LOBBAUS Malmin lentokentän tuhoamista aktiivisesti vuosikaudet ajanut Helsingin Sanomat uutisoi, kuinka Malmin lentokentän tuhoaminen on nyt käytännössä selvä. Asenteellisesta ja lähes pelkästään tuhoamiselle myötämielisiä sitaatteja listaavasta jutusta tulee kuva, että mm. Rajavartiolaitos ja Patria haluavat pois kentältä.
Samalla on lanseerattu aivan uusi käsite, alueen "tappiollisuus". Kun kerran Malmin lentokenttä on "tappiollinen", kai sitä ovat myös Keskuspuisto, Kaivopuisto ja lukuisat metsäalueet, joita Helsinki on lentokoneen ikkunasta katsellen täynnä. Nehän eivät tuota mitään. Eikö myös Helsingin rautatieasema ole tappiollinen? Ja kaupunginjohtajan ikkunasta näkyvä kauppatori?
Nyt kun kaikki on HS:n mukaan jo päätetty, voidaan kertoa sekin, että ei Malmin kentälle olekaan suunnitteilla korkeatasoista, pientalovaltaista ja persoonallista asuinaluetta, josta tähän asti on puhuttu. Ei, kentälle onkin tekeillä ihan normaali teholähiö, johon halutaan 20 000 asukasta.
Näin lienee ollut alun perinkin tarkoitus. Puheita laatualueesta on pidetty yllä, jotta yleinen mielipide tulisi hankkeelle myönteisemmäksi.
Malmi on huonoa rakennusmaata. Veljien olisi vielä selvitettävä, miten tämä ongelma siirretään yhteiskunnan kustannettavaksi. Kai nyt tontin omistaja, Helsingin kaupunki, on velvollinen paaluttamaan maat ennen kuin viattomat rakennusfirmat saapuvat paikalle kokoamaan elementtipalikoitaan? Joka tapauksessa on tiedossa, kuka viime kädessä maksaa huonolle pohjalle rakentamisen. Asukkaat ja veronmaksajat.
Tästä voi myös päätellä, miksi laatualueesta ei enää puhuta. Siksi, että laatuasunnoista tulisi rakennusmaan tyypin takia niin kalliita, että ne eivät menisi riittävällä katteella kaupaksi edes Helsingin markkinatilanteessa. Jättilähiö sopii mainiosti myös läheisen kauppakeskus Malmin Novan veljille. Sattumoisin Helsingillä on lentokentän tuhoamista kannattava kaupunginjohtaja, joka on ollut kyseisen kauppakeskuksen hallituksen puheenjohtaja.
Kaikki tämä on silti pelkkää sattumaa.
Sitä paitsi, fakta on se, että ilmailun historian alkuaikojen hyvin säilyneitä ja aktiivisesti toimivia lentokenttiä on maailmassa liikaa. Veljien sekundabetonilähiöitä on sen sijaan aivan liian vähän. Veljien asia on meidän, vai mitä, HS? Kai pian teette pääkirjoituksen, jossa kommentoitte myönteisesti omaa "uutistanne"?
Ylioppilas Puupponen
perjantai 22. marraskuuta 2013
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Johto uhrautuu
AHNEUS Eläkepommia ei ole - näin hokevat eläkeyhtiöt ja -laitokset mielellään. Viime kuukausien uutisten perusteella pommi ovat eläkeyhtiöt itse: pullea kasvain kurjistuvassa yhteiskunnassa, jossa enemmistön pitää säästää ja tinkiä eduistaan. Vyönkiristys ei koske eläketaloja, joista on muodostunut vihreistä oksista vihrein etujenkalastelupaikka sopivan uran tehneille veliverkostolaisille.
Nyt kun Kuntien eläkevakuutuksen outoja työsuhde-etuja on vatvottu viikko, toimitusjohtaja ja varatoimitusjohtaja ilmoittavat luopuvansa osasta kohtuuttomuuksia. Mutta millä tavalla: eduista muodollisesti luovutaan, mutta ne pitää kompensoida nostamalla vastaavalla summalla palkkaa. Toimitusjohtajan on 19 tonnin sijasta saatava jatkossa 21 tonnia kuussa, jotta luksuselämä on turvattu.
Upeaa talkoohenkeä ja joustoa johtajilta!
