yksilöi käytetyt dokumentit. Jokainen voi itse käydä toteamassa, ettei lobbauskalvoissa puhuta Kivenlahden metrosta mitään. HBL kertoo, ettei metron työllisyys- ja elvytysvaikutuksista ole olemassa mitään tietoa, koska sellaisia asioita ei ole tutkittu. Eli valtiovarainministeri lupasi metrolle rahaa elvytyksen perusteella, vaikka ei ole koskaan nähnyt mitään perusteluita.
Toivottavasti HBL kertoo vielä totuuden ”kuntien asuntotuotannosta”, josta Hesarin nimettömät tietolähteet kertovat. Asuntotuotanto ja kaavoitus ovat eri asiat, toisin kuin HS:n uutisessa. On helppo lunastaa kaavoituslupauksia Suurpellossa tai Östersundomissa. Kumpikaan ei auta asuntopulaan eikä siihen, että asuntojen hinnat karkaavat kaupunkilaisten maksukyvyn ulottumattomiin. Sillä huonojen yhteyksien päähän ja kauas ei kukaan halua asumaan eikä osta tai vuokraa asuntoa. Ja kun ei mene kaupaksi, ei myöskään rakenneta, vaikka miten olisi kaavoitettu.
Tulee mieleen ajankohtainen rinnastus Ukrainan tilanteeseen. Suomenkieliset ovat kuin venäläiset, jotka eivät osaa ja voi lukea kuin valtion kontrollissa olevaa lehdistöä. Ruotsinkieliset ovat kuin muu maailma. Heille on tarjolla kielimuurin toisella puolella valtiovallasta riippumaton lehdistö.
Olisiko niin, että ainoa pelastus on hallituksen ruotsinkielinen ministeri Anna-Maija Henriksson. Kun hän vielä sattuu olemaan oikeusministeri, hänen olisikin luontevaa edellyttää muilta ministereiltä Suomen lain eikä lobbareiden tahdon noudattamista.
Veli Hopea
PS: HBL:n uutisen suomenkielinen lyhennelmä löytyy toimittajan omasta blogista.
Hesari on kertonut meille, miten VTT on tutkinut Kivenlahden metron olevan oivallinen valtakunnan talouden elvyttäjä. Valtiovarainministeri Antti Rinne on nämä arvostetut selvitykset nähtyään päättänyt, että hän antaa metron rakentamiseen toisen kerran neljännesmiljardin, jos vain Helsingin seudun kunnat kaavoittavat neljänneksen lisää asuntoja. Ja viimeisimmän uutisen mukaan olisi jo perjantaina sovittu, että ainakin Espoo, Helsinki ja Vantaa ovat lisäykseen suostuneet. 10 kehyskuntaa eivät, mutta Suomessa riittää, kun suuret sopivat pienten puolesta.
HBL kertoo toisenlaisen totuuden. Kun liikenneministeriö vaatii metron rahoittamiseksi selvityksen metron hyödyistä, sellaista ei ole, ei tule, eikä ole tullut. Sen sijaan valtiovarainministerille esiteltiin metron miljardiurakasta hyötyvien rakennusliikkeiden parin vuoden takaisia lobbauskalvoja. Kalvot kehuvat rakennusteollisuutta yleensä ja antavat kuvan, että mitä enemmän rakennetaan, sen paremmin Suomella menee. Eli purkuun vain jokainen valmistunut talo, jotta voidaan rakentaa heti tilalle uusi! Muuten tulee perikato.
Kumpi on oikeassa? Sivusta seuraavalle ei ole vaikea päätellä, että Hesari valehtelee ja HBL kertoo, miten asiat ovat.
Hesari viittaa nimettömiin omiin lähteisiinsä ja väittää rakennusliikkeiden yleisiä lobbauskalvoja yleensä arvostetun tutkimuslaitoksen raportiksi metron hyödyistä. Hesari jättää kertomatta, mitä on metrosta selvitetty. Kuten sen, että metro on tappiollinen ja lisää palveluita karsivan Espoon kustannuksia kymmeniä miljoonia vuodessa.
HBL kertoo nimeltä tietoja antaneet henkilöt ja yksilöi käytetyt dokumentit. Jokainen voi itse käydä toteamassa, ettei lobbauskalvoissa puhuta Kivenlahden metrosta mitään. HBL kertoo, ettei metron työllisyys- ja elvytysvaikutuksista ole olemassa mitään tietoa, koska sellaisia asioita ei ole tutkittu. Eli valtiovarainministeri lupasi metrolle rahaa elvytyksen perusteella, vaikka ei ole koskaan nähnyt mitään perusteluita.
Toivottavasti HBL kertoo vielä totuuden ”kuntien asuntotuotannosta”, josta Hesarin nimettömät tietolähteet kertovat. Asuntotuotanto ja kaavoitus ovat eri asiat, toisin kuin HS:n uutisessa. On helppo lunastaa kaavoituslupauksia Suurpellossa tai Östersundomissa. Kumpikaan ei auta asuntopulaan eikä siihen, että asuntojen hinnat karkaavat kaupunkilaisten maksukyvyn ulottumattomiin. Sillä huonojen yhteyksien päähän ja kauas ei kukaan halua asumaan eikä osta tai vuokraa asuntoa. Ja kun ei mene kaupaksi, ei myöskään rakenneta, vaikka miten olisi kaavoitettu.
Tulee mieleen ajankohtainen rinnastus Ukrainan tilanteeseen. Suomenkieliset ovat kuin venäläiset, jotka eivät osaa ja voi lukea kuin valtion kontrollissa olevaa lehdistöä. Ruotsinkieliset ovat kuin muu maailma. Heille on tarjolla kielimuurin toisella puolella valtiovallasta riippumaton lehdistö.
Olisiko niin, että ainoa pelastus on hallituksen ruotsinkielinen ministeri Anna-Maija Henriksson. Kun hän vielä sattuu olemaan oikeusministeri, hänen olisikin luontevaa edellyttää muilta ministereiltä Suomen lain eikä lobbareiden tahdon noudattamista.
Veli Hopea
PS: HBL:n uutisen suomenkielinen lyhennelmä löytyy toimittajan omasta blogista.
perjantai 28. maaliskuuta 2014
Espoo kompastui, mutta tunneliveljet pitävät puolensa
LOUHINTA Hallituksen kehysriihen mediakeisariksi tuli Vasemmistoliitto ja sen puheenjohtaja Arhinmäki. Vaalikampanjan aloitusta ei olisi voinut paremmin hoitaa. Vasemmistoliiton viestistä tuli näin kehysriihen tulosten ykkösuutinen. Ja kaiken päälle, jäljelle jäänyt hallitusviisikko on sidoksissa siihen, mitä Vasemmistoliitto kehyssopimukseen ennen lähtöään sai neuvotelluksi.
Yhtä hyvin ei pärjännyt Espoo metronsa kanssa. Louko ja Kokkinen eivät osaa lobata eivätkä hallita mediaa. Haukkumalla ei todellakaan saada ministeriötä ja ministeriä omalle puolelle. Säälittävän yleisöosastokirjoittelun (HBL 25.3.) sijaan Loukon olisi kannattanut palkata ainakin mediakonsulttiharjoittelija kirjoittamaan ulostulot niin, että teksti edes näyttäisi asiansa osaavan ja hallitsevan virkamiehen tekemältä.
Espoo jäi ilman valtion metrorahaa, kuten kuuluukin jäädä, mutta se ei pysäyttä Loukon metrokonetta. Kun Espoon normaalien menojen säästöt on sovittu, valtuusto korjannee ”ehdollista” metropäätöstään. Tai yksinkertaisemmin, Louko vaan tilaa urakoita niin kauan kun Espoon kassassa on rahaa.
Sen verran sekaisin Espoossa kuitenkin mentiin, että valtuuston puheenjohtajan Markus Torkin (kok) metropuppugeneraattori herpaantui ja Torkki lipsautti totuuden: ”Ei varmaan nykyisessä taloustilanteessa.” Siis tosiasiassa Espoolla ei ole rahaa metroon edes sataa miljoonaa, minkä maksaisi yksi asemaväli Matinkylästä Finnoon. Virallisesti Espoo ei ole köyhä eikä kipeä maksamaan metrosta lisää vähintään 560 miljoonaa.
Tunneliveljet ymmärtävät todellisuuden Espoota paremmin. Oikeata businesta pyörittävät veljet ovat nähneet, ettei Loukosta ole myyntimieheksi, ja rahattomalle asiakkaalle on turha myydä. Tunneliveljet käyttävät Milttonin tasoisia lobbareita, jotka tietävät, että poliitikkojen päitä ei käännetä lapsellisella mielipidekirjoittelulla. Ja että ikäviä asioita ei päästetä julkisuuteen, eikä niistä pidä tiedottaa mitään. Kun ei ole tutkivaa journalismia, lehdistö ei löydä jälkiä, jotka välttämättä kuitenkin jäävät.
Kehysriihen alla ei julkisuudessa vatvottu tunneliveljien varasuunnitelmaa, Pisaraa. Kyllönen mainitsi sen vain kerran ohimennen. Pisara ei roikkunut HBL:n 20.3. julkaisemissa kartoissa. Näennäisestihän Pisara ei ole metron kanssa kilpaileva rahareikä, koska se kuuluu Liikennepoliittisen selonteon valtiontukilupauksessa eri kategoriaan. Siihen, joka saa metroa enemmän valtion rahaa.
Niinpä tunneliveljet saivat kehysriihessä sen, mitä halusivat: lupauksen rahan paukuttamisesta Helsingin seudun peruskallioon. Tunneliveljille on sama, onko 7 kilometrin reiän nimi Kivenlahden metro vai Pisara.
Nyt on mielenkiintoista enää nähdä, kenet tunneliveljet nimeävät liikenneministeriksi. Kyllösen tapaista rehellistä ministeriä ei kuitenkaan enää nähdä, se on lauteilla jo päätetty. Mutta metroa puolustaneita pätkäministeriyttä palkinnoksi odottavia kykypoliitikkoja kyllä riittää.
