VALEHTELU Timo Räty on jo AKT:n entinen puheenjohtaja, ja liitolla uusi vetäjä. Räty keskittyy oikeustaisteluun alaisiaan vastaan, liitto itse vaikuttaa tervehtyneen niin työnantajana kuin edunvalvojanakin.
Mutta ei mitään hätää, sillä mielivalta elää vielä taudin paikallispesäkkeissä. AKT:n tontilla on tänä vuona nähty useita heppoisia ja omituisia työtaisteluita, joille ei etsimälläkään tahdo löytyä järjellistä, saati laillista perustetta.
Milloin on työvuorot ikävät, milloin työkaluissa jotain pientä vikaa. Kun media kysyy tarkennuksia, lausutaan muutaman virkkeen lehdistötiedotteessa esitetyt väitteet uudelleen.
Paikallispesäkkeissä on mitä ilmeisimmin menossa joku liittoveljien valtataistelu, sillä lakkotempauksia pidetään vuorotellen Vantaalla ja Espoossa. Onko joku valintakokous lähestymässä, ja tarvitaan näyttöjä?
Näytöillä ei noissa piireissä tarkoiteta työntekijöiden aseman onnistunutta ajamista, vaan lakkoilua. Syyt kyllä keksitään vaikka keksimällä, ja neuvotteluita ei edes ehdoteta.
Näin tapahtui viimeksi viime viikolla Espoossa, jossa yhtäkkiä, pimeänä torstai-iltana iltauutisten aikaan ilmoitettiin, että "neuvottelut" eivät tyydytä paikallispesäkettä, ja muutaman tunnin päästä alkaa lakko.
Muuten hyvä, mutta mitään "neuvotteluita" ei ollut olemassakaan. Lakolla ei edes uhattu, siihen vain mentiin. Kävi myös ilmi, etteivät luottamushenkilöt olleet tiedottaneet työntekijöille työpaikan normaaleista luottamuskokouksista. On helpompi haukkua firmaa, kun alhaiso ei saa tietää, että kokouksissa on ollut aivan asiallinen henki.
Iso osa paikallispesäkkeiden kukkotappeluiden sijaiskärsijöistä, eli työnsä asiallisesti hoitavista työntekijöistä, on alkanut protestoida. Laittoman lakon ulkopuolelle jäi Espoossa jo lähes kolmannes niistä, joilla olisi ollut työvuoro. Ei voi puhua enää rikkureista, parempi termi on laaja epäluottamus luottamushenkilöitä kohtaan.
Normaaleissa työtaisteluissa ilmoitetaan etukäteen lakonuhasta, neuvotellaan ja kerrotaan myös kaikille työntekijöille, mistä on kysymys. Näin toimien lakoista tulee yleensä kattavia, ja kaikki osallistuvat niihin. Jos peräti kolmasosa menee töihin, se tarkoittaa, että lakon syylle ei ole yleistä hyväksyntää.
Voiko kukaan rehellisesti itseään peilistä katsova luottamushenkilö olla tällaisen flopin jälkeen tyytyväinen ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?
Ilmeisesti voi, kun kyse on rätykratiasta. Rädyn perinnettä jatkavat kukkoveljet mustaavat toiminnallaan asiallisen ammattiyhdistystoiminnan maineen, mutta sehän ei olekaan heidän huolensa. Yhteisen asian sijasta on tärkeää veljien asia.
Ylioppilas Puupponen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti