perjantai 20. joulukuuta 2013

Stetson–Harrison, suomeksi Louko–Mäkelä

VALEHTELU Valtio-opin professori Matti Wiberg kirjoitti maanantain HS:n vieraskynässä ajankohtaisesta aiheesta, julkisen päätöksenteon perusteluiden puutteesta. Wiberg arvosteli sitä, että Suomessa yhteiskunnan uudistustyö ei enää perustu tieteelliseen näyttöön, vaan yksittäisten selvitysmiesten ajatuksiin. Uudistusten toteutumista ei myöskään seurata. Samoja virheitä siis tehdään yhä uudelleen.

Wiberg totesi, että ensin tehdään poliittinen päätös, sitten aletaan keksiä sopivia perusteluita. Jos perusteluita kysytään, ne ovat salaisia. Wiberg kutsui tätä Stetson–Harrison -menetelmäksi, eli vedetään hatusta.

Hesarin oma toimitus ei taida lehden vieraskyniä lukea, vaikka linkkaakin Wibergin kolumniin. Keskiviikkona pääkirjoitus kehui valtiovarainvaliokunnan vaatimusta metron jatkamisesta. Pääkirjoitus toistaa valiokunnan mietintöön kopioituja valheita, joita on valiokunnalle syöttänyt Espoon metroa puuhasteleva toimialajohtaja Olavi Louko.

HBL:n haastattelussa eilen torstaina Loukon vauhti vain kiihtyi. ”Ei ole olemassa konsulttia, joka tietää metrorakentamisesta enemmän kuin minä”, kehuu rakennusalan lahjuksista tuomittu toimialajohtaja 40 vuoden kokemuksella. Uhoamisellaan Louko perustelee sitä, miksi hänen Stetson–Harrison -menetelmällä esittämänsä Kivenlahden metron hinnanalennus riittää, eikä valtion rahoituspäätöstä varten tarvita muita laskelmia.

Muutamassa päivässä on valiokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) kuitenkin kääntänyt jo kelkkaansa Loukon väitteiden suhteen. Viime viikolla Sasi hehkutti metron vahvoja perusteita kaataa kaikki muut hankkeet. Eilen Sasi myönsi HBL:n jutussa, että hallitus ei anna kehysriihessä metrolle rahaa ilman kunnollisia perusteluita.

Loukon luvut ovatkin ”vakuuttavia”. Pitkin syksyä Louko on selittänyt, että metron hinta laskee 100 M€, kunhan valtio antaa rahaa ja Louko saa antaa uudet urakat nykyisille louhijoille. Valiokunnalle Louko esitti, että säästö voi olla 100–200 M€. HBL:ssä tänään alaraja on noussut 150 M€:oon.

Tosiasiassa Loukon miljoonilla ei ole mitään aihetta, koska mitään välitöntä louhintojen jatkamista ei ole olemassa. Ensin on kairattava kallioperätutkimukset ja sitten suunniteltava tunneli ennen kuin on edes mahdollista louhia. Kaikki on kilpailutettava, myös louhinta, eikä mikään takaa, että työn saa nykyinen urakoitsija. Ellei Louko 40 vuoden kokemuksellaan junaile kauppoja saunan lauteilla. Mutta ei sopupeliurakoitsijakaan pääse töihin kuin vuoden päästä.

Kaupunginjohtaja Mäkelän Espoon nimissä allekirjoittama valtiovarainvaliokunnalle annettu lausunto sisältää Loukon väittämälle hinnanalennukselle toisenkin selityksen, maanrakennusindeksin nousun. Indeksin arvo on epäilemättä alhaisempi aiemmin kuin muutaman vuoden kuluttua. Mutta ei siinä ole kyse kustannusten vaan rahan arvon muutoksesta, joka ei ole mikään säästö.

Louko on kestinnyt valiokunnan liikennejaosta, joka ei ole pitänyt tarpeellisena kysellä muiden kaupunkien mielipiteitä siitä, että ne eivät saa mitään kun Espoo saa taas ja paljon enemmän kuin muut olisivat tarvinneet. Louko lupasi Espoosta lausunnon, jota valiokunta sai sopivalta osin kopioida mietinnökseen. Mutta miksi valiokunta haluaa niin innolla lainata valtiolle rahaa annettavaksi Loukon metroon?

Vastaus löytyy sekä Espoon lausunnosta että hallituspuolueiden ahdingosta. Nyt käydään kauppaa vaalirahoituksella, ja hallituksen kärkipuolueet tarvitsevat muhevat vaalibudjetit eduskuntavaaleihin 2015. Iso vaalirahoitus irtoaa sieltä, missä pyörii iso raha, eli rakennusteollisuudesta.

Kivenlahden metro itse tulee maksamaan miljardin. Metron myötä Louko lupaa rakentajille 3–5 miljardin muut rakennusurakat Espoossa. Nykyhallituksen on lisäksi helppo luvata metrorahat, koska niistä joutuu vastaamaan seuraava hallitus.

Vasemmistoliitolle on tuskaista toimia hallituksessa punavihreän oikeiston takuupuolueena. Eikä Arhinmäen klaanin kannata muutenkaan laskea rakennusteollisuuden rahoituksen varaan. Niinpä liikenneministeri Kyllönen (vas) on ainoa, joka uskaltaa edes vihjaista metroa vastaan. Kyllönen sanoi, ettei valiokunnan lupaamia metrorahoja ole olemassa.

Stetson ja Harrison ovat tunnettuja brittiläisiä hattumerkkejä. Suomalainen tuskin näitä brändejä tuntee. Laatuhattuja kun ei juuri käytetä Suomessa eikä myydä Stadiumissa, H&M:llä tai Dressmanilla. Mutta onneksi ilmaisulle löytyy osuva lokalisointi eli suomalainen vastine: Louko–Mäkelä -menetelmä. Espoolainen lahjusrikoksesta tuomittu toimialajohtaja ja kaupunginjohtaja kun selittävät halujensa perusteluksi mitä hyvänsä puutaheinää sattuvat päissään keksimään.

Veli Hopea

torstai 12. joulukuuta 2013

Sähkeuutisia Veli-Suomesta

KANSA MAKSAA Tässä Hyvä Veli -sähkeuutiset, hyvää iltaa, tyhmä kansa.

Aluksi kotimaasta: Fortum on myynyt sen sähkönsiirtoverkon, jonka myymisestä hallituksen ministereillä ei ollut vielä muutama viikko sitten eduskunnan kyselytunnilla mitään tietoa. Silloin kuulimme, että tällaista vasta tutkitaan, eikä mistään myynnistä ole päätetty. Nyt on, joten olkaa hiljaa.

Lopuksi kotimaasta: Espoon kaupunginjohtaja ihmettelee, miksi lainvoimaisen lahjustuomion äskettäin saanutta Espoon teknistä johtajaa Olavi Loukoa pitäisi jollakin tavalla rangaista esimerkiksi erottamalla hänet. Luottamushan on täydellinen: suhdetoiminta rakennusliikkeiden kanssa sujuu veljien kannalta luottamuksellisissa merkeissä. Muut olkaa hiljaa.

Lopuksi kyselytutkimus. Kumpiko tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi,

a) Sisustusremonttejaan työnantajalla maksattava, keskihintaisella mutta avokattoisella bemarilla ajava bimbo kuntien eläkevakuutusjohtaja vai

b) Rakennusliikkeiltä lahjuksia vastaanottava, miljardiluokan kyseenalaisia jättiostoksia junaileva suuren kaupungin tekninen johtaja?

Väärän vastauksen voitte saada laskemalla median kummastakin asiasta kirjoittamat merkkimäärät sekä muistamalla, kumpi joutui eroamaan. Nyt ei näy markojunkkareita eronkiilto silmissä virnistelemässä, kun oma kaveri Espoon organisaatiossa on tapetilla.

Voitte vastata ympyröimällä haluamanne vastauksen näyttöönne vaikkapa naulan kärjellä. Näin muistatte jatkossakin, että veljet voittavat aina.

Ylioppilas Puupponen

perjantai 6. joulukuuta 2013

Tunneliveljiltä potkut Ailukselle?

ELÄKELÄINEN MAKSAA Kevan toimitusjohtajan Merja Ailuksen potkujen uutisoinnissa on siirrytty asian painamiseen unohduksiin. Ilmeisen perusteeton erottaminen saatiin hoidetuksi sopivalla huonolla julkisuudella. Tehtävä on täytetty ja nyt on aika unohtaa koko juttu. Varoiksi oli enää julkisuudessa kerrottava, että erottamiseen osalliset, siis kyseenalaisella suhmuroinnilla Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi valittu Laura Räty ja muukin Kevan hallitus saavat synninpäästön Kevan valtuuskunnan siunauksella.

Tässäkö tämä muka oli, ja valtakunnassa on taas kaikki hyvin, koska yksi ylipalkattu johtaja on palkittu 300.000 eurolla pysymään hiljaa siitä, mistä oli todellisuudessa kysymys? Edes potkut saanut Ailus ei ole pettynyt. Arto Nybergin haastattelussa sunnuntaina 25.11. Ailus ei vaikuttanut aiheettomasti pois potkitulta johtajalta, kun hän hyväntuulisena kertoi ansioistaan menneessä johtajan tehtävässään.

Ailuksen erosta väännettiin kättä Kevan hallituksessa tuntikaupalla perjantaina 23.11. Mutta viraston hallituksen puheista ei kerrota kansalaisille mitään. Vaikka hallitus istui koko illan, muodollisesti se piti kokousta vain puoli tuntia sen jälkeen, kun asiat oli ensin sovittu hallituksen istunnossa, joka ei ollut hallituksen kokous.

Avoimena on kysymys siitä, kuka ja miksi halusi Ailuksen syrjään? Kenen etu oli puuttua Kevan 35 miljardin euron hyvin tuottavan sijoitussalkun hoitajaan? Tietenkin sen, joka haluaisi Kevan rahaa omiin tarkoituksiinsa.

Tämä ongelmahan on tunneliveljillä, joilta on rahantulo loppumassa länsimetron ja Kehäradan kanssa. Valtiolla ei ole jaettavaa tunneliveljille, vaikka halu on poliitikkoihin voideltukin. Mutta eihän Kevan rahakasassa tunnu juuri missään, jos siitä lohkaistaan muutama prosentti ”hyvään tarkoitukseen”.

Oliko keskustalaisen Ailuksen julkisuudelta salattu virhe se, että hän kieltäytyi rahoittamasta metroa ja Pisara-rataa?

Ailuksella on ollut tunnelirahoituksesta kieltäytymiseen hyvä syy puhtaasti taloudelliselta kannalta, sillä tunneleihin rahat pitäisi antaa käytännössä ilmaiseksi verrattuna Kevan nykyiseen sijoitussalkkuun. Eikä tunneleita voi myydä kellekään, kuten osakkeita ja rahasto-osuuksia, kun salkkua hoidetaan myymällä huonoja ja ostamalla hyviä sijoituksia.

Keskustalla taas on ollut tunnelirahoituksesta kieltäytymiseen hyvä syy aluepoliittiselta kannalta. Antoihan keskustalainen liikenneministeri viime hallituskaudella jo liki miljardin valtion rahaa Helsingin seudun tunneleihin. Siksi tällä kerralla voisi hallitukselta olettaa rahaa löytyvän edes muun Suomen kaupunkeihin, vaikkei maaseudulle rahaa saisikaan.

Kun Ailuksen rahoitustulppa on nyt saatu vedetyksi pois, tunneliveljet ottavat jo vauhtia. Mutta pysyvät tietenkin itse piilossa julkisuudelta. Sanansaattajaksi on pantu SAK ehdottamaan tunnelirakentamisen siirtämistä julkisen kontrollin ulottumattomiin osakeyhtiöön.

Osakeyhtiö onkin kaikin puolin kätevä tapa hoitaa viranomaisille kuuluvia tehtäviä. Kaikki on lupa salata ja johtajille saa tehdä sopimuksia, joita eivät rajoita kohtuullisuus eivätkä lait virkamiehistä. Espoossahan tätä on Länsimetro Oy:ssä menestyksellä harjoiteltu. Kaupunki rakentaa miljardin metroa, vaikka ei ole koskaan päättänyt rakentamisesta saati varannut ja myöntänyt siihen rahaa.

Valtiovarainvaliokuntakin näyttää löytäneen metroon rahaa, jota ennen Ailuksen potkuja ei ollut. Kevään kehysriiheen ehdotetaan päätöstä Espoon metron jatkamisen rahoittamisesta, vaikka muilta liikennehankkeilta vaaditusta kannattavuudesta ei ole edes vääristeltyä laskelmaa, kuten sentään on Pisara-radasta.

Nykyinen hallitus maksaa Espoolle metrorahaa keskustalaisen ministerin päätöksen perusteella, joten nyt päätettävät metrorahat tulevat seuraavan eli Keskustajohtoisen hallituksen maksettaviksi. Niinpä myös Keskusta on sitoutettava tähänkin tunnelipäätökseen. Infraosakeyhtiö on siinä hyvä veto, sillä onhan puolue jo liputtanut infraosakeyhtiön puolesta.

Paremmaksi hyvitykseksi Keskustalle luvataan taas jotain turhaa pikkunäperrystä kuten viime kerrallakin. Silloin Paavo Väyrynen ostettiin metron ja Kehäradan taakse Kemijärven radan sähköistyksellä. Hyvä porkkana esiteltiinkin jo: maaseudun pikkutiet. Eli halvalla on taas Kepu kaupan. Muutama kymmenen miljoonaa maaseudulle, ja Kepu antaa pari miljardia Helsinkiin.

Veli Hopea

perjantai 22. marraskuuta 2013

Veljet Malmin asialla

LOBBAUS Malmin lentokentän tuhoamista aktiivisesti vuosikaudet ajanut Helsingin Sanomat uutisoi, kuinka Malmin lentokentän tuhoaminen on nyt käytännössä selvä. Asenteellisesta ja lähes pelkästään tuhoamiselle myötämielisiä sitaatteja listaavasta jutusta tulee kuva, että mm. Rajavartiolaitos ja Patria haluavat pois kentältä.

