Bonukset mulle, palkanalennus sulle

AHNEUS Tällä viikolla käyty ahneuden Suomi-Ruotsi-maaottelu on päättynyt Suomen ylivoimaiseen voittoon. Suomea ja Ruotsia nimittäin yhdistää ainakin yksi asia: talouskurimuksessa oleva lentoyhtiö. Sekä Finnair että SAS ovat tällä viikolla ilmoittaneet saneerauksistaan.

SAS:n tilanne on pahempi, ja myös irtisanomisia tulee. Finnairilla luovutaan 3000 työntekijän kannustinpalkkioista. Mutta niin surkea ei Suomessa tilanne ole, että koskettaisiin johdon kannustimiin. Ne säilyvät, joten asuntohuolissa kamppaillut Mika Vehviläinen voi nukkua yönsä rauhallisesti loistokodissaan.

SAS:llä joudutaan alentamaan myös palkkoja. Keskimäärin yhtiö leikkaa palkkoja 12 prosenttia. Ylen haastattelema SAS:n johdon edustaja kertoi, että hänen palkkaansa pienennetään enemmän, 20 prosenttia.

Onhan siinä siis pieni nyanssiero, miten tällaiset asiat Suomessa ja Ruotsissa hoidetaan, mutta meillähän onkin näitä hyviä veljiä.

Ylioppilas Puupponen

Korvaamattomat korvattiin viikossa

AHNEUS Pari viikkoa sitten selitettiin, että johtajia on pakko palkita miljoonilla, joita jaetaan erilaisin nimikkein. Koska muuten ei löydy päteviä johtajia.

Viikko sitten omistajaohjausministeri Hautala poltti päreensä ja antoi potkut Finnairin hallituksen korvaamattomille johtajille.

Nyt eli viikossa seitsemän korvaamatonta johtajaa oli korvattu viidellä. Valinnanvaraa oli ollut. Ja jopa toimitusjohtaja Vehviläinen rohkeni hymyilemään televisioon, että nyt menee hyvin ja tuli hyviä johtajia hallitukseen.

Näin korvaamattomia olivat hyvät veljet ja siskot, jotka lahjovat toinen toisiaan. Vai pitääkö epäillä, että Hautala on jättänyt mainitsematta, paljonko uusille hallituksen jäsenille piti maksaa töihintulorahaa, jotta he suostuivat hallitukseen.

Vientineuvos Valtanen

Kohtuullista ja kohtuutonta ahneutta

AHNEUS Ojennan ruusun ministerille. Tai ainakin taputtelen olalle. Sillä omistajaohjausministeri Hautala teki jotain täysin odottamatonta, eli pani Finnairin johtajille rahaa jakaneet hallituksen jäsenet kiertoon. Ministerille oli liikaa, kun paljastui, että johtaja Vehviläiselle oli maksettu siitäkin, että hän suostui kovapalkkaiseksi johtajaksi Finnairiin. Eikä tästäkään kerrottu kellekään.

Kun ministeri on aikaisemmin ehtinyt kehua Finnairin palkitsemisia ja asuntokauppoja kohtuullisiksi, nyt ilmeisesti ylittyi kohtuullisuuden raja. Kohtuullista ahneutta oli vaatia työntekijöiltä palkanalennusta, valehdella, että johtajienkin palkkoja alennetaan ja päättää antaa johtajille sitouttamisbonuksia.

Nyt on siis runsaasti vapaalla niitä suomalaisia huippujohtajia, joiden töihin saamiseksi ei tunnu oikein mikään raha riittävän. Kuten meille on vakuutettu. Näemmekö nyt viuhuvaa suomalaista johtajavientiä?

Toivottavasti tämä on vasta siivouksen alkua, ja luuta jatkaa pöhöttyneiden yritysten ja niiden johtajien pöllyttämistä. Ministeri voisi jatkaa ainakin VR:n kanssa, huolimatta siitä, että vielä muutama päivä sitten hän puolusteli Finnairin tapaan VR:nkin johtajapalkkioita eduskuntakyselyn vastauksessaan. Myös Fortumia voisi jälleen arvioida. Asiakkailla ovat sähköt poikki viikkokaupalla ja johtajaa palkitaan miljoonaluokan summilla.

Jos ahneiden tilalle palkataan päteviä, voimme vielä nähdä sen päivän, jolloin valtionyhtiöt tuottavat muutakin kuin bonuksia ja kultaisia kädenpuristuksia.

Vientineuvos Valtanen

Ahneilla on onnellinen loppu

AHNEUS Jatkan sananlaskujen päivittämistä. Sillä suomalainen kansanviisaus näyttää maailman muuttuessa menettävän merkityksensä. Tällä kerralla voi todeta, että ahneus on muuttunut hyveeksi, joka johtaa onneen. Eikä ahneudessa ole mitään hävettävää, päinvastoin. On vähintään kohtuullista olla ahne. Ahneushan on ominaisuus, joka pätevöittää ja tekee korvaamattomaksi.

Mistä on tullut finanssikriisi? Amerikassa se tuli siitä, että upporikkaat pankkiirit keksivät ahneuksissaan, miten voivat rikastua vielä lisää. Rahamarkkinoita sääntelevät lait kumottiin ja pankkiirit alkoivat arvioida ja valvoa itse itseään. Kaikkien muiden vahingoksi tietenkin. Nämä muka markkinatalouden kannattajat järjestivät itselleen oman suunnitelmatalouden eli sosialismin, joka kelpasi kernaasti, kun saivat itse olla sitä suunnittelemassa. Reaalitalouden kanssa sillä oli yhtä vähän tekemistä kuin sosialismilla. Mutta niin on pakko ollakin, sillä eihän muuten onnistu järjestää pankin tietokoneen bittitilille tarpeeksi paljon nollia.

Suomessa ministerin arvon saanut Christoffer Taxell puolustaa johtajiensa ahneutta. Silloin, kun firman työntekijöiltä vaaditaan sitoutumista yhtiöön luopumalla palkasta, on soveliasta vaatia johtajien sitoutumista yhtiöön antamalla heille lisää rahaa. Vaikka johtajilla ei edes ole mitään tarvetta lisärahalle. Selitys on, että muuten joku toinen firma tulee, ostaa johtajat pois, ja firma luhistuu. Mutta ilmeisesti firma ei Taxellin mielestä luhistu, jos joku toinen firma vie työntekijät maksamalla heille normaalia käypää palkkaa.

Mikähän pätevyys on hallituksen puheenjohtajalla, joka ei näytä ymmärtävän, että ökypalkatut johtajat eivät firmaa yksin pyöritä. He eivät saa ensimmäistäkään lentokonetta ilmaan, tuskin osaavat edes kirjata matkustajia sisään koneeseen. Yrityksen henkilöstö on ketju, joka on niin vahva kuin heikoin lenkki. Johtaja-lenkin paksuntaminen ei vahvista ketjua, mutta voi jumittaa sen.

Johtajien ruokottomat palkkiot ovat lainoppineiden mukaan lainmukaisia. Lainmukaista on sekin, ettei johtajapalkkioista kerrota omistajille. Mutta on harhaluulo, että se mikä on lain mukaan on myös oikein. Lait voidaan säätää ja muuttaa kuten halutaan. Puna-Khmerien demokratiassa laki kielsi silmälasit.

Ja lakeja voidaan myös kiertää. Finnairin johtajapalkkioita ei tietenkään haluttu julkisuuteen. Siksi niistä ei ollut sopivaa kertoa myöskään Suomen hallituksen ministerille. Ja jotta ei tarvitse kertoa ministerille, on helppo keksiä salailulle muka lain pakottama peruste siitä, ettei kerrota muillekaan omistajille. Ydinasiahan on se, että ei mikään laki pakota salaamaan rahan jakamista johtajille. Kun ei salata, voi kertoa ministerillekin. Ei kertomista estä laki vaan salailun halu.

Mutta mitä ovat ne johtajat, joilla ei ole työssään muuta motivaatiota kuin raha. Ne ovat nollia? Ei, vaan vielä pahempaa. Ahneus on syöpä, joka tuhoaa yhteiskunnassa hyvinvoinnin ja firmassa menestymisen. Finnairin tapauksessa näyttää siltä, että olisi ollut vain parempi antaa ahneiden johtajien mennä, jos kerran ei ole kiinnostusta järjestää menestystä firmalle, ainoastaan itselleen.

Mutta ahneet saivat rahaa, ahkerat palkanalennusta. Joten ahneudella oli onnellinen loppu.

Veli Hopea