Suuri valhe Länsimetro on valmis – vai onko?

Metroliikenne Espoon Kivenlahteen käynnistyi tänään. Metron pää-äänenkannattaja Helsingin sanomat kirjoittaa Länsimetron olevan nyt valmis. Viime viikolla internetiin ilmestyi kuitenkin blogikirjoitus, jossa väitettiin kannattavaksi rakentaa metro Espoon metsien alle Matinkylän ja Kauniaisten välille.

Helsingin metro on tarina suuruudenhulluudesta ja pakkomielteisyydestä sekä valtavasta korruptiosta.

Metron tarina alkaa vuodesta 1955 kahden vasemmistopuoleen (SDP ja SKDL) erillisistä ehdotuksista siirtää joukkoliikenne maan alle, jotta autoilulle jää tilaa maan päällä. Aluksi suunnitelmat olivat samantapaisia kuin Tukholmassa, jonka vuonna 1950 aloittanutta metroa rakennettiin kustannuksia vältellen ja kaupunkilaisten palvelu lähtökohtana.

Vuoden 1963 Castrénin metrosuunnitelman laajuus oli 87 km ja asemia oli 108. Verkossa oli 6 haaraa. Tukholman 7 linjan metron laajuus on nyt 108 km ja asemia on 100. Tukholmalainen metrokonsepti ei sopinut valtion junatehtaalle Valmetille, joka halusi valmistaa junanvaunujen kokoisia metrovaunuja myydäkseen niitä maailman metrotunneleihin, joihin ne eivät kuitenkaan mahdu.

Castrén vastusti suuruudenhulluutta ja siirrettiin syrjään kaupungin metrotoimikunnan johdosta. Tilalle pantiin räikeästä korruptiosta tunnetuksi tullut ja myös tuomittu Unto Valtanen. Metron rakentaminen siirrettiin kaupungin hallinnon ulkopuolelle ja ulottumattomiin lainsuojattomaan metrotoimistoon.

Metron muuttuminen junan kokoiseksi teki metrosta kalliin. Poliitikoille ajatus myytiin valehtelemalla, että junan kokoinen metro on halvempi kuin tukholmalainen Catrénin metro, koska asemia tulee vähemmän. Todellisuudessa tukholmalaisia metropysäkkejä saa 50 junan kokoisen metron yhden tunneliaseman hinnalla. Ja asemien vähentäminen tarkoittaa samaa kuin valmistaa autoja ilman ovia. Helsingin metro ei ollut matkustajia varten, vaan helsinkiläiset olivat metroa varten, koska jonkun on metro maksettava.

Valmet ei ollut koskaan valmistanut metrojunia, mutta siltä junat tilattiin ilman minkäänlaista kilpailua. Helsingin asukkaat maksoivat Valmetin oppirahat. Ensin tilattiin 6 vaunua, jotka romutettiin noin 15 vuotta myöhemmin ilman, että ne olisivat kuljettaneet ensimmäistäkään matkustajaa. Sitten tilattiin uudestaan 6 prototyyppivaunua, jotka olivat täysin erilaisia kuin koejuna.

Loput junat tilattiin ennen prototyyppijunan valmistumista. Siis ilman mitään tietoa siitä, toimivatko Valmetin metrot. Valmetin kaikki toimitukset viivästyivät sovitusta, mutta myöhästymissakot maksoikin Helsinki. Valmetin junien hinta oli kaksinkertainen Tukholman juniin verrattuna.

Helsinki ei myönnä metroaan virheeksi, vaikka mikään metroon liittyvä lupaus ei ole toteutunut. Joukkoliikenteen käyttö idässä ei noussut eikä autoilu vähentynyt. Helsingin länsipuoli eli Espoo kehittyi ilman metroa paremmin kuin itäinen metro-Helsinki. Tämä ei sopinut Helsingille joka alkoi 1990-luvulla pakottaa Espoota metron jatkajaksi. Ensi askel tähän oli päätös jatkaa metroa Töölön sijasta Ruoholahteen eli kohti Espoota. Helsinki uhkasi Espoota kieltämällä Espoon bussien ajamisen linja-autoasemalle, jos Espoo ei ala rakentaa metroa.

Espoo taivutettiin metron puolelle lopulta soluttamalla helsinkiläinen virkamies Espoon johtoon. Keskeisenä keinona oli historiaa toistaen valehtelu kustannuksista. Espoon valtuusto teki päätöksensä noin puolella siitä hinnasta, minkä Matinkylän metro maksoi.

Hinta oli virkamiesten tiedossa, kun se oli rakennusliikkeiltä kysytty. Valehtelun peittely johti myös siihen, ettei metroa voinut rakennuttaa tehokkaasti ja yksinkertaisesti yhdellä urakalla, koska todellinen hinta olisi paljastunut ja valtuusto olisi pyörtänyt päätöksensä.

Osa valehtelua oli metroasemien lyhentäminen. Se johtui Helsingin entisen tosiasiallisen metropomon Seppo Vepsäläisen pakkomielteestä automaattimetroon. Sitä yritettiin jo 1970-luvulla, mutta ei saatu toimimaan. Tämä jäi kaivelemaan Vepsäläistä.

30 vuotta myöhemmin Vepsäläinen keksi saavansa vihdoin automaattimetron. Perustelu oli, että satojen miljoonien kustannus automaatista tekee metron rakentamisen halvemmaksi. Vepsäläinen esitti automaattijunien ajavan tiheämmin kuin kuljettajan ajamat junat. Näin junat ja asemat voivat olla lyhyempiä. Vepsäläisen mukaan asemien lyhentäminen 33 % säästäisi saman verran koko metron kustannusta. Matinkylän metrossa vaikutus oli todellisuudessa muutama prosentti, mutta koko metron kapasiteetti pieneni kolmanneksella.

Automaatti ei onnistunut tälläkään kerralla, mutta asemapituus oli lopulta ratkaiseva tekijä saada metro vuonna 2008 Espoon valtuustossa läpi. Hankesuunnitelman kustannus oli yksityiskohdista riippuen noin 800 miljoonaa. Valtionapu oli 200 miljoonaa. Espoon valtuuston ehto oli, että valtionapu on 30 %. Asia ratkaistiin ilmoittamalla, että hinta onkin vähemmän eli sellainen summa, josta valtionapu on 30 %. Virallinen selitys hinnan muutokselle oli asemien lyhentäminen. Tietenkään todellinen budjetti ei juurikaan alentunut, mutta tämän jälkeen oli pakko rakentaa asemat lyhennettyinä.

Espoo perusti oman metrotoimistonsa. Se vaati vuoden välein noin 100 miljoonaa lisää rahaa, muuten ei metro tule valmiiksi. Mutta ei se tullut valmiiksi sittenkään. Metron piti valmistua elokuussa 2016, ja sitä mainostettiin näkyvästi pitkin alkuvuotta. Julkinen salaisuus oli, ettei valmistumiselle ollut mitään edellytyksiä. Matinkylän metro avautui kaupunkilaisille vasta 18.11.2017.

Jatko Kivenlahteen ei kuulunut edes Espoon suunnitelmiin, ei myöskään aiesopimuksiin valtion kanssa kun Matinkylän metrorakentaminen oli kesken vuonna 2014. Espoon metrojohtaja Olavi Louko ja rakennusteollisuus sekä Stubbin hallituksen valtiovarainministeri Antti Rinne löysivät kuitenkin toisensa.

Rinne ajoi syksyllä 2014 läpi 240 miljoonan valtionavun Kivenlahden metrolle. Louko pönkitti valtion tukipäätöstä sekä oman valtuustonsa uutta metropäätöstä aloittamalla metron louhintatyöt jo ennen rakentamispäätöksiä. Jopa julkisuudessa arvosteltiin Rinnettä vaalikampanjointinsa rahoittamisesta lupaamalla valtion rahaa metroon ja Pisararataan.

Kivenlahden metrolle ei ole tarvetta eikä taloudellisia perusteluita, todettiin vuoden 2012 hankesuunnitelmassa. Siksi metron jatko jätettiin suunnitelmista pois. Rakennusteollisuus ja Rinne saivat kuitenkin mitä halusivat. Mutta Rinteen pääministeriaika jäi yhdeksi Suomen lyhimmistä. Ne ovat kalliita päiviä sekä Suomelle että Espoolle.

Tänä vuonna on päivitelty seudun joukkoliikenteen suuria kustannuksia. HSL:stä on sanottu rehellisesti, että merkittävänä syynä on kallis metro. Tästä päivästä lähtien HSL:n kustannukset kasvavat edelleen, koska nyt HSL alkaa maksaa myös Kivenlahden metrotunnelista.

Poliitikot, jotka ovat päättäneet näistä suurista kustannuksista, eivät kuitenkaan halua nyt niistä maksaa. Lippujen hintoja ei suostuta korottamaan, mutta ei myöskään suostuta antamaan lisää rahaa HSL:lle, jotta se voi maksaa Länsimetro Oy:n lähettämät laskut.

Ainoa, mitä HSL voi tehdä, on vähentää liikennettä. Sitten tosin vähenevät lipputulotkin. Metroliikenne onkin jo vähentynyt, mutta ei siksi, että HSL olisi ostanut sitä vähemmän. Vaan siksi, ettei kuljettajia ole tarpeeksi, kun he eivät viihdy työssänsä uudessa osakeyhtiössä.

Nyt avajaispäivänä on ilmeisesti kaikki vuorot ajettu, mutta miten sitten, kun palataan arkipäiviin.

Vaan loppuuko kallis tunneleiden ja monumentaalisten asemien rakentaminen metsien alle tähän?

Hege Miettisen blogin ajatukset näyttävät siltä, että kokemuksista ei opita. Järki ja osaaminen eivät voita intohimoja ja ahneutta sekä verorahoilla pyörivän rakennusteollisuuden intressiä. Miettinen on vastikään valmistunut diplomi-insinööri, joka nyt blogissaan esittää samanlaisia ajatuksia kuin esitettiin 1960-luvulla, mutta sovellettuna Espoon pientaloalueille.

Pelkistettynä Hege selittää, että Espooseen on rakennettava lisää metroa, jotta teillä ja kaduilla on mahdollisimman paljon tilaa autoille. Koska Vihreän puolueen liikenneasiantuntijalle ei ole sopivaa sanoa asiaa suoraan, hän esittää asian toisin päin: Ei ole tilaa ratikalle.

Hege Miettisen blogin perustelu oli, että metro tarvitsee jatkoa. Espoo ja etenkään Espoon asukkaat ja veronmaksajat siis eivät tarvitse metroa, vaan metro tarvitsee espoolaisten ja HSL:n kautta koko seudun asukkaiden rahoja. Tämäkin siis kuten Helsingissä jo 1960-luvulla.

