keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Velikerhon maksun aika


Antti Rinteen pääministeripesti päättyi eilen lyhyempään kuin pahimmatkaan skeptikot osasivat odottaa. 181 päivää ei ole heikoin tulos vuodesta 1970 lähtien. Mutta velikerhoa ei voi olla harmittamatta se, että heidän parjaamansa Sipilän hallitus on 1470 päivällään puoleen vuosisataan pitkäikäisin.

Arvioin puoli vuotta sitten, ettei Hyväveli-media tule kiusaamaan omaa hallitustaan. Eikä ole tullut. Sen sijaan media on paljastanut leppymättömän pitkävihaisuutensa. Iltalehti syyttää hallituksen kaatumisesta entistä pääministeriä. Syyksi on kaivettu myös SDP:n 16 vuoden takainen näytelmä, jossa SDP vaihtoi Keskustan pääministerin, minkä Keskusta nyt kosti.

Punavihreiden toimittajien näyttää olevan mahdotonta myöntää, että punavihreän hallituksen pääministerin eron takana ovat pääministerin omat teot. Syyllinen on keksittävä jostain muualta. Vaikka tyytymättömyyttä pääministeriin on ollut kaikissa hallituspuolueissa, pääministerin oma puolue mukaan lukien, ainoa syylliseksi kelpaava taho on Keskusta, joka ei ole vihervasemmistolainen puolue.

Populismin aika antaa velimediallekin tilaa keksiä salaliittoteorioita, kuten Sipilä tai Jäätteenmäki. Entäpä jos salaliitto onkin paljon lähempänä? Paljon paremmat syyt kostaa ja kaataa Rinne on niillä, jotka Rinne on SDP:ssä jyrännyt. Tavallinen syyllinen on se, joka teosta hyötyy.

Suurin Rinteen erosta hyötyvä puolue on SDP itse, kun sen kannatus on huvennut Rinteen hallituksen aikana samaan sarjaan Keskustan kanssa. Henkilöinä hyötyvät ne, jotka havittelevat Rinteen paikkaa pääministerinä. Keskusta on pikemmin häviäjä, kun se auttaa SDP:tä saamaan kannatuksensa käännetyksi kasvuun.

Maksun aika tuli ay-veljille. Ne saivat vaalirahoituksellaan puoleksi vuodeksi hallitusvallan, mutta eivät ymmärtäneet, että maan hallitus ei ole etujärjestö ja pääministeri ei ole edunvalvontajohtaja. Ei ole ihme, ettei kehuttu hallitusohjelma ole edennyt toteutukseen millään myönteisellä tavalla.

Sekä hallituksen että velimedian pääjuttuina on pyörinyt erikoinen sirkushuvi, valtionyhtiöiden johtajien pompottaminen ja syyttäminen. Tikun nokkaan nostetaan syytettäväksi johtajia, joista ikään kuin yllättäen paljastuu, että heillä voi olla jopa miljoonan vuositulot ja he toimivat maksimoidakseen yhtiön voitonteon. Onhan se yllätys, kun hallituspuolueet ovat olleet itse edellisten hallitusten aikana johtajia tavoitteineen ja sopimuksineen palkkaamassa. Mutta onpahan populistista uutisviihdettä, ettei tarvitse hallitukselle ikävistä asioista kertoa.

Varaehdokas Lahtinen

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Velikerho taas vallassa

Velikerho hävisi edelliset eduskuntavaalit vuonna 2015, mutta nyt se on palannut valtaan. Velikerho ei voittanut vaaleja, mutta se voitti hallitusneuvottelut. Niinpä Suomi palaa menneisyyteen, jossa kansanvalta on ulkoistettu ammattiliitoille ja muille edunvalvojille. Ja media on vallanpitäjien kontrollissa. Ja vallanpitäjät ovat rahoittajiensa kontrollissa.

Tämä kaikki vahvistui torstaina, kun hallituspuolueiden äänillä myös oppositio joutui hyväksymään hallitusohjelman. Asiallisesti velikerhon hallitus ja sen ohjelma syntyivät jo keskiviikkona 5.6., kun Keskusta siunasi osallistumisensa hallitukseen. Sillä Keskustan kanta oli sekä välttämätöntä mutta myös riittävää sille, että demareiden johtama hallitus syntyi. Tämä käy selväksi hyvin päivän Hesarin kolmen aukeaman jutusta, jossa kerrotaan hallitusneuvottelujen kulku demareiden silmin.

Vielä oikeammin voi todeta, että velikerhon hallitus varmistui jo vaali-iltana, kun al-Taeen äänien tuella oli varmistunut demareiden yhden paikan enemmistö suurimpana eduskuntapuolueena. Sillä olihan demareiden puheenjohtaja jo ennen vaaleja kertonut, että hän haluaa hallitukseen Keskustan kanssa. Siitä huolimatta tai juuri siksi, että galluppien perusteella Keskustan kannatus oli pohjakosketuksessa.

Hesarin juttu osoittaa myös Hyväveli-median aseman. Velimedialla on jälleen suora yhteys velikerhon hallitukseen. Ja toisinpäin. Tällä hallituksella ei tule olemaan ongelmia lehdistön kanssa. Pääministeriä ei tulla herjaamaan eikä ikäviä asioita julkaista tarkistamatta, jos pääministeri ei vaikkapa puoluevaltuuston kokouksen vuoksi pysty päivystämään toimittajan puheluita. Televisiossa hallituksen mediavalta näkyy naamasta. Toimittajat eivät pysty peittämään iloaan omasta hallituksestaan. Punaisten mekkojen käyttökin on loppunut, kun vaalit ovat nyt ohi ja hallitus koossa.

Valtakunnassa siis taas kaikki hyvin. Ainakin vähän aikaa, ennen kuin tulee maksun aika. Vaikka todennäköinen ratkaisu on, että miljardilupaukset rahoitetaan velalla. Ainakin niin kauan kunnes EU:n velkarajat tulevat vastaan. Sen jälkeen siirrytään syömään tavallisen kansalaisen lautaselta. Verojen korottamiset ja lupausten toteuttamatta jättämiset eivät ole leikkauksia. Mutta eihän näistä mitään haloota nouse, koska Hyväveli-media ei revi näistä isoja otsikoita eikä uutisten pääjuttuja.

Varaehdokas Lahtinen

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Velikerhon hallitusneuvottelut

Kuten on sovittu, Säätytalolla käydään hallitusneuvotteluja ay-veljien johdolla. Entinen ammattiyhdistyspomo on kutsunut vanhat kaverinsa kirjoittamaan hallitusohjelmaa. Erityisesti niitä osia, jotka ammattiyhdistysliike haluaa mieleisikseen. Lisäksi Säätytalolla ovat lobbausfirmojen edustajat, jotka rahasta edistävät mitä vain mitä asiakkaat tahtovat.

Edellisissä hallitusneuvotteluissa tämä hyvien veljien hallitusohjelmaperinne katkaistiin. Lobbareita ja etujärjestöjä ei Säätytalolle päästetty. Asiasisällöstä vastasivat virkamiehet, joilla on edes virkavastuu totuuden puhumisesta. Ainakaan he eivät ole jäävejä, sillä virastot eivät harjoita liiketoimintaa ja tavoittele osinkoja ja bonuksia. Eivätkä virastot ole etujärjestöjä, joiden tavoite ei ole yhteinen etu vaan päinvastoin, jonkin ryhmän etu yhteisen edun kustannuksella.

Kaverinsa Säätytalolle kutsunut pääministeriehdokas närkästyi julkisuudesta ja selitti, että ay-väki edustaa Säätytalolla vain puoluetta, ei edunvalvontaa. Näyttääkin siltä, että pääministeriehdokas ei edes ymmärrä, mitä jääviys tarkoittaa. Ainakaan silloin, kun se koskee hänen ja hänen kavereidensa etuja.