Yksi hassunahne eläkejohtaja ei ole kuitenkaan asian ydin. Sen huomaa jo siitä, miten Kevan hallituksessa yksi jos toinenkin on alkanut kiivetä laivan reunalle ja pyrkii hyppäämään kyydistä mahdollisimman huomaamattomasti. Hyppijät todistavat, että Kevan hallitus on ollut yhtenä monista yritysten ja laitosten hallituksista siunaamassa kohtuuttoman menon ajassa, jossa kaikilta paitsi muutamilta hyväosaisilta vaaditaan venymistä ja mukavuuksista luopumista.
Vasta muutama päivä sitten Suomessa kävi määräilemässä saksalainen catering-johtaja, jonka mielestä työmiehen palkka pitäisi aina maksaa halvimman alan taulukon mukaan, muuten menee yritykseltä ja yhteiskunnalta kilpailukyky.
Vallan ovat ottaneet määräilijät, jotka kaikessa hiljaisuudessa vaurastuvat ja jakavat vaurautta omille kavereilleen, niistäen samalla suurelta enemmistöltä pois kaiken, mitä saavat. Tästähän on kyse kansalaisia venymistalkoisiin määräilevissä eläkeyhtiöissäkin. Silmiinpistävää on, että Kevan toimitusjohtaja on alun perin kotoisin määräilijöiden muodolliselta vastapuolelta: ammattiliitosta ja poliittisesta järjestelmästä. Uudessa hyvässä ajassa määräilijöiden, ay-pamppujen ja politiikan eliitin välinen ero on häipynyt miltei huomaamattomaksi.
Loppujen lopuksi pikkubemarilla turkissaan ajava johtajanvouhake on tässä kuviossa vain objekti, jota riepotellaan hetki, tehdään näytösluontoiset korjausliikkeet, ja systeemi jatkaa ennallaan.
Ylioppilas Puupponen
Nyt kun Kuntien eläkevakuutuksen outoja työsuhde-etuja on vatvottu viikko, toimitusjohtaja ja varatoimitusjohtaja ilmoittavat luopuvansa osasta kohtuuttomuuksia. Mutta millä tavalla: eduista muodollisesti luovutaan, mutta ne pitää kompensoida nostamalla vastaavalla summalla palkkaa. Toimitusjohtajan on 19 tonnin sijasta saatava jatkossa 21 tonnia kuussa, jotta luksuselämä on turvattu.
Upeaa talkoohenkeä ja joustoa johtajilta!
Yksi hassunahne eläkejohtaja ei ole kuitenkaan asian ydin. Sen huomaa jo siitä, miten Kevan hallituksessa yksi jos toinenkin on alkanut kiivetä laivan reunalle ja pyrkii hyppäämään kyydistä mahdollisimman huomaamattomasti. Hyppijät todistavat, että Kevan hallitus on ollut yhtenä monista yritysten ja laitosten hallituksista siunaamassa kohtuuttoman menon ajassa, jossa kaikilta paitsi muutamilta hyväosaisilta vaaditaan venymistä ja mukavuuksista luopumista.
Vasta muutama päivä sitten Suomessa kävi määräilemässä saksalainen catering-johtaja, jonka mielestä työmiehen palkka pitäisi aina maksaa halvimman alan taulukon mukaan, muuten menee yritykseltä ja yhteiskunnalta kilpailukyky.
Vallan ovat ottaneet määräilijät, jotka kaikessa hiljaisuudessa vaurastuvat ja jakavat vaurautta omille kavereilleen, niistäen samalla suurelta enemmistöltä pois kaiken, mitä saavat. Tästähän on kyse kansalaisia venymistalkoisiin määräilevissä eläkeyhtiöissäkin. Silmiinpistävää on, että Kevan toimitusjohtaja on alun perin kotoisin määräilijöiden muodolliselta vastapuolelta: ammattiliitosta ja poliittisesta järjestelmästä. Uudessa hyvässä ajassa määräilijöiden, ay-pamppujen ja politiikan eliitin välinen ero on häipynyt miltei huomaamattomaksi.
Loppujen lopuksi pikkubemarilla turkissaan ajava johtajanvouhake on tässä kuviossa vain objekti, jota riepotellaan hetki, tehdään näytösluontoiset korjausliikkeet, ja systeemi jatkaa ennallaan.
Ylioppilas Puupponen
torstai 14. marraskuuta 2013
Rätykratian paluu
VALEHTELU Timo Räty on jo AKT:n entinen puheenjohtaja, ja liitolla uusi vetäjä. Räty keskittyy oikeustaisteluun alaisiaan vastaan, liitto itse vaikuttaa tervehtyneen niin työnantajana kuin edunvalvojanakin.
