Poliittinen ilmapiiri on USA:n tiellä

VAALIT | Suomessa käydään kenties aggressiivisimpia, mutta samalla sisällöttömimpiä vaaleja koskaan.

Ensimmäistä kertaa ikinä puolueet ovat blokkiutuneet näin voimakkaasti jo etukäteen, ja television suuret vaalikeskustelut ovat olleet poikkeuksellisen ikävää päälle huutamista.

Sitä voi tietysti paheksua ja etsiä vaikkapa puolueiden puheenjohtajien lausunnoista yksittäisiä vikoja, mutta syyt ovat paljon syvemmällä ja paljon huolestuttavampia.

Syitä tähän kehityssuuntaan on itse asiassa helppo löytää. Pääsyitä on kaksi.

 

Pääsyy 1: Algoritmi otti vallan politiikasta

Ensimmäinen syy on ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja tietoa välittävän median siirtyminen sähköiseen muotoon. Ihmiset kohtaavat toisiaan entistä vähemmän niin töissä, koulussa, politiikassa kuin harrastuksissa. Kohtaamiset ovat siirtyneet sosiaaliseen mediaan tai vähentyneet.

On laajaa tutkimusnäyttöä, että tämä heikentää ihmisten keskinäistä ymmärrystä ja lisää väärinymmärrystä, tahatonta tai tahallista.

Samassa kierteessä on myös ammattimainen media. Huolellisella harkinnalla paperiseen sanomalehteen kirjoitetut artikkelit ovat menettäneet asemansa ihmisten tiedonhankinnassa. Tilalla on jatkuvasti päivittyvää ja lyhentyvää viestintää.

Mediaa hallitsee sama asia kuin vuorovaikutusta: sosiaalisen median algoritmi, joka nostaa tunteita kuohuttavia asioita ja vähentää maltillisen sisällön saamaa huomiota.

Kun siis Ilta-Sanomat vastikään ihmetteli, miksi vaaleissa ei ole noussut asiallisia asiakysymyksiä, se vuodattaa krokotiilin kyyneleitä. Media itse, algoritmin pauloissaan, hakee kehiin verta ja lenteleviä hampaita. Se jopa kutsuu näitä tilanteita ”kaksitaisteluiksi” tai ”väittelyiksi”, joissa puoluejohtajat ”ottavat mittaa toisistaan”.

Puolueet vastaavat algoritmiin säätämällä omaa sanomaansa aggressiivisemmaksi ja vähentävät sisältöä. Suomen Lehdistön asiaa käsittelevässä artikkelissa yksi puolueviestijä toteaa, että asiapitoisilla viesteillä ei saa julkisuutta, vaan median julkaisukynnyksen ylittäminen vaatii jonkin tappelun.

Tämä tarkoittaa, että jatkossa politiikka tarvitsee enemmän kärniä ja vähemmän vanhasia. Käytännössä se merkitsee sitä, että rakentavat asiapoliitikot menestyvät tulevaisuudessa huonommin.

 

Säpinän lisääminen etäännyttää kansan todellisesta päätöksenteosta

On kuulunut myös näkemyksiä, että hyvähän se on, että politiikkaa tehdään nykyajan välineillä, ja että tämähän voi lisätä kiinnostusta politiikkaan.

Näin ei ole.

Ristiriita politiikan tiktokkisoitumisessa on se, että (mikäli ei siirrytä barbariaan) asiat ovat tulevaisuudessakin monimutkaisia. Mikäli noudatetaan perustuslakia ja tehdään harkitsevia päätöksiä, se vaatii edelleen pitkäpiimäisiä mietintöjä, kuulemisia ja valiokuntakäsittelyjä.

Tosiasiassa siis aggressiivinen ja yksinkertaistava, erilaisten Twitter- ja Tiktok-algoritmien ohjaama kuohunta vain etäännyttää kansaa päätöksenteosta, ja asiat tapahtuvat entistä enemmän jossain muualla kuin kansan tunnistamassa todellisuudessa.

Ei ole myöskään näyttöä siitä, että aggressiivisuuden ja säpinän lisääntyminen nostaisi äänestysprosenttia. Algoritmipolitiikan aikakaudella se on pikemminkin laskenut.

Kannattaa käydä katsomassa, millaista sisältöä esimerkiksi somen haltuun ottanut suuri suomalainen oikeistopopulistipuolue Youtubeen ja Tiktokiin suoltaa. Halutaanko todella, että politiikka on tulevaisuudessa sellaista kuin heidän videoissaan? ”Me vastaan muut, me jauhotettiin viherkommari. Tuon ihmisryhmän olemassaolo varastaa meiltä.” Tätä päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Näin on Suomessa käyttäydytty viimeksi 1910-luvulla, ja Saksassa 1930-luvulla.

Britanniassa algoritmimelulla saatiin maa eroamaan EU:sta. Nyt siellä lasketaan, montako miljardia puntaa vuodessa tämän somekampanjan aiheuttama tappio on. Erään arvion mukaan luku on kolminumeroinen.

 

Pääsyy 2: Ihmiskunnan kohtalon hetki ja menettämisen pelko

Aggression lisääntymisen toinen ilmiselvä syy on pelko, joka liittyy useisiin yhtä aikaa käynnissä oleviin murroksiin maailmanhistoriassa.

Murroksessa ovat arvot ja luontoa ylikuluttavan ihmiskunnan elämisen edellytykset.

Länsimaisissa yhteiskunnissa tasa-arvo ja tasavertaisuus ovat viime vuosikymmenet kasvaneet kohisten. Naisten asema on parantunut voimakkaasti, ja erilaiset vähemmistöt ovat voineet alkaa elää liki samanarvoisina ihmisinä kuin muutkin. Jopa sukupuolista on osin luovuttu.

Joillekin tämä kuitenkin näyttää olevan nollasummapeli, jossa he kokevat häviävänsä. Enää ei olekaan automaattisesti parempi, jos on syntynyt joksikin, vaan arvostus pitää ihan itse ansaita. Tähän asti paremmuus ei ole edellyttänyt mitään ponnisteluja.

Lisäksi meitä valkoisia alkaa olla maailmassa liian vähän. Syntyvyys on pudonnut ja keski-ikä noussut. Se tarkoittaa, että jostakin on saatava ihmisiä tekemään työt, jotka eivät meille kelpaa. Työt valuvat maahanmuuttajille, ja monet pitävät heitä ihan ihmisarvoisina. Se on jälleen joidenkin mielestä heiltä pois.

Voi tietysti riehua kaiken olevan woketusta ja hyvesignalointia, mutta täysi tasavertaisuus ei sitä ole, eikä rasistin vaientaminen ole cancelointia.

 

Ja sitten se suurin murros.

Olemme kaikissa maailman maissa dramaattisesti myöhässä ilmastonmuutosta vauhdittavan ihmisen toiminnan jarruttamisessa, ja toimenpiteitä pitäisi kiihdyttää voimakkaasti.

Ilmastotyö kajoaa moniin elämäntapoihin, jotka ovat osalle meistä egokysymyksiä. Valtaa on näytetty sudittamalla bensa-auton renkaita. Luontoa on alistettu pukeutumalla turkkiin, syömällä paljon lihaa ja kaatamalla metsää. Vaurautta osoitetaan täyttämällä koti roinalla ja lentelemällä ulkomaille.

Tämä ylikuluttava elämäntapa on nyt uhattuna. Mutta mielihyvä juuri nyt on monista tärkeämpää kuin se, mitkä elinolosuhteet maapallolla on 30 vuoden kuluttua. Välttämättömien toimien edistäminen politiikalla saa monet egoriippuvaiset suunniltaan. Ilmastokeskustelu on tuonut uuden, liki umpikujaan johtavan elementin poliittiseen keskusteluun.

 

Olemme USA:n tiellä

Useat ihmiskunnan itsensä kehitykseen liittyvät trendit ovat huolestuttavia. Suomen kaltaisessa maassa laskussa ovat liki kaikki politiikalle tärkeät asiat: älykkyysosamäärä, keskittymiskyky, oppimistulokset, jopa lukutaito.