Ilmeisesti etujärjestöstä tullut pääministeriehdokas ei ymmärrä sitäkään, että puolue ei ole etujärjestö. Tai ehkä siinä onkin selitys. Pääministeriehdokas puhuu aivan totta sanoessaan ay-pomojen edustavan puoluetta, jos puolue onkin ammattiyhdistysten etujärjestöpuolue.

Hallitusneuvotteluista oppositioon tiputettu Kokoomus arvostelee myös velikerhon hallitusneuvotteluita. Arvostelulle antaa uskottavuutta se, että edellisissä neuvotteluissa Kokoomus oli mukana ja noudatti edellisen pääministerin periaatetta katkaista etujärjestöjen ja lobbareiden pääsy hallitusneuvotteluihin. Emme kuitenkaan tiedä, miten Kokoomus olisi suhtautunut pääministeriehdokkaan toimintatapaan, jossa Kokoomusta lähellä olevien etujärjestöjen ja yritysten edustajat olisi myös kutsuttu Säätytalolle.

Kokoomuksen uskottavuutta nakertaa myös puolueen toiminta viime vaalikauden aikana. Kokoomus ajoi vahvasti terveysalan firmojen etua. Terveysfirmat ovat lujittaneet suhteensa Kokoomukseen värväämällä johtajikseen näkyviä kokoomuspoliitikoita, jotka ensin olivat petaamassa firmoille markkinoita julkisen hallinnon puolella.

Lobbausta puolustellaan sillä, että lobbareilta tietämättömät poliitikot saavat tietoa. Selitys ei kelpaa. Lobbareiden tieto on yhtä hyvää kuin kaiken ostetun mainonnan sisältämä yksipuolinen kehuminen. Julkiseen hallintoon kuuluvat virastot siksi, että poliitikot eivät ole asiantuntijoita, vaan arvovalintojen tekijöitä. Virastot ovat vastuussa luotettavan tiedon välittämisestä poliitikoille.

Virastojen tarkoitus on, että poliitikoilla on arvovalintojen tekemiseksi käytössään totuudenmukainen tieto. Lobbareiden ja etujärjestöjen tavoite on vastakkainen. He tarjoilevat yksipuolista tietoa, joka jo yksipuolisuutensa vuoksi on totuudenvastaista. Lobbarin totuus voi olla totta, mutta ei koko totuus. Lisäksi yksipuolisenkin tiedon sisältö voi olla totuudenvastaista, sillä lobbareilla ja etujärjestöillä ei ole vastuuta väitteistään.

Säätytalon neuvottelut jatkuvat velikerhon voimalla. Vain yksi lobbari käveli ulos. Jos kaikki lähtisivät, rakenne romahtaisi. Ja se osoittaa, että neuvottelut perustuvat aivan tarkoituksella velikerhon osallistumiseen. Pääministeriehdokas on halunnut, että parissa viikossa tehdään sellainen määrä tekstiä, ettei sitä voi tehdä kuin kokoamalla lobbareiden ja etujärjestöjen mieleiset vaatimukset yhteen.

Vientineuvos Valtanen

maanantai 6. toukokuuta 2019

Äänestäjän kuluttajansuoja ja al-Taee

Heti kun eduskuntavaalien tulos oli selvinnyt, selvisi myös, että osa valituista kansanedustajista asettuu ehdolle eurovaaleihin. Ei ollakseen haluttomia kansanedustajiksi eikä pyrkiäkseen europarlamenttiin, vaan keräämään ääniä puolueen vaalilistalle ja sen muille ehdokkaille. Tietenkin näin kannattaa toimia, koska eduskuntaan valitut ovat juuri keränneet vaaleissa eniten ääniä, niin kai he keräävät ääniä seuraavissakin vaaleissa.

Ehdokkaita asettavat puolueet hurskastelevat selittämällä, että eihän äänestäjän tarvitse äänestää ehdokasta, joka on ilmoittanut, ettei äänistään huolimatta ota paikkaa vastaan, jos tulee valituksi. Jos puolueet oikeasti ajattelisivat näin, ne eivät asettaisi vale-ehdokkaita.

Mutta vielä törkeämpää äänestäjien kuluttajansuojan rikkomista on SDP:n toiminta ehdokkaan ja kansanedustajan al-Taeen kanssa.

Al-Taeen rasistiset Facbook-kirjoitukset tulivat ensi kerran julkisuuteen marraskuussa 2018. Eli kuukausia ennen eduskuntavaalien ehdokaslistojen jättämistä vaalilautakunnalle. Al-Taee vakuutti silloin STT:lle, että väitetyt kirjoitukset ovat mustamaalausta. Ikävän julkisuuden välttämiseksi kaikki puolueet selvittävät tällaiset taustat hyvin tarkkaan ennen lopullista ehdokkuutta. Joten kirjoitukset eivät tulleet SDP:lle yllätyksenä vaalien jälkeen.

SDP otti kuitenkin tietoisen riskin ja päätti vaieta kirjoituksista menestyäkseen vaaleissa. Al-Taee oli ilman menneisyyttään kärkiehdokas. Se tarkoittaa tuhansia ääniä, mikä al-Taeen kohdalla myös toteutui.

SDP:n kannattaa ottaa tällainen riski. Samasta syystä kuin puolueet haalivat listoilleen julkkiksia ja vale-ehdokkaita. Puolue tarvitsee ääniä, ei henkilöitä. Äänet käytetään puolueen todellisten vallanpitäjien vallan pönkittämiseen. Hankalia ehdokkaita ei tarvitse ottaa mukaan eduskuntaryhmän johtoon, valiokuntiin eikä ministereiksi. Pahimmassa tapauksessa ongelmat voidaan vaikka vaihtaa varaehdokkaiksi.

SDP:n manööveri al-Taeen kanssa onnistui täydellisesti. Se saattoi jopa ratkaista vaalien voittajan.

On aivan ilmeistä, että al-Taee turvasi SDP:lle yhden paikan enemmistön eduskunnassa. Erityisesti al-Taeen kirjoituksista vaikeneminen oli SDP:lle onnistunut ratkaisu. Jos kirjoitukset olisi käsitelty ennen vaaleja mutta ehdokasasettelun jälkeen, al-Taeen oma äänisaalis olisi jäänyt saamatta. Mutta lisäksi ikävä julkisuus olisi vienyt SDP:ltä yleisesti kannatusta, eli myös muiden ehdokkaiden ääniä olisi valunut muihin puolueisiin. On laskettu, että SDP:n viimeinen paikka oli kiinni alle 6000:sta äänestä. Se on kiusallisen lähellä al-Taeen henkilökohtaista äänimäärää 4264 ääntä.

Nyt ei SDP:lle ole enää väliksi, että yhden kärkiehdokkaan menneisyys tulee julki. Vaikka al-Taee eroaisi eduskunnasta, hänen SDP:lle keräämänsä äänet pysyvät. SDP:n paikkamäärä ei vähene, tilalle tulee vain toinen SDP:n ehdokas. Heikosti ääniä itse kerännyt pääministeriehdokas Rinne saa edelleen käyttää valtansa perustana al-Taeen valheella SDP:lle keräämää äänisaalista.

Äänestäjiä ei ole pettänyt vain ehdokas ja puolue, vaan myös jälleen kerran lehdistö. Kun tieto al-Taeen kirjoituksista tuli uudelleen julkisuuteen heti vaalipäivän jälkeen, tieto on ollut toimituksissa jo ennen vaalipäivää. Jo viime marraskuusta lähtien. Vaikka asia oli päätetty tuoda julkisuuteen uudelleen, niin ei kuitenkaan tehty ennen vaaleja. Miksi?

Ennen vaaleja pengottiin mediassa muiden ehdokkaiden vuosien takaisia kirjoituksia. Mutta ei al-Taeen kirjoituksia. Oliko SDP:tä sympatisoivien toimittajien voimalla päädytty siihen, että ”on sovittu” ettei hämmennetä julkisuutta ennen vaalipäivää, jotta kampanjointi menee siten, kuin toimittajat ja toimitukset olivat suunnitelleet. Hyvällä tavalla median hallinnassa ja ohjailussa.

Koko tapauksen kruunaa se, että al-Taee jäi sairaslomalle myönnettyään valehtelunsa. Ja SDP ilmoitti, että asia on näin loppuunkäsitelty. Al-Taeeta ei voinut enää haastatella. Siten asian pyörittely julkisuudessa loppui ja SDP ja Rinne saivat rauhan käyttää valheella saamaansa valtaa hallitusneuvotteluissa.

Meillä on opittu maailmalla yleinen tapa voittaa vaalit valheella. Se on mahdollista, koska politiikassa ja vaaleissa ei ole kuluttajansuojaa.

Varaehdokas Lahtinen

tiistai 19. maaliskuuta 2019

15 vuotta Konginkankaasta, sama voi tapahtua edelleen

15 vuotta sitten tapahtui Suomen pahin tieliikenneonnettomuus. Paperirullia kuljettava rekka liukui jäällä vasten bussia. 23 nuorta ihmistä kuoli. Kuorma-autoyhdistelmässä oli 4 tonnia liikaa painoa. Silti kuorma ei olisi täyttänyt edes yhtä junanvaunua, joka olisi voinut viedä paperirullat Kemin tehtaalta Sompasaaren Satamaan Helsinkiin. Ilman riskiä jäästä.

Käräjäoikeus tuomitsi tapahtumaan syylliseksi rekan kuljettajan. Hovioikeus vahvisti tuomion, korkeimpaan oikeuteen ei tuomiosta valitettu. Tuomio tuli, vaikka kuljettajalla ei ollut mitään keinoja estää tai välttää onnettomuus. Onnettomuustutkintakeskus (OTKES) pohti vain sitä, miten voitaisiin vähentää tieliikenteen riskejä siitä, että ajetaan olosuhteissa, joissa ei voi ajaa turvallisesti.

Onnettomuuden käsittelystä puuttui kokonaisnäkemys.

Käräjäoikeudessa juristit kiistelivät siitä, onko jäällä olevan rekan nopeus liian suuri vai ei. Koska jos se on liian suuri, laki tekee kuljettajasta syyllisen. Jos nopeus ei ollut liian suuri, sitten kyse on ”vain” onnettomuudesta, eikä ketään voikaan syyttää. Juristit eivät tykänneet kuultavasta asiantuntijasta, joka totesi, että rekan liukuminen jäällä ei ollut kiinni nopeudesta. Rekka olisi lähtenyt liukumaan paikaltaankin. Siis nopeudesta nolla.

Mitä siis kuljettaja olisi voinut tehdä onnettomuuden estämiseksi? Mutta kuljettajasta tehtiin syyllinen. Yhden uhrin omaiset penäsivät vastuuta siitä, miksi tällaisia kuormia kuljetetaan maanteitse, kun junakin on tarjolla. Tämän pohdinta ei kuulunut tieliikenteen onnettomuuteen, jossa kiinnostaa vain, voidaanko tuomita kuljettaja.

OTKES teki ansiokasta työtä tieliikenteen ongelmista, mutta tehty työ ei ratkaise kysymystä siitä, miten tällainen onnettomuus voidaan varmasti estää tulevaisuudessa. Tehtyjen suositusten täydellinen toteuttaminen ei poista samanlaisen onnettomuuden mahdollisuutta, koska hallinnollisilla tai teknisillä ratkaisuilla ei voi kiertää fysiikan lakeja.

Kaikki kunnia Onnettomuustutkinnan perusteelliselle työlle siitä, miksi paperirullarekka törmäsi bussiin ja miksi törmäys ja paperirullat tappoivat 23 ihmistä. OTKES selvitti, ettei tuollaista kuormaa ja rekkaa olisi pitänyt ajaa vallinneissa olosuhteissa ollenkaan. Mutta ei mainitse onnettomuuden syynä sitä, että ajettiin rekkaa, jota ei voinut turvallisesti ajaa.

Oikeuslaitos ei ansaitse mitään kunniaa siitä, että se tuomitsi fysiikan lakien vastaisesti rekan kuljettajan syylliseksi 23 ihmisen kuolemaan. Vaikka kuljettajalla ei ollut mitään keinoa estää tapahtunutta. Ja oikeuslaitos syrjäytti täysin onnettomuuden todelliset syyt siitä, että rahtia kuljetetaan maanteillä olosuhteissa, joissa turvallinen kuljettaminen ei ole mahdollista. Ja näin tehdään, vaikka maantiekuljetus ei ole mitenkään välttämätön.

Kokonaisnäkemystä ei edes haluta pohtia, koska:
•    Autoilun vapaus on tärkeämpää kuin ihmisten henki.
•    Kuorma- ja linja-autoalan liiketoiminta on tärkeämpää kuin ihmisten henki.
•    VR:n monopoli rautatieliikenteessä on tärkeämpää kuin ihmisten henki.

Koska julkisuudessa ei 15 vuoteen ole kyetty sanomaan ääneen sitä, miten 23:n ihmisen kuolema olisi voitu estää tai miten tällainen onnettomuus voidaan estää tulevaisuudessa, täytyy se kertoa nyt tässä.

1.
23 ihmisen kuolema olisi estynyt, jos Kemin paperitehtaan paperirullat olisi kuljetettu Sompasaaren satamaan rautateitse.

2.
23 ihmisen kuolema olisi estynyt, jos jäätyneellä tiellä ajaminen olisi yksiselitteisesti kiellettyä ilman sellaisia renkaita, joiden liukuesteet takaavat tarvittavan kitkan kaikenlaisessa mahdollisessa jäässä.

3.
23 ihmisen kuolema olisi estynyt, jos busseilta edellytettäisiin sellainen korin rakenne, että se suojaa kaikissa tieliikenteen olosuhteissa bussin sisällä olevat matkustajat. Samalla tavoin, kuin raideliikenteen matkustajavaunuilta vaaditaan ja kuten ne myös toimivat.

4.
23 ihmisen kuolema olisi estynyt, jos kuorma-autoilta edellytettäisiin sellainen kuormatilan rakenne ja kuorman sidonta, että kuorma ei onnettomuustilanteessakaan aiheuta lisävahinkoa. Samalla tavoin, kuin raideliikenteen tavaravaunuilta ja niiden kuormaukselta edellytetään.

5.
23 ihmisen kuolema olisi estynyt, jos tieliikenteessä edellytettäisiin, että ajaminen on sallittua vain silloin, kun ei ole epäilystä siitä, ettei ajaminen ole turvallista. Kuten toimitaan rautatieliikenteessä, jossa junien kulku on sallittu vain silloin, kun on varmuus siitä, että kulku on turvallista. Jos varmuutta ei ole, juna ei kulje.

6.
23 ihmisen kuolema olisi estynyt, jos liikennöintiolosuhteiden havainnointia ei olisi jätetty tehtäväksi ihmiselle, jolla ei ole edellytyksiä havaita kaikkia merkittäviä asioita eikä myöskään edellytyksiä tehdä mitään ongelmatilanteiden välttämiseksi. Siis jos olisi toimittu, kuten toimitaan rautatieliikenteessä, jossa radanpitäjä ja liikenteenohjaus selvittävät liikenneolosuhteet ja vastaavat siitä, että kuljettaja voi ajaa junaa turvallisesti.