Samalla on lanseerattu aivan uusi käsite, alueen "tappiollisuus". Kun kerran Malmin lentokenttä on "tappiollinen", kai sitä ovat myös Keskuspuisto, Kaivopuisto ja lukuisat metsäalueet, joita Helsinki on lentokoneen ikkunasta katsellen täynnä. Nehän eivät tuota mitään. Eikö myös Helsingin rautatieasema ole tappiollinen? Ja kaupunginjohtajan ikkunasta näkyvä kauppatori?

Nyt kun kaikki on HS:n mukaan jo päätetty, voidaan kertoa sekin, että ei Malmin kentälle olekaan suunnitteilla korkeatasoista, pientalovaltaista ja persoonallista asuinaluetta, josta tähän asti on puhuttu. Ei, kentälle onkin tekeillä ihan normaali teholähiö, johon halutaan 20 000 asukasta.

Näin lienee ollut alun perinkin tarkoitus. Puheita laatualueesta on pidetty yllä, jotta yleinen mielipide tulisi hankkeelle myönteisemmäksi.

Malmi on huonoa rakennusmaata. Veljien olisi vielä selvitettävä, miten tämä ongelma siirretään yhteiskunnan kustannettavaksi. Kai nyt tontin omistaja, Helsingin kaupunki, on velvollinen paaluttamaan maat ennen kuin viattomat rakennusfirmat saapuvat paikalle kokoamaan elementtipalikoitaan? Joka tapauksessa on tiedossa, kuka viime kädessä maksaa huonolle pohjalle rakentamisen. Asukkaat ja veronmaksajat.

Tästä voi myös päätellä, miksi laatualueesta ei enää puhuta. Siksi, että laatuasunnoista tulisi rakennusmaan tyypin takia niin kalliita, että ne eivät menisi riittävällä katteella kaupaksi edes Helsingin markkinatilanteessa. Jättilähiö sopii mainiosti myös läheisen kauppakeskus Malmin Novan veljille. Sattumoisin Helsingillä on lentokentän tuhoamista kannattava kaupunginjohtaja, joka on ollut kyseisen kauppakeskuksen hallituksen puheenjohtaja.

Kaikki tämä on silti pelkkää sattumaa.

Sitä paitsi, fakta on se, että ilmailun historian alkuaikojen hyvin säilyneitä ja aktiivisesti toimivia lentokenttiä on maailmassa liikaa. Veljien sekundabetonilähiöitä on sen sijaan aivan liian vähän. Veljien asia on meidän, vai mitä, HS? Kai pian teette pääkirjoituksen, jossa kommentoitte myönteisesti omaa "uutistanne"?

Ylioppilas Puupponen

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Johto uhrautuu

AHNEUS Eläkepommia ei ole - näin hokevat eläkeyhtiöt ja -laitokset mielellään. Viime kuukausien uutisten perusteella pommi ovat eläkeyhtiöt itse: pullea kasvain kurjistuvassa yhteiskunnassa, jossa enemmistön pitää säästää ja tinkiä eduistaan. Vyönkiristys ei koske eläketaloja, joista on muodostunut vihreistä oksista vihrein etujenkalastelupaikka sopivan uran tehneille veliverkostolaisille.

Nyt kun Kuntien eläkevakuutuksen outoja työsuhde-etuja on vatvottu viikko, toimitusjohtaja ja varatoimitusjohtaja ilmoittavat luopuvansa osasta kohtuuttomuuksia. Mutta millä tavalla: eduista muodollisesti luovutaan, mutta ne pitää kompensoida nostamalla vastaavalla summalla palkkaa. Toimitusjohtajan on 19 tonnin sijasta saatava jatkossa 21 tonnia kuussa, jotta luksuselämä on turvattu.

Upeaa talkoohenkeä ja joustoa johtajilta!

Yksi hassunahne eläkejohtaja ei ole kuitenkaan asian ydin. Sen huomaa jo siitä, miten Kevan hallituksessa yksi jos toinenkin on alkanut kiivetä laivan reunalle ja pyrkii hyppäämään kyydistä mahdollisimman huomaamattomasti. Hyppijät todistavat, että Kevan hallitus on ollut yhtenä monista yritysten ja laitosten hallituksista siunaamassa kohtuuttoman menon ajassa, jossa kaikilta paitsi muutamilta hyväosaisilta vaaditaan venymistä ja mukavuuksista luopumista.

Vasta muutama päivä sitten Suomessa kävi määräilemässä saksalainen catering-johtaja, jonka mielestä työmiehen palkka pitäisi aina maksaa halvimman alan taulukon mukaan, muuten menee yritykseltä ja yhteiskunnalta kilpailukyky.

Vallan ovat ottaneet määräilijät, jotka kaikessa hiljaisuudessa vaurastuvat ja jakavat vaurautta omille kavereilleen, niistäen samalla suurelta enemmistöltä pois kaiken, mitä saavat. Tästähän on kyse kansalaisia venymistalkoisiin määräilevissä eläkeyhtiöissäkin. Silmiinpistävää on, että Kevan toimitusjohtaja on alun perin kotoisin määräilijöiden muodolliselta vastapuolelta: ammattiliitosta ja poliittisesta järjestelmästä. Uudessa hyvässä ajassa määräilijöiden, ay-pamppujen ja politiikan eliitin välinen ero on häipynyt miltei huomaamattomaksi.

Loppujen lopuksi pikkubemarilla turkissaan ajava johtajanvouhake on tässä kuviossa vain objekti, jota riepotellaan hetki, tehdään näytösluontoiset korjausliikkeet, ja systeemi jatkaa ennallaan.

Ylioppilas Puupponen

torstai 14. marraskuuta 2013

Rätykratian paluu

VALEHTELU Timo Räty on jo AKT:n entinen puheenjohtaja, ja liitolla uusi vetäjä. Räty keskittyy oikeustaisteluun alaisiaan vastaan, liitto itse vaikuttaa tervehtyneen niin työnantajana kuin edunvalvojanakin.

Mutta ei mitään hätää, sillä mielivalta elää vielä taudin paikallispesäkkeissä. AKT:n tontilla on tänä vuona nähty useita heppoisia ja omituisia työtaisteluita, joille ei etsimälläkään tahdo löytyä järjellistä, saati laillista perustetta.

Milloin on työvuorot ikävät, milloin työkaluissa jotain pientä vikaa. Kun media kysyy tarkennuksia, lausutaan muutaman virkkeen lehdistötiedotteessa esitetyt väitteet uudelleen.

Paikallispesäkkeissä on mitä ilmeisimmin menossa joku liittoveljien valtataistelu, sillä lakkotempauksia pidetään vuorotellen Vantaalla ja Espoossa. Onko joku valintakokous lähestymässä, ja tarvitaan näyttöjä?

Näytöillä ei noissa piireissä tarkoiteta työntekijöiden aseman onnistunutta ajamista, vaan lakkoilua. Syyt kyllä keksitään vaikka keksimällä, ja neuvotteluita ei edes ehdoteta.

Näin tapahtui viimeksi viime viikolla Espoossa, jossa yhtäkkiä, pimeänä torstai-iltana iltauutisten aikaan ilmoitettiin, että "neuvottelut" eivät tyydytä paikallispesäkettä, ja muutaman tunnin päästä alkaa lakko.

Muuten hyvä, mutta mitään "neuvotteluita" ei ollut olemassakaan. Lakolla ei edes uhattu, siihen vain mentiin. Kävi myös ilmi, etteivät luottamushenkilöt olleet tiedottaneet työntekijöille työpaikan normaaleista luottamuskokouksista. On helpompi haukkua firmaa, kun alhaiso ei saa tietää, että kokouksissa on ollut aivan asiallinen henki.

Iso osa paikallispesäkkeiden kukkotappeluiden sijaiskärsijöistä, eli työnsä asiallisesti hoitavista työntekijöistä, on alkanut protestoida. Laittoman lakon ulkopuolelle jäi Espoossa jo lähes kolmannes niistä, joilla olisi ollut työvuoro. Ei voi puhua enää rikkureista, parempi termi on laaja epäluottamus luottamushenkilöitä kohtaan.

Normaaleissa työtaisteluissa ilmoitetaan etukäteen lakonuhasta, neuvotellaan ja kerrotaan myös kaikille työntekijöille, mistä on kysymys. Näin toimien lakoista tulee yleensä kattavia, ja kaikki osallistuvat niihin. Jos peräti kolmasosa menee töihin, se tarkoittaa, että lakon syylle ei ole yleistä hyväksyntää.

Voiko kukaan rehellisesti itseään peilistä katsova luottamushenkilö olla tällaisen flopin jälkeen tyytyväinen ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?

Ilmeisesti voi, kun kyse on rätykratiasta. Rädyn perinnettä jatkavat kukkoveljet mustaavat toiminnallaan asiallisen ammattiyhdistystoiminnan maineen, mutta sehän ei olekaan heidän huolensa. Yhteisen asian sijasta on tärkeää veljien asia.

Ylioppilas Puupponen

perjantai 1. marraskuuta 2013

Euroopan parasta hankintaa

KANSA MAKSAA Missä suuri joukkoliikenneinvestointi, siellä ongelma. Metron rakentaminen on myöhässä, kehäradan rakentaminen on myöhässä ja farssiautomaattimetro on myöhässä. Hankintahinnat ovat nousseet satoja miljoonia.

Automaattimetron hankinnassa tehtiin sopimusvirhe. Uusien metrojunien hankinnassa tehtiin sopimusvirhe. Myöhässä olevassa matkakorttijärjestelmän uusimisessa tapahtui sopimusvirhe. Siitä määrättiin juuri äskettäin tilaajalle eli HSL:lle pikkuinen kahden miljoonan euron sakko. Mutta ei hätää - ei sitä oteta Euroopan parhaiden virkamiestemme taskuista, vaan kansa maksaa. Joten sakkoja ei käytännössä tullutkaan. Kenenkään vastuuhenkilön ei tarvitse erota, eikä kukaan ole eronnutkaan.

Sitä paitsi, eihän joukkoliikennevälineissä katse alaspäin nöyränä vaeltava, veljien puuhista tietämätön kansa huomaa ongelmia ollenkaan. Mitä myöhemmin Länsimetro valmistuu, sitä pitempään jatkuu sujuva kulkeminen Etelä-Espoossa. Ja mitä vähemmän ajetaan automaattijunia, sen paremmin liikenne toimii. Sen verran kansa ehkä huomaa, että metroon hankitut laiturinäytöt ovat laiturilla ja terminaalissa eri ajassa. Eli näytöistä ei ole mitään hyötyä. Arvatkaapa mistä syystä: no kun hankinnassa tehtiin sopimusvirhe.

Mutta näistähän me opitaan, ja seuraavat hankinnat varmaankin sujuvat paremmin. Onhan seudulle suunnitteilla myös upea Pisara-rata, jolla porataan lähijunatkin maan alle. Siinä ei varmaankaan tule enää hankintaongelmia.

Vai mitä, katsokaa nyt vaikka Markkinaoikeuden listaa vireillä olevista valituksista.

VIREILLE: 17.10.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 3.10.2013 (3124/0821/2013), Pisararata: RS, sähköratasuunnittelu

VIREILLE: 1.10.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 17.9.2013 2512/0712/2013 Pisararata: ARK 1, Arkkitehti- ja pääsuunnittelu, Töölö


VIREILLE: 17.9.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 3.9.2013 (2519/0712/2013), pisararata: KAT 2, Kallio- ja geotekninen suunnittelu, keskusta.


VIREILLE: 16.9.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 30.8.2013 (2521/0712/2013), pisararata: PALO, Palotekninen suunnittelu.


VIREILLE: 10.9.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 29.8.2013 (3128/0821/2013), pisararata: alue 2, Nordenskiöldinkadun silta ja alue


VIREILLE: 26.8.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 12.8.2013 (3123/0821/2013), Pisararata:LVI, Talotekninen LVI-suunnittelu


VIREILLE: 26.8.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 12.8.2013 (3122/0821/2013), Pisararata: SA, Talotekninen sähkö- ja automaattiosuunnittelu

VIREILLE: 5.7.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 19.6.2013 (2516/0712/2013), Pisararata: RAK 2, Rakennesuunnittelu.

VIREILLE: 5.7.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 19.6.2013 (2515/0712/2013, 2516/0712/2013, 2517/0712/2013), Pisararata: RAK 1-3, Rakennesuunnittelu.

Eläköön!

Ylioppilas Puupponen

tiistai 29. lokakuuta 2013

Veropakoveljien ikiliikkuja

AHNEUS Veropakolaisilla on yhteiskuntamme sisään soluttautunut propagandapiiri. Piiri koostuu suurimmasta osasta keskeisiä poliitikkoja. Heidän käytössään on kahdeksanosainen ikiliikkuja, jolla yhteiskunta kurjistetaan pikkuhiljaa rapakuntoon.

Tarmokkaalla toiminnallaan kurjistajaveljet houkuttelevat Suomen kaltaisiin yhteiskuntiin Mustan talouden verenimijöitä, jotka keräävät voitot ja vievät ne muualle turvaan.

Toiminnan rakenne avataan hyvin Helsingin Sanomien jutussa. Siinä kerrotaan, että Suomessa terveyspalveluiden kilpailutuksia voittanut Attendo tuottaa vuosi toisensa jälkeen tappiota ja siirtää voitot konsernin sisällä Luxemburgiin.

Tätä kutsutaan verosuunnitteluksi, josta Puupponen kirjoitti tekstissään Musta talous. Mustassa taloudessa ei ole kyse terveestä ja vapaasta kilpailusta, joka on hyvä asia. Musta talous on loisimista verovaroin rakennetuissa yhteiskunnissa ottamatta osaa niiden rahoitukseen. Samalla Mustan talouden jätit syövät pienemmiltä, rehellisiltä yrityksiltä eväät menestyä markkinoilla.

Mustalla taloudella on politiikassa niin paljon ystäviä, ettei sitä edes yritetä pystäyttää. Kurjistajaveljien kahdeksan osan ikiliikkuja on kehäpäätelmä, joka toteuttaa itse itsensä.

