AHNEUS Eläkepommia ei ole - näin hokevat eläkeyhtiöt ja -laitokset mielellään. Viime kuukausien uutisten perusteella pommi ovat eläkeyhtiöt itse: pullea kasvain kurjistuvassa yhteiskunnassa, jossa enemmistön pitää säästää ja tinkiä eduistaan. Vyönkiristys ei koske eläketaloja, joista on muodostunut vihreistä oksista vihrein etujenkalastelupaikka sopivan uran tehneille veliverkostolaisille.
Nyt kun Kuntien eläkevakuutuksen outoja työsuhde-etuja on vatvottu viikko, toimitusjohtaja ja varatoimitusjohtaja ilmoittavat luopuvansa osasta kohtuuttomuuksia. Mutta millä tavalla: eduista muodollisesti luovutaan, mutta ne pitää kompensoida nostamalla vastaavalla summalla palkkaa. Toimitusjohtajan on 19 tonnin sijasta saatava jatkossa 21 tonnia kuussa, jotta luksuselämä on turvattu.
Upeaa talkoohenkeä ja joustoa johtajilta!
Yksi hassunahne eläkejohtaja ei ole kuitenkaan asian ydin. Sen huomaa jo siitä, miten Kevan hallituksessa yksi jos toinenkin on alkanut kiivetä laivan reunalle ja pyrkii hyppäämään kyydistä mahdollisimman huomaamattomasti. Hyppijät todistavat, että Kevan hallitus on ollut yhtenä monista yritysten ja laitosten hallituksista siunaamassa kohtuuttoman menon ajassa, jossa kaikilta paitsi muutamilta hyväosaisilta vaaditaan venymistä ja mukavuuksista luopumista.
Vasta muutama päivä sitten Suomessa kävi määräilemässä saksalainen catering-johtaja, jonka mielestä työmiehen palkka pitäisi aina maksaa halvimman alan taulukon mukaan, muuten menee yritykseltä ja yhteiskunnalta kilpailukyky.
Vallan ovat ottaneet määräilijät, jotka kaikessa hiljaisuudessa vaurastuvat ja jakavat vaurautta omille kavereilleen, niistäen samalla suurelta enemmistöltä pois kaiken, mitä saavat. Tästähän on kyse kansalaisia venymistalkoisiin määräilevissä eläkeyhtiöissäkin. Silmiinpistävää on, että Kevan toimitusjohtaja on alun perin kotoisin määräilijöiden muodolliselta vastapuolelta: ammattiliitosta ja poliittisesta järjestelmästä. Uudessa hyvässä ajassa määräilijöiden, ay-pamppujen ja politiikan eliitin välinen ero on häipynyt miltei huomaamattomaksi.
Loppujen lopuksi pikkubemarilla turkissaan ajava johtajanvouhake on tässä kuviossa vain objekti, jota riepotellaan hetki, tehdään näytösluontoiset korjausliikkeet, ja systeemi jatkaa ennallaan.
Ylioppilas Puupponen
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eläkkeet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eläkkeet. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Yhteiskunnan loppu
AHNEUS Uutiset yhteiskunnan eliitin jättipalkoista, bonuksista, sitouttamisrahoista ja lisäeläkkeitä virtaavat silmiemme edestä niin jatkuvana vuoksena, ettemme enää jaksa reagoida niihin.
Kansalaisten eläkevarojen päällä istuvan Varman toimitusjohtaja Matti Vuorian vuosipalkka perusbonuksineen on 786 000 euroa. Se ei riittänyt, vaan nyt sovittiin myös lisäbonuksista. Sammon johtaja Kari Stadighin ansiotulot olivat vuonna 2011 1,8 miljoonaa euroa. Se ei riitä, vaan vanhuuden päiville nyt myönnetty lisäeläke on 1,8 miljoonaa euroa.
Mukana porsastelujärjestelmissä on jokaisessa suuryhtiössä muitakin kuin korkein johtaja. Yhtiöiden hallitukset on puolestaan koottu niin, että niissä veljet jakavat sitouttamisjärjestelmiä toinen toisilleen. Veljien seitti on sitkeä ja rikkomaton. Poliittinen järjestelmä levittelee käsiään.
Yle kysyi mielipidettä SAK:n puheenjohtaja Lauri Lylyltä. Vastaus oli silmiinpistävän vaisu. Lylyn mukaan eliitin ansioiden ryöpsähtäminen johtuu "globalisaatiosta". Siinä suunnilleen kaikki.
Eliitti menee mielellään globalisaation selän taakse. Se on käsitteenä niin suuri ja ylivoimainen, että kuka tahansa luovuttaa ja alkaa uskoa, ettei asioille voi mitään. Globalisaatio on asia, joka muka vain tapahtuu, eikä sen takana ole mitään ideologioita tai ihmisiä johtamassa sitä. Tämä on tietenkin paskapuhetta.