Miksi mitään kuudesta yllä olevasta kohdasta ei ole toteutettu ja 23 ihmistä kuoli?

1.
Siksi, että rautatiemonopolissa oleva valtion täysin omistama yhtiö möi asiakkaalleen mieluummin maantiekuljetuksia kuin rautatiekuljetuksia. Eikä asiakkaalla ollut valinnan varaa, koska ei ollut mahdollisuutta pyytä tarjousta turvallisesta junarahdista joltain toiselta junayritykseltä. VR:n monopoli on tärkeämpi kuin ihmisten henki.

2.
Siksi, että vaarallisten liikennöintiolosuhteiden kuten jäällä ajamisen kieltäminen ei ole kivaa, kun autoilua ei saa rajoittaa. Alijäähtynyt vesisade ja tavallinen vesisade pakkasen puolella olevaan tienpintaan on aina ja milloin vain mahdollista Suomen ilmastossa. Silti ei edellytetä, että busseissa ja rekoissa on edes nastat. Yhteiskunta ei halua ottaa vastuuta jäätyneen tien vaarasta, vaan julkinen valta ja kansanedustajat pesevät kätensä sillä, että jäällä ajaminen ilman kitkaa on kuljettajan oma asia. Autoilijan vapaus on tärkeämpää kuin ihmisten henki.

3.
Siksi, että turvallinen bussin korirakenne tekee bussista kalliin, vähentää bussin matkustajamäärää ja lisää bussin käyttökustannuksia. Turvallinen bussi on haitta bussiyrittäjien liiketoiminnalle. Liiketoiminta on tärkeämpää kuin matkustajien henki.

4.
Siksi, että turvallinen kuorma-auton kuormatila tekee kuorma-autosta kalliin, vähentää hyötykuorman määrää ja lisää kuorma-auton käyttökustannuksia. Turvallinen kuorma-auto on haitta kuorma-autoyrittäjän liiketoiminnalle. Liiketoiminta on tärkeämpää kuin ihmisten henki.

5.
Siksi, että ei ole kivaa, että teillä ei saa ajaa aina kun haluaa ja niin kovaa kuin uskaltaa. Siksi tieliikennettä saa rajoittaa vain äärimmäisessä hädässä. Kuten Konginkankaalla raivauksen ajaksi sitten, kun paperirullarekka oli surmannut 23 ihmistä. Autoilijan vapaus on tärkeämpää kuin ihmisten henki.

6.
Siksi, että tieliikenteen tekeminen turvalliseksi teiden liikennekelpoisuuden valvonnalla ja liikenteen ohjauksella samalla tavalla kuin rautateillä on liian kallista. Ihmishengelle on olemassa rahallinen arvo. Tilastollisesti Konginkankaan tapaisia onnettomuuksia tapahtuu niin vähän, että ihmisen kuoleman hinnalla laskien tulee halvemmaksi antaa ihmisten kuolla kuin estää heidän kuolemansa.

Kaikkea edellä kirjoitettua voi kuvailla siten, että turvallisuuden nollatoleranssia edellytetään muussa liikenteessä, mutta ei tieliikenteessä.

Turvallisuuskulttuurin lähtökohta lentoliikenteessä, vesiliikenteessä ja rautatieliikenteessä lähtee tavoitteesta, että onnettomuuksia ei tapahdu ja kukaan ei kuole. Vain tieliikenteessä ajatellaan niin, että riittää, kunhan ei tule liian monta onnettomuutta eikä kuole liian monta ihmistä.

Mikä on liian monta kuollutta. Ei ainakaan 23, koska mikään ei estä uutta konginkangasta.

Tieliikenteessä muu on tärkeämpää kuin ihmisten henki.

Eikä yhteiskuntamme anna kansalaisille tässä asiassa valinnan vapautta.

Vientineuvos Valtanen

perjantai 28. joulukuuta 2018

Metroveljet käräjillä, ei kiinnosta

VALEHTELU  Helsingillä ja Siemensillä on parin sadan miljoonan euron riita. Sitä luokkaa ovat kummallakin vaatimukset korvauksena siitä, että Helsinki halusi Siemensin muuttamaan Helsingin metron kuljettajattomaksi. Eikä siitä tullut mitään, koska siitä ei olisi voinut tulla mitään. Kauppasopimuksilla kun ei voi muuttaa luonnonlakeja, vaikka ihmisten säätämiä lakeja voidaankin aina sopia kierrettäväksi.

Metrokäräjillä automaattimetrosta puhutaan ehkä ensi kertaa totta. Ainakin Helsingin toimesta. Ja ainakin periaatteessa. Sillä toisin kuin julkisessa päätöksenteossa, käräjillä laki velvoittaa todistajia puhumaan totta. Ja tähän asti kuultu osoittaa, että pääasiassa Helsingin virkamiehet ja poliitikot ovat automaattimetrosta valehdelleet. Kuin myös lehdistö toistaessaan tosina sitä, mitä metroveljet ovat kertoneet.

Automaattimetro myytiin poliitikoille väittämällä, että metro muuttuu aluksi kymmenien miljoonien ja myöhemmin yli kahden sadan miljoonan euron hankkeella halvemmaksi kuin kuljettajien ajama metro. Joulun alla kuultiin HKL:n automaattimetroprojektiin palkkaamaa saksalaista konsulttia. Hän todisti vääräksi suunnilleen kaiken sen, mitä poliitikoille oli automaattimetrosta luvattu.

Että konsultti Schütte kertoi nyt, että automaattimetro on kalliimpi ja vaatii enemmän henkilökuntaa kuin kuljettajametro, ei tarkoita sitä, että Schütte olisi kertonut sen HKL:lle 15 vuotta sitten. Mutta vaikka olisikin, sillä tuskin olisi ollut mitään merkitystä. Sillä eihän ole ollut merkitystä muullakaan automaatin kritiikillä.

Kritiikkiä automaattimetrosta esittivät mm. HKL:n oma metrojohtaja, muutama kaupunkisuunnitteluviraston virkamies ja ulkopuolinen alan asiantuntija tai harrastaja. Internetistä löytyy edelleen alun perin vuonna 2002 ja viimeksi 2009 päivitetty sivu, joka kertoi siis 10 vuotta sitten sen, minkä ainakin Helsingin käräjäoikeus uskoo nyt saksalaisen professorin kertomana.

Metrofarssille kuvaavaa on, että kaupungille näin kallis riitely ei kiinnosta mediaa. Sinnikäs HBL:n toimittaja Tommy Pohjola saa istua jotakuinkin yksin seuraamassa, miten hyvin tai huonosti todistajat muistavat kieltämättä varsin vanhoja asioita. Tommy Pohjolan tapaan on aihetta ihmetellä, mikä on julkisten päätöksentekijöiden eli poliitikkojen vastuu. Sillä päätöksen automaattimetrosta ovat tehneet Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenet.

Mutta ovathan hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus vahvistaneet, että valtuustolla on oikeus uskoa valheisiin ja tehdä niiden perusteella huonoja päätöksiä kaupunkilaisten vahingoksi. Näin tyrmättiin pitkän linjan metrokriitikon, Martti Sainion valitukset valtuuston metropäätöksistä. Hallinto-oikeus voi kumota julkisen päätöksen, jos päätös on tehty muodollisesti väärässä järjestyksessä. Valehtelu päätöksen perustelemiseksi ei ole Suomen oikeuslaitoksen mielestä väärä menettely.

