Kansanvalta koetuksella

Viime viikon perjantai-iltana suuri uutinen oli, että ammattiyhdistysliike lopettaa yritykset horjuttaa laillista yhteiskuntajärjestystä. Asiaa ei tietenkään uutisoitu näillä sanoin, vaan kerrottiin ay-johtajien hyväksyneen pääministerin kompromissin koskien lainvalmistelua, jota vastaan ay-liike lakkoili. Kuulostaa kauniimmalta, vaikka on sama asia. Viikko menikin mukavasti, sillä jopa media lakkasi välittämästä ay-johtajien päivittäisiä haastatteluita.

Helsingin sanomat kirjoitti 21.10. suomalaisen demokratian rapauttamisen historiasta. Jutussa kerrottiin, miten perustuslain takaamaa kansanvaltaa luovutettiin eduskunnan ulkopuolelle teollisuuden ja työväestön etujärjestöille 1970-luvulla. Asialle annettiin kaunis nimi, kolmikanta. Joka perustui siihen, että kaksi etujärjestöä päättivät asioista, jotka kolmas osapuoli, maan hallitus, kirjoitti laeiksi.

Kolmikanta on merkittävä suomalaisen hyvävelijärjestelmän perusta. Käytännössä kolmikanta tarkoitti, että varsin merkittävissä asioissa eduskunnan valta annettiin eduskunnan ulkopuolelle, lähinnä kahden puolueen, Kokoomuksen ja SDP:n nokkamiesten ja vaikuttajien käsiin. Ikään kuin maassa olisi tasan jakautunut 2-puoluejärjestelmä.

Kolmikannan 2-puoluejärjestelmä ei kuitenkaan ole uusi asia. Puhutaan aseveliakselista, joka tarkoittaa Kokoomuksen ja SDP:n yhteisymmärrystä, joka on toiminut hyvin sekä valtakunnan politiikassa että suurten kaupunkien kunnallispolitiikassa. Kolmikanta oli Kokoomukselle erinomainen asia, kun Neuvostoliiton suhteiden vuoksi Kokoomuksella ei ollut pääsyä hallitukseen kuin vasta vuonna 1987.

Muodollisesti ay-liike on kapinoinut sitä vastaan, että hallitus on pyrkinyt parantamaan pienten yritysten mahdollisuutta palkata työntekijöitä. Tosiasiassa se ei ay-liikettä kiinnosta, koska ay-liike on työssä olevien etujärjestö. Niinpä sille on loogista vastustaa irtisanomissuojan muutosta, joka helpottaisi uuden työntekijän palkkaamista. Sillä irtisanomisessa on kyse ay-liikkeen jäsenen edusta.

Mutta ay-johtajat tietävät itsekin, ettei suunnitellulla lainmuutoksella ole mitään merkitystä heidän jäsenistönsä etuihin. Pikemmin ay-liikkeelle itselleenkin olisi eduksi saada lisää jäseniä työttömistä, jotka pääsevät töihin. Todellinen kysymys onkin ollut vallasta. Siitä, että Sipilän hallitus on rohjennut puuttua etujärjestöjen hyvävelikerhon valtaan eli kolmikantaan. Ay-liike haluaa valtansa takaisin. Siksi sen tavoite on horjuttaa eduskunnan valtaa ja mieluiten kaataa hallitus ja päästä uusiin vaaleihin, joiden ay-liike toivoo tuovan SDP:n ja Kokoomuksen johtaman asevelihallituksen.

Nyt näyttää siltä, että kansanvallan kumoaminen ei ainakaan toistaiseksi onnistunut. Lausuntojen pyytäminen ja siten myös etujärjestöjen kuuleminen ovat osa demokratiaa. Mutta lakkoilu lainsäädäntöä vastaan on laillisen yhteiskuntajärjestyksen vastustamista. Muissa maissa sitä nimitetään vallankumoukselliseksi toiminnaksi.

Historiassa vallankumouksilla tavoiteltiin usein kansanvaltaa, kun kansanjoukot nousivat kuninkaita ja ruhtinaita vastaan. Meillä vallankumouksellisella toiminnalla koetellaan kansanvaltaa. Kaikkia yhteiskuntajärjestyksen kaatamista tavoittelevia järjestöjä ei vielä ole kielletty.

Varaehdokas Lahtinen

Kiusattu sai lähteä

Valeuutinen Terrafamen kuljetintilauksesta pääministerin sukulaisten omistamasta yhtiöstä on paisunut täysin yli kaikkien äyräidensä. Se osoittaa, että suomalaisessa mediassa asiat eivät ole ollenkaan kohdallaan.

Valeuutisessa kerrottiin, että pääministeri Sipilä on järjestänyt sukulaisilleen valtion rahaa. YLE:n toimittaja Salla Vuorikoski teki pikkulehden jutusta suuren uutisen malttamatta odottaa pääministerin kommenttia asiassa. Pääministeri suuttui toimittajalle ja YLE:lle. YLE:n päätoimittaja Atte Jääskeläinen ymmärsi oman toimituksensa virheen ja ryhtyi hillitsemään toimittajiensa elämöintiä asialla. Toimittajat eivät tästä tykänneet ja alkoivat kiukutella päätoimittajalle.

Valeuutisen virheet korjattiin jopa erittäin raskailla keinoilla oikeuskanslerin virastossa. Mutta myrsky YLE:ssä vain jatkui. Kyse ei ollut enää pääministeristä vaan YLE:n päätoimittajan ja muiden toimittajien keskinäisistä suhteista. Toimittajat, tai osa heistä, ei tykännyt päätoimittajastaan. Ja he jatkoivat päätoimittajansa ahdistelua. Toimittajat tekivät jopa aiheesta kirjan, jota edes ammattiveljet eivät pitäneet asiallisena.

Päätoimittajan toiminnassa oli merkittävää, että hän vaati, että ei riitä, että uutisten faktat ovat kunnossa, vaan pitää olla kunnossa myös mielikuva, joka jutulla annetaan. Näin päätoimittaja vei toimittajilta keinon levittää omaa agendaansa pysymällä kuitenkin muodollisesti journalististen periaatteiden mukaan objektiivisena tiedon välittäjänä. Toivottavasti lehdistömme joskus kehittyy ja se antaa tästä Jääskeläiselle Sanomalehdistön kunniamitalin.

YLE:n ylin johto piti asiallisen päätoimittajansa puolta, mutta lopulta rohkeus ja itseluottamus pettivät. Päätoimittaja erehtyi sanomaan ääneen julkisen salaisuuden Julkisen sanan neuvostosta (JSN). Ja se, mitä päätoimittaja sanoi, kerrottiin mediassa moneen ääneen irrallaan sanomisen taustasta. Ja näin saatiin asia ja päätoimittaja näyttämään toiselta kuin oli.

Päätoimittaja sanoi, ettei JSN:n tehtävä ole määritellä YLE:n journalistista linjaa. Kuten ei olekaan. Sillä se on päätoimittajan tehtävä ja velvollisuus. Ja siinä johdon pitäisi tukea päätoimittajaansa.

On kuvaavaa, että päätoimittaja kaatui juuri siihen jutun mielikuvalla bluffaamiseen, minkä vastustamisesta hän joutui toimittajien kiukuttelun uhriksi. Yksikään lehti tuskin on kirjoittanut sanasta sanaan mitään muuta kuin mitä päätoimittaja yhdessä lauseessa sanoi. Mutta kaikki lauseen lainaajat ovat tienneet, että lauseen irrottaminen siitä asiayhteydestä ja ilmapiiristä, jossa se sanottiin, antaa aivan eri viestin kuin mitä lause merkitsi silloin kun se sanottiin.

