Nuukailun sankari on poissa

KANSA MAKSAA Uutiset kertovat Ikea-mies Ingvar Kampradin kuolemasta, ja kaikki muistelevat häntä kauniisti. Ihmisenä Kamprad varmasti ansaitseekin arvonsa.

Myötämielinen uutisointi Kampradista "nuukana yritysjohtajana" on kuitenkin tragikomiikkaa. Se unohtaa aktiivisesti, missä Ikea on ollut erityisen nuuka - verojen maksamisessa.

EU:ssa on parhaillaan suurisuuntainen tutkinta Ikean verojärjestelyistä, ja jo seitsemän vuotta sitten paljastettiin, miten Ikea-miljardit ovat vuosikaudet vuotaneet veroja turvaan Liechtensteiniin. Verojen kierrättämäinen ohi järjestäytyneiden yhteiskuntien tarkoittaa mm. julkisten palveluiden huononemista.

Yksi yritysjohtaja on nyt kuollut. Moniko kansalainen on kuollut ennenaikaisesti, koska terveydenhoito on huonompaa kuin se olisi, jos kaikki maksaisivat veronsa?

Sisar H.V.

Meijeriveljien onnenpäivät

KESKITTYMINEN Vuosikymmenien mittaan lähes mono- tai duopoliksi muuttunut suomalainen maitoteollisuus on saanut lottovoiton. Sen heille tarjosi yksi eteläsuomalainen maitotila, jonka myymästä tilamaidosta löytyi ylimääräisiä bakteereja. Niinkin kauhea määrä kuin muutama kymmentä ihmistä sai oireita.

Voi sitä mammapalstojen parkua ja huolta - nyt kysytään isolla joukolla, uskallammeko enää antaa lapsillemme mitään luonnosta otettua. Myös THL:n tutkimusprofessori yhtyy huoleen ja sanoo, että suopea suhtautuminen raakamaitoon taisi olla virhe.

Maitomarkkinoita suvereenisti hallitseva alan teollisuus muistaa lobata, kuinka Suomessa juodaan maailman puhtainta maitoa. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa myös maailman käsitellyintä maitoa. Samalla se tarkoittaa mahdollisimman pitkää myyntiaikaa, eli mahdollisuutta myydä mahdollisimman vanhaa tuotetta kuluttajalle.

Teollisuusmaito paitsi pastöroidaan, myös homogenoidaan, eli pilkotaan niin, ettei kuluttajan tarvitse nähdä kauhistuttavia, vanhanaikaisia rasvakerrostumia maitopurkkinsa pinnalla. Suomessa on tuhansittain ihmisiä, jotka ovat todenneet, ettei heidän terveytensä kestä tällaista pilkottua maitoa.

Monet, jotka saavat suomalaisista maitotuotteista sietämättömiä oireita, ovat havainneet, että sietävät joitakin ulkomaisia maitotuotteita. Monet maltillisemman käsittelyn maitomaista Suomeen muuttaneet ovat nopeasti todenneet muuttuneensa maitovaivaisiksi. Ilmiöitä on tutkinut eräs maitotaudista sivustoa pitävä terveydenhoitoalan ammattilainen, jonka sanomisia on vuosi toisensa jälkeen yritetty mitätöidä huuhaana.

Maitotautia ei kertakaikkiaan ole, koska Suomessa nyt vaan on maailman ihaninta maitoa - kunhan se on valmistettu meijeriveljien laitoksissa.

Ylioppilas Puupponen

Veropakoveljien ikiliikkuja

AHNEUS Veropakolaisilla on yhteiskuntamme sisään soluttautunut propagandapiiri. Piiri koostuu suurimmasta osasta keskeisiä poliitikkoja. Heidän käytössään on kahdeksanosainen ikiliikkuja, jolla yhteiskunta kurjistetaan pikkuhiljaa rapakuntoon.

Tarmokkaalla toiminnallaan kurjistajaveljet houkuttelevat Suomen kaltaisiin yhteiskuntiin Mustan talouden verenimijöitä, jotka keräävät voitot ja vievät ne muualle turvaan.

Toiminnan rakenne avataan hyvin Helsingin Sanomien jutussa. Siinä kerrotaan, että Suomessa terveyspalveluiden kilpailutuksia voittanut Attendo tuottaa vuosi toisensa jälkeen tappiota ja siirtää voitot konsernin sisällä Luxemburgiin.

Tätä kutsutaan verosuunnitteluksi, josta Puupponen kirjoitti tekstissään Musta talous. Mustassa taloudessa ei ole kyse terveestä ja vapaasta kilpailusta, joka on hyvä asia. Musta talous on loisimista verovaroin rakennetuissa yhteiskunnissa ottamatta osaa niiden rahoitukseen. Samalla Mustan talouden jätit syövät pienemmiltä, rehellisiltä yrityksiltä eväät menestyä markkinoilla.

Mustalla taloudella on politiikassa niin paljon ystäviä, ettei sitä edes yritetä pystäyttää. Kurjistajaveljien kahdeksan osan ikiliikkuja on kehäpäätelmä, joka toteuttaa itse itsensä.

Alkulämmittely:

1. Ryhdytään puhumaan Suomen kilpailukyvyn rapautumisesta.

2. Vaaditaan sekä veronalennuksia että julkisen sektorin tehostamista. Väitetään, että yhteiskunnan itsensä hoitamat palvelut tulevat kalliimmiksi kuin yksityisten hoitamana.

3. Ryhdytään vaatiman julkisten palveluiden kilpailuttamista tai kokonaan ulkoistamista.

Hihojenkäärintä:

4. Toteutetaan kohta 3 vedoten julkisessa rahankäytössä saavutettaviin säästöihin ja puhutaan, että näin turvataan verovaroin tuotetut palvelut.

5. Tarjouskilpailun seurauksena kohteita voittavat suuret, kansainväliset terveyspalveluketjut. Lohdutellaan, että ne kuitenkin maksavat veronsa Suomeen siinä missä muutkin.

Välihämmästely:

6. Kansainvälinen terveyspalveluketju on rakentanut sisäänsä rahansiirtohimmelin, jolla vältetään mahdollisimman täydellisesti veronmaksu Suomen kaltaiseen valtioon.

