perjantai 16. joulukuuta 2016

Kalikka kalahti, toimittaja älähti – ja lähti

MEDIA Nollakohu, josta kerroimme kaksi viikkoa sitten, näyttää kohdanneen kulminaationsa. Joten kerrataanpa, mitä oikeastaan tapahtui.

Marraskuun lopulla Vasemmistoliiton asiaa edistävä sanomalehti Kansan uutiset kirjoitti pääministeri Sipilällä olevan läheiset yhteydet Kajaanilaiseen konepajaan, joka toimittaa laitteita Talvivaaran kaivokselle. Julkaistu teksti oli muodollisesti oikein, mutta siihen sisältyvä piiloviesti oli puhdas uutisankka. Uutisen tarkoitus oli väittää ilman mitään todisteita, että pääministeri on järjestänyt valtion rahaa kaivosyhtiölle, jotta pääministerin sukulaiset saavat rahaa kaivosyhtiön ostaessa heidän konepajaltaan tavaraa.

Kansan uutisten juttu toimi juuri kuten lehti oli aivan ilmeisesti tarkoittanutkin. Oppositiota ja vasemmistoa sympatisoiva lehdistö ja toimittajat tarttuivat jutun perättömään piiloviestiin.

Kansan uutiset jatkoi itse luomastaan valheesta ovelasti seuraavana päivänä, perjantaina 25.11. Lehti kertoi, miten pääministerin sukulaiset olivat saaneet suuren kaupan (puoli miljoonaa euroa) kaivosyhtiöltä. Piiloviesti oli, että konepaja sai tilauksen, kun pääministeri oli antanut valtion rahaa kaivosyhtiölle. Ovelaa Kansan uutisten uutisoinnissa oli nyt, että lehti todisteli keksimäänsä valhetta muilla viestimillä, joiden tietoihin Kansan uutiset viittasi. Ovelaa myös sikäli, että kello 17:01 julkaistussa jutussa ei puhuttu mitään aiemmin julkaistusta Ylen artikkelista, jonka tiedot vetivät maton Kansan uutisten vihjailuilta.

Perjantaina siis myös Yle teki asiasta jutun. Iltapäivällä 14:05 ennen Kansan uutisten juttua julkaistu artikkeli oli otsikoitu Kansan uutisten jutun tapaan vihjaavasti siten, että lukijalle luotiin mielikuvaa pääministeristä järjestämässä rahaa sukulaistensa yrityksen hyväksi. Aloituskuvanakin käytettiin provosoivaa kuvaa pääministeristä kaivosyhtiön haalarissa ja pipossa. Mutta itse teksti osoitti vihjailun aiheettomaksi ja otsikon viestin vääräksi. Pääministerin sukulaisten konepajalle ei ollut tullut tilausta kaivosyhtiöstä vaan konsulttiyhtiö Pöyrystä. Eikä tilauksella ollut mitään tekemistä sen kanssa, myönsikö valtio kaivosyhtiölle rahaa tai ei. Laitteet tarvittiin, vaikka kaivos olisi ilman valtion rahaa lopetettukin.

Jos media toimisi asiallisesti, se – Kansan uutiset mukaan lukien – tekisi uutiskampanjan siitä, ettei pääministeri ole järjestänyt valtion rahaa sukulaisilleen. Ja uutisointi olisi yhtä näyttävää kuin miten suurella innolla valehdeltiin asian olevan toisin. Mutta näin ei tapahtunut. Sillä tarkoitus ei ollut kertoa kansalaisille tosiasioita, vaan käydä kampanjaa pääministeriä vastaan. Tämä kävi selväksi siitä, miten jupakka jatkui.

Lauantaina 26.11. jupakka jatkui uutisella, että pääministeri oli moittinut Ylen toimittajaa siitä, ettei pääministerille annettu tilaisuutta kommentoida asiassa, jossa häntä syytettiin sukulaistensa suosimisesta valtion varoilla. Toimittaja tiesi varmasti, että näin kovan väitteen kanssa juttua ei pitäisi julkaista ilman ”syytetyn” kommenttia. Mutta kiusaus oli liian suuri. Toimittaja pani jutun ulos antamalla ymmärtää, ettei pääministeri suostunut kommentoimaan. Rehellinen toimittaja olisi kirjoittanut, ettei toimittaja malttanut odottaa, että olisi tavoittanut pääministerin.

Vesilasissa vellovan myrskyn silmä siirtyi Yleen, jossa perjantain jutun tekijät ja pari muuta toimittajaa ottivat nokkiinsa. Syynä se, että Ylen toimituksen johdossa oli päätetty lopettaa itse perättömäksi osoitetun asian käsittely. Tämä ei ollut kivaa, kun kivempaa olisi ollut jatkaa pääministerin mollaamista tulevissa ohjelmissa.

Itse asia unohtui, ja mediassa ryhdyttiin käymään keskustelua siitä, onko Suomessa enää lehdistönvapautta ja rajoittaako sitä pääministeri. Tällöin siirryttiin heikolle jäälle, koska media alkoi jakaa oikeutta itselleen. Ylen toimittajat ryhtyivät siihen, mistä he olivat moittineet pääministeriä, joka vaati oikeutta saada julkisuuteen oma sanansa. Vaikka journalismin tarkoitus ei ole kertoa siitä, mitä mieltä toimittaja on asioista.

Pääministerillä ja medialla on se ero, että toimittajat saavat sitä julkisuutta, mitä itse haluavat. Pääministeri ja kaikki muutkin kansalaiset saavat vain sitä julkisuutta, jota toimittajat muille sallivat. Siitä vallasta luopuminen näyttää olevan vaikeata silloin, kun vallan käyttämisellä on tilaisuus edistää omaa asiaansa. Myös virheiden myöntäminen näyttää hyvin vaikealta.

Ylen perjantain jutun tehneet toimittajat Vuorikoski ja Eronen ottivat lopputilin Ylestä 14.12.

Tämä jupakka palaa julkisuuteen todennäköisesti pikku-uutisena sitten, kun oikeusasiamies tekee päätöksensä pääministerin itsensä ja muiden jättämistä jääviyden selvityspyynnöistä. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että media käytti jälleen valtaansa. Jos yhtään ajatellaan nettiuutisten kommentoinnin kuvastavan uutisoinnin vaikutusta, ainakin Kansan uutiset sai viestinsä perille omille kannattajilleen. Sen kiteytti kommenttipalstalla Heimo Eronen:
Onkohan selvitetty kuinka monta "napalankoa" ja "kälyä" päättävillä poliitikoilla on valtion ja kuntien yhtiöihin? Ei taida olla puhtaita jauhoja minkään puolueen pussissa. Mutta kun julkisuutta ja kannatusta haetaan lähestyviin vaaleihin, niin kaikkija keinoja käytetään. Aina löytyy rahvasta joihin "herrojen" herjaaminen uppoaa.

Veli Hopea

perjantai 9. joulukuuta 2016

Moraalinen turkistuotanto?

VASTUULLISUUS Keskustan kansanedustajat käyvät kuumana, kun osuuskaupan tavaratalot ilmoittivat, etteivät myy turkiksia. Sokoksen päätös on edustajien mukaan "kaksinaismoralistinen".

Keskustalaisilta voi kysyä vain yhden asian.

Miten "turkistuotanto" ja "moraali" mahtuvat millään änkemisellä samaan virkkeeseen?

Siis turkistuotanto, jossa ängetään älyllinen eläin koko eliniäkseen pieneen koppiin pyörimään, jotta ihminen saa ylleen koko elämänsä kärsineen eläimen turkin, jota vastaavan voisi tuottaa ilman eläimiäkin, liitetään jollakin keinolla "moraaliin"?

Ylioppilas Puupponen

P.S. "Se on laillinen elinkeino jne."

perjantai 2. joulukuuta 2016

Nollakohun anatomia

MEDIA Suomen media on riehaannuksen tilassa, sillä maassamme on tapahtunut seuraavaa:

1) Yle päätti laatia uutisen, jonka mukaan pääministeri saattoi ohjailla hallituksen Terrafame-päätöksillä bisnesmahdollisuuksia sukulaistensa yritykselle.

2) Yle kysyi kommenttia vihjailun kohteelta, pääministeriltä. Aikaa vastauksen antamiseen oli kuitenkin perjantai-iltapäivän kiireessä vain 1,5 tuntia.

3) Yle julkaisi uutisen kuulematta pääministeriä.

4) Pääministeri suuttui.

Ihan pikku sivuseikkoja, joita ei toki kohukiimassa tarvitse huomioida:

1) Yle ei ole pystynyt esittämään vihjailuilleen mitään todisteita.

2) Ylen toimittaja on julkaissut Sipilän lähettämät viestit. Antikliimaksisesta "paljastuksesta" ilmenee, että Sipilän tekstit ovat lähinnä vihaista asiakaspalautetta, ei painostusta.

Mutta miksipä pysäyttää hyvää kohua ja pilata juttuja tylsillä tarkistuksilla. Tämä on sen suomalaisen median linja, joka yhdessä tuumin kävi kierroksilla vain muutama viikko sitten siitä, että Yhdysvaltojen presidentinvaalit käytiin epätotuuksien voimin.

Entä miksi juuri tietyt tahot nyt kohisevat? Ketkä eniten hyötyvät?

1) SDP, jonka omat rivit ovat sekaisin, ja puolueen sisällä on voimakas valtataistelu, jonka paljastuminen yleisölle on heikentänyt puolueen uskottavuutta.

2) Sanoma-konserni, joka sai Sipilää ja Yleä koskevasta hurskastelusta lohtupuuhaa oman Guggenheim-lobbaushankkeensa epäonnistuttua.

3) Muut Yle-vastaiset mediat, joille on kaupallisesti edullista nakertaa Yleä.

4) Ylen sisällä oleva aktivistiklikki, joka katsoo päätösvallan toimituksessa kuuluvan toimittajille, ei sitä varten tehtäviinsä nimitetyille päälliköille, kuten yleensä normaaleilla työpaikoilla.