JSN oli jupakan yhteydessä tuominnut päätoimittajan. Ja samoin oli tehnyt selvitysmies Olli Mäenpää, JSN:n entinen puheenjohtaja, omassa raportissaan seuraten kritiikittömästi JSN:n kyseenalaista tuomiota. Sillä on merkittävää, että tuomiosta äänestettäessä tulos oli tasan. JSN:n päätoimittajajäsenet olivat sillä kannalla, että YLE:n päätoimittaja oli toiminut oikein. Neuvoston puheenjohtajan ääni ratkaisi lopputuloksen. Ja se ääni sattui olemaan poliittisesti eri kannalla kuin pääministeri, jonka oikeuksia YLE:n päätoimittaja oli puolustanut toimittajan virhettä vastaan.

Jos JSN olisi ollut rehellinen, se olisi ilmoittanut, ettei sillä ole kantaa YLE:n päätoimittajan tekemisiin, koska käsitys asiassa jakaantui tasan. Tällaiseen rehellisyyteen ei JSN pystynyt. Kiusaus kiusata oli vahvempi kuin rehellisyys.

Niinpä kiusattu sai lopulta lähteä.

Veli Hopea

Puoluekuri jyräsi jälleen demokratian

POLITIIKKA Eduskunnassa pidettiin perjantaina ensimmäisen kerran luottamuslauseäänestys sen jälkeen kun vihreät lähtivät hallituksesta ja opposition koko kasvoi kolmen edustajan päähän hallitusrintamasta. Media hehkutti ennen äänestystä monta päivää, miten hallituksen kohtalo on nyt vaakalaudalla.

Kun äänestys oli ohi, pääministeri Stubb tokaisi toimittajalle ylimielisesti: ”Tällä valtakirjalla pärjää erittäin hyvin, demokratiassa enemmistö voittaa.”

Tosiasiassa Stubb ja moni muukin tietää, ettei Suomen eduskunnan luottamuslauseäänestyksellä ole mitään tekemistä demokratian kanssa. Koko välikysymys on teatteria, jonka eduskunnan perustuslain 29 pykälän vastainen toiminta tekee turhaksi.

Suomen perustuslaki, 29 §

Kansanedustajan riippumattomuus

Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.

Pitkin syksyä on nähty, etteivät kaikki hallituspuolueiden edustajat ole samalla kannalla kuin hallitus. Jos poimisi julkisuudessa nähdyt ja kuullut kannanotot, voisi nimetä ne kansanedustajat, jotka perjantain äänestyksessä painoivat väärää nappia. Eli sitä, jota piti painaa vastoin perustuslakia ”muiden määräysten” eli puoluekurin ja eduskuntaryhmästä tai jopa puolueesta erottamisen uhalla.

Epäilemättä myös opposition puolella vallitsee sama tilanne. Puolueiden intressi pakottaa kaikki kansanedustajat tukemaan puoluejohdon päätöksiä on samanlainen kuin hallitusrintamassa. Hallitus olisi voinut saada luottamuslauseen siten myös laillisestikin. Sitä nyt vaan ei saatu selville, mikä hallituksen luottamus eduskunnassa tosiasiassa on.

Toinen juttu on, mikä on hallituksen luottamus kansalaisten keskuudessa. Siitä ovat kertoneet kannatusgallupit, ja lopullisesti luottamus selviää huhtikuun vaaleissa. Mutta se, että keväällä on vaalit, ei ole perustelu sille, että Stubbin hallituksen pitää saada jatkaa siihen asti.

Kun hallituksella ei tosiasiassa ole eduskunnan eikä kansan luottamusta, kaikille parasta on, että siirrytään virkamieshallitukseen. Se osannee hoitaa maan asiat paremmin kuin eduskuntavaalien missikandidaattihallitus. Kerkesihän Stubb vihreiden lähdettyä ilmoittamaan, että hallitus on työnsä tältä vaalikaudelta tehnyt, nyt valmistaudutaan vaaleihin ja ministerivalinnat tehtiin sen mukaan.

Vientineuvos Valtanen

Rätykratian paluu

VALEHTELU Timo Räty on jo AKT:n entinen puheenjohtaja, ja liitolla uusi vetäjä. Räty keskittyy oikeustaisteluun alaisiaan vastaan, liitto itse vaikuttaa tervehtyneen niin työnantajana kuin edunvalvojanakin.

Mutta ei mitään hätää, sillä mielivalta elää vielä taudin paikallispesäkkeissä. AKT:n tontilla on tänä vuona nähty useita heppoisia ja omituisia työtaisteluita, joille ei etsimälläkään tahdo löytyä järjellistä, saati laillista perustetta.

Milloin on työvuorot ikävät, milloin työkaluissa jotain pientä vikaa. Kun media kysyy tarkennuksia, lausutaan muutaman virkkeen lehdistötiedotteessa esitetyt väitteet uudelleen.

Paikallispesäkkeissä on mitä ilmeisimmin menossa joku liittoveljien valtataistelu, sillä lakkotempauksia pidetään vuorotellen Vantaalla ja Espoossa. Onko joku valintakokous lähestymässä, ja tarvitaan näyttöjä?

Näytöillä ei noissa piireissä tarkoiteta työntekijöiden aseman onnistunutta ajamista, vaan lakkoilua. Syyt kyllä keksitään vaikka keksimällä, ja neuvotteluita ei edes ehdoteta.

Näin tapahtui viimeksi viime viikolla Espoossa, jossa yhtäkkiä, pimeänä torstai-iltana iltauutisten aikaan ilmoitettiin, että "neuvottelut" eivät tyydytä paikallispesäkettä, ja muutaman tunnin päästä alkaa lakko.

Muuten hyvä, mutta mitään "neuvotteluita" ei ollut olemassakaan. Lakolla ei edes uhattu, siihen vain mentiin. Kävi myös ilmi, etteivät luottamushenkilöt olleet tiedottaneet työntekijöille työpaikan normaaleista luottamuskokouksista. On helpompi haukkua firmaa, kun alhaiso ei saa tietää, että kokouksissa on ollut aivan asiallinen henki.

Iso osa paikallispesäkkeiden kukkotappeluiden sijaiskärsijöistä, eli työnsä asiallisesti hoitavista työntekijöistä, on alkanut protestoida. Laittoman lakon ulkopuolelle jäi Espoossa jo lähes kolmannes niistä, joilla olisi ollut työvuoro. Ei voi puhua enää rikkureista, parempi termi on laaja epäluottamus luottamushenkilöitä kohtaan.

Normaaleissa työtaisteluissa ilmoitetaan etukäteen lakonuhasta, neuvotellaan ja kerrotaan myös kaikille työntekijöille, mistä on kysymys. Näin toimien lakoista tulee yleensä kattavia, ja kaikki osallistuvat niihin. Jos peräti kolmasosa menee töihin, se tarkoittaa, että lakon syylle ei ole yleistä hyväksyntää.

Voiko kukaan rehellisesti itseään peilistä katsova luottamushenkilö olla tällaisen flopin jälkeen tyytyväinen ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?

Ilmeisesti voi, kun kyse on rätykratiasta. Rädyn perinnettä jatkavat kukkoveljet mustaavat toiminnallaan asiallisen ammattiyhdistystoiminnan maineen, mutta sehän ei olekaan heidän huolensa. Yhteisen asian sijasta on tärkeää veljien asia.

Ylioppilas Puupponen

Susitaistelun sankarivainaja

LOBBAUS Taisto susia vastaan on noussut uusiin sfääreihin. Perjantaina 15.2. Köyliössä pidetyssä joukkokokouksessa esiteltiin suden ensimmäinen ihmisuhri sitten vuoden 1882. Hän on Keski-Pohjanmaalla salakaadosta kärähtänyt metsästäjä, joka päätyi kiinni jäämisensä jälkeen henkilökohtaiseen ratkaisuun.