Vientineuvos Valtanen

Taas lakkoillaan monopolin puolesta

Veturinkuljettajat ovat olleet eilen ja tänään lakossa. Helsingin seudun lähijunat eivät kulje. Lakosta ilmoitettiin iltapäivällä keskiviikkona ja seuraavana aamuna lakko alkoi.

Edellisen kerran veturimiehet lakkoilivat syksyllä 2017. Yhteistä näille lakoille on, että veturimiehet eivät lakkoile työnantajaansa vastaan. Edellisen kerran lakkoiltiin hallitusohjelmaa vastaan, nyt seudun joukkoliikenneviranomaista HSL:ää vastaan.

Yhteistä lakoille on myös se, että veturimiesten työnantaja VR on suorastaan myötäsukainen lakkoja kohtaan. VR:n tiedote lakosta ei esitä kritiikkiä lakkoilevia työntekijöitä vaan HSL:ää vastaan.

Sama on veturimiesten ammattiyhdistyksen RAU:n tiedotteen viesti. Tarinan konna on HSL, joka kelomökin saunan lauteilla tai jäähallin VIP-aitiossa sopimisen sijaan on niin röyhkeä, että se kilpailuttaa vuositasolla 36 miljoonan arvoisen palvelusopimuksen. VR joutuu siis alentumaan kilpailemaan muiden kanssa eikä vain ilmoittamaan, paljonko rahaa se seudun kunnilta haluaa.

Normaalissa maailmassa työnantaja kävisi mediasotaa lakkoilevaa ammattiyhdistystä vastaan. VR:llä on siihen hyvin resursseja, jos se vain haluaisi. Tulihan VR:stä yön yli pitkä hyökkäys kansanedustaja Jenni Pitkon tekemää kirjallista kysymystä vastaan. Nyt riitti lyhyt tiedote, jonka sisällöstä suurin osa on yleistä taustatietoa, johon ei tiedotteita tarvita.

VR:n ja RAU:n käytökselle on ymmärrettävä selitys: yhteinen etu. Molemmat hyötyvät monopolista ja kilpailuttamatta tehtävistä hankinnoista.

Veturimiesten liitto on hilannut työehtosopimuksensa huippulukemiin monopoli-VR:n ollessa ainoa työnantaja. Yleissitova sopimus sitoo VR:n kilpailijoitakin, mutta monopolissa ja ilman kilpailua sopimusta on sovellettu avokätisesti. HSL rikkoo tämän hyvien junaveljien ”vakiintuneen käytännön”, koska VR:n kilpailijat voivat perustaa tarjouksensa vain siihen, mitä sopimus edellyttää.

Lakon ajoitus ei ole sattumaa. Eduskunnassa tulee käsittelyyn edustaja Joonas Köntän lakialoite siitä, että muuallakin Suomessa kunnat ja seudut saavat saman oikeuden järjestää lähijunia kuin HSL Helsingin seudulla. VR:n ja RAU:n yhteinen viesti on, että se ei sovi. Junaveljille kelpaa vain se, että sopimuskumppanina on ystäväpuolueen ministereiden hallinnassa oleva ministeriö.

Lakon ajoitus on tärkeä myös siksi, että tämän hallituksen ministereiden aikana saadaan muun Suomen junaliikenteestä kilpailuttamaton sopimus vähintään yhdeksäksi vuodeksi. Junaveljet luottavat siihen, että vaikka hallitukset vaihtuvat, minkään puolueen ministerit eivät ota VR:ää kontrolliinsa ja peru valtiolle ja veronmaksajille huonoa ostoliikennesopimusta.

Pitkä sopimus on myös varotoimi sille, että Köntän lakialoite menee läpi. Pitkä sopimus tekee lain antaman oikeuden tyhjäksi, kun edes muutamista junista siellä täällä on jo sopimus. Ne sotkevat paikalliset lähijunasuunnitelmat ja estävät sen, että valtiolla olisi rahaa ja intressiä osallistua uusien lähijunien rahoitukseen.

Asiat ovat usein juuri sitä, miltä ne näyttävät. Ne ovat sitä siitä huolimatta, onko ne osattu niin suunnitella ja onko takana hyvien veljien salaliitto. Ei tarvita salaliittoa, kun edut ovat yhteiset.

Vientineuvos Valtanen

Ministeri ulkoisti tehtävänsä osakeyhtiölle

Eilisen päivän suuri uutinen oli, että hallitus käänsi kelkkansa ja siirsi kuntavaalit kesään. Hallituksen kanta muuttui suunnilleen yön yli. Ja tietenkin aivan sattumalta kohta sen jälkeen, kun YLE:n kannatuskysely osoitti, ettei hallitukselle ole eduksi saada virallista vaalitulosta kertomaan hallituksen kansansuosiosta.

Vaalien siirtäminen ei ehkä kuitenkaan rauhoita hallitusta kinastelemaan vain THL:n ja kuntien kanssa koronan hoidosta. Tämän aamun Turun Sanomat kertoo, että hallituksen sisällä on ainakin juopa siitä, saako Veronmaksajien Rautatieyhtiö VR hävittää omin päin valtion omaisuutta ja onko omistajalla ylipäätään valtaa omassa yhtiössään.

Turun Sanomat kertoi jo syksyllä, miten VR tuhoaa käyttökelpoista ja osin uudehkoa junakalustoa varmistaakseen tosiasiallisen monopoliasemansa Suomen rautateillä. Hallituspuolue Vihreät julkaisi tammikuussa VR:n toimien vastaisen raidepoliittisen ohjelman, joka perustui siihen, että Suomessa on vapaata junakalustoa uusien lähijunareittien perustamiseksi. Eduskunnassa Vihreät jätti romutuksista kirjallisen kysymyksen ja hallituspuolue Keskustan Joonas Könttä teki lakialoitteen, jolla lähijunaliikenteen perustaminen tehdään seuduille ja kunnille mahdolliseksi.

Torstaina 3.3. omistajaohjausministeri Tuppurainen vastasi Vihreiden kirjalliseen kysymykseen lähes samalla tekstillä, jonka VR julkaisi heti edustaja Jenni Pitkon jätettyä kysymyksensä eduskunnassa. Kun Pitko kysyi, mitä hallitus aikoo tehdä, jotta VR lopettaa lähiliikenteeseen tarvittavan junakaluston romuttamisen, Tuppurainen vastasi toistamalla ne VR:n väitteet, joiden johdosta Vihreät oli kysymyksensä tehnyt. Ja selittäen nimenomaisesti, että vastaukset oli saatu VR:ltä, jonka toimien vuoksi kysymys tehtiin.

Perustuslain mukaan viranomaisen tehtäviä ei voi ulkoistaa yksityisille toimijoille. VR on osakeyhtiö ja siten yksityinen toimija. Eli VR ei ole viranomainen, jolla on oikeus tehdä viranomaistehtäviä. Eduskunnassa kysymyksiin vastaaminen on ministerin virkatehtävä, johon ministerin tulee vastata itse, ei kertomalla, mitä yhtiö haluaa omasta kyseenalaisesta toiminnastaan sanoa. Ja mitä se on jo julkisesti sanonut. Turun Sanomissa Tuppuraisen toimintaa ihmettelee Vihreiden varapuheenjohtaja Jaakko Mustakallio.

Tuppuraisen virkavirhe tuli ikävään aikaan juuri ennen Turun Sanomien artikkelia. Tuppuraisen toiminta tekee hallitukselle entistä vaikeammaksi ratkaista SDP:n ja kahden muun suuren hallituspuolueen erimielisyys VR toiminnasta. Lisäksi Turun Sanomissa myös oppositiopuolue Kokoomus asettui puheenjohtajansa suulla Vihreiden ja Keskustan rinnalle SDP:tä vastaan. Orpo muistutti, että Vihreät ja Keskusta vaativat nyt juuri sitä, mitä edellinen hallitus Kokoomuksen kanssa oli tekemässä ja jonka SDP uudessa hallituksessa ensi töikseen tuhosi.

Pessimisti ei pety. Siksi todennäköisintä on, että VR jatkaa romujunien ajoa ja julkista valehteluaan. Vaalien siirto antaa VR:lle mukavasti aikaa hoitaa yhteiskuntasuhteita, minkä me kaikki ehdokkaat otamme avosylin vastaan. Ja lähes koko eduskuntahan on ehdolla kuntavaaleissa.

Ministerit eivät virkavirheistään vastuuseen joudu, koska hallitusliima pitää kun poliittinen eduskunta äänestää syytteen asettamisesta. Hallitusta myötäilevä media vaikenee ikävistä uutisista, etenkin kun lehdet ja uutislähetykset voi täyttää toistamalla koronanumeroita.

Varaehdokas Lahtinen

Koronakoira on liian halpa

Koira haistaa ihmisestä koronan. Se haistaa sen jo ennen kuin laboratoriotesti antaa positiivisen tuloksen. Koiran haistaminen onnistuu paremmin kuin laboratoriotesti. Ja mikä parasta, tulos selviää kahdessa minuutissa.

Koronakoira on ihanteellinen koronantorjuntakeino. Kaikkialla, missä riittää, että ihmisiä pääsee sisään tiheimmillään 2 minuutin välein, voidaan varmistua siitä, ettei paikalle tule viruksen levittäjiä. Sisällä voidaan toimia kuin koronaa ei olisikaan, koska koronaa ei ole sisällä. On aivan sama, mitä sisällä tehdään, eli syödäänkö, juodaanko, jumpataanko, näytelläänkö, lauletaanko, tanssitaanko, opiskellaanko, leikitäänkö vai ollaanko vain töissä. Vai äänestetäänkö.

Koronakoirat voivat käytännössä estää koronan leviämisen. Koirien koronasta vapauttamien sisätilojen osalta pandemia on ohi kahdessa minuutissa. Muualla kahdessa viikossa, kun kaikki ennen koronakoiria sairastuneet on eristetty hoitoon.

Kaiken lisäksi koronakoira on halpa. Tuhannen koiran kouluttaminen maksaisi kaksi miljoonaa euroa. Sillä rahalla saa muutaman päivän laboratoriotestit tai valmistajasta riippuen enintään puoli miljoonaa rokotetta – kunhan niitä vain toimitetaan. Tietenkin koiran käyttökin maksaa. Koiran hoitajalle täytyy maksaa palkkaa, mutta niin maksetaan jo nyt koronatestien tekijöillekin.

Miksi sitten tulli ei saakaan käyttää kouluttamiaan koronakoiria? Ja miksi Lentokentän koronakoirapalvelua ei haluta rahoittaa ja jatkaa? Sen vuoksi, että koronakoira on liian halpa ja liian hyvä.

Koronakoira ei osaa lobata eikä sillä ole rahaa tukea puolueiden ja vaaliehdokkaiden toimintaa. Koronakoira on itse oman liiketoimintansa ja siten rahantulon jatkuvuuden tuho. Mitä nopeammin pandemia loppuu, sitä nopeammin loppuvat myös testaamisesta saatavat tulot. Koronakoirat ovat vaaraksi lääkefirmojen ja laboratorioiden liiketoiminnalle. Ei käy.

Hauhau

Metroveljet käräjillä, ei kiinnosta

VALEHTELU  Helsingillä ja Siemensillä on parin sadan miljoonan euron riita. Sitä luokkaa ovat kummallakin vaatimukset korvauksena siitä, että Helsinki halusi Siemensin muuttamaan Helsingin metron kuljettajattomaksi. Eikä siitä tullut mitään, koska siitä ei olisi voinut tulla mitään. Kauppasopimuksilla kun ei voi muuttaa luonnonlakeja, vaikka ihmisten säätämiä lakeja voidaankin aina sopia kierrettäväksi.

Metrokäräjillä automaattimetrosta puhutaan ehkä ensi kertaa totta. Ainakin Helsingin toimesta. Ja ainakin periaatteessa. Sillä toisin kuin julkisessa päätöksenteossa, käräjillä laki velvoittaa todistajia puhumaan totta. Ja tähän asti kuultu osoittaa, että pääasiassa Helsingin virkamiehet ja poliitikot ovat automaattimetrosta valehdelleet. Kuin myös lehdistö toistaessaan tosina sitä, mitä metroveljet ovat kertoneet.

Automaattimetro myytiin poliitikoille väittämällä, että metro muuttuu aluksi kymmenien miljoonien ja myöhemmin yli kahden sadan miljoonan euron hankkeella halvemmaksi kuin kuljettajien ajama metro. Joulun alla kuultiin HKL:n automaattimetroprojektiin palkkaamaa saksalaista konsulttia. Hän todisti vääräksi suunnilleen kaiken sen, mitä poliitikoille oli automaattimetrosta luvattu.

Että konsultti Schütte kertoi nyt, että automaattimetro on kalliimpi ja vaatii enemmän henkilökuntaa kuin kuljettajametro, ei tarkoita sitä, että Schütte olisi kertonut sen HKL:lle 15 vuotta sitten. Mutta vaikka olisikin, sillä tuskin olisi ollut mitään merkitystä. Sillä eihän ole ollut merkitystä muullakaan automaatin kritiikillä.

Kritiikkiä automaattimetrosta esittivät mm. HKL:n oma metrojohtaja, muutama kaupunkisuunnitteluviraston virkamies ja ulkopuolinen alan asiantuntija tai harrastaja. Internetistä löytyy edelleen alun perin vuonna 2002 ja viimeksi 2009 päivitetty sivu, joka kertoi siis 10 vuotta sitten sen, minkä ainakin Helsingin käräjäoikeus uskoo nyt saksalaisen professorin kertomana.

Metrofarssille kuvaavaa on, että kaupungille näin kallis riitely ei kiinnosta mediaa. Sinnikäs HBL:n toimittaja Tommy Pohjola saa istua jotakuinkin yksin seuraamassa, miten hyvin tai huonosti todistajat muistavat kieltämättä varsin vanhoja asioita. Tommy Pohjolan tapaan on aihetta ihmetellä, mikä on julkisten päätöksentekijöiden eli poliitikkojen vastuu. Sillä päätöksen automaattimetrosta ovat tehneet Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenet.

Mutta ovathan hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus vahvistaneet, että valtuustolla on oikeus uskoa valheisiin ja tehdä niiden perusteella huonoja päätöksiä kaupunkilaisten vahingoksi. Näin tyrmättiin pitkän linjan metrokriitikon, Martti Sainion valitukset valtuuston metropäätöksistä. Hallinto-oikeus voi kumota julkisen päätöksen, jos päätös on tehty muodollisesti väärässä järjestyksessä. Valehtelu päätöksen perustelemiseksi ei ole Suomen oikeuslaitoksen mielestä väärä menettely.

Siinä tapauksessa, että käräjäoikeus sekä myöhemmin hovioikeus ja korkein oikeus päättävät, että HKL:n ja Siemensin riita ratkeaa HKL:n vahingoksi, rangaistuksia ei jaetakaan syyllisille. Siis metrosta päättäneille poliitikoille. He eivät maksa korvauksia Siemensille, vaan veronmaksajat. Koska se nyt vaan on ihan OK, että virkamiehet valehtelevat ja valtuuston poliitikot haluavat uskoa valheisiin. Siemens ehkä saa oikeutta, kaupunkilaiset eivät.

Mutta miksi media ei kerro tästä riitelystä yhtä innokkaasti kuin aikanaan metron automatisoinnista? Näin vaalien alla ei ole tarpeen pitää ääntä poliitikkoveljien mokista. Jos valtaosa toimittajista ei kykene tekemään eroa oman poliittisen kantansa ja journalismin välillä, he eivät kerro mitä virheitä heidän kannattamansa poliitikot ja puolueet ovat tehneet. He kertovat vain siitä, mitä hyvät poliitikot lupaavat saadakseen vaalirahaa ja tullakseen valituiksi.

Vientineuvos Valtanen

Läpimätä Espoo

UUTINEN Kesäkuun alussa paljastui, että Espoon kaupunki maksaa tietokoneyhtiö Fujitsulle leasingmaksuja 9600 tietokoneesta, joita ei ole. Kyse ei ole ihan pikkujutusta, kun Espoon kaupungilla on käytössään noin 25 000 tietokonetta. Arveltiin, että vanhoja koneita ei ole kirjattu palautetuiksi.

Nyt entinen espoolaispoliitikko ja tietokonemies Jyrki Kasvi sanoo, ettei kadonneita koneita ole koskaan ollutkaan. Se tarkoittaa sitä, että joku Espoon kaupungilla on hyväksynyt, että Fujitsulle maksetaan Espoolta rahaa tyhjästä. Onko tämä vain vahinko?

Fujitsu on iso firma ja Espoo sen iso asiakas. Mutta ei ainoa. Helsingin kaupungin tietokoneet ovat myös Fujitsulta. Isot firmat ja isot kaupungit toimivat tietenkin kunnolla, joten tällainen ei ole mahdollista. Kyse on varmaankin väärinkäsityksestä kuten siinä, että Jyrki Kasvin oma tietokone oli rikki mentyään unohtunut hyllyyn, koska Kasvi ei tiennyt, mitä Espoon vuokraamalle rikkinäiselle koneelle pitää tehdä. Kasvi sai uuden koneen ja leasingmaksu rikkinäisestä koneesta jatkui.

Ei ole mahdollista, että 9600 tietokonetta ja niiden leasingmaksua on vahinko. Kuten ei ole vahinko, että Espoon virkamies rakentaa mökin Espoon omistamaan saareen ja ottaa veneeseensä bensaa Espoon kaupungin bensamittarista. Eikä ole vahinko, että Espoo myy kilpailuttamatta kalliomaata louhittavaksi puolella hinnalla ja sallii louhia kalliota tuplasti enemmän kuin kaupan mukaan on lupa. Eikä ole vahinko, että Espoo ostaa rakennuskelvotonta maata perikunnalta Suurpellosta, tekee maalle asemakaavan myös perikunnalle jääneelle alueelle, ja kun kukaan ei rakenna rakennuskelvottomalle maalle, Espoo ostaa perikunnalta sille jääneen maan itse asettamansa rakennusoikeuden mukaisella huippuhinnalla.

Sekään ei ole vahinko, että Espoon toimialajohtaja tuomitaan lahjusrikoksista. Eikä tämä johtaja valehtele vahingossa Espoon valtuustolle monen miljardin euron hyödyistä Espoon kaupungille, jotta saa valtuuston päättämään miljardin euron metrourakasta lahjuksia antaville kavereilleen. Eikä Espoon kaupunginhallitus päätä vahingossa vastoin lakia maksaa tuomitun johtajan oikeudenkäyntikuluja vielä johtajan kuoleman jälkeenkin.

Espoossa toimitaan näin tarkoituksella ja tahallaan. Espoossa tätä nimitetään kaupungin eduksi. Se oli peruste sille, että lahjusrikollinen tuomion saatuaan sai jatkaa virassaan. Edes moitteita ei tullut, vaan kiitokset. Kaikilla puolueilla ja virkamiehillä on syy kiitellä, koska ne kaikki hyötyvät tällaisesta hallinnosta, kukin omalla tavallaan. Espoon veronmaksajilla on varaa maksaa.

Espoo on läpimätä, se ei ole vahinko.

Vientineuvos Valtanen

Velikerho hävisi vaalit

UUTINEN Eduskuntavaalien vaalirahoitustiedot on nyt julkaistu. Sekä eduskunnan että hallituksen kokoonpanon ja rahoitusilmoitusten perusteella voi todeta, että Velikerho hävisi vaalit. Eniten ääniä saaneet puolueet eivät olleet ne, joilla oli eniten rahaa mainostamiseen.

Kun Velikerho ei voittanut, Velikerhon lobbareilla ei ollut myöskään asiaa hallitusohjelmaa kirjoittamaan. Hallitusneuvotteluihin ei pääsytkään ilmoittautumalla, vaan hallitusneuvottelijoiden kutsusta.

Kuultavana oli lähes yksinomaan virkamiehiä. Heillä on virkavastuu, kun lobbarit saavat valehdella edukseen minkä keksivät. Rahalla ei näissä vaaleissa saanut kansanedustajia eikä kirjauksia hallitusohjelmaan.

Kun Hyvät Veljet eivät olleet mukana hallitusneuvotteluissa, Hyvät Veljet jäivät oppositioon. Eivät Hyvät Veljet tästä tietenkään lannistu. Ainakin oppositiossa riittää ahneutta ottaa vastaan puoluetoiminnan tukirahaa, kun valtion puoluetuki romahti. Hallituksen kanssa taitaa olla toisin.

Ministereiden ostaminen ei suju kuten edellisessä hallituksessa. Kunniakkaan elämänuran tehnyt ja omillaan toimeen tuleva ministeri ei ole riippuvainen Velikerhon tuesta. Koska hallitsee asiat itse, eikä tipu tyhjän päälle ja ole riippuvainen Hyvien Veljien tarjoamista kultaisista oksista, jos poliitikon ura sakkaa.

Hyväveli-media yrittää toki parhaansa, mutta sille on vaikeata ymmärtää politiikkaa, joka ei sovi vanhaan jakoon oikeistosta ja vasemmistosta. Ja jossa Hyväveli-media ei ole itse mukana. Onhan toimittajan työ nyt vaikeata, kun Hyvät Veljet eivät ole hallituksen sisältä kertomassa, mitä On Sovittu, että ministerit huomenna ja ensi viikolla päättävät.

Velimedia onkin keskittynyt lähinnä pääministerin koulutuksen ja ammatin pilkkaamiseen ja suurimman oppositiopuolueen sisäisten sotkujen analysointiin. Jotta joskus vielä voitaisiin palata edistykselliseen menneisyyteen, jossa asiat On Sovittu, ja sopivat poliitikot eivät ymmärrä, mitä päättävät.

Vientineuvos Valtanen

”Totuus” ja totuus Pisarasta

SELITYS Hesarin kahden aukeaman päiväkirja Pisaratunnelin aiheuttamasta hallituskriisistä paljastaa, miten syvällä Hesari on Kokoomuksen ja SDP:n sisällä. Mutta myös sen, miten tietämättömiä ja ymmärtämättömiä sekä nämä päähallituspuolueet että Hesari ovat siitä, mitä on todella tapahtunut.

Tai sitten on niin, että Hesari valehtelee täysin tietoisesti siitä, miten asiat ovat. Lystin kustantavan veronmaksajan kannalta kumpikin on yhtä huono vaihtoehto.

Hesarin jutun vika on siinä, että se alkaa vasta siitä, mihin Pisararadan tärkeäksi tehnyt peli verorahoilla päättyi.

Hesari aloittaa 25.8.2014 päivätystä aiesopimuksesta. Siis AIEsopimuksesta, ei sopimuksesta, kuten HS kirjoittaa. Hesarin mukaan aiesopimus Kivenlahden metrosta ja Pisarasta oli kuntien tahto, jolle piti saada valtion rahoitusta. Näinhän asia ei ollut, sillä ensin oli Stubbin ja Rinteen hallituksen vaaliohjelma, jossa luvattiin tulevan eduskunnan puolesta valtion rahaa metroon ja Pisaraan.

Lisäksi aiesopimus on lähtökohdaltaan järjetön. Ei kuntia tarvitse patistaa kaavoittamaan lupaamalla valtion rahaa. Kunnat kaavoittavat minkä ehtivät aivan oma-aloitteisesti.

Aiesopimus ei ollut kuntien tahto eikä Kokoomuksen ja SDP:n riitelyn alku, vaan päätepiste vedätykselle, jossa Pisara oli vain keino saada parin vuoden sisään jo toisen kerran 250 miljoonaa valtion rahaa Espooseen.

Tosiasiassa kunnat eivät halua Pisaraa. Helsinki ei halua Pisaraa, jota ei ole kaupungin 10 vuoden investointiohjelmassa alkaen syksyltä 2013. Pisaraa eivät halua myöskään Espoo eikä Vantaa, jotka ovat tehneet selväksi, etteivät ne halua maksaa tunnelista mitään. Eikä Pisaratunnelia tahdo valtiokaan. Rataverkosta vastaavan Liikenneviraston listalla on muita ja tarpeellisia hankkeita, ei tappiollista Pisaraa.

Kuka siis Pisaraa haluaa ja miksi?

Vastaus löytyy Espoosta. Tunneliveli Louko halusi jatkaa rakennusliikkeille tuottoisaa metroa Espoossa Matinkylästä Kivenlahteen, vaikka Espoo oli itse hyväksynyt jo 20.6.2012 MAL-aiesopimuksen vuosille 2012–2015. Aiesopimuksessa ei Kivenlahden metroa ollut.

Ministerin ja virkamiesten painostus ja poliitikkojen lobbaus eivät Loukolta onnistuneet. Metrorahaa ei tullut. Valtio piti kiinni siitä, mitä oli aiesopimuksessa sopinut. Espoo ja Louko eivät.

Kevät 2014 muutti kuitenkin kaiken. Ryhdikäs liikenneministeri Kyllönen jätti tehtävänsä, kun Vasemmistoliitto marssi oppositioon. Päähallituspuolueiden puheenjohtajat ja hallituksn ydinministerit vaihtuivat. Espoolaisen Stubbin ja ay-taustaisen Rinteen puhuminen Kivenlahden metron puolelle kävi Loukolta helposti rakennusteollisuuden suosiollisella avustuksella. Mutta myös Helsinki piti saada hyväksymään, että Espoo saa parin vuoden sisään valtiolta toisen kerran 250 miljoonaa, vaikka Helsinki on saanut kustantaa metronsa ja ratikkansa itse. Tähän tarvittiin Pisara.

Loukon sulle-mulle -jaossa Espoo saa Kivenlahden metron ja Helsinki Pisaran, jotta molemmat ovat tyytyväisiä. Valtio saa maksaa. MAL-aiesopimuksen muutos 25.8.2014 oli vain kulissi, jolla lobbarit ja tunneliveljet pesivät kätensä ja käänsivät päälaelleen sen, kuka ja miksi näitä tunneleita haluaa. Aiesopimusta ei valmisteltu eikä käsitelty missään, vaan sen junailivat Louko, Helsingin Penttilä ja SDP.

Kun ymmärtää tämän taustan, näyttää Hesarin juttukin aivan toiselta. Ydinasia on sanottu jutun lopussa. Ja pantu häveliäästi kokoomuslaisen syväkurkun suuhun:

”Kokoomuslaiset taas uskovat, että Rinne on luvannut puheenjohtajakampanjansa tukijatahoille ”hoitaa Pisararadan”. Kokoomuslaiset yrittävät parhaansa mukaan hillitä julkista keskustelua asiasta.”

Hesarista paljastuu myös, miten Rinne on saanut Pisarapuuhasteluunsa ohjeita Loukolta. Rinteen mielestä Pisara voitaisiin aloittaa heti louhimalla huoltotunneleita. Näin saataisiin hanke peruuttamattomalla tavalla käyntiin. Samalla konstilla kuin Louko käynnisti Kivenlahden metrotyömaan Espoon Sammalvuoressa, vaikka mitään lainvoimaista päätöstä Kivenlahden metrosta ei Espoossa olekaan. Sama ajattelu on myös EU:lle lähetetyissä avustushakemuksissa, jotka esittävät louhintojen aloittamista keskeltä tunnelia.

EU:lle lähetetyt hakemukset ovat kaikkiaan sellaista potaskaa, että toivottavasti vaalien jälkeinen uusi hallitus vetää paperit takaisin ja pyytää Suomessa käyneeltä Trautmannilta anteeksi, ettei Suomen liikenneministeri välitä vaalikiireiltään tapaamaan korkeaa EU:n virkamiestä, jolta miljoonia ruinataan. Pisarahakemuksen kirjoittajat luottavat ilmeisesti siihen, että EU:ssa ei osata lukea suomenkielistä Pisaran marraskuista hankearviointia, joka kertoo aivan muuta kuin hakemuksen perustelut.

Hesarin esittämä jälkipyykki on kuitenkin kiintoisaa luettavaa, vaikka siinä sivuutetaankin Hesarin itsensä rooli Pisaran lobbaajana ja Pisaraan liittyvien valheiden levittäjänä. Hesari itse esitteli näitä valheita vielä pääkirjoituksessaan 26.2. Samoihin valheisiin perustuu koko ”hallituskriisi”. Eikä siinä Kokoomus ole sen parempi kuin SDP. Kokoomuksen Helsingin vahva mies Risto Rautava selittää mielipidekirjoituksessaan vielä 1.3. valheita 200 miljoonan EU-tuesta ja Pisarasta koko Suomen etuna. Rautava loistaa Pisaralobbarina myös HSL:n hallituksen puheenjohtajana jutussa siitä, miten HSL vastoin suurimpien jäsenkuntiensa todellista tahtoa väänsi Pisaran seudun kärkihankkeeksi.

Veli Hopea

VR:n velikassa

LAHJONTA Helsingin seudun lähijunaliikenteen kilpailutus on peruttu. Kabineteissa on kaikkien yllätykseksi sovittu, että maamme ainoa sallittu matkustajajunaliikennöitsijä jatkaa monopoliasemassaan vuoteen 2021 asti.

Yllätys tämä on erityisesti siksi, että seudun liikenteestä vastaava HSL on jo vuosikaudet ollut tyytymätön VR:n asemaan ja valmistellut kilpailuttamista, jonka oli tarkoitus alkaa ensi vuonna.

Mitä taustalla on tapahtunut, sitä emme ole toistaiseksi saaneet kuulla.

Savu nousee ainakin siltä osin, että HSL:n korkein johto on kokoomuksen käsissä. Sekä HSL:n toimitusjohtaja (kok.) että sen hallituksen puheenjohtaja (kok.) ovat puolustelleet yllätysratkaisua. Tilanne ei ole koskaan normaali, kun kokoomuslaiset joukolla kehuvat jonkin julkisen palvelun kilpailuttamatta jättämistä.

Entä miten VR jälleen onnistui kampeamaan kilpailuttamista eteenpäin?

Rautatielaitos yhtiöitettiin valmistautumaan kilpailuun jo vuonna 1995. Valmistautumista on nyt kestänyt kaksi vuosikymmentä ilman yhtään henkilöliikenteen tarjouskilpailua. Kaukoliikenteen monopolia on jatkettu jo 29 vuoden päähän yhtiöittämisestä, vuoteen 2024. Nykyinen, muhkeapalkkainen toimitusjohtaja hankittiin pistämään VR kilpailukuntoon. Bonukset ovat rullanneet, mutta kilpailu ei.

Kansan rahoilla rakennetun ja yhtiöittämisessä ilmaiseksi saadun Helsingin rautatieaseman myynnistä on lähiaikoina odotettavissa VR:lle muhkea summa rahaa. Kai myös bonuksia johdolle?

VR:llä onkin ylilihava kassa. Sen oma vapaa pääoma oli vuoden 2013 lopussa 593 miljoonaa euroa. VR:n pankkitiliä on paisutettu monopoliaseman turvin. Samalla, kun yhtiö on pulskassa kunnossa, se saa liikennöintiinsä valtiolta tukea, ja HSL-junia ajetaan reilulla ylihinnalla.

Neljän vuoden jatkoaika heltisi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kymmenen prosentin hinnanalennuksella. Vuositasolla liikenteen arvo on kehäradan auettua noin 80 miljoonaa euroa. Hinnanalennukseksi kutsuttua voitelurahaa tarvittiin siis alle kymmenen miljoonaa vuodessa. VR:n yli puolen miljardin rahakirstussa se ei ole mitään.

Tässä on konkreettinen todiste siitä, miten monopoliaseman turvin torjutaan kilpailua. Omistajalle, eli valtiolle, eli kansalle ei jaeta osinkoja, vaan tyrkätään rahasäkkejä peliin silloin, kun on tarve lobata markkinoiden avaamista vastaan.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on jo aiemminkin huomauttanut VR:n rahojen väärinkäytöstä, tuloksetta. Kun kaukoliikenteen kilpailuttaminen taannoin uhkasi toteutua, VR sujautti valtiolle lahjuksena Pohjanmaan radan remonttiin 40 miljoonaa. Näin siitä huolimatta, että rataremontin rahoittaminen ei millään tavalla kuulu liikennöitsijän rooliin. Silloisen omistajaohjausministerin mukaan summa oli niin merkittävä, että keskustelu kilpailun avaamisesta voitiin lopettaa. Voiko lahjontaa selkeämmin siunata?

Kuinka ollakaan, tämäkin ministeri oli kokoomuslainen.