Veli Hopea
Yhtä hyvin ei pärjännyt Espoo metronsa kanssa. Louko ja Kokkinen eivät osaa lobata eivätkä hallita mediaa. Haukkumalla ei todellakaan saada ministeriötä ja ministeriä omalle puolelle. Säälittävän yleisöosastokirjoittelun (HBL 25.3.) sijaan Loukon olisi kannattanut palkata ainakin mediakonsulttiharjoittelija kirjoittamaan ulostulot niin, että teksti edes näyttäisi asiansa osaavan ja hallitsevan virkamiehen tekemältä.
Espoo jäi ilman valtion metrorahaa, kuten kuuluukin jäädä, mutta se ei pysäyttä Loukon metrokonetta. Kun Espoon normaalien menojen säästöt on sovittu, valtuusto korjannee ”ehdollista” metropäätöstään. Tai yksinkertaisemmin, Louko vaan tilaa urakoita niin kauan kun Espoon kassassa on rahaa.
Sen verran sekaisin Espoossa kuitenkin mentiin, että valtuuston puheenjohtajan Markus Torkin (kok) metropuppugeneraattori herpaantui ja Torkki lipsautti totuuden: ”Ei varmaan nykyisessä taloustilanteessa.” Siis tosiasiassa Espoolla ei ole rahaa metroon edes sataa miljoonaa, minkä maksaisi yksi asemaväli Matinkylästä Finnoon. Virallisesti Espoo ei ole köyhä eikä kipeä maksamaan metrosta lisää vähintään 560 miljoonaa.
Tunneliveljet ymmärtävät todellisuuden Espoota paremmin. Oikeata businesta pyörittävät veljet ovat nähneet, ettei Loukosta ole myyntimieheksi, ja rahattomalle asiakkaalle on turha myydä. Tunneliveljet käyttävät Milttonin tasoisia lobbareita, jotka tietävät, että poliitikkojen päitä ei käännetä lapsellisella mielipidekirjoittelulla. Ja että ikäviä asioita ei päästetä julkisuuteen, eikä niistä pidä tiedottaa mitään. Kun ei ole tutkivaa journalismia, lehdistö ei löydä jälkiä, jotka välttämättä kuitenkin jäävät.
Kehysriihen alla ei julkisuudessa vatvottu tunneliveljien varasuunnitelmaa, Pisaraa. Kyllönen mainitsi sen vain kerran ohimennen. Pisara ei roikkunut HBL:n 20.3. julkaisemissa kartoissa. Näennäisestihän Pisara ei ole metron kanssa kilpaileva rahareikä, koska se kuuluu Liikennepoliittisen selonteon valtiontukilupauksessa eri kategoriaan. Siihen, joka saa metroa enemmän valtion rahaa.
Niinpä tunneliveljet saivat kehysriihessä sen, mitä halusivat: lupauksen rahan paukuttamisesta Helsingin seudun peruskallioon. Tunneliveljille on sama, onko 7 kilometrin reiän nimi Kivenlahden metro vai Pisara.
Nyt on mielenkiintoista enää nähdä, kenet tunneliveljet nimeävät liikenneministeriksi. Kyllösen tapaista rehellistä ministeriä ei kuitenkaan enää nähdä, se on lauteilla jo päätetty. Mutta metroa puolustaneita pätkäministeriyttä palkinnoksi odottavia kykypoliitikkoja kyllä riittää.
Veli Hopea
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
Huuhaahallintoa espoolaisittain
VALTA ja VASTUU Sunnuntaina 16.3.2014 Hesari moitti pääkirjoituksessaan maassamme vallitsevaa huuhaa-hallintoa. Tällä Hesari tarkoitti sitä, että päätöksenteko perustuu kaikkeen muuhun kuin tieteellisesti pätevään luotettavaan tietoon. Aihe ei ole Hesarissakaan uusi, sillä jo joulukuussa Hesari julkaisi professori Matti Wibergin kolumnin samasta aiheesta.
Hesari on huolessaan oikeassa, mutta räikeällä tavalla valikoiva. Huuhaahallintoa Hesari näkee sote- ja kuntauudistusasioissa, joita hallitus on puskenut jääräpäisesti eteenpäin tutkijoiden ja asiantuntijoiden näkemyksistä huolimatta. Mutta pääkirjoituksen kanssa samassa Hesarin numerossa lehti pönkittää itse useassa artikkelissa rakenteilla olevaa Espoon metroa, jota tehdään täydellisin huuhaaperustein.
Espoon metropuuhastelu onkin malliesimerkki huuhaahallinnosta. Ja Hesarin uutisointi malliesimerkki huuhaajournalismista. Sillä tarkoitan journalismia, joka perustuu kaikkeen muuhun kuin pätevään ja luotettavaan tietoon, lähdekritiikkiin ja merkittävien asioiden esiin tuomiseen.
Espoolainen huuhaahallinto on alkanut viimeistään silloin, kun helsinkiläinen metroa Espooseen vaatinut virkamies nimeltä Olavi Louko valittiin apulaiskaupunginjohtajaa vastaavaksi toimialajohtajaksi Espooseen vuonna 2001. Tullakseen valituksi Louko selitti, että hänen aikanaan ei metro Espooseen tule. Pari vuotta myöhemmin oli kaikille selvä, mikä tämän Troijan hevosen tarkoitus oli, kun hän pyrki johtamaan Espoon kaupunki- ja liikennesuunnittelua. Ja erityisesti metrorakentamista.
Louko sai metron rakenteille valehtelemalla helsinkiläisten kollegoidensa kanssa metron hinnan ja että tunnelimetro on halvempi kuin maanpinnalle rakennettu rata. Vaikutukset ja hyödyt laskettiin keksimällä kuviteltuja hyötyjä ja haittoja sekä vääristelemällä laskelmien lähtöarvoja. Metron todellinen hinta on jo nyt noin 3-kertainen siihen nähden, millä hinnalla päätös tehtiin vuonna 2006. Silti metrosta on tulossa huonompi ja hitaampi kuin mistä silloin päätettiin.
Loukon tunnelikaverit haluavat tietenkin porata metrotunnelia ikuisesti. Huuhaahallinnon luovuus auttaa. Ikävät tulokset salataan pitämällä ne piilossa ja olemalla kertomatta niistä kenellekään. Kaupungin virastojen ja osakeyhtiön asiat ja vastuut sekoitetaan niin, että aina voi sanoa, ettei homma kuulu meille vaan sille toiselle. On kätevää, kun sama mies on sekä viraston että yhtiön johdossa.
Mitä tehdään, kun 250 miljoonan kustannusarvio pomppaa 800 miljoonaan ja Espoo on itse sopinut, että Kivenlahden metro on ajankohtainen vasta ensi vuosikymmenellä.
Huuhaahallinto aloittaa ALE:lla. Ota Kivenlahden metro nyt, niin säästät jopa 200 miljoonaa 150 miljoonan tunnelilouhinnasta! Tilaa heti, porakoneet ovat valmiina odottamassa!
Espoolla ei ole rahaa edelliseenkään metroon, ei edes tavallisten kunnan menojen hoitamiseen, joten rahaa pitää saada valtiolta. Ministeriöön lähtee anomus. Perustelu on alennusmyynti ja kova kiire, ennen kuin tavara loppuu eli urakoitsijat vievät koneensa toisille työmaille. Kirjeessä kerrotaan, että metro on jopa suunniteltu ja hinta tiedossa. Kirjeessä ei kerrota, että on myös laskettu, ettei metro ole kannattava eikä siten täytä ehtoja, joilla valtio rahan jakamista harkitsee.
Ministeriö vastaa, että rahaa ei tipu. Metro ei kuulu niihin suunnitelmiin, jotka Espoo on itse ollut valtion kanssa sopimassa. Ja sopimusten teon jälkeen hinta on tuplaantunut.
Huuhaahallinto lähtee sitten etenemään keittiön kautta. Rahaministeriön valiokunnan avainhenkilöt kutsutaan kylään Espooseen. Kyläillessä sovitaan, että huuhaahallinto lähettää valiokunnalle sopivaa huuhaatekstiä, joka ujutetaan valiokunnan mietintöön. Siellä se menee läpi huomaamatta, koska budjettimietinnössä on yllin kyllin poliitikkojen tärkeämpinä pitämiä pikkujuttuja. Ja juuri näin tapahtuu. Niinpä liikenneministeriön on taas käsiteltävä jo kerran päättämäänsä asiaa.
Sitten hankitaan huuhaapäätös Espoon valtuustolta. Pitää päättää, että rakennetaan metro, jos valtio antaa rahaa. Perusteluina valtuutettujen kysymysten vastauksia, joissa ei vastata kysymyksiin. Ja alennusmyyntikampanjointia sekä suuria lupauksia siitä, kuinka rakentajat ostavat tonttimaata mihin hintaan hyvänsä. Valtuutetuille ei tietenkään kerrota, että ministeriö on jo päättänyt, ettei se anna rahaa. Olisihan hölmöä päättää tehdä metro sillä ehdolla, että valtio antaa rahaa, kun on jo tiedossa, että se ei anna.
Ja huuhaalehdistö peesaa. Metroa ylistäviä tiedotteita julkaistaan sellaisenaan. Vaikka Louko myöntää yhdessä lehdessä (HBL 19.12.2013) perustelut huuhaaksi, samat valheet toistuvat niin tiedotteissa kuin uutisissakin. Jos aiheesta yrittää keskustella espoolaisten kanssa, vika ei ole huuhaahallinnossa, vaan parissa valtuutetussa, jotka jaksavat vaatia oikeata tietoa ja kysyvät – vastausta saamatta – kuinka paljon metrot Espoon kaupungille maksavat.
Huuhaalehdistön viesti on mennyt perille. Metro on hyvä juttu, koska metro on hyvä juttu. Ei sillä ole väliä, mitä se maksaa. Senhän maksaa kaupunki. Espoolaiset eivät tosin ymmärrä, että kun metro tulee, bussilla ei enää pääsekään nopeasti Helsinkiin. Äitiä lastenvaunujen kanssa asia ei edes kiinnosta, koska hän liikkuu kuitenkin autolla. Se on muka halvempaa, koska äiti ei tiedä, että lastenvaunujen kanssa saa matkustaa ilmaiseksi. Mutta silti on hyvä että metro tulee.
