Veturimiesten skisma

VALTA | Veturinkuljettajien lakko paljastaa yllättäviä seikkoja rautatiealan sisällä.
Tavallisesti työmarkkinariidoissa työnantajaosapuoli pyrkii tarjoamaan työntekijäpuolelle mieluiten kaikkea muuta paitsi selvää rahaa, prosentteina tai euroina.

Nyt RAU:n ja PALTA:n välisessä työriidassa ollaan siitä mielenkiintoisessa tilanteessa, että palkankorotuksista on saavutettu sopu, mutta lakkoon on menty viikkolepoa koskevan erimielisyyden vuoksi. Työntekijäpuoli ei siis pyydä lyhennystä työaikaan, vaan pidennystä viikkolepoon, joka on tällä hetkellä 56 tuntia.

Veturinkuljettajien tyytymättömyys työvuorojen järjestelyyn ei ole aivan uusi asia, sillä siitä on kirjoitettu RAU-lehdessä ja sen edeltäjässä, Veturimies-lehdessä ainakin vuosikymmenen ajan. Tänä aikana vuorosuunnittelun avuksi on otettu automatisointi, joka on kuljettajien enemmistön mielestä vain pahentanut työvuorojen silppuuntumista.

Työvuorosuunnitteluohjelmisto on kuitenkin vain niin viisas tai tyhmä kuin sen käyttäjänsä. On käynyt ilmi, että kuljettajakunnassa on kahden kerroksen väkeä: Hevosmiehiä ja herraskuljettajia. Hevosmiehet ajavat keikan toisensa perään siinä järjestyksessä kuin ne tarjolle tulevat, herraskuljettajat taas siten kuin se heille parhaiten sopii.

Osa kuljettajista on esimerkiksi ilmoittanut, ettei raskaiden taakkojen nostaminen sovi. Niinpä heidän ei tarvitse ajaa tavarajunia, koska vuorolla täytyy nostaa 15 kilon (!) painoinen kytkin veturista kiinni ensimmäiseen vaunuun. Miten tällaisia oikeuksia sitten ansaitaan? Toisinaan kumartamalla lääkärille, toisinaan ammattiliitolle.

Työnantajan ominaisuudessa Liikemies Hunttala ymmärtää oikein hyvin, mistä nyt riidellään. Erilaisilla nokkimajärjestyksillä työvuorosuunnittelusta saadaan aikaiseksi sietämätön päänsärky. Istumalla pitkään liikaa sylikkäin veturinkuljettajien kanssa, VR:n johto on tehnyt itselleen liian kalliiksi hankkiutua eroon niinsanotuista virherekrytoinneista. Inhimillisesti katsottuna 64 tunnin viikkolepo voi ollakin kohtuullinen vaatimus, mutta näissä oloissa ei kannata ihmetellä, miksi työnantajaosapuoli ei ole valmis tästä asiasta neuvottelemaan.

Osa vastauksesta riitaan olisi siis RAU:n omissa käsissä, mutta se on väärä. Jos haluja omien rivien suoraksi komentamiseen ei ole, ei kannata ihmetellä jos työnantajapuolellakaan ei ole suuria neuvotteluhaluja.

Liikemies Hunttala

Metroveljet lahtaamassa HKL:ää

Korona on ollut mukava julkisuuden täyttäjä. Sen suojassa on saanut rauhassa järjestää julkisuutta kestämättömiä asioita, kuten junakaluston mittavan romutuksen ja Helsingin liikennelaitoksen muuttamisen osakeyhtiöksi. Jälkimmäistä puuhaavat metroveljet, eikä kukaan muu tiedä, miksi. Ja siksi ratikat ja metrot eivät loppuviikosta kulkeneet ja ay-johtaja pyyteli asiaa anteeksi yleisönosastolla.

Metro- ja raitioliikenteessä ei ole ollut kilpailua vaan monopoli. Helsinki on rahastanut naapurikunniltaan hyvitystä siitä, että metrossa ja ratikoissa matkustavat muutkin kuin helsinkiläiset. Raha kiertää HSL:n kautta.

Helsinki laskuttaa HSL:ltä sekä HKL:n kustannukset että voittoa, jonka nimi on pääoman tuotto. Muodollisesti muuta ylimääräistä ei laskuteta, mutta Helsinki saa hoitaa liikennelaitoksensa miten haluaa. Tehokas ei tarvitse olla, kun ei ole kilpailijaa, joka voisi olla tehokkaampi ja tarjota palvelut HSL:lle halvemmalla ja parempina.

Monopoli näkyykin HKL:n kehityksessä. Ennen HSL-aikaa HKL julkaisi avoimesti kustannuksensa, koska liikelaitoksen toimiessa Helsingin sisällä kaupungilla ei ollut mitään syytä kupata rahaa itseltään. Metron laajeneminen Espooseen muutti kaiken. Helsinki alkoi rahastaa Espoota ja uusi metron osa piilotettiin osakeyhtiöön, joka lakkasi kertomasta vaikeat asiat edes omistajilleen. HKL:n kustannuslaskelmat loppuivat.

Vuosien väännön jälkeen HSL sai vihdoin kilpailuttaa lähijunat. Vaikka aiempi monopolitoimija VR voitti, kilpailu paljasti VR:n lypsäneen kunnilta roimaa monopolilisää. Sama palvelu maksaa HSL:lle nyt 30 % vähemmän kuin monopolissa. HSL uskoo, että sama kupla sisältyy myös metron ja raitioteiden toimintaan.

Toisin kuin lähijunien kanssa, mikään laki ei ole pakottanut HKL:n monopoliin. HKL:n ja HSL:n sopimus päättyy 2024. EU:n laki takaa nykyään oikeuden kaikille liikenneyrityksille päästä tarjoamaan myös raitiotie- ja metroliikennettä. HSL haluaa kilpailuttaa, ja liikelaitos ei voi osallistua kilpailuun. Siinä olisi peruste OY-muutokseen. Mutta metroveljet eivät tavoittele ikävää kilpailua.

Sadoilla sivuilla perustellaan poliitikoille, että OY pitää tehdä, mutta kilpailua ei kuitenkaan tule. HKL:n johdon palkat nostetaan, poliitikoista koostuvasta ikävästä johtokunnasta ja julkisuuslaista päästään eroon, ja eroon halutaan myös kuljettajien työehtosopimuksesta. Kun HKL:n henkilökunta lakkaa olemasta kunnan työntekijöitä, loppuvat työntekijöiltä monessa kohdin paremmat työehdot kuin osakeyhtiöissä.

OY-muutoksella lakaistaan maton alle HKL:n todelliset ongelmat. Osaaminen ja henkilöstön hoito ovat kuralla. Monet avainhenkilöt ovat lähteneet HKL:stä, minkä jälkeen HKL ostaa heidän palveluitaan kovalla hinnalla ja kilpailuttamatta. Kun HKL muuttuu OY:ksi, näitäkään hankintapäätöksiä ei enää näe mistään.

Miksi OY-muutos tehdään? Mitä jää jäljelle, kun OY ei tuokaan HSL:lle odotettua 30 %:n kustannussäästöä. Muutoksen ainoa vaikutus on HKL:n johdon aseman pönkittäminen. Johto pääsee eroon kaikesta, mitä se pitää itselleen ikävänä. Mutta sen ei tarvitse edelleenkään tehdä mitään toimiakseen paremmin ja tehokkaammin kuin nyt.