Lopuksi tärkein ja oleellisin:

Halpiskohut ovat aina merkki siitä, että jotain oikeasti merkittävää jää kertomatta. Eikö media tosiaankaan löydä maamme vallankäytöstä mitään todellista paljastettavaa?

Sisar H. V.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Länsimetron suuri päivä 2

UUTINEN Tänään on jälleen suuri länsimetron juhlapäivä. Länsimetro Oy:n uusi toimitusjohtaja on ensimmäistä päivää työssään, kun entinen toimitusjohtaja Kokkinen sai potkut.

Erotus ja nimitysuutisen myönteinen julkisuusarvo käytettiin saman tien. Sillä vihdoin kerrottiin, mitä suuren kohun aiheuttanut avajaisten peruminen viime elokuulta maksaa – tämän hetken tiedon mukaan. Ilmoitettu lisähinta on 104 miljoonaa. Avajaispäivänä 15.8.2016 kirjoitin, että kohta kaupungeilta tullaan pyytämään lisää sata miljoonaa.

Kokkisen potkuista huolimatta toistaiseksi meno metron kanssa näyttää entisenlaiselta. Viivästystä ja lisäkustannuksia selitetään samoilla valheilla kuin ennenkin. Sillä rakennus- ja esteettömyysmääräykset eivät ole muuttunet länsimetron rakentamispäätöksen jälkeen. Ja kalliolouhinnan korkea hinta on ollut tiedossa jo siitä lähtien kun metrojohto päätti säästellä koekairauksissa.

Sekin oli tiedossa, että keksitty 714 miljoonan budjetti ei tule pitämään. Metrourakkaa ei vaan haluttu kilpailuttaa, koska mikään rakennusliike ei olisi voinut tarjota työtä vaaditulla budjettihinnalla. Ja jos oikea hinta olisi kilpailutuksessa tullut valtuustojen tietoon, touhu olisi jäänyt siihen.

Mutta miksi Kokkinen sai potkut juuri nyt? Eihän poliitikoille voinut olla mikään yllätys, että metron rakentamisen jatkuminen kuukausia tuo joka päivältä lisää maksettavaa. Hyvä syy löytyy ainakin kevään kuntavaaleista, joihin puolueissa valmistaudutaan jo kuumeisesti. Aivan kaikki poliitikot eivät ole olleet kritiikittömästi metron puolesta. Heille ei pidä antaa tilaisuutta kerätä kannatusta sillä, että he ovat olleet koko ajan vastaan ja muut eivät ole välittäneet vaan jakaneet vain lisää rahaa. Kuten tehdään Espoon ja Vantaan valtuustoissa taas kohta, ja vaalipuheita jälleen pidetään.

Aika näyttää, mihin VR:n radanrakennusyhtiön johtajan paikalta pari kuukautta sitten lähtenyt uusi toimitusjohtaja ryhtyy. Loppuuko valehtelu ja tiedon pimittäminen, kuten Saksi HS:n haastattelussa lupaa. Tuoko hän reilusti julkisuuteen ne jo tiedossa olevat virheet ja puutteet, joista vielä ei ole kerrottu? Myöntääkö hän taitamattomuuden ja valehtelun, joka hankkeessa maksaa ja kestää? Vai hankkiiko hän metrolle käyttöönottoluvan pimittämällä härskisti ongelmat valvovilta viranomaisilta, koska viranomaiset eivät tunne metrorakentamista senkään vertaa kuin työmaata pyörittänyt organisaatio ja urakoitsijat.

Sattumalta myös Tampereella on tänään juhlapäivä. Tampereen suuri tunneliprojekti, Rantaväylän tunneli, avattiin liikenteelle. Yhteistä näille kahdelle tunnelille on, että kumpikaan ei pysynyt aikataulussaan. Länsimetro on neljä vuotta myöhässä, Rantatunneli avattiin puoli vuotta ennen kuin piti.

Vientineuvos Valtanen

maanantai 15. elokuuta 2016

Länsimetron suuri päivä

UUTINEN Tänään on suuri länsimetron juhlapäivä. Metron piti olla valmis ja liikenteen alkaa uusilla junilla tunneleihin Espoon metsälähiöiden alle. Pitkin alkuvuotta pyöri mittava media- ja mainoskampanja. Espoossa vaihdettiin pysäkkien kilpiä ja jaettiin infoa uusista liityntäbusseista, joilla ei enää pääse perille Helsinkiin. Juhla huipentui viikko sitten maksajille eli seudun asukkaille jaettuun paikallislehtien paksuun liitteeseen, jossa kehutaan metroa ja mainostetaan asuntoja, jotka ovat jossain nykyisten tai tulevien metroasemien lähiseuduilla.

Metroveljien maailma romahti kesäkuun alussa. Myöhään perjantaina, kun jopa toimittajat ovat lähteneet viettämään viikonloppua, Länsimetro Oy lähetti tiedotteen, joka kertoi, että näyttävästi mainostettu metro ei alakaan toimia elokuussa. Myöhemmin selvisi, että asia oli ollut toimitusjohtaja Kokkisen ja muiden isoveljien tiedossa jo muutaman päivän. Mutta mukavampi on pantata tietoa viikonloppuun, ettei tarvitse ainakaan heti julkisuuteen joutua.

Vastuullisten selittely on ollut surkeaa. Metrojohtajien toimenkuvaan ei kuulu tietää mistään mitään, heidän ei pidä johtaa, eikä heillä ole vastuuta mistään. Kaikki johtajien tehtävät on ulkoistettu. Näköjään myös virheiden tekemistä voi ostaa alihankintana! Kokkisella onkin ollut aikaa kierrellä metron työmailla. Mikä tosin tarkoittaa, että joko hän valehtelee härskisti siitä, ettei tiennyt mitään metronsa keskeneräisyydestä, tai sitten hän ei ymmärrä kerta kaikkiaan yhtään mitään siitä, mitä hänet on pantu johtamaan.

Totuus taitaa olla siellä jossain eli aivan muuta. Kokkinen on ollut alusta asti tietoinen siitä, ettei metro synny luvatulla hinnalla eikä valmistu luvatussa ajassa. Siitähän on jo vuosia ja monta sataa miljoonaa, kun metron piti olla valmis. Mutta miksi turhaan ottaa vaivakseen metroa kuolaavien poliitikkojen kiukkua kertomalla heille, että he ovat uskoneet kaiken, mitä heille metrosta on valehdeltu. Että nyt pitäisi herätä metrounesta todellisuuteen. On helpompi olla kertomatta sitä, mitä ei haluta kuulla. Aika hoitaa sen kertomisen kuitenkin joskus myöhemmin.

Suuresta metrojuhlasta jäi jäljelle vain junien lyhentäminen, lyhyemmät vuorovälit ja lyhennetty liikenne. Puolet junista jää Kamppiin, eli nyt saa vaihtaa myös metrosta metroon. Näin palvelu kehittyy! Edes uusia junia ei tullut liikenteeseen. Tosin parempi niin. Vanhat junat ainakin toimivat, kun ovat toimineet tähänkin asti. Erityisesti ne kaikkein vanhimmat. Eihän uusissa junissa ole mitään uutta, vaan ne ovat täysin 70-lukulaisia kovine muovipenkkeineen.

Ja velikerho tietenkin jatkaa hymistellen. Kaikki on pielessä, mutta mikään ei muutu. Sama porukka jatkaa tekemällä samoja virheitä. Kohta taas poliitikot heristävät muodon vuoksi sormeaan ja antavat veronmaksajien rahaa jälleen lisää sata miljoonaa. Metrokatastrofin jatketta odotellessa, sillä sössiminen jatkuu tulevat vuodet kohti Kivenlahtea.

Vientineuvos Valtanen

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Kiltti metroherra huolehtii Teidän turvallisuudestanne

TIEDON PIMITTÄMINEN Turvallisuutta käytetään hyväksi milloin minkäkin kyseenalaisen asian ajamiseksi. Turva-argumentilla pyritään saamaan kontakti kansalaisen primitiiviselle alueelle: turvallisuushakuisuuteen, joka on olemassa kaikissa elävissä olennoissa. Turvallisuuskortilla kansalainen voitetaan puolelle, ja kansalainen ei huomaa, mistä oikeasti on kyse.

Nyt Espoossa on toistuvaa tarvetta selittää surullisenkuuluisan Länsimetron viivästystä jotenkin. Siis sen metron, joka maksaa laskutavasta riippuen kaksin-kolminkertaisen hinnan verrattuna lobbauspuheisiin, ja jolla hinnalla saadaan selvästi huonompi metro kuin mitä lobattiin.

Turvallisuus. Mikä ihana tekosyy. Sitä hoetaan nyt joka tiedotteessa, jotta itkuinen kansa saataisiin hytkähtelemään liikutuksen jälkitärähtelyistä - Länsimetron raju viivästyminen onkin meidän parhaaksemme. Hy-hyyyyy!

Ihana metrosetä on tarkoittanut vain hyvää, vaikka onkin kyllä unohtanut kertoa puolen vuoden viivästyksestä ajoissa kenellekään. Sen seurauksena on jouduttu perumaan jo alkaneet markkinointikampanjat, ja etsimään viime hetken paniikissa korvaavia joukkoliikenneratkaisuja.

Mutta tärkeintä on turvallisuus. Niin sanotaan toinen toistaan seuraavissa tiedotteissa.

"Matkustajaliikenteen aloittamista on lykättävä siihen saakka, että käytössä on turvallinen ja toimiva metro. On äärimmäisen valitettavaa, että tästä väistämättä koituu haittaa. Turvallisuus on kuitenkin tärkein", setä kertoi meille 21.6. HKL:n tiedotteessa.

Viikkoa myöhemmin setä halailee meitä jälleen:

"Kaikkien hankkeessa mukana olevien yhteinen tavoite on saada turvallinen ja toimiva metro liikenteelle mahdollisimman nopeasti", setä sanoo 29.6. HSL:n tiedotteessa.

Kuule metroherra.