Hallituksen kehysriihi pohtinee muutaman minuutin myös sitä, ottaako valtio 240 miljoonaa lisää lainaa antaakseen rahan lahjaksi Espoon tunnelirakentajille. Toivottavasti ministeriön jo kerran tekemä päätös pitää. Vaikka Espoon huuhaahallinto ei sitä edes kysyttäessä valtuutetuille kerro, Espoo säästää vuosittain 25 miljoonaa, kun turha ja kannattamaton metro jää rakentamatta.
Veli Hopea
Hesari on huolessaan oikeassa, mutta räikeällä tavalla valikoiva. Huuhaahallintoa Hesari näkee sote- ja kuntauudistusasioissa, joita hallitus on puskenut jääräpäisesti eteenpäin tutkijoiden ja asiantuntijoiden näkemyksistä huolimatta. Mutta pääkirjoituksen kanssa samassa Hesarin numerossa lehti pönkittää itse useassa artikkelissa rakenteilla olevaa Espoon metroa, jota tehdään täydellisin huuhaaperustein.
Espoon metropuuhastelu onkin malliesimerkki huuhaahallinnosta. Ja Hesarin uutisointi malliesimerkki huuhaajournalismista. Sillä tarkoitan journalismia, joka perustuu kaikkeen muuhun kuin pätevään ja luotettavaan tietoon, lähdekritiikkiin ja merkittävien asioiden esiin tuomiseen.
Espoolainen huuhaahallinto on alkanut viimeistään silloin, kun helsinkiläinen metroa Espooseen vaatinut virkamies nimeltä Olavi Louko valittiin apulaiskaupunginjohtajaa vastaavaksi toimialajohtajaksi Espooseen vuonna 2001. Tullakseen valituksi Louko selitti, että hänen aikanaan ei metro Espooseen tule. Pari vuotta myöhemmin oli kaikille selvä, mikä tämän Troijan hevosen tarkoitus oli, kun hän pyrki johtamaan Espoon kaupunki- ja liikennesuunnittelua. Ja erityisesti metrorakentamista.
Louko sai metron rakenteille valehtelemalla helsinkiläisten kollegoidensa kanssa metron hinnan ja että tunnelimetro on halvempi kuin maanpinnalle rakennettu rata. Vaikutukset ja hyödyt laskettiin keksimällä kuviteltuja hyötyjä ja haittoja sekä vääristelemällä laskelmien lähtöarvoja. Metron todellinen hinta on jo nyt noin 3-kertainen siihen nähden, millä hinnalla päätös tehtiin vuonna 2006. Silti metrosta on tulossa huonompi ja hitaampi kuin mistä silloin päätettiin.
Loukon tunnelikaverit haluavat tietenkin porata metrotunnelia ikuisesti. Huuhaahallinnon luovuus auttaa. Ikävät tulokset salataan pitämällä ne piilossa ja olemalla kertomatta niistä kenellekään. Kaupungin virastojen ja osakeyhtiön asiat ja vastuut sekoitetaan niin, että aina voi sanoa, ettei homma kuulu meille vaan sille toiselle. On kätevää, kun sama mies on sekä viraston että yhtiön johdossa.
Mitä tehdään, kun 250 miljoonan kustannusarvio pomppaa 800 miljoonaan ja Espoo on itse sopinut, että Kivenlahden metro on ajankohtainen vasta ensi vuosikymmenellä.
Huuhaahallinto aloittaa ALE:lla. Ota Kivenlahden metro nyt, niin säästät jopa 200 miljoonaa 150 miljoonan tunnelilouhinnasta! Tilaa heti, porakoneet ovat valmiina odottamassa!
Espoolla ei ole rahaa edelliseenkään metroon, ei edes tavallisten kunnan menojen hoitamiseen, joten rahaa pitää saada valtiolta. Ministeriöön lähtee anomus. Perustelu on alennusmyynti ja kova kiire, ennen kuin tavara loppuu eli urakoitsijat vievät koneensa toisille työmaille. Kirjeessä kerrotaan, että metro on jopa suunniteltu ja hinta tiedossa. Kirjeessä ei kerrota, että on myös laskettu, ettei metro ole kannattava eikä siten täytä ehtoja, joilla valtio rahan jakamista harkitsee.
Ministeriö vastaa, että rahaa ei tipu. Metro ei kuulu niihin suunnitelmiin, jotka Espoo on itse ollut valtion kanssa sopimassa. Ja sopimusten teon jälkeen hinta on tuplaantunut.
Huuhaahallinto lähtee sitten etenemään keittiön kautta. Rahaministeriön valiokunnan avainhenkilöt kutsutaan kylään Espooseen. Kyläillessä sovitaan, että huuhaahallinto lähettää valiokunnalle sopivaa huuhaatekstiä, joka ujutetaan valiokunnan mietintöön. Siellä se menee läpi huomaamatta, koska budjettimietinnössä on yllin kyllin poliitikkojen tärkeämpinä pitämiä pikkujuttuja. Ja juuri näin tapahtuu. Niinpä liikenneministeriön on taas käsiteltävä jo kerran päättämäänsä asiaa.
Sitten hankitaan huuhaapäätös Espoon valtuustolta. Pitää päättää, että rakennetaan metro, jos valtio antaa rahaa. Perusteluina valtuutettujen kysymysten vastauksia, joissa ei vastata kysymyksiin. Ja alennusmyyntikampanjointia sekä suuria lupauksia siitä, kuinka rakentajat ostavat tonttimaata mihin hintaan hyvänsä. Valtuutetuille ei tietenkään kerrota, että ministeriö on jo päättänyt, ettei se anna rahaa. Olisihan hölmöä päättää tehdä metro sillä ehdolla, että valtio antaa rahaa, kun on jo tiedossa, että se ei anna.
Ja huuhaalehdistö peesaa. Metroa ylistäviä tiedotteita julkaistaan sellaisenaan. Vaikka Louko myöntää yhdessä lehdessä (HBL 19.12.2013) perustelut huuhaaksi, samat valheet toistuvat niin tiedotteissa kuin uutisissakin. Jos aiheesta yrittää keskustella espoolaisten kanssa, vika ei ole huuhaahallinnossa, vaan parissa valtuutetussa, jotka jaksavat vaatia oikeata tietoa ja kysyvät – vastausta saamatta – kuinka paljon metrot Espoon kaupungille maksavat.
Huuhaalehdistön viesti on mennyt perille. Metro on hyvä juttu, koska metro on hyvä juttu. Ei sillä ole väliä, mitä se maksaa. Senhän maksaa kaupunki. Espoolaiset eivät tosin ymmärrä, että kun metro tulee, bussilla ei enää pääsekään nopeasti Helsinkiin. Äitiä lastenvaunujen kanssa asia ei edes kiinnosta, koska hän liikkuu kuitenkin autolla. Se on muka halvempaa, koska äiti ei tiedä, että lastenvaunujen kanssa saa matkustaa ilmaiseksi. Mutta silti on hyvä että metro tulee.
Hallituksen kehysriihi pohtinee muutaman minuutin myös sitä, ottaako valtio 240 miljoonaa lisää lainaa antaakseen rahan lahjaksi Espoon tunnelirakentajille. Toivottavasti ministeriön jo kerran tekemä päätös pitää. Vaikka Espoon huuhaahallinto ei sitä edes kysyttäessä valtuutetuille kerro, Espoo säästää vuosittain 25 miljoonaa, kun turha ja kannattamaton metro jää rakentamatta.
Veli Hopea
perjantai 20. joulukuuta 2013
Stetson–Harrison, suomeksi Louko–Mäkelä
VALEHTELU Valtio-opin professori Matti Wiberg kirjoitti maanantain HS:n vieraskynässä ajankohtaisesta aiheesta, julkisen päätöksenteon perusteluiden puutteesta. Wiberg arvosteli sitä, että Suomessa yhteiskunnan uudistustyö ei enää perustu tieteelliseen näyttöön, vaan yksittäisten selvitysmiesten ajatuksiin. Uudistusten toteutumista ei myöskään seurata. Samoja virheitä siis tehdään yhä uudelleen.
Wiberg totesi, että ensin tehdään poliittinen päätös, sitten aletaan keksiä sopivia perusteluita. Jos perusteluita kysytään, ne ovat salaisia. Wiberg kutsui tätä Stetson–Harrison -menetelmäksi, eli vedetään hatusta.
Hesarin oma toimitus ei taida lehden vieraskyniä lukea, vaikka linkkaakin Wibergin kolumniin. Keskiviikkona pääkirjoitus kehui valtiovarainvaliokunnan vaatimusta metron jatkamisesta. Pääkirjoitus toistaa valiokunnan mietintöön kopioituja valheita, joita on valiokunnalle syöttänyt Espoon metroa puuhasteleva toimialajohtaja Olavi Louko.
HBL:n haastattelussa eilen torstaina Loukon vauhti vain kiihtyi. ”Ei ole olemassa konsulttia, joka tietää metrorakentamisesta enemmän kuin minä”, kehuu rakennusalan lahjuksista tuomittu toimialajohtaja 40 vuoden kokemuksella. Uhoamisellaan Louko perustelee sitä, miksi hänen Stetson–Harrison -menetelmällä esittämänsä Kivenlahden metron hinnanalennus riittää, eikä valtion rahoituspäätöstä varten tarvita muita laskelmia.
Muutamassa päivässä on valiokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) kuitenkin kääntänyt jo kelkkaansa Loukon väitteiden suhteen. Viime viikolla Sasi hehkutti metron vahvoja perusteita kaataa kaikki muut hankkeet. Eilen Sasi myönsi HBL:n jutussa, että hallitus ei anna kehysriihessä metrolle rahaa ilman kunnollisia perusteluita.