Valtuusto käsittelee OY-muutosta keskiviikkona. Koska valtuustoryhmien todelliset vallankäyttäjät on sitoutettu OY-muutokseen, ryhmäkuri takaa, että metroveljet saavat tahtonsa läpi. Olisi vain kiintoisaa nähdä, miten innokkaasti veljet OY-asiaa ajaisivat, jos muutos tarkoittaisi sitä, että johto joutuisi hakemaan töihin uuteen osakeyhtiöön. Uskaltaako kukaan valtuustossa ehdottaa tätä?

Vastaus on jo tiedossa, ei uskalla.

Veli Hopea

Rätykratian paluu

VALEHTELU Timo Räty on jo AKT:n entinen puheenjohtaja, ja liitolla uusi vetäjä. Räty keskittyy oikeustaisteluun alaisiaan vastaan, liitto itse vaikuttaa tervehtyneen niin työnantajana kuin edunvalvojanakin.

Mutta ei mitään hätää, sillä mielivalta elää vielä taudin paikallispesäkkeissä. AKT:n tontilla on tänä vuona nähty useita heppoisia ja omituisia työtaisteluita, joille ei etsimälläkään tahdo löytyä järjellistä, saati laillista perustetta.

Milloin on työvuorot ikävät, milloin työkaluissa jotain pientä vikaa. Kun media kysyy tarkennuksia, lausutaan muutaman virkkeen lehdistötiedotteessa esitetyt väitteet uudelleen.

Paikallispesäkkeissä on mitä ilmeisimmin menossa joku liittoveljien valtataistelu, sillä lakkotempauksia pidetään vuorotellen Vantaalla ja Espoossa. Onko joku valintakokous lähestymässä, ja tarvitaan näyttöjä?

Näytöillä ei noissa piireissä tarkoiteta työntekijöiden aseman onnistunutta ajamista, vaan lakkoilua. Syyt kyllä keksitään vaikka keksimällä, ja neuvotteluita ei edes ehdoteta.

Näin tapahtui viimeksi viime viikolla Espoossa, jossa yhtäkkiä, pimeänä torstai-iltana iltauutisten aikaan ilmoitettiin, että "neuvottelut" eivät tyydytä paikallispesäkettä, ja muutaman tunnin päästä alkaa lakko.

Muuten hyvä, mutta mitään "neuvotteluita" ei ollut olemassakaan. Lakolla ei edes uhattu, siihen vain mentiin. Kävi myös ilmi, etteivät luottamushenkilöt olleet tiedottaneet työntekijöille työpaikan normaaleista luottamuskokouksista. On helpompi haukkua firmaa, kun alhaiso ei saa tietää, että kokouksissa on ollut aivan asiallinen henki.

Iso osa paikallispesäkkeiden kukkotappeluiden sijaiskärsijöistä, eli työnsä asiallisesti hoitavista työntekijöistä, on alkanut protestoida. Laittoman lakon ulkopuolelle jäi Espoossa jo lähes kolmannes niistä, joilla olisi ollut työvuoro. Ei voi puhua enää rikkureista, parempi termi on laaja epäluottamus luottamushenkilöitä kohtaan.

Normaaleissa työtaisteluissa ilmoitetaan etukäteen lakonuhasta, neuvotellaan ja kerrotaan myös kaikille työntekijöille, mistä on kysymys. Näin toimien lakoista tulee yleensä kattavia, ja kaikki osallistuvat niihin. Jos peräti kolmasosa menee töihin, se tarkoittaa, että lakon syylle ei ole yleistä hyväksyntää.

Voiko kukaan rehellisesti itseään peilistä katsova luottamushenkilö olla tällaisen flopin jälkeen tyytyväinen ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?

Ilmeisesti voi, kun kyse on rätykratiasta. Rädyn perinnettä jatkavat kukkoveljet mustaavat toiminnallaan asiallisen ammattiyhdistystoiminnan maineen, mutta sehän ei olekaan heidän huolensa. Yhteisen asian sijasta on tärkeää veljien asia.

Ylioppilas Puupponen

Musta talous

AHNEUS Ylen Ulkolinja esitti illalla 17.10. lasten nukkumaanmenoajan jälkeen hollantilaisen kauhudokumentin Laillista veronkiertoa. Dokumentti todisti, kuinka jälleen kerran todellisuus on dekkareitakin hirveämpää, kun kyse on talousrikollisuudesta.

Paitsi, että kyse ei ollut talousrikollisuudesta, sillä jo ohjelman nimenkin mukaan globaali verosuunnittelu on täysin laillista, ja siitä hyötyvien tai hyötyjiä hännystelevän kansanosan mielestä ihan ok.

Dokumentissa kerrottiin mm. amerikkalaisesta kahvilaketju Starbucksista, joka maksaa kotimaahansa peräti 1,9 prosentin verot. Britanniassa Starbucks on toiminut 15 vuotta, ja jokainen tilikausi on ollut muka tappiollinen. Rahat kuljetetaan Hollantiin, joka on valtiona luvannut kahvilajätille mukavan pienen veroprosentin. Tätä prosenttia ei yhteisellä sopimuksella kerrota kenellekään, ei edes Hollannin veronmaksajille.

Tässä on konkreettisimmillaan se yhteiskuntien kyykytysjärjestelmä, jonka globaalit rahavoimat ovat onnistuneet parin vuosikymmenen aikana rakentamaan. Jättiyhtiöt laittavat valtiot tappelemaan keskenään verotuksen alentamisesta, ja nöyrin yhteiskunta saa palkkioksi jättiyhtiön miljardit verotettavaksi mitättömällä prosentilla. Näistä murusista yhteiskuntien pitää kilpailla nakertamalla sitä hyvinvointia, joka 1900-luvulla yhdessä rakennettiin.

Tavallisille kansalaisille selitetään, kuinka julkisessa taloudessa on kestävyysvaje, ja keskiluokan verotusta on kiristettävä. Kestävyysvajeen nimissä kurjistetaan julkista sektoria ja sen tuottamia palveluita, ja yksityisen puolen palkkakierroksilla elinkeinoelämä korostaa, kuinka palkankorotuksiin ei nyt ole varaa. Mitäs palkankorotuksia tappiolliset jättiyhtiöt voisivat maksaa, kun voitot on kuskattu veroparatiiseihin turvaan.

Eikä siinä vielä kaikki: hollantilaisdokumentti kysyy lopuksi, mitä ihmettä nämä taxfree-seteleissä kylpevät globaalikroisokset rahoillaan tekevät, kun sitä tulvii ovista ja ikkunoista. He lainaavat rahat kovalla korolla valtioille, joilta rahat on ensin viety veroja pakoon. Täydellinen rikos!

Kansainvälisen veronkierron, kauniisti sanottuna verosuunnittelun ympärillä on massiivinen tilitoimistobisnes. Ammattilaiset opastavat suuryrityksiä pakenemaan veroja, ja pidättyvät kommentoimasta ilmiötä. Puupponen googlasi huvikseen hakusanalla "globaali veronkierto". Ja kas, heti ensimmäisellä sivulla tarjosi palveluksiaan tunnettu tilitoimisto, jonka "asiantuntijat hyödyntävät laajaa osaamistaan asiakkaiden eduksi veroseuraamyskysymysten selvittelyssä". Pienipalkkaisilla työntekijöillä, joiden verotus saattaa olla 10-20 kertaa kovempi kuin globaaleilla veronkiertojäteillä, ei ole mahdollisuutta palkata tilitoimistoa tekemään "verotusta ja taloutta koskevia vaikutusarviointeja".

Vallankäyttäjät ovat Suomessakin olevinaan huolissaan harmaasta taloudesta. Harmaalla taloudella tarkoitetaan työn teettämistä verottomana niin, että tekijä saa palkkansa puhtaana käteen, ja teettäjä säästyy veroilta. Globaalit veronkiertäjät pistävät paremmaksi. Ne saattavat hoitaa maksamistaan minipalkoista työnantajalle kuuluvat verot, mutta voitot viedään yhteiskuntien ulottumattomiin.

Globaali veronkierto on Musta talous, joka aiheuttaa jättimäisen vajeen kaikkien yhteiskuntien kassaan. Starbucksin tapaus selittää sen, miksi Suomenkin rahapiireissä on ryhdytty vaatimaan yritysverotukselta mallia, jossa vain voittoa tuottavia yrityksiä verotetaan.

Ilman Mustaa taloutta yhteiskunnan käytettävissä olisi yhtäkkiä valtava määrä rahaa julkisiin palveluihin ja yleiseen hyvinvointiin. Ei tarvitsisi puhua juustohöylästä, leikkauksista ja sulkemisista. Musta talous antaa vastauksen niille kaikille, jotka ovat ihmetelleet, miksi vielä 1980-luvulla oli varaa kaikenlaiseen, ja nyt ei ole. Siksi, että rahan liikkeet olivat vielä kontrollissa, eikä rahaeliitti kyykyttänyt yhteiskuntia. Mustan talouden panttivangiksi otettu yhteiskunta höylää, leikkaa ja lopettaa, loputtomiin.

Musta talous todistaa, kuinka 1900-luvun yhteiskunnallinen kehitys oli yhden prosentin eliitin mielestä vain hairahdus, joka pitää korjata palaamalla menneisyyden harvainvaltaan.

Kaikki maailman kansakunnat tulisi välittömästi koota samalla kellonlyömällä katsomaan yhdessä hollantilaisten dokumentti. Elämää ei jatkettaisi, ennen kuin on saatu useamman miljardin kansalaisen vastaus kysymykseen, haluammeko tosiaan takaisin 1800-luvulle, ja sallimmeko tämän kaikkien aikojen suurimman ryöstön jatkuvan.

Ylioppilas Puupponen

Yhteiskunnan loppu

AHNEUS Uutiset yhteiskunnan eliitin jättipalkoista, bonuksista, sitouttamisrahoista ja lisäeläkkeitä virtaavat silmiemme edestä niin jatkuvana vuoksena, ettemme enää jaksa reagoida niihin.

Kansalaisten eläkevarojen päällä istuvan Varman toimitusjohtaja Matti Vuorian vuosipalkka perusbonuksineen on 786 000 euroa. Se ei riittänyt, vaan nyt sovittiin myös lisäbonuksista. Sammon johtaja Kari Stadighin ansiotulot olivat vuonna 2011 1,8 miljoonaa euroa. Se ei riitä, vaan vanhuuden päiville nyt myönnetty lisäeläke on 1,8 miljoonaa euroa.

Mukana porsastelujärjestelmissä on jokaisessa suuryhtiössä muitakin kuin korkein johtaja. Yhtiöiden hallitukset on puolestaan koottu niin, että niissä veljet jakavat sitouttamisjärjestelmiä toinen toisilleen. Veljien seitti on sitkeä ja rikkomaton. Poliittinen järjestelmä levittelee käsiään.

Yle kysyi mielipidettä SAK:n puheenjohtaja Lauri Lylyltä. Vastaus oli silmiinpistävän vaisu. Lylyn mukaan eliitin ansioiden ryöpsähtäminen johtuu "globalisaatiosta". Siinä suunnilleen kaikki.

Eliitti menee mielellään globalisaation selän taakse. Se on käsitteenä niin suuri ja ylivoimainen, että kuka tahansa luovuttaa ja alkaa uskoa, ettei asioille voi mitään. Globalisaatio on asia, joka muka vain tapahtuu, eikä sen takana ole mitään ideologioita tai ihmisiä johtamassa sitä. Tämä on tietenkin paskapuhetta.

Globalisaatio ei ole estänyt esimerkiksi Sveitsiä puuttumasta tuloerojen paisumisena esiintyvään moraalikatoon. Siitä huolimatta, että Sveitsi on varsin riippuvainen maailmantalouden suurista rahakasoista, siellä on nyt tekeillä katto johdon ansioille. Yksi ihminen saa Sveitsin mallin mukaan olla korkeintaan 12 kertaa arvokkaampi kuin toinen.

Sveitsissä tämä on mahdollista, koska kansalaisilla on oikea mahdollisuus puuttua lainsäädäntöön. Suomessa kerätään 50 000 hengen nimilistoja kansalaisaloitteiksi, jotka eduskunta käsittelee ja toteaa kerta toisensa jälkeen olevansa eri mieltä kansan kanssa. Sen jälkeen nimet ja aloite heitetään roskiin.

Eikä jättiansioista edes ole kansalaisaloitetta. Suomessa ja muissa ahneusideologian valtiomuodokseen ottaneissa yhteiskunnissa moraalinen ajattelu on nujertunut, eikä kukaan uskalla ehdottaa kohtuuttomiin ansioihin puuttumista. Markkinat saattaisivat reagoida negatiivisesti. Saattaa pudota luottoluokitus. Kansainväliset huippuosaajat saattavat alkaa karttaa maatamme. Suomalaiset huippujohtajat karkaavat ulkomaille. Jättipalkoista puolet on veroa - ahneus on siis fiskaalisesti hyvä juttu. Ja niin edelleen.

Ei puhettakaan siitä, millainen moraalinen vaikutus eliitin sikailulla on ja mitä se vaikuttaa kansan kiinnostukseen tulla mukaan taloustalkoisiin, joihin Suomenkin on pakko ryhtyä.

Suomessa ei ole enää mitään vaikutusvaltaista tahoa, jota kiinnostaisi moraali. Lylyn kiertely on siitä elävä esimerkki. Jokainen kahmikoon liiviinsä niin paljon kun saaliista ehtii ryöstää. Samaan aikaan kansalaisille näytetään vakavaa naamaa ja kehotetaan sitoutumaan nollaratkaisuihin, pelotellaan jopa palkanalennuksilla ja vaaditaan jatkamaan töissä entistä pitempään.

Puupposen kaveri sanoi pitävänsä näitä eliitin ahmatteja ikään kuin tunnevammaisina tai pikkulapsina, joilla ei ole kykyä nähdä tekojensa laajempia seurauksia. He ovat kuin karkkikauppaan vapaaksi päästetty tenava, joka ei ymmärrä, ettei jaksaisi syödä kaikkea, mitä syliinsä kahmii. He haluavat tähtitieteellisen palkkansa päälle aina vain lisää, koska kaveritkin haluavat. Heillä ei ole äitiä eikä isää sanomassa, että hei, tuo ei nyt ole enää kohtuullista. Et lapsonen tarvitse sataa leikkiautoa, kun hiekkalaatikollesi mahtuu vain viisi.

Koska yhteiskunnassakaan kukaan ei sano porsastelijoille mitään, he kahmivat tulot, joilla voisi ostaa uuden auton joka kuukausi, vaikka autotalli on jo täynnä.

Olisiko tähän maahan koskaan syntynyt yhteishengellä rintamamiestaloja, seurantaloja ja sitä 50-luvun jälleenrakennuksen ihmettä, jos niinä aikoina valtaeliitti olisi samanaikaisesti kylpenyt seteleissä, teetättänyt eduskunnalla ja maailmanpolitiikan alttareilla mieleisensä lait ja rakennuttanut itselleen jättipalatseja, kuten nyt tapahtuu? Ei silloinen kansa olisi sellaista sikailua katsonut.

Nykyinen katsoo. Ei kuulu hiiskahdustakaan, kun viikko toisensa jälkeen media uutisoi aina vain uusista ahneusjärjestelmistä. Ei yhtään kiveäkään ole heitetty Varman tai Ilmarisen pääkonttorin oveen. Ahneus ja itsekkyys myös tarttuvat. Sen huomaa jo nykyisen keskiluokan elämänasenteista.

Tämä ihmisyyden alennustila selittää myös sen, miksi niin monesta yhteiskunnallisia ajattelevista tulevaisuus tuntuu toivottomalta. Maailmanhistoria on tähän asti antanut uskoa, että yhdessä voidaan kaataa vaikka minkä kokoinen vääryys, kun oikein tahdotaan. Historian kirjoista olemme oppineet, että kun kansaa riittävän kauan alistetaan, se panee polvilleen kauheimmatkin diktatuurit. Euroopassa ihme tapahtui viimeksi 1980-luvulla, kun Itä-Euroopan kansat vapauttivat itsensä sosialistisesta totalitarismista.

Nyt ei ole mitään merkkiä mistään muutoksesta, ei edes sen halusta. Ahneudesta saattoi tulla maailmanhistorian vahvin totalitarismi.

Yhteiskunta on loppunut. Termin voisi poistaa sanakirjasta, tai muuttaa ainakin kuvaamaan jotain mennyttä aikaa. Eliitti röyhkeydellään ja kansa välinpitämättömyydellään todistaa, että yhteiskunnan aika on ohi. Varastakaa mitä ehditte.

Ylioppilas Puupponen

Microsoftin kokeilu, Nokian katastrofi

JOHTAMINEN Runsas vuosi sitten toivoin, että Nokian yhtiökokous olisi tehnyt oikeita päätöksiä. Kuten pannut Elopin pihalle. Mutta ei tehnyt. Eikä tee, sillä Nokiasta on tullut instituutio, joka on irrallaan arkitodellisuudesta ja yksinkertaisimpien asioiden ymmärtämisestä.

Nokia ja sen valtaapitävät omistajat ovat instituutio, jolle eivät enää kelpaa yksinkertaiset ja selvät asiat. Jos piensijoittaja ymmärtää, mitä ei pidä tehdä, sitä ei voi uskoa, koska tieto ei ole maksanut vähintään satoja tuhansia dollareita ja sitä ei kerro riittävän kalliin firman analyytikko.

Elop hehkutti Amerikassa järjestetyssä hengellisessä kokouksessa, miten kymmenien miljoonien pikseleiden kamera ympättynä litteään läpyskään pelastaa yhtiön, joka joskus hallitsi maailman matkapuhelinmarkkinoita. Seurakunta myhäili.

Uskon vahvistukseksi media siteerasi yhtä naista Gartner-nimisestä firmasta. Se on kallis firma, ja siksi siis hyvä. Tämä nainen vakuutti, että kamera on hyvä ja se kyllä auttaa Nokiaa. Siis kaikki hyvin taas. Kyllä tämä tästä.

Naurettavaa. Nokian ihmekamera ei ole edes uusi juttu. Nokia yritti samalla tempulla, isoilla pikselinumeroilla, jo aikaisemmin. Ei tuo kamera pelastanut Nokiaa silloin, miksi se pelastaisi nyt. Kamerakännyköillä kuvaavat saavat mitä haluavat jo nykyisillä kännykkäkameroillaan. Miksi he luopuisivat kaikesta muusta kivasta, jota iPhone tai Android tarjoavat ja jota Windowsissa ei ole tai se on liian vaikeata?

Nokialaiset eivät ymmärrä, ettei Gartnerin konsultti osta kuin yhden kännykän. Sata miljoonaa käynnykkää on myytävä sadalle miljoonalle yksinkertaiselle kadun tallaajalle. He eivät ole analyytikkoja, vaan rationaaleja tunteilijoita.

iPhone ostetaan siksi, kun se on trendikästä. Siinä on huono kamera, niukka ohjelmisto ja kehnonlainen puhelin. Se ei osaa näyttää kaikkia nettisivuja, välillä se nimittäin sanoo ettei tätä sivua voi näyttää, mutta olkoon, ei sitten katsota sitä. Mutta siinä on sopivasti toimiva Facebookapplikaatio, ja on kivaa paljastaa kavereille huomaamatta, että mullakin on iPhonen uusin versio. iPhone on törkeän kallis, mutta mulla on ollut rahaa siihen!

Android ostetaan silloin, kun tarvitaan vaan se tavallinen nykyaikainen älypuhelin eikä lelu brassailua varten. Että voi soittaa, tsekata sähköpostin missä vaan ja aina voi tarkistaa netistä milloin mitäkin. Jos kiinnostaa, voi Androidillakin roikkua Facebookissa ja ottaa muistoksi tavallisia kännykkäkuvia. Jos haluaa maksaa vähän enemmän, voi ostaa halvan sijasta Samsungin kalliin Galaxyn. Ja valinnan varaa on monella muullakin kuin Samsungilla.

Yleensä en kohtaa nokialaisen käyttäjää, joka olisi maksanut vehkeensä itse. Nokia on käytössä siksi, että firman kalenteri ja sähköposti on synkattu puhelimen Windowsin kanssa. Monella on nokialaisen lisäksi oma iPhone tai Android. Koska se on kivampi ja sen kanssa saa tehdä mitä haluaa. Firman Windowsiin ei saa koskea, sillä sen pystyssä pysymisen kanssa on vaikeuksia ilmankin. Ja jos haluaa olla vapaalla, paras sammuttaa firman nokialainen. Eihän ilman puhelinta voi olla, joten siksikin on pakko olla oma.

Elopin avulla Microsoft on saanut paremman markkinaosuuden Windowsilleen. Mutta Nokian kannalta Elop oli ja on katastrofi. Naamasta näki, että Elop ei uskonut teatteriinsa itsekään. Ehkä hän uskoi siihen vilpittömästi pari vuotta sitten, koska ei ymmärtänyt kännykkämarkkinoista. Mutta pakkohan tyhmemmänkin on tällä kokemuksella tajuta, että ei Windows-seikkailu ollut Nokian mahdollisuus, vaan Microsoftin kokeilu.

Miksi en myy Nokiasalkkuani? Periaatteesta, vaikka se onkin oikeasti tyhmää. Periaatehan on, että viisas sijoittaja ei myy silloin, kun kurssi on alhaalla. Mutta myynti tuntuu siltä, kun tunnustaisi tappionsa. Ikään kuin itse olisin syypää Nokian romahtamiseen. Enempää en voi enää menettää, joten samapa tuo. Olkoon salkun arvo hintana siitä, että pääsen ainakin yhtiökokoukseen – jos viitsin mennä.

Piensijoittaja Virtanen

Harmaan talouden kaksinaamat

AHNEUS Kehitysministeri Heidi Hautala on esimiehensä, vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistön välityksellä kertonut luopuvansa paikastaan harmaan talouden ministerityöryhmässä. Suomalaiseen tapaan tämän itsestäänselvän johtopäätöksen tekemiseen meni harmaasta taloudesta kärähtäneeltä ministeriltä kaksi päivää. Normaaleissa poliittisissa järjestelmissä lähtö tapahtuu heti.

Muitakaan ministereitä ei tunnu asia painavan. Kuusi ministeriä kieltäytyi vastaamasta Helsingin Sanomien tekemään yksinkertaiseen kysymykseen: oletteko teettänyt työtä pimeästi. Osa kieltäytyneistä on harmaan talouden ministerityöryhmän jäseniä.

Puupponen tietää syyn.

Suomessa ei todennäköisesti ole yhtään aikuista ihmistä, joka ei tavalla tai toisella olisi ollut osallisena harmaassa taloudessa, tahallaan tai vahingossa. Ministeri Hautalan kiusantekomielessä käräyttänyt tuttavakin oli itse tehnyt kohun aiheuttaneen pimeän työn.

Kieltäytyneet saattavat vain olla vastaajista realistisimpia. He eivät voi väittää välttyneensä pahanteolta, jota kaikki tekevät koko ajan. Voi olla, että kohta löydetään myös todisteita. Voi olla, että vielä joskus tästä saadaan kokonainen poliittinen ruumis, tai useita. Mitä sitten?

Poliittisen järjestelmän toimettomuus harmaan talouden kitkemiseksi ei ole jäänyt huomaamatta. Kokoomus ja RKP ovat suorastaan jarruttaneet harmaaseen talouteen puuttumista. Keskustan vahvimmalla kentällä, maaseudulla kaupanteko ja palvelus jos toinenkin tapahtuu naapuriavun merkeissä ilman kuitteja. Hesarin kysymyksestä kieltäytyneiden listassa puolestaan on silmiinpistävän iso osa vasemmistolaisia.

Myös ministerityöryhmän tavoite on vaisu: kerätä 300-400 miljoonaa enemmän verotuloja. Tosiasiassa harmaan talouden ongelma on miljardien arvoinen.

Koska lähes jokainen suomalainen: ministerit ja kansanedustajien äänestäjät tekevät tai teettävät jotain pimeästi tai ostavat tietäen tai tietämättään tavaroita, joista on jäänyt veroja maksamatta, edustuksellinen demokratia toimii, kun se ei saa mitään aikaiseksi harmaata taloutta vastaan.

Ylioppilas Puupponen

Kävelevät ilmapiirikriisit

JOHTAMINEN Suomessa on kaksi kaupunkia kaukana toisistaan, joita kuitenkin yhdistää yksi asia. Kaupungit ovat Heinola ja Pyhäjärvi. Niiden yhteinen nimittäjä on kaupunginjohtaja Tita Rinnevaara.

Rinnevaara valittiin Heinolan väliaikaiseksi kaupunginjohtajaksi, ja hän otti virkavapaata Pyhäjärven pestistään. Työ Heinolassa alkoi elokuussa 2012. Väliaikaiseksi Rinnevaara jouduttiin valitsemaan, koska jo hänen valinnastaan tehtiin valitus.

Jo lokakuussa 2012 alkoi Rinnevaaran johtamistavasta kuulua ihmettelyä. Sen jälkeen Heinolan hallinnossa on tehtailtu muistioita, sairauslomia ja selvityksiä. Pyhäjärveltä lähtiessään Rinnevaara jätti taakseen sekaannuksen tilassa olevan organisaation. Heinolassa samaan tilanteeseen päästiin ennätysajassa.

Heinola erotti Rinnevaaran marraskuussa. Rinnevaara vastustaa, ei katso tehneensä mitään väärää ja vetoaa lakiin, vaikka puoli kaupunkia on sekaisin.

Yleensähän johtajan tehtävä on missä tahansa organisaatiossa sellainen, että johtaminen ei onnistu, jos johdettavat eivät luota. Normaalisti ihminen tekee tästä johtopäätöksen, että hän ei voi jatkaa työssään, koska luottamusta ei ole. Tietynlaiset johtajat eivät kuitenkaan tällaista itsekritiikkiä pysty harjoittamaan.

Työpahoinvoinnin pitkä historia tietää tämän johtajatyypin. Persoonallisuuspiirteelle on lääketietellinen määritelmäkin, jota tässä ei oikeusseuraamusten pelossa uskalla mainita. Joka tapauksessa tällaisen johtajan jälkeen jää vain savuava organisaatio ja iso joukko pahoinvoivia ihmisiä.

Ja kuten Heinolassa nyt havaitaan, on virheettömän ihmisen irtisanominen lähes mahdotonta, kun kaikki muut ovat syyllisiä.

Seuraava skandaali kytee Pyhäjärvellä, jossa yritetään nyt päästä äkkiä eroon Rinnevaarasta. Valtuusto pyrkii tänään tekemään päätöksen työsopimuksen päättymisestä. Rinnevaara vastustaa.

Millainen ihminen kuvittelee kaiken tämän jälkeen johtavansa jotain kaupunkia?

Ylioppilas Puupponen 

Oikeus tappaa

LOBBAUS Kuljetusveljet eivät luovuta. He ovat jo vuosia levittäneet informaatiotaan siitä, mitä kaikkea kauheaa tapahtuu, jos omistajakuljettajien ajoaikaa rajataan, ja omistajat joutuvat ajaessaan noudattamaan työ- ja lepoaikoja koskevia lakeja. Kuljetuskustannukset nousevat, ja joudutaan palkkaamaan lisää väkeä.

Yle uutisoi, kuinka kuljetusyrittäjät ovat edelleen tuohtuneita EU:ssa jo loppuun käsitellystä direktiivistä, joka rajaa viikkotunnit 48:aan. Yrittäjät ihmettelevät, miten yrittämisen vapautta voidaan näin rajata, ja hokevat, kuinka rajaamista ei tapahdu muillakaan aloilla.

Kuljetusveljet eivät ilmeisesti huomaa mitään eroa siinä, että työskennellään esimerkiksi omassa kioskissa väsyneenä ja siinä, että työskennellään kymmeniä tonneja painavalla rekalla väsyneenä. Normaalin tiellä liikkujan mielestä siinä on melko suuri ero, nukahtaako yrittäjä kassakoneen näppäimistölle vai rekan rattiin. Raskaan liikenteen kuolonkolareissa on paljastunut jopa lähes vuorokauden mittaisia työrupeamia, joita ovat ajaneet nimenomaan yrittäjäkuljettajat.

Suomi vastusti direktiiviä viimeiseen asti. Suomessahan on esimerkiksi liukkaita kelejä ja pimeät talvet. Eihän sellaisissa olosuhteissa tarvita virkeitä yrittäjiä. Ratissa nuokkuminen on sankaruutta, eikä tarvitse pidentää työuriakaan, kun sydänkohtaus tai kolari korjaa ajoissa ennen eläkeikää.

Ylioppilas Puupponen

Työsyrjintärikos sopii toimitusjohtajalle

JOHTAMINEN Maailman onnellisimmassa maassa työkaveria autetaan. Siitä esimerkkiä näyttää Alma Median hallitus, joka on ilmoittanut tukevansa toimitusjohtajaa.

Alman toimitusjohtaja Telanne sai hovioikeudelta tuomion työsyrjinnästä. Hovioikeuden mukaan Telanne menetteli väärin irtisanoessaan Lapin Kansan päätoimittajaksi nimitetyn Johanna Korhosen.

Taputtamalla veljeään veljellisesti selkään Alma Median hallitus korostaa, ettei työsyrjintään syyllistyminen liity toimitusjohtajan toimenkuvaan mitenkään. Toimitusjohtaja saa työsyrjiä, onhan hän toimitusjohtaja.

Se on ihan yhtä loogista kuin se, että maailman onnellisin maa on työpaikkakiusaamisen kärkimaita Euroopassa.

Ylioppilas Puupponen

Hallitus myönsi virheensä, entäs sitten

TYPERYYS Nyt on kulunut kuukausi siitä, kun maamme hallitus suuressa viisaudessaan viittasi kintaalla Turun telakalle. Telakka pyysi saada valtiolta 50 miljoonaa lainaa, jotta miljardin vientikauppa ja ehkä 100 miljoonan verotulot ulkomaiselta asiakkaalta saataisiin Suomeen.

Kuukausi sitten elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (Kokoomus) selitti, miten on täysin mahdotonta, että valtio voisi tukea suomalaista telakkaa siten, kuin Ranskan valtio voi tukea ranskalaista telakkaa. Se on vastoin EU-sääntöjä, selitti Vapaavuori. Ja vakuutteli, että kyllä muuten olisi ollut hirveän kova halu tukea korealaisten omistamaa telakkaa Suomessa.

Nyt, kuukausi myöhemmin, kun kauppa menetettiin ranskalaisille ja tuli lunta tupaan ainakin toisen hallituspuolueen SDP:n kannatukselle, Vapaavuorella on aivan toiset puheet. Ilman muuta hallitus voi osallistua Turun telakan tukemiseen, jotta ei menetetä jäljellä olevaa miljardikauppaa kahdesta muusta risteilyaluksesta.

Onko EU ehkä muuttanut kaikkia sääntöjään joulun jäljiltä? Ei ole, vaan ylimielinen hallitus ja siihen kuuluvat puolueet ovat kompastuneet ylimielisyyteensä ja pelästyneet kannatuksensa laskusta.

Valtiontalous, työllisyys ja vientitulot eivät riitä herättämään itseään täynnä olevia puolueita, erityisesti Vapaavuoren gallupkärjessä keikkuvaa Kokoomusta. Jos sattumalta on niin, että kansakunnan etu ja puolueen etu käyvät yksiin, silloin toimitaan kansakunnan edun puolesta. Muuten ei ole väliksi.

Hallituksen myötäilijät ehtivät selittää, ettei valtion pidä tukea tappiollista telakkatoimintaa ja telakoiden ulkomaista työvoimaa. Myötäilijöiden logiikka ontuu. Miksi myötäilijät eivät ole äänessä nyt vastustamassa hallituksen takinkääntöä? Entä mikä on näiden myötäilijöiden vaihtoehto? Onko työttömyystukien maksaminen parempaa liiketoimintaa kuin saada telakalle töitä ja tuloja ulkomailta edes nollakatteella?

Se, että Turun telakka on tehnyt asiakkaalle aikaisemmin laivoja ei tarkoita sitä, ettei laivoja osaa tehdä muutkin. Maailmantalous onkin ylimieliselle hallitukselle ja suomalaisille hyville veljille kiusallinen asia. Sitä ei voi ohjata kuten haluaa, sopimalla saunan lauteilla, miten hyvä jaetaan veljien kesken.

Erityisen vaikeata markkinatalouden ymmärtäminen näyttää olevan markkinatalouspuolue Kokoomukselle. Puolueen tukena oleville vuorineuvoksille markkinatalous lienee vaikeata, kun markkinataidot on opittu Neuvostoliiton bilateraalikaupan aikana. Sehän ei ollut kauppaa eikä markkinataloutta, vaan valtioiden välinen hyvävelikerho.

Maailmankaupassa kauppaa eivät käy pelkästään yritykset vaan myös valtiot. Kannattavuutta ei siksi mitata vain yritysten kirjanpidolla. Viisas hallitus laskee voitot ja tappiot valtion rajan yli ja hoitaa tulonjaon omalla tontillaan, missä sillä on siihen vapaus.

Valtion rajan yli voittoa ovat verotulot ja alihankkijoiden tulokset, vaikka telakan kirjanpito ei voittoa näytäkään. Valtiolle ja kansalaisille voittoa on kaikki se, mikä jää ulkomaisesta kauppahinnasta sen jälkeen, kun ulkomailta ostetut hankinnat on maksettu.

Suomessa on niin tavanomaista, että mitään ei uskota eikä opita kuin kantapään kautta. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, sanotaan. Nöyryys tekisi hallitukselle hyvää. Ei tulisi hallitus kansalaisille niin kalliiksi.

Vientineuvos Valtanen

Sarasvuon lipsahdus

TYÖ Virallisen tiedon ja Evan aina luotettavien tutkimusten mukaan työelämä ei ole huonontunut, eikä maailmanmenossa ole muutenkaan mitään vikaa. Vikaa on korkeintaan kaikesta narisevissa työntekijöissä, jotka kuvittelevat myös johdon saavan liikaa rahaa.

Niinpä olikin yllättävää kuulla lapsen suusta totuus, kun Evankin kanssa puuhaileva monitoimijaksaja Jari Sarasvuo nyt lausuu, että "työelämä on aika turhauttavaa ja täynnä pettymyksiä ja stressinlähteitä".

Sarasvuon lausunto poikkeaa talouselämän virallisesta propagandasta, jonka mukaan asiat paranevat koko ajan. Ehkä Sarasvuo pian korjaa vahingossa lipsahtaneen rehellisen arvion nykymaailmasta.

Sisar H. V.

Veljille on aina uusi virka

VALTA Työnantajat testaavat työntekijöitä työnhakuvaiheessa vaatimattomiinkin pesteihin. Psykologit kertovat, onko hakijasta nöyräksi puurtajaksi, vai paiskooko se tavaroita pitkin seiniä. Ryhmätyökykyä selvitellään tarkkaan, ja tarvittaessa soitellaan entisille työnantajille, että uskaltaako tämän kaverin ottaa.

Mistä johtuu, että kontrolli näyttää pettävän kovin usein, kun valitaan johtajia tehtäviin, joissa on osattava johtaa ihmisiä?

MTV3:n 45 minuuttia kertoi, kuinka EK:sta potkut saaneen johtajan historia pursuaa ristiriitoja työntekijöiden kanssa. Edustavan seuramiehen kuoren alta on paljastunut tyly ja etäinen ihmistyyppi, jonka alaisena olevat kokevat joutuvansa mitätöidyiksi.

Hyvä veljet siellä Turussa, puolueessa ja EK:ssa. Osaatteko mitenkään selittää, miten on mahdollista, että järjestitte veljellenne noin merkittävän työpaikan, vaikka mitä ilmeisimmin oli aihetta olettaa, että sen hoitamisessa voi tulla ongelmia?

Miten työmiehistä pidetään surutta mustia listoja ja osataan varmistua, etteivät änkyrät pääse ovesta sisään, mutta veljille löytyy aina uusi virka?

Ylioppilas Puupponen

Bonukset mulle, palkanalennus sulle

AHNEUS Tällä viikolla käyty ahneuden Suomi-Ruotsi-maaottelu on päättynyt Suomen ylivoimaiseen voittoon. Suomea ja Ruotsia nimittäin yhdistää ainakin yksi asia: talouskurimuksessa oleva lentoyhtiö. Sekä Finnair että SAS ovat tällä viikolla ilmoittaneet saneerauksistaan.

SAS:n tilanne on pahempi, ja myös irtisanomisia tulee. Finnairilla luovutaan 3000 työntekijän kannustinpalkkioista. Mutta niin surkea ei Suomessa tilanne ole, että koskettaisiin johdon kannustimiin. Ne säilyvät, joten asuntohuolissa kamppaillut Mika Vehviläinen voi nukkua yönsä rauhallisesti loistokodissaan.

SAS:llä joudutaan alentamaan myös palkkoja. Keskimäärin yhtiö leikkaa palkkoja 12 prosenttia. Ylen haastattelema SAS:n johdon edustaja kertoi, että hänen palkkaansa pienennetään enemmän, 20 prosenttia.

Onhan siinä siis pieni nyanssiero, miten tällaiset asiat Suomessa ja Ruotsissa hoidetaan, mutta meillähän onkin näitä hyviä veljiä.

Ylioppilas Puupponen

Rötös kannattaa

RIKOS Yritykset ovat yhteiskuntamme selkäranka. Ilman yrityksiä ei ole hyvinvointia. Tämänhän me tiedämme hyvin.

Miten siis pitäisi suhtautua siihen tietoon, että joka kolmannella toimitusjohtajalla on rikostuomio? Tai siihen, että useampi kuin joka viides pörssiyhtiön hallituksen jäsen on tuomittu rikoksesta?

Uumajan yliopisto on selvittänyt, että 23 prosenttia ruotsalaisten yritysten johtajista tai hallituksen jäsenistä on saanut rikostuomion. Tutkimusta siteerataan tuoreessa Kanava-lehdessä.

Yleisimmät rikokset ovat rattijuopumus ja varomattomuus liikenteessä. Johtajien rikosrekisterissä on myös varkauksia, ryöstöjä, pahoinpitelyjä, ryöstöjä, velallisen epärehellisyyttä, sisäpiiririkoksia ja petoksia.

Tavallista on, että palkkaushetkellä johtajien rötöksiä ei selvitellä. Yleisesti myös ajatellaan, että eihän yksi rattituomio työntekoa haittaa.

Tutkimuksessa todetaan, että rikostaustaiset pomot ottavat turhan kovia riskejä ja ajavat pahimmillaan yrityksen nurin. Ominaista näille tyypeille on, että he osaavat manipuloida työyhteisöä. He ovat narsisteja, joita eivät koske nopeusrajoitukset eivätkä muutkaan lait tai säännöt.

Mutta tämä kaikki tapahtuu onneksi vain Ruotsissa, joka on aivan erilainen yhteiskunta kuin Suomi. Meillä on aina ollut niin hyvä herraonni, että rötösherrat eivät pääse pomojen palleille.

Salaneuvos Vilmi

Luistelevat metsot

SUHDETOIMINTA Surullisen yt-viikon ehdoton tähti on Konepajayhtiö Metso. Se ilmoitti antavansa potkut 630 työntekijälle.

Kuten tapoihin kuuluu, säästetyt rahat jaetaan osinkoina omistajille: Metso ilmoitti viikko sitten 75 miljoonan euron lisäosingoista. Yhteensä Metson osakkeenomistajat rikastuvat tänä vuonna 330 miljoonalla eurolla. ”Lisäosingoissa ja yt-neuvotteluissa on kyse kahdesta eri asiasta” sanoo Metson yksikön johtaja Pasi Laine.

Yllättyikö joku? Osinkoina jaetaan siis eri rahaa kuin millä työntekijöiden palkat maksetaan. Osinkorahat on tienattu jo aiemmin, nyt työntekijöistä voidaan hankkiutua eroon, jotta rahaa ei kulu turhaan palkkoihin.

Tämähän kuulostaa tutulta. Finnarissa taidettiin käyttää suunnilleen samoja sanoja, kun johdon lisäbonukset paljastuivat irtisanomisten aikoihin.

Ei tässä mistään sulle–mulle-jaosta ole kyse, sanoi Finnairin hallituksen puheenjohtaja Harri Sailas tv-uutisille, kun oli käynyt ilmi, että Finskin pomot pääsevät kiin veräjästä. Kiintoisaa on, että Sailas keksi itse käyttää juuri tuota ilmaisua.

Finnairilla ja Metsolla on muutakin yhteistä: valtio omistaa molemmista ison siivun. Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala (vihr.) totesi Finnairin suhmuroinnista suunnilleen niin, että ikävä juttu, mutta ei tässä sen kummempaa. Tänään Hautalan suu aukesi myös Metson asiasta. Viesti oli jälleen, että ikävä juttu, mutta ei mahda mitään.

Sellaiseksi näyttää maailma menneen, että millekään ei vain mahda mitään.

Salaneuvos Vilmi

Hankalia alaisia onnenmaassa

TYÖ Maailman parhaan maan työelämässä selvitetään jälleen uutta kiusaamistapausta, kun Suomen Rautatiemuseon työilmapiiri on viety aluehallintoviraston toimesta poliisitutkintaan. Museon säätiötä pyörittävät VR-konserni, Hyvinkään kaupunki ja Liikennevirasto.

Normaaliin kansalliseen tapaan syytöksiin joutunut taho rajaa asian yksittäisen alaisen hankalaksi toiminnaksi. Näinhän asia oli alun perin myös kuljetusliitto AKT:n tapauksessa. Kun sitten rohkein ryhtyi toimeen, lopulta taustalta paljastui laaja pahoinvointiongelma useiden henkilöiden sairastumisineen.

Ehkä yleisö saa lisätietoa henkilökunnan onnellisuudesta juhlapuheista, joita pidetään elokuun puolivälissä museolla järjestettävässä rautateiden 150-vuotistapahtumassa.

Ylioppilas Puupponen

Vain viivan alla on totuus

VALTA Kuljetusliitto AKT:n valtuusto päätti puoli vuotta harkittuaan erottaa puheenjohtaja Timo Rädyn "yksimielisesti".

Päivän uutisten mukaan viimeinen pisara oli Rädyn rahankäyttö: leveät edustustilaisuudet ja elinikäisten vuokrasopimusten jakeleminen pikku-Napoleonin luottohenkilöille.

Aivan niin: ihmisten vuosikausia jatkunut kiusaaminen ei AKT:n valtuuston toiminnan perusteella aiheuttanut puheenjohtajan luottamuksen menetystä. Sen aiheutti vasta se, että puheenjohtaja oli saanut aikaan euromääräisiä menetyksiä. Tämä on jälleen viesti työyhteisöjemme käärmeille liituraidoissa: ihmisiä voitte käsitellä miten huvittaa, kunhan pidätte huolta, että johtamisessanne ei tapahdu muotovirheitä.

Mitä tulee AKT:n valtuuston yksimielisyyteen, Rädyllä oli uskollinen velikerho ympärillään loppuun saakka, ja siellä he jakkaroillaan istuvat edelleen.

Ylioppilas Puupponen

Ahneus maistuu kansalle

PALKKA Kansa on muuttanut mielensä: ahneus onkin ok, ja ansiottomia etuja tulee saada, jos edut hyödyttävät itseä. Sen todistaa Suomessa vellova poru siitä, että hallitus aikoo rajoittaa omalla autolla ajettavien työajojen kilometrikorvauksia.

On julkinen salaisuus, että autonkäytön kilometrikorvaus on reilusti ylihinnoiteltu. Toisin sanoen jokainen korvattu autoilukilometri tuottaa saajalleen verotonta tuloa. On makuasia, onko 45 sentissä paljon vai hyvin paljon liikaa, mutta ylihinta on kiistaton. Monellakaan tavanomaisella autoilijalla ei olisi varaa autoonsa, jos jokainen kilometri todella maksaisi 45 senttiä.