Sinun hommasi oli saada aikaiseksi se turvallinen ja toimiva metro 15.8.2016 mennessä. Sinun johtamasi projekti on kuitenkin kuukausitolkulla myöhässä. Se ei johdu millään tavalla turvallisuudesta, vaan siitä, että te siellä metrokonttorissa olette suunnitelleet projektinne väärin. Turvallisuus kuuluu hintaan, eikä ole mikään extra, jota metroherra ei mitenkään voinut laittaa projektinsa to do -listaan.

Halpamaista.

Sisar H. V.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Junaveli lähtee

UUTINEN VR:n toimitusjohtajalla Mikael Arolla lakkasi olemasta kivaa viime kesänä, kun uusi liikenneministeri ei niellytkään enää Aron ajatuksia. Aron pinna kesti kuitenkin niin kauan, että pääsi kuittaamaan ensin lähes neljännesmiljoonan bonukset yli puolen miljoonan palkan päälle.

Kauppalehti kertoo kauniisti irtisanoutumistiedotteen peitellyn totuuden, vaikka totuus on jotakuinkin päinvastainen. Junaveli Arolla näyttääkin olevan Kauppalehdessä ystäviä, jotka joko eivät tiedä ollenkaan mistä on kysymys tai tietävät hyvin, ja siksi veljen suojelemiseksi pitää yrittää syyttää valtiota, jonka rahaa Aro on aikansa kupannut.

Toisin kuin Aro itse selittää, Aron aikana VR:ssä ei ole mikään muuttunut, vaikka muutospaineita olisi ollut. Aron olisi pitänyt tehdä vanhasta monopolista nykyaikainen kilpailukykyinen liikeyritys, kuten Aro itse sanoo Hesarissa. Mutta miehelle, joka ei ymmärrä junaliikenteestä, on ollut helpompi pitää kiinni monopolista kaikin keinoin ja lypsää sillä varjolla sekä veronmaksajien että asiakkaiden rahaa.

Valtion strateginen tavoite VR:n kanssa on ollut junaliikenteen kehittäminen. Aro on supistanut junaliikennettä, romuttanut kalustoa ja irtisanonut henkilöstöä. Yleensä monopolit tekevät voittoa, mutta sitäkään Aro ei ole saanut aikaiseksi. Aron kaudella VR:n liiketoiminta on tuottanut 190 miljoonaa euroa tappiota.

Toinen valtionyhtiö, Finavia, on ollut otsikoissa, kun Hyvät Veljet ovat yrittäneet savustaa jämäkkää liikenneministeriä Finaviassa tapahtuneen finanssikeinottelun tappioiden vuoksi. Junaveljen johtama VR on saanut olla rauhassa, vaikka Aro on pelannut siellä paljon suurempaa keinottelua veronmaksajien rahoilla.

VR omistaa arvopapereita liki 300 miljoonalla. Arvopapereiden tuotot tai tappiot eivät selviä julkisista tilinpäätöksistä, koska osakekauppa on sekoitettu samaan kiinteistökeinottelun kanssa. Aro onkin kerännyt bonuksensa sillä, että arvopaperi- ja kiinteistökeinottelu on tuottanut 525 miljoonaa, millä peitellään mukavasti rautatieyhtiön tappiollisuus. Ehkä Arokin olisi voinut jatkaa helppoa elämää VR:ssä, jos liikenneministeriksi Bernerin tilalle olisi edes Finavian avulla saatu perinteiseen tapaan kiltti poliitikko, joka vastaa kaikkiin kysymyksiin VR:stä saadun tiedon perusteella.

Aro sanoo lähtevänsä, koska on tehnyt ison muutoksen, jota tuli tekemään. Viime kuukausina VR:ssä on todellakin tapahtunut muutoksia. Ministeri pysäytti rautatiekaluston massiiviset romutukset. Valtio on ensi kerran vuosikausiin nostanut yhtiöstä osinkoa Aron vastustuksesta huolimatta. Stockmannilta tullut kuluttajamarkkinoita ymmärtävä matkustajaliikennejohtaja Maisa Romanainen on saanut läpi lippu-uudistuksen, jolla vastataan oikeasti muiden liikennemuotojen kilpailuun.

Todellisuudessa Aro joutuu lähtemään, koska Anne Berner tuli liikenneministerinä tekemään sen ison muutoksen, jonka tekemistä jarrumies Aro on valtion junassa vastustanut kaikin keinoin. Aron aikana on massiivisesti ja konkreettisesti tuhottu junaliikenteen edellytyksiä Suomessa. Niinpä parasta, mitä Aro VR:llä on tehnyt, on lähteminen. Bernerin on nyt helpompi viedä loppuun rautatiesektorin uudistaminen nykyaikaan.

Vientineuvos Valtanen

perjantai 20. toukokuuta 2016

Nokian lopullinen rappio


UUTINEN Nokia on paistatellut pitkin kevättä julkisuudessa Alcatel-kaupan kanssa. Parin viimeisen päivän ajan yhtiö on saanut ilmaista mediajulkisuutta kerrottuaan palaavansa kännykkämarkkinoille. Tai tarkemmin niin, että kun Nokia nyt toisen ja lopullisen kerran raiskaa kännykkäbrändinsä, toimittajat kertovat asiasta markkinoille paluuna.