Loukon luvut ovatkin ”vakuuttavia”. Pitkin syksyä Louko on selittänyt, että metron hinta laskee 100 M€, kunhan valtio antaa rahaa ja Louko saa antaa uudet urakat nykyisille louhijoille. Valiokunnalle Louko esitti, että säästö voi olla 100–200 M€. HBL:ssä tänään alaraja on noussut 150 M€:oon.
Tosiasiassa Loukon miljoonilla ei ole mitään aihetta, koska mitään välitöntä louhintojen jatkamista ei ole olemassa. Ensin on kairattava kallioperätutkimukset ja sitten suunniteltava tunneli ennen kuin on edes mahdollista louhia. Kaikki on kilpailutettava, myös louhinta, eikä mikään takaa, että työn saa nykyinen urakoitsija. Ellei Louko 40 vuoden kokemuksellaan junaile kauppoja saunan lauteilla. Mutta ei sopupeliurakoitsijakaan pääse töihin kuin vuoden päästä.
Kaupunginjohtaja Mäkelän Espoon nimissä allekirjoittama valtiovarainvaliokunnalle annettu lausunto sisältää Loukon väittämälle hinnanalennukselle toisenkin selityksen, maanrakennusindeksin nousun. Indeksin arvo on epäilemättä alhaisempi aiemmin kuin muutaman vuoden kuluttua. Mutta ei siinä ole kyse kustannusten vaan rahan arvon muutoksesta, joka ei ole mikään säästö.
Louko on kestinnyt valiokunnan liikennejaosta, joka ei ole pitänyt tarpeellisena kysellä muiden kaupunkien mielipiteitä siitä, että ne eivät saa mitään kun Espoo saa taas ja paljon enemmän kuin muut olisivat tarvinneet. Louko lupasi Espoosta lausunnon, jota valiokunta sai sopivalta osin kopioida mietinnökseen. Mutta miksi valiokunta haluaa niin innolla lainata valtiolle rahaa annettavaksi Loukon metroon?
Vastaus löytyy sekä Espoon lausunnosta että hallituspuolueiden ahdingosta. Nyt käydään kauppaa vaalirahoituksella, ja hallituksen kärkipuolueet tarvitsevat muhevat vaalibudjetit eduskuntavaaleihin 2015. Iso vaalirahoitus irtoaa sieltä, missä pyörii iso raha, eli rakennusteollisuudesta.
Kivenlahden metro itse tulee maksamaan miljardin. Metron myötä Louko lupaa rakentajille 3–5 miljardin muut rakennusurakat Espoossa. Nykyhallituksen on lisäksi helppo luvata metrorahat, koska niistä joutuu vastaamaan seuraava hallitus.
Vasemmistoliitolle on tuskaista toimia hallituksessa punavihreän oikeiston takuupuolueena. Eikä Arhinmäen klaanin kannata muutenkaan laskea rakennusteollisuuden rahoituksen varaan. Niinpä liikenneministeri Kyllönen (vas) on ainoa, joka uskaltaa edes vihjaista metroa vastaan. Kyllönen sanoi, ettei valiokunnan lupaamia metrorahoja ole olemassa.
Stetson ja Harrison ovat tunnettuja brittiläisiä hattumerkkejä. Suomalainen tuskin näitä brändejä tuntee. Laatuhattuja kun ei juuri käytetä Suomessa eikä myydä Stadiumissa, H&M:llä tai Dressmanilla. Mutta onneksi ilmaisulle löytyy osuva lokalisointi eli suomalainen vastine: Louko–Mäkelä -menetelmä. Espoolainen lahjusrikoksesta tuomittu toimialajohtaja ja kaupunginjohtaja kun selittävät halujensa perusteluksi mitä hyvänsä puutaheinää sattuvat päissään keksimään.
Veli Hopea
Wiberg totesi, että ensin tehdään poliittinen päätös, sitten aletaan keksiä sopivia perusteluita. Jos perusteluita kysytään, ne ovat salaisia. Wiberg kutsui tätä Stetson–Harrison -menetelmäksi, eli vedetään hatusta.
Hesarin oma toimitus ei taida lehden vieraskyniä lukea, vaikka linkkaakin Wibergin kolumniin. Keskiviikkona pääkirjoitus kehui valtiovarainvaliokunnan vaatimusta metron jatkamisesta. Pääkirjoitus toistaa valiokunnan mietintöön kopioituja valheita, joita on valiokunnalle syöttänyt Espoon metroa puuhasteleva toimialajohtaja Olavi Louko.
HBL:n haastattelussa eilen torstaina Loukon vauhti vain kiihtyi. ”Ei ole olemassa konsulttia, joka tietää metrorakentamisesta enemmän kuin minä”, kehuu rakennusalan lahjuksista tuomittu toimialajohtaja 40 vuoden kokemuksella. Uhoamisellaan Louko perustelee sitä, miksi hänen Stetson–Harrison -menetelmällä esittämänsä Kivenlahden metron hinnanalennus riittää, eikä valtion rahoituspäätöstä varten tarvita muita laskelmia.
Muutamassa päivässä on valiokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) kuitenkin kääntänyt jo kelkkaansa Loukon väitteiden suhteen. Viime viikolla Sasi hehkutti metron vahvoja perusteita kaataa kaikki muut hankkeet. Eilen Sasi myönsi HBL:n jutussa, että hallitus ei anna kehysriihessä metrolle rahaa ilman kunnollisia perusteluita.
Loukon luvut ovatkin ”vakuuttavia”. Pitkin syksyä Louko on selittänyt, että metron hinta laskee 100 M€, kunhan valtio antaa rahaa ja Louko saa antaa uudet urakat nykyisille louhijoille. Valiokunnalle Louko esitti, että säästö voi olla 100–200 M€. HBL:ssä tänään alaraja on noussut 150 M€:oon.
Tosiasiassa Loukon miljoonilla ei ole mitään aihetta, koska mitään välitöntä louhintojen jatkamista ei ole olemassa. Ensin on kairattava kallioperätutkimukset ja sitten suunniteltava tunneli ennen kuin on edes mahdollista louhia. Kaikki on kilpailutettava, myös louhinta, eikä mikään takaa, että työn saa nykyinen urakoitsija. Ellei Louko 40 vuoden kokemuksellaan junaile kauppoja saunan lauteilla. Mutta ei sopupeliurakoitsijakaan pääse töihin kuin vuoden päästä.
Kaupunginjohtaja Mäkelän Espoon nimissä allekirjoittama valtiovarainvaliokunnalle annettu lausunto sisältää Loukon väittämälle hinnanalennukselle toisenkin selityksen, maanrakennusindeksin nousun. Indeksin arvo on epäilemättä alhaisempi aiemmin kuin muutaman vuoden kuluttua. Mutta ei siinä ole kyse kustannusten vaan rahan arvon muutoksesta, joka ei ole mikään säästö.
Louko on kestinnyt valiokunnan liikennejaosta, joka ei ole pitänyt tarpeellisena kysellä muiden kaupunkien mielipiteitä siitä, että ne eivät saa mitään kun Espoo saa taas ja paljon enemmän kuin muut olisivat tarvinneet. Louko lupasi Espoosta lausunnon, jota valiokunta sai sopivalta osin kopioida mietinnökseen. Mutta miksi valiokunta haluaa niin innolla lainata valtiolle rahaa annettavaksi Loukon metroon?
Vastaus löytyy sekä Espoon lausunnosta että hallituspuolueiden ahdingosta. Nyt käydään kauppaa vaalirahoituksella, ja hallituksen kärkipuolueet tarvitsevat muhevat vaalibudjetit eduskuntavaaleihin 2015. Iso vaalirahoitus irtoaa sieltä, missä pyörii iso raha, eli rakennusteollisuudesta.
Kivenlahden metro itse tulee maksamaan miljardin. Metron myötä Louko lupaa rakentajille 3–5 miljardin muut rakennusurakat Espoossa. Nykyhallituksen on lisäksi helppo luvata metrorahat, koska niistä joutuu vastaamaan seuraava hallitus.
Vasemmistoliitolle on tuskaista toimia hallituksessa punavihreän oikeiston takuupuolueena. Eikä Arhinmäen klaanin kannata muutenkaan laskea rakennusteollisuuden rahoituksen varaan. Niinpä liikenneministeri Kyllönen (vas) on ainoa, joka uskaltaa edes vihjaista metroa vastaan. Kyllönen sanoi, ettei valiokunnan lupaamia metrorahoja ole olemassa.
Stetson ja Harrison ovat tunnettuja brittiläisiä hattumerkkejä. Suomalainen tuskin näitä brändejä tuntee. Laatuhattuja kun ei juuri käytetä Suomessa eikä myydä Stadiumissa, H&M:llä tai Dressmanilla. Mutta onneksi ilmaisulle löytyy osuva lokalisointi eli suomalainen vastine: Louko–Mäkelä -menetelmä. Espoolainen lahjusrikoksesta tuomittu toimialajohtaja ja kaupunginjohtaja kun selittävät halujensa perusteluksi mitä hyvänsä puutaheinää sattuvat päissään keksimään.
Veli Hopea
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Metrokakku päältä kaunis
UUTINEN Hesarin metro-aiheinen huippujournalismi loisti jälleen tänään. Metroilosanoman aihe oli tällä kertaa taide, jota ei metroasemille hankita. Myönteiseen julkisuuteen riittää, että teetetään kuvia taiteesta, jota metroasemilla voisi olla, jos miljardiprojektista riittäisi edes pölyhiukkasia taiteen ostamiseen.
Hesarin toimituksessa ja Länsimetro Oy:ssä lienee hätä todella suuri. Länsimetron imagokampanjaan käytettiin peräti kolme sivua. Eli on todella suuren luokan uutinen kertoa, millaista taidetta ei metroasemille tule, koska siihen ei kerta kaikkiaan ole rahaa.
Metroveljien hädän syy on tietenkin metron todellisuus. Suomenruotsalaiset alkavat olla jotakuinkin perillä metron sotkuista ja valehtelusta. Se tarkoittaa, että myös Suomen merkittävät teollisuus- ja pääomapiirit ovat tietoisia siitä, mitä metro- ja tunnelimafia puuhaa.