Alkulämmittely:

1. Ryhdytään puhumaan Suomen kilpailukyvyn rapautumisesta.

2. Vaaditaan sekä veronalennuksia että julkisen sektorin tehostamista. Väitetään, että yhteiskunnan itsensä hoitamat palvelut tulevat kalliimmiksi kuin yksityisten hoitamana.

3. Ryhdytään vaatiman julkisten palveluiden kilpailuttamista tai kokonaan ulkoistamista.

Hihojenkäärintä:

4. Toteutetaan kohta 3 vedoten julkisessa rahankäytössä saavutettaviin säästöihin ja puhutaan, että näin turvataan verovaroin tuotetut palvelut.

5. Tarjouskilpailun seurauksena kohteita voittavat suuret, kansainväliset terveyspalveluketjut. Lohdutellaan, että ne kuitenkin maksavat veronsa Suomeen siinä missä muutkin.

Välihämmästely:

6. Kansainvälinen terveyspalveluketju on rakentanut sisäänsä rahansiirtohimmelin, jolla vältetään mahdollisimman täydellisesti veronmaksu Suomen kaltaiseen valtioon.

7. Toisin kuin vaiheessa 4 uskoteltiin, Suomi saa entistä vähemmän verotuloja, ja kyky huolehtia verovaroin tuotetuista palveluista heikkenee.

Loppufantastisointi:

8. Palataan kohtaan 1 ja vaaditaan suuryritysten verotuksen alentamista sille tasolle, että kansainvälinen himmeliketju suvaitsisi harkita verojen maksamista Suomeen.

Ylioppilas Puupponen

tiistai 22. lokakuuta 2013

Musta talous

AHNEUS Ylen Ulkolinja esitti illalla 17.10. lasten nukkumaanmenoajan jälkeen hollantilaisen kauhudokumentin Laillista veronkiertoa. Dokumentti todisti, kuinka jälleen kerran todellisuus on dekkareitakin hirveämpää, kun kyse on talousrikollisuudesta.

Paitsi, että kyse ei ollut talousrikollisuudesta, sillä jo ohjelman nimenkin mukaan globaali verosuunnittelu on täysin laillista, ja siitä hyötyvien tai hyötyjiä hännystelevän kansanosan mielestä ihan ok.

Dokumentissa kerrottiin mm. amerikkalaisesta kahvilaketju Starbucksista, joka maksaa kotimaahansa peräti 1,9 prosentin verot. Britanniassa Starbucks on toiminut 15 vuotta, ja jokainen tilikausi on ollut muka tappiollinen. Rahat kuljetetaan Hollantiin, joka on valtiona luvannut kahvilajätille mukavan pienen veroprosentin. Tätä prosenttia ei yhteisellä sopimuksella kerrota kenellekään, ei edes Hollannin veronmaksajille.

Tässä on konkreettisimmillaan se yhteiskuntien kyykytysjärjestelmä, jonka globaalit rahavoimat ovat onnistuneet parin vuosikymmenen aikana rakentamaan. Jättiyhtiöt laittavat valtiot tappelemaan keskenään verotuksen alentamisesta, ja nöyrin yhteiskunta saa palkkioksi jättiyhtiön miljardit verotettavaksi mitättömällä prosentilla. Näistä murusista yhteiskuntien pitää kilpailla nakertamalla sitä hyvinvointia, joka 1900-luvulla yhdessä rakennettiin.

Tavallisille kansalaisille selitetään, kuinka julkisessa taloudessa on kestävyysvaje, ja keskiluokan verotusta on kiristettävä. Kestävyysvajeen nimissä kurjistetaan julkista sektoria ja sen tuottamia palveluita, ja yksityisen puolen palkkakierroksilla elinkeinoelämä korostaa, kuinka palkankorotuksiin ei nyt ole varaa. Mitäs palkankorotuksia tappiolliset jättiyhtiöt voisivat maksaa, kun voitot on kuskattu veroparatiiseihin turvaan.

Eikä siinä vielä kaikki: hollantilaisdokumentti kysyy lopuksi, mitä ihmettä nämä taxfree-seteleissä kylpevät globaalikroisokset rahoillaan tekevät, kun sitä tulvii ovista ja ikkunoista. He lainaavat rahat kovalla korolla valtioille, joilta rahat on ensin viety veroja pakoon. Täydellinen rikos!

Kansainvälisen veronkierron, kauniisti sanottuna verosuunnittelun ympärillä on massiivinen tilitoimistobisnes. Ammattilaiset opastavat suuryrityksiä pakenemaan veroja, ja pidättyvät kommentoimasta ilmiötä. Puupponen googlasi huvikseen hakusanalla "globaali veronkierto". Ja kas, heti ensimmäisellä sivulla tarjosi palveluksiaan tunnettu tilitoimisto, jonka "asiantuntijat hyödyntävät laajaa osaamistaan asiakkaiden eduksi veroseuraamyskysymysten selvittelyssä". Pienipalkkaisilla työntekijöillä, joiden verotus saattaa olla 10-20 kertaa kovempi kuin globaaleilla veronkiertojäteillä, ei ole mahdollisuutta palkata tilitoimistoa tekemään "verotusta ja taloutta koskevia vaikutusarviointeja".

Vallankäyttäjät ovat Suomessakin olevinaan huolissaan harmaasta taloudesta. Harmaalla taloudella tarkoitetaan työn teettämistä verottomana niin, että tekijä saa palkkansa puhtaana käteen, ja teettäjä säästyy veroilta. Globaalit veronkiertäjät pistävät paremmaksi. Ne saattavat hoitaa maksamistaan minipalkoista työnantajalle kuuluvat verot, mutta voitot viedään yhteiskuntien ulottumattomiin.

Globaali veronkierto on Musta talous, joka aiheuttaa jättimäisen vajeen kaikkien yhteiskuntien kassaan. Starbucksin tapaus selittää sen, miksi Suomenkin rahapiireissä on ryhdytty vaatimaan yritysverotukselta mallia, jossa vain voittoa tuottavia yrityksiä verotetaan.

Ilman Mustaa taloutta yhteiskunnan käytettävissä olisi yhtäkkiä valtava määrä rahaa julkisiin palveluihin ja yleiseen hyvinvointiin. Ei tarvitsisi puhua juustohöylästä, leikkauksista ja sulkemisista. Musta talous antaa vastauksen niille kaikille, jotka ovat ihmetelleet, miksi vielä 1980-luvulla oli varaa kaikenlaiseen, ja nyt ei ole. Siksi, että rahan liikkeet olivat vielä kontrollissa, eikä rahaeliitti kyykyttänyt yhteiskuntia. Mustan talouden panttivangiksi otettu yhteiskunta höylää, leikkaa ja lopettaa, loputtomiin.

Musta talous todistaa, kuinka 1900-luvun yhteiskunnallinen kehitys oli yhden prosentin eliitin mielestä vain hairahdus, joka pitää korjata palaamalla menneisyyden harvainvaltaan.

Kaikki maailman kansakunnat tulisi välittömästi koota samalla kellonlyömällä katsomaan yhdessä hollantilaisten dokumentti. Elämää ei jatkettaisi, ennen kuin on saatu useamman miljardin kansalaisen vastaus kysymykseen, haluammeko tosiaan takaisin 1800-luvulle, ja sallimmeko tämän kaikkien aikojen suurimman ryöstön jatkuvan.

Ylioppilas Puupponen

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Tanssia Hautalan haudalla

YLIHUIPPU-UUTINEN Viime viikolla kysyin, kuka halusi eroon Hautalasta ja miksi. Nyt ovat syylliset ja syyt selvillä, kun kaksi Merimies-Unionin entistä ay-jyrää, Paavo Mustonen ja sopimussihteeri Klaus Höglund esiintyivät eilen hymyssä suin suomalaisten olohuoneissa. Ensin YLE:n TV-uutisissa ja sitten Ajankohtaisessa kakkosessa. Mukana kuvioissa on myös kolmas menneisyyden haamu, uutta uraa perussuomalaisessa puolueessa tekevä Matti Putkonen, jonka patakonservatiivisia ajatuksia ei kestetty enää edes demarijohtoisessa ay-liikkeessä.

Putkonen on epäilemättä avainresurssi siinä, että demareiden kannatus on valunut perussuomalaisiin. Itsekkäät ja ahneet perusäijät tykkäävät siitä, kun joku puolustaa elämäntapaa, jossa kaikkea pitää saada heti ja paljon, eikä muulla ole väliksi kuin omalla mukavuudella.

Äijien mielestä ympäristöstä ei tarvitse välittää enempää kuin että siitä saa mahdollisimman paljon itselle. Joku ja aika siivoavat sotkut ja tekniikan kehitys hoitaa omat lapset, jos paskapuheet luonnon kuolemisesta ja ilmaston lämpenemisestä olisivatkin totta. Ja äijät tietävät, että ilmastonmuutos ja saasteet ovat kaukana, vaikka jossain jäämerellä tai Kiinassa. Sehän on vain kivaa kun Suomi ja oma takapiha lämpenevät.

Hautalan peijaiset ovat velikerhon juhlaa, minkä näki herrojen naamasta ja kuuli puheista. Muodollisesti keskenään tappelevat ay- ja teollisuusveljet ajavat yhteistä intressiä, jonka kustantaa se pieni osa kansasta, joka tekee oikeasti tuottavaa työtä. Perussuomalaisissa ei Hirvisaari-jupakan jälkeen uskallettu lähteä avoimeen sotaan ministeriä vastaan, vaan perussuomalaisten kansanedustaja Turunen sopi, että demareiden Kärnä tulee asiassa ulos eduskunnassa.

Ja tietenkin Putkonen ja muut veljet kielsivät olevansa Iltalehden jutun taustalla. Hautala tuskin olisi joutunut eroamaan, jos julkisuudessa olisi keskusteltu siitä, mistä touhussa oli todella kysymys. Jos Iltalehti olisi kirjoittanut Putkosen vaativan, että pienen porukan kovapalkkaiset duunit jäämerellä on asetettava ilmastonmuutoksen, Suomen ilmastostrategian ja muun ympäristöhömpän edelle, lähtölaskenta olisi alkanut enintään Putkoselle.

Hyväveliverkosto ei todellakaan ole mikään oikeudenmukaisuuden salaseura joka puolustaa köyhää kansaa sortajia vastaan. Hyvät veljet ovat sortajia itse. Veljet pitävät rahalla ja sitouttamisella valtaa, jota demokratia ja vaalit eivät saa häiritä liiaksi. Pääministeri Kataisen asenne jupakassa osoitti, kenen kädessä on pääministerin talutushihna, ja ettei flexi enää jousta. Mitään tukea hallituskumppanille ei löytynyt, sillä hyville veljille Vihreät ovat hallituksessa välttämätön paha, joka estää hallituksen kaatumisen, uudet vaalit ja Kokoomuksen ja demareiden tappion.

Kun totuus nyt on paljastanut, Vihreät voisivat ilmoittaa, että he valitsevat Hautalan tilalle Hautalan. Se olisi suoraselkäinen osoitus siitä, että hallituksen kokoonpano perustuu demokratiaan eikä hyvien veljien diktatuuriin.

Vientineuvos Valtanen

perjantai 11. lokakuuta 2013

Kuka halusi eroon Hautalasta

HUIPPU-UUTINEN Pari päivää Suomi on kohissut omistajaohjauksesta vastaavasta ministeristä. Kohun taustalla on 1,5 vuoden takainen tapaus. Poliisin arvion mukaan rikossyytteen kynnys ei ylittynyt mielenosoituksesta, jossa jäänmurtajaan ripustetaan julistekankaita. Niinpä ministeri oli pitänyt parhaana, ettei rikosilmoitusta edes tehdä.

Kohu käynnistyi 1,5 vuotta vanhasta uutisesta Iltalehdessä. Valtiovalta oli puuttunut omistamansa yhtiön toimintaan. Kamalaa! Ministerin on erottava! Ja ministeri erosi perjantaina 11.10.2013.

Miksi asiasta kerrotaan hetkellä, jolloin ministeri on USA:ssa? Miksi asiasta ei kerrottu silloin, kun se tapahtui, vaan vasta 1,5 vuotta myöhemmin? Kenen intressi on erottaa Hautala? Juuri nyt? Ja miksi?

Tapaus kertoo osaltaan, miten läpimädässä hallinnossa me elämme. Todellisista virheistä ja väärinkäytöksistä ei seuraa mitään. Me emme koskaan edes saa tietään kaikkea, mistä poliitikot tai virkamiehet pitäisi asettaa vastuuseen. Ja jos jotain tihkuu, asiat ovat liian monimutkaisia, että toimittaja edes ymmärtäisi, mikä on pielessä. Mitä siitä sitten kertomaan. Mutta parin sadan euron oviremonttiin tai terveeseen järkeen mitättömän mielenosoituksen kanssa kaatuu ministeri.

Tapaus kertoo myös, miksi Suomessa on niin valtava innostus yhtiöittää viranomaistoiminta. Ministereiden tehtävä on puuttua hallinnonalansa virastojen toimiin. Mutta kun toiminta yhtiöitetään, ministeri eli omistaja ei saa ollenkaan puuttua samaan toimintaan. Viraston johtajat pääsevät elämään pellossa, jossa saa huiskia veronmaksajien rahoilla käytännössä ilman vastuuta mistään. Äärimmillään tämä halu on ollut Mäntsälässä, jossa suunniteltiin, että kunnasta tehdään osakeyhtiö.

Jos valtio tai kunta ei saa puuttua omistamansa yhtiön toimintaan, silloin valtion ja kunnan ei tule omistaa yhtiöitä. Jos viranomaistoiminta ulkoistetaan, ulkoistettakoon se sitten yksityiseen omistukseen. Sillä silloin toiminnan voi ostaa kilpailuttamalla yrityksiä, joissa omistajat pelaavat omalla rahallaan. Se pakottaa toimimaan tehokkaasti, eikä veronmaksajien rahoja päästä törsäämään.