Siinä tapauksessa, että käräjäoikeus sekä myöhemmin hovioikeus ja korkein oikeus päättävät, että HKL:n ja Siemensin riita ratkeaa HKL:n vahingoksi, rangaistuksia ei jaetakaan syyllisille. Siis metrosta päättäneille poliitikoille. He eivät maksa korvauksia Siemensille, vaan veronmaksajat. Koska se nyt vaan on ihan OK, että virkamiehet valehtelevat ja valtuuston poliitikot haluavat uskoa valheisiin. Siemens ehkä saa oikeutta, kaupunkilaiset eivät.

Mutta miksi media ei kerro tästä riitelystä yhtä innokkaasti kuin aikanaan metron automatisoinnista? Näin vaalien alla ei ole tarpeen pitää ääntä poliitikkoveljien mokista. Jos valtaosa toimittajista ei kykene tekemään eroa oman poliittisen kantansa ja journalismin välillä, he eivät kerro mitä virheitä heidän kannattamansa poliitikot ja puolueet ovat tehneet. He kertovat vain siitä, mitä hyvät poliitikot lupaavat saadakseen vaalirahaa ja tullakseen valituiksi.

Vientineuvos Valtanen

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Kansanvalta koetuksella

Viime viikon perjantai-iltana suuri uutinen oli, että ammattiyhdistysliike lopettaa yritykset horjuttaa laillista yhteiskuntajärjestystä. Asiaa ei tietenkään uutisoitu näillä sanoin, vaan kerrottiin ay-johtajien hyväksyneen pääministerin kompromissin koskien lainvalmistelua, jota vastaan ay-liike lakkoili. Kuulostaa kauniimmalta, vaikka on sama asia. Viikko menikin mukavasti, sillä jopa media lakkasi välittämästä ay-johtajien päivittäisiä haastatteluita.

Helsingin sanomat kirjoitti 21.10. suomalaisen demokratian rapauttamisen historiasta. Jutussa kerrottiin, miten perustuslain takaamaa kansanvaltaa luovutettiin eduskunnan ulkopuolelle teollisuuden ja työväestön etujärjestöille 1970-luvulla. Asialle annettiin kaunis nimi, kolmikanta. Joka perustui siihen, että kaksi etujärjestöä päättivät asioista, jotka kolmas osapuoli, maan hallitus, kirjoitti laeiksi.

Kolmikanta on merkittävä suomalaisen hyvävelijärjestelmän perusta. Käytännössä kolmikanta tarkoitti, että varsin merkittävissä asioissa eduskunnan valta annettiin eduskunnan ulkopuolelle, lähinnä kahden puolueen, Kokoomuksen ja SDP:n nokkamiesten ja vaikuttajien käsiin. Ikään kuin maassa olisi tasan jakautunut 2-puoluejärjestelmä.

Kolmikannan 2-puoluejärjestelmä ei kuitenkaan ole uusi asia. Puhutaan aseveliakselista, joka tarkoittaa Kokoomuksen ja SDP:n yhteisymmärrystä, joka on toiminut hyvin sekä valtakunnan politiikassa että suurten kaupunkien kunnallispolitiikassa. Kolmikanta oli Kokoomukselle erinomainen asia, kun Neuvostoliiton suhteiden vuoksi Kokoomuksella ei ollut pääsyä hallitukseen kuin vasta vuonna 1987.

Muodollisesti ay-liike on kapinoinut sitä vastaan, että hallitus on pyrkinyt parantamaan pienten yritysten mahdollisuutta palkata työntekijöitä. Tosiasiassa se ei ay-liikettä kiinnosta, koska ay-liike on työssä olevien etujärjestö. Niinpä sille on loogista vastustaa irtisanomissuojan muutosta, joka helpottaisi uuden työntekijän palkkaamista. Sillä irtisanomisessa on kyse ay-liikkeen jäsenen edusta.

Mutta ay-johtajat tietävät itsekin, ettei suunnitellulla lainmuutoksella ole mitään merkitystä heidän jäsenistönsä etuihin. Pikemmin ay-liikkeelle itselleenkin olisi eduksi saada lisää jäseniä työttömistä, jotka pääsevät töihin. Todellinen kysymys onkin ollut vallasta. Siitä, että Sipilän hallitus on rohjennut puuttua etujärjestöjen hyvävelikerhon valtaan eli kolmikantaan. Ay-liike haluaa valtansa takaisin. Siksi sen tavoite on horjuttaa eduskunnan valtaa ja mieluiten kaataa hallitus ja päästä uusiin vaaleihin, joiden ay-liike toivoo tuovan SDP:n ja Kokoomuksen johtaman asevelihallituksen.

Nyt näyttää siltä, että kansanvallan kumoaminen ei ainakaan toistaiseksi onnistunut. Lausuntojen pyytäminen ja siten myös etujärjestöjen kuuleminen ovat osa demokratiaa. Mutta lakkoilu lainsäädäntöä vastaan on laillisen yhteiskuntajärjestyksen vastustamista. Muissa maissa sitä nimitetään vallankumoukselliseksi toiminnaksi.

Historiassa vallankumouksilla tavoiteltiin usein kansanvaltaa, kun kansanjoukot nousivat kuninkaita ja ruhtinaita vastaan. Meillä vallankumouksellisella toiminnalla koetellaan kansanvaltaa. Kaikkia yhteiskuntajärjestyksen kaatamista tavoittelevia järjestöjä ei vielä ole kielletty.

Varaehdokas Lahtinen

lauantai 27. lokakuuta 2018

Vanhat veljet koolle

VALEHTELU Entinen ay-johtaja ja valtiovarainministeri Antti Rinne kertoi viikolla, että demarit ottavat vaaliteemakseen Pisara-tunnelin. Asiaa uutisoi näyttävästi Hesari, joka pönkitti Rinteen vaalirahoituskampanjaa vielä pääkirjoituksellaan perjantaina 26.10.

Pisara onkin Rinteelle rakas ja samalla katkera asia. Rinteen mielestä oli niin väärin niin väärin, kun Kokoomus ei pääministeripuolueena niellyt kuin vain metron valtiontuen tulevien hallitusten riesaksi edellisten eduskuntavaalien alla. Vaikka Rinne oli luvannut rakennusteollisuudelle molemmat herkkupalat, metron ja Pisaran. Varmistaakseen rakennusliikkeiden anteliaisuuden vaalirahoitukseen.

Jos Kokoomus olisi oikeasti ollut järkevä ja veroja maksavien kansalaisten puolella, se ei olisi antanut Rinteen luvata tulevien hallitusten rahaa metrollekaan. Rinne ei ahneudessaan Kokoomuksen oveluutta kuitenkaan ymmärtänyt. Kokoomukselle vain tarjoutui mainio tilaisuus kaataa tulossa oleva metrokatastrofi Rinteen syliin.

Sen, että Kokoomuksessa rakastetaan tunneleita ja rakennusteollisuutta yhtä paljon kuin demareissa, osoittaa osaltaan kokoomuslaisen pormestari Vapaavuoren kiire kiitellä Rinteen Pisara-avausta. Vielä parempi osoitus tunnelirakkaudesta on Keskustatunneli, jonka Kokoomus nosti jo aiemmin esille. Nyt vain toisella nimellä, koska muodollisesti Keskustatunneli-niminen hanke on valtuuston päätöksellä hylätty.

Sipilän hallituskausi näyttääkin jäävän harvinaiseksi ja poikkeukselliseksi ajaksi Suomessa. Maan asioista on päätetty kansalaisten edun ja demokratian periaatteilla eduskunnassa ja hallituksessa. Velikerhot ovat saaneet olla jäähyllä. Etujärjestöt eivät ole päässeet käyttämään valtiovaltaa. Siksi kansalaisten etu on voinut olla etusijalla.