Globalisaatio ei ole estänyt esimerkiksi Sveitsiä puuttumasta tuloerojen paisumisena esiintyvään moraalikatoon. Siitä huolimatta, että Sveitsi on varsin riippuvainen maailmantalouden suurista rahakasoista, siellä on nyt tekeillä katto johdon ansioille. Yksi ihminen saa Sveitsin mallin mukaan olla korkeintaan 12 kertaa arvokkaampi kuin toinen.
Sveitsissä tämä on mahdollista, koska kansalaisilla on oikea mahdollisuus puuttua lainsäädäntöön. Suomessa kerätään 50 000 hengen nimilistoja kansalaisaloitteiksi, jotka eduskunta käsittelee ja toteaa kerta toisensa jälkeen olevansa eri mieltä kansan kanssa. Sen jälkeen nimet ja aloite heitetään roskiin.
Eikä jättiansioista edes ole kansalaisaloitetta. Suomessa ja muissa ahneusideologian valtiomuodokseen ottaneissa yhteiskunnissa moraalinen ajattelu on nujertunut, eikä kukaan uskalla ehdottaa kohtuuttomiin ansioihin puuttumista. Markkinat saattaisivat reagoida negatiivisesti. Saattaa pudota luottoluokitus. Kansainväliset huippuosaajat saattavat alkaa karttaa maatamme. Suomalaiset huippujohtajat karkaavat ulkomaille. Jättipalkoista puolet on veroa - ahneus on siis fiskaalisesti hyvä juttu. Ja niin edelleen.
Ei puhettakaan siitä, millainen moraalinen vaikutus eliitin sikailulla on ja mitä se vaikuttaa kansan kiinnostukseen tulla mukaan taloustalkoisiin, joihin Suomenkin on pakko ryhtyä.
Suomessa ei ole enää mitään vaikutusvaltaista tahoa, jota kiinnostaisi moraali. Lylyn kiertely on siitä elävä esimerkki. Jokainen kahmikoon liiviinsä niin paljon kun saaliista ehtii ryöstää. Samaan aikaan kansalaisille näytetään vakavaa naamaa ja kehotetaan sitoutumaan nollaratkaisuihin, pelotellaan jopa palkanalennuksilla ja vaaditaan jatkamaan töissä entistä pitempään.
Puupposen kaveri sanoi pitävänsä näitä eliitin ahmatteja ikään kuin tunnevammaisina tai pikkulapsina, joilla ei ole kykyä nähdä tekojensa laajempia seurauksia. He ovat kuin karkkikauppaan vapaaksi päästetty tenava, joka ei ymmärrä, ettei jaksaisi syödä kaikkea, mitä syliinsä kahmii. He haluavat tähtitieteellisen palkkansa päälle aina vain lisää, koska kaveritkin haluavat. Heillä ei ole äitiä eikä isää sanomassa, että hei, tuo ei nyt ole enää kohtuullista. Et lapsonen tarvitse sataa leikkiautoa, kun hiekkalaatikollesi mahtuu vain viisi.
Koska yhteiskunnassakaan kukaan ei sano porsastelijoille mitään, he kahmivat tulot, joilla voisi ostaa uuden auton joka kuukausi, vaikka autotalli on jo täynnä.
Olisiko tähän maahan koskaan syntynyt yhteishengellä rintamamiestaloja, seurantaloja ja sitä 50-luvun jälleenrakennuksen ihmettä, jos niinä aikoina valtaeliitti olisi samanaikaisesti kylpenyt seteleissä, teetättänyt eduskunnalla ja maailmanpolitiikan alttareilla mieleisensä lait ja rakennuttanut itselleen jättipalatseja, kuten nyt tapahtuu? Ei silloinen kansa olisi sellaista sikailua katsonut.
Nykyinen katsoo. Ei kuulu hiiskahdustakaan, kun viikko toisensa jälkeen media uutisoi aina vain uusista ahneusjärjestelmistä. Ei yhtään kiveäkään ole heitetty Varman tai Ilmarisen pääkonttorin oveen. Ahneus ja itsekkyys myös tarttuvat. Sen huomaa jo nykyisen keskiluokan elämänasenteista.