Suomenkielinen rahvas sai metromyrkkyannoksen kuukausi sitten prime-time -aikaan esitetystä MOT-ohjelmasta. Ja juuri kun oli ehditty unohtaa metrotunnelissa palanut auto, jota ei saatu sammutetuksi kun ei edes löydetty, tuli uutinen Kehäradan tunnelin palosta. Sitäkään ei voitu sammuttaa.
HKL:n uusi johtokuntakin on käynyt ongelmalliseksi. Vihreitä edustava puheenjohtaja vaatii, että automaattimetron tilannekatsaukset onkin kirjoitettava ja jaettava etukäteen. Toinen vihreä, jäsen Lilja Tamminen kirjoittaa asiat puhtaaksi blogissaan sanoen suoraan, että toimitusjohtaja Lahdenranta kumminkin sotkee asiat mediasirkuksella. Eihän tässä näin pitänyt käydä, kun takuumiehenä on vihreiden apulaiskaupunginjohtaja Sauri.
Läpimätää metrokakkua pitää kuorruttaa myös ennalta ehkäisevästi. Oikeusasiamies ja korkein hallinto-oikeus eivät voine loputtomiin viivyttää päätöksiään automaattikaupasta ja metron omituisesta muka-turvallisuudesta. Historian valossa tulee vapauttavat päätökset, mutta onhan kuitenkin riski, että tällä kertaa noudatetaankin lakia eikä metroverkoston selityksiä.
Vai näkyykö Hesarin aihevalinnassa vain uuden hissi- ja rullaporrasisännän ääni. Sopivasta asiakkaasta ei ole sopivaa puhua pahaa. Kun vaikeneminen on pitkän päälle kiusallista, pitää keksiä hyviä juttuja väkisin.
Vientineuvos Valtanen
Hesarin toimituksessa ja Länsimetro Oy:ssä lienee hätä todella suuri. Länsimetron imagokampanjaan käytettiin peräti kolme sivua. Eli on todella suuren luokan uutinen kertoa, millaista taidetta ei metroasemille tule, koska siihen ei kerta kaikkiaan ole rahaa.
Metroveljien hädän syy on tietenkin metron todellisuus. Suomenruotsalaiset alkavat olla jotakuinkin perillä metron sotkuista ja valehtelusta. Se tarkoittaa, että myös Suomen merkittävät teollisuus- ja pääomapiirit ovat tietoisia siitä, mitä metro- ja tunnelimafia puuhaa.
Suomenkielinen rahvas sai metromyrkkyannoksen kuukausi sitten prime-time -aikaan esitetystä MOT-ohjelmasta. Ja juuri kun oli ehditty unohtaa metrotunnelissa palanut auto, jota ei saatu sammutetuksi kun ei edes löydetty, tuli uutinen Kehäradan tunnelin palosta. Sitäkään ei voitu sammuttaa.
HKL:n uusi johtokuntakin on käynyt ongelmalliseksi. Vihreitä edustava puheenjohtaja vaatii, että automaattimetron tilannekatsaukset onkin kirjoitettava ja jaettava etukäteen. Toinen vihreä, jäsen Lilja Tamminen kirjoittaa asiat puhtaaksi blogissaan sanoen suoraan, että toimitusjohtaja Lahdenranta kumminkin sotkee asiat mediasirkuksella. Eihän tässä näin pitänyt käydä, kun takuumiehenä on vihreiden apulaiskaupunginjohtaja Sauri.
Läpimätää metrokakkua pitää kuorruttaa myös ennalta ehkäisevästi. Oikeusasiamies ja korkein hallinto-oikeus eivät voine loputtomiin viivyttää päätöksiään automaattikaupasta ja metron omituisesta muka-turvallisuudesta. Historian valossa tulee vapauttavat päätökset, mutta onhan kuitenkin riski, että tällä kertaa noudatetaankin lakia eikä metroverkoston selityksiä.
Vai näkyykö Hesarin aihevalinnassa vain uuden hissi- ja rullaporrasisännän ääni. Sopivasta asiakkaasta ei ole sopivaa puhua pahaa. Kun vaikeneminen on pitkän päälle kiusallista, pitää keksiä hyviä juttuja väkisin.
Vientineuvos Valtanen
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Metrolla on ongelma S:llä
VALEHTELU Olen lukenut HBL:ää, jo lauantaina. Kun juttu on vihdoin ilmestynyt suomennettuna nettiin ja kun toisaalta olen nyt nähnyt, että Hesari vaikenee jälleen automaattimetron vaikeuksista, on aika kertoa asiasta edes täällä niin, että suomea lukevatkin pääsevät mukaan keskusteluun.
Ja kun aikaa on ollut, on tullut luetuksi myös Tekniikka & taloutta, Nürnbergissä ilmestyvää Nordbayern.de -verkkolehteä (kotimaiset lehdet olen lukenut täydellisinä paperiversioina), HKL:n johtokunnan jäsenen Lilja Tammisen blogia sekä tietenkin HBL:n toimittajan Tommy pohjolan metroblogia. Olen myös katsonut uudelleen TV 1:n MOT-ohjelman.
Kaiken tämän tuloksena olen samaa mieltä kuin metrojohtaja Hölttä HS:n haastattelussa: metrolla on ongelma, joka alkaa S-kirjaimella. Lisään tähän kuitenkin, että metrolla on toinen ongelma, joka alkaa L-kirjaimella. Ja kolmas, joka voisi myös alkaa S-kirjaimella, mutta sanotaan selvyyden vuoksi kumminkin, että se alkaa V-kirjaimella.
S-kirjaimella alkava ongelma ei ole Siemens. Sillä Siemens tekee vain sitä, mitä kauppiaan kuuluu markkinataloudessa tehdäkin, eli myydä kaikin keinoin. Markkinataloudessahan ei puhu moraali vaan raha. Kuluttajansuoja ei koske kaupunkeja ja liikennelaitoksia, joiden tulee itse ymmärtää, mitä ostavat ja mihin hintaan.
Metron ongelmat ovat herrat S, L ja V, jotka eivät ymmärrä, mitä ovat ostamassa ja mihin hintaan. Mutta jostain syystä heille ei mikään muu ole niin tärkeätä kuin saada kuljettajat pois metrosta. Sille alttarille mikään uhri ei ole liikaa. Ei raha eikä kaupunkilaisten matkanteon sujuminen.
Entinen HKL:n suunnittelujohtaja Seppo Vepsäläinen pani nykyisen automaattihankkeen alulle väittämällä, että henkilökulut laskevat, matka-ajat lyhenevät, matkustajamäärät nousevat ja vielä energiankulutuskin laskee.
Vepsäläisen pomo, toimitusjohtaja Lahdenranta peri automaattihankkeen Vepsäläisen jäätyä eläkkeelle. Lahdenranta ja hänen pomonsa apulaiskaupunginjohtaja Sauri ovat hankkeen junnatessa paikallaan joutuneet myöntämään, että henkilökulut eivät laske, matka-ajat eivät lyhene eikä energiankulutus vähene.
Kun vielä hintakin on ainakin kolminkertaistunut Vepsäläisen lupauksista, Lahdenrannan olisi virkansa puolesta kuulunut pysäyttää touhu. Mutta hän on tehnyt kaikkensa, jotta automaatti olisi pakko toteuttaa, kävi miten tahansa. Siksi länsimetron asemat piti lyhentää ja lyhentäminen aloitettiin Helsingissäkin vanhoilla asemilla.
Kun sovittu hinta ei pitänyt paikkaansa, kun Siemens ei pysynyt hankintasopimuksen lupauksissa ja kun kaupan purkamisen ehdot täyttyivät, pani HKL:n johtokunta viime keväänä Lahdenrannan purkamaan kaupan. Mutta sitten Sauri teki itsestään metron suurimman ongelman. Ja ilmeinen syy siihen selvisi puoli vuotta myöhemmin Nürnbergissä.
Siemens menestyi Nürnbergin metron automatisoinnissa melkein yhtä huonosti kuin Helsingissä. Hanke myöhästyi neljä vuotta, mutta kuljettajattomat junat saatiin kuitenkin toimimaan. Viime keväänä Siemens odotti pääsevänsä automatisoimaan Nürnbergin vanhimman metrolinjan. Asiakas kuitenkin epäröi, joten Siemensillä ei ollut varaa joutua perumaan automatisointia Helsingissä.
Siemens epäonnistui Lahdenrannan ja johtokunnan kanssa. Silloin kävellään tietenkin näiden yli kaupunginjohtajan puheille. Ja se oljenkorsi piti. Sauri painoi villaisella kaiken ja Siemens sai jatkaa kehumistaan Nürnbergissä. Helsinkikin muka tietää automaattimetron olevan kannattava, vaikka jokseenkin kaikki menee pieleen.
Mutta nyt on nähty, että viimeinenkään Vepsäläisen lupauksista ei pidä paikkansa. Nürnberg, jolla on jo kokemusta vanhan linjan automatisoinnista, tietää, ettei automaatti lisää matkustajamääriä. Eli voihan metron aina automatisoida, mutta ei siinä mitään tolkkua ole, joten kuljettajilla mennään jatkossakin.
Metrolla on ongelma, joka alkaa S:llä, ellei Sauri korjaa virhettään. Vaikka ei tekniikkaa ymmärtäisikään, luulisi edes käytännön kokemuksen avaavan silmät. Sopimuksen purkamisen perusteet eivät ole laittomilla sopimusmuutoksilla poistuneet.
Veli Hopea
Ja kun aikaa on ollut, on tullut luetuksi myös Tekniikka & taloutta, Nürnbergissä ilmestyvää Nordbayern.de -verkkolehteä (kotimaiset lehdet olen lukenut täydellisinä paperiversioina), HKL:n johtokunnan jäsenen Lilja Tammisen blogia sekä tietenkin HBL:n toimittajan Tommy pohjolan metroblogia. Olen myös katsonut uudelleen TV 1:n MOT-ohjelman.