Suomeen pitää välittömästi säätää laki julkisesti omistetuista yhtiöistä. Koska niillä ei nyt ole vastuullisia omistajia, joilla on pelko omaisuuden menettämisestä jos yhtiö ei toimi kunnolla, ainoa kontrollin keino on toiminnan julkisuus samalla tavalla kuin muussakin viranomaistoiminnassa. Väitän, että yhtiöittämisinto kuihtuu siihen.

Samassa laissa tulee säätää, että myös julkisesti omistetun yhtiön omistaja saa käyttää yhtiössä omistajavaltaa kuten yksityisenkin yhtiön omistaja. Omistaja päättää ja omistajan kuuluukin päättää suvereenisti omaisuutensa toiminnasta. Jos yksityisen yhtiön johtaja tekee rikosilmoituksen, josta omistaja ei pidä, omistaja antaa johtajalle potkut ja se on ihan oikein. Miten ihmeessä veronmaksajien rahoilla pelaavan johtajan pitäisi olla vahvemmassa asemassa kuin yhtiön omistaja?

Vientineuvos Valtanen

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Se on sitä miltä se näyttää, Nokiassakin

UUTINEN Traumaa Nokian matkapuhelinten myymisestä Microsoftille on nyt pyöritetty mediassa kuin parasta ihmissuhdejuorua Seiska-lehdessä. Herra Elop on sotkenut mukaan jo oman parisuhteensakin. Erokorvausten perustelu on Elopin mukaan hänen avioeronsa.

Hesari on kirjoittanut aiheesta ahkerasti ja perusteellisesti sekä pyrkien selittämään kuvioita kaikista näkökulmista. Lehti on tuonut esiin Nokian osakkaita kiinnostavia asioita mennen tullen paremmin kuin Nokia itse tai sen johtajat. Vahinko, että Nokian amerikkalaiset pääomistajat eivät lue suomalaista sanomalehteä. Jos lukisivat, saattaisivat jopa tehdä oikeita päätöksiä.

Hesarin tämän sunnuntain taustoitus Elopin henkilöhistoriasta avaa tilannetta erinomaisesti yhdistettynä Nokian ja erityisesti Siilasmaan sekoiluun tiedottamisessa. Nokian toimista voi sanoa, että sillä rahalla mitä Nokian johtajille maksetaan, ei pitäisi moista soppaa syntyä. Miljoonia ansaitsevat johtajat ovat yli-ihmisiä, jotka eivät erehdy ja jotka hallitsevat tehtävänsä täydellisesti. Siitä ja vain siitä ne miljoonat ansaitaan, ei samanlaisesta säheltämisestä kuin peltihallien luuseripomot.

Maailma ei ole mustavalkoinen, eikä ole Nokia, Elop eikä Nokian ydintoiminnan tuhoaminen ja myyminen Micrsoftille. Ei ole kysymys joko salaliitosta tai suoraselkäisestä toiminnasta osakkeenomistajien parhaaksi. Vaan maailmassa tapahtuu asioita, jotka tarjoavat tai sulkevat mahdollisuuksia ja tilaisuuksia. Ei tarvita salaliittoa että tartutaan tilaisuuksiin. Mutta eivät ne tilaisuudet ole myöskään kenenkään ansioita, joista pitää maksaa miljoonapalkkioita.

Jos Nokia oli aloitteellinen kosimaan Elopin johtajakseen, se ei tarkoita sitä, ettei Nokia kiinnostanut Micrsosoftia, jonka puhelinkäyttöjärjestelmä ei kiinnostanut ketään. Tosin on aihetta ihmetellä, miksi Nokia olisi keksinyt haluta maailmalta juuri Elopin. Elopin taustassa on kovin vähän muuta meriittiä entisen maailman suurimman matkapuhelinyhtiön johtajaksi kuin se, että hän on töissä firmassa, joka haluaisi maailman suurimmaksi matkapuhelinten käyttöjärjestelmien toimittajaksi.

Microsoftin onni oli, että kansainvälisiä ammattijohtajia haalinut Nokia oli menettänyt asemansa, koska Nokiaa olivat johtaneet ammattijohtajat ja Applea ja Samsungia älypuhelimia ymmärtävät johtajat. Ilman Kallasvuon virheitä tuotestrategiassa ja muiden johtajien ymmärtämättömyyttä muusta kuin lyhyen tähtäimen ahneudesta Nokia olisi ollut Windowsille ja siten Microsoftille saavuttamaton.

Viime viikkojen jälkipyykissä on vakuutettu usein, että Windowsin valinta oli paras tai ainoa mahdollinen, mitä Nokia saattoi tehdä. Mutta tätä näkemystä on selitetty teoilla ja päätöksillä, joiden ainoa selitys on se, että halutaan valita Windows. Syyt ja seuraukset menevät analyyseissä sekaisin.

Kun katsotaan objektiivisesti ja ilman ennalta asetettua päämäärää tai nyt tiedossa olevan tilanteen jälkiviisautta, Windowsin valinta ei ollut ainoa eikä paras mahdollisuus. Elopin tullessa Nokiaan Nokialla oli joukko hyvin myyneitä tuotesarjoja ja käynnissä oleva käyttöjärjestelmäuudistus. Maailmanmarkkinoiden mitassa Windows Phonen markkinaosuus oli silloin samanarvoinen kuin Nokian työn alla olleella Meegolla, eli ei mitään. Meego oli kuitenkin Windowsia arvokkaampi siksi, että se oli alan markkinajohtajan uusi tuote. Puhelin-Windows oli jo silloin epäonnistunut markkinahylkiö, jolla ei ollut valmistajaltaan periytyvää markkina-arvoa. Windowsilla oli ainoastaan negatiivista markkina-arvoa. Se oli tunnettu siitä, että se oli huonompi kuin Android, Apple ja Nokia, aakkosjärjestyksessä.

Kun ymmärtää Windows Phonen markkinatilanteen, ymmärtää, kenen hyödyksi Elop tuhosi Nokian silloisten tuotteiden markkinat ja yhtiön maineen rinnastuksella palavaan öljynporauslauttaan. Siilasmaa, Ollila tai muutkaan Elopin palkkaamisesta vastuulliset ja Elopin päätöksiä tukeneet eivät tietenkään koskaan tule myöntämään, että Elopin motiivi olisi ollut Microsoftin etu ja Nokian tappio. Mutta niin Elop vain toimi, Microsoftin eduksi ja Nokian tappioksi. Siltä se näytti ja sitä se oli ja on.

Sen jälkeen, mitä Elop Nokiassa teki, Elopille kuuluisi vahingonkorvaus eikä palkkio. Ei ole osakkeenomistajien etu, että Elopin aikana markkinaosuus kuihtuu ja osakkeen arvo laskee puoleen. Jos Elop sytyttää öljynporauslautan tuleen, sammuttaa palon ja myy hylyn romuna Microsoftille, Elop ei ole palkittava sankari vaan pahis, jonka tuomiossa on ehkä otettavissa huomioon lieventäviä asianhaaroja.

Mutta Microsoftilta Elop on palkkionsa ansainnut, joten ei ole yllätys, että Microsoft palkkion myös maksaa. Palkkioasiassa ainoa epäonnistuminen oli se, että julkisuuteen kerrottu palkkion suuruus sai suomalaiset raivoihinsa, vaikka palkkio olikin alle puolet alan normaalista lähtöpalkkiotasosta. Elop olisi itse varmaan halunnut päästä 50 miljoonan miesten kerhoon, eikä halunnut pilata mainettaan sillä, että olisi operaation jälkeen siirtynyt Nokiasta kilpailijalle ilman palkkiota, kuten olisi kuulunut tapahtua. Mutta eiköhän Elop kuitenkin saa kaikessa hiljaisuudessa vielä hyvityksensä siitäkin, että suostui olemaan Nokialla muutaman vuoden miljoonia pienemmällä vuosipalkalla kuin mitä Microsoft ennen Nokia-visiittiä Elopille maksoi.

Avioero on asia, joka ei kuulu Nokian osakkeenomistajille. Se, että Elop ottaa asian esille, kertonee Elopista ja hänen motiiveistaan ehkä kaikkein eniten. Tällainen mieskö olisi muka tullut korjaamaan Nokian aiempia virheitä ja palauttamaan Nokian markkinajohtajan asemaan.

Tuleva yhtiökokous on teatteria, jossa vallattomat pienomistajat pääsevät purkamaan kiukkuaan. Ainoa lohtu on, että Microsoftin Lumia-puhelimet jäävät tulevaisuudessakin marginaaliin. Ei niiden kilpailukyky parane siitä, että Microsoft omistaa ennen Nokian omistamat toiminnot. Jossain vaiheessa Elop kyllästyy Ballmerin kiukutteluun, sillä eihän aikuisten oikeasti ole Elopin vika, että Windows Phone on huono menestymään Applea ja Androidia vastaan. Ehkä Elop siinä vaiheessa keskittyy harrastuksiinsa, koska omaisuus riittää siihen paremmin kuin elinaika.

Piensijoittaja Virtanen

tiistai 3. syyskuuta 2013

Elop: Tulin, näin, tuhosin

UUTINEN Tämä aamu on nyt kuunneltu suurta ”uutista”: Nokia on myyty Microsoftille. Muuten hyvä, mutta uutinen on jo monta vuotta vanha. Nokia myytiin Microsoftille silloin, kun Microsoft lähetti Nokiaan troijalaisensa, Steven Elopin. Myynti siunattiin vähän myöhemmin, kun Elop ilmoitti, että Nokian puhelimissa tulee olemaan Microsoftin käyttöjärjestelmä ja puhelimien nimi ei ole enää Nokia.

Sen jälkeen Microsoft on vain odottanut, että Nokian arvo romahtaa tarpeeksi, jotta siitä ei joudu maksamaan turhan paljon. 5,5 miljardia on Microsoftille sellainen taskuraha, ettei se enää kiusaa. Tai se menee alle sen, että pitäisi polkaista omien puhelinten tuotanto ja myynti tyhjästä.

Nokian tämän päivän tiedotustilaisuuden puheet ovat samaa jonnin joutavaa teatteria kuin Elopin puheet koko sen ajan, kun hän on ollut petaamassa Nokiaa Microsoftin syliin. Nokialle itselleen jäävät verkot ja kartat. Verkkojärjestelmillä on toki markkinoita, mutta ei niilläkään rahaa tehdä. Sillä jos tehtäisiin, Siemens ei olisi lykännyt niitä Nokialle luoviessaan kuiville itse.

Mutta kartat. Mitä tulevaisuutta on liiketoiminnassa, jota älypuhelinten markkinajohtaja Google kauppa ilmaiseksi? Siilasmaa vastasi päivällä: Nokia tulee tekemään rahaa kartoillaan autoissa. Mersukin ostaa karttoja! Onhan siinä vertaistukea, kun kaksi auringonlaskun firmaa löytävät toisensa.

Vaikka autokauppa kasvaa vielä kohisten Kiinassa, Mersu on siellä yläluokan marginaalituote. Eikä maailmaa todellakaan pelasteta yrittämällä täyttää sitä autoilla, joissa on Nokian kartta. Siilasmaan visiot ja ymmärrys globaalista kehityksestä ovat yhtä älykästä kuin Nokian ex-johtaja Kallasvuon päätös siitä, ettei kukaan tule koskaan käyttämään kosketusnäyttöpuhelinta.

Lupaukset, että Microsoft työllistää suomalaiset Nokian työntekijät, ovat toinen vitsi. Eikö edes lähihistoriasta voisi oppia mitään? Miten kävi niille sadoille nokialaisille, joille luvattiin täsmälleen samaa kun Nokia viimeksi vähensi väkeä. Microsoft ei ole tallettanut valtion valvomalle tilille 5 vuoden palkkarahoja kaikille nokialaisille. Vain se sitoisi Microsoftin pitämään ihmiset töissä, edes 5 vuotta, koska on kannattavampaa teettää jotain kuin maksaa pakolla palkkaa tyhjästä.

Kun ymmärtää edes alkeellisesti matkapuhelinmarkkinoita ja kaupankäynnin perusteita, on aivan selvä, mistä on kysymys. Microsoft ei voinut menestyä puhelinbusineksessa itsenäisen Nokian kanssa, koska Nokia oli liian kallis sopimusvalmistaja. Puhelimen kokoisia Windows-tabletteja voi teettää halvemmalla kiinalaisilla sopimusvalmistajilla, joiden tuotantoinsinööritkin ovat töissä orjapalkalla Foxconin tapaisissa pakkotyölaitoksissa. Ei Applekaan tarvitse nokialaista osaamista teettäessään samassa pajassa iPhonensa.

Microsoftille sopi mainiosti, että Nokia tuhlasi rahaa ja yritti tehdä tunnetuksi Windowsia puhelimena. Se ei maksanut Microsoftille mitään. Mutta Microsoft oppi, ettei huono käyttöjärjestelmä kalliissa puhelimessa myy kuten kiva eli iPhone. Eli Apple-strategia ei toimi kuin Applella. Seuraavaksi Microsoft voi yrittää Samsung-strategiaa. Siihen tarvitaan valmis myyntiorganisaatio, mikä on ainoa asia, jolla Nokiassa on Microsoftille arvoa.

Puolen vuoden päästä Microsoft-puhelimia saa samalla hintaskaalalla kuin nyt Samsungin Android-puhelimia. Koneet tulevat kiinalaisilta sopimusvalmistajilta. Microsoftille käyttöjärjestelmä on ilmainen kuten Android Samsungille. Microsoftilla on varaa pitää heikosti menestyvät puhelimensa markkinoilla, mutta Applen ja Samsungin jakamia markkinoita Microsoft ei tule häiritsemään. Sillä se, joka on työssään joutunut katsomaan päivän Windowsia, ei halua sitä enää kotona puhelimessaan. Edes puhelimen kanssa saa olla kivaa.

En myy osakkeitani nytkään. 40 %:n nousu ei merkitse mitään suhteessa hintaan, jonka Nokiat maksoivat. Kurssinousu osoittaa vain, etteivät osakepelurit ymmärrä mitään siitä, mitä heidän omistamansa yritykset tekevät. Tai no, ehkä he ymmärsivät, että heidän kaltaisensa peluri saatiin nyt Nokiasta ulos, niin ei Nokia enää voi syvemmälle vajota. Ja nostaahan 5,5 miljardia sentään osakkeen substanssiarvoa.