Pääkaupunkiseudulla on vaikutusvaltaisten veljien saunapiiri, jonka käsien läpi virtaa miljardien arvosta erilaisia asioita. Kokoomuslaisten maireat, kilpailunvastaiset puheet herättävät kysymyksen, mihin kaikkeen tämä lähijunapäätös on koplattu. Oliko edellisviikkoinen, outo Pisara-radan rahoituspäätös myös samaa pakettia VR:n monopolin jatkamisen kanssa? Mitä muita hankkeita saatiin nyt läpi myöntymällä joidenkin puolueiden harjoittamaan junamonopolin halaamiseen?

Sisar H.V.

Rinne ja Stubb, pahempia kuin Schettino?

KANSA MAKSAA Schettino-niminen italialainen merikapteeni tuli kuuluisaksi siitä, että ensin hän ajoi risteilylaivansa karille rehvastellakseen ja sitten pakeni uppoavalta laivaltaan ottamalla yksin pelastusveneen samalla, kun pelastusveneitä ei riittänyt matkustajille.

Ministerit Rinne ja Stubb tulivat tunnetuksi suurista lupauksistaan aloittaessaan pätkähallituksensa johtamisen viime kesänä. Rehvakkaita puheita riitti, mutta kumpikin on sulattanut puolueensa kannatuksen lähes pienpuolueluokkaan. Herrat ovat ajaneet hallituksensa, maansa talouden ja johtamiensa puolueiden kannatuksen karille.

Ainakin toinen, ellei kumpikin, uhkaa upota vaalien jälkeen oppositioon. Voi kuitenkin yrittää pelastautua pinnan yläpuolelle keräämällä Hyviltä Veljiltä vaalitukea. Kampanjointi on kallista, mutta vaalirahoituksen järjestäminen on vielä kalliimpaa – veronmaksajille, tietenkin.

Rinteen ja Stubbin pelastusveneet ovat metro ja Pisara. Rahaa ei riitä uppoavassa valtiolaivassa kärvistelevälle kansalle, ei edes lukiolaisille omiin kouluihin. Mutta jopa ministeriön itsensä tappiollisiksi ja tarpeettomiksi toteamiin tunneleihin näiltä kapteeneilta rahaa riittää. Muka.

Tavallisesti luotettavista tietolähteistä saadun tiedon mukaan tavallisesti luotettavat puoluejohtajat eivät enää olekaan luotettavia. Siksi veronmaksajien rahat pitää luvata Hyville Veljille ennen vaaleja. Siitä kiire jakaa miljardeja kun vielä on pari viikkoa valtaa nautittavana.

Ja mikäs on miljardeja jakaessa. Veronmaksajien rahat eivät ole omia koskaan. Mutta nyt ei joudu edes hallitusvastuuseen pohtimaan, mistä miljardit otetaan.

Välimeren meininkiä, Kreikan ja Schettinon mallin mukaan.

Vientineuvos Valtanen

Vuosi vaihtui, jatkuvatko juhlat

KANSA MAKSAA Kuuntelin presidentin uudenvuoden puheen. Presidentti moitti maan tapaa elää velaksi ja arveli, että Suomessa kansa on saattanut muuttua viisaammaksi kuin kansan valitsemat poliitikot. Kansa ei ehkä enää valitsekaan niitä, jotka lupaavat eniten, vaan niitä, jotka osoittavat hoitavansa asiat.

Presidentin ajatuksiin on helppo yhtyä. Ikävät asiat, taitamattomuus ja omien halujen toteuttaminen on ratkaistu velaksi elämisellä. Tällä on Suomessa pitkät perinteet jo ajalta, jolloin velka maksettiin inflaatiolla ja devalvaatiolla.

Suomi on ollut EU:n jäsen 20 vuotta ja Euromaa 13 vuotta. Mutta se ei ole ollut tarpeeksi, jotta poliitikot olisivat oppineet. Suomen poliitikkojen onneksi EU:ssa on kylliksi vielä huonommin asiansa hoitavia maita, joten Suomi luokitellaan muita paremmaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vähiten huonosti asiansa hoitava maa hoitaisi asiansa hyvin.

Puolueiden kannatusluvut eivät valitettavasti tue kovin vahvasti presidentin ounastelua kansan viisaudesta. Pikemminkin kansa näytti viisaalta hallituskauden alussa, kun hallituspuolueiden suosio pysyi pitkään vahvana. Tällä hetkellä kuitenkin suurin oppositiopuolue kärsii yhtä heikosta suosiosta kuin hallituksen pääpuolueet. Mutta kannatuslukujen kärjessä on toinen suuri oppositiopuolue, jonka kannatus ei voi perustua tekoihin hallituksessa.

Presidentti vaati pohtimaan, mistä kukin on itse valmis luopumaan, jotta velaksi eläminen loppuu. Se onkin todellinen haasteen paikka Hyville Veljille. Kun ennen taloutta korjattiin devalvaatiolla, teollisuuden Hyvät Veljet juhlivat ja kansa kiristeli luopuessaan kivoista tuontitavaroista, joihin palkka lakkasi riittämästä.

Nyt ei voi devalvoida, eikä laskea palkkoja. Nyt pitää luopua turhista asioista ja osata tehdä tarpeelliset asiat paremmin ja halvemmalla. Nyt pitää lopettaa elvyttäminen, eli veronmaksajien ja heidän vastuulleen lainattujen rahojen tuhlaaminen kaikkeen sellaiseen, mitä ei tehdä silloin, kun sen rahoittamisesta ollaan vastuussa itse.

Suomessa iso raha pyörii rakentamisessa ja sote-sektorilla. Kun ei enää lainata näiden alojen ikuiseen elvyttämiseen, se tarkoittaa sitä, että näiden kummankin alan on supistuttava. Se on kova haaste nykyään, kun julkinen sektori on ulkoistanut toimintansa sijoittajien omistamille yrityksille, joiden toiminta ei edes tunne muuta tavoitetta kuin kasvamisen.

Julkisen sektorin palveluhankintoja ei voi enää pitää yllä velaksi otetulla elvytyksellä. On kuitenkin aivan varma, että Veljet lobbaavat puolueita ja rahoittavat vaalikampanjoita, jotta ikuinen elvytys ja Velikerhojen juhlat jatkuisivat. Jos kansa on viisas, se antaa kevään vaaleissa vähiten ääniä niille ehdokkaille, joilla on kalleimmat kampanjat.

Veli Hopea

Tunneliveljien hedelmät kypsyvät

UUTINEN Helsingin seudun joukkoliikenteen lippujen hinnoista päättävä HSL ilmoitti viime tiistaina, että lippujen hinnat nousevat. Nousu johtuu siitä, että uudet junat ja uusi bussilinja nostavat joukkoliikenteen kustannuksia. Rehdisti HSL kertoi samassa tiedotteessa, että lipunhintojen nostaminen ei lopu, koska tulossa on 10-kertaa nyt kerrottuja suuremmat kustannukset katettavaksi. Kunhan Kehärata ja länsimetro saadaan käyttöön.

Ei ole ihme, että Espoon tunneliveljellä Olavi Loukolla on ollut kiire saada metronsa jatkotyömaa käyntiin. Miljardihankkeiden vaikutuksesta lippujen hintoihin ryhdyttiin Espoossa jo kyselemään, mutta Luoko kuittasi asian sillä, että HSL päättä. Ikään kuin espoolaispoliitikkojen ei siksi tarvitse murehtia siitä, paljonko he valitsijoidensa rahanmenoa lisäävät. Ja täydestä näytti menevän Espoon metrovaltuustossa 29.9.

Tietenkin on selvä, että kaupunkilaiset maksavat tunneliveljien juhlat. Helsingin metron rakentamiskulut piilotettiin kaupungin muiden kulujen sekaan ja HKL kehui metron alentavan joukkoliikenteen kustannuksia. HKL laski vain junien liikennöinnin, sillä kaupunki hoiti rakentamista varten otetut lainat. Helsingin metroveljen Seppo Vepsäläisen laskuopin mukaan metroasemien sähkö, lämpö, vartiointi, siivous ja kaikki muut kulut eivät olleet metron kuluja. Eiväthän bussifirmatkaan maksaneet mitään katujen ja pysäkkien aurauksesta ja valaistuksesta.

Mutta tunneliveljet ovat nyt kompastuneet omaan näppäryyteensä. Metrorakentaminen ulkoistettiin osakeyhtiöön, jotta kunnallinen demokratia ja viranomaistoiminnan julkisuus eivät pääse haittaamaan kaupunkilaisten rahoilla pelaamista. Tunneliveljet eivät vain tajunneet, että osakeyhtiön pitää saada jostain myös tuloja, jos se tuhlaa pari miljardia kallion paukutteluun. Siitä seuraa, ettei tunneliveljille annettuja miljardeja voikaan hoitaa huomaamattomasti, kuten Helsinki hoiti oman metronsa.

Tunneliveljien hedelmät kypsyvät vääjäämättä paljastamaan tunnelirakentamisen typeryyden. Hyvien Veljien rakastama osakeyhtiömuoto ja HSL:n kautta kierrätettävät kustannukset ja lipputulot estävät kustannusten ja kannattamattomuuden piilottamisen. Vaikka HSL:ssä istuvat pikkuveljet ja -siskot noudattavatkin vielä kiltisti isojen tunneliveljien komentoa ja laittavat kannattamattomiksi lasketut tunnelit edelleen liikennesuunnitelman ykköshankkeiksi, pakko heidän on tunneliveljille rahat kerätä.

Ainoa yllätys asiassa on, kuinka HSL:n tiedotteeseen sai kirjoittaa, että lipunhintoja korottavat tunnelihankkeet lisäävät korotustarvetta vielä 64 miljoonaa vuoteen 2017 mennessä. Ehkä HSL:ssä on pian tiedottajan paikka avoinna. Tai voihan HSL ulkoistaa tiedotuksen Hesarin kaupunkitoimitukseen. Siellä tiedetään, mitä ei saa kertoa ja miten synnytetään suuria valheita.

Vientineuvos Valtanen

Virkatehtävänä huijaaminen

VALEHTELU Jälleen kerran olen lukenut HBL:ää. Sääli, ettei HBL:ää julkaista suomeksi. Sillä väkeään jatkuvasti irtisanovan Hesarin rinnalla PKS (PääKaupunginSanomat) olisi varmasti menestyvä sanomalehti, jota moni tilaisi jopa paperisena mieluummin kuin joutavaa Hesaria.

Espoon metropelleilyn on tarkoitus siirtyä lopullisesti maan alle tämän illan Espoon valtuuston kokouksessa. Loukon käsikirjoituksen mukaan valtuusto ”päättää” Kivenlahden metron rakentamisesta, jos Louko sitä haluaa. Ja Loukohan haluaa, ja saa tämän jälkeen tehdä mitä lystää. Mitään ei enää tarvitse edes kertoa valtuustolle, koska metrohan ei ole kaupungin vaan osakeyhtiön asia. Eikä osakeyhtiön asiat kuulu kellekään. Ainakaan sille, joka maksaa.