Kaiken tämän tuloksena olen samaa mieltä kuin metrojohtaja Hölttä HS:n haastattelussa: metrolla on ongelma, joka alkaa S-kirjaimella. Lisään tähän kuitenkin, että metrolla on toinen ongelma, joka alkaa L-kirjaimella. Ja kolmas, joka voisi myös alkaa S-kirjaimella, mutta sanotaan selvyyden vuoksi kumminkin, että se alkaa V-kirjaimella.
S-kirjaimella alkava ongelma ei ole Siemens. Sillä Siemens tekee vain sitä, mitä kauppiaan kuuluu markkinataloudessa tehdäkin, eli myydä kaikin keinoin. Markkinataloudessahan ei puhu moraali vaan raha. Kuluttajansuoja ei koske kaupunkeja ja liikennelaitoksia, joiden tulee itse ymmärtää, mitä ostavat ja mihin hintaan.
Metron ongelmat ovat herrat S, L ja V, jotka eivät ymmärrä, mitä ovat ostamassa ja mihin hintaan. Mutta jostain syystä heille ei mikään muu ole niin tärkeätä kuin saada kuljettajat pois metrosta. Sille alttarille mikään uhri ei ole liikaa. Ei raha eikä kaupunkilaisten matkanteon sujuminen.
Entinen HKL:n suunnittelujohtaja Seppo Vepsäläinen pani nykyisen automaattihankkeen alulle väittämällä, että henkilökulut laskevat, matka-ajat lyhenevät, matkustajamäärät nousevat ja vielä energiankulutuskin laskee.
Vepsäläisen pomo, toimitusjohtaja Lahdenranta peri automaattihankkeen Vepsäläisen jäätyä eläkkeelle. Lahdenranta ja hänen pomonsa apulaiskaupunginjohtaja Sauri ovat hankkeen junnatessa paikallaan joutuneet myöntämään, että henkilökulut eivät laske, matka-ajat eivät lyhene eikä energiankulutus vähene.
Kun vielä hintakin on ainakin kolminkertaistunut Vepsäläisen lupauksista, Lahdenrannan olisi virkansa puolesta kuulunut pysäyttää touhu. Mutta hän on tehnyt kaikkensa, jotta automaatti olisi pakko toteuttaa, kävi miten tahansa. Siksi länsimetron asemat piti lyhentää ja lyhentäminen aloitettiin Helsingissäkin vanhoilla asemilla.
Kun sovittu hinta ei pitänyt paikkaansa, kun Siemens ei pysynyt hankintasopimuksen lupauksissa ja kun kaupan purkamisen ehdot täyttyivät, pani HKL:n johtokunta viime keväänä Lahdenrannan purkamaan kaupan. Mutta sitten Sauri teki itsestään metron suurimman ongelman. Ja ilmeinen syy siihen selvisi puoli vuotta myöhemmin Nürnbergissä.
Siemens menestyi Nürnbergin metron automatisoinnissa melkein yhtä huonosti kuin Helsingissä. Hanke myöhästyi neljä vuotta, mutta kuljettajattomat junat saatiin kuitenkin toimimaan. Viime keväänä Siemens odotti pääsevänsä automatisoimaan Nürnbergin vanhimman metrolinjan. Asiakas kuitenkin epäröi, joten Siemensillä ei ollut varaa joutua perumaan automatisointia Helsingissä.
Siemens epäonnistui Lahdenrannan ja johtokunnan kanssa. Silloin kävellään tietenkin näiden yli kaupunginjohtajan puheille. Ja se oljenkorsi piti. Sauri painoi villaisella kaiken ja Siemens sai jatkaa kehumistaan Nürnbergissä. Helsinkikin muka tietää automaattimetron olevan kannattava, vaikka jokseenkin kaikki menee pieleen.
Mutta nyt on nähty, että viimeinenkään Vepsäläisen lupauksista ei pidä paikkansa. Nürnberg, jolla on jo kokemusta vanhan linjan automatisoinnista, tietää, ettei automaatti lisää matkustajamääriä. Eli voihan metron aina automatisoida, mutta ei siinä mitään tolkkua ole, joten kuljettajilla mennään jatkossakin.
Metrolla on ongelma, joka alkaa S:llä, ellei Sauri korjaa virhettään. Vaikka ei tekniikkaa ymmärtäisikään, luulisi edes käytännön kokemuksen avaavan silmät. Sopimuksen purkamisen perusteet eivät ole laittomilla sopimusmuutoksilla poistuneet.
Veli Hopea
lauantai 5. tammikuuta 2013
Metro: harhautusta, pimitystä ja väsyttämistä
KANSA MAKSAA Olen lukenut Hesaria. Vihdoinkin se kertoi jotain metrosta sen jälkeen, kun runsas viikko sitten luin HBL:ää. Mutta Hesari ei tietenkään kerro siitä, mistä HBL kertoi.
HBL kertoi (27.12.) siitä, miten metron matkustajaturvallisuus on uhrattu automaatin pyhälle alttarille, ja asiasta jo vuosia sitten huolestuneille luottamusmiehille on valehdeltu päin naamaa. Valtuustossa ja lautakunnissa sanotaan yhtä mutta tehdään toista. Turvallisuudesta vastuulliselle pelastuslaitokselle viitataan kintaalla. Konsultin tikku-ukkoanimaatio vakuuttaa apulaiskaupunginjohtaja Saurin paremmin kuin oman kaupungin pelastusjohtaja.
HS kertoo (3.1.) automaattikulunvalvonnan erinomaisuudesta, kun se valvoo sellaistakin vaihdetta, jota ei käytetä. Kun automaattivalvoja toteaa käyttämättömän vaihteen olevan viallisen, se pysäyttää metroliikenteen. Tosi turvallista! Tällaisia vikoja on muutaman kerran vuodessa, joten me matkustajat saamme nauttia metron turvallisuudesta muutaman kerran vuodessa siten, että emme pääse metrolla aamulla töihin ja päivän ajan liikenteestä on 75 % peruutettu.
Hesarin journalismi on yhtä HKL:n päätöksenteon julkisuuden kanssa. Hesari kertoo automaattimetron vakavista ongelmista täsmälleen saman kuin HKL:n johtokunnan pöytäkirjat: ei mitään. Kaupunkilaisia koskevan vakavan ongelman sijasta Hesari nostaa keskusteluun jotain muuta täyttämään julkisuutta, jotta julkisuus ei täyty keskustelulla siitä, mistä Hesari on päättänyt vaieta.
Hesarissa olikin näyttävä itsekehuartikkeli. Siinä Hesari teki uutista itsestään, miten Suomesta lähteneen katkeroituneen maahanmuuttajan jo toiseen kertaan Hesarissa julkaistu vuodatus on herättänyt vilkasta keskustelua. Tämän puffin jälkeen aihe on pyörinytkin pari päivää sekä telkkarissa että radiossa. Minäkin luin Hesarista tuon kahden sivun valituksen 30.12. Silloin ihmettelin, miksi samalta ihmiseltä pyydetään toistamiseen juttu samasta aiheesta, josta hän kirjoitti samat asiat jo pari vuotta sitten. Nyt en ihmettele, sillä se oli vain toimiva temppu hallita julkisuutta.
Nyt ihmettelen sitä, mikä on Hesarin intressi peitellä HKL:n ja siitä vastaavan apulaiskaupunginjohtaja Saurin virheitä, valehtelua ja laittomuuksia. Miksi kaupunkien omistaman osakeyhtiön kokouksissa Sauri ja HKL:n toimitusjohtaja Lahdenranta saavat käyttää valtuustolle kuuluvaa valtaa viittaamalla kintaalla valtuuston hyväksymälle pelastuslaitoksen päätökselle ja niille turvallisuusjärjestelyille, jotka Sauri valtuustolle esitti ja valtuusto hyväksyi?
Helsingin valtuuston uusi puheenjohtaja Mari Puoskari sanoi radiossa, että hän haluaa aktivoida valtuustoa ja saada kaupunkilaiset osallistumaan. Syynä se, että isotkin asiat menevät läpi ilman keskustelua. Toinen valtuutettu on sanonut heidän olevan väsyneitä puuttumaan metroa koskeviin asioihin. Valtuustoissa siis jaetaan satoja miljoonia metrolle aina vain uudelleen ja uudelleen, kun ei jakseta pohtia enää loppumattomia sekoiluja.
On vaikea keksiä, miksi tämä kaikki tapahtuu. Mutta sen näkee, miten se tapahtuu. Harhauttamalla, pimittämällä ja väsyttämällä. Lakiakaan ei tarvitse noudattaa, kun lain rikkomisesta ei seuraa mitään. Tuomioistuimet eivät edes käsittele asioita ennen kuin teot ja niiden seuraukset ovat historiaa. Syyllisten kannalta tällä ei ole mitään merkitystä, mutta meidän kaupunkilaisten kannalta on.
Me kaupunkilaiset haluamme, että meidän asioitamme hoidetaan hyvin eikä huonosti. Meille ei ole mikään hyvitys se, että saamme maksaa sekä huonot hankinnat että laittoman menettelyn hyvitysrahat väärin kohdelluille myyjille. Ja sen lisäksi kärsimme huonosti toimivasta joukkoliikenteestä.
Me kaupunkilaisethan olemme tässä vahingon kärsijöitä, miksi meidän pitää vielä maksaa siitä, mitä syylliset meille aiheuttavat? Mari Puoskarille terveisiksi: Me kaupunkilaiset emme halua osallistua vain maksamalla virkamiestemme virheet ja edustajiemme saamattomuuden.
Veli Hopea
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
Hyvät hännystelijät
TIEDON PIMITTÄMINEN Viime vuodenvaihteessa julkaisi Iltalehti näyttävän jutun VR:n toimitusjohtajan Mikael Aron bonuksista. Eihän jutun aiheessa sinänsä mitään uutta ole, mutta siinä oli, miten asia tuli julkisuuteen. Iltalehti siteerasi vastikään perustettua blogia, joka julkaisi VR:stä vuodettuja tietoja.