Politiikka näyttää vastaavan kehitykseen alentamalla omaa tasoaan vastaavasti. Samaan aikaan meidän pitäisi tehdä ihmiskunnan historian kovimpia ja viisaimpia päätöksiä.

Suomen poliittinen kulttuuri on USA:n tiellä. Siellä politiikka on jo algoritmien ja totuudenjälkeisen ajan seurauksena umpisolmussa. Enää mistään ei voida sopia, ja kahden puolueen valtakaudet kuluvat toisen puolueen tekemiä päätöksiä kumotessa. Sosiaalisen median mahdollistaman disinformaation seurauksena on tullut myös kuolonuhreja hyökkäyksessä parlamenttiin. Vastaava hyökkäys tapahtui Brasiliassa.

Se, mitä on nähty Suomen eduskuntavaaleissa 2023, viittaa siihen, että Suomi on muutaman vuoden viiveellä seuraamassa perässä. Asiat pakenevat ja niiden polarisoiminen tulee tilalle. Esimerkiksi keskustelu valtionvelasta on asiantuntijoiden mukaan mennyt täysin hysteeriseksi, eikä vastaa enää todellisuutta.

Hallitukset ovat meillä alkaneet riitautua viimeisen vuotensa aikana. Edellinen erosi kokonaan, viimeksi nähdystä yksi puolue loikkasi käytännössä oppositioon jo syksyllä. Kun omat tavoitteet on saavutettu, voidaan pistää rähinäksi ja luopua yhteistyöstä.

Näinhän algoritmi menee. Et ole olemassa ilman rähinää, eikä kannata olla rakentava.

 

Tarjoaako politiikka enää hyville ihmisille tilaa?

Kuten Yhdysvalloissa, myös meillä on valtavasti hyviä ihmisiä, jotka haluaisivat keskustella politiikasta asiallisesti.

Heille nykyisellä algoritmipolitiikalla ei ole tarjota mitään. Politiikka ei anna heille enää arvoa, eikä sitä turvallisuuden tunnetta, joka meillä vielä hetki sitten oli. Sitä, että asiallisuus ja rakentavuus palkitaan, ja sen ansiosta tehdään hyviä päätöksiä.

Suomen eduskuntavaaleissa 2023 tämä surullinen ilmiö näkyi muuttuneena suhtautumisena vihamielisellä populismilla kannatusta keräävään oikeistopopulistipuolueeseen.

Kun aikaisemmin heidän usein aivan poskettomiin väitteisiinsä vastattiin, nyt monet puolueet ovat lähteneet seurailemaan, miten ilmiöön pääsisi mukaan. Keräämään itsellekin kannatusta puhumalla vähän samaan tapaan.

Mistä kertoo se, että kuusi vuotta sitten tämä uusiin käsiin päätynyt puolue ei arvosyistä kelvannut hallitukseen kokoomukselle ja keskustalle. Nyt, kun sen poliittinen linja on entisestään koventunut, se yhtäkkiä kelpaakin.

On monia viitteitä siitä, että politiikan ja hyvien ihmisten onnelliset vuodet ovat takana päin.

Ylioppilas Puupponen

Ministeri ulkoisti tehtävänsä osakeyhtiölle

Eilisen päivän suuri uutinen oli, että hallitus käänsi kelkkansa ja siirsi kuntavaalit kesään. Hallituksen kanta muuttui suunnilleen yön yli. Ja tietenkin aivan sattumalta kohta sen jälkeen, kun YLE:n kannatuskysely osoitti, ettei hallitukselle ole eduksi saada virallista vaalitulosta kertomaan hallituksen kansansuosiosta.

Vaalien siirtäminen ei ehkä kuitenkaan rauhoita hallitusta kinastelemaan vain THL:n ja kuntien kanssa koronan hoidosta. Tämän aamun Turun Sanomat kertoo, että hallituksen sisällä on ainakin juopa siitä, saako Veronmaksajien Rautatieyhtiö VR hävittää omin päin valtion omaisuutta ja onko omistajalla ylipäätään valtaa omassa yhtiössään.

Turun Sanomat kertoi jo syksyllä, miten VR tuhoaa käyttökelpoista ja osin uudehkoa junakalustoa varmistaakseen tosiasiallisen monopoliasemansa Suomen rautateillä. Hallituspuolue Vihreät julkaisi tammikuussa VR:n toimien vastaisen raidepoliittisen ohjelman, joka perustui siihen, että Suomessa on vapaata junakalustoa uusien lähijunareittien perustamiseksi. Eduskunnassa Vihreät jätti romutuksista kirjallisen kysymyksen ja hallituspuolue Keskustan Joonas Könttä teki lakialoitteen, jolla lähijunaliikenteen perustaminen tehdään seuduille ja kunnille mahdolliseksi.

Torstaina 3.3. omistajaohjausministeri Tuppurainen vastasi Vihreiden kirjalliseen kysymykseen lähes samalla tekstillä, jonka VR julkaisi heti edustaja Jenni Pitkon jätettyä kysymyksensä eduskunnassa. Kun Pitko kysyi, mitä hallitus aikoo tehdä, jotta VR lopettaa lähiliikenteeseen tarvittavan junakaluston romuttamisen, Tuppurainen vastasi toistamalla ne VR:n väitteet, joiden johdosta Vihreät oli kysymyksensä tehnyt. Ja selittäen nimenomaisesti, että vastaukset oli saatu VR:ltä, jonka toimien vuoksi kysymys tehtiin.

Perustuslain mukaan viranomaisen tehtäviä ei voi ulkoistaa yksityisille toimijoille. VR on osakeyhtiö ja siten yksityinen toimija. Eli VR ei ole viranomainen, jolla on oikeus tehdä viranomaistehtäviä. Eduskunnassa kysymyksiin vastaaminen on ministerin virkatehtävä, johon ministerin tulee vastata itse, ei kertomalla, mitä yhtiö haluaa omasta kyseenalaisesta toiminnastaan sanoa. Ja mitä se on jo julkisesti sanonut. Turun Sanomissa Tuppuraisen toimintaa ihmettelee Vihreiden varapuheenjohtaja Jaakko Mustakallio.

Tuppuraisen virkavirhe tuli ikävään aikaan juuri ennen Turun Sanomien artikkelia. Tuppuraisen toiminta tekee hallitukselle entistä vaikeammaksi ratkaista SDP:n ja kahden muun suuren hallituspuolueen erimielisyys VR toiminnasta. Lisäksi Turun Sanomissa myös oppositiopuolue Kokoomus asettui puheenjohtajansa suulla Vihreiden ja Keskustan rinnalle SDP:tä vastaan. Orpo muistutti, että Vihreät ja Keskusta vaativat nyt juuri sitä, mitä edellinen hallitus Kokoomuksen kanssa oli tekemässä ja jonka SDP uudessa hallituksessa ensi töikseen tuhosi.

Pessimisti ei pety. Siksi todennäköisintä on, että VR jatkaa romujunien ajoa ja julkista valehteluaan. Vaalien siirto antaa VR:lle mukavasti aikaa hoitaa yhteiskuntasuhteita, minkä me kaikki ehdokkaat otamme avosylin vastaan. Ja lähes koko eduskuntahan on ehdolla kuntavaaleissa.

Ministerit eivät virkavirheistään vastuuseen joudu, koska hallitusliima pitää kun poliittinen eduskunta äänestää syytteen asettamisesta. Hallitusta myötäilevä media vaikenee ikävistä uutisista, etenkin kun lehdet ja uutislähetykset voi täyttää toistamalla koronanumeroita.

Varaehdokas Lahtinen

Koronakoira on liian halpa

Koira haistaa ihmisestä koronan. Se haistaa sen jo ennen kuin laboratoriotesti antaa positiivisen tuloksen. Koiran haistaminen onnistuu paremmin kuin laboratoriotesti. Ja mikä parasta, tulos selviää kahdessa minuutissa.

Koronakoira on ihanteellinen koronantorjuntakeino. Kaikkialla, missä riittää, että ihmisiä pääsee sisään tiheimmillään 2 minuutin välein, voidaan varmistua siitä, ettei paikalle tule viruksen levittäjiä. Sisällä voidaan toimia kuin koronaa ei olisikaan, koska koronaa ei ole sisällä. On aivan sama, mitä sisällä tehdään, eli syödäänkö, juodaanko, jumpataanko, näytelläänkö, lauletaanko, tanssitaanko, opiskellaanko, leikitäänkö vai ollaanko vain töissä. Vai äänestetäänkö.