Sisar H. V. kuuli tapauksesta jo ennen kokousta ja veikkaili mielessään, malttavatko metsästyspiirit olla käyttämättä valitettavaa itsemurhaa hyväkseen. Eivät malttaneet.

Tähänastisen lobbauksen mukaan salakaatajat eivät koskaan ole järjestäytyneitä metsästäjiä, vaan "ihan muuta porukkaa". Keski-Pohjanmaa tuhosi tämän väittämän totaalisesti, kun salakaatajissa oli järjestöaktiiveja. Myös Oriveden muka itsepuolustuksena tehdyn karhuntapon taustalta paljastui järjestelmällistä toimintaa, jolla oli häiritty kantavaa ja myöhemmin synnyttänyttä petoeläintä jo useita kuukausia ennen tappamista.

Metsästysjärjestöjen tarkkaan varjeltu pulmusimago on sortunut kaikilla tasoilla. Kainuun pari vuotta sitten tehdyissä petolaskennoissa susia "löytyi" moninkertainen määrä todellisuuteen nähden. Ylen ajankohtaisohjelma todisti, kuinka osa laskijoista ei edes tunnistanut suden jälkeä, ja laskentaa masinoitiin maksimaalisen havaintomäärän saamiseksi.

Petovihalobbaus on tärvellyt myös yhden tunnetun luontokuvaajan otoksista tehdyn kirjan. Metsäpeuroja kuvanneen Antti Leinosen työtä käytettiin härskisti hyväksi pimittämällä projektin alkuvaiheessa se, että tekstin tulee kirjoittamaan Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja, joka käyttää kirjaa susienkaatopropagandaan. Kirjan kustantajan omistajien joukossa on puolestaan MTK, jonka lehteä vetää Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja. Piiri pieni pyörii.

Joskus susitiedotus kuitenkin pettää, ja faktat hurmoksen takana ovat kiusallisia. Metsästäjäliiton äänenkannattaja itse uutisoi Köyliön hurmoskokouksen alla, kuinka susikanta on pienentynyt. Sitäkö se joukkokokous järjestettiin suremaan?

Sisar H. V.

VR vakoili, lahjottu toimittaja ei uskonut

MEDIA Poliisi on ilmoittanut selvittäneensä VR:n vakoiluepäilyt. Poliisin mukaan VR vakoili työntekijänsä tekemisiä vuonna 2009.

Poliisin ilmoitus tekee naurunalaiseksi helmikuussa julkaistun Etelä-Suomen Sanomien toimittajan kolumnin. Siinä VR:ltä luksuslahjamatkan vastaanottanut toimittaja vaikeroi, että mopo on karannut käsistä, kun väitetään, että "VR seuraisi ihmisiä".

Me median kuluttajat emme tarvitsisi toimittajia, joiden mopossa voitelu pelaa, mutta sytytystulppaa ei ole ollenkaan. 

Ylioppilas Puupponen

Hilkka Ahde pilaa Hyvä Veli -hankkeen

VALTA Ylen A-talkissa oli luvassa kiintoisa AKT väittely, kun kaksi Timo Rädyn tukijaa kohtaisi kaksi Rädyn vastustajaa. Tunnelma lässähti, koska Räty-leiri peruutti tulonsa. Pois jäivät entinen demarikansanedustaja Tero Rönni ja AKT:n hallituksen ex-varapuheenjohtaja Pentti Perkiöniemi. AKT-hallituksen nykyjäsen Jarkko Arpula arveli ohjelmassa, että miehiä hävettää sen verran, että ei he eivät kehtaa tulla kertomaan, mitä on tullut tehtyä. Aivan kuin rätyläiset olisivat heittämässä pyyhkeen kehään. Ainakaan heillä ei ole mitään, millä he voisivat puolustautua.

Rönni on vihjaillut, että koko sopassa kyse on valtapelistä, jonka nappulaksi Hilkka Ahde on joutunut. Rönni on oikeassa, että valtapeliä pelataan, mutta suurin nappuloiden siirtelijä on Timo Räty, ei Ahde tai kukaan hänen tukijansa. Kuljetusalalle valmistellaan 100 000 jäsenen suurliittoa. Siihen tulisivat mukaan bussi- ja rekkakuskit, ilmailuala, posti ja logistiikka, merimiehet, lentoemännät ja stuertit sekä veturimiehet.

Timo Räty ja hänen taustajoukkonsa ovat varmistelleet itselleen uudessa suurliitossa hyviä asemia. Nyt hanke on menossa mönkään, koska neuvottelut on keskeytetty AKT:n sisäisen riitelyn takia.

AKT:n hyvä veli -kerholaisia tietysti sapettaa, koska Hilkka Ahde on pilannut heidän hankkeensa. Rädystä taatusti kaavailtiin uuden liiton puheenjohtajaa, mikä olisi tehnyt hänestä ay-maailman kärkinimen. Ja tukijoille olisi tietysti ollut luvassa hyviä työpaikkoja. 

Salaneuvos Vilmi

AKT:n Räty: Suomi ihmisistä välittämisen tielle

PAINOSTAMINEN Hakaniemen Hyvä Veli -kerho on äänin 11-9 päättänyt, että Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitossa vallitsee luottamuspula tiedotuspäällikköä kohtaan. Tämän seurauksena on päätetty irtisanoa kyseinen henkilö, joka on uskaltanut vihjailla, että 2,5 vuoden mykkäkoulu on työpaikkakiusaamista.

Sivullisen mielestä tosin luottamuspula vallitsee tuolla äänestystuloksella AKT:n hallituksen sisällä, mutta sehän on tietenkin vain työväkeä hajottamaan pyrkivää propagandaa.

Lopuksi luemme suuren ajattelijan, Timo Rädyn ajatuksia siitä, miten muiden pitäisi toimia.

"Ammattiyhdistysliikkeen toiminnan onnistumisen mitta ei ole raha, vaan kyky parantaa työelämää, vahvistaa ihmisten taloudellista turvallisuutta ja kehittää yhteiskuntaa ihmisten jokapäiväisen elämän tarpeet huomioivaksi."
Timo Rädyn vappupuhe Hyvinkään torilla 2010

"Meidän selkeä viesti on, että EI hallituksen eläke-leikkauksille, vaan KYLLÄ työssä jaksamiseen panostamiseen."
Timo Rädyn vappupuhe Hyvinkään torilla 2010

"Seuraavissa vaaleissa Suomi on palautettava yhteistyön, hyvinvoinnin rakentamisen ja ihmisistä välittämisen tielle."
Timo Rädyn vappupuhe Hyvinkään torilla 2010

Ylioppilas Puupponen

Suuryritys pillastui: joutui homon viereen

VAALIT Blogimme saaman, ja oikeaksi tarkistamamme vihjeen mukaan Suomen maatalousbisneksessä toimiva kansainvälinen yhtiö on lähettänyt reklamaation tunnetulle valtakunnalliselle sanomalehdelle siinä viime viikolla julkaistun ilmoituksen epämiellyttävästä asettelusta. Yhtiötä kiukutti ilmoituksen sijoittaminen homoseksuaalisen presidenttiehdokkaan viereen.

Agribisneksen hermostumisen voi ymmärtää sikäli, että jos vinoviettisyys voimakkaasti laajenisi eläinkunnassa, se merkitsisi taloudellisia menetyksiä ainakin maito- ja lihataloudessa. Blogimme keinosiemennys- ja lypsykarjaosaston asiantuntijoiden mukaan utareliivien täytteeksi asetettujen sanomalehtien ilmoitusten sisällöllä ei kuitenkaan ole vaikutusta sen paremmin tiineyteen kuin umpeen menemiseen.

Ylioppilas Puupponen