Mutta ei mitään hätää, sillä mielivalta elää vielä taudin paikallispesäkkeissä. AKT:n tontilla on tänä vuona nähty useita heppoisia ja omituisia työtaisteluita, joille ei etsimälläkään tahdo löytyä järjellistä, saati laillista perustetta.
Milloin on työvuorot ikävät, milloin työkaluissa jotain pientä vikaa. Kun media kysyy tarkennuksia, lausutaan muutaman virkkeen lehdistötiedotteessa esitetyt väitteet uudelleen.
Paikallispesäkkeissä on mitä ilmeisimmin menossa joku liittoveljien valtataistelu, sillä lakkotempauksia pidetään vuorotellen Vantaalla ja Espoossa. Onko joku valintakokous lähestymässä, ja tarvitaan näyttöjä?
Näytöillä ei noissa piireissä tarkoiteta työntekijöiden aseman onnistunutta ajamista, vaan lakkoilua. Syyt kyllä keksitään vaikka keksimällä, ja neuvotteluita ei edes ehdoteta.
Näin tapahtui viimeksi viime viikolla Espoossa, jossa yhtäkkiä, pimeänä torstai-iltana iltauutisten aikaan ilmoitettiin, että "neuvottelut" eivät tyydytä paikallispesäkettä, ja muutaman tunnin päästä alkaa lakko.
Muuten hyvä, mutta mitään "neuvotteluita" ei ollut olemassakaan. Lakolla ei edes uhattu, siihen vain mentiin. Kävi myös ilmi, etteivät luottamushenkilöt olleet tiedottaneet työntekijöille työpaikan normaaleista luottamuskokouksista. On helpompi haukkua firmaa, kun alhaiso ei saa tietää, että kokouksissa on ollut aivan asiallinen henki.
Iso osa paikallispesäkkeiden kukkotappeluiden sijaiskärsijöistä, eli työnsä asiallisesti hoitavista työntekijöistä, on alkanut protestoida. Laittoman lakon ulkopuolelle jäi Espoossa jo lähes kolmannes niistä, joilla olisi ollut työvuoro. Ei voi puhua enää rikkureista, parempi termi on laaja epäluottamus luottamushenkilöitä kohtaan.
Normaaleissa työtaisteluissa ilmoitetaan etukäteen lakonuhasta, neuvotellaan ja kerrotaan myös kaikille työntekijöille, mistä on kysymys. Näin toimien lakoista tulee yleensä kattavia, ja kaikki osallistuvat niihin. Jos peräti kolmasosa menee töihin, se tarkoittaa, että lakon syylle ei ole yleistä hyväksyntää.
Voiko kukaan rehellisesti itseään peilistä katsova luottamushenkilö olla tällaisen flopin jälkeen tyytyväinen ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?
Ilmeisesti voi, kun kyse on rätykratiasta. Rädyn perinnettä jatkavat kukkoveljet mustaavat toiminnallaan asiallisen ammattiyhdistystoiminnan maineen, mutta sehän ei olekaan heidän huolensa. Yhteisen asian sijasta on tärkeää veljien asia.
Ylioppilas Puupponen
Mutta ei mitään hätää, sillä mielivalta elää vielä taudin paikallispesäkkeissä. AKT:n tontilla on tänä vuona nähty useita heppoisia ja omituisia työtaisteluita, joille ei etsimälläkään tahdo löytyä järjellistä, saati laillista perustetta.
Milloin on työvuorot ikävät, milloin työkaluissa jotain pientä vikaa. Kun media kysyy tarkennuksia, lausutaan muutaman virkkeen lehdistötiedotteessa esitetyt väitteet uudelleen.
Paikallispesäkkeissä on mitä ilmeisimmin menossa joku liittoveljien valtataistelu, sillä lakkotempauksia pidetään vuorotellen Vantaalla ja Espoossa. Onko joku valintakokous lähestymässä, ja tarvitaan näyttöjä?
Näytöillä ei noissa piireissä tarkoiteta työntekijöiden aseman onnistunutta ajamista, vaan lakkoilua. Syyt kyllä keksitään vaikka keksimällä, ja neuvotteluita ei edes ehdoteta.
Näin tapahtui viimeksi viime viikolla Espoossa, jossa yhtäkkiä, pimeänä torstai-iltana iltauutisten aikaan ilmoitettiin, että "neuvottelut" eivät tyydytä paikallispesäkettä, ja muutaman tunnin päästä alkaa lakko.
Muuten hyvä, mutta mitään "neuvotteluita" ei ollut olemassakaan. Lakolla ei edes uhattu, siihen vain mentiin. Kävi myös ilmi, etteivät luottamushenkilöt olleet tiedottaneet työntekijöille työpaikan normaaleista luottamuskokouksista. On helpompi haukkua firmaa, kun alhaiso ei saa tietää, että kokouksissa on ollut aivan asiallinen henki.
Iso osa paikallispesäkkeiden kukkotappeluiden sijaiskärsijöistä, eli työnsä asiallisesti hoitavista työntekijöistä, on alkanut protestoida. Laittoman lakon ulkopuolelle jäi Espoossa jo lähes kolmannes niistä, joilla olisi ollut työvuoro. Ei voi puhua enää rikkureista, parempi termi on laaja epäluottamus luottamushenkilöitä kohtaan.
Normaaleissa työtaisteluissa ilmoitetaan etukäteen lakonuhasta, neuvotellaan ja kerrotaan myös kaikille työntekijöille, mistä on kysymys. Näin toimien lakoista tulee yleensä kattavia, ja kaikki osallistuvat niihin. Jos peräti kolmasosa menee töihin, se tarkoittaa, että lakon syylle ei ole yleistä hyväksyntää.
Voiko kukaan rehellisesti itseään peilistä katsova luottamushenkilö olla tällaisen flopin jälkeen tyytyväinen ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?
Ilmeisesti voi, kun kyse on rätykratiasta. Rädyn perinnettä jatkavat kukkoveljet mustaavat toiminnallaan asiallisen ammattiyhdistystoiminnan maineen, mutta sehän ei olekaan heidän huolensa. Yhteisen asian sijasta on tärkeää veljien asia.
Ylioppilas Puupponen
perjantai 1. marraskuuta 2013
Euroopan parasta hankintaa
KANSA MAKSAA Missä suuri joukkoliikenneinvestointi, siellä ongelma. Metron rakentaminen on myöhässä, kehäradan rakentaminen on myöhässä ja farssiautomaattimetro on myöhässä. Hankintahinnat ovat nousseet satoja miljoonia.
Automaattimetron hankinnassa tehtiin sopimusvirhe. Uusien metrojunien hankinnassa tehtiin sopimusvirhe. Myöhässä olevassa matkakorttijärjestelmän uusimisessa tapahtui sopimusvirhe. Siitä määrättiin juuri äskettäin tilaajalle eli HSL:lle pikkuinen kahden miljoonan euron sakko. Mutta ei hätää - ei sitä oteta Euroopan parhaiden virkamiestemme taskuista, vaan kansa maksaa. Joten sakkoja ei käytännössä tullutkaan. Kenenkään vastuuhenkilön ei tarvitse erota, eikä kukaan ole eronnutkaan.
Sitä paitsi, eihän joukkoliikennevälineissä katse alaspäin nöyränä vaeltava, veljien puuhista tietämätön kansa huomaa ongelmia ollenkaan. Mitä myöhemmin Länsimetro valmistuu, sitä pitempään jatkuu sujuva kulkeminen Etelä-Espoossa. Ja mitä vähemmän ajetaan automaattijunia, sen paremmin liikenne toimii. Sen verran kansa ehkä huomaa, että metroon hankitut laiturinäytöt ovat laiturilla ja terminaalissa eri ajassa. Eli näytöistä ei ole mitään hyötyä. Arvatkaapa mistä syystä: no kun hankinnassa tehtiin sopimusvirhe.
Mutta näistähän me opitaan, ja seuraavat hankinnat varmaankin sujuvat paremmin. Onhan seudulle suunnitteilla myös upea Pisara-rata, jolla porataan lähijunatkin maan alle. Siinä ei varmaankaan tule enää hankintaongelmia.
Vai mitä, katsokaa nyt vaikka Markkinaoikeuden listaa vireillä olevista valituksista.
VIREILLE: 17.10.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 3.10.2013 (3124/0821/2013), Pisararata: RS, sähköratasuunnittelu
VIREILLE: 1.10.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 17.9.2013 2512/0712/2013 Pisararata: ARK 1, Arkkitehti- ja pääsuunnittelu, Töölö
VIREILLE: 17.9.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 3.9.2013 (2519/0712/2013), pisararata: KAT 2, Kallio- ja geotekninen suunnittelu, keskusta.
VIREILLE: 16.9.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 30.8.2013 (2521/0712/2013), pisararata: PALO, Palotekninen suunnittelu.
VIREILLE: 10.9.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 29.8.2013 (3128/0821/2013), pisararata: alue 2, Nordenskiöldinkadun silta ja alue
VIREILLE: 26.8.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 12.8.2013 (3123/0821/2013), Pisararata:LVI, Talotekninen LVI-suunnittelu
VIREILLE: 26.8.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 12.8.2013 (3122/0821/2013), Pisararata: SA, Talotekninen sähkö- ja automaattiosuunnittelu
VIREILLE: 5.7.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 19.6.2013 (2516/0712/2013), Pisararata: RAK 2, Rakennesuunnittelu.
VIREILLE: 5.7.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 19.6.2013 (2515/0712/2013, 2516/0712/2013, 2517/0712/2013), Pisararata: RAK 1-3, Rakennesuunnittelu.
Eläköön!
Ylioppilas Puupponen
Automaattimetron hankinnassa tehtiin sopimusvirhe. Uusien metrojunien hankinnassa tehtiin sopimusvirhe. Myöhässä olevassa matkakorttijärjestelmän uusimisessa tapahtui sopimusvirhe. Siitä määrättiin juuri äskettäin tilaajalle eli HSL:lle pikkuinen kahden miljoonan euron sakko. Mutta ei hätää - ei sitä oteta Euroopan parhaiden virkamiestemme taskuista, vaan kansa maksaa. Joten sakkoja ei käytännössä tullutkaan. Kenenkään vastuuhenkilön ei tarvitse erota, eikä kukaan ole eronnutkaan.
Sitä paitsi, eihän joukkoliikennevälineissä katse alaspäin nöyränä vaeltava, veljien puuhista tietämätön kansa huomaa ongelmia ollenkaan. Mitä myöhemmin Länsimetro valmistuu, sitä pitempään jatkuu sujuva kulkeminen Etelä-Espoossa. Ja mitä vähemmän ajetaan automaattijunia, sen paremmin liikenne toimii. Sen verran kansa ehkä huomaa, että metroon hankitut laiturinäytöt ovat laiturilla ja terminaalissa eri ajassa. Eli näytöistä ei ole mitään hyötyä. Arvatkaapa mistä syystä: no kun hankinnassa tehtiin sopimusvirhe.
Mutta näistähän me opitaan, ja seuraavat hankinnat varmaankin sujuvat paremmin. Onhan seudulle suunnitteilla myös upea Pisara-rata, jolla porataan lähijunatkin maan alle. Siinä ei varmaankaan tule enää hankintaongelmia.
Vai mitä, katsokaa nyt vaikka Markkinaoikeuden listaa vireillä olevista valituksista.
VIREILLE: 17.10.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 3.10.2013 (3124/0821/2013), Pisararata: RS, sähköratasuunnittelu
VIREILLE: 1.10.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 17.9.2013 2512/0712/2013 Pisararata: ARK 1, Arkkitehti- ja pääsuunnittelu, Töölö
VIREILLE: 17.9.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 3.9.2013 (2519/0712/2013), pisararata: KAT 2, Kallio- ja geotekninen suunnittelu, keskusta.
VIREILLE: 16.9.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 30.8.2013 (2521/0712/2013), pisararata: PALO, Palotekninen suunnittelu.
VIREILLE: 10.9.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 29.8.2013 (3128/0821/2013), pisararata: alue 2, Nordenskiöldinkadun silta ja alue
VIREILLE: 26.8.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 12.8.2013 (3123/0821/2013), Pisararata:LVI, Talotekninen LVI-suunnittelu
VIREILLE: 26.8.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 12.8.2013 (3122/0821/2013), Pisararata: SA, Talotekninen sähkö- ja automaattiosuunnittelu
VIREILLE: 5.7.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 19.6.2013 (2516/0712/2013), Pisararata: RAK 2, Rakennesuunnittelu.
VIREILLE: 5.7.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 19.6.2013 (2515/0712/2013, 2516/0712/2013, 2517/0712/2013), Pisararata: RAK 1-3, Rakennesuunnittelu.
Eläköön!
Ylioppilas Puupponen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)