Tämä ihmisyyden alennustila selittää myös sen, miksi niin monesta yhteiskunnallisia ajattelevista tulevaisuus tuntuu toivottomalta. Maailmanhistoria on tähän asti antanut uskoa, että yhdessä voidaan kaataa vaikka minkä kokoinen vääryys, kun oikein tahdotaan. Historian kirjoista olemme oppineet, että kun kansaa riittävän kauan alistetaan, se panee polvilleen kauheimmatkin diktatuurit. Euroopassa ihme tapahtui viimeksi 1980-luvulla, kun Itä-Euroopan kansat vapauttivat itsensä sosialistisesta totalitarismista.
Nyt ei ole mitään merkkiä mistään muutoksesta, ei edes sen halusta. Ahneudesta saattoi tulla maailmanhistorian vahvin totalitarismi.
Yhteiskunta on loppunut. Termin voisi poistaa sanakirjasta, tai muuttaa ainakin kuvaamaan jotain mennyttä aikaa. Eliitti röyhkeydellään ja kansa välinpitämättömyydellään todistaa, että yhteiskunnan aika on ohi. Varastakaa mitä ehditte.
Ylioppilas Puupponen
Kansalaisten eläkevarojen päällä istuvan Varman toimitusjohtaja Matti Vuorian vuosipalkka perusbonuksineen on 786 000 euroa. Se ei riittänyt, vaan nyt sovittiin myös lisäbonuksista. Sammon johtaja Kari Stadighin ansiotulot olivat vuonna 2011 1,8 miljoonaa euroa. Se ei riitä, vaan vanhuuden päiville nyt myönnetty lisäeläke on 1,8 miljoonaa euroa.
Mukana porsastelujärjestelmissä on jokaisessa suuryhtiössä muitakin kuin korkein johtaja. Yhtiöiden hallitukset on puolestaan koottu niin, että niissä veljet jakavat sitouttamisjärjestelmiä toinen toisilleen. Veljien seitti on sitkeä ja rikkomaton. Poliittinen järjestelmä levittelee käsiään.
Yle kysyi mielipidettä SAK:n puheenjohtaja Lauri Lylyltä. Vastaus oli silmiinpistävän vaisu. Lylyn mukaan eliitin ansioiden ryöpsähtäminen johtuu "globalisaatiosta". Siinä suunnilleen kaikki.
Eliitti menee mielellään globalisaation selän taakse. Se on käsitteenä niin suuri ja ylivoimainen, että kuka tahansa luovuttaa ja alkaa uskoa, ettei asioille voi mitään. Globalisaatio on asia, joka muka vain tapahtuu, eikä sen takana ole mitään ideologioita tai ihmisiä johtamassa sitä. Tämä on tietenkin paskapuhetta.
Globalisaatio ei ole estänyt esimerkiksi Sveitsiä puuttumasta tuloerojen paisumisena esiintyvään moraalikatoon. Siitä huolimatta, että Sveitsi on varsin riippuvainen maailmantalouden suurista rahakasoista, siellä on nyt tekeillä katto johdon ansioille. Yksi ihminen saa Sveitsin mallin mukaan olla korkeintaan 12 kertaa arvokkaampi kuin toinen.
Sveitsissä tämä on mahdollista, koska kansalaisilla on oikea mahdollisuus puuttua lainsäädäntöön. Suomessa kerätään 50 000 hengen nimilistoja kansalaisaloitteiksi, jotka eduskunta käsittelee ja toteaa kerta toisensa jälkeen olevansa eri mieltä kansan kanssa. Sen jälkeen nimet ja aloite heitetään roskiin.
Eikä jättiansioista edes ole kansalaisaloitetta. Suomessa ja muissa ahneusideologian valtiomuodokseen ottaneissa yhteiskunnissa moraalinen ajattelu on nujertunut, eikä kukaan uskalla ehdottaa kohtuuttomiin ansioihin puuttumista. Markkinat saattaisivat reagoida negatiivisesti. Saattaa pudota luottoluokitus. Kansainväliset huippuosaajat saattavat alkaa karttaa maatamme. Suomalaiset huippujohtajat karkaavat ulkomaille. Jättipalkoista puolet on veroa - ahneus on siis fiskaalisesti hyvä juttu. Ja niin edelleen.
Ei puhettakaan siitä, millainen moraalinen vaikutus eliitin sikailulla on ja mitä se vaikuttaa kansan kiinnostukseen tulla mukaan taloustalkoisiin, joihin Suomenkin on pakko ryhtyä.
Suomessa ei ole enää mitään vaikutusvaltaista tahoa, jota kiinnostaisi moraali. Lylyn kiertely on siitä elävä esimerkki. Jokainen kahmikoon liiviinsä niin paljon kun saaliista ehtii ryöstää. Samaan aikaan kansalaisille näytetään vakavaa naamaa ja kehotetaan sitoutumaan nollaratkaisuihin, pelotellaan jopa palkanalennuksilla ja vaaditaan jatkamaan töissä entistä pitempään.
Puupposen kaveri sanoi pitävänsä näitä eliitin ahmatteja ikään kuin tunnevammaisina tai pikkulapsina, joilla ei ole kykyä nähdä tekojensa laajempia seurauksia. He ovat kuin karkkikauppaan vapaaksi päästetty tenava, joka ei ymmärrä, ettei jaksaisi syödä kaikkea, mitä syliinsä kahmii. He haluavat tähtitieteellisen palkkansa päälle aina vain lisää, koska kaveritkin haluavat. Heillä ei ole äitiä eikä isää sanomassa, että hei, tuo ei nyt ole enää kohtuullista. Et lapsonen tarvitse sataa leikkiautoa, kun hiekkalaatikollesi mahtuu vain viisi.
Koska yhteiskunnassakaan kukaan ei sano porsastelijoille mitään, he kahmivat tulot, joilla voisi ostaa uuden auton joka kuukausi, vaikka autotalli on jo täynnä.
Olisiko tähän maahan koskaan syntynyt yhteishengellä rintamamiestaloja, seurantaloja ja sitä 50-luvun jälleenrakennuksen ihmettä, jos niinä aikoina valtaeliitti olisi samanaikaisesti kylpenyt seteleissä, teetättänyt eduskunnalla ja maailmanpolitiikan alttareilla mieleisensä lait ja rakennuttanut itselleen jättipalatseja, kuten nyt tapahtuu? Ei silloinen kansa olisi sellaista sikailua katsonut.
Nykyinen katsoo. Ei kuulu hiiskahdustakaan, kun viikko toisensa jälkeen media uutisoi aina vain uusista ahneusjärjestelmistä. Ei yhtään kiveäkään ole heitetty Varman tai Ilmarisen pääkonttorin oveen. Ahneus ja itsekkyys myös tarttuvat. Sen huomaa jo nykyisen keskiluokan elämänasenteista.
Tämä ihmisyyden alennustila selittää myös sen, miksi niin monesta yhteiskunnallisia ajattelevista tulevaisuus tuntuu toivottomalta. Maailmanhistoria on tähän asti antanut uskoa, että yhdessä voidaan kaataa vaikka minkä kokoinen vääryys, kun oikein tahdotaan. Historian kirjoista olemme oppineet, että kun kansaa riittävän kauan alistetaan, se panee polvilleen kauheimmatkin diktatuurit. Euroopassa ihme tapahtui viimeksi 1980-luvulla, kun Itä-Euroopan kansat vapauttivat itsensä sosialistisesta totalitarismista.
Nyt ei ole mitään merkkiä mistään muutoksesta, ei edes sen halusta. Ahneudesta saattoi tulla maailmanhistorian vahvin totalitarismi.
Yhteiskunta on loppunut. Termin voisi poistaa sanakirjasta, tai muuttaa ainakin kuvaamaan jotain mennyttä aikaa. Eliitti röyhkeydellään ja kansa välinpitämättömyydellään todistaa, että yhteiskunnan aika on ohi. Varastakaa mitä ehditte.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 27. marraskuuta 2012
Hyvinvointi uhkaa rahaveljiä
AHNEUS Nyt on yhteiskunnallisessa keskustelussa vyörytyspäivät. Päivä toisensa jälkeen eri tahot ilmoittavat, kuinka meillä ei ole varaa voida hyvin. Kuin dominopala kerrallaan kaatuu eteemme tiedotteita, joissa vaaditaan palkanalennuksia ja perusturvasta luopumista.
Suomen Yrittäjät ihmettelee työehtosopimusten yleissitovuutta, teollisuus haluaa "keskustella palkoista". Huolellisimmat tuotokset verhotaan raporteiksi, kuten apuslaisen ajatuspaja Liberan tämänpäiväinen opus, jonka mukaan hyvinvointivaltiosta on päästävä eroon. Rahan syytäminen verotuksena ja tulonsiirtoina lapsille, vanhuksille, vammaisille, sairaille ja työttömille uhkaa rahaveljien hyvinvointia.
Onko Puupponen ymmärtänyt jotakin aivan väärin, kun hänen tietojensa mukaan elämme moniulotteisessa kriisissä, jonka pääsyyt ovat aivan muualla kuin siinä, että ihmisillä on joissakin maissa vielä jonkinlainen turvaverkko vastoinkäymisten varalle?
Kriisin juuret ovat amerikkalaisten pankkiveljien ahneudessa ja koko maailmaan levinneessä velaksi kuluttamisessa. Materiaa on saatava, vaikka siihen ei olisi varaa. Tuloeroja on kasvatettava, koska ne ovat merkki toimivasta taloudesta. Parhaiten pärjäävien verotusta on kevennettävä, kansan verotusta kovennettava. Julkiset palvelut on mahdollisuuksien mukaan siirrettävä yksityiseksi bisnekseksi. Johto on sitoutettava ahneustalouteen tähtitieteellisillä ansaintajärjestelmillä.
Kun velka-ahnehtijoiden lompakko lopulta paljastuu tyhjäksi, syy onkin julkisessa sektorissa - siis viime kädessä siinä, että olemme pitäneet heikoista huolta.
Pitää paikkansa, että länsimaiset yhteiskunnat joutuvat joka tapauksessa kiristämään vyötä. Länsimaiden väestö ikääntyy, halvan energian aika on ohi, ja yksinkertainen työ valuu kehittyviin maihin. Sitä enemmän tässä tilanteessa tarvittaisiin kansan ja eliitin välisen luottamuksen rakentamista, ei ahneutta ja sanelua, joka äärimmäisessä tilanteessa johtaa vain väkivaltaan.
Sanelu on silti lähes ainoaa keskustelua, jota ylipäätään nykyään kuulee.
Mutta ei se ole pelkästään sanelijoiden vika. Onko Puupponen ainoa, joka on ihmetellyt, eikö ammattiyhdistysliikkeellä ole enää mitään muuta sanottavaa kuin jankuttaa joistakin kolmesta koulutuspäivästä tilanteessa, jossa koko ihmiskunnan luottamus talousjärjestelmään ja toisiinsa on uhattuna?
Ylioppilas Puupponen
Suomen Yrittäjät ihmettelee työehtosopimusten yleissitovuutta, teollisuus haluaa "keskustella palkoista". Huolellisimmat tuotokset verhotaan raporteiksi, kuten apuslaisen ajatuspaja Liberan tämänpäiväinen opus, jonka mukaan hyvinvointivaltiosta on päästävä eroon. Rahan syytäminen verotuksena ja tulonsiirtoina lapsille, vanhuksille, vammaisille, sairaille ja työttömille uhkaa rahaveljien hyvinvointia.
Onko Puupponen ymmärtänyt jotakin aivan väärin, kun hänen tietojensa mukaan elämme moniulotteisessa kriisissä, jonka pääsyyt ovat aivan muualla kuin siinä, että ihmisillä on joissakin maissa vielä jonkinlainen turvaverkko vastoinkäymisten varalle?
Kriisin juuret ovat amerikkalaisten pankkiveljien ahneudessa ja koko maailmaan levinneessä velaksi kuluttamisessa. Materiaa on saatava, vaikka siihen ei olisi varaa. Tuloeroja on kasvatettava, koska ne ovat merkki toimivasta taloudesta. Parhaiten pärjäävien verotusta on kevennettävä, kansan verotusta kovennettava. Julkiset palvelut on mahdollisuuksien mukaan siirrettävä yksityiseksi bisnekseksi. Johto on sitoutettava ahneustalouteen tähtitieteellisillä ansaintajärjestelmillä.
Kun velka-ahnehtijoiden lompakko lopulta paljastuu tyhjäksi, syy onkin julkisessa sektorissa - siis viime kädessä siinä, että olemme pitäneet heikoista huolta.
Pitää paikkansa, että länsimaiset yhteiskunnat joutuvat joka tapauksessa kiristämään vyötä. Länsimaiden väestö ikääntyy, halvan energian aika on ohi, ja yksinkertainen työ valuu kehittyviin maihin. Sitä enemmän tässä tilanteessa tarvittaisiin kansan ja eliitin välisen luottamuksen rakentamista, ei ahneutta ja sanelua, joka äärimmäisessä tilanteessa johtaa vain väkivaltaan.
Sanelu on silti lähes ainoaa keskustelua, jota ylipäätään nykyään kuulee.
Mutta ei se ole pelkästään sanelijoiden vika. Onko Puupponen ainoa, joka on ihmetellyt, eikö ammattiyhdistysliikkeellä ole enää mitään muuta sanottavaa kuin jankuttaa joistakin kolmesta koulutuspäivästä tilanteessa, jossa koko ihmiskunnan luottamus talousjärjestelmään ja toisiinsa on uhattuna?
Ylioppilas Puupponen
tiistai 15. toukokuuta 2012
Kaapatut eläkerahat
AHNEUS Eläkeyhtiö Varma myy mökkejä, jotka ovat tähän saakka olleet sen henkilökunnan käytössä. Henkilökunta vastustaa myyntiä, koska se pelkää, että mökit myydään Varman yhtiön johdolle ja lähipiirille. Syytä huoleen on, koska Varma on myynyt mökkejään johtajilleen vuosina 1999-2005, kertoo Helsingin Sanomat.
Varman toimitusjohtaja osoittaa ihailtavaa avoimuutta, kun hän kertoo, ettei kerro, myydäänkö mökit avoimesti vai suoraan Hyvä Veli -kerholaisille. Hän on jo pariin kertaan sanonut, että nyt mökit ovat loppu, jotern syytä huoleen ei ole.
Työeläkeyhtiöissähän on tapana, että jos joku Hyvä Veli sattuu tarvitsemaan asunnon, eläkeyhtiö järjestää sen. Finanssivalvonnasta ei tarvitse huolehtia, koska asuntoja riittää kyllä Fivan hallituksenkin jäsenille.
Eläkemaksut ovat veron kaltaisia maksuja, joita jokainen työntekijä joutuu maksamaan. Niitä ei makseta valtiolle, vaan eläkeyhtiöille. Eläkeyhtiöissä valtaa käyttävät SAK ja EK.
SAK:lle ja EK:lle on käynyt valitettava mutta inhimillinen erehdys: ne ovat alkaneet pitää muiden rahoja ominaan. Eläkevarat kuuluvat kansalaisille, mutta SAK ja EK ovat tehneet niistä oman vallankäyttönsä välineen. Vakuutusmateematikko Olli Pusa puhuu renkien kaappauksesta: työntekijät kavaltavat omistajiensa rahat.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly antoi maanantain MOT-ohjelmassa siunauksensa holtittomalle rahankäytölle. Pääosa varallisuudesta on hyvässä hoidossa, hän sanoi. Hän jätti sanomatta lauseen lopun: ”joten tällaiset muutaman sadan tuhannen euron kuprut eivät tunnu missään”.
Eläkeyhtiöt muuten käyttävät Pusan mukaan vuosittain tuotteidensa markkinointiin satoja miljoonia euroja. On suorastaan koomista, että yhtiöt kilpailevat keskenään näistä veroluonteisista maksuista. Vähän niin kuin valtio järjestäisi mainoskampanjan ja sanoisi, että maksa verosi meille, älä kunnalle.
Salaneuvos Vilmi
Varman toimitusjohtaja osoittaa ihailtavaa avoimuutta, kun hän kertoo, ettei kerro, myydäänkö mökit avoimesti vai suoraan Hyvä Veli -kerholaisille. Hän on jo pariin kertaan sanonut, että nyt mökit ovat loppu, jotern syytä huoleen ei ole.
Työeläkeyhtiöissähän on tapana, että jos joku Hyvä Veli sattuu tarvitsemaan asunnon, eläkeyhtiö järjestää sen. Finanssivalvonnasta ei tarvitse huolehtia, koska asuntoja riittää kyllä Fivan hallituksenkin jäsenille.
Eläkemaksut ovat veron kaltaisia maksuja, joita jokainen työntekijä joutuu maksamaan. Niitä ei makseta valtiolle, vaan eläkeyhtiöille. Eläkeyhtiöissä valtaa käyttävät SAK ja EK.
SAK:lle ja EK:lle on käynyt valitettava mutta inhimillinen erehdys: ne ovat alkaneet pitää muiden rahoja ominaan. Eläkevarat kuuluvat kansalaisille, mutta SAK ja EK ovat tehneet niistä oman vallankäyttönsä välineen. Vakuutusmateematikko Olli Pusa puhuu renkien kaappauksesta: työntekijät kavaltavat omistajiensa rahat.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly antoi maanantain MOT-ohjelmassa siunauksensa holtittomalle rahankäytölle. Pääosa varallisuudesta on hyvässä hoidossa, hän sanoi. Hän jätti sanomatta lauseen lopun: ”joten tällaiset muutaman sadan tuhannen euron kuprut eivät tunnu missään”.
Eläkeyhtiöt muuten käyttävät Pusan mukaan vuosittain tuotteidensa markkinointiin satoja miljoonia euroja. On suorastaan koomista, että yhtiöt kilpailevat keskenään näistä veroluonteisista maksuista. Vähän niin kuin valtio järjestäisi mainoskampanjan ja sanoisi, että maksa verosi meille, älä kunnalle.
Salaneuvos Vilmi
torstai 10. toukokuuta 2012
Suomi siirtymässä markkinatalouteen?
AHNEUS Nyt käy veljesten piireissä kuhina, sillä valtiovarainministeri Jutta Urpilainen uhkaa panna valtionfirmojen johdolle myönnetyt avomieliset lisäeläkkeet suurennuslasin alle. Urpilaisen mukaan lisäeläkkeet eivät tosiasiassa palkitse hyvin tehdystä työstä, vaan ovat pelkkää lisäansiota eläkepäiviä varten.