Kilometrikorvausta on nostettu poliitikkojen, viranomaisten ja autoilun lobbausjärjestöjen konsensuksella vuosi toisensa jälkeen, vaikka polttoaineen reaalihinta ja huoltokustannukset ovat pysyneet paikallaan, ja autokannan keskikulutus on peräti laskenut. Liikenneministeri Kyllönen ei konsensuksesta tiennyt, vaan ryhtyi ajamaan vääryyden korjaamista. Siitäkös meteli syntyi.

Myös Puupponen on päässyt nauttimaan ansaitsemattomasta edusta, jolla tuetaan yksityisautoilua ja kierretään veroja. Muuan toimeksiantaja halusi korvata Puupposen tekemän 400 kilometrin junamatkan mieluummin kalliimpina autokilometreinä, koska näin voitiin alentaa varsinaista korvausta, josta pitää maksaa verot.

Puupponen matkusteli taannoin myös eräässä työporukassa, jossa matkakorvaukset kulloinkin nostava kuljettaja oli velvollinen tarjoamaan muille aterian kompensaatioksi siitä, että sai laskuttaa kilometreistä. Ilmaiseksi saadut ateriat luonnollisesti perittiin kaiken päälle vielä työnantajalta.

Yhdessä Puupposen laskuttamassa firmassa puolestaan hämmästeltiin kilometrikorvauksia, joita Puupponen peri rehellisesti moottoripyörällä ajettuina, kun sillä ne ajettiin. Kukaan muu ei ollut aiemmin tällaista tehnyt, saahan autokilometreinä laskuttaen paremmat rahat.

Mutta ei hätää, autokansa: eiväthän hallitus ja Kyllönen esitä mitään muutosta itse ongelmaan, eli siihen, että kilometrikorvaus on 45 senttiä, vaikka sen pitäisi olla selvästi vähemmän. Tekeillä on vain 15 000 kilometrin leikkuri innokkaimpaan ajeluun.

Toivotamme siis rattoisia ahneuskilometrejä toisillemme. Jokainen tuloverojen kiertämiseksi laskutettu 10 kilometriä vie lapselta tai vanhukselta varat yhdeltä aterialta. Ne voi ottaa vaikka niiltä surkeilta, jotka eivät aja korvattavia kilometrejä, eivätkä täten ole autokansan raha-automaatin piirissä.

Ylioppilas Puupponen

Elop, troijalainen Nokiassa

JOHTAMINEN Nyt on kuultu kolme osavuotiskatsausta. Ensin Nokian syöksykierre, sitten Microsoftin hienoinen menestys ja viimeksi Applen riemuvoitto. Apple teki voittoa sen verran kuin Nokialla oli liikevaihtoa. Ja Apple myi älypuhelintaan kolme kertaa niin paljon kuin Nokia kaikkia älymallejaan. Tai 17 kertaa niin paljon kuin Nokia Windows-puhelimia.

Silloin kun Elop tuli Nokiaan, maailmassa oli Nokian puhelimia, iPhoneja ja Android-puhelimia.

Elopin aikana ihmisille tehtiin selväksi, että Nokian puhelimet olivatkin Symbian-puhelimia. Suomeksi: Nokia ei olekaan enää brändi, vaan Symbian.

Elop ilmoitti, että Symbian lopetetaan ja sen kehittäjät saivat potkut. Elop siis teki selväksi, että se mikä ennen oli Nokia, on nyt roskaa. Suomeksi: Elop tuhosi hetkessä vuosia rakennetun Nokian brändin maailman johtavana matka- ja älypuhelinfirmana.

Microsoftilta tullut Elop kertoi, että Symbianin ja Nokiassa Symbianin seuraajaksi tehdyn Meegon tilalle Nokian puhelimiin tuleekin Microsoftin puhelin-Windows. Käyttöjärjestelmä, joka ei ollut kelvannut siihen mennessä kenellekään. Siis Nokian puhelimista tuleekin Windowseja. Tosin vasta joskus vuoden päästä. Suomeksi: Elop sanoi, että älkää ostako Nokian puhelimia vuoteen, koska ne ovat huonoja, eikä niitä enää tulevaisuudessa tueta.

Sitten kun Nokian valmistamat Windows-puhelimet vihdoin tulivat markkinoille, niiden nimi ei ollut Nokia vaan Lumia. Ja niitä saivat ostaa vain hyvät amerikkalaiset, joiden kuuluu saada kaikki ensin. Sekin, mitä tekee suomalainen firma. Suomeksi: Windows-nimiset puhelimet olivatkin vain lupauksia, joilla oli jokin uusi ja tuntematon nimi.

Kun Elop on ollut puolitoista vuotta Nokian johtaja, maailmassa on iPhoneja ja Android-puhelimia. Ei enää Nokioita, mutta ei edelleenkään Windows-puhelimia.

Puolessatoista vuodessa Elop on tuhonnut Nokian, entisen matka- ja älypuhelinten maailmanmarkkinoiden johtajan. Nokian osakkeen arvo on romahtanut käytännössä olemattomiin, markkinaosuus kadonnut ja luottokelpoisuus vajonnut roskalainaluokkaan. Puolet Nokian osaamisesta eli ohjelmistopuoli on hävitetty ja itsenäinen Nokia on tehty riippuvaiseksi Microsoftista, joka puuhastelee Windows-versioitaan siten, kuin sille itselleen sopii.

Elopin edeltäjä Nokian johtajana ei ymmärtänyt, että kansalaiset haluavat Applen iPhonen kaltaisia puhelimia. Se oli kuitenkin pientä verrattuna sarjaan emämunauksia, joilla Elop tuhosi Nokian, maailman johtavan älypuhelinbrändin sekä yrityksen.

Miksi Elop tuhosi Nokian? Ei Elopin tarkoitus ollut tuhota Nokiaa, vaan Nokian kautta Microsoftin piti päästä mobiilin tietotekniikan markkinoille. Sillä siellä on tietotekniikan tulevaisuus, jota jakoivat Apple, Google ja Nokia. Elop oli troijalainen, joka valloitti Nokian sisältä ja alisti Microsoftin juoksupojaksi.

Ei ole Microsoftin ja puhelin-Windowsin etu kaataa Nokiaa. Se tapahtui vain siksi, ettei Elop osannut tehdä sitä, mikä oli Microsoftilta saatuna tehtävänä.

Tuote pitää myydä loppuasiakkaille, ei välittäjälle. Eikä Nokian arvo ole se, että se on markkinajohtaja, vaan se, että firmalla nimeltä Nokia oli brändi nimeltä Nokia. Kun tuhoaa Nokian brändin, Nokiasta ei ole enää apua surkean puhelin-Windows-brändin menestymiselle.

Kuinka moni tietää, mikä käyttöjärjestelmä on iPhonessa? Ei tarvi tietää, ei kiinnosta. Ihan samalla tavalla kun ei kiinnostanut Nokian Communicatorissakaan. Androidin istuttaminen Nokian puhelimiin olisi ollut noloa. Mutta Nokian brändin tuhoaminen Windowsin kauppaamiseksi oli katastrofi. Siitä tulemme muistamaan troijalaisen nimeltä Elop.

Yhtiökokouksessa 3.5. pitää tehdä oikeita päätöksiä.

Piensijoittaja Virtanen