Koronakoirat voivat käytännössä estää koronan leviämisen. Koirien koronasta vapauttamien sisätilojen osalta pandemia on ohi kahdessa minuutissa. Muualla kahdessa viikossa, kun kaikki ennen koronakoiria sairastuneet on eristetty hoitoon.

Kaiken lisäksi koronakoira on halpa. Tuhannen koiran kouluttaminen maksaisi kaksi miljoonaa euroa. Sillä rahalla saa muutaman päivän laboratoriotestit tai valmistajasta riippuen enintään puoli miljoonaa rokotetta – kunhan niitä vain toimitetaan. Tietenkin koiran käyttökin maksaa. Koiran hoitajalle täytyy maksaa palkkaa, mutta niin maksetaan jo nyt koronatestien tekijöillekin.

Miksi sitten tulli ei saakaan käyttää kouluttamiaan koronakoiria? Ja miksi Lentokentän koronakoirapalvelua ei haluta rahoittaa ja jatkaa? Sen vuoksi, että koronakoira on liian halpa ja liian hyvä.

Koronakoira ei osaa lobata eikä sillä ole rahaa tukea puolueiden ja vaaliehdokkaiden toimintaa. Koronakoira on itse oman liiketoimintansa ja siten rahantulon jatkuvuuden tuho. Mitä nopeammin pandemia loppuu, sitä nopeammin loppuvat myös testaamisesta saatavat tulot. Koronakoirat ovat vaaraksi lääkefirmojen ja laboratorioiden liiketoiminnalle. Ei käy.

Hauhau

Romutusjunat – Punavihreän hallituksen musta ohjelma

Tänään lähtee Turusta jälleen yksi junallinen matkustajavaunuja romutettavaksi. Lyhyen syksyn aikana tämä on ainakin neljäs junallinen. VR lähettää hävitettäväksi muutama vuosi sitten kymmeneksi vuodeksi korjattuja nykyaikaisia vaunuja.

Hallitusohjelma ei voi toteutua. Vaikka hallitus istuisi vaalikauden loppuun asti, tämän hallituksen aikana ei ehditä hankkia junia, jotka junamatkustamisen lisääminen tarvitsee. Tämä on Veronmaksajien Rautatieyhtiön VR:n tahto. Ja se on hallitukselle vahvempi tahto kuin oma hallitusohjelma.

Antti Rinteen ja nykyisin Sanna Marinin hallitus kirjasi ohjelmaansa junamatkustamisen lisäämisen. Mutta se kirjasi myös, että Veronmaksajien Rautatieyhtiö VR saa pitää monopolinsa sekä rahansa. Rautateistä ja EU:n rautatiepolitiikasta ja säännöistä tietämättömät poliitikot uskoivat VR:n johdon puheita siitä, että veronmaksajien rahoilla kustannettava monopoli lisää junaliikennettä.

Rinteen hallituksen liikenneministeri Marinista tuli vuosi sitten pääministeri. Marinin tilalle liikenneministeriksi SDP istutti toimittaja Timo Harakan. Syksyllä Harakka ihmetteli, miksi junalla matkustaminen kasvaa kohisten Britanniassa ja Ruotsissa, joissa valtionyhtiön monopolit on purettu. Mutta ei Suomessa, jossa VR on 25 vuotta vakuuttanut, että monopoli lisää junaliikennettä.

Viime viikolla paljastui yllätyksenä kaikille, että VR oli myynyt monopolinsa liikenneministeriölle eli LVM:lle muutamalla kymmenellä miljoonalla. Muodollisesti raha tulee siitä, että LVM maksaa ensi vuonna VR:lle myös velvoiteliikenteestä. Velvoiteliikenne tarkoitti sellaisia junavuoroja, jotka VR oli ilmoittanut LVM:lle tappiollisiksi, mutta jotka VR joutui kuitenkin ajamaan siitä hyvästä, että se sai pitää monopolinsa. Tämän järjestelyn VR:n oli ollut hyväksyttävä, koska EU:n laki siihen velvoittaa.

Alalla ihmeteltiin, miten näin voi käydä, kun VR:lle oli luvattu monopoli vuoden 2024 loppuun. Mutta tämä on puhdasta matematiikkaa. VR maksimoi junaliikenteen sijasta omistajaltaan lypsämäänsä veronmaksajien rahaa. VR siis toteuttaa hallitusohjelmasta vain puolet eli verorahojen käytön. Junaliikennettä VR ei lisää.

Ja kun VR:ssä tiedetään, että poliitikkoja on helppo höynäyttää, sen kannattaa myydä monopolinsa sopimustekstistä saadakseen paljon rahaa tilalle, kun se voi tosiasiassa pitää monopolinsa konstilla, joka on toiminut hyvin vuosikaudet paitsi viime hallituskaudella. Tämä konsti on junakaluston tuhoaminen.

Viime hallituskaudella liikenneministerinä ei ollut poliitikkoa, vaan menestynyt yrittäjä. Lähes ensi töikseen ministeri kielsi junakaluston hävittämisen ilman ministeriön lupaa. Koska yrittäjä ymmärtää, että junat ovat tuotantovälineitä. Ja lisäksi arvokkaita sellaisia, ja niiden ostaminen kestää monta vuotta.

Kun Rinteen hallitusohjelma lupasi palauttaa VR:lle vapauden ohjata omistajaansa, junien romuttamiskysymys kävi merkityksettömäksi. Lisäksi yhtiöllä oli muuta puuhaa, kun sen piti hätyytellä kilpailijat pois tarjoamasta lähijunaliikennepalveluita Helsingin seudun HSL:lle ja pohjustaa aiemman VR-Trackin rakennus- ja kunnossapitotoiminnan myynnin tapaan junien kunnossapidon myymistä ulkomaisille sijoittajille.

Junien hävittämisen aika tuli nyt syksyllä monopolisopimuksen myymisen vuoksi. Kun VR hävittää junaliikenteen supistamisen vuoksi jouten jäävät vaunut ja veturit, VR:llä säilyy monopoli, vaikka se sopimusteksteistä poistetaankin. Sillä jos junia ja vaunuja ei ole, kukaan ei voi tulla kiusaamaan VR:ää pakottamaan palvelun parantamiseen ja asiakasystävälliseen hinnoitteluun. Upporikkaatkin kilpailijat pysyvät poissa ainakin 3–4 vuotta, vaikka ne tilaisivat heti Suomeen sopivia junia.

VR:n kannatti siis luopua monopolista ja saada siitä kymmenien miljoonien rahat veronmaksajilta. Sillä pitämällä monopolinsa vuoden 2024 loppuun VR olisi jäänyt ilman ylimääräisiä rahoja. Vaikka mahdolliset kilpailijat olisivat ilmestyneet kiusaksi yhtä nopeasti kuin nytkin.

Hallitusohjelman toteuttamisen myönteisen puolen VR kuitenkin esti. Jos ministeri Harakka tai ympäristöministeri Mikkonen kuvittelivat salaa, että nythän saadaankin junaliikenne Britannian ja Ruotsin tapaan kasvuun kun VR jalosti luopui monopolistaan, ministerit tulevat pettymään. Rahat menivät, mutta junaliikenne ei kasva. Koska hallitus ei edellisen hallituksen tapaan osaa, ymmärrä tai halua huolehtia siitä, että junaliikenteen lisääntymiseen on olemassa tarvittavat junat ja vaunut.

Kun tämän päivän romutusjunan vaunut on parissa viikossa tuhottu, VR on vasta puolivälissä tämän kuun alussa ilmoittamastaan hävitysjuhlasta. Kun ministerit Harakka, Mikkonen ja Tuppurainen ovat antaneet VR:n hävittää loputkin junat ja vaunut, ministereiden oma hallitusohjelma kuin myös EU:n tuoreet ilmastotavoitteet ovat junaliikenteen osalta mahdottomia Suomessa.

Punavihreä hallitus tekee sysimustaa liikennepolitiikkaa. Ja VR rypee veronmaksajien rahoissa.

VR sai joululahjan, ministerit vain risuja.

Vientineuvos Valtanen

Velikerhon maksun aika

Antti Rinteen pääministeripesti päättyi eilen lyhyempään kuin pahimmatkaan skeptikot osasivat odottaa. 181 päivää ei ole heikoin tulos vuodesta 1970 lähtien. Mutta velikerhoa ei voi olla harmittamatta se, että heidän parjaamansa Sipilän hallitus on 1470 päivällään puoleen vuosisataan pitkäikäisin.

Arvioin puoli vuotta sitten, ettei Hyväveli-media tule kiusaamaan omaa hallitustaan. Eikä ole tullut. Sen sijaan media on paljastanut leppymättömän pitkävihaisuutensa. Iltalehti syyttää hallituksen kaatumisesta entistä pääministeriä. Syyksi on kaivettu myös SDP:n 16 vuoden takainen näytelmä, jossa SDP vaihtoi Keskustan pääministerin, minkä Keskusta nyt kosti.

Punavihreiden toimittajien näyttää olevan mahdotonta myöntää, että punavihreän hallituksen pääministerin eron takana ovat pääministerin omat teot. Syyllinen on keksittävä jostain muualta. Vaikka tyytymättömyyttä pääministeriin on ollut kaikissa hallituspuolueissa, pääministerin oma puolue mukaan lukien, ainoa syylliseksi kelpaava taho on Keskusta, joka ei ole vihervasemmistolainen puolue.

Populismin aika antaa velimediallekin tilaa keksiä salaliittoteorioita, kuten Sipilä tai Jäätteenmäki. Entäpä jos salaliitto onkin paljon lähempänä? Paljon paremmat syyt kostaa ja kaataa Rinne on niillä, jotka Rinne on SDP:ssä jyrännyt. Tavallinen syyllinen on se, joka teosta hyötyy.

Suurin Rinteen erosta hyötyvä puolue on SDP itse, kun sen kannatus on huvennut Rinteen hallituksen aikana samaan sarjaan Keskustan kanssa. Henkilöinä hyötyvät ne, jotka havittelevat Rinteen paikkaa pääministerinä. Keskusta on pikemmin häviäjä, kun se auttaa SDP:tä saamaan kannatuksensa käännetyksi kasvuun.

Maksun aika tuli ay-veljille. Ne saivat vaalirahoituksellaan puoleksi vuodeksi hallitusvallan, mutta eivät ymmärtäneet, että maan hallitus ei ole etujärjestö ja pääministeri ei ole edunvalvontajohtaja. Ei ole ihme, ettei kehuttu hallitusohjelma ole edennyt toteutukseen millään myönteisellä tavalla.

Sekä hallituksen että velimedian pääjuttuina on pyörinyt erikoinen sirkushuvi, valtionyhtiöiden johtajien pompottaminen ja syyttäminen. Tikun nokkaan nostetaan syytettäväksi johtajia, joista ikään kuin yllättäen paljastuu, että heillä voi olla jopa miljoonan vuositulot ja he toimivat maksimoidakseen yhtiön voitonteon. Onhan se yllätys, kun hallituspuolueet ovat olleet itse edellisten hallitusten aikana johtajia tavoitteineen ja sopimuksineen palkkaamassa. Mutta onpahan populistista uutisviihdettä, ettei tarvitse hallitukselle ikävistä asioista kertoa.

Varaehdokas Lahtinen

Velikerho taas vallassa

Velikerho hävisi edelliset eduskuntavaalit vuonna 2015, mutta nyt se on palannut valtaan. Velikerho ei voittanut vaaleja, mutta se voitti hallitusneuvottelut. Niinpä Suomi palaa menneisyyteen, jossa kansanvalta on ulkoistettu ammattiliitoille ja muille edunvalvojille. Ja media on vallanpitäjien kontrollissa. Ja vallanpitäjät ovat rahoittajiensa kontrollissa.

Tämä kaikki vahvistui torstaina, kun hallituspuolueiden äänillä myös oppositio joutui hyväksymään hallitusohjelman. Asiallisesti velikerhon hallitus ja sen ohjelma syntyivät jo keskiviikkona 5.6., kun Keskusta siunasi osallistumisensa hallitukseen. Sillä Keskustan kanta oli sekä välttämätöntä mutta myös riittävää sille, että demareiden johtama hallitus syntyi. Tämä käy selväksi hyvin päivän Hesarin kolmen aukeaman jutusta, jossa kerrotaan hallitusneuvottelujen kulku demareiden silmin.

Vielä oikeammin voi todeta, että velikerhon hallitus varmistui jo vaali-iltana, kun al-Taeen äänien tuella oli varmistunut demareiden yhden paikan enemmistö suurimpana eduskuntapuolueena. Sillä olihan demareiden puheenjohtaja jo ennen vaaleja kertonut, että hän haluaa hallitukseen Keskustan kanssa. Siitä huolimatta tai juuri siksi, että galluppien perusteella Keskustan kannatus oli pohjakosketuksessa.

Hesarin juttu osoittaa myös Hyväveli-median aseman. Velimedialla on jälleen suora yhteys velikerhon hallitukseen. Ja toisinpäin. Tällä hallituksella ei tule olemaan ongelmia lehdistön kanssa. Pääministeriä ei tulla herjaamaan eikä ikäviä asioita julkaista tarkistamatta, jos pääministeri ei vaikkapa puoluevaltuuston kokouksen vuoksi pysty päivystämään toimittajan puheluita. Televisiossa hallituksen mediavalta näkyy naamasta. Toimittajat eivät pysty peittämään iloaan omasta hallituksestaan. Punaisten mekkojen käyttökin on loppunut, kun vaalit ovat nyt ohi ja hallitus koossa.

Valtakunnassa siis taas kaikki hyvin. Ainakin vähän aikaa, ennen kuin tulee maksun aika. Vaikka todennäköinen ratkaisu on, että miljardilupaukset rahoitetaan velalla. Ainakin niin kauan kunnes EU:n velkarajat tulevat vastaan. Sen jälkeen siirrytään syömään tavallisen kansalaisen lautaselta. Verojen korottamiset ja lupausten toteuttamatta jättämiset eivät ole leikkauksia. Mutta eihän näistä mitään haloota nouse, koska Hyväveli-media ei revi näistä isoja otsikoita eikä uutisten pääjuttuja.

Varaehdokas Lahtinen

Velikerhon hallitusneuvottelut

Kuten on sovittu, Säätytalolla käydään hallitusneuvotteluja ay-veljien johdolla. Entinen ammattiyhdistyspomo on kutsunut vanhat kaverinsa kirjoittamaan hallitusohjelmaa. Erityisesti niitä osia, jotka ammattiyhdistysliike haluaa mieleisikseen. Lisäksi Säätytalolla ovat lobbausfirmojen edustajat, jotka rahasta edistävät mitä vain mitä asiakkaat tahtovat.

Edellisissä hallitusneuvotteluissa tämä hyvien veljien hallitusohjelmaperinne katkaistiin. Lobbareita ja etujärjestöjä ei Säätytalolle päästetty. Asiasisällöstä vastasivat virkamiehet, joilla on edes virkavastuu totuuden puhumisesta. Ainakaan he eivät ole jäävejä, sillä virastot eivät harjoita liiketoimintaa ja tavoittele osinkoja ja bonuksia. Eivätkä virastot ole etujärjestöjä, joiden tavoite ei ole yhteinen etu vaan päinvastoin, jonkin ryhmän etu yhteisen edun kustannuksella.

Kaverinsa Säätytalolle kutsunut pääministeriehdokas närkästyi julkisuudesta ja selitti, että ay-väki edustaa Säätytalolla vain puoluetta, ei edunvalvontaa. Näyttääkin siltä, että pääministeriehdokas ei edes ymmärrä, mitä jääviys tarkoittaa. Ainakaan silloin, kun se koskee hänen ja hänen kavereidensa etuja.

Ilmeisesti etujärjestöstä tullut pääministeriehdokas ei ymmärrä sitäkään, että puolue ei ole etujärjestö. Tai ehkä siinä onkin selitys. Pääministeriehdokas puhuu aivan totta sanoessaan ay-pomojen edustavan puoluetta, jos puolue onkin ammattiyhdistysten etujärjestöpuolue.