Suomen Demokraattisessa Kansantasavallassa näytetäänkin nyt pohtivan, pitäisikö maassa siirtyä markkinatalouteen. Valtion liike-eliitin osalta se tarkoittaisi sellaista ennen kokematonta tilannetta, että heidän taloudellinen tilanteensa voisi joissakin olosuhteissa myös heikentyä.
Voi tosin olla, että järjestelmä suojelee johtajat tällaiselta rajulta elämänmuutokselta, ja äkkiradikalisoitumisen kokeneen Urpilaisenkin puheet ovat voimassa vain kunnallisvaaleihin asti.
Ylioppilas Puupponen
Suomen Demokraattisessa Kansantasavallassa näytetäänkin nyt pohtivan, pitäisikö maassa siirtyä markkinatalouteen. Valtion liike-eliitin osalta se tarkoittaisi sellaista ennen kokematonta tilannetta, että heidän taloudellinen tilanteensa voisi joissakin olosuhteissa myös heikentyä.
Voi tosin olla, että järjestelmä suojelee johtajat tällaiselta rajulta elämänmuutokselta, ja äkkiradikalisoitumisen kokeneen Urpilaisenkin puheet ovat voimassa vain kunnallisvaaleihin asti.
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Veikkauksen kahvinkeittäjä
PERUUTUS Täytyy perua eilinen puhe siitä, että Risto Nieminen olisi säikähtänyt Paavo Arhinmäkeä ja eronnut Veikkauksen johdosta. Syy oli toinen: Nieminen sai potkut. Näin kertoo Helsingin Sanomat. Muut asiat eilisessä tekstissä pitävät paikkansa: Nieminen saa vuoden palkkaa vastaavan erorahan, 360 000 euroa, ja säilyttää eläke-etunsa. Tosin hän joutuu tyytymään naurettavaan 226 000 euron vuosieläkkeeseen, koska hän lähtee työstään kesken kaiken. Oikeudenmukaista olisi tietysti ollut, että hänelle olisi maksettu täysi 264 000 euron eläke.
Helsingin Sanomien mukaan Veikkauksen hallitus kyllästyi siihen, että Nieminen halusi jättäytyä täydellä palkalla ja eläke-eduilla ”asiantuntijaksi”, siis kahvinkeittäjäksi.
Hyvä veli -järjestelmään kuuluu, että vaikka miten pilaat yhtiön asiat, eduista et joudu luopumaan. Joku saattaa muistaa Stora Enson edellisen toimitusjohtajan Jukka Härmälän, joka teki yhtiölleen viiden miljardin euron tappiot huonoilla yrityskaupoilla, mutta nauttii edelleen 57 000 euron kuukausieläkettä.
Nieminen ei ehtinyt tehdä Veikkaukselle muuta vahinkoa kuin vahvistaa sen, että demarivetoiset valtionyhtiöt tekevät samanlaisia välistävetoja kuin porvaripuolen veljet.
Salaneuvos Vilmi
Helsingin Sanomien mukaan Veikkauksen hallitus kyllästyi siihen, että Nieminen halusi jättäytyä täydellä palkalla ja eläke-eduilla ”asiantuntijaksi”, siis kahvinkeittäjäksi.
Hyvä veli -järjestelmään kuuluu, että vaikka miten pilaat yhtiön asiat, eduista et joudu luopumaan. Joku saattaa muistaa Stora Enson edellisen toimitusjohtajan Jukka Härmälän, joka teki yhtiölleen viiden miljardin euron tappiot huonoilla yrityskaupoilla, mutta nauttii edelleen 57 000 euron kuukausieläkettä.
Nieminen ei ehtinyt tehdä Veikkaukselle muuta vahinkoa kuin vahvistaa sen, että demarivetoiset valtionyhtiöt tekevät samanlaisia välistävetoja kuin porvaripuolen veljet.
Salaneuvos Vilmi
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Veikaten voitat
ELÄKEPOMMI Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Nieminen eroaa
tehtävästään. Hän saa erokorvauksena 12 kuukauden palkan eli 324 000 euroa.
Niemisen kuukausipalkka on 27 000 euroa, ja kuten kaikki tämän tason
veljet, hän on tietysti jokaisen sentin arvoinen. Läksiäislahjaksi Nieminen saa myös mukavan eläkkeen, 66
prosenttia palkasta. Veikkaus eli valtio pääsee vieläpä maksamaan sitä hyvinkin
30 vuotta, koska Nieminen on vasta 60-vuotias.