Että kiitti vaan Kallasvuo ja kaverisi. Yhdellä vastauksella voi tuhota maailmanmarkkinoita hallitsevan yrityksen. No, et ollut ainoa ja saithan kenkää itsekin. Mutta pitikö muiden sitten tuhota vielä loputkin päästämällä troijalainen sisään.

Piensijoittaja Virtanen

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Yhteiskunnan loppu

AHNEUS Uutiset yhteiskunnan eliitin jättipalkoista, bonuksista, sitouttamisrahoista ja lisäeläkkeitä virtaavat silmiemme edestä niin jatkuvana vuoksena, ettemme enää jaksa reagoida niihin.

Kansalaisten eläkevarojen päällä istuvan Varman toimitusjohtaja Matti Vuorian vuosipalkka perusbonuksineen on 786 000 euroa. Se ei riittänyt, vaan nyt sovittiin myös lisäbonuksista. Sammon johtaja Kari Stadighin ansiotulot olivat vuonna 2011 1,8 miljoonaa euroa. Se ei riitä, vaan vanhuuden päiville nyt myönnetty lisäeläke on 1,8 miljoonaa euroa.

Mukana porsastelujärjestelmissä on jokaisessa suuryhtiössä muitakin kuin korkein johtaja. Yhtiöiden hallitukset on puolestaan koottu niin, että niissä veljet jakavat sitouttamisjärjestelmiä toinen toisilleen. Veljien seitti on sitkeä ja rikkomaton. Poliittinen järjestelmä levittelee käsiään.

Yle kysyi mielipidettä SAK:n puheenjohtaja Lauri Lylyltä. Vastaus oli silmiinpistävän vaisu. Lylyn mukaan eliitin ansioiden ryöpsähtäminen johtuu "globalisaatiosta". Siinä suunnilleen kaikki.

Eliitti menee mielellään globalisaation selän taakse. Se on käsitteenä niin suuri ja ylivoimainen, että kuka tahansa luovuttaa ja alkaa uskoa, ettei asioille voi mitään. Globalisaatio on asia, joka muka vain tapahtuu, eikä sen takana ole mitään ideologioita tai ihmisiä johtamassa sitä. Tämä on tietenkin paskapuhetta.

Globalisaatio ei ole estänyt esimerkiksi Sveitsiä puuttumasta tuloerojen paisumisena esiintyvään moraalikatoon. Siitä huolimatta, että Sveitsi on varsin riippuvainen maailmantalouden suurista rahakasoista, siellä on nyt tekeillä katto johdon ansioille. Yksi ihminen saa Sveitsin mallin mukaan olla korkeintaan 12 kertaa arvokkaampi kuin toinen.

Sveitsissä tämä on mahdollista, koska kansalaisilla on oikea mahdollisuus puuttua lainsäädäntöön. Suomessa kerätään 50 000 hengen nimilistoja kansalaisaloitteiksi, jotka eduskunta käsittelee ja toteaa kerta toisensa jälkeen olevansa eri mieltä kansan kanssa. Sen jälkeen nimet ja aloite heitetään roskiin.

Eikä jättiansioista edes ole kansalaisaloitetta. Suomessa ja muissa ahneusideologian valtiomuodokseen ottaneissa yhteiskunnissa moraalinen ajattelu on nujertunut, eikä kukaan uskalla ehdottaa kohtuuttomiin ansioihin puuttumista. Markkinat saattaisivat reagoida negatiivisesti. Saattaa pudota luottoluokitus. Kansainväliset huippuosaajat saattavat alkaa karttaa maatamme. Suomalaiset huippujohtajat karkaavat ulkomaille. Jättipalkoista puolet on veroa - ahneus on siis fiskaalisesti hyvä juttu. Ja niin edelleen.

Ei puhettakaan siitä, millainen moraalinen vaikutus eliitin sikailulla on ja mitä se vaikuttaa kansan kiinnostukseen tulla mukaan taloustalkoisiin, joihin Suomenkin on pakko ryhtyä.

Suomessa ei ole enää mitään vaikutusvaltaista tahoa, jota kiinnostaisi moraali. Lylyn kiertely on siitä elävä esimerkki. Jokainen kahmikoon liiviinsä niin paljon kun saaliista ehtii ryöstää. Samaan aikaan kansalaisille näytetään vakavaa naamaa ja kehotetaan sitoutumaan nollaratkaisuihin, pelotellaan jopa palkanalennuksilla ja vaaditaan jatkamaan töissä entistä pitempään.

Puupposen kaveri sanoi pitävänsä näitä eliitin ahmatteja ikään kuin tunnevammaisina tai pikkulapsina, joilla ei ole kykyä nähdä tekojensa laajempia seurauksia. He ovat kuin karkkikauppaan vapaaksi päästetty tenava, joka ei ymmärrä, ettei jaksaisi syödä kaikkea, mitä syliinsä kahmii. He haluavat tähtitieteellisen palkkansa päälle aina vain lisää, koska kaveritkin haluavat. Heillä ei ole äitiä eikä isää sanomassa, että hei, tuo ei nyt ole enää kohtuullista. Et lapsonen tarvitse sataa leikkiautoa, kun hiekkalaatikollesi mahtuu vain viisi.

Koska yhteiskunnassakaan kukaan ei sano porsastelijoille mitään, he kahmivat tulot, joilla voisi ostaa uuden auton joka kuukausi, vaikka autotalli on jo täynnä.

Olisiko tähän maahan koskaan syntynyt yhteishengellä rintamamiestaloja, seurantaloja ja sitä 50-luvun jälleenrakennuksen ihmettä, jos niinä aikoina valtaeliitti olisi samanaikaisesti kylpenyt seteleissä, teetättänyt eduskunnalla ja maailmanpolitiikan alttareilla mieleisensä lait ja rakennuttanut itselleen jättipalatseja, kuten nyt tapahtuu? Ei silloinen kansa olisi sellaista sikailua katsonut.

Nykyinen katsoo. Ei kuulu hiiskahdustakaan, kun viikko toisensa jälkeen media uutisoi aina vain uusista ahneusjärjestelmistä. Ei yhtään kiveäkään ole heitetty Varman tai Ilmarisen pääkonttorin oveen. Ahneus ja itsekkyys myös tarttuvat. Sen huomaa jo nykyisen keskiluokan elämänasenteista.

Tämä ihmisyyden alennustila selittää myös sen, miksi niin monesta yhteiskunnallisia ajattelevista tulevaisuus tuntuu toivottomalta. Maailmanhistoria on tähän asti antanut uskoa, että yhdessä voidaan kaataa vaikka minkä kokoinen vääryys, kun oikein tahdotaan. Historian kirjoista olemme oppineet, että kun kansaa riittävän kauan alistetaan, se panee polvilleen kauheimmatkin diktatuurit. Euroopassa ihme tapahtui viimeksi 1980-luvulla, kun Itä-Euroopan kansat vapauttivat itsensä sosialistisesta totalitarismista.

Nyt ei ole mitään merkkiä mistään muutoksesta, ei edes sen halusta. Ahneudesta saattoi tulla maailmanhistorian vahvin totalitarismi.

Yhteiskunta on loppunut. Termin voisi poistaa sanakirjasta, tai muuttaa ainakin kuvaamaan jotain mennyttä aikaa. Eliitti röyhkeydellään ja kansa välinpitämättömyydellään todistaa, että yhteiskunnan aika on ohi. Varastakaa mitä ehditte.

Ylioppilas Puupponen

tiistai 13. elokuuta 2013

Ja karja klikkaa

LOBBAUS Näin toimii yksinkertaisimmillaan ilmainen julkisuus ja kansan narraus:

On moottoritien ja kehätien rampissa sijaitseva, kiikun kaakun kannattava viihdekeskus. Väki ei alkuinnostuksen jälkeen oikein käy: lähellä ei ole mitään, ja taksimatkat maksavat.

Yritetään keksiä vielä jotain. Keksitään, että perustetaan uusi yökerho. Keksitään, että tavallinen ei käy, koska se ei saa mitään huomiota.

Keksitään vanha konsti: pistetään julkisuuteen huhu, että uusi yökerho aikoo jakaa pääsylipun maksaneille ilmaista juomaa. Kysytään muka lausuntoa ravintoloita valvovalta Valviralta.

Ja pam - media tekee juttuja ja kansa klikkaa, suu auki hämmästelee, miten holhousvaltio näin kurittaa viatonta yrittäjää. Katsokaa vaikkapa sadan ensimmäisen lukijakommentin sisältö: yli 90 prosenttia kommentoijista ei huomaa, että he ovat tässä(kin) teatterissa vain hyväksikäytettäviä objekteja.

Ai miksi? Siksi, että enemmän kuin yhden alkoholiannoksen sisällyttäminen pääsymaksuun on ja pysyy alkoholilain mukaisesti kiellettynä. Siihen ei tarvita mitään lausuntoa miltään viranomaiselta. Valviran sotkeminen asiaan on yhtä turhaa kuin joku taksiyrittäjä anoisi lupaa ajaa ylinopeutta. Ravintoloitsija tietää tämän varsin hyvin.

Valviran julkaisu "Alkoholiasiat ravintolassa", s. 25:
"Esimerkkejä sopimattomasta ja kielletystä myynninedistämisestä:
...
- Ravintolan myymät "paketit", joihin sisältyy oikeus nauttia rajoituksetta alkoholijuomia"

Klikkaajat eivät huomaa tulleensa höynäytetyiksi. Pian he jonottavat sisään "kohuyökerhoon", joka aikanaan avataan aivan samanlaisena tusinakapakkana kuin muutkin, ilman 50 euron ilmaisdrinkkimaksua. Mutta pitäähän sinne mennä, jo pelkän kohun vuoksi.

Eiköhän huomionkalastelu tällaisilla hankkeilla loppuisi, kun lausunnon pyytäminen mahdottomasta asiasta johtaisi ravintolaluvan menettämiseen. Osoittaahan lain rikkomiseen lupaa kyselevä ravintoloitsija, ettei tunne alkoholilainsäädäntöä.

Ylioppilas Puupponen

maanantai 12. elokuuta 2013

Rautatiepassivistit ja hv-kerhoa plagioiva ministeri

VALTA Liikenneministeri Merja Kyllönen on antanut vastauksensa kansanedustaja Antti Kaikkosen kirjalliseen kysymykseen VR:n monopoliin liittyvistä hämäryyksistä.

Meillä hv-kerhossa kysymykseen vastattiin jo pari viikkoa sitten, kun liikenneministeri Lumi Lapio kertoi, miksi rautatiepolitiikkaa on tehtävä salassa, eivätkä kauaskantoiset monopolipäätökset kuulu sen enempää kansalle kuin kansanedustajillekaan.

Onkin tyrmistyttävää havaita, että liikenneministeri Merja Kyllösen vastaus on täysi plagiaatti Lumi Lapion vastauksesta. Suomen rautatiepolitiikka on ministerin mukaan LVM:n ja VR:n välinen yksityisasia, eikä siinä ole mitään kummallista, että päätös viiden vuoden jatkoajasta VR:n monopolille tehdään edes keskeisten kansanedustajien siitä mitään tietämättä.

Näin viestittää ministeri, jonka puolue on jatkuvasti vaatimassa parempaa demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa - puolue, jota johtaa anarkistien kanssa veljeilevä kansalaisaktivisti.

Rautatiepolitiikassa on toteutunut se, mikä on lähellä toteutumistaan monilla muillakin yhteiskunnan aloilla. Kansalaiset eivät tiedä heitä koskevasta päätöksenteosta, eikä edes rivikansanedustajilla ole käytännössä mitään vaikutusvaltaa tapahtuviin asioihin ja tehtäviin päätöksiin. Kun kansalaiset eivät tiedä, heillä ei ole myöskään edellytyksiä asettua kritisoimaan mitään.

Myös rautatieaktivismi näyttää kuolleen. Vielä muutama vuosi sitten rautatiepolitiikan ympärillä toimi useita systeemiä kyseenalaistaneita tahoja, kuten Suomen Liikenneliitto, Raideryhmä ja Suomen Rautatiematkustajat. Käsittämättömän ja todennäköisesti myös laittoman monopolipäätöksen julkistamisesta on yli kuukausi, mutta ainoat äänet, joita yhteiskunnassa on kuukauden aikana kuultu, ovat VR:n ja ministerin ääni.

Puupponen kävi viikko sitten katsomassa Raideryhmän nettisivut. Ne eivät auenneet. Liikenneliiton tuorein kannanotto on vuodelta 2011.

Suomen Rautatiematkustajien sivuilla toivotettiin Hyvää joulua. Sen kannanotot vilisevät niin paljon linkkejä edellisiin kannanottoihin ja asiakirjoihin, että kuka tahansa kansalainen tai median edustaja menettää orastaneen kiinnostuksensa ja vaihtaa aihetta. Suomen Rautatiematkustajilla on mahtipontinen ja velvoittava nimi, mutta juuri kukaan rautatiematkustaja ei ole siitä kuullutkaan.

Aktivismista on tullut pölyttyttä passivismia. Kesällä 2013 hämähäkinseitit ovat olleet jo niin vankkoja, ettei niiden takaa ole kyetty reagoimaan edes Tapaus Optiosopimuksen kaltaisiin herkkupaloihin. Toiminnan liukasliikkeisyys muistuttaa jo 70-luvun virasto-VR:ää.

Ehkäpä kansan polkeminen on aivan oikein ja demokraattista. Kun ei ketään kiinnosta, niin nauttikaamme ministerin omassa päässään tekemistä demokraattisista päätöksistä.

Ylioppilas Puupponen

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Ministerin vastaus kansanedustaja Kaikkoselle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Antti Kaikkosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 669/2013 vp:
Miksi kaukojunaliikenteen yksinoikeussopimuksen jatkamista ei tuotu eduskunnan käsiteltäväksi, 
Onko päätöksellä koko valtioneuvoston tuki ja 
Miksi sopimus kaukojunaliikenteen yksinoikeussopimuksen jatkamisesta on julistettu salaiseksi 1.9.2013 saakka?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Suomen poliittisissa erityisolosuhteissa tämän mittaluokan asioiden päätösvalta kuuluu kokonaan ministeriölle, sen virkamiehille sekä päätettävästä asiasta vastaavalle monopoliyhtiölle. Asioiden sujuvan etenemisen varmistamiseksi on sovittu, ettei edustuksellista demokratiaa, saati kansalaisia mielipiteineen sotketa ilmiselvästi vain ministeriön ja liikennöitsijän väliseen yksityisasiaan. Olen ministerivalan vannottuani sitoutunut henkilökohtaisesti tarttumaan vaikka isokokoiseen lumilapioon estääkseni avoimen keskustelun rautatiepoliittisista kysymyksistä.

Päätöksellä on koko valtioneuvoston täysi tuki, onhan silmät ristissä yötä myöten käydyissä hallitusneuvotteluissa kevätkesällä 2011 hallitusohjelmaan kirjattu, että rautateiden matkustajaliikenteen avaamisesta tehdään aina vain lisää selvityksiä niin kauan, että kaikki junaliikenteen tilanteen kohentamista vaativat kyllästyvät ja luopuvat haaveilemasta mistään paremmasta.

Nykyinen hallitus ei ole istunut toimettomana, vaan omin päin tekemälläni, väsyneen pääministerin erehdyksessä siunaamalla päätöksellä se on jatkanut VR:n monopolia myös kolmen seuraavan hallituksen kaudeksi. Vielä tämän vaalikauden aikana on mahdollista, että yksinoikeussopimusta jatketaan edelleen vuoteen 2060 asti, jolloin nyt suunnitteilla olevat kalustohankinnat tulevat elinkaarensa päähän. Mikäli vuosina 2020-2060 hankitaan lisää kalustoa, yksinoikeus jatkuu aina vastaavasti 40 vuodella eteenpäin.

Sopimus kaukojunaliikenteen yksinoikeuden jatkamisesta tehtiin heinäkuussa, Suomen poliittisen järjestelmän ollessa lomalla, jotta asiasta mahdollisesti kiinnostuneet kansanedustajat, kansalaiset tai yritykset eivät tarpeettomasti sekaantuisi asiaan ja kuluttaisi energiaa kysymyksiin, joihin he eivät voi vaikuttaa. Myös media on pystynyt toimimaan järkevästi, ja julkaissut päätökseni sellaisenaan sekä kysynyt kommentit vain VR:ltä. Edes VR Nyt -lehden heinäkuun numerossa ei hiiskuttu mitään siitä, että yksinoikeussopimukselle oltiin kirjoittamassa jatkoa, vaan lehdessä päinvastoin arvioitiin kilpailun pian aukeavan.

Kansanedustajan pitäisi tietää, että julkinen, valtionyhtiön hoitama ja verovaroista tuettu joukkoliikenne ei ole asia, josta tulisi tehdä mitään julkisia sopimuksia. Eduskunnan pitäisi pikemminkin olla iloinen siitä, että julkistamme salaa tekemämme sopimuksen kahden kuukauden kuluttua. Salausaika tarvittiin, jotta kaikenlaiset yritykset kyseenalaistaa Suomessa harjoitettavaa Euroopan parasta joukkoliikennepolitiikkaa kohtaan ehtivät kuivua kokoon, ja poliittinen järjestelmä ja kansalaiset ehtivät unohtaa koko jutun.

Mitä tulee edustaja Kaikkosen esittämiin tilastoihin kilpailulle avatun Ruotsin kaksinkertaisesta junaliikenteen kulkumuoto-osuudesta, Suomessa VR:n osuus tehdyistä junamatkoista on sata prosenttia, minkä pitäisi riittävästi kuvata minun ja edeltäjieni yhdessä Kivimiesten kanssa johtamaa Suomen rautatiepolitiikan menestystarinaa.

Helsingissä heinäkuun 24 p:nä 2013-2024
Liikenneministeri Lumi Lapio

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Se puolue älähtää, johon kritiikki kolahtaa

UUTISET Kansalaistottelemattomuus jakaa puolueet, otsikoi Hesari tänään. Lehti pesee edelleen jälkipyykkiä ministeri Päivi Räsäsen puheista Kansanlähetyspäivillä 6.7.  Puheesta julkaistun tekstin mukaan Räsänen sanoi: ”Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia.”

Mitä Räsänen oikeastaan sanoi? Periaatteessa sen, mihin lainsäädäntö ja sen kehittäminen perustuvat: Ensin ovat ihmisten muodostaman yhteiskunnan arvot, sitten ne muotoillaan yhteisellä sopimuksella säännöiksi, joita noudatetaan. Kun säännöistä saadaan kokemusta, niitä joudutaan muuttamaan. Sääntöjä muutetaan myös siksi, että arvot muuttuvat. Näin on tapahtunut sekä sallivaan että kieltävään suuntaan.

Hurskastelu Räsäsen ympärillä on poliittista peliä ja tekopyhyyttä räikeimmillään. Onko joku muka tosissaan sitä mieltä, että pitäisi palata alkuperäisiin muuttamattomiin lakeihin? Vaikka monessa tapauksessa on ollut niin, että arvojen ja tapojen muuttuessa ihmiset ovat tosiasiallisesti ensin rikkoneet lakeja ja sitten laki on muutettu sen mukaiseksi, miten ihmiset toimivat.

Laki ei ole pyhä loukkaamaton auktoriteetti vain siksi, että se on laki. Lakia voi kunnioittaa ainoastaan sillä perusteella, miten se on syntynyt ja että laki on oikeus ja kohtuus – Olaus Petrin tuomarinohjeita lainaten. Rkp:n puoluesihteeri viittaa sanontaan ”Maa on lailla rakennettava”. Sanonta pitää kuitenkin paikkansa vain silloin, kun lakeja ei kirjoita ahne tai vain vallanhimoinen diktaattori tai kuten niin monessa maassa, hurmoshenkinen ylipappi.

Räsänen ei osannut muotoilla oikeata asiaa oikealla tavalla. Muotoilu sopi tilaisuuteen jossa se esitettiin, mutta ministeri on ministeri vaikka olisi minkälaisessa herätyskokouksessa.

Muiden puolueiden reaktiot käynnistyivät kesähelteellä verkkaisesti. Hesari kaivoi ensimmäiseksi lahtipenkille Vihreät, jotka verkkosivujensa mukaan hyväksyvät kansalaistottelemattomuuden. Sitten heräsi Kokoomus ensin Männistön suulla ja kohta Orpon vaatimuksin. Tänään lain kunnioittamista vaativaan Kokoomuskuoroon tuli mukaan naisääni, perustuslakia rikkoen kaupunginjohtajaksi istutettu Laura Räty.

Ei ihme, että Kokoomus on äänessä. Puolue ja sen tukijoukko ovat kärkikaartissa hyötymässä kansalaistottelemattomuudesta. Hyvät Veljet jakavat saunan lauteilla niin herkullisimmat rakennusurakat kuin mehukkaimmat virkapaikat. Siihen ei tarvita edes hallituspaikkaa, minkä osoitti suomettumisen ajan historia. Aseveliakseli demareiden kanssa pelasi, ja rahalla sai ystäviä niin Maalaisliitosta kuin rikkaista ruotsalaisista.

Myöhemmin LVM:n Tervalan tapaiset huippuvirkamiehet hoitivat budjettivarojen oikean jakamisen siitä riippumatta, miten minkäkin värinen eduskunta budjettia kirjoitti. Eikä kansalaistottelemattomuuden mahdollistavia porsaanreikiä laissa ole suostuttu tukkimaan, mikä näkyi Hyvien kokoomus- ja ruotsalaisveljien yhteistyössä käännetyn arvonlisäverotuksen vastustamisessa.

Oma lukunsa on kokoomuslaisen vallan rahoitus. Männistö itse on kouluesimerkki nuorukaisen henkilöhistorian ja vaalirahoituksen määrän ristiriidasta. Kokoomukselle ei sovi sellainen vaalirahoituslaki, joka oikeasti hillitsisi rahan voimaa politiikassa. Nykylaki on hyvä, koska muut puolueet joutuvat palauttamaan lahjoituksia. Ei siis ole tarpeen pohtia, onko painetta toimia vastoin lakia eli painetta muuttaa laki paremmaksi.

Räsänen on hyvä pilkan kohde Kokoomukselle, joka rämpii kannatuksen laskusuhdanteessa. Räsänen edustaa politiikassa nimenomaan arvoja, joiden perusteella laitkin tulee säätää. Sama vika kokoomuslaisten kannalta on vihreissä, jotka puolustavat ensisijassa luonnonlakeja ihmisten säätämien lakien edellä. Ja ovat siinä kiusallisen oikeassa. Arvojen korostaminen on Kokoomukselle kiusallista, koska puolueen teoilla ja mainoskampanjalla on räikeä ristiriita.

Miltä kuulostaa, kun Räsäsen lausunto muokataan kokoomuslaisittain: ”Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat taloudellisten etujemme vastaisia.”

Veli Hopea

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Microsoftin kokeilu, Nokian katastrofi

JOHTAMINEN Runsas vuosi sitten toivoin, että Nokian yhtiökokous olisi tehnyt oikeita päätöksiä. Kuten pannut Elopin pihalle. Mutta ei tehnyt. Eikä tee, sillä Nokiasta on tullut instituutio, joka on irrallaan arkitodellisuudesta ja yksinkertaisimpien asioiden ymmärtämisestä.

Nokia ja sen valtaapitävät omistajat ovat instituutio, jolle eivät enää kelpaa yksinkertaiset ja selvät asiat. Jos piensijoittaja ymmärtää, mitä ei pidä tehdä, sitä ei voi uskoa, koska tieto ei ole maksanut vähintään satoja tuhansia dollareita ja sitä ei kerro riittävän kalliin firman analyytikko.

Elop hehkutti Amerikassa järjestetyssä hengellisessä kokouksessa, miten kymmenien miljoonien pikseleiden kamera ympättynä litteään läpyskään pelastaa yhtiön, joka joskus hallitsi maailman matkapuhelinmarkkinoita. Seurakunta myhäili.

Uskon vahvistukseksi media siteerasi yhtä naista Gartner-nimisestä firmasta. Se on kallis firma, ja siksi siis hyvä. Tämä nainen vakuutti, että kamera on hyvä ja se kyllä auttaa Nokiaa. Siis kaikki hyvin taas. Kyllä tämä tästä.

Naurettavaa. Nokian ihmekamera ei ole edes uusi juttu. Nokia yritti samalla tempulla, isoilla pikselinumeroilla, jo aikaisemmin. Ei tuo kamera pelastanut Nokiaa silloin, miksi se pelastaisi nyt. Kamerakännyköillä kuvaavat saavat mitä haluavat jo nykyisillä kännykkäkameroillaan. Miksi he luopuisivat kaikesta muusta kivasta, jota iPhone tai Android tarjoavat ja jota Windowsissa ei ole tai se on liian vaikeata?

Nokialaiset eivät ymmärrä, ettei Gartnerin konsultti osta kuin yhden kännykän. Sata miljoonaa käynnykkää on myytävä sadalle miljoonalle yksinkertaiselle kadun tallaajalle. He eivät ole analyytikkoja, vaan rationaaleja tunteilijoita.

iPhone ostetaan siksi, kun se on trendikästä. Siinä on huono kamera, niukka ohjelmisto ja kehnonlainen puhelin. Se ei osaa näyttää kaikkia nettisivuja, välillä se nimittäin sanoo ettei tätä sivua voi näyttää, mutta olkoon, ei sitten katsota sitä. Mutta siinä on sopivasti toimiva Facebookapplikaatio, ja on kivaa paljastaa kavereille huomaamatta, että mullakin on iPhonen uusin versio. iPhone on törkeän kallis, mutta mulla on ollut rahaa siihen!

Android ostetaan silloin, kun tarvitaan vaan se tavallinen nykyaikainen älypuhelin eikä lelu brassailua varten. Että voi soittaa, tsekata sähköpostin missä vaan ja aina voi tarkistaa netistä milloin mitäkin. Jos kiinnostaa, voi Androidillakin roikkua Facebookissa ja ottaa muistoksi tavallisia kännykkäkuvia. Jos haluaa maksaa vähän enemmän, voi ostaa halvan sijasta Samsungin kalliin Galaxyn. Ja valinnan varaa on monella muullakin kuin Samsungilla.

Yleensä en kohtaa nokialaisen käyttäjää, joka olisi maksanut vehkeensä itse. Nokia on käytössä siksi, että firman kalenteri ja sähköposti on synkattu puhelimen Windowsin kanssa. Monella on nokialaisen lisäksi oma iPhone tai Android. Koska se on kivampi ja sen kanssa saa tehdä mitä haluaa. Firman Windowsiin ei saa koskea, sillä sen pystyssä pysymisen kanssa on vaikeuksia ilmankin. Ja jos haluaa olla vapaalla, paras sammuttaa firman nokialainen. Eihän ilman puhelinta voi olla, joten siksikin on pakko olla oma.

Elopin avulla Microsoft on saanut paremman markkinaosuuden Windowsilleen. Mutta Nokian kannalta Elop oli ja on katastrofi. Naamasta näki, että Elop ei uskonut teatteriinsa itsekään. Ehkä hän uskoi siihen vilpittömästi pari vuotta sitten, koska ei ymmärtänyt kännykkämarkkinoista. Mutta pakkohan tyhmemmänkin on tällä kokemuksella tajuta, että ei Windows-seikkailu ollut Nokian mahdollisuus, vaan Microsoftin kokeilu.

Miksi en myy Nokiasalkkuani? Periaatteesta, vaikka se onkin oikeasti tyhmää. Periaatehan on, että viisas sijoittaja ei myy silloin, kun kurssi on alhaalla. Mutta myynti tuntuu siltä, kun tunnustaisi tappionsa. Ikään kuin itse olisin syypää Nokian romahtamiseen. Enempää en voi enää menettää, joten samapa tuo. Olkoon salkun arvo hintana siitä, että pääsen ainakin yhtiökokoukseen – jos viitsin mennä.

Piensijoittaja Virtanen

perjantai 5. heinäkuuta 2013

VR ja valehtelemisen taito

VALEHTELU Joulukuussa kirjoitin, että VR-Yhtymän päätoimiala on selittäminen. Korjaan itseäni, päätoimiala on valehteleminen. Sen voi kuulla vaikka ”lasten ja imeväisten suusta”. Joukkoliikenneharrastajien foorumilla kerrotaan, mitä muutamat poliitikot ajattelevat, luulevat ja uskovat VR:stä. Tai junaliikenteestä Suomessa.

Jutut ovat suoraan VR:n lobbausmateriaalista, jota VR-Yhtymän poliitikkopiirien myyrä, helsinkiläinen vihreiden kunnallispoliitikko Otto Lehtipuu levittä junafirman yhteiskuntasuhdejohtajan ominaisuudessa. Samoja selityksiä toistaa tänään LVM:n virkamies Tero Jokilehto Hesarissa.

VR valehtelee, että se muka kustantaa itse tappiolliset junavuorot. Ei kustanna, vaan ne maksaa valtio. Tämän ”markkinaehtoisen” junaliikenteen tukimuodon nimi on ostoliikenne.

Esimerkiksi Länsi-Lapin eli Kemijärven junista ei huolehdi VR-Yhtymä, vaan LVM ostaa junat. Niin nyt kuin VR:n monopolin lakattuakin. Paitsi että VR:n monopolin lakattua voisi käydä niin, että joku toinen firma ajaisi Helsingistä lähteneen junan Kemijärvelle ihan ilman valtion rahaa. Tämä olisi mahdollista, koska Kemijärvelle asti ajettu juna saattaa tuottaa jopa paremmin kuin Rovaniemelle pysähtyvänä.

VR valehtelee, että rataverkko ei ole valmis ja rataverkolle ei mahdu muita. Erityisesti muka siksi, että iso osa radoista on yksiraiteisia. Kyllä mahtuu, ja nimenomaan yksiraiteisille. Ratakapasiteetti on täynnä vain kaksi- tai useampiraiteisilla osuuksilla. Muualla on tilaa siksi, ettei VR-Yhtymää kiinnosta ajaa junia. Se jättää tekemättä tarjouksia junarahdista ja myy mieluummin kuorma-autoliikennettä. Se kieltäytyy edes harkitsemasta kaupunkien ja seutujen halua perustaa uusia junayhteyksiä vuosikymmeniä sitten lopetettujen tilalle.

Ei raiteilla ole ruuhkaa, kun junien määrä on menneisyydestä vähentynyt. Eikä rataverkkoa olla muuttamassa kaksiraiteiseksi. Eikä tarvitsekaan, kun se toimi yksiraiteisena oikein hyvin yli 100 vuotta, kunnes junaliikennettä ryhdyttiin vähentämään.

Eikä monopolin lopettamisessa ole kyse siitä, että VR ja joku muu lähtevät ajamaan kilpaa parhaalla yhteysvälillä Tampereelta Helsinkiin, ja voittaja on se joka on ensimmäisenä perillä. Vaan siitä, kuka myy ostoliikenteen junapalvelut valtiolle parhaalla sopimuksella. Ensisijassa on siis kyse siitä, kuinka paljon valtio eli veronmaksajat sekä kuluttajat ja palkansaajat maksavat niistä junista, jotka jo nyt tai vielä kulkevat valtion kustantamalla rataverkolla.

Aina kun VR:n monopolille on annettu jatkoa, on perusteltu, ettei VR ole vielä valmis kilpailuun. VR:llä on ollut valmistautumisaikaa pian 20 vuotta siitä, kun junaliikenteestä tehtiin yhtiö ja virastotoiminnat kuten radanpito jäivät valtiolle. Koko tämän ajan VR:ssä on rakennettu muureja ja esteitä kilpailulle ja pönkitetty monopolitoimintaa. Siihen ei tarvita yhtään lisäaikaa. Päinvastoin, valtion itse itsensä kanssa sopiminen pitäisi lopettaa heti eikä vasta 6 vuoden päästä. Vaikka VR-Yhtymä oli johtajansa Mikael Aron mukaan siihen jo valmistautumassa.

Hesarin NYT-liite arvostelee tänään sitä, että poliitikot sallivat turkistarhauksen jatkumisen, kun turkistuottajien rahoittamat tiedemiehet sanovat, ettei ole perusteita tarhauksen lopettamiseen. Miksi Hesari saman päivän päälehdessä nielee purematta sen, että poliitikot sallivat VR-Yhtymän monopolin jatkumisen, kun monopolista bonuksia niittävä VR:n johto valehtelee ummet ja lammet todistaakseen monopolin välttämättömäksi? Onko Hesarilla paremmat välit junaveljiin kuin turkisveljiin?

Ja miksi poliitikot uskovat aina vain VR:n valheita, eivätkä edes kuuntele muita? Kuten VR:n asiakkaita ja monopolin kustantavia veronmaksajia.

Virkamies Jokilehto sanoo tietenkin sen, mitä hänen ylin pomonsa, vasemmistolainen liikenneministeri Kyllönen haluaa, todennäköisimmin ideologian ja VR:n valehtelun vuoksi. Siinä ei auta Jokisen puuttua edes liikennevaliokunnan puheenjohtajan, kokoomuslaisen Kalle Jokisen  ihmettelyyn siitä, että näin iso asia hoidetaan keskellä kesää ilman minkäänlaista keskustelua eduskunnan ja liikennevaliokunnan kanssa.

VR:n sisällä entisessä virastossa tiedetään hyvin, ettei sillä ole edellytyksiä toimia markkinataloudessa. On aivan luonnollista, että silloin toiminta perustetaan siihen, mikä osataan. VR-Yhtymä onkin menestynyt johtonsa kannalta hyvin lobbaamalla ja valehtelemisen taidolla.

Vientineuvos Valtanen

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Harmaa talous kuriin: kukkien kastelu verolle

RIKOS Joskus kauan sitten oli aika, jolloin ihmiset välittivät toisistaan, seurasivat miten naapurilla meni, ja auttoivat toisiaan, jos oli tarve. Elettiin yhteisöissä, jotka olivat enemmän kuin asukkaidensa summa. Koska yhdessä voitiin tehdä asioita, joihin ei yksin pysty.

Nykyään valitetaan yhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden puutetta. Ihmetellään, miten ei naapurista välitetä sen vertaa, että huomattaisiin kun naapuri kuolee. Sillä enää sitä ei huomaa edes ulosottomies, koska pankki hoitaa maksut automaattisesti, kun eläke tulee asuntoonsa muumioituneen vanhuksen tilille.

Siellä täällä yhteisöllisyys on tehnyt paluuta, jopa kaupungeissa. Nykyaikaiseen tapaan yhteisöt syntyvät toisin kuin ennen kylän raitilla. Kylän raitti on nyt netissä, jossa on voinut kysyä apua ja löytää kaverin, joka osaa auttaa siinä, mitä itse ei taida.

Mutta hui kauhistus. Sehän on laitonta! Aikapankki on järjestäytynyttä rikollisuutta, harmaata taloutta pahimmillaan. Eihän talkootyöstä ja kaverin auttamisesta makseta veroja!

Joitain vuosia sitten verotuksella oltiin lopettamassa erityisesti nuorten tyttöjen suosima hevosharrastus. Tallin pitäjän olisi pitänyt maksaa ennakkoveroa jokaisesta tytöstä, joka tuli omaksi ilokseen hoitamaan rakastamiaan hevosia. Kas kun ei lisäksi keksitty periä myös huviveroa!

Todellista harmaata taloutta ovat mm. rakennusalan loputtomat alihankintaketjut sekä valehtelun ja korruption voimalla pyörivät miljardiurakat, joissa kunta tai valtio maksaa ja hyvät veljet hykertelevät. Taikka kunnan toimintojen ulkoistukset hyvän kaverin firmalle. Mutta näitä ei saa edes tutkia, koska takuumiehet ovat yhteiskunnan huipulla.

Harmaan talouden selvitysyksikkö taitaa purkaa asiassa turhautuneisuuttaan. Kun todelliseen harmaaseen talouteen ei saa puuttua, pitää keksiä jotain puuhastelua. Kuten naapurin loma-ajan kukkien kastelun verottaminen.

Ehkä tämä onkin piiloviesti meille kansalaisille. Että ymmärtäisimme vaatia tilille todellista harmaata taloutta.

Vientineuvos Valtanen

tiistai 21. toukokuuta 2013

Metrosta valehdellaan aina


UUTINEN Olen jälleen lukenut Hesaria. Sunnuntaina 19.5. HS kertoi, että Siilitien metroaseman suurremontti valmistui. Katos on uusi ja parkkipaikkojakin on nyt lisää.

Painetussa lehdessä kerrotun asian pitää olla tapahtunut viimeistään edellisenä päivänä. Olisiko työmaa siis saatu valmiiksi kiireellä lauantaina, koska perjantaina töitä tehtiin vielä joka puolella, lähin pysäköintialue oli työmaan käytössä ja kadun toisen puolen parkkikentällä tehtiin töitä tulevaa asfaltointia varten.

Maanantaina Siilitiellä näytti aivan samanlaiselta kuin perjantaina. Tänään tiistaina tilanne ei ole merkittävästi muuttunut. Kesken on yhä sellaisia töitä, jotka eivät valmistu muutamassa tunnissa, päivässä eikä ehkä viikossakaan. Hesarin ”uutinen” on siis silkkaa valehtelua. Miksi sellainen piti julkaista?

Varmaankin siksi, että HKL julkaisi asiasta tiedotteen 16.5. Hesarin pitää tarttua tilaisuuteen aina, kun on mahdollista luoda metrosta myönteistä mielikuvaa. Niinpä lehti kaunisteleekin asioita enemmän kuin HKL:n tiedote.

Onko valehtelun syy tässäkin metroasiassa vain siinä, että valehtelu on olennainen osa metroa. Kun on totuttu valehtelemaan isoissa ja tärkeissä asioissa, jotta poliitikot saadaan antamaan kymmeniä miljoonia yhä uudelleen ja uudelleen, valehdellaan tottumuksesta silloinkin, kun ei valehtelu olisi tarpeellista.

Vai onko tämän valehtelun tarkoitus turruttaa ihmisiä olemaan välittämättä siitä, että aina valehdellaan. Onhan siitä se hyöty, etteivät ihmiset sitten enää välitä valehtelusta eivätkä jaksa kiinnittää huomiota siihen, miten verorahoja haaskataan ja toimivatkin asiat sotketaan.

Tuttu toimittaja muotoili HS:n uutisen totuudenmukaiseen muotoon:

Siilitien metroaseman remontti ei valmistu vieläkään

HERTTONIEMI. Yli vuoden kestänyt Siilitien metroaseman korjaus ei valmistu vieläkään. Remontti kiusaa aseman käyttäjiä edelleen.

Vanhan lippuhallin tilalle on rakennettu uusi. Hissi ja liukuportaat on siirretty toiseen paikkaan. Entinen koko aseman pituinen katos on purettu ja tilalla on lyhennetty katos. Herttoniemen puoleiseen päähän on tehty uloskäynti, joka pidetään suljettuna.

Liityntäpysäköinti aseman vieressä on ollut poissa käytöstä koko remontin ajan. Polkupyörille tulee remontin valmistuttua uusia paikkoja, autopaikkoja ei mahdu asemalle lisää.

Seuraavaksi metromatkustajat joutuvat kärsimään remonteista Myllypuron, Herttoniemen ja Itäkeskuksen metroasemilla.

Yllä olevaa totuudenmukaista uutista, HS:n uutista ja HKL:n tiedotetta saa käyttää vaikka HS:n toimittajakoulussa esimerkkinä. Sen ohella, että kurssilaisille kannatta myös kertoa, että olisi syytä käydä paikan päällä vilkaisemassa sitä, mistä aikoo kirjoittaa.

Veli Hopea

perjantai 3. toukokuuta 2013

Metrollekin löytyy laki


LAILLISUUS Helsingin pyhä metro on ollut koskematon, kuin valtio valtiossa. Siihen ei ole purrut mikään laki, vaan metro on ollut itse itseään valvova parasiitti, joka on loisinut niin Helsinkiä kuin Suomen valtiotakin. Metro-onnettomuuksia ei tutkita eikä niistä kerrota kellekään, mitään määräyksiä ei metrossa tarvitse noudattaa, eikä edes EU:n hankintalainsäädäntö koske metroa. Eihän metro olekaan EU:n jäsenvaltio, vain Suomi on.

Eduskunnan oikeusasiamies julkaisi tänään päätöksensä kahdesta sille jätetystä metroa koskevasta kantelusta. Kanteluiden aineisto, erityisesti HKL:n lausunnot asioissa, paljastavat metroa pyörittävien virkamiesten pöyristyttävän ylimielisyyden ja valehtelun.

Kun metroveljet ovat oikeasti varjelleet kaikella tavalla, ettei mikään laki vain koskisi metroa, veljet selittävät oikeusasiamiehelle, että he ovat muka pyrkineet edistämään omaa vapauttaan rajoittavan lainsäädännön syntymistä. Kun muualla metroihin sovelletaan joko rautateiden lainsäädäntöä tai niille on tehty omat lakinsa, metroveljet selittävät, ettei metroja koske mikään laki missään ja EU muka kieltää säätämästä lakeja metroista.

Oikeusasiamiehen päätös toivottavasti lopettaa edes osan metroon liittyvästä pelleilystä. Asiamies on antanut peräti vuoden loppuun aikaa Liikenne- ja viestintäministeriölle selvittää, mihin toimenpiteisiin se ryhtyy metron saattamiseksi lainsäädännön piiriin. Toivottavasti vastaukseksi ei riitä, että ministeriö on jo kutsunut kokoon työryhmän. Sillä työryhmä ei ole laki, ja työryhmän kahvitellessa Länsimetro Oy jatkaa pelastusviranomaisten määräyksistä piittaamatonta metrorakentamistaan ja HKL rahan kaatamista automaattimetroon, josta onnettomuuden sattuessa ei pääse ulos.

Lisäksi asetettu työryhmä noudattaa ministeriölle tuttua kaavaa, jossa pukit kokoontuvat pohtimaan kaalimaan vartiointia. Kansalaisilla, kuluttajilla eli metron asiakkailla, meillä, joiden on pakko astua tunneleihin ilman turvallisuutta, ei ole mitään sanomista ministeriön työryhmässä. Jälleen kerran ministeriö kysyy veljiltä itseltään, minkälaisia sääntöjä suostutte noudattamaan.

Oikeusasiamies on osoittanut ennen näkemätöntä suoraselkäisyyttä. Ehkä se on ollut mahdollista siksi, että oikeusasiamiestä ei ole huomattu ”sitouttaa” metroveljiin. Päätöksessään asiamies toteaa useassa kohdassa, ettei hän tunne metron tekniikkaa ja käytäntöjä kylliksi voidakseen ottaa kantaa kaikkiin kanteluissa mainittuihin yksityiskohtiin. Tähän astihan tapana on ollut, että hankalat kysymykset on kuitattu sopivilla valheilla, joita maallikot eivät ymmärrä epäillä. Ministerit ja muut poliitikot ovat kysyneet kritiikkiin aina vastaukset metroveljiltä ja esittäneet ne totuuksina. Oikeusasiamies ei tähän bluffiin ole sortunut.

Veli Hopea

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Ohhoh, katso mikä tieto - lue tästä

TIEDON PIMITTÄMINEN Nykyajan journalistin tärkein sääntö: muista aina otsikoida uutisesi niin, että maksimaalinen määrä lukijoita luulee sen sisältävän jotain itselleen tärkeää tietoa. Älä koskaan kerro otsikossa, mistä uutisessa on kysymys. Käytä aina voimakkaita tunnesanoja.

Käytännön esimerkki: älä ihmeessä mainitse mitään syyrialaisia paikkoja otsikossa, jos uutinen kertoo syyrialaisessa kaupungissa tapahtuneesta asiasta. Kun puhut vain ”lähiöstä”, jokainen hervantalainenkin joutuu klikkaamaan.

Vai mitä:

Damaskoksen lähiöalueella ehkä jopa 500 kuollutta (Yle)
431 klikkausta

Aktivistit: Damaskoksen lähiössä surmattu jopa 500 (Turun Sanomat)
475 klikkausta

Järkyttävää tietoa viikon kestäneestä iskusta lähiöön (Ilta-Sanomat)
4448 klikkausta

Lähde: Ampparit.com 

Ylioppilas Puupponen

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Auttakaa miespoloja

LOBBAUS Sisar Hento Valkoinen katsoi tiistai-iltana väritelevisiostaan Susi-illan. Ennakkoon illasta odotettiin maaseudun kansan ja kaupunkipiipertäjien kiihkeää yhteenottoa.

Sellaista ei koskaan tullut.

Ilta olikin vain nurkkaan ajetun suomalaisen uroksen tilitys siitä, kuinka jokin selittämätön kalvaa mieltä ja syö miestä. Sisar H.V. tunsi ajoittain jopa sääliä. Noita poikia pitäisi jotenkin auttaa.

Oli insertti, jossa kyseltiin kylällä, mitä kylän miehet ajattelevat susien kaadoista. Pieni hymyn kare käväisi vastustamattomasti aikuisten pikkupoikien huulilla, kun he lausuivat, miten tärkeää on tappaminen, luvalla tai ilman.

Studioon oli saatu myös oikea salakaataja, joka silminnähden nautti saamastaan huomiosta. Salakaatajan mukaan lakia on rikottava, jotta vaimo ei ala pitää miestä munattomana.

Myös maatilan isäntä ja metsästäjäliiton puheenjohtaja muistuttivat, että laki otetaan omiin käsiin, jos suomalainen mies ei saa tahtoaan läpi.

Tällaisten ihmispolojen käsissä on maaseudun vallankäyttö.

Studiossa polot ilmoittivat edustavansa maaseudun asukkaita. Tosiasiassa he edustavat vain sitä osaa maaseudun asukkaista, joille pieni ja harvinainen petoeläin on noussut edustamaan elämässä ja valtapolitiikassa koettuja pettymyksiä. Kylien äänekäs egoistiporukka pitää kokoaan suurempaa meteliä, eikä edusta maltillista enemmistöä, joka ei halua elää susipelottelun keskellä.

Osa puhujista jopa tunnusti, ettei nyt itse asiassa puhuta susista. Sudet eivät tiedä EU-katkeruudesta, kuntaliitoksista, maatalouden ahdingosta ja palveluiden kaikkoamisesta mitään, mutta joutuvat kantamaan kaikista näistä syntyneen pahoinvoinnin. Metsästäjäliiton puheenjohtajan kaltaiset agitaattorit tietävät tämän hyvin, ja käyttävät tilanteen hyväkseen lietsoessaan joukkojaan vihaamaan. Itse he ovat todellisuudessa eliittiä, ja viime kädessä eliitin puolella.

Jos agitaattoreiden vaatima muutos susipolitiikkaan joskus toteutuu, polot joutuvat tyhjän päälle. Ei ole mitä vihata - mitäs sitten tehdään?

Sisar H.V.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Valtio sijoittaa jätevesiin

KANSA MAKSAA Jaksaako joku vielä uskoa, että Talvivaara todella siivoaa vetensä? Että lähiseudun järvissä voi joskus taas uida?

Parhaillaan odotellaan, milloin jätevesipato murtuu seuraavan kerran. Kuten aiemminkin, Talvivaarasta vakuutetaan, että mitään hätää ei ole.

Todellinen läheltä piti -tilanne koettiin viikko sitten. Talvivaara keräsi rahaa osakeannilla, kun tieto uudesta vuodosta levisi. Oli hiuskarvan varassa, ettei Talvivaara olisi saanut kerättyä 261:ä miljoonaa euroa. Lopulta anti onnistui.

Talvivaaran uraanialtaat on muuten rakennettu aivan kipsisakka-altaiden viereen. Tiedossa ei ole, mitä tapahtuu, jos kipsisakka-altaiden jätevesi tulvii uraanilaitoksen puolelle. Sen verran toki tiedetään, että uraaniliuoksessa raskasmetallipitoisuudet ovat korkeita, mutta muuten viranomaiset vasta tutkivat asiaa.

Entä kuka onkaan Talvivaaran suurin omistaja? Sehän olemme me - jos siis uskotaan siihen, että valtio olemme me. Valtion sijoitusyhtiö Solidium latoi osakeannissa pöytään lähes 50 miljoonaa euroa ja kasvatti omistuksensa kaivosyhtiöstä 16,7 prosenttiin. Kuvitteleeko joku, että viranomaiset todella sulkevat kaivoksen, jos siinä on kiinni valtion rahaa tällainen potti.

Salaneuvos Vilmi

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Ennen oli kaikki huonommin

MEDIA Puupposella on ollut hyvää aikaa perehtyä niinkin syvälliseen julkaisuun kuin Kuukausiliite. Sen uusimmassa numerossa kerrotaan, että ennen oli kaikki huonommin. Toimittaja Ilkka Malmberg vertailee valitsemillaan mittareilla ja adjektiiveilla vuosia 1983 ja 2013, eikä menneisyydestä paljon iloa löydy. Jos Malmbergin arvio kaiken alati jatkuvasta paranemisesta on totta, pian lähestyvät ajat, joina yleisimmäksi kuolinsyyksi merkitään onneen tikahtuminen.

Puupponen piti artikkelia ja sen kysymyksenasettelua aluksi viihteenä, mutta niin ei ilmeisesti sovi tehdä, sillä jo ingressissä ilmoitetaan, että "otetaanpas faktat esiin". Tällä tavalla julkaisu ja toimittaja ottavat ylimmän päätösvallan niinkin subjektiivisesta kysymyksestä kuin, ovatko asiat hyvin.

Se, mihin Kuukausiliite arviossaan päätyy, on siis mitä ilmeisimmin fakta. Tämä tietenkin sopii nykymedian ylimieliseen tyyliin.

Kuukausiliitteen yhden miehen tiederyhmä listaa kurjuudeksi monenlaisia seikkoja, joita Puupponen on tähän asti luullut ihan hyviksi asioiksi. Sellaisia ovat Tieteellisen Totuuden mukaan esimerkiksi aamulla aikanaan herääminen, kotimainen ruoka, ruuan itse laittaminen ja se, että kaupassa ei koko ajan ole kaikkea saatavilla ympäri vuoden. Puupposta ei myöskään häiritsisi, ettei aamulla tule televisiosta mitään, eikä radiossa ole iltapäivälehtiä ääneen lukevia pirteitä juontajia.

Mutta narisijathan ovat väärässä, jos yhdellä toimittajalla on kerran mukavaa.

Totuus näyttää olevan esimerkiksi se, että joku maa ei ole hyvä, jollei siellä ole paljon ulkomaalaisia. 1983 ei ollut, joten silloin oli surkeaa. Samoin oli kauheaa, ettei ollut paljon kasvisravintoloita. Ja lapsiin sai kajota ruumiillisesti, toisin kuin nyt, kun kauhukakaraan kohdistettu, ansaittu niskaperseote johtaa opettajan irtisanomiseen.

Ja voi sitä materian puutetta, mikä vallitsi vuonna 1983. Länsisaksalainen televisio oli kallis, samoin mikroaaltouuni. Ei oltu vielä keksitty, että tavaraa voidaan suoltaa kaukomaissa polkemalla ihmisoikeuksia, jotta ihmisoikeusomatuntoaan hiveleville malmbergeille saadaan halpaa ja huonosti kestävää roinaa.

Enemmänkin voisi sanoa, mutta ei kannata, koska tekstihän oli faktaa.

Ylioppilas Puupponen

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Onko Ahneilla Veljillä kakkainen loppu?

LOBBAUS Lastenkasvatuksesta tiedetään, että lapset opettelevat elämän sääntöjä koettelemalla rajoja. Lapset tekevät ensin vain vähän pahaa. Jos siitä ei tule toruja, tehdään vähän enemmän. Näin jatketaan siihen asti, kunnes tulee selkäsauna – vaikka sellaisia ei saakaan laillisesti nykyään antaa. Tällä tavalla lapsi oppii, mikä on sallittua ja mikä ei.

Hyvät Veljet näyttävät toimivan ahneudessaan kuin kasvatusta kaipaavat lapset. Pelataan omaan  pussiin koko ajan hieman enemmän ja hieman törkeämmin. Sillä mikäs pelatessa, kun Suomessa systeeminä on, että voitot ovat yksityisiä, tappiot sosialisoidaan. Erään konkurssia kohti rypevän telakankin tapauksessa asiat junailtiin niin, että ensisijaisesti valtio antaa tukirahaa vastikkeetta, lainaaminen ei ollut sopivaa. Tietenkään, koska laina pitää maksaa takaisin, innovaatiotukea ei pidä.

Hallituksen kehysriihi sujui pari viikkoa sitten kummallisen helposti. Ennakkoon lupailtiin suuria päätöksiä, suunnilleen kaikki selviää ja muuttuu, kunhan kehysriihi on pidetty. Ministerit kävivät Säätytalolla pitkällä lounaalla ja sitten pääministerin mediahymyn siivittämänä kerrottiin, miten on vain pelkkää hyvää nyt jaettu. Kumma kyllä, yrittäjien järjestö osasi tiedottaa kehysriihen tuloksista jo vartin ennen hallitusta. Mutta sehän oli vain hyvää arvausta, kuten mediassa sitten selitettiin.

Hyvin taisi arvata myös entinen ministeri Häkämies, joka loikkasi Hyväveliporukkaan junailemaan kultaista kolmiota, jonka muodostavat työnantajaleiri, Kokoomus ja Suomen hallitus. Tupo-teatteria pyöritettiin muutama päivä muodon vuoksi. Media päivysti Eteläranta 10:ssä, joten Hyvät Veljet saivat valmistella rauhassa kehysriihen tuloksia. Häkämies vain arvasi, ettei mitään sopimusta tarvitse suostua tekemään, sillä Hyvät Veljet saavat haluamansa joka tapauksessa.

Julkista ihmettelyä aiheutti myös se, ettei riihen tuloksien perusteluja ollutkaan julkaistavaksi heti. Onhan se erikoista, että ministeriön virkamiehet, joiden työnä on ollut hallituksen päätösten valmistelu, eivät tiedä päätöksen taustoista mitään. Aiemmin pätevinä pidetyt virkamiehet änkyttävät noloina haastatteluissa paljastaen, että he ovat täysin pihalla siitä, mistä on juuri kerrottu.

Olisiko nyt kuitenkin niin, että Hyvien Veljien ahneus ylitti selkäsaunarajan, ja virkamieheltä meni kuppi kumoon. Ensin virkamies pannaan kylmiltään julkisesti selittämään Hyvien Veljien sopimia asioita, joista virkamies ei tiedä mitään. Sitten on vaadittu, että vääristelepä nyt tosiasiat niin, että Hyvävelikerhon paperit saadaan näyttämään hyviltä. Vaikka virkamies tietää, että juuri siten ei pidä tehdä kuin Hyvät Veljet ovat päättäneet. Silloin ylittyy kynnys vuotaa maan suurimmalle sanomalehdelle.

Jyrkin ja Jutan pakkoliitto rakoilee, mutta tuorein kannatusgalluppi pakottaa Jutan nielemään Jyrkin syrjähypyt Hyvien Veljien kanssa. Sukupuolineutraali avioliittohenki leviää, joten Jyrkille on tyrkyllä puolisoiksi niin Timo kuin Juhakin. Vaikka kumpikaan ei ole isommin kiinnostunut Jyrkistä, Jutta voi silti päätyä exäksi, jos kansalta kysyttäisiin. Ei ole Jutalla kiva olla Jyrkin puisto-osastolla retiisiviljelmänä.

Vientineuvos Valtanen