Nyt, kohta vuotta myöhemmin, vuotoblogin perusteella on puututtu VR:ssä vallinneisiin laittomuuksiin rikostutkintojen muodossa. VR:stä on myös myönnetty vuodettuja asioita tosiksi, vaikka aluksi väitettiin julkaistuja asiakirjoja väärennetyiksi. Vuotoblogin perustaja on kutsuttu puhujaksi erilaisiin tapahtumiin ja blogi on tunnustettu yhdeksi keskeiseksi ilmiöksi sananvapauden ja avoimuuden kehityksessä. Ei tämäkään sinänsä ihmeellistä ole, vaan se, miten ja miksi Mikko Nyman perusti blogin nimeltä VRLeaks.
Kaikki alkoi siitä, että Nyman kirjoitti VR:ssä salatuista asioista junaharrastajien nettifoorumilla nimeltä vaunut.org. Seurauksena oli Nymanin käyttäjätilin sulkeminen. Ei ollut sopivaa kirjoittaa junafirman pimeästä puolesta. Jos olet junaharrastaja, et saa sanoa poikkipuolista sanaa harrastuksesi kohteesta, joka sattuu olemaan kyseenalaisella tavalla toimiva valtion monopoliyhtiö. Et silloinkaan, kun olet oikeassa.
Suomi on pieni maa, jonne ei ole mahtunut kuin yksi junayhtiö, mutta ei tänne näytä mahtuvan myöskään kuin yksi junaharrastajien nettiyhteisö. Sen perustivat aluksi nuoret junaharrastajat paikaksi, jossa sai julkaistuksi valokuvia. Ajan myötä sivusto on kuitenkin luisunut osaksi VR:n propagandakoneistoa. Moni foorumin jäsen ei taida edes ymmärtää, että käytännössä foorumi on tavalla tai toisella VR:ään sitoutuneiden henkilöiden hallinnassa ja sensuurissa. Samoin näyttää käyneen harrastajayhdistykselle, jonka hallinnassa foorumi nykyään on.
Jotain vastaavaa kuin VRLeaks-blogi on Mirva Haltia-Holmbergin blogin kommentointi, mutta vuotojen kohteena on toinen posliinikaupan norsu, HKL:n metro. Metrosta kiinnostuneiden keskustelufoorumi on Joukkoliikennefoorumi. Senkin perustivat nuoret harrastajat, ja kehitys on kulkenut junafoorumin raiteita. Nyt foorumia sensuroiva entinen harrastaja on alan ammattilainen ja töissä joukkoliikennettä ja siten metroa hallitsevassa HSL:ssä.
Kritiikin kohtelu näyttää Joukkoliikennefoorumillakin tiukalta. Virallisen totuuden hännystely pyhittää kriittisiin henkilöihin käyvät loukkaukset sekä aiheesta ja asiasta poikkeavan häiriköinnin. Käyttäjätili on suljettu henkilöltä, joka oli rohjennut käyttää nimitystä ”metrokioski”, myötämielistä häirikköä sensori tukee puolusteluviesteillä. Niinpä vähäkin Joukkoliikennefoorumilla esiintyvä metrokritiikki on kesyä verrattuna Mirvan blogiin tai edes HBL:n julkaisemiin artikkeleihin.
Nettifoorumit, jotka muualla maailmassa merkitsevät sanan ja keskustelun vapautta joka pakottaa vanhat instituutiot avoimuuteen ja rehellisyyteen, on täällä alistettu osaksi hyväveliverkostoa. Nuoret junien ja bussien ihailijat eivät voi kasvaa kriittisiksi ja oikeuksistaan huolehtiviksi kansalaisiksi, jotka tietävät, miten asiat ovat oikeasti. Heillä ei ole edes omiksi luulemillaan keskustelufoorumeilla mahdollisuutta muuhun kuin yhteen ”totuuteen”. Se tulee VR:stä, HKL:stä, HSL:stä, Länsimetro Oy:stä, Linja-autoliitosta jne.
Suomalaisilla foorumeilla voi vain haaveilla siitä, mitä on keskustelu vastaavilla foorumeilla Ruotsissa. Demokratia ja avoimuus siis toimivat paremmin kuningaskunnassa kuin tasavallassa. Jossa nuorista kasvaa tietämättään hyvien veljien hyviä hännystelijöitä.
Veli Hopea
tiistai 25. syyskuuta 2012
Toimitusjohtajalta epäluottamus johtokunnalle
VALTA. HKL:n johtokunta päätti 17.9., että Helsingin metroasemia ei lyhennetä. Toimitusjohtaja Lahdenranta ilmoitti asiaan eriävän mielipiteen. Johtokunta ei siis nauti toimitusjohtajan luottamusta. Niinpä tästä lienee seurauksena, että toimitusjohtaja erottaa johtokunnan ja valitsee tilalle mieleisensä. Sellaisen johtokunnan, joka antaa toimitusjohtajalle niitä tehtäviä, joita hän haluaa tehdä eikä niitä, joita johtokunta haluaa tehtäväksi.
Näin siis toimii demokratia ja hyvä hallinto Helsingin kaupungissa. Virkamiehet ovat herroja, jotka pyyhkivät johtokunnilla, lautakunnilla tai valtuustolla pöydän puhtaaksi. Viime aikoina kaupunkilaisten muodollisesti valitsemat luottamusmiehet ovat yrittäneet vähän vikistä. Ovat moittineet tottelemattomia virkamiehiä jopa valtalehden mielipidesivuilla. Mutta eiköhän asia hoidu järjestykseen, kun kuntavaalit ovat ohi. Virkamiesten mustissa kirjoissa on nimet, joita ei tulla näkemään HKL:n johtokunnassa ensi vuoden alussa.
Käytännössä tämä menee niin, että ehdokkaat allekirjoittavat ehdokassopimuksen, jossa todetaan poliittisesti valittujen johtavien virkamiesten päättävän, mitä mieltä puolueen tulee olla kaupungin asioista. Ennen ei siis pääse edes ehdolle, saati että saisi johto- tai lautakuntapaikan. Virallisesti tällaisia papereita ei ole olemassa, koska ne ovat laittomia. Kuitenkin olen niitä lukenut. Sitten katsotaan, ettei johtokuntaan pääse virkamiesvaltaa haittaavia henkilöitä. Tarvittaessa sorvataan pienten puolueiden lautakuntapaikat siten, että hankaliksi tunnetut henkilöt eivät asetu valtapuolueiden intressien tielle.
Rohkenen arvata, että Vasemmistoliitolla on vaikeuksia saada edustajaa HKL:n johtokuntaan enää ensi vuonna. Toimitusjohtaja ja apulaiskaupunginjohtaja tuskin hyväksyvät mahdollisuutta Ilkka Levästä johtokunnan jäsenenä. Ei nauti virkamiesten luottamusta.
Kirjoitin viimeksi kehotuksen laskea, kuinka monta kertaa Sauri pettää lupauksensa, että keskiviikko 29.8. oli viimeinen kerta, kun hän hyväksyy lisäkustannuksia automaattimetroon. Ei mennyt kuukauttakaan, kun tulee ensimmäinen kerta. Sillä huomenna HKL:n johtokunta hyväksyy hankittavaksi viisi ylimääräistä metrojunaa hintaan 7 miljoonaa euroa kappale, koska Siemensin automaattimetro ei toimi kuten piti ja se määrä junia ei riitä, minkä piti riittää. Kokonaishinta on vain 35 miljoonaa, yli kolme kertaa niin paljon kuin varikkoautomatisointi, jonka piti olla viimeinen ylimääräinen menoerä.
Helsingissä ei liene omituista se, että 35 miljoonan lisähankintaan ei tarvita valtuuston päätöstä, kun valtuusto on päättänyt 105 miljoonan hankinnasta. Vuoden 2008 valtuustopäätöksessä oli mainittu optiot, mutta ei sitä varten, että automaatti ei toimi kuten silloin kehuttiin.
Veli Hopea
PS: Olen usein kertonut lukevani HBL:ää. Jos te ette lue HBL:ää, lukekaa toimittaja Tommy Pohjolan blogia! Se on suomeksi, ja siellä on enemmän asiaa kuin painetussa lehdessä.
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Olisiko Sauri lihava leidi?
Mielenkiintoinen lehti tuo HBL, jälleen. Se kertoi viime viikolla, että metrosta vastuullinen apulaiskaupunginjohtaja Sauri on saanut tarpeekseen jatkuvasta käytännöstä joutua esittelemään metrohankinnoille lisärahoituksia. Kaupungin talous- ja suunnittelukeskushan älähti näistä lausuessaan automaattimetrovarikon hinnankorotuksesta. Sauri lupasi HBL:n toimittajalle, että keskiviikkona 29.8.2012 saa olla viimeinen kerta.
Pankaa päivämäärä muistiin, ja voitte laskea, kuinka monta kertaa ja kuinka suurella rahasummalla Sauri lupauksensa joutuu pettämään. Vai hoidetaanko asia kuten metrotouhuissa on opittu jo 1970-luvulla? Kun seuraavat hinnankorotukset ja lisähankinnat tulevat eteen, Saurilla on esittelijänä sijainen. Sauri itse voi olla vaikka sairaslomalla juuri silloin, kun on esittelyn aika.
Tosiasia on nimittäin niin, ettei automaattimetrosta tule valmista, ellei Saurin lupausta pyörretä. Muiden kuin Kulosaaren ja Siilitien jo lyhennetyistä metroasemista sekä Myllypuron aseman uusimisesta ei vielä ole edes puhuttu. Ja tunneleiden turvallisuusjärjestelmistä ei saa puhua. Sillä virallisesti niitä ei tarvita. Kuljettajattoman metron evakuointimääräykset näyttävät olevan voimassa vain Espoossa. Itähelsinkiläiset lienevät metromiesten mielestä köyhälistöä, jonka hengissä selviäminen ei ole niin arvokasta kuin varakkaiden espoolaisten.