Hallitusneuvotteluista oppositioon tiputettu Kokoomus arvostelee myös velikerhon hallitusneuvotteluita. Arvostelulle antaa uskottavuutta se, että edellisissä neuvotteluissa Kokoomus oli mukana ja noudatti edellisen pääministerin periaatetta katkaista etujärjestöjen ja lobbareiden pääsy hallitusneuvotteluihin. Emme kuitenkaan tiedä, miten Kokoomus olisi suhtautunut pääministeriehdokkaan toimintatapaan, jossa Kokoomusta lähellä olevien etujärjestöjen ja yritysten edustajat olisi myös kutsuttu Säätytalolle.

Kokoomuksen uskottavuutta nakertaa myös puolueen toiminta viime vaalikauden aikana. Kokoomus ajoi vahvasti terveysalan firmojen etua. Terveysfirmat ovat lujittaneet suhteensa Kokoomukseen värväämällä johtajikseen näkyviä kokoomuspoliitikoita, jotka ensin olivat petaamassa firmoille markkinoita julkisen hallinnon puolella.

Lobbausta puolustellaan sillä, että lobbareilta tietämättömät poliitikot saavat tietoa. Selitys ei kelpaa. Lobbareiden tieto on yhtä hyvää kuin kaiken ostetun mainonnan sisältämä yksipuolinen kehuminen. Julkiseen hallintoon kuuluvat virastot siksi, että poliitikot eivät ole asiantuntijoita, vaan arvovalintojen tekijöitä. Virastot ovat vastuussa luotettavan tiedon välittämisestä poliitikoille.

Virastojen tarkoitus on, että poliitikoilla on arvovalintojen tekemiseksi käytössään totuudenmukainen tieto. Lobbareiden ja etujärjestöjen tavoite on vastakkainen. He tarjoilevat yksipuolista tietoa, joka jo yksipuolisuutensa vuoksi on totuudenvastaista. Lobbarin totuus voi olla totta, mutta ei koko totuus. Lisäksi yksipuolisenkin tiedon sisältö voi olla totuudenvastaista, sillä lobbareilla ja etujärjestöillä ei ole vastuuta väitteistään.

Säätytalon neuvottelut jatkuvat velikerhon voimalla. Vain yksi lobbari käveli ulos. Jos kaikki lähtisivät, rakenne romahtaisi. Ja se osoittaa, että neuvottelut perustuvat aivan tarkoituksella velikerhon osallistumiseen. Pääministeriehdokas on halunnut, että parissa viikossa tehdään sellainen määrä tekstiä, ettei sitä voi tehdä kuin kokoamalla lobbareiden ja etujärjestöjen mieleiset vaatimukset yhteen.

Vientineuvos Valtanen

Äänestäjän kuluttajansuoja ja al-Taee

Heti kun eduskuntavaalien tulos oli selvinnyt, selvisi myös, että osa valituista kansanedustajista asettuu ehdolle eurovaaleihin. Ei ollakseen haluttomia kansanedustajiksi eikä pyrkiäkseen europarlamenttiin, vaan keräämään ääniä puolueen vaalilistalle ja sen muille ehdokkaille. Tietenkin näin kannattaa toimia, koska eduskuntaan valitut ovat juuri keränneet vaaleissa eniten ääniä, niin kai he keräävät ääniä seuraavissakin vaaleissa.

Ehdokkaita asettavat puolueet hurskastelevat selittämällä, että eihän äänestäjän tarvitse äänestää ehdokasta, joka on ilmoittanut, ettei äänistään huolimatta ota paikkaa vastaan, jos tulee valituksi. Jos puolueet oikeasti ajattelisivat näin, ne eivät asettaisi vale-ehdokkaita.

Mutta vielä törkeämpää äänestäjien kuluttajansuojan rikkomista on SDP:n toiminta ehdokkaan ja kansanedustajan al-Taeen kanssa.

Al-Taeen rasistiset Facbook-kirjoitukset tulivat ensi kerran julkisuuteen marraskuussa 2018. Eli kuukausia ennen eduskuntavaalien ehdokaslistojen jättämistä vaalilautakunnalle. Al-Taee vakuutti silloin STT:lle, että väitetyt kirjoitukset ovat mustamaalausta. Ikävän julkisuuden välttämiseksi kaikki puolueet selvittävät tällaiset taustat hyvin tarkkaan ennen lopullista ehdokkuutta. Joten kirjoitukset eivät tulleet SDP:lle yllätyksenä vaalien jälkeen.

SDP otti kuitenkin tietoisen riskin ja päätti vaieta kirjoituksista menestyäkseen vaaleissa. Al-Taee oli ilman menneisyyttään kärkiehdokas. Se tarkoittaa tuhansia ääniä, mikä al-Taeen kohdalla myös toteutui.

SDP:n kannattaa ottaa tällainen riski. Samasta syystä kuin puolueet haalivat listoilleen julkkiksia ja vale-ehdokkaita. Puolue tarvitsee ääniä, ei henkilöitä. Äänet käytetään puolueen todellisten vallanpitäjien vallan pönkittämiseen. Hankalia ehdokkaita ei tarvitse ottaa mukaan eduskuntaryhmän johtoon, valiokuntiin eikä ministereiksi. Pahimmassa tapauksessa ongelmat voidaan vaikka vaihtaa varaehdokkaiksi.

SDP:n manööveri al-Taeen kanssa onnistui täydellisesti. Se saattoi jopa ratkaista vaalien voittajan.

On aivan ilmeistä, että al-Taee turvasi SDP:lle yhden paikan enemmistön eduskunnassa. Erityisesti al-Taeen kirjoituksista vaikeneminen oli SDP:lle onnistunut ratkaisu. Jos kirjoitukset olisi käsitelty ennen vaaleja mutta ehdokasasettelun jälkeen, al-Taeen oma äänisaalis olisi jäänyt saamatta. Mutta lisäksi ikävä julkisuus olisi vienyt SDP:ltä yleisesti kannatusta, eli myös muiden ehdokkaiden ääniä olisi valunut muihin puolueisiin. On laskettu, että SDP:n viimeinen paikka oli kiinni alle 6000:sta äänestä. Se on kiusallisen lähellä al-Taeen henkilökohtaista äänimäärää 4264 ääntä.

Nyt ei SDP:lle ole enää väliksi, että yhden kärkiehdokkaan menneisyys tulee julki. Vaikka al-Taee eroaisi eduskunnasta, hänen SDP:lle keräämänsä äänet pysyvät. SDP:n paikkamäärä ei vähene, tilalle tulee vain toinen SDP:n ehdokas. Heikosti ääniä itse kerännyt pääministeriehdokas Rinne saa edelleen käyttää valtansa perustana al-Taeen valheella SDP:lle keräämää äänisaalista.

Äänestäjiä ei ole pettänyt vain ehdokas ja puolue, vaan myös jälleen kerran lehdistö. Kun tieto al-Taeen kirjoituksista tuli uudelleen julkisuuteen heti vaalipäivän jälkeen, tieto on ollut toimituksissa jo ennen vaalipäivää. Jo viime marraskuusta lähtien. Vaikka asia oli päätetty tuoda julkisuuteen uudelleen, niin ei kuitenkaan tehty ennen vaaleja. Miksi?

Ennen vaaleja pengottiin mediassa muiden ehdokkaiden vuosien takaisia kirjoituksia. Mutta ei al-Taeen kirjoituksia. Oliko SDP:tä sympatisoivien toimittajien voimalla päädytty siihen, että ”on sovittu” ettei hämmennetä julkisuutta ennen vaalipäivää, jotta kampanjointi menee siten, kuin toimittajat ja toimitukset olivat suunnitelleet. Hyvällä tavalla median hallinnassa ja ohjailussa.

Koko tapauksen kruunaa se, että al-Taee jäi sairaslomalle myönnettyään valehtelunsa. Ja SDP ilmoitti, että asia on näin loppuunkäsitelty. Al-Taeeta ei voinut enää haastatella. Siten asian pyörittely julkisuudessa loppui ja SDP ja Rinne saivat rauhan käyttää valheella saamaansa valtaa hallitusneuvotteluissa.

Meillä on opittu maailmalla yleinen tapa voittaa vaalit valheella. Se on mahdollista, koska politiikassa ja vaaleissa ei ole kuluttajansuojaa.

Varaehdokas Lahtinen

Kansanvalta koetuksella

Viime viikon perjantai-iltana suuri uutinen oli, että ammattiyhdistysliike lopettaa yritykset horjuttaa laillista yhteiskuntajärjestystä. Asiaa ei tietenkään uutisoitu näillä sanoin, vaan kerrottiin ay-johtajien hyväksyneen pääministerin kompromissin koskien lainvalmistelua, jota vastaan ay-liike lakkoili. Kuulostaa kauniimmalta, vaikka on sama asia. Viikko menikin mukavasti, sillä jopa media lakkasi välittämästä ay-johtajien päivittäisiä haastatteluita.

Helsingin sanomat kirjoitti 21.10. suomalaisen demokratian rapauttamisen historiasta. Jutussa kerrottiin, miten perustuslain takaamaa kansanvaltaa luovutettiin eduskunnan ulkopuolelle teollisuuden ja työväestön etujärjestöille 1970-luvulla. Asialle annettiin kaunis nimi, kolmikanta. Joka perustui siihen, että kaksi etujärjestöä päättivät asioista, jotka kolmas osapuoli, maan hallitus, kirjoitti laeiksi.

Kolmikanta on merkittävä suomalaisen hyvävelijärjestelmän perusta. Käytännössä kolmikanta tarkoitti, että varsin merkittävissä asioissa eduskunnan valta annettiin eduskunnan ulkopuolelle, lähinnä kahden puolueen, Kokoomuksen ja SDP:n nokkamiesten ja vaikuttajien käsiin. Ikään kuin maassa olisi tasan jakautunut 2-puoluejärjestelmä.

Kolmikannan 2-puoluejärjestelmä ei kuitenkaan ole uusi asia. Puhutaan aseveliakselista, joka tarkoittaa Kokoomuksen ja SDP:n yhteisymmärrystä, joka on toiminut hyvin sekä valtakunnan politiikassa että suurten kaupunkien kunnallispolitiikassa. Kolmikanta oli Kokoomukselle erinomainen asia, kun Neuvostoliiton suhteiden vuoksi Kokoomuksella ei ollut pääsyä hallitukseen kuin vasta vuonna 1987.

Muodollisesti ay-liike on kapinoinut sitä vastaan, että hallitus on pyrkinyt parantamaan pienten yritysten mahdollisuutta palkata työntekijöitä. Tosiasiassa se ei ay-liikettä kiinnosta, koska ay-liike on työssä olevien etujärjestö. Niinpä sille on loogista vastustaa irtisanomissuojan muutosta, joka helpottaisi uuden työntekijän palkkaamista. Sillä irtisanomisessa on kyse ay-liikkeen jäsenen edusta.

Mutta ay-johtajat tietävät itsekin, ettei suunnitellulla lainmuutoksella ole mitään merkitystä heidän jäsenistönsä etuihin. Pikemmin ay-liikkeelle itselleenkin olisi eduksi saada lisää jäseniä työttömistä, jotka pääsevät töihin. Todellinen kysymys onkin ollut vallasta. Siitä, että Sipilän hallitus on rohjennut puuttua etujärjestöjen hyvävelikerhon valtaan eli kolmikantaan. Ay-liike haluaa valtansa takaisin. Siksi sen tavoite on horjuttaa eduskunnan valtaa ja mieluiten kaataa hallitus ja päästä uusiin vaaleihin, joiden ay-liike toivoo tuovan SDP:n ja Kokoomuksen johtaman asevelihallituksen.

Nyt näyttää siltä, että kansanvallan kumoaminen ei ainakaan toistaiseksi onnistunut. Lausuntojen pyytäminen ja siten myös etujärjestöjen kuuleminen ovat osa demokratiaa. Mutta lakkoilu lainsäädäntöä vastaan on laillisen yhteiskuntajärjestyksen vastustamista. Muissa maissa sitä nimitetään vallankumoukselliseksi toiminnaksi.

Historiassa vallankumouksilla tavoiteltiin usein kansanvaltaa, kun kansanjoukot nousivat kuninkaita ja ruhtinaita vastaan. Meillä vallankumouksellisella toiminnalla koetellaan kansanvaltaa. Kaikkia yhteiskuntajärjestyksen kaatamista tavoittelevia järjestöjä ei vielä ole kielletty.

Varaehdokas Lahtinen

Vanhat veljet koolle

VALEHTELU Entinen ay-johtaja ja valtiovarainministeri Antti Rinne kertoi viikolla, että demarit ottavat vaaliteemakseen Pisara-tunnelin. Asiaa uutisoi näyttävästi Hesari, joka pönkitti Rinteen vaalirahoituskampanjaa vielä pääkirjoituksellaan perjantaina 26.10.

Pisara onkin Rinteelle rakas ja samalla katkera asia. Rinteen mielestä oli niin väärin niin väärin, kun Kokoomus ei pääministeripuolueena niellyt kuin vain metron valtiontuen tulevien hallitusten riesaksi edellisten eduskuntavaalien alla. Vaikka Rinne oli luvannut rakennusteollisuudelle molemmat herkkupalat, metron ja Pisaran. Varmistaakseen rakennusliikkeiden anteliaisuuden vaalirahoitukseen.

Jos Kokoomus olisi oikeasti ollut järkevä ja veroja maksavien kansalaisten puolella, se ei olisi antanut Rinteen luvata tulevien hallitusten rahaa metrollekaan. Rinne ei ahneudessaan Kokoomuksen oveluutta kuitenkaan ymmärtänyt. Kokoomukselle vain tarjoutui mainio tilaisuus kaataa tulossa oleva metrokatastrofi Rinteen syliin.

Sen, että Kokoomuksessa rakastetaan tunneleita ja rakennusteollisuutta yhtä paljon kuin demareissa, osoittaa osaltaan kokoomuslaisen pormestari Vapaavuoren kiire kiitellä Rinteen Pisara-avausta. Vielä parempi osoitus tunnelirakkaudesta on Keskustatunneli, jonka Kokoomus nosti jo aiemmin esille. Nyt vain toisella nimellä, koska muodollisesti Keskustatunneli-niminen hanke on valtuuston päätöksellä hylätty.

Sipilän hallituskausi näyttääkin jäävän harvinaiseksi ja poikkeukselliseksi ajaksi Suomessa. Maan asioista on päätetty kansalaisten edun ja demokratian periaatteilla eduskunnassa ja hallituksessa. Velikerhot ovat saaneet olla jäähyllä. Etujärjestöt eivät ole päässeet käyttämään valtiovaltaa. Siksi kansalaisten etu on voinut olla etusijalla.

Jopa johtava velimedia Hesari näytti kääntyvän rehellisen journalismin linjalle. Kuten että vuosien metrohypetyksen jäljiltä Hesari kunnostautui arvostelemalla väistämättömäksi katastrofiksi päätynyttä metroa sekä päättäjiä, jotka olivat typeryyksissään mm. hyväksyneet asemien lyhentämisen.

Mutta nyt Pisaraa hehkuttava pääkirjoitus paljastaa paluun menneisyyteen. Syy, miksi Pisara hylättiin, oli ministeriön hankearviointi, joka osoitti, ettei tunnelilla ole väitettyjä hyötyjä. Ikävät totuudet eivät velimedialle kelpaa, vaan Hyvien Veljien valemedia toistaa Pisaran aiemmin väitettyjä hyötyjä, joita ei ole olemassa. Ja vetoaa tunneliveljien junailemaan sopimukseen, jolla Pisara pantiin näyttämään asuntorakentamisen edellytykseltä, sekä HSL:n selvitykseen, joka perustuu Pisaran vaikutuksiin, joita ei ole olemassa.

Nyt näyttää siltä, että Suomen on taas pärjättävä velikerhojen ahdingossa. Vanhat veljet ovat kiivenneet saunanlauteille poimimaan tällä vaalikaudella tehtyjen hyvien päätösten hedelmiä. Niin kauan kuin niitä riittää.

Veli Hopea

Kaatoiko metro vihreiden unelman?

Vaalien alla Vihreät uhosivat voittavansa  Helsingin valtuuston ykköspaikan. Galluptulokset lupasivat vihreille menestystä, mutta Vihreät on edelleen neljän paikan päässä Kokoomuksesta. Miksi näin kävi?

Helsingissä kuntavaaleista tuli pormestarivaali. Lain mukaan pormestarin valitsee valtuusto, mutta Hyvät Veljet päättivät, että Helsingin pormestarin saa valita valtuuston suurin puolue. Niinpä puolueet nimesivät pormestariehdokkaansa jo ennen kuin valtuustoa oli valittu.

Kokoomus hätääntyi Vihreiden gallupkannatuksesta. Kokoomus taivutteli pormestariehdokkaakseen menneiden vaalien ääniharavan Jan Vapaavuoren palaamaan Brysselistä Helsingin kolkoille vaalikentille. Vihreillä ei vastaavaa valovoimaista ja uskottavaa pormestariehdokasta ollut. Puolueen pidetty väistyvä puheenjohtaja on turkulainen ja Osmo Soininvaaran veto ei vaan enää riitä.

Kun Kokoomus tarjosi pormestariksi kokenutta, menestynyttä ja arvostettua poliitikkoa sekä Euroopan investointipankin johtajaa, Vihreät valitsi ehdokkaansa entisen iskelmätähden ja entisen radiopsykologin väliltä. Puolueen sisäisessä vaalissa Pekka Sauri hävisi Anni Sinnemäelle.

Hävisikö Sauri Sinnemäelle metron vuoksi? Se on hyvinkin mahdollista.

Sauri oli pitkään Vihreiden ainoa apulaiskaupunginjohtaja, sillä Vihreiden kannatuksesta huolimatta Hyvät Veljet eivät antaneet Vihreille enempää. Hyville Veljille riitti, että Sauri takasi Vihreiden tuen Vuosaaren satamalle ja siten miljardien rakennushankkeille Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa.

Metrosta piti tulla Saurin uran kruunu, mutta parin viime vuoden aikana metrosta on tullut kirosana. Ensin kaatui Saurin tekohengittämä automaattimetro ja sitten koko Länsimetro. Sauri on ajautunut metron umpitunneliin myös Helsingin Vihreiden vallankäytöstä. Todellista valtaa pitävät nuoret miehet saivat Sinnemäen lyhyen apulaiskaupunginjohtajauran aikana yleiskaavan, jonka tärkeimmät asiat ovat bulevardit, ratikkaverkko ja pyöräily.

Hävisikö Vihreät Kokoomukselle Sinnemäen vuoksi? Numeroiden valossa kyllä.

Ilman pormestariehdokkaita Vihreiden kannatus noudatti Helsingissä galluppien tuloksia. Vihreiden muut ehdokkaat keräsivät 7000 äänen voiton Kokoomuksen ehdokkaista. Niillä äänillä Vihreät olisi selvästi Helsingin suurin valtuustopuolue.

Vapaavuoren ja Sinnemäen äänimäärät noudattivat myös galluptuloksia. Vapaavuori sai yli kolme kertaa niin paljon ääniä kuin Sinnemäki. Äänimäärien ero on yli 20.000 ääntä, mikä vei Kokoomuksen kirkkaaseen voittoon.

Kaduilla, käytävillä ja kahvipöydissä kuullun mukaan ”järkivihreät” äänestivät mieluummin Vapaavuorta kuin Sinnemäkeä. Ja valtuuston ykköspuolue vaihtui siitä, mikä näyttää olevan puolueiden kannatus.

Kaatuiko Vihreiden voitto metroon?

Vapaavuori ei ole metron kanssa Sauria parempi. Helsingin johdossa sekä ministerinä ollessaan hänellä olisi ollut Sauria paremmat mahdollisuudet puuttua metron väärinkäytöksiin ja pitää Saurikin järjestyksessä. Pormestariehdokkaina ryvettyminen metron kanssa tuskin olisi haitannut Sauria enempää kuin Vapaavuortakaan.

Metro olikin Vihreiden sisäinen ongelma. Toisin kuin nuorten kaupunkiaktivistien kanssa kaveeraava Soininvaara, Sauri ei ole kyennyt myöntämään omia ja puolueensa virheitä. Helsingin Vihreiden sisällä Sauri on ollut metroineen enemmän kehityksen jarru kuin uudistaja. Lisäksi Sauri on henkisesti täysin vieras puolueen punavihreille naisille, joille Ultra Bra -sanoittaja Sinnemäki on ikoni.

Jos Sauri hävisi pormestariehdokkuuden metron vuoksi, Vihreät hävisi metron vuoksi vaalit ja unelmansa Helsingin ykköspuolueesta. Kokoomuksen kannatti tehdä vaalista pormestarivaali. Vihreät pelasivat voiton Kokoomukselle.

Veli Hopea

Mediaveli hurskastelee

UUTINEN Hesari julkaisi 27.11. suuren uutisen: valtiovarainministeri Stubb valehtelee. Hesarissa oli tehty tutkivaa journalismia ja hankittu luettavaksi hallintarekisterilain ehdotuksesta saadut 42 lausuntoa. Ja näistä oli laskettu prosenttilukuja , jotka osoittivat, että ministeri Stubb oli eduskunnalle 24.11. esittämässään vastauksessa valehdellut siitä, olivatko lausunnot lakiesityksen kannalta myönteisiä vai kielteisiä.

Stubb oli yksinkertaisesti typerä esittäessään lukuarvon asiasta, josta ei ilmeisesti tiennyt yhtään mitään. Voisi kuvitella, että Stubbin kokemuksella noin alkeellista poliitikon virhettä ei tehdä. Mutta ehkä Stubb on tottunut puhumaan näin kevyin perustein.

Asiassa ei kuitenkaan ole uutinen se, että ministeri valehtelee, vaan se, että Hesari tekee asiasta uutisen. Ja näkee jopa vaivaa lukeakseen asiakirjoja itse. Ministereiden ja kansanedustajien taikka virkamiesten valehtelu kun ei ole aikaisemmin ollut Hesarille uutisoinnin saati tutkivan journalismin arvoinen asia. Esimerkiksi viime hallituskaudella Stubb, Rinne ja Espoon Louko valehtelivat yhdessä tunnelirakentamisen autuutta. Ja vaikka Louko myönsi julkisesti valehdelleensa, Hesari ei edes maininnut asiasta.

Kiinnostavaa tässä valehtelu-uutisessa on, miksi velimedia poikkeaa perinteestään vaieta valehtelusta ja toistaa Hyville Veljille mieluisia valheita itse. Vastaus löytyi toimittaja Teittisen kolumnista 30.11. Hesaria kiusaa nykyisen hallituksen uusi poliittinen kulttuuri.

Teittisen kolumni on säälittävää luettavaa. Teittinen kirjoittaa, miten Hyvien Veljien ohjastamat hallitukset ovat toimineet ennen nykyistä hallitusta, mutta väittää, että se on uutta ja nykyinen hallitus toimii kuten hyvävelihallitukset. Tämä on vanha epätoivoisen propagandan keino, joka huipentuu siinä,  mitä tarkoittaa sisällölleen täysin päinvastainen nimitys ”kansandemokratia”.

Vientineuvos Valtanen

Velikerho hävisi vaalit

UUTINEN Eduskuntavaalien vaalirahoitustiedot on nyt julkaistu. Sekä eduskunnan että hallituksen kokoonpanon ja rahoitusilmoitusten perusteella voi todeta, että Velikerho hävisi vaalit. Eniten ääniä saaneet puolueet eivät olleet ne, joilla oli eniten rahaa mainostamiseen.

Kun Velikerho ei voittanut, Velikerhon lobbareilla ei ollut myöskään asiaa hallitusohjelmaa kirjoittamaan. Hallitusneuvotteluihin ei pääsytkään ilmoittautumalla, vaan hallitusneuvottelijoiden kutsusta.

Kuultavana oli lähes yksinomaan virkamiehiä. Heillä on virkavastuu, kun lobbarit saavat valehdella edukseen minkä keksivät. Rahalla ei näissä vaaleissa saanut kansanedustajia eikä kirjauksia hallitusohjelmaan.

Kun Hyvät Veljet eivät olleet mukana hallitusneuvotteluissa, Hyvät Veljet jäivät oppositioon. Eivät Hyvät Veljet tästä tietenkään lannistu. Ainakin oppositiossa riittää ahneutta ottaa vastaan puoluetoiminnan tukirahaa, kun valtion puoluetuki romahti. Hallituksen kanssa taitaa olla toisin.

Ministereiden ostaminen ei suju kuten edellisessä hallituksessa. Kunniakkaan elämänuran tehnyt ja omillaan toimeen tuleva ministeri ei ole riippuvainen Velikerhon tuesta. Koska hallitsee asiat itse, eikä tipu tyhjän päälle ja ole riippuvainen Hyvien Veljien tarjoamista kultaisista oksista, jos poliitikon ura sakkaa.

Hyväveli-media yrittää toki parhaansa, mutta sille on vaikeata ymmärtää politiikkaa, joka ei sovi vanhaan jakoon oikeistosta ja vasemmistosta. Ja jossa Hyväveli-media ei ole itse mukana. Onhan toimittajan työ nyt vaikeata, kun Hyvät Veljet eivät ole hallituksen sisältä kertomassa, mitä On Sovittu, että ministerit huomenna ja ensi viikolla päättävät.

Velimedia onkin keskittynyt lähinnä pääministerin koulutuksen ja ammatin pilkkaamiseen ja suurimman oppositiopuolueen sisäisten sotkujen analysointiin. Jotta joskus vielä voitaisiin palata edistykselliseen menneisyyteen, jossa asiat On Sovittu, ja sopivat poliitikot eivät ymmärrä, mitä päättävät.

Vientineuvos Valtanen

Vuosi vaihtui, jatkuvatko juhlat

KANSA MAKSAA Kuuntelin presidentin uudenvuoden puheen. Presidentti moitti maan tapaa elää velaksi ja arveli, että Suomessa kansa on saattanut muuttua viisaammaksi kuin kansan valitsemat poliitikot. Kansa ei ehkä enää valitsekaan niitä, jotka lupaavat eniten, vaan niitä, jotka osoittavat hoitavansa asiat.

Presidentin ajatuksiin on helppo yhtyä. Ikävät asiat, taitamattomuus ja omien halujen toteuttaminen on ratkaistu velaksi elämisellä. Tällä on Suomessa pitkät perinteet jo ajalta, jolloin velka maksettiin inflaatiolla ja devalvaatiolla.

Suomi on ollut EU:n jäsen 20 vuotta ja Euromaa 13 vuotta. Mutta se ei ole ollut tarpeeksi, jotta poliitikot olisivat oppineet. Suomen poliitikkojen onneksi EU:ssa on kylliksi vielä huonommin asiansa hoitavia maita, joten Suomi luokitellaan muita paremmaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vähiten huonosti asiansa hoitava maa hoitaisi asiansa hyvin.

Puolueiden kannatusluvut eivät valitettavasti tue kovin vahvasti presidentin ounastelua kansan viisaudesta. Pikemminkin kansa näytti viisaalta hallituskauden alussa, kun hallituspuolueiden suosio pysyi pitkään vahvana. Tällä hetkellä kuitenkin suurin oppositiopuolue kärsii yhtä heikosta suosiosta kuin hallituksen pääpuolueet. Mutta kannatuslukujen kärjessä on toinen suuri oppositiopuolue, jonka kannatus ei voi perustua tekoihin hallituksessa.

Presidentti vaati pohtimaan, mistä kukin on itse valmis luopumaan, jotta velaksi eläminen loppuu. Se onkin todellinen haasteen paikka Hyville Veljille. Kun ennen taloutta korjattiin devalvaatiolla, teollisuuden Hyvät Veljet juhlivat ja kansa kiristeli luopuessaan kivoista tuontitavaroista, joihin palkka lakkasi riittämästä.

Nyt ei voi devalvoida, eikä laskea palkkoja. Nyt pitää luopua turhista asioista ja osata tehdä tarpeelliset asiat paremmin ja halvemmalla. Nyt pitää lopettaa elvyttäminen, eli veronmaksajien ja heidän vastuulleen lainattujen rahojen tuhlaaminen kaikkeen sellaiseen, mitä ei tehdä silloin, kun sen rahoittamisesta ollaan vastuussa itse.

Suomessa iso raha pyörii rakentamisessa ja sote-sektorilla. Kun ei enää lainata näiden alojen ikuiseen elvyttämiseen, se tarkoittaa sitä, että näiden kummankin alan on supistuttava. Se on kova haaste nykyään, kun julkinen sektori on ulkoistanut toimintansa sijoittajien omistamille yrityksille, joiden toiminta ei edes tunne muuta tavoitetta kuin kasvamisen.

Julkisen sektorin palveluhankintoja ei voi enää pitää yllä velaksi otetulla elvytyksellä. On kuitenkin aivan varma, että Veljet lobbaavat puolueita ja rahoittavat vaalikampanjoita, jotta ikuinen elvytys ja Velikerhojen juhlat jatkuisivat. Jos kansa on viisas, se antaa kevään vaaleissa vähiten ääniä niille ehdokkaille, joilla on kalleimmat kampanjat.

Veli Hopea

Puoluekuri jyräsi jälleen demokratian

POLITIIKKA Eduskunnassa pidettiin perjantaina ensimmäisen kerran luottamuslauseäänestys sen jälkeen kun vihreät lähtivät hallituksesta ja opposition koko kasvoi kolmen edustajan päähän hallitusrintamasta. Media hehkutti ennen äänestystä monta päivää, miten hallituksen kohtalo on nyt vaakalaudalla.

Kun äänestys oli ohi, pääministeri Stubb tokaisi toimittajalle ylimielisesti: ”Tällä valtakirjalla pärjää erittäin hyvin, demokratiassa enemmistö voittaa.”

Tosiasiassa Stubb ja moni muukin tietää, ettei Suomen eduskunnan luottamuslauseäänestyksellä ole mitään tekemistä demokratian kanssa. Koko välikysymys on teatteria, jonka eduskunnan perustuslain 29 pykälän vastainen toiminta tekee turhaksi.

Suomen perustuslaki, 29 §

Kansanedustajan riippumattomuus

Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.

Pitkin syksyä on nähty, etteivät kaikki hallituspuolueiden edustajat ole samalla kannalla kuin hallitus. Jos poimisi julkisuudessa nähdyt ja kuullut kannanotot, voisi nimetä ne kansanedustajat, jotka perjantain äänestyksessä painoivat väärää nappia. Eli sitä, jota piti painaa vastoin perustuslakia ”muiden määräysten” eli puoluekurin ja eduskuntaryhmästä tai jopa puolueesta erottamisen uhalla.

Epäilemättä myös opposition puolella vallitsee sama tilanne. Puolueiden intressi pakottaa kaikki kansanedustajat tukemaan puoluejohdon päätöksiä on samanlainen kuin hallitusrintamassa. Hallitus olisi voinut saada luottamuslauseen siten myös laillisestikin. Sitä nyt vaan ei saatu selville, mikä hallituksen luottamus eduskunnassa tosiasiassa on.

Toinen juttu on, mikä on hallituksen luottamus kansalaisten keskuudessa. Siitä ovat kertoneet kannatusgallupit, ja lopullisesti luottamus selviää huhtikuun vaaleissa. Mutta se, että keväällä on vaalit, ei ole perustelu sille, että Stubbin hallituksen pitää saada jatkaa siihen asti.

Kun hallituksella ei tosiasiassa ole eduskunnan eikä kansan luottamusta, kaikille parasta on, että siirrytään virkamieshallitukseen. Se osannee hoitaa maan asiat paremmin kuin eduskuntavaalien missikandidaattihallitus. Kerkesihän Stubb vihreiden lähdettyä ilmoittamaan, että hallitus on työnsä tältä vaalikaudelta tehnyt, nyt valmistaudutaan vaaleihin ja ministerivalinnat tehtiin sen mukaan.

Vientineuvos Valtanen