7. Toisin kuin vaiheessa 4 uskoteltiin, Suomi saa entistä vähemmän verotuloja, ja kyky huolehtia verovaroin tuotetuista palveluista heikkenee.

Loppufantastisointi:

8. Palataan kohtaan 1 ja vaaditaan suuryritysten verotuksen alentamista sille tasolle, että kansainvälinen himmeliketju suvaitsisi harkita verojen maksamista Suomeen.

Ylioppilas Puupponen

Rautatiepassivistit ja hv-kerhoa plagioiva ministeri

VALTA Liikenneministeri Merja Kyllönen on antanut vastauksensa kansanedustaja Antti Kaikkosen kirjalliseen kysymykseen VR:n monopoliin liittyvistä hämäryyksistä.

Meillä hv-kerhossa kysymykseen vastattiin jo pari viikkoa sitten, kun liikenneministeri Lumi Lapio kertoi, miksi rautatiepolitiikkaa on tehtävä salassa, eivätkä kauaskantoiset monopolipäätökset kuulu sen enempää kansalle kuin kansanedustajillekaan.

Onkin tyrmistyttävää havaita, että liikenneministeri Merja Kyllösen vastaus on täysi plagiaatti Lumi Lapion vastauksesta. Suomen rautatiepolitiikka on ministerin mukaan LVM:n ja VR:n välinen yksityisasia, eikä siinä ole mitään kummallista, että päätös viiden vuoden jatkoajasta VR:n monopolille tehdään edes keskeisten kansanedustajien siitä mitään tietämättä.

Näin viestittää ministeri, jonka puolue on jatkuvasti vaatimassa parempaa demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa - puolue, jota johtaa anarkistien kanssa veljeilevä kansalaisaktivisti.

Rautatiepolitiikassa on toteutunut se, mikä on lähellä toteutumistaan monilla muillakin yhteiskunnan aloilla. Kansalaiset eivät tiedä heitä koskevasta päätöksenteosta, eikä edes rivikansanedustajilla ole käytännössä mitään vaikutusvaltaa tapahtuviin asioihin ja tehtäviin päätöksiin. Kun kansalaiset eivät tiedä, heillä ei ole myöskään edellytyksiä asettua kritisoimaan mitään.

Myös rautatieaktivismi näyttää kuolleen. Vielä muutama vuosi sitten rautatiepolitiikan ympärillä toimi useita systeemiä kyseenalaistaneita tahoja, kuten Suomen Liikenneliitto, Raideryhmä ja Suomen Rautatiematkustajat. Käsittämättömän ja todennäköisesti myös laittoman monopolipäätöksen julkistamisesta on yli kuukausi, mutta ainoat äänet, joita yhteiskunnassa on kuukauden aikana kuultu, ovat VR:n ja ministerin ääni.

Puupponen kävi viikko sitten katsomassa Raideryhmän nettisivut. Ne eivät auenneet. Liikenneliiton tuorein kannanotto on vuodelta 2011.

Suomen Rautatiematkustajien sivuilla toivotettiin Hyvää joulua. Sen kannanotot vilisevät niin paljon linkkejä edellisiin kannanottoihin ja asiakirjoihin, että kuka tahansa kansalainen tai median edustaja menettää orastaneen kiinnostuksensa ja vaihtaa aihetta. Suomen Rautatiematkustajilla on mahtipontinen ja velvoittava nimi, mutta juuri kukaan rautatiematkustaja ei ole siitä kuullutkaan.

Aktivismista on tullut pölyttyttä passivismia. Kesällä 2013 hämähäkinseitit ovat olleet jo niin vankkoja, ettei niiden takaa ole kyetty reagoimaan edes Tapaus Optiosopimuksen kaltaisiin herkkupaloihin. Toiminnan liukasliikkeisyys muistuttaa jo 70-luvun virasto-VR:ää.

Ehkäpä kansan polkeminen on aivan oikein ja demokraattista. Kun ei ketään kiinnosta, niin nauttikaamme ministerin omassa päässään tekemistä demokraattisista päätöksistä.

Ylioppilas Puupponen

Ennen oli kaikki huonommin

MEDIA Puupposella on ollut hyvää aikaa perehtyä niinkin syvälliseen julkaisuun kuin Kuukausiliite. Sen uusimmassa numerossa kerrotaan, että ennen oli kaikki huonommin. Toimittaja Ilkka Malmberg vertailee valitsemillaan mittareilla ja adjektiiveilla vuosia 1983 ja 2013, eikä menneisyydestä paljon iloa löydy. Jos Malmbergin arvio kaiken alati jatkuvasta paranemisesta on totta, pian lähestyvät ajat, joina yleisimmäksi kuolinsyyksi merkitään onneen tikahtuminen.

Puupponen piti artikkelia ja sen kysymyksenasettelua aluksi viihteenä, mutta niin ei ilmeisesti sovi tehdä, sillä jo ingressissä ilmoitetaan, että "otetaanpas faktat esiin". Tällä tavalla julkaisu ja toimittaja ottavat ylimmän päätösvallan niinkin subjektiivisesta kysymyksestä kuin, ovatko asiat hyvin.

Se, mihin Kuukausiliite arviossaan päätyy, on siis mitä ilmeisimmin fakta. Tämä tietenkin sopii nykymedian ylimieliseen tyyliin.

Kuukausiliitteen yhden miehen tiederyhmä listaa kurjuudeksi monenlaisia seikkoja, joita Puupponen on tähän asti luullut ihan hyviksi asioiksi. Sellaisia ovat Tieteellisen Totuuden mukaan esimerkiksi aamulla aikanaan herääminen, kotimainen ruoka, ruuan itse laittaminen ja se, että kaupassa ei koko ajan ole kaikkea saatavilla ympäri vuoden. Puupposta ei myöskään häiritsisi, ettei aamulla tule televisiosta mitään, eikä radiossa ole iltapäivälehtiä ääneen lukevia pirteitä juontajia.

Mutta narisijathan ovat väärässä, jos yhdellä toimittajalla on kerran mukavaa.