Kyllähän tämän tasoinen kaveri on saanut elämässään niin
paljon aikaan, että hänet voidaan jo vapauttaa tehtävistään. Aivan eri asia on, jos firman reskontran hoitaja
haluaa eläkkeelle. Hänen kohdallaan se olisi täysin vastuutonta, koska meillä
ei kerta kaikkiaan ole varaa siihen, että ihmiset jäävät ennen 65. ikävuottaan
pois töistä.
Niemisen lähtöön ei tietenkään ”liity mitään dramatiikkaa”,
kuten on tapana todeta, kun johonkin asiaan liittyy dramatiikkaa.
Veikkaus kuuluu kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen (vas.)
hallinnonalaan. Ministeri totesi tammikuussa, että tämmöiset lisäeläkkeet,
joita Niemisellekin maksetaan, eivät sovi valtionyhtiöön. Pian tämän jälkeen ministeri Heidi Hautala (vihr.) laittoi
Finnairin hallituksen kävelemään, koska hallituksen hyvät veljet olivat järjestelleet
asuntoja keskenään.
Niin on jos siltä näyttää, sanoi Mauno Koivisto, ja nyt
näyttää siltä, että Risto Nieminen on säikähtänyt. Hän on alkanut pelätä, että
ministeri tulee ja vie häneltä suurella vaivalla rakennetut eläke-edut. Parasta
on, että lähtee juoksemaan ja kahmaisee kassasta mukaansa niin ison summan kuin
jaksaa kantaa.
Salaneuvos Vilmi
maanantai 20. helmikuuta 2012
Nyt Veljet pelaavat eläkepeliä
ELÄKKEET HV-kerhon loosheissa menivät vaaleanpunaiset shamppanjat väärään kurkkuun, kun viikko sitten Punaisen torin laidalta kaiutettiin SAK:n pitävän mahdollisena eläkeiän nostoa. Nopeasti käynnistimme kalkulaattorit ja näppäilimme 1+. Eikä tarvinnut odottaa kuin pari päivää, kun koneeseen lyötiin 1=2. SAK ilmoitti nimittäin vaativansa korotusta eläkkeisiin.
Velikerhojen vallankäytössä tällainen kimpoilu tunnetaan termillä siiman antaminen. Pientä vastaantuloa väläyttelemällä työväenjätti hellyytti vastapelurinsa, minkä jälkeen oli luontevaa lyödä pöytään se oikea vaatimus: me haluammekin isommat eläkkeet.
Missä määrin keskusliiton poliittinen osasto eli SDP oli informoitu, sitä pitää vielä selvittää. HV-kerhossa tiedetään, että puolueen ja keskusliiton konttoreiden välillä kulkee varsin pätevä jogurttipurkkipuhelin, ja HV Heinäluoma tuskin on tietämätön SAK:n tekemisistä, joten hän todennäköisesti vain näytteli suuttunutta.
Sai SAK kritiikkiä omiltaankin: Metalliliiton Aalto ja STTK:n hallitus suuttuivat eläkeiän korottamispuheista, niin ja tietenkin myös AKT:n Räty. Hän sentään jätti viisaasti käyttämättä eläkekeskustelun vakiofraasia työhyvinvoinnin parantamisesta, onhan tuomio työpaikkakiusaamisesta uhkaamassa.
Niin ja jotta piirit eivät olisi liian suuret, mainittakoon, että Aalto ja STTK:n Mäenpää istuvat työeläkeyhtiö Varman hallituksessa.
Ylioppilas Puupponen
Velikerhojen vallankäytössä tällainen kimpoilu tunnetaan termillä siiman antaminen. Pientä vastaantuloa väläyttelemällä työväenjätti hellyytti vastapelurinsa, minkä jälkeen oli luontevaa lyödä pöytään se oikea vaatimus: me haluammekin isommat eläkkeet.
Missä määrin keskusliiton poliittinen osasto eli SDP oli informoitu, sitä pitää vielä selvittää. HV-kerhossa tiedetään, että puolueen ja keskusliiton konttoreiden välillä kulkee varsin pätevä jogurttipurkkipuhelin, ja HV Heinäluoma tuskin on tietämätön SAK:n tekemisistä, joten hän todennäköisesti vain näytteli suuttunutta.
Sai SAK kritiikkiä omiltaankin: Metalliliiton Aalto ja STTK:n hallitus suuttuivat eläkeiän korottamispuheista, niin ja tietenkin myös AKT:n Räty. Hän sentään jätti viisaasti käyttämättä eläkekeskustelun vakiofraasia työhyvinvoinnin parantamisesta, onhan tuomio työpaikkakiusaamisesta uhkaamassa.
Niin ja jotta piirit eivät olisi liian suuret, mainittakoon, että Aalto ja STTK:n Mäenpää istuvat työeläkeyhtiö Varman hallituksessa.
Ylioppilas Puupponen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)