Hinnallakaan ei ole väliä, koska Espoolla ei ole tähänkään metroon rahaa, niin se ei ole mistään muusta pois. Näin siis tulee valtuutettujen ajatella ja näinhän ne näyttävät ajattelevan. Metropäätöksen lisäksi kokouksen listalle on otettu 13 valtuutetun esittämä kysymys siitä, mitä metro oikeasti maksaa. Vastausta ei tietenkään anneta, ja valtuusto on tyytyväinen.

Valtuutetut, joiden velvollisuus lain mukaan on vastata kunnan taloudesta, eivät ole kiinnostuneet kunnan taloudesta. Espoolaiset ovat toki valinneet nämä valtuutetut, useat heistä moneen kertaan. Siten ilmeisesti espoolaiset hyväksyvät sen, etteivät Espoon valtuutetut välitä kaupungin taloudesta. Mutta asukkaidenkaan välinpitämättömyys ei vapauta valtuutettuja siitä, mitä laki heille velvoittaa.

Loukon ylimielisyys ja röyhkeys hakee vertaansa Suomen historiassa. Ihmetyttää vain, miten virkamiehet ja ministerit alistuvat siihen. Ensin Louko myönsi keksivänsä omasta päästään metrorakentamisen säästöjä, sitten hän huijaa valtiovarainministeriä uskomaan, että miljardin metrohanke maksaa kolmella miljardilla palkkoja. Nyt Louko herjaa liikenneministeriön virkamiehiä nolliksi. Ohjeet ja määräykset ovat roskaa, Louko itse tietää kaiken paremmin.

Ovatko ministerit, poliitikot ja virkamiehet näin tyhmiä ja alistuvia ja vielä myöntävät sen lupaamalla Loukolle perusteettomia rahoja?

Yksi asia Loukon käytöksestä kuitenkin tulee varmasti selväksi. Espoon ja erityisesti Kivenlahden metro on täysin turha hanke, eikä sillä ole mitään Loukon väittämiä hyötyjä. Eihän Loukon muuten tarvitse haukkua ministeriön ohjeita ja vaatimuksia rahoitusehtojen täyttymisestä.

Toisenkin asian Loukon käytös osoittaa. Loukosta ei ole virkamieheksi, sillä hänellä ei ole aikomustakaan noudattaa sitä, mitä virkamieheltä edellytetään. Louko voi esittää, että on Espoon kannalta hyvää hallintoa saada huijatuksi valtiolta Espoon omistamalle metroyhtiölle puoli miljardia euroa. Mutta tulkittiin hyvän hallinnon vaatimusta miten hyvänsä, virkamiehen työn ja päätösten valmistelun hoitaminen vastoin kaikkia lakeja ja niiden perusteella asetettuja ohjeita on pelkkää virkavirhettä.

Veli Hopea

Mustat kasöörit

Metrokorruption 1980-luvulla paljastanut Martti ”metro” Sainio kirjoitti tuomioihin johtaneesta jupakasta kirjan Musta kassa. Kirja kertoo, miten veronmaksajien rahoilla pelattiin ohi julkisen päätöksenteon ja lainsäädännön.

Metrokorruption ja siitä langetettujen tuomioiden jälkeen poliitikot ja virkamiehet hoitivat asioita varovaisemmin. Mutta kun aika kuluu ja henkilöt vaihtuvat, hyvät tavat ja huonojen tapojen seuraukset unohtuvat. Halu päästä juhlimaan muiden rahoilla on ja pysyy.

Metroa rakennettiin Helsingin taloudenpidon ulkopuolella. Metromiehillä oli oma kassa, joka ei kuulunut Helsingin budjettiin. Sieltä sai ottaa rahaa omin päätöksin ja sellaisiin tarkoituksiin kuin halusi. Ei tarvinnut kysyä lupaa eikä selitellä jälkikäteen.

Julkisen rahankäytön avoimuudelta ja kontrollilta piilossa olevien mustien kassojen nimi on nykyään osakeyhtiö. Kun kunnan tai valtion toiminta siirretään kunnan tai valtion omistamaan osakeyhtiöön, sulkeutuvat tilikirjat kuntalaisilta, mutta pankkitilit aukeavat näiden yhtiöiden johtajille, mustille kasööreille.

Suomen suurin musta kassa lienee VR-yhtymä. Sitä ei valvo kukaan, mutta sen johto valvoo ja komentaa omistajaansa eli Suomen valtiota. Kassassa on omaisuutta 1,8 miljardia euroa. Se ei tuota mitään, sillä monopolikassan johto jakaa rahaa vain itselleen, ei omistajalle, kuten osakeyhtiössä kuuluisi. Ministerit ja kansanedustajat tekevät kuten musta kasööri sanoo. Uusinkin liikenneministeri laulaa tuttua laulua siitä, miten on pakko uskoa VR:n johtajaa, vaikka omin silmin näkisi asioiden olevan toisin.

Suurin kunnallinen musta kassa lienee Länsimetro Oy. Sen kasööri Olavi Louko on saanut jopa tuomion korruptiosta. Louko tähtää kuitenkin korkeammalle kuin kollegansa VR:ssä. Tällä hetkellä tekeillä olevan metron arvo on noussut ”vasta” miljardiin. Niinpä on kova kiire lobata ja valehdella ja saada siten käyntiin metron jatko, joka tuplaa kassan arvon. Mustien kasöörien kuninkuuspaikkaa tukee myös se, että Louko pyörittää Espoon budjetin ulkopuolisia miljoonahankkeita muussakin rakentamisessa.

VR ja Länsimetro Oy jäävät kuitenkin kioskitasolle, jos valtakunnankasööri Antti Rinne pääsee perustamaan oman mustan kassansa, Remontti Oy:n. Laadukkaan suomalaisen rakentamisen tuloksena maa on täynnä homehtuneita ja mätäneviä kouluja, joita varten Remontti Oy perustettaisiin. Kouluja on 12 miljardin euron arvosta.

Rinne ei edes peittele oman mustan kassansa törkeyttä. Valtion taloudenhoidosta vastuullinen ministeri sanoo avoimesti, että Remontti Oy:n tarkoitus on kiertää valtion taloudenhoidon sääntöjä ja rajoja. Eikä ihan pikkuasiassa, sillä Remontti Oy:n koko olisi neljännes Suomen valtion budjetista.

Missä on tämän päivän Metro-Sainio? Kuka lobbaa kansalaisten ja veronmaksajien puolesta, kun kaupunginvaltuutetut taputtelevat olalle ja kiittelevät, kun musta kasööri saa lahjustuomion?

Veli Hopea

Tunneliveljien puppugeneraattori pörisee

VALEHTELU Ei ole yllätys, että tunneliveljet kantoivat kortensa minihallitusneuvottelujen kekoon. Kyllönen ei ole enää pitämässä veronmaksajien puolta siinä, ettei rahaa hävitetä päättömiin liikennehankkeisiin. Valtiovarainministeriksi pakotetun lakkokenraali Antti Rinteen asenne on täysin päinvastainen. Rinne on valmis ottamaan valtiolle velkaa mihin hyvänsä, mikä tietää rahaa rakennusteollisuudelle. Tuhlaamisen nimi Rinteen kielenkäytössä on elvytys.

Parin miljardin urakkahaaveisiin kannattaa panostaa jopa teettämällä ”tutkimuksia” VTT:llä, jotta muutetaan Espoon metroveljen Olavi Loukon hölynpölyselitykset tosiksi. Oikeasti Louko ei esitä mitään uutta. Samat selitykset olivat jo Kyllösen pöydällä maaliskuussa. Mutta tietenkin vanhoilla valheilla kannattaa yrittää, kun ministerit ovat vaihtuneet.

Hesarin Marko Junkkari kirjoitti osuvasti kolumnissaan päivästä murmelina. Tuntui todella siltä, että tänä aamuna sai lukea jonkin menneen vuoden Hesaria.

Seudun liikennehankkeissa Kivenlahden metro ja Pisaratunneli on lykätty vähintään 10 vuoden päähän. Tätä mieltä on joukkoliikenteestä vastaava HSL hiljan julkaistuissa suunnitelmissaan. Liikennevirasto selvitti jo viime talvena itselleen, ettei Pisara vaikuta Helsingin aseman eikä muunkaan Suomen junaliikenteeseen, koska pullonkaula on Pasilan asema. Helsinki teki syksyllä selväksi, ettei sillä ole aikomusta maksaa Pisarasta mitään ainakaan kymmeneen vuoteen.

Mutta murmelipäivä alkaa uudelleen joka aamu. Niinpä tunneliveljet palaavat viime vuoteen, ja Hesari pönkittää koko sivun jutulla paluuta menneisyyteen.

Miljardi on niin iso raha, että sen voisi luulla piristävän taloutta väkisin. Mutta tosiasiassa ei tarvita kummoistakaan ymmärrystä tajuamaan, että tunnelinporaus ei elvytä mitään.

Suunnitteluun menee aluksi pari vuotta, mutta konsulttitoimistojen lihottaminen ei kansantaloutta auta. Jos auttaisi, niin tänä vuonna päättyvä Pisaran suunnittelu olisi jo auttanut. Tunnelinporaus, johon siis päästäisiin parin vuoden päästä kun Rinne ei enää ole ministeri eikä Stubbikaan luultavasti pääministeri, elvyttää lähinnä etelä-Euroopasta tulevan halpatyövoiman markkinoita.

Asemien rakentamiseen päästään sitten, kun 4–5 vuoden päästä eduskuntavaalit ovat jälleen ovella. Nämä työmaat elvyttävät lähinnä Viron taloutta, koska pääkaupunkiseudun rakennustyöläisten pienet palkkarahat kulutetaan siellä.

Louko, Mäkelä ja Hesarin toimitus voisivat kerran matkustaa itse metrolla ja tehdä retken Kalasatamaan. Siellä on jo metroasema ja metroliikennettä, asemakaavat tehty ja rakennusluvat myönnetty. Silti valtava työmaa seisoo, kun suuruudenhullut suunnitelmat eivät mene kaupaksi.

Kalasatama on sentään Helsingin kantakaupunkia, ei espoolaisia metsiä. Jos 50 tuhannen asukkaan kerrostaloasunnot olisivat menestys, rakennusliikkeet tekisivät ne ilman julkista tukea. Mutta silloinkin Espoon väkiluvun 20 prosentin kasvu kestäisi ainakin 15 vuotta. Ja sinä aikana tulee ja menee monta lamaa, hallitusta ja ministeriä.

Jos Rinne haluaa sekä elvytystä että lahjoittaa rahaa pääkaupunkiseudun rakennusteollisuudelle, niin osoite on Kalasatamassa. Valtio voi rakennuttaa Kalasataman keskuksen, se käy nopeasti, sillä kaikki on aikuisten oikeasti valmiina. Tosin Kalasataman duunarit eivät äänestä Rinnettä ja Suomen demareita.

Veli Hopea

Shokkiuutinen: Suomen velikerhot lakkautetaan

VALTA Suomi ottaa käyttöön avoimuuden ja demokratian. Päätös tulee voimaan heti. Tämä merkitsee uusien vaalien lisäksi satojen nykyisten virkamiesten uran päättymistä ja laajoja muutoksia yhteiskunnassa.

Avoimuudesta on säädetty laaja lakikokonaisuus. Sen mukaan kaikki poliittiset päätökset tehdään jatkossa täysin läpinäkyvästi. Suljettujen ovien takana pidettävät kokoukset loppuvat. Tämä koskee niin eduskunnan valiokuntia kuin kuntien lautakuntia. Samoin maakuntahallinnossa ei sallita yleisöltä suljettuja kokouksia.

Laki koskee virallisten kokousten lisäksi kaikkea vaikuttamistoimintaa. Eduskuntaan ja kunnantaloille järjestetään jatkossa erillinen julkinen tapaamistila, jossa etupiirit ja yritykset voivat käydä keskusteluita poliitikkojen kanssa. Kaikki keskustelut julkaistaan netissä. Avoimuuslain rikkominen on laissa säädetty ankarasti rangaistavaksi. Vähimmäisrangaistus on kaksi vuotta ehdotonta vankeutta kaikille asianosaisille.

Suuressa reformissa ovat mukana myös mediat. Sanomalehtien ja sähköisten medioiden tehtäväksi on yhdessä sovittu päätöksenteon kriittinen seuraaminen ilman julkaisijan omia vaikuttamisintressejä. Lehdet luopuvat pääkirjoituksista, ja irtisanovat 1.4.2014 alkaen kulmahuoneisiinsa pesiytyneet, lähinnä keski-iän ohittaneista konservatiivisista miehistä koostuneet artikkelitoimitukset. Kallispalkkaisten pääkirjoittajien tilalle perustetaan jokaiseen mediaan tutkivan journalismin yksikkö, jota yhteiskunta tukee myös taloudellisesti. Tuen suuruus riippuu tutkivan journalismin laajuudesta. Median minkäänlainen sekaantuminen taloudellisiin hankkeisiin säädetään laissa rangaistavaksi. Vähimmäisrangaistus on kaksi vuotta ehdotonta vankeutta.

Avoimuus laajenee myös erilaisiin suuriin hankkeisiin. Kaikista yli 100 miljoonan euron hankkeista järjestetään kansanäänestys. Kaikista yli 50 miljoonan euron hankkeista on teetettävä hyöty-kustannuslaskelma riippumattomalla taholla. Samalla lopetetaan maan tapa "myydä" hankkeet poliitikoille alihintaisina. Hinnannousuista peritään jatkossa osa suoraan vastuuhenkilöiden palkasta. Yli 20% hinnannousut siirtyvät automaattisesti rikostutkintaan, ja minimirangaistukset ovat ehdottomia vankeustuomioita.

Virkamiesten ja poliitikkojen matkat sidosryhmien kanssa loppuvat. Jatkossa kaikki tapaamiset on järjestettävä hankkeen välittömässä läheisyydessä. Tämän ennustetaan lisäävän radikaalisti työtehoa ja Suomen kilpailukykyä.

Kansalaisilla on mahdollisuus ilmiantaa avoimuuspuutteet, jotka ratkaisee erillinen, tehokkaasti toimiva avoimuusvirasto. Muuten hallintoa leikataan reippaasti. Uuteen, rehelliseen yhteiskuntamalliin sopimattomat virkamiehet irtisanotaan alkaneella viikolla. Henkilöt korvataan avoimuuteen sitoutuvilla, ja samalla tarkistetaan palkkoja kohtuullisiksi. Kansanedustajien palkat puolitetaan 1.4.2014 alkaen.

Useissa kaupungeissa on tänään järjestetty spontaaneja kansanjuhlia demokratiaan ja avoimuuteen siirtymisen kunniaksi.

Lukuisat hyvät veljet sen sijaan ovat kommentoineet tilannetta tyrmistyneinä. "Näin ei kyllä voida toimia, eaaa", kummasteli naama nurinpäin päässä Veli Backman. Veli Orpo luimisteli eduskunnan käytävillä ja kapsahti pyytämään tukea Veli Katajalta. Sisar Hautalaa keljutti, kun hän ei osannut omia tätä reformia nimiinsä. Veljet Sauri ja Pajunen etsivät hätäuloskäyntiä kaupungintalosta.

"Olen nyt matkalla kesämökille", tiuskaisi Veli Lahdenranta ja korjaili hermostuneena silmälasiensa asentoa. Veli Loukoa ei enää tavoitettu, ja tuskin koskaan tavoitetaankaan.

Myös talouspiireissä rotat poukkoilivat sekaannuksessa rahalaivan kannella. "Suami tästä kärsii", mutisi Veli Kummola naama punaisena ja pakkaili setelisalkkua Sveitsin matkalle. Veli Wahlroosia ei tavoitettu, sillä hän jonotti passia Ruotsin konsulaatissa.

Pörssikurssit nousivat tänään rajusti, ja Suomeen odotetaan maailmalta nyt satoja tuhansia hyvin koulutettuja, sivistyneitä ihmisiä tekemään rehellistä työtä demokratian ja avoimuuden valinneen yhteiskunnan puolesta. Heidän panoksensa korvannee moninkertaisesti sen, että muutama tunkkainen hyvä veli sekä muutama veroparatiisiyhtiö poistuu Suomesta loisimaan suotuisampiin olosuhteisiin.

Ylioppilas Puupponen

Stetson–Harrison, suomeksi Louko–Mäkelä

VALEHTELU Valtio-opin professori Matti Wiberg kirjoitti maanantain HS:n vieraskynässä ajankohtaisesta aiheesta, julkisen päätöksenteon perusteluiden puutteesta. Wiberg arvosteli sitä, että Suomessa yhteiskunnan uudistustyö ei enää perustu tieteelliseen näyttöön, vaan yksittäisten selvitysmiesten ajatuksiin. Uudistusten toteutumista ei myöskään seurata. Samoja virheitä siis tehdään yhä uudelleen.

Wiberg totesi, että ensin tehdään poliittinen päätös, sitten aletaan keksiä sopivia perusteluita. Jos perusteluita kysytään, ne ovat salaisia. Wiberg kutsui tätä Stetson–Harrison -menetelmäksi, eli vedetään hatusta.

Hesarin oma toimitus ei taida lehden vieraskyniä lukea, vaikka linkkaakin Wibergin kolumniin. Keskiviikkona pääkirjoitus kehui valtiovarainvaliokunnan vaatimusta metron jatkamisesta. Pääkirjoitus toistaa valiokunnan mietintöön kopioituja valheita, joita on valiokunnalle syöttänyt Espoon metroa puuhasteleva toimialajohtaja Olavi Louko.

HBL:n haastattelussa eilen torstaina Loukon vauhti vain kiihtyi. ”Ei ole olemassa konsulttia, joka tietää metrorakentamisesta enemmän kuin minä”, kehuu rakennusalan lahjuksista tuomittu toimialajohtaja 40 vuoden kokemuksella. Uhoamisellaan Louko perustelee sitä, miksi hänen Stetson–Harrison -menetelmällä esittämänsä Kivenlahden metron hinnanalennus riittää, eikä valtion rahoituspäätöstä varten tarvita muita laskelmia.

Muutamassa päivässä on valiokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) kuitenkin kääntänyt jo kelkkaansa Loukon väitteiden suhteen. Viime viikolla Sasi hehkutti metron vahvoja perusteita kaataa kaikki muut hankkeet. Eilen Sasi myönsi HBL:n jutussa, että hallitus ei anna kehysriihessä metrolle rahaa ilman kunnollisia perusteluita.

Loukon luvut ovatkin ”vakuuttavia”. Pitkin syksyä Louko on selittänyt, että metron hinta laskee 100 M€, kunhan valtio antaa rahaa ja Louko saa antaa uudet urakat nykyisille louhijoille. Valiokunnalle Louko esitti, että säästö voi olla 100–200 M€. HBL:ssä tänään alaraja on noussut 150 M€:oon.

Tosiasiassa Loukon miljoonilla ei ole mitään aihetta, koska mitään välitöntä louhintojen jatkamista ei ole olemassa. Ensin on kairattava kallioperätutkimukset ja sitten suunniteltava tunneli ennen kuin on edes mahdollista louhia. Kaikki on kilpailutettava, myös louhinta, eikä mikään takaa, että työn saa nykyinen urakoitsija. Ellei Louko 40 vuoden kokemuksellaan junaile kauppoja saunan lauteilla. Mutta ei sopupeliurakoitsijakaan pääse töihin kuin vuoden päästä.

Kaupunginjohtaja Mäkelän Espoon nimissä allekirjoittama valtiovarainvaliokunnalle annettu lausunto sisältää Loukon väittämälle hinnanalennukselle toisenkin selityksen, maanrakennusindeksin nousun. Indeksin arvo on epäilemättä alhaisempi aiemmin kuin muutaman vuoden kuluttua. Mutta ei siinä ole kyse kustannusten vaan rahan arvon muutoksesta, joka ei ole mikään säästö.

Louko on kestinnyt valiokunnan liikennejaosta, joka ei ole pitänyt tarpeellisena kysellä muiden kaupunkien mielipiteitä siitä, että ne eivät saa mitään kun Espoo saa taas ja paljon enemmän kuin muut olisivat tarvinneet. Louko lupasi Espoosta lausunnon, jota valiokunta sai sopivalta osin kopioida mietinnökseen. Mutta miksi valiokunta haluaa niin innolla lainata valtiolle rahaa annettavaksi Loukon metroon?

Vastaus löytyy sekä Espoon lausunnosta että hallituspuolueiden ahdingosta. Nyt käydään kauppaa vaalirahoituksella, ja hallituksen kärkipuolueet tarvitsevat muhevat vaalibudjetit eduskuntavaaleihin 2015. Iso vaalirahoitus irtoaa sieltä, missä pyörii iso raha, eli rakennusteollisuudesta.

Kivenlahden metro itse tulee maksamaan miljardin. Metron myötä Louko lupaa rakentajille 3–5 miljardin muut rakennusurakat Espoossa. Nykyhallituksen on lisäksi helppo luvata metrorahat, koska niistä joutuu vastaamaan seuraava hallitus.

Vasemmistoliitolle on tuskaista toimia hallituksessa punavihreän oikeiston takuupuolueena. Eikä Arhinmäen klaanin kannata muutenkaan laskea rakennusteollisuuden rahoituksen varaan. Niinpä liikenneministeri Kyllönen (vas) on ainoa, joka uskaltaa edes vihjaista metroa vastaan. Kyllönen sanoi, ettei valiokunnan lupaamia metrorahoja ole olemassa.

Stetson ja Harrison ovat tunnettuja brittiläisiä hattumerkkejä. Suomalainen tuskin näitä brändejä tuntee. Laatuhattuja kun ei juuri käytetä Suomessa eikä myydä Stadiumissa, H&M:llä tai Dressmanilla. Mutta onneksi ilmaisulle löytyy osuva lokalisointi eli suomalainen vastine: Louko–Mäkelä -menetelmä. Espoolainen lahjusrikoksesta tuomittu toimialajohtaja ja kaupunginjohtaja kun selittävät halujensa perusteluksi mitä hyvänsä puutaheinää sattuvat päissään keksimään.

Veli Hopea

Sähkeuutisia Veli-Suomesta

KANSA MAKSAA Tässä Hyvä Veli -sähkeuutiset, hyvää iltaa, tyhmä kansa.

Aluksi kotimaasta: Fortum on myynyt sen sähkönsiirtoverkon, jonka myymisestä hallituksen ministereillä ei ollut vielä muutama viikko sitten eduskunnan kyselytunnilla mitään tietoa. Silloin kuulimme, että tällaista vasta tutkitaan, eikä mistään myynnistä ole päätetty. Nyt on, joten olkaa hiljaa.

Lopuksi kotimaasta: Espoon kaupunginjohtaja ihmettelee, miksi lainvoimaisen lahjustuomion äskettäin saanutta Espoon teknistä johtajaa Olavi Loukoa pitäisi jollakin tavalla rangaista esimerkiksi erottamalla hänet. Luottamushan on täydellinen: suhdetoiminta rakennusliikkeiden kanssa sujuu veljien kannalta luottamuksellisissa merkeissä. Muut olkaa hiljaa.

Lopuksi kyselytutkimus. Kumpiko tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi,

a) Sisustusremonttejaan työnantajalla maksattava, keskihintaisella mutta avokattoisella bemarilla ajava bimbo kuntien eläkevakuutusjohtaja vai

b) Rakennusliikkeiltä lahjuksia vastaanottava, miljardiluokan kyseenalaisia jättiostoksia junaileva suuren kaupungin tekninen johtaja?

Väärän vastauksen voitte saada laskemalla median kummastakin asiasta kirjoittamat merkkimäärät sekä muistamalla, kumpi joutui eroamaan. Nyt ei näy markojunkkareita eronkiilto silmissä virnistelemässä, kun oma kaveri Espoon organisaatiossa on tapetilla.

Voitte vastata ympyröimällä haluamanne vastauksen näyttöönne vaikkapa naulan kärjellä. Näin muistatte jatkossakin, että veljet voittavat aina.

Ylioppilas Puupponen

Tunneliveljiltä potkut Ailukselle?

ELÄKELÄINEN MAKSAA Kevan toimitusjohtajan Merja Ailuksen potkujen uutisoinnissa on siirrytty asian painamiseen unohduksiin. Ilmeisen perusteeton erottaminen saatiin hoidetuksi sopivalla huonolla julkisuudella. Tehtävä on täytetty ja nyt on aika unohtaa koko juttu. Varoiksi oli enää julkisuudessa kerrottava, että erottamiseen osalliset, siis kyseenalaisella suhmuroinnilla Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi valittu Laura Räty ja muukin Kevan hallitus saavat synninpäästön Kevan valtuuskunnan siunauksella.

Tässäkö tämä muka oli, ja valtakunnassa on taas kaikki hyvin, koska yksi ylipalkattu johtaja on palkittu 300.000 eurolla pysymään hiljaa siitä, mistä oli todellisuudessa kysymys? Edes potkut saanut Ailus ei ole pettynyt. Arto Nybergin haastattelussa sunnuntaina 25.11. Ailus ei vaikuttanut aiheettomasti pois potkitulta johtajalta, kun hän hyväntuulisena kertoi ansioistaan menneessä johtajan tehtävässään.

Ailuksen erosta väännettiin kättä Kevan hallituksessa tuntikaupalla perjantaina 23.11. Mutta viraston hallituksen puheista ei kerrota kansalaisille mitään. Vaikka hallitus istui koko illan, muodollisesti se piti kokousta vain puoli tuntia sen jälkeen, kun asiat oli ensin sovittu hallituksen istunnossa, joka ei ollut hallituksen kokous.

Avoimena on kysymys siitä, kuka ja miksi halusi Ailuksen syrjään? Kenen etu oli puuttua Kevan 35 miljardin euron hyvin tuottavan sijoitussalkun hoitajaan? Tietenkin sen, joka haluaisi Kevan rahaa omiin tarkoituksiinsa.

Tämä ongelmahan on tunneliveljillä, joilta on rahantulo loppumassa länsimetron ja Kehäradan kanssa. Valtiolla ei ole jaettavaa tunneliveljille, vaikka halu on poliitikkoihin voideltukin. Mutta eihän Kevan rahakasassa tunnu juuri missään, jos siitä lohkaistaan muutama prosentti ”hyvään tarkoitukseen”.

Oliko keskustalaisen Ailuksen julkisuudelta salattu virhe se, että hän kieltäytyi rahoittamasta metroa ja Pisara-rataa?

Ailuksella on ollut tunnelirahoituksesta kieltäytymiseen hyvä syy puhtaasti taloudelliselta kannalta, sillä tunneleihin rahat pitäisi antaa käytännössä ilmaiseksi verrattuna Kevan nykyiseen sijoitussalkkuun. Eikä tunneleita voi myydä kellekään, kuten osakkeita ja rahasto-osuuksia, kun salkkua hoidetaan myymällä huonoja ja ostamalla hyviä sijoituksia.

Keskustalla taas on ollut tunnelirahoituksesta kieltäytymiseen hyvä syy aluepoliittiselta kannalta. Antoihan keskustalainen liikenneministeri viime hallituskaudella jo liki miljardin valtion rahaa Helsingin seudun tunneleihin. Siksi tällä kerralla voisi hallitukselta olettaa rahaa löytyvän edes muun Suomen kaupunkeihin, vaikkei maaseudulle rahaa saisikaan.

Kun Ailuksen rahoitustulppa on nyt saatu vedetyksi pois, tunneliveljet ottavat jo vauhtia. Mutta pysyvät tietenkin itse piilossa julkisuudelta. Sanansaattajaksi on pantu SAK ehdottamaan tunnelirakentamisen siirtämistä julkisen kontrollin ulottumattomiin osakeyhtiöön.

Osakeyhtiö onkin kaikin puolin kätevä tapa hoitaa viranomaisille kuuluvia tehtäviä. Kaikki on lupa salata ja johtajille saa tehdä sopimuksia, joita eivät rajoita kohtuullisuus eivätkä lait virkamiehistä. Espoossahan tätä on Länsimetro Oy:ssä menestyksellä harjoiteltu. Kaupunki rakentaa miljardin metroa, vaikka ei ole koskaan päättänyt rakentamisesta saati varannut ja myöntänyt siihen rahaa.

Valtiovarainvaliokuntakin näyttää löytäneen metroon rahaa, jota ennen Ailuksen potkuja ei ollut. Kevään kehysriiheen ehdotetaan päätöstä Espoon metron jatkamisen rahoittamisesta, vaikka muilta liikennehankkeilta vaaditusta kannattavuudesta ei ole edes vääristeltyä laskelmaa, kuten sentään on Pisara-radasta.

Nykyinen hallitus maksaa Espoolle metrorahaa keskustalaisen ministerin päätöksen perusteella, joten nyt päätettävät metrorahat tulevat seuraavan eli Keskustajohtoisen hallituksen maksettaviksi. Niinpä myös Keskusta on sitoutettava tähänkin tunnelipäätökseen. Infraosakeyhtiö on siinä hyvä veto, sillä onhan puolue jo liputtanut infraosakeyhtiön puolesta.

Paremmaksi hyvitykseksi Keskustalle luvataan taas jotain turhaa pikkunäperrystä kuten viime kerrallakin. Silloin Paavo Väyrynen ostettiin metron ja Kehäradan taakse Kemijärven radan sähköistyksellä. Hyvä porkkana esiteltiinkin jo: maaseudun pikkutiet. Eli halvalla on taas Kepu kaupan. Muutama kymmenen miljoonaa maaseudulle, ja Kepu antaa pari miljardia Helsinkiin.

Veli Hopea

Harmaa talous kuriin: kukkien kastelu verolle

RIKOS Joskus kauan sitten oli aika, jolloin ihmiset välittivät toisistaan, seurasivat miten naapurilla meni, ja auttoivat toisiaan, jos oli tarve. Elettiin yhteisöissä, jotka olivat enemmän kuin asukkaidensa summa. Koska yhdessä voitiin tehdä asioita, joihin ei yksin pysty.

Nykyään valitetaan yhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden puutetta. Ihmetellään, miten ei naapurista välitetä sen vertaa, että huomattaisiin kun naapuri kuolee. Sillä enää sitä ei huomaa edes ulosottomies, koska pankki hoitaa maksut automaattisesti, kun eläke tulee asuntoonsa muumioituneen vanhuksen tilille.

Siellä täällä yhteisöllisyys on tehnyt paluuta, jopa kaupungeissa. Nykyaikaiseen tapaan yhteisöt syntyvät toisin kuin ennen kylän raitilla. Kylän raitti on nyt netissä, jossa on voinut kysyä apua ja löytää kaverin, joka osaa auttaa siinä, mitä itse ei taida.

Mutta hui kauhistus. Sehän on laitonta! Aikapankki on järjestäytynyttä rikollisuutta, harmaata taloutta pahimmillaan. Eihän talkootyöstä ja kaverin auttamisesta makseta veroja!

Joitain vuosia sitten verotuksella oltiin lopettamassa erityisesti nuorten tyttöjen suosima hevosharrastus. Tallin pitäjän olisi pitänyt maksaa ennakkoveroa jokaisesta tytöstä, joka tuli omaksi ilokseen hoitamaan rakastamiaan hevosia. Kas kun ei lisäksi keksitty periä myös huviveroa!

Todellista harmaata taloutta ovat mm. rakennusalan loputtomat alihankintaketjut sekä valehtelun ja korruption voimalla pyörivät miljardiurakat, joissa kunta tai valtio maksaa ja hyvät veljet hykertelevät. Taikka kunnan toimintojen ulkoistukset hyvän kaverin firmalle. Mutta näitä ei saa edes tutkia, koska takuumiehet ovat yhteiskunnan huipulla.

Harmaan talouden selvitysyksikkö taitaa purkaa asiassa turhautuneisuuttaan. Kun todelliseen harmaaseen talouteen ei saa puuttua, pitää keksiä jotain puuhastelua. Kuten naapurin loma-ajan kukkien kastelun verottaminen.

Ehkä tämä onkin piiloviesti meille kansalaisille. Että ymmärtäisimme vaatia tilille todellista harmaata taloutta.

Vientineuvos Valtanen