Totuus näyttää olevan esimerkiksi se, että joku maa ei ole hyvä, jollei siellä ole paljon ulkomaalaisia. 1983 ei ollut, joten silloin oli surkeaa. Samoin oli kauheaa, ettei ollut paljon kasvisravintoloita. Ja lapsiin sai kajota ruumiillisesti, toisin kuin nyt, kun kauhukakaraan kohdistettu, ansaittu niskaperseote johtaa opettajan irtisanomiseen.

Ja voi sitä materian puutetta, mikä vallitsi vuonna 1983. Länsisaksalainen televisio oli kallis, samoin mikroaaltouuni. Ei oltu vielä keksitty, että tavaraa voidaan suoltaa kaukomaissa polkemalla ihmisoikeuksia, jotta ihmisoikeusomatuntoaan hiveleville malmbergeille saadaan halpaa ja huonosti kestävää roinaa.

Enemmänkin voisi sanoa, mutta ei kannata, koska tekstihän oli faktaa.

Ylioppilas Puupponen

Maailman suurin velikerho

AHNEUS Helsingin Sanomat kertoi viime viikolla merkittävän uutisen. Puupposen mielestä uutinen, tai sen sisältämä tieto on yksi merkittävimmistä vuosikausiin. Uutisessa kerrottiin ihan sellainen pikku juttu, että puolet maailman rahoista lepää veroparatiiseissa.

Puupponen katsoi ampparit.comista, vieläkö media ja kansa kohisevat asiasta. Vastaus: ei kohise.

Sanotaan siis uutisen pääsisältö vielä hitaasti: p u o l e t  maailman rahoista on viety pakoon veroja.

Ja sanotaan vielä melko hitaasti, mitä  v e r o t u s  tarkoittaa muiden kuin paratiisiveljien mielestä. Verotus on järjestelmä, jolla rahoitetaan julkisen sektorin toiminta. Jotkut (paitsi paratiisiveljet) kutsuvat tätä mallia myös hyvinvointivaltioksi.

Paratiisiveljet ovat maailman suurin varasjoukko. He teettävät työtä verovaroin korkeasti koulutetulla työvoimalla, tai sitten aiheuttamastaan toisten köyhyydestä johtuen huonosti koulutetulla, alipalkatulla työvoimalla. Molemmissa tapauksissa he nauttivat verovaroilla luodusta yhteiskunnallisesta vakaudesta, mutta eivät osallistu vakauden rahoittamiseen.

Sen sijaan paratiisiveljet vaativat yhä vain lisää veronkevennyksiä. He kilpailuttavat valtioita: kuka alentaa verotusta enemmän, sen rajojen sisään veljet ehkä suvaitsevat asettua veroja pakenemaan.

Kun paratiisiveljet perustelevat karkuruuttaan korkealla verotuksella, he unohtavat, että verotuksen kiristyspaine johtuu heidän loisimisestaan. Kun paratiisiveljet eivät maksa veroja, niitä on otettava entistä enemmän keskiluokalta ja köyhiltä.

Traagista on, että myös keskiluokka ja köyhät on saatu tukemaan veljien asiaa. Olipa mediassa mikä tahansa verotusta koskeva uutinen, se täyttyy pian raskaasta verotuksesta kihisevästä, vihaisesta kansasta. Harmaa talouskin on kansan mielestä ihan ok, koska verotus on niin kovaa.

Kihinänsä keskellä kansa ei ole huomannut, että heidän ei tarvitsisi kihistä, jos jokainen maksaisi veronsa.
Ihan reilusti yksinkertaistaen ja mutkia suoristaen: mitä tapahtuisi, jos veljien turvasatamat purettaisiin kansainvälisellä, vaikkapa YK:n ja WTO:n yhdessä rakentamalla sopimuksella?

Vastaus: yhteiskuntien käytössä olisi yhtäkkiä  k a k s i n k e r t a i n e n  määrä verotuloja, ja kihinäkansan verotusta voitaisiin laskea merkittävästi.

Verokarkuriveljet tekevät toki parhaansa, ettei tällaista keskustelua ryhdytä käymään. Ja hyvin ovat siinä onnistuneetkin.

Ylioppilas Puupponen

Puhdas ruoka, paha mieli

LOBBAUS Suomessa on tarjolla Euroopan puhtainta ruokaa, ilakoitiin viime viikolla. Euroopan elintarviketurvallisuusviraston puhtausmittarina olivat torjunta-ainejäämät, joita pohjoismaiden ruuassa on vähiten.

Ihanaa.

Asia erikseen on, mitä kansalaisten ruokalautaselle päätyy. Tällä viikolla uutisoitiin, että Kaakkois-Suomessa otettiin näytteitä kauppojen myymistä jauhelihoista. Tulos oli surkea: edes bakteorologisesti hyvälaatuista tavaraa oli alle puolet kaupatusta jauhelihasta.

Sitä ei tutkimuksessa edes selvitetty, mitä se jauheliha oikein on. Viime syksynä kuulimme, kuinka paistijauhelihassa voi olla vain viisi prosenttia peräisin paistista. Tarkkanenäiset ovat liukuhihnajauhelihan sielunelämän tienneet pakkausmerkintöjä lukemattakin. Vai mikä on se kiukaalle heitetyn kusen katku, joka useimmista kaupan jauhelihoista löyhähtää liesituulettimeen?

Mitä tästä opimme? Sen, että kun Suomen ruokaketjun veljet vetävät omansa välistä, häipyy ruuasta maku, laatu ja pääosin myös sen sisältämäksi väitetyt ainesosat. Miksipä myydä parempaa, kun kehnompikin menee kaupaksi.

Ylioppilas Puupponen

Velikerho virallistaa itsensä

VALTA Mäntsälässä käynnistetään ihmiskoetta, jossa Hyvät Veljet alkavat toimia avoimesti. Toiminta ei tietenkään ole avointa, vaan avointa on se, että myönnetään julkisesti, että kunnan hallintoa hoitavat Hyvät Veljet. Tähän asti kansalaisille on valehdeltu, että he ja heidän valitsemansa luottamusmiehet pitäisivät valtaa ja olisivat kansalaisten luottamuksen arvoisia. Totuus on ollut, että luottamusmiehet ovat luottaneet Hyviin Veljiin ja veljet ovat voineet luottaa luottamusmiehiin.

Mäntsälässä kunnanjohto on teettänyt konsulteilla selvityksen, jonka mukaan kunnan voi yhtiöittää. Kansalaiset saavat valita valtuuston, joka valitsee Mäntsälä-yhtymä Oy:n hallitukseen 6 jäsentä. Hallituksessa on heidän lisäkseen 3 Hyvää Veljeä, jotka kertovat kuudelle muulle jäsenelle, mitä heidän pitää päättää.

Isoveli, toistaiseksi vielä kunnanjohtaja Esko Kairesalo (kok) kehuu estoitta, miten kunnan toiminta yhtiömuodossa tehostuu päällekkäisen hallinnon vähentymisellä. Suomeksi: Enää ei tarvita joka asialle omaa lautakuntaa, eikä valtuustoon tarvitse enää viedä asioita päätettäviksi. Kolme kuntakonsernin hallitusveljeä riittävät päätöksentekijöiksi – jos toimitusjohtaja Esko Kairesalo (kok) ei osaa itse päättää kaikkia asioita.

Kairesalo vakuuttaa, ettei kuntakonserni kaappaa valtaa valtuustolta. Sillä saahan valtuusto määrätä omistajapoliittiset linjaukset ja firman strategian. Suomeksi: Riittää, että valtuusto kokoontuu yhtiökokoukseen kerran kuntavaalien jälkeen. Valtuustolla on siis aivan yhtä paljon konkreettista valtaa kunnan asioihin kuin yhtiökokouksella muissakin osakeyhtiöissä. Paitsi se, että valtuutetut eivät ole sijoittaneet yhtiöön omaa vaan kuntalaisten rahaa ja yhtiö ei jaa osinkoa eli tuottoa saamalleen verorahalle, vaan se vain tuhlaa kaiken.

Lainoppineet eivät katsele suopeasti kunnan yhtiöittämistä. Touhu voi olla jopa perustuslain vastaista. Mutta ilmeisesti tässä pätee sama kuin muussakin veliverkoston toiminnassa. Kun ei ole rangaistuksen uhkaa, lakia ei tarvitse noudattaa. Perustuslakiuudistus taisikin jäädä kesken, kun joka pykälän kohdalle ei merkitty, mitä perustuslain rikkomisesta seuraa.

Kuvaavaa ja tulevaisuutta ennakoivaa on, että yhtiöittäminen on valmisteltu salassa ja konsultin raporttikin on salainen. On siis ollut valtuustolla hienosti valtaa jo valmisteluvaiheessa. Sitä pienemmät perässä, mitä isommat edellä. Kuntalaisten rahoilla pelaamisesta lienee saatu hyvää esimerkkiä mm. metron rakentamisesta yhtiömuodossa, kätevästi valtuuston ja kuntalaisten vallan ulottumattomissa.

Vientineuvos Valtanen

Veljien normaalit bileet

LOBBAUS Oikeudenkäynti veli Ilkan pikku pirskeistä jatkuu. Veli Ilkka täytti 60, ja täytyihän sitä juhlia. Juhlista saatiin näyttävät, kun kauppakeskuskaavoja poliitikoilta kärkkyvät veljet pistivät sopivasti seteleitä tiskiin.

Tästä tuohtuneille Kanervan asianajaja huomauttaa, että lobbaus on normaalia toimintaa. Ja että eihän Ile ole Turun puolessa mikään vaikuttaja. Kunhan nyt vaan johti maakuntapolitiikkaa ja oli kaupunginvaltuuston pitkäaikainen tekijähahmo. Ei, Ile on valtakunnanpoliitikko, jolle eivät mokomat kyläkaupat kuulu.

Missäs niistä kaupan suuryksiköistä nyt isoimmat riidat käytiinkään? Ihan kuin Puupponen muistelisi, että edellisen hallituksen kaudella nämä kysymykset olivat nimenomaan valtakunnanpoliittisia. Ja että silloin tehty linjaus oli sellainen, että suuria kauppakeskuksia ei saa rakentaa Vihtiin eikä Mikkeliin eikä Pieksämäelle, vaan suurimpiin maakuntakeskuksiin. Tällaisen ratkaisun teki Kanervan puoluetoveri asiasta vastaavana ministerinä.

Puupponen ei toki vihjaa, että Kanerva olisi mitenkään vaikuttanut Jan Vapaavuoren ratkaisuun. Väite, että kauppakeskuksiin ei vaikutettaisi valtakunnantasolla on vain yksinkertaisesti Kanervan ja hänen asianajajansa harrastamaa muunneltua totuutta.

Ylioppilas Puupponen

Osuuskaupan on hyvä olla

LAHJONTA Valtakunnan uudistunein tabloid on tänään laskeskellut, kuinka paljon S-ryhmä maksaa päättäjilleen palkkioita siitä, että he pyytettömästi uurastavat osuusaatteen hyväksi. Parhaille aivoille jaetaan useampia tonneja. Esimerkiksi S-ryhmän ja Helsingin Työväenyhdistyksen kesken hyvän diilin tyhjästä kiinteistöstä tehneelle Jorma Bergholmille kilahtaa 2700 euroa kuukaudessa.

Palkkiokuninkaat ja -kuningattaret ovat lähes poikkeuksetta myös merkittävissä asemissa toimivia poliitikkoja. Näin on erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa HOK-Elanto on taustavoimiltaan kuin osa kaupungin hallintoa.

Ketkä siis esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tekevät S-ryhmää koskevat kaavoituspäätökset, kuin suurin osa politiikan kärkinimistä on samalla S-puolueen edustajia? Ihanko varmasti koko poliittinen kerma jäävää itsensä, ja jättää asiat muutaman S-ryhmään sitoutumattoman rivimiehen ratkaistavaksi? Ja mitä sitten, vaikka jääväisivätkin jostain kokouksesta. Ei asioita ennenkään ole kokouksissa sovittu.

Ylioppilas Puupponen

Puupponen arvasi oikein, valitettavasti

LOBBAUS VR:n äänentoisto pelaa, kirjoitti allekirjoittanut eilen, ja totesi, että argumentit VR:n suojelemiseksi muuttuvat vuosi vuodelta hullummiksi sitä mukaa, kun Suomen viivytystaistelu rautatieliikenteen markkinoiden pysähtyneisyyden turvaamiseksi jatkuu.

Kansanedustaja Kari Rajamäki (sd.) ylitti silti kaikki odotukset. Hänen mukaansa Suomen ei pidä "ryhtyä miljardi-investointeihin jonkun ulkomaalaisen kilpailijan rinnakkaisradan rakentamiseksi".

VR:n hallintoneuvoston puheenjohtaja siis kirkkain silmin väittää, että mikäli henkilöliikenteessä saisi liikennöidä myös joku muu kuin VR, tarvittaisiin rinnakkaisrata.

Puupponen ilkkui edellisessä kirjoituksessaan, kuinka eihän maanteillekään tarvitse rakentaa uusia kaistoja jokaista rekkafirmaa varten erikseen. Puupponen yritti olla sarkastinen ja liioitella monopolinhalaajien argumentteja.

Mutta Puupponen epäonnistui surkeasti: suomalaisen kansanedustajan täydellisen tietämättömyyden tuottama itsevarmuus on paljon sarkastisempaa kuin sarkasmi itse.

Rajamäki vaatii myös lisää selvityksiä asiasta, jota on selvitetty viimeisen vuosikymmenen aikana useita kertoja, ja tultu aina samaan lopputulokseen: järkevästi toteutettuna markkinoiden avaaminen edistäisi rautatieliikennettä.

Rajamäen luulisi tietävän jotain monopolin haitoista. Hänen kotimaakunnassaan lojuu käyttämättömänä 42 miljoonalla kunnostettu Pieksämäki-Savonlinna-rata, jolle kaavaillun henkilöliikenteen Rajamäen edustama koulukunta esti. Nyt Rajamäki hourailee jollekin ulkomaalaiselle kilpailijalle rakennettavista rinnakkaisradoista, vaikka Rajamäen kotikulmillakin kyse oli olemassa olevasta, loistokuntoisesta radasta, jolla VR:ää ei huvita ajaa, ja liikenteen olisi aloittanut pieni suomalainen yritys.

Miten alas voi suomalainen poliitikko typeryydessään vajota? Kuka pistää vielä paremmaksi?

Ylioppilas Puupponen

VR:n äänentoisto pelaa

LOBBAUS Yle uutisoi, kuinka rautateiden henkilöliikenne on EU:ssa aukeamassa kilpailulle. Tarkalleen ottaen EU aikoo määrätä, että nekin maat, jotka ovat sulkeneet rataverkkonsa kilpailulta, joutuvat sen avaamaan. Mutta Suomessahan ei faktoilla ole niin väliä, kun on kyse rautatiepolitiikasta.

Eikä muutenkaan hätää, sillä kansamme on jo saanut Isä Aurinkoiselta lausunnon asiasta. Ylen haastattelema VR:n toimitusjohtaja Mikael Aro kelpasi määrittelemään asian sekä yhteiskunnan, rautatieyhtiön että matkustajien näkökulmasta. Esimerkiksi rautatiematkustajien tai kuluttajien etujärjestöiltä ei vaivauduttu kysymään mitään.

Niinpä Aro käytti tilaisuutensa hyväksi ja lateli kansallemme, miksi heidän on tultava VR:n turvalliseen syliin vaihtoehtoja katselematta.

Monopolipelin tähän asti kulunein fraasi on ollut pääosin yksiraiteinen rataverkko, joka muka estää kilpailun toteuttamisen. Argumentti on tietenkin kelvoton: sama kuin väittäisi, että yksikiitorataiselle lentokentälle ei voi laskeutua useamman yhtiön koneita, tai että jokaiselle rekkayritykselle pitäisi rakentaa oma ajokaista.

Nyt Arolla on kuitenkin jo lisää argumentteja. Kilpailusta ei saada kuulemma hyötyjä, jollei rataverkkoon tehdä mittavia investointeja.

Jos VR:n kuulutuksia on joskus moitittu epäselviksi, niin äänentoisto ainakin on kunnossa. Seuraavana aamuna Ylen Ykkösaamuun kutsuttu kansanedustaja-eläkeläisveturinkuljettaja Raimo Piirainen (sd.) toisti Aron näkemyksen melkein sanasta sanaan, ja listasi vielä, mitä kaikkea kallista tarvitaan, jotta kilpailu onnistuisi.

Puupposella ei ole opintosuorituksia sen paremmin tekniikasta kuin taloudesta, mutta sen verran hänkin käsittää, että rataverkon kunto ja kapasiteetti on yhteiskunnan ongelma, joka ei liity kilpailuun mitenkään. Rataverkkoa joko kohennetaan tai ei kohenneta, mutta se ei estä tai mahdollista kilpailua. Rataverkosta ei ole pidetty huolta monopolinkaan aikana, vaan puheet sen kohentamisesta ovat olleet sanahelinää.

Mutta me jäämme nyt odottelemaan muidenkin kansanedustajien lausuntoja asiasta. Papukaijat, ottakaa keksi ja laulakaa: "jotta suomalainen kuluttaja tai suomalainen teollisuus rahtiasiakkaana hyötyy, Suomen rataverkkoihin täytyy investoida rahaa.".

Ylioppilas Puupponen

Viattomat maitoveljet

KESKITTYMINEN Valio on jäänyt housut nilkoissa kiinni saalistushinnoittelusta, mutta maitoveljien mukaan mitään ei ole tapahtunut. Kilpailuviraston julkaisemat sähköpostit todistavat aukottomasti, että Valio polki maidon hinnan alas torjuakseen kilpailijansa Suomen markkinoilta.

Valio on taitavasti lobannut myös osan kansasta puolelleen. Maitosodan aikaan se painoi purkkeihinsa vihjauksia ulkomaisen maidon puutteellisesta puhtaudesta kertomatta, että suurin osa Suomessa myytävästä "ulkomaisesta" maidosta on Suomessa suomalaisilla tiloilla lypsettyä, muun muassa Arla Ingmanin maitoa. Kiitos Valion propagandan osa suomalaisista luulee myös Lidlin myyvän ulkomaista maitoa, vaikka sitä tulee syvältä Savosta, Suonenjoelta.

Valio itse häärää pahana ulkomaalaisena yrityksenä Ruotsissa, Virossa, Venäjällä, Latviassa, Liettuassa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa, mutta siitä maitoveljet ovat hiljaa.

Osa suomalaisista onkin nyt katkeria Kilpailuvirastolle. He luulevat vakavissaan, että Valio haluaa tehdä suomalaisille mahdollisimman halpaa maitoa. Uusimpana vetona Valio vetoaa "pienuuteensa". Kansainvälinen Arla on sitä viisi kertaa suurempi, mikä Valion mielestä todistaa, että Valion Suomen mahtiasemaa pitäisi puolustaa ja antaa Valion pelata omia pelejään.

Asian uutisoinnissa herättää huomiota se, että maataloustuottajien puheenjohtaja oli välittömästi informoitu Valion liikesalaisuuksista. MTK:n jäsenistössä on kuitenkin paitsi Valiolle, myös Arla Ingmanille, Lidlille ja pienemmille ostajille maitoa tuottavia lypsykarjatiloja. Miksi MTK:n puheenjohtaja veljeilee yhden maidonvalmistajan kanssa toimien samalla toisten jäsentensä etujen vastaisesti?

Sisar Hento Valkoinen yritti tarkistaa asiaa tuoreeltaan MTK:n julkaiseman sanomalehden verkkosivuilta, mutta siellä kaikkien muiden medioiden näyttävästi kertomat, Valiolle kiusalliset sähköpostit eivät ylittäneet uutiskynnystä.

Sisar H. V.

Mediaveljien Yle-lobbaus jatkuu

LOBBAUS Eduskunnassa on tehty kysely sellaisesta vääryydestä kuin lottoarvonnan esittämisestä Ylen kanavalla. Yle toimii sopimattomasti, kun se esittää korvausta vastaan kaupallisen toimijan järjestämän arvonnan, ja tästä olisi tehtävä loppu.

Kysely on luontevaa jatkoa Alma Median ja Sanoma-konsernin vetämälle Yleisradion vastaiselle kampanjalle, jossa Yle vie milloin milläkin tavalla leivän rikkaiden mediakonsernien suusta. Ja kukas sopisi kysyjäksikään paremmin kuin Alma Median entinen työntekijä.

Mediaveljet eivät kuitenkaan vastusta arvonnan esittämistä, kunhan se tapahtuu kaupallisilla kanavilla. Loton ja Jokerin arvonta on Suomen suosituin tosi-tv, ja mediaveljet olisivat heti valmiina venyttämään tämän viiden minuutin lyhytelokuvan ainakin vartin mittaiseksi. Jokaisen lottopallon välissä voisi olla mainoskatko, samoin Jokerin numeroiden. Näin toteutuisi oikeus.

Nyt toteutuu vääryys kun kansalaiset saavat nähdä lottonumeronsa ilman, että mediaveljet pääsevät vetämään välistä. Ja kunhan tämä vääryys korjataan, voidaan varmaankin siirtyä myös Veikkauksen kimppuun. Veikkauksen budjettia ei pidä törsätä kansanterveydelle, vaan antaa veljien taskuun.

Ylen osalta mediaveljet eivät liene tyytyväisiä ennen kuin säädetään laki, jonka mukaan Yle saa esittää ainoastaan testikuvaa ja vinkunaa.

Ylioppilas Puupponen

VR:n sinisiä valheita

TIEDON PIMITTÄMINEN VR:n sinisille pikajunavaunuille on löytynyt taas uutta potkua. VR:n edustaja lupaa Savon Sanomissa, että vanhat kunnon siniset vaunut jatkavat liikenteessä aina ensi vuosikymmenen puolelle.

VR:n siniset ovat Suomen poliittisinta vaunukalustoa. Ne ovat VR:n ilmoituksissa aina kulloisenkin tilanteen mukaan joko loppuunajettuja tai aivan kelvollisia kulkupelejä.

Sinisistä vaunuista syntyi pienimuotoinen kuhina, kun pieksämäkeläinen Proxion kyseli VR:ltä joutilaita vaunuja. Tarkoitus oli aloittaa VR:n jo vuonna 1988 lopettama henkilöliikenne Pieksämäen ja Savonlinnan välillä. VR kuitenkin mieluummin romuttaa kalustonsa kuin myy sen jälkimarkkinoille. Tämä on Suomen erityishienoa liikennepolitiikkaa, joka poikkeaa täydellisesti mm. Ruotsin harjoittamasta politiikasta.

VR on aina saanut haluamansa, tilanteeseen sopivimman totuuden jopa liikenneministerin kansanedustajille antamiin vastauksiin. Tavanomaisin viesti on tähän asti ollut sinisen kaluston kunnon morkkaaminen.

Kun kansanedustaja Lauri Oinonen vuonna 2009 vaati sinisten vaunujen säilyttämistä ja peruskorjaamista, silloinen liikenneministeri Anu Vehviläinen sätkytteli VR:n pääkonttorin ohjeistamana, että "vaunujen tekninen käyttöikä täyttyy VR Osakeyhtiön mukaan lähivuosina ja vaunut poistuvat asteittain liikenteestä".

Kun kansanedustaja Antti Kaikkonen vuonna 2012 vaati Proxion-jupakkaan liittyen sinisten vaunujen varaamista muiden toimijoiden käyttöön, liikenneministeri Merja Kyllönen sätkytteli VR:n pääkonttorin ohjeistamana, että VR "käyttää kalustonsa loppuun asti niin, että kalusto ei enää olisi vaatimusten mukaista ja siten se eräitä varaosien uusiokäyttöä lukuun ottamatta kelpaa vain romutettavaksi".