Nokian johdon näkökulmasta on tietenkin selvä, että kännykkäbrändi kannatti panna lihoiksi heti kun sopimus sen salli. Kun siitä saa vielä jotain. Onhan se tavallaan ainutlaatuinen tilaisuus jollekin elektroniikkatehtaalle saada bulkkikamaansa kaupaksi vähän paremmin kuin kymmenet kilpailijat, joiden brändi on No-Name. Foxconnilla on ehkä tunnesyistä paineita kohentaa omaa profiiliaan, joka on tunnettu alipalkattajua puoliorjia työllistävänä epäeettisten ja ylihintaisten iPhone-kännyköiden valmistajana.

On vain surkeata seurata, miten ne, joiden pitäisi busineksesta ja brändeistä jotain ymmärtää, eivät näytä ymmärtävän mitään. Foxconn ei siitä parane, että se liimaa yhdellä tuotantolinjalla pulikoihin Nokia-tarraa. Ei sillä pitkään asiakkaita hämätä, jos saman asian voi ostaa jollain toisella nimellä ja ilman lisähintaa siitä, että nimitarrasta pitää maksaa jollekin verkkofirmalle, jolla on konttori jossain kylmässä maassa ja siellä on intialainen pomo.

Kännykkä on liian monimutkainen ja vaativa tuote, jotta sen brändi eläisi jopa sata vuotta tekemättä mitään. Älypuhelin ei ole kuin Coca-Cola, jonka arvo on siinä, että se pysyy muuttumattomana 130 vuotta. Toisin kuin hyvän ja yksinkertaisen juoman kanssa, älypuhelimen ominaisuus on kehittyminen. Nokian brändin sisältö oli asiakkaiden tietoisuus siitä, että kun heillä oli Nokian puhelin, heillä oli maailman paras puhelin. Ja kun he ostavat seuraavan Nokian, sekin on jälleen maailman paras.

Nokian puhelinbrändillä ei ole enää sisältöä. Ainoa, mitä Foxconn voi omalla osaamisellaan Nokian brändille tehdä, on brändin lopullinen rappio ja lahtaaminen. Foxconn osaa tehdä halvalla muiden suunnittelemia tuotteita ja niiden kopioita. Tuotannon suunnittelu on eri asia kuin tuotteen suunnittelu.

Niinsanottu analyytikko selitti mediassa, että älypuhelinmarkkinoilla ei ole oikein tulevaisuutta. Samalla tavalla seliteltiin Nokian ja Microsoftin johdon mokia myös. Siis vika ei ollut johtajissa, vaan asiakkaissa. Täyttä roskaa.

Apple tuli hetkeksi tiennäyttäjäksi, kun sillä sattui olemaan digitaalinen levysoitin, johon oli helppo tehdä ja asentaa puhelinohjelma. Google älysi, että lasilevyltä sormen kosketusta lukeva laite on sitä, mitä softaa laitteeseen on ladattu. Google jätti likaisen työn, siis työvoiman ja luonnonvarojen riistämisen, muille, eikä tehnyt kuin Androidin, sormin tökittävän käyttöjärjestelmän, jota muut myivät Googlen puolesta. Samsung keskittyi töpeksineen Nokian jättämään aukkoon ja täytti sen laiteteknologian edelläkävijänä.

Mitä tekivät samaan aikaan Nokia ja Microsoft? Nokia peitteli johtonsa mokia, Microsoft kuvitteli Nokian brändin pelastavan heidät paneutumasta asialliseen tuotekehitykseen puhelinohjelmien kanssa. Siis Nokian johto kuvitteli, että virheet lakkaavat olemasta, jos niitä ei myönnä. Microsoftin johto haaveili maailmasta, jossa ruuvimeisselin ostajalle voi myydä vasaroita, jos vain väittää vasaraa ruuvimeisseliksi.

Taitaa tämä jäädä viimeiseksi vuodatuksekseni tässä asiassa. Turhaan odotin, että Nokian käynnykkäbrändi olisi päätynyt sellaiselle jatkajalle, joka on oikeasti kiinnostunut siitä, mitä Nokia oli puhelinbrändinä ennen Kallasvuota ja Elopia.

Olisi ollut isänmaallista antaa brändi vaikka Jollalle tai come-backia tekevälle start-up -porukalle entisiä kunnollisia nokialaisia. Tämä, mitä nyt tehtiin, on aivan samaa kuin Panama-kuviot. Se, minkä olisi voinut panna tuottamaan hyvää niille ihmisille, jotka brändin arvon aikanaan loivat, huorataan helposta rahasta mahdollisimman kauas niille, joille Nokia on oikeasti helmiä sioille. Mutta eihän Nokian puhelinbrändin omistaja olekaan suomalainen.

Piensijoittaja Virtanen

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Velimedia vaikenee kansan kustannuksella

UUTINEN Helsingin kaupunginhallitukselle kerrottiin maanantaina 7.3. länsimetron kustannusten nousseen muutamassa kuukaudessa 80 miljoonaa euroa, josta Helsingin maksettavaksi tulee 20 miljoonaa. 80 miljoonaa on toki pikkusumma koko hankkeen miljardin hinnasta. Mutta oikeasti se on paljon rahaa. Se on esimerkiksi noin viidesosa siitä, mitä valtiolla on käytettävissään vuosittain koko maan liikenneverkon kanssa.

Kaupunkilaisille, jotka nämäkin kymmenet miljoonat maksavat, ei asiasta kummemmin kerrottu. Vain etuoikeutetut suomenruotsalaiset saivat asiasta tietää omasta lehdestään, HBL:stä. Höblän ansioitunut toimittaja, suomenkielellä myös kirjoittava Tommy Pohjola kertoo asiasta suomeksi blogissaan. Suomenkielellä asia on Kauppalehden jutussa, joka ei tavoita tavallista rahvasta.

Innokas metrolehti Hesari ei pidä metron kustannusnousua uutisen arvoisena juttuna. Se näkyi siitä, ettei asiasta mainittu mitään, vaikka bussikuskien tervehtimisestä riitti puhumista samalla viikolla kahteenkin lehteen. Eikä asiaa mainittu edes Espoon veronkorotuksista kertovassa jutussa, vaikka korotusten syyksi metro muuten sentään myönnettiin. Toimittaja Marja Salomaa totesi Facebookissakin, ettei ole uutisaihe.

Eihän tietenkään metron kustannusnousu olekaan mikään uutinen. Vuodesta 2006, jolloin Espoon valtuusto siunasi hurmoksessa metronsa, hinta on noussut keskimäärin 64 miljoonaa joka vuosi – virallisesti ilmoitettujen lukujen perusteella. Kun mukaan lasketaan yksi ylimääräinen asema ja metron budjetin ulkopuolella tehdyt metroon liittyvät katutyöt, päästään kymmeniä miljoonia suurempiin lukuihin.

Rikostutkijat ovat sitä mieltä, että ei ole sattumaa. Sattumalta kuitenkin Hesarin sunnuntainumeron etusivuna 13.3. oli kokosivun metromainos. Tällä kerralla mainoksen oli tilannut HSL, joka käyttää veronmaksajien rahoja, joita se kulutti nyt Hesarin etusivuun noin 50.000 euroa. Sunnuntain etusivuja ei varata edellisenä päivänä, joten mainoskauppa on ollut tiedossa jo maanantaina, kun Hesarissa on päätetty, ettei metron hinnannoususta kerrota. Sattumalta. Höblässäkin oli samanlainen mainos, mutta se ei estänyt lehteä kertomasta mainoksen nurjasta puolesta.

Vientineuvos Valtanen

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kansanvaltaa vai harvainvaltaa

VALTA Kuten vuosi sitten, kuuntelin tämänkin vuoden alussa presidentin uuden vuoden puheen. Sen ydinsisältö oli valitettavasti sama kuin vuosi sitten. Maan tavan elää velaksi pitäisi loppua. Sillä vaikka viime vuonna tapahtui paljon ja odottamatonta, halu elää velaksi ei ole vielä muuttunut miksikään. Siitä käytetään vain toista nimeä kuin vuosi sitten. Nyt velaksi eläminen on saavutettu etu.

Viime vuonna presidentti vaati pohtimaan, mistä kukin voi luopua. Viime kesän yleislakkopäivä osoitti, että ei mistään. Myös puolueiden kannatuskehitys osoitti jo vuoden lopussa, että saavutetuista eduista pidetään kiinni. Se työväenpuolue, joka lupaa, ettei mistään tarvitse luopua, lisää kannatustaan, kun hallituksessa olevan työväenpuolueen kannatus hiipuu samassa tahdissa kuin toisen nousee.

Presidentti nosti puheeseensa vuoden 2007 eduskuntavaalien puheenaiheen, ”jakovaran”. Sen mukaan Suomella piti mennä 2007 alkavana vaalikautena niin hyvin, että ainoa ongelma olisi, mihin käytetään ylimääräinen 5 miljardia euroa. Suurimmilla puolueilla oli toki erimielisyyksiä siitä, miten 5 miljardia käytetään, mutta yhtä mieltä oltiin siitä, että jaettavaa on.

Vuonna 2007 jakovarahallituksen muodostivat Keskusta ja Kokoomus. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt jakoivat jakovaran, mutta vuoden päästä Suomen talous kääntyi alamäkeen. Jakovarahallitus rahoitti jakovaran lainalla ja maalla meni huonosti. Seuraavissa vaaleissa valta vaihtui, mutta politiikka ei. Kokoomuksen ja SDP:n hallitus jatkoi jakamista ja velanottoa.

Viime vaaleissa vaihtui valta, politiikka sekä todellinen valta. Suomen hallitusta ei johdetakaan enää velikerhon saunanlauteilta. Tämä paljastuu siitä, että Hyvät Veljet eivät suostu hallituksen päätöksiin, kun hallitus ei päätä, mitä Hyvät Veljet tahtovat.

Saavutetuista eduista on näkyvimmin pitänyt kiinni ay-liike. Se on lanseerannut menestyksellä sanan ”pakkolait”. Onhan ay-liikkeelle perinteisesti ollut vastentahtoista, että lakeja on pakko noudattaa. Työnantajapuoli on näennäisesti kannattanut saavutetuista eduista luopumista, koska yritysten voitonjako ei ole saavutettu etu, vain palkat ja lomat ovat saavutettuja etuja.

Yhdessä nämä työmarkkinajärjestöt ovat kuitenkin nauttineet vallasta, joka perustuslakimme mukaan kuuluu kansalle ja eduskunnalle. Kabinettiensa hämyssä nämä Hyvät Veljet ovat päättäneet, paljonko kansalaiset saavat palkkaa, paljonko ne maksavat veroja, milloin ne pääsevät lomalle ja eläkkeelle eli miten leveästi velieliitti voi elää kansalaisten kustannuksella.

Presidentin puheesta on pian kaksi kuukautta. Hallitus antoi työmarkkinaveljille lainsäädäntöprosessin verran aikaa valita itse, mistä luopua. Veljet saavat siis pitää valtansa, jos ottavat myös vastuuta. Jos eivät, työmarkkinajärjestöt joutuvat noudattamaan lakia, kun hallitus ottaa vallan sinne, minne se kuuluu. Ja päättää, mistä luovutaan.

Nokittelemassa ovat kansanvalta ja harvainvalta.

Veli Hopea

torstai 18. helmikuuta 2016

Automaattimetron mainoslehti

MAINOS Tiistaiaamuna postiluukusta tipahti jälleen automaattimetron mainoslehti, vaikka hankkeen piti olla haudattu jo vuosi sitten.

Metroveljien Hesari oli otsikoinut mainoksen jutuksi Helsingin ja Siemensin oikeudenkäynnin alkamisesta. Täysin tahallisesti Hesari kertoi vain Siemensin näkemyksen ja moittimisen Helsingin asiantuntemattomuudesta asiakkaana. Vastapuolelta ei oltu viitsitty kysyä ikäviä kommentteja myyjän väitteisiin. Vaikka jutussa kirjoitettiin, että ongelmat ja riitely sekä lopulta kaupan peruminen johtui siitä, että joku, tietenkin nimeltä mainitsematon, vain vastusti koko automaattimetroa.

Sankareiksi sanotut on kerrottu nimeltä. Ne ovat sotkun vuoksi potkut saanut HKL:n toimari Lahdenranta ja hänen esimiehensä, apulaiskaupunginjohtaja Sauri. Sankarin arvoinen teko oli venyttää väistämättä edessä ollutta katastrofia 1,5 vuotta ja kerätä lisää vahinkoa riideltäväksi kymmeniä miljoonia tai yli sata miljoonaa euroa.

Paras osa mainoksesta on otsikolla Automaattimetron kymmenen vuotta. Jo otsikko kertoo, ettei vain toisen osapuolen näkemys ole totuus, mihin oikean sanomalehden tulee pyrkiä. Siemens lupasi vuonna 2008 toimittaa automaattimetron kolmessa vuodessa, ei kymmenessä. HKL perui kolme vuotta myöhässä olleen kaupan. Mainosjutun tekstin mukaan automaattijunien toimitus oli juuri saatu hienosti käyntiin, joten peruminen kolme vuotta myöhässä oli mainoksen mukaan aivan aiheetonta.

Jos Hesari olisi oikea sanomalehti, se noudattaisi journalistisia periaatteita ja kertoisi kaikkien osapuolien näkemyksen. Se kertoisi myös siitä, miksi Siemensillä on aihetta esittää niinkin kova väite, kuin että HKL:llä ei ole osaamista. Sekä siitä, miksi Siemens kertoo hankkeella olleen useita vastustajia mutta vain pari ”sankaria” puolustajina. On Siemens näissä väitteissään sitten oikeassa tai ei, niin jokin syy on siihen, että väitteet esitetään. Kunnon toimittaja kaivaa esille vielä sen, miksi automaattimetrolla on monta vastustajaa ja vain pari innokasta puolustajaa.

Metroveljien lehti ei pyri totuuteen, vaan valehtelee tarkoituksella. Sillä metroveljille automaattimetro ei ole kuollut, se on vain siirtynyt. Metrosankareiden touhuhan jatkui pitkin vuotta sen jälkeen, kun HKL:n virkamiesten ylin pomo, HKL:n johtokunta oli automaatin jo haudannut. Vastoin purkupäätöstä ja virkavelvollisuuttaan metroveljet teettivät konsulttiselvityksiä siitä, miten automaattimetro voitaisiin kuitenkin toteuttaa, vaikka juuri oli päätetty, ettei siihen rahaa tuhlata.

Onneksi edes konsultit eivät uskaltaneet valehdella niin monta sataa miljoonaa, että olisivat väittäneet mitään mahdollisuutta yhtään halvemmaksi sitä, mikä kohtuuttomien kustannusten ja viivytysten vuoksi juuri oli peruttu.

Vientineuvos Valtanen