Keskiviikon valtuuston asiakohdan virallinen nimi oli "Metrovarikon kehittämisen hankesuunnitelman enimmäiskustannusten korottaminen". Valtuutetut eivät ymmärtäneet, että keskiviikkona he eivät päättäneet pelkästään "unohtuneesta" varikon automatisointikustannuksesta, vaan siunasivat ohimennen sen, että Siemensin ei tarvitse noudattaa tekemäänsä automaattimetron hankintasopimusta.
Esityslistan mukaan Siemens on sanellut, ettei se hyväksy mystistä "etenemissopimusta", ellei valtuusto hyväksy varikon automatisoinnin kauppaa. Eli tärkein asia oli, että valtuusto suostui kaupungin vahingoksi hankintasopimuksen muutokseen, jonka vähimmäishinnaksi kaupungille Siemens on esittänyt 20 miljoonaa euroa. Siis metrovarikon hinnan lisäksi.
"Etenemissopimus" on tietenkin salattu. Siitä on vain kerrottu, että se tarkoittaa sitä, että Siemens saa toimittaa automaattimetronsa miten haluaa. Hinta Siemensin automaatille "sovitaan" sitten jälkikäteen. Sauri seisoo itse tämän takana, koska on ollut etenemissopimusta allekirjoittamassa.
Kuvaavaa metroasioiden käsittelylle on, ettei valtuustossa juurikaan käytetä asiasta puheenvuoroja, puhumattakaan että tehtäisiin vastaesityksiä. Melkein kaikki vähät puheenvuorot kuitenkin arvostelivat tai vastustivat esitystä sekä tapaa, jolla metroasioita hoidetaan. Esitettyjen puheenvuorojen perusteella vain Yrjö Hakanen ja Kati Peltola ovat kaupunkilaisten luottamuksen arvoisia. Eipä siis ihme, että puhetta johtanut Jan Vapaavuori huomautti Hakasen ja Peltolan puheenvuorojen jälkeen, että ei nyt sovi puhua siitä, miten huonosti metroasiaa kaupungissa hoidetaan.
Kaupunkilaisen on vain vaikea ymmärtää, mikä on se voima, jolla Siemens taivuttaa Helsingin tekemään kaupungille vahingollisen sopimuksen. Ja lisäksi Siemens kiristää kaupunkia uhkaamalla, ettei Siemens suostu oman etunsa mukaiseen "etenemissopimukseen", ellei kaupunki myönny kasvattamaan vahinkoaan lisäkaupalla siitä, mikä on kaupungin vahinko Siemensin vaatimassa "etenemissopimuksessa".
Joten ei ole Saurista synkän oopperan loppuaarian esittäjäksi. Päinvastoin, Sauri näyttää olevan itse valepukuinen paholainen, joka puhuu yhtä ja tekee toista.
Veli Hopea
maanantai 2. heinäkuuta 2012
Saippuasarja automaattimetrosta jää kesätauolle
JUONITTELU Olen usein kertonut lukeneeni HBL:ää. Nyt olen lukenut Helsingin Sanomia. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten olisi lukenut myös HBL:ää, jota oli syytä lukea perjantainakin. Hesarin parin palstan pikkujuttu perjantaina kertoi, että HKL:n johtokunta päätti tilata Siemensiltä automaattimetrovarikon 18 miljoonalla. Toimittaja oli haastatellut johtokunnan puheenjohtajaa, vihreiden Jessica Karhua. HBL on haastatellut toimitusjohtaja Lahdenrantaa, ja kertoo 15 miljoonasta, samoin tavallisesti luotettava lähde, Mirva Haltia-Holmbergin blogi. Mistä on kyse? Miksi HBL:lle on kerrottu 15 miljoonasta ja Hesarille 18 miljoonasta?
Viralliset lähteet puhuvat 18 miljoonasta. HKL:n sivuilla on päätöstiedote, joka viittaa torstain kokouksen esityslistatekstiin. Päätöstiedotteen mukaan on päätetty esityslistan mukaan. Ja esityslistalla hinnaksi mainitaan ”enintään 18,135 miljoonaa euroa”. HKL:n sivuilla on aiheesta uutinen, siinäkin mainitaan vain 18 miljoonaa.
Mirva Haltia-Holmberg kirjoitta blogissaan, että automaattivarikolla on ”tavoitehintana” 15,358 miljoonaa.
Onkohan totuus niin, että kokouksessa johtokunnalle on vakuutettu, että Siemensin hinta on 15 miljoonaa. Johtokunnan jäsenet ovat hymistelleet tyytyväisyyttä, eikä kukaan ole tehnyt vastaehdotusta, jolloin kokouksen päätökseksi tulee se, mitä esityslistaan on kirjoitettu. Ja siellähän lukee 18 miljoonaa. Johtokunta siis luuli päättävänsä 15 miljoonasta, mutta päätti tosiasiassa 18 miljoonasta!
Mitä nyt kolmesta miljoonasta! Se lienee pienin metron kanssa tehty harhautus. Länsimetrosta Espoon valtuutetut päättivät 452 miljoonan hinnalla. Kun parin vuoden päästä paljastui, että oikeasti metro maksaakin 800 miljoonaa, hinnan tuplaantumisella ei ollut mitään merkitystä. Automaattimetro myytiin Helsingin valtuustolle 70 miljoonalla. Parin vuoden kuluttua valtuustolta ulosmitattiin 115 miljoonan tilausvaltuus. Siemens on ilmoittanut, että se haluaa siihen ainakin 20 miljoonaa lisää. Kaupunginhallitus pani HKL:n johtokunnan suostumaan. Torstain päätös 18 miljoonasta on vielä sen päälle.
Eikä automaattimetron hinta siihen jää. Herttoniemeen on rakennettu automaattimetroa varten kerrostalo valvomoksi, hinta 16 miljoonaa. Lisäksi on jo remontoitu Kulosaaren asema (budjetti aluksi 4, sitten 6 milj.), Siilitien remontti on käynnissä (budjetti aluksi 5,8, sitten 11 miljoonaa), Myllypuron remontti on tulossa (28 miljoonaa), muiden asemien ja tunneleiden remonteista saati hinnoista ei vielä puhuta.
Yhteistä metrohankinnoille on, että hankinnoista haetaan päätökset pienemmillä kustannuksilla kuin mitä kaikki todellisuudessa maksaa. Ensin tämä tehdään niin, että ei edes kerrota, mitä kaikkea pitää tehdä. Ja sitten kun tipoittain kerrotaan, joka vaihe on kalliimpi kuin millä hinnalla päätös tehtiin.
70 miljoonan automaattimetro maksaa tämän hetken tiedon mukaan 214 miljoonaa. Siis tässä vaiheessa vasta kolme kertaa niin paljon kuin millä hinnalla valtuustolta haettiin päätös touhuun ryhtymisestä. Eikä hinnannousu jää tähän.
HBL:n jutun anti ei kuitenkaan jäänyt vain siihen, että epäluotettavalta toimittajalta, jonka edellinen toimitus on tosiasiallisesti riitautettu, hankitaan suorahankinnalla eli ilman kilpailutusta kuitenkin lisää. Lisäksi toimitusjohtaja aikoo ryhtyä panemaan hankintaa täytäntöön eli maksamaan siitä Siemensille ennen kuin valtuusto on käsitellyt asiaa syksyllä. Toimitusjohtajalla ja hänen esimiehellään, apulaiskaupunginjohtaja Saurilla on täysin eri käsitys siitä, saako valtuustolle kuuluvaa päätöstä ryhtyä panemaan täytäntöön ennen valtuustokäsittelyä vai ei ja mitä toimitusjohtaja oikeasti aikoo tehdä.
Eikä tässäkään kaikki. HKL aikoo käyttää Espoon metrovarikkoon Helsingin rahaa kaikkiaan 74 miljoonaa. Vaikka varikko ja sen kustannukset eivät kuulu Helsingille ollenkaan. Sillä varikon laajennusta Roihupeltoon tehdään siksi, että länsimetrolle välttämätön varikko jätettiin pois länsimetron rakentamisesta, mihin se kuuluisi. Varmaankin sen vuoksi, ettei länsimetron hinta olisi näyttänyt vielä suuremmalta kuin sen nyt sanotaan olevan.
HBL tietää myös, että HKL:n johtokunnan ja toimitusjohtajan omintakeisten touhujen laillisuudesta on tehty valitus eli oikaisuvaatimus. Sen käsittelyllä ei johtokunnalla ja johtajilla kuitenkaan ole kiirettä kuten Siemens-kauppojen kanssa. Satojen miljoonien sopimukset hoidetaan sunnuntain aikana ja johtokunta saadaan kutsutuksi yön yli kokoon päättämään lisätilauksesta Siemensille. Mutta ehkä juuri siksi on niin kiire, ettei ole aikaa miettiä, mitä laki sanoo hallinnon ja hankintojen hoitamisesta.
Ja jos joku vielä kaiken tämän jälkeen pohtii, kuka vie ja kuka vikisee, se selviää lukemalla, mitä HBL kirjoittaa konsultista, jolta tilataan todisteluita siitä, että metron kapasiteettia on hyvä alentaa kolmanneksella ostamalla sadoilla miljoonilla automaattimetroa Siemensiltä. Kun kaupunginhallitus on halunnut, että arvio tulevaisuuden matkustajamääristä pitää uskottavuuden vuoksi hankkia myös muualta kuin HKL:n hovihankkijalta, toimitusjohtaja Lahdenranta vakuuttaa, että luottokonsultin luotettavuutta arvioi parhaiten luottokonsultti itse. Ja se täyttää sen, mitä kaupunginhallitus vaati.
Näiden värikkäiden vaiheiden jälkeen saippuasarja jää kesätauolle. Mutta ei taida Phil Marlowe esiintyä syksylläkään Kauniissa ja rohkeissa. Ja koska saippuasarjalla ei ole loppunäytöstä, ei tule myöskään Brünhilden loppuaariaa. Näin ON SOVITTU, vai mitä, hyvät veljet.
Veli Hopea
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)