Nyt, kun VR on saanut uudeltakin liikenneministeriltä luvan tehdä, mitä sitä huvittaa, se voi kertoa aivan hyvin totuuden. Eli sen, että tekninen käyttöikä ei vastoin Vehviläisen väitteitä päättynytkään "lähivuosina", eikä mitään Kyllösen vihjaamaa romutusta tarvita, sillä siniset vaunut ovat aivan kelvollista kalustoa vielä vuosikymmenen.

Näin viedään kansaa ja eduskuntaa kuin litran mittaa.

Ylioppilas Puupponen

Parasiittien aika

AHNEUS Euroopan johtava talousajattelija, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen puuhaa Suomeen veroparatiiseja käsittelevää huippukokousta. Kenties Urpilainen ottaa kokouksessa esille myös sen, että suomalainen työväen osuuskauppa on tehnyt bisnestä Siwoja ja Valintataloja pyörittävän veroparatiisifirman kanssa.

Mikäli Urpilainen kuitenkin on tosissaan, hän on hyvällä asialla. Veroparatiisit ovat yksi vääryysmaailman vakava oire, syöpä, joka näyttää vain leviävän. Jo paratiiseilla uhkailu näyttää olevan talouden valtiaille helppo keino kiristää valtioita alentamaan verotustaan, toisin sanoen kuihduttamaan perusturvaa ja köyhdyttämään köyhiä rikkaiden miellyttämiseksi.

Wikipedia määrittelee veroparatiisit tarkkaan ja huolitellusti. Rumemminkin tämän kansainvälisen hyvävelijärjestelmän voisi kuvailla. Veroparatiiseissa on kysymys loisimisesta ja toisten rahoilla elämisestä. Siis juuri siitä, mistä hyväosaiset syyttävät mm. työttömiä, matalapalkkaisia ja opiskelijoita.

Veroparatiiseihin tuloksensa vievät yhtiöt loisivat verorahoilla rakennetuissa, vakaissa yhteiskunnissa, joissa on verorahoilla tuotetun hyvinvoinnin turvin paljon ostovoimaisia kuluttajia. Parasiitit eivät kuitenkaan halua osallistua tämän vakauden rahoittamiseen, vaan piilottavat tuottonsa olosuhteisiin, joissa ei tarvitse maksaa veroja sivistysyhteiskunnan ylläpitämisestä.

Veroparatiiseissa itsessään mikään tavanomainen liiketoiminta ei kannattaisi, koska niissä "asuu" vain rikkaita yrityksiä ja yksityishenkilöitä. Parasiitit siis tarvitsevat kipeästi meitä tavallisia pulliaisia. Samalla kun parasiitit pakoilevat veroja, ne heikentävät rehellisesti veronsa maksavien yritysten edellytyksiä ja murentavat yhteiskuntien perustuksia. Verojen maksu jää entistä enemmän tavallisen virtasen harteille.

Mutta sehän on kansainvälisen velikerhon mielestä peräti hyvä homma.

Ylioppilas Puupponen

Maistuiko?

KESKITTYMINEN Suomea ravistelee ruokaskandaali: taas kerran joku ulkomaalainen kertoo meille totuuden ruokakulttuuristamme.

Kanadalainen, Suomessa työkeikalla käynyt jääkiekkoilija ihmettelee, miten maan suosituimman urheilulajin huippujoukkue aterioi pelimatkoillaan huoltoasemilla ja hämmästelee suomalaisen ravintolaruoan huonoa tasoa.

Jääkiekkoilija Turrisin kotimaassa ei lienekään koko maata tapetoitu yhden jättiläisen samanlaisilla huoltoasemilla, joille velikerhot ovat järjestäneet parhaat kauppapaikat maanteiden solmukohtiin. Kanadassa ja useimmissa maailman maissa ravintolaksi kutsutaan paikkaa, joka edes yrittää tehdä itse jotain. Saksassa ajellessaan Puupponen havaitsi, että tienvarsilla on tankkauspisteen lisäksi korkeatasoisia ravintoloita. Suomessa monen oikeankin ravintolan ruoka muistuttaa ABC:n lämmitettyä klooniravintoa.

ABC-veljet käyttävät hyväksi paitsi suhteitaan, myös suomalaista vähääntyytyväisyyttä. Suomalaiset kyllä nurisevat, mutta tulevat silti uudestaan. Ja nyökyttelevät, kun tarjoilija kysyy, maistuiko. Miksipä tarjota parempaa, kun moskakin kelpaa.

Katsokaapa ohi ajaessanne ABC:n parkkipaikkoja. Ei niillä näy protestia huonosta ruoasta tai kaavoituspolitiikasta, vaan piha on täynnä onnellisten viherkortin omistajien autoja.

Ylioppilas Puupponen

Ilmaomistajaohjauksen mallimaa

SIJOITTAMINEN Neuvostoliitossa vitsailtiin aikanaan lihasta ja kaviaarista, jota ei ollut. Suomessakin irtoaa komiikkaa asioista, joista puhutaan, mutta joita ei ole.

Suomalaista kaviaaria on mm. valtion harjoittama omistajaohjaus. Siitä puhutaan paljon enemmän kuin sitä tehdään. Viimeksi omistajaohjaus kelpasi keppihevoseksi, kun kansanedustajat keskustelivat Ylen aamu-tv:ssä siitä, pitääkö valtion vähentää osuuttaan katastrofi-Talvivaarassa vai peräti lisätä sitä.

Mm. kansanedustaja Eero Lehti (kok.) haluaa valtion kasvattavan osuuttaan Talvivaarasta, "koska osakeyhtiöissä tämä antaa jo huomattavasti paremman ohjausmahdollisuuden". Lehden mukaan esimerkiksi yli kymmenen prosentin osuudella valtio voisi ohjata kaivosyhtiön ratkaisuja.

Huutonaurua!

Milloin viimeksi valtio on käyttänyt ohjausmahdollisuutta niin, että sillä olisi ollut jotain merkitystä ennen kun on jo aivan liian myöhäistä? Käyttikö valtio ohjausmahdollisuuttaan, kun Stora Enso päätti lopettaa kannattavan sellutehtaan Kemijärvellä? Onko valtio merkittävä tekijä Finnairissa, josta se omistaa noin puolet? Omistajaohjaako valtio sekasotkusta toiseen kulkevaa VR:ää mitenkään, vaikka omistaa sen kokonaan?

Valtion ohjausmahdollisuudet ovat siis omistusosuudesta riippumatta nolla prosenttia, kun niitä ei kuitenkaan käytetä. Valtio on kuin mikä tahansa piensijoittaja, joka odottaa vain maltillista tuottoa salkulleen. Se pitäisi tunnustaa avoimesti, ja lopettaa omistajaohjauksesta lässyttäminen.

Ilmakitaran soitto on Suomessa suosittua kapakkaviihdettä. Siinä artisti soittaa kitaraa, jota ei ole, ja se naurattaa katsojia. Siksi on luontevaa, että myös ilmaomistajaohjaus on meillä kovassa iskussa. Erona vain se, että sen edessä hymy hyytyy.

Ylioppilas Puupponen

Selvittämistä selvittämisen vuoksi

LOBBAUS Liikenneministeri Merja Kyllönen on käynyt VR:n 150-vuotisjuhlaseminaarissa onnittelemassa omaa rautatieyhtiötään. Puheessaan hän toisti suhtautuvansa  "varauksellisesti" rautatieliikenteen avaamiseen kilpailulle. Ilmeisesti Kyllönen tarkoitti matkustajaliikenteen kilpailun avaamista, josta hän on jo vuosi sitten käynnistänyt selvityksen.

Sanomalla, että "kilpailu matkustajista ei ole tähänkään saakka ollut erityisen helppoa henkilöliikenteessä", Kyllönen tarkoittaa ilmeisesti VR:ää, jonka pöyhkeällä asenteella tuntuu olevan vaikeuksia toimia edes monopoliasemasta käsin.

Kilpailuselvityksiä ovat teettäneet useat ministerit, ja aina on saatu sama lopputulos: järkevästi toteutettuna kilpailu parantaisi ja piristäisi Suomen matkustajajunaliikennettä. Mutta Suomessa, jossa on totuttu siihen, että mitkä tahansa markkinat ajautuvat aina erilaisten velipiirien käsiin, ei ilmeisestikään uskota siihen mahdollisuuteen, että matkustajajunien vapaa kilpailu olisi mahdollista järkevästi toteutettuna.

Kyllönenkin teettää selvitystä, vaikka on täysin selvää, että hänen kaudellaan asia ei tule liikahtamaan mihinkään. Miksi Kyllönen selvityttää kalliilla rahalla asioita, joilla ei ole toteuttamismahdollisuuksia? Eikö hän silloin ainoastaan tuhlaa kansan rahoja selvän asian selvittämiseen?

Järkeviä tutkimuksia järkevistä tavoista avata matkustajaliikenne kilpailulle, saisi vaikka opiskelijoilta ilmaiseksi. Ilmaisessa on vain se vaara, että tulee väärä lopputulos.

Ylioppilas Puupponen

Lähiruokaa tuhannen kilometrin päästä

MARKKINOINTI Taas sen kuulimme. Kuningaskuluttajan 1.11.2012 haastattelemat asiantuntijat MTK:sta ja maa- ja metsätalousministeriöstä pitävät tarpeettomana lähiruuan määrittelemistä Suomen kaltaisessa pitkien etäisyyksien maassa.

Pitkien etäisyyksien maa on termi, jonka kuullessaan kannattaa aina valpastua. Tällä verukkeella lobataan milloin mitäkin sopimatonta sopivaksi.

Puupponen ei ymmärrä, mitä pitkät etäisyydet liittyvät lähiruuan käsitteeseen. Puupposen maantiedon kirjassa kaikkialla maapallolla tuhannen kilometrin päähän on tuhannen kilometrin matka, ja tuhannen kilometrin päässä ollaan aika kaukana.

MTK on vaatinut ennenkin lähiruuan ja kotimaisen ruuan muuttamista synonyymeiksi. Se on aivan yhtä rehellistä ja relevanttia kuin taloustieteilijä Jutta Urpilaisen väite, että ulkoistaminen ja yksityistäminen ovat sama asia.

Miksi MTK:n mielestä juuri suomalainen ruoka on lähiruokaa, vaikka se kuljetettaisiin Utsjoelta Hankoon? Eikö tällöin tulisi nimetä myös Ranskan Strasbourgissa tuotettu ruoka lähiruuaksi? Onhan ainakin Puupposen rispaantuneen karttakirjan mukaan Hangosta suunnilleen sama matka kumpaankin paikkaan. MTK:n mielipide todistaa, ettei lähiruuan termin halutakaan olla rehellinen, koska kyse on kauppapolitiikasta.

Hangosta Utsjoelle ulottuu sattumoisin se kuljetusketju, johon MTK:n jäsenkuntakin on joutunut hirttäytymään tuottaessaan raaka-ainetta S- ja K-ryhmän ja ruokatehtaiden rekkalogistiikkamafialle. Ihan oman bisneksen tulevaisuuden vuoksi ei siis ole järkevää ryhtyä vaatimaan lyhyempiä kuljetusmatkoja ja aitoa lähiruokaa.

Ruokatehtailussa valtaa pitävä velikerho yrittää pelata mielikuvilla, koska faktat ovat sille epämieluisia. Kaukoruokaa väitetään lähiruuaksi, ja ruokaveljien teettämissä mainoksissa on henkilökohtaisesti nimettyjä lehmiä, vapaana kulkevia kanoja ja 50-luvun maalaismaisemia.

Tämän sumutuksen ehkä tragikoomisin tuotos on luomubroileri. Siis luonnonmukaisesti tuotettu, luonnossa esiintymätön, lentokyvytön lintu, joka teurastetaan heti, kun se ei enää mahdu liikkumaan luomubroilerihallinsa lattialla. Ja jos ravintola tekee siitä ruoka-annoksen keskiluokan pullerolle, tämä epälintu jalostuu ruokalistaan kanaksi.

Hyvää ruokahalua, pidetään laput silmillä!

Ylioppilas Puupponen