Jopa johtava velimedia Hesari näytti kääntyvän rehellisen journalismin linjalle. Kuten että vuosien metrohypetyksen jäljiltä Hesari kunnostautui arvostelemalla väistämättömäksi katastrofiksi päätynyttä metroa sekä päättäjiä, jotka olivat typeryyksissään mm. hyväksyneet asemien lyhentämisen.

Mutta nyt Pisaraa hehkuttava pääkirjoitus paljastaa paluun menneisyyteen. Syy, miksi Pisara hylättiin, oli ministeriön hankearviointi, joka osoitti, ettei tunnelilla ole väitettyjä hyötyjä. Ikävät totuudet eivät velimedialle kelpaa, vaan Hyvien Veljien valemedia toistaa Pisaran aiemmin väitettyjä hyötyjä, joita ei ole olemassa. Ja vetoaa tunneliveljien junailemaan sopimukseen, jolla Pisara pantiin näyttämään asuntorakentamisen edellytykseltä, sekä HSL:n selvitykseen, joka perustuu Pisaran vaikutuksiin, joita ei ole olemassa.

Nyt näyttää siltä, että Suomen on taas pärjättävä velikerhojen ahdingossa. Vanhat veljet ovat kiivenneet saunanlauteille poimimaan tällä vaalikaudella tehtyjen hyvien päätösten hedelmiä. Niin kauan kuin niitä riittää.

Veli Hopea

lauantai 17. helmikuuta 2018

Metrotauti leviää Turkuun

LOBBAUS Helsingissä ja Espoossa on opittu, että viranomaisiin ei voi luottaa. Ne lupaavat yhtä ja tekevät toista. Tapahtuu se tahallaan tai osaamattomuutta, kumpikaan ei ole hyväksyttävää.

Kun Länsimetron liikenne vihdoin saatiin käyntiin, kävi selväksi, että päätökset Länsimetrosta tehtiin 10 vuotta sitten täysin valheellisella tiedolla. Ja vieläpä moneen kertaan. Epäilijät haukuttiin silloin kylähulluiksi.

Kun metron liityntäliikenne saatiin käyntiin ja vanhat Helsinkiin ajavat bussilinjat lopettivat, uskoivat vihdoin sekä kaupunkilaiset että metroa halunneet ja puolustaneet poliitikot, että mikään ei pitänyt paikkaansa. Hesarikin alkoi laskea, miten paljon huippunopea ja vaivaton metro pidensi työmatkoja joka puolelta Espoota. Kun luvattiin, että matka-aika lyhenee.

Kaikesta tästä voisi ottaa opiksi. Niin tehtiinkin Helsingissä toisen raidehankkeen, Raide-Jokerin kanssa. Tai ainakin yritetään, valmistahan ei vielä ole. Raide-Jokeria on ryhdytty tekemään allianssimallilla, joka on saanut kehuja esimerkiksi Tampereella sikäläisen keskustatunnelin eli Rantatunnelin onnistumisesta. Suurhanke valmistui ennen aikojaan ja halvemmalla kuin piti.

Sen sijaan Turku näyttää hoitavan omaa raidehankettaan Länsimetron menetelmillä. Tosin käänteisesti. Kun länsimetron kanssa viranomaiset valehtelivat saadakseen raideliikenteensä, Turussa valehdellaan, jotta raiteita ei tulisi.

Turun virkamiesten raportti väittää superbussia lähes ilmaiseksi ja ratikkaa monta kertaa kalliimmaksi kuin Tampereella, jossa on juuri tehty ihan oikeat kaupat ratikasta. Superbussia väitetään yhtä hyväksi kuin ratikka, vaikka sille ei rakennetakaan tukevia ja tasaisia erilliskaistoja, jotka tekevät ratikasta nopean ja mukavan. Bussi muuttuu Turussa ratikan veroiseksi, kun bussiin lisätään seisomapaikkoja ja bussia ryhdytään nimittämään superbussiksi.

Tuoreimmat tiedot kertovat, miten Turussa toimii kaksoisvelikerho. Kansainvälisen bussifirman puolesta lobbaa Turun johtoa konsulttiyritys, jossa on yhteiskuntasuhdejohtajana (Public Affairs Manager) kaupunginhallituksen puheenjohtajan kaksoisveli. Saman lobbausfirman toinen johtaja on superbussiraportista vastaavan apulaiskaupunginjohtajan puolueveli, jolla on pitkä työhistoria puolueen töissä.

Turussa siis otetaan opiksi Länsimetrosta, että ihan hyvin voi viranomaisvaltuudella selittä mitä tahtoo, ja läpi menee. Satojen miljoonienkaan virheistä ei jää kiinni, ei joudu vastuuseen, eikä veronmaksajien rahojen hukkaamista edes tutkita. Joten mikäs siinä on hyvien veljien kanssa asioita järjestellä.

Vientineuvos Valtanen

maanantai 5. helmikuuta 2018

"Suomalaiset eivät ole valittaneet"

MARKKINOINTI Suomalainen elintarvikefirma Polarica on saanut ruotsalaiselta Äkta vara -järjestöltä Vuoden ruokahuijaus -tittelin. Asiasta kertoi Yle.

Kuluttajille myydään saksanhirvikäristystä mielikuvilla Pohjolasta, Lapista ja villieläimistä, vaikka liha on peräisin Uuden-Seelannin tarhoilla möllöttävistä tuotantoeläimistä. Polarican edustaja teeskentelee luonnollisesti hämmästynyttä, vaikka samalla myöntää, että ilmaisujen muuttamista harkitaan. Perinteinen tekosyy on myös tilanpuute pakkauksessa. Se ei kuitenkaan ole estänyt tuomasta markkinointiin laveita kielikuvia asioista, joita tarhahirvet toisella puolella maapalloa eivät ole nähneetkään.

Suomalaisille samanlaista tuotetta myydään "riistakäristyksenä". Riistan määritelmän pitäisi olla kaikille selvä: riista on luonnossa metsästettäviä eläimiä. Tarhassa kasvaneen eläimen liha yksiselitteisesti ei ole riistaa.

"Suomalaiset eivät ole valittaneet", perustelee Polarica tuotteitaan. Kertooko se jotain Suomesta ja Suomen markkinoista, että meillä voi käyttää vielä Ruotsiakin harhaanjohtavampia ilmaisuja, eikä kukaan valita?

Suomalaisille maalaillaan yrityksen tuotesivulla kielikuvalla "Uuden-Seelannin avarilla tunturimailla luonnostaan elävä saksanhirvi", mutta ei mainita, että tuote ei ole kotoisin avarilla tunturimailla luonnostaan eläneestä, vaan tarhatusta hirvestä.

Polarican edustaja sanoo, myös että "ehkä tämä on aiheuttanut pohdintoja vain pienessä joukossa kuluttajia". Siinä hän on oikeassa, ja monen elintarvikeyrityksen tavoin tietää sen. Suurimmalla osalla kansalaisista ei ole kiinnostusta tai aikaa tutkia jokaista ostamaansa pakkausta, vaan mielikuva ratkaisee. Suurin osa tilaa ravintolassa "härkää" tai "kanaa", vaikka todellisuudessa saa "lehmää" tai "broileria".

Tätä tietämystyhjiötä elintarvikebisnes osaa käyttää tehokkaasti hyväkseen. Se ei silti oikeuta asiaa.

Ylioppilas Puupponen

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Nuukailun sankari on poissa

KANSA MAKSAA Uutiset kertovat Ikea-mies Ingvar Kampradin kuolemasta, ja kaikki muistelevat häntä kauniisti. Ihmisenä Kamprad varmasti ansaitseekin arvonsa.

Myötämielinen uutisointi Kampradista "nuukana yritysjohtajana" on kuitenkin tragikomiikkaa. Se unohtaa aktiivisesti, missä Ikea on ollut erityisen nuuka - verojen maksamisessa.

EU:ssa on parhaillaan suurisuuntainen tutkinta Ikean verojärjestelyistä, ja jo seitsemän vuotta sitten paljastettiin, miten Ikea-miljardit ovat vuosikaudet vuotaneet veroja turvaan Liechtensteiniin. Verojen kierrättämäinen ohi järjestäytyneiden yhteiskuntien tarkoittaa mm. julkisten palveluiden huononemista.

Yksi yritysjohtaja on nyt kuollut. Moniko kansalainen on kuollut ennenaikaisesti, koska terveydenhoito on huonompaa kuin se olisi, jos kaikki maksaisivat veronsa?

Sisar H.V.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Katoamisilmoitus: Sauri, Lahdenranta...

VALTA Espoossa on liikennöity muutama päivä täyden palvelun Länsimetrolla. Monille joukkoliikenteen käyttäjille on tullut yllätyksenä, että arkinen työmatka ei sujuvoitunutkaan, vaan sekä matka-aika että matkan vaivalloisuus kasvoivat.

Palautetta HSL:lle lähettäneet ovat saaneet vastaukseksi muminaa kokonaisuudessaan parantuneista palveluista, ja länsimetron muut ystävät jatkavat puheitaan sadan vuoden investoinnista, jonka hyödyt tulevat esiin sitten joskus. Onhan seudusta tulossa vielä joskus metropoli, ja silloin tämä 1,2 miljardin investointi nousee arvoonsa. (Miten, kun nykyinenkin matkustajamäärä tuntuu lyhyiden asemien ja lyhyiden junien tynkämetrolle liian isolta?)

Kritiikkiä mitätöidään myös viittaamalla itämetroon, jota samoin "moitittiin aluksi", mutta nyt siihen on "totuttu". Tottuminen ja tyytyminen näyttääkin olevan suomalaisen joukkoliikennesuunnittelun fundamentti. Kyllä te pian unohdatte, että työmatkanne kesti ennen 20 minuuttia, ja nyt 40.

Myös Länsimetron maksamiseen tottuu. Jokainen suomalainen Hangosta Utsjoelle maksaa Länsimetroa joka tilipäivänään verojen muodossa, nyt ja pitkälle tulevaisuuteen. Ja kohta päästään maksamaan Länsimetron jatkoa Kivenlahteen. Niin, eipä arvostella keskeneräistä Länsimetroa! Sitten se vasta pääsee loistoonsa, kun Kivenlahden jatko muuttaa kulkemisen onneksi ja autuudeksi.

Ja vähentäähän metro autoilua! Bussit eivät sitä tehneet, mutta metro tekee! Autoilijat luopuvat autoistaan, kun metro aloittaa! 20 minuutin vaihdoton bussikyyti ei ollut mitään, 10 minuutin bussikyyti, 10 minuutin odotus ja 20 minuutin metrokyyti on se, jota kaikki autoilijat ovat halunneet!

Länsiväylällä tehtiin jo liikennelaskenta, jonka alkuperäinen tarkoitus oli kai juhlistaa tätä Länsimetron taivaallista vaikutusta liikenteeseen. 10.1.2018 HS kuitenkin uutisoi, että liikenne Länsiväylällä lisääntyi metron aloitettua useilla sadoilla autoilla vuorokaudessa.

Espoon teknisellä johtajalla on omat tilastot. Hänen mukaansa joukkoliikenteen huonossa sujuvuudessa on kyse vain "positiivisesta ongelmasta", sillä "metron käyttäjiä on enemmän kuin kuviteltiin". HSL:n joukkoliikennejohtaja myös väittää, että kyse on "matkustajamäärien kasvusta".

Miten on mahdollista, että käyttäjämäärä lisääntyy samanaikaisesti sekä joukkoliikenteessä että yksityisautoilussa?

Entä missä nyt ovat suuret metromiehet? Mihin on kadonnut Sauri, Lahdenranta ja muut? Heitä ei ole näkynyt mediassa viime päivinä lainkaan.

Onneksi SDP:n kansankosiskelukoneisto on valppaana ja on nyt ryhtynyt vaatimaan suoria bussivuoroja itse vuosikymmeniä lobbaamaansa Länsimetroa paikkaamaan. Huutokuoroa johtaa yksi länsimetropäättäjä, Maria Guzenina, jonka kielikuvat olivat kaksi kuukautta sitten, avajaisissa seuraavat:

"Espooseen rakennetaan uutta ja kiinnostavaa. Länsimetro ei ole vain kulkuväline, vaan sen myötä Espooseen luodaan myös aivan uutta kaupunkikulttuuria."

Ai niin, ne lyhyet laiturit ja lyhyet junat. Niistä ei tule mitään kapasiteettiongelmaa. Lukekaa vaikka uusintana metroherrojen Lahdenranta ja Kokkinen yleisönosastokirjoitus vuodelta 2012.

Ylioppilas Puupponen

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Emme vastusta kilpailua, sitä vaan ei saa toteuttaa

Muutama viikko sitten veturimiehet pysäyttivät lakollaan junaliikenteen päiväksi. Veturimiehet kiukuttelivat liikenneministerille VR:n monopolin lopettamisesta. Ulkomaisten esimerkkien mukaan monopolin lakkauttaminen lisää junaliikennettä, veturimiesten työpaikkoja ja korottaa alan palkkatasoa. Junamiehet siis lakkoilivat omia etujaan vastaan.

Veturimiesten lakko osoitti, mihin VR:n pitkään jatkunut monopoli on johtanut. Junaliikenne on näivettynyt niin vähäiseksi, ettei päivällä ilman junaliikennettä ole vaikutusta juuri mihinkään. Suomi on jo joutunut keksimään muita konsteja elääkseen ilman junia.

Ministeriön suunnitelmia ovat vastustaneet äänekkäimmin ammattiliitot ja SDP:n poliitikot. Jotain kansalaisten yleisestä mielipiteestä kertoo kuitenkin se, että enää edes nämä vastustajat eivät uskalla myöntää vastustavansa monopolin lakkautusta. He vakuuttavat, etteivät vastusta kilpailutusta. He vastustavat ainoastaan sen toteuttamista.

Monopoliveljet käyvät kovaa mediasotaa. Siinä julkisuuteen vuodetaan tietoja ja asiakirjoja, joiden väitetään osoittavan ministeriön olevan väärässä. Mediasodan sankarit tietävät, ettei kansa kuitenkaan lue julkisuudessa olevia selvityksiä ja raportteja. Uutisissa tulkitaan ja selostetaan selvityksiä siten omaa ideologiaa tukevasti.

Viimeisimmät tietovuodot olivat valtion omistajaohjauksen teettämiä kalvosarjoja, toinen kyhätty kahdessa ja puolessa viikossa. Sen väitettiin todistavan, että ministeriön parin vuoden aikana tekemä ja teettämä työ on roskaa. Sen osoittavat keväällä perustetun konsulttifirman mukaan VR:ltä kysytyt tiedot ja mielipiteet.

Alan ammattilaiset ovat monopolista ja kilpailutuksesta eri mieltä kuin tuntemattomat konsultit ja VR itse. YLE:n toimittaja oli tuskissaan haastatellessaan radiossa liikennealan asiantuntijoita veturimiesten lakkopäivänä. Toimittaja joutui kysymään, miksi kaikki asiantuntijat pitivät ministeriön suunnitelmia hyvinä.

Huvittavinta mediakohussa ja sensaatiomaisissa selvitysjulkistuksissa on, että sekä ministeriön että omistajaohjauksen selvitysten toimenpide-ehdotukset ovat käytännössä samat. Monopoliveljet siis vaativat käytännössä samaa kuin ministeriökin. Mutta ministeriö haluaa myös panna kilpailun täytäntöön, monopoliveljet eivät.

Vientineuvos Valtanen

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Kiusattu sai lähteä

Valeuutinen Terrafamen kuljetintilauksesta pääministerin sukulaisten omistamasta yhtiöstä on paisunut täysin yli kaikkien äyräidensä. Se osoittaa, että suomalaisessa mediassa asiat eivät ole ollenkaan kohdallaan.

Valeuutisessa kerrottiin, että pääministeri Sipilä on järjestänyt sukulaisilleen valtion rahaa. YLE:n toimittaja Salla Vuorikoski teki pikkulehden jutusta suuren uutisen malttamatta odottaa pääministerin kommenttia asiassa. Pääministeri suuttui toimittajalle ja YLE:lle. YLE:n päätoimittaja Atte Jääskeläinen ymmärsi oman toimituksensa virheen ja ryhtyi hillitsemään toimittajiensa elämöintiä asialla. Toimittajat eivät tästä tykänneet ja alkoivat kiukutella päätoimittajalle.

Valeuutisen virheet korjattiin jopa erittäin raskailla keinoilla oikeuskanslerin virastossa. Mutta myrsky YLE:ssä vain jatkui. Kyse ei ollut enää pääministeristä vaan YLE:n päätoimittajan ja muiden toimittajien keskinäisistä suhteista. Toimittajat, tai osa heistä, ei tykännyt päätoimittajastaan. Ja he jatkoivat päätoimittajansa ahdistelua. Toimittajat tekivät jopa aiheesta kirjan, jota edes ammattiveljet eivät pitäneet asiallisena.

Päätoimittajan toiminnassa oli merkittävää, että hän vaati, että ei riitä, että uutisten faktat ovat kunnossa, vaan pitää olla kunnossa myös mielikuva, joka jutulla annetaan. Näin päätoimittaja vei toimittajilta keinon levittää omaa agendaansa pysymällä kuitenkin muodollisesti journalististen periaatteiden mukaan objektiivisena tiedon välittäjänä. Toivottavasti lehdistömme joskus kehittyy ja se antaa tästä Jääskeläiselle Sanomalehdistön kunniamitalin.

YLE:n ylin johto piti asiallisen päätoimittajansa puolta, mutta lopulta rohkeus ja itseluottamus pettivät. Päätoimittaja erehtyi sanomaan ääneen julkisen salaisuuden Julkisen sanan neuvostosta (JSN). Ja se, mitä päätoimittaja sanoi, kerrottiin mediassa moneen ääneen irrallaan sanomisen taustasta. Ja näin saatiin asia ja päätoimittaja näyttämään toiselta kuin oli.

Päätoimittaja sanoi, ettei JSN:n tehtävä ole määritellä YLE:n journalistista linjaa. Kuten ei olekaan. Sillä se on päätoimittajan tehtävä ja velvollisuus. Ja siinä johdon pitäisi tukea päätoimittajaansa.

On kuvaavaa, että päätoimittaja kaatui juuri siihen jutun mielikuvalla bluffaamiseen, minkä vastustamisesta hän joutui toimittajien kiukuttelun uhriksi. Yksikään lehti tuskin on kirjoittanut sanasta sanaan mitään muuta kuin mitä päätoimittaja yhdessä lauseessa sanoi. Mutta kaikki lauseen lainaajat ovat tienneet, että lauseen irrottaminen siitä asiayhteydestä ja ilmapiiristä, jossa se sanottiin, antaa aivan eri viestin kuin mitä lause merkitsi silloin kun se sanottiin.

JSN oli jupakan yhteydessä tuominnut päätoimittajan. Ja samoin oli tehnyt selvitysmies Olli Mäenpää, JSN:n entinen puheenjohtaja, omassa raportissaan seuraten kritiikittömästi JSN:n kyseenalaista tuomiota. Sillä on merkittävää, että tuomiosta äänestettäessä tulos oli tasan. JSN:n päätoimittajajäsenet olivat sillä kannalla, että YLE:n päätoimittaja oli toiminut oikein. Neuvoston puheenjohtajan ääni ratkaisi lopputuloksen. Ja se ääni sattui olemaan poliittisesti eri kannalla kuin pääministeri, jonka oikeuksia YLE:n päätoimittaja oli puolustanut toimittajan virhettä vastaan.

Jos JSN olisi ollut rehellinen, se olisi ilmoittanut, ettei sillä ole kantaa YLE:n päätoimittajan tekemisiin, koska käsitys asiassa jakaantui tasan. Tällaiseen rehellisyyteen ei JSN pystynyt. Kiusaus kiusata oli vahvempi kuin rehellisyys.

Niinpä kiusattu sai lopulta lähteä.

Veli Hopea

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Lehdistö sössi vapautensa

Suomen lehdistö ei olekaan enää maailman ykkönen. Lehdistön vapaus on nyt jossain muualla suurempaa kuin Suomessa. Näin kertoo Toimittajat ilman rajoja -järjestön vertailu.

Toimittajien oma järjestö tiputti Suomen kärkipaikalta siksi, että järjestön mukaan Suomen pääministeri on rajoittanut lehdistön vapautta. Kun asia sanotaan selkeämmin, toimittajajärjestön mielestä lehdistön vapaus on vähentynyt, koska pääministeri suuttui toimittajalle, joka valehteli pääministerin tekemisistä.

Toimittajat ilman rajoja -järjestö RSF ei ole riippumaton tuomioistuin, vaan lehdistön etujärjestö. Myöskään Suomessa YLEn ja pääministerin tuominnut Julkisen sanan neuvosto JSN ei ole riippumaton tuomioistuin, vaan lehdistön sisäinen kurinpitolautakunta.

Lehdistön omat järjestöt eivät näe mitään syytä lehdistössä itsessään. Valemedian uhasta puhuva lehdistö valehtelee itse ja suuttuu siitä, kun valehtelun kohde puuttuu asiaan. Kun YLEn toimituksessa hillittiin valehtelusta alkanutta kohua, sitä moititaan lehdistön vapauden rajoittamiseksi.

Miksi JSN ei puuttunut siihen, että lehdistö rikkoi journalistin ohjeiden niitä kohtia, joissa sanotaan velvollisuudesta totuudenmukaisuuteen ja tietojen tarkistamiseen? Miksi JSN moitti vain valehtelusta seurannutta YLEn toimituksen korjausliikettä? Asiaan liittyvä valehtelu on lisäksi jatkuvaa, minkä vahvistivat kaksi oikeuskanslerinviraston päätöstä siitä, että pääministeri ei ole syyllistynyt korruptioon, kuten lehdistö on väittänyt. Oikeuskanslerin virasto ei ole kenenkään etujärjestö, kuten RSF ja JSN.

Kirjoitimme tässä blogissa tästä aiheesta jo joulukuussa. Jälkimmäisessä aihetta käsitelleessä artikkelissa arvioin, että asia palaisi julkisuuteen pikku-uutisena, kun oikeusasiamies on tehnyt asiassa päätöksensä. Erehdyin. Oikeuskanslerin päätösten jälkeenkin pääministerin syyttäminen jatkuu, kun vain on minkäänlainen tilaisuus muistuttaa asiasta.

Lehdistö ei ole osoittanut omien ohjeidensa mukaista toimintaa. Toimittajat eivät ole kyenneet pitämään erossa työtään ja omia poliittisia näkemyksiään. Eivätkä toimittajat ole kyenneet myöntämään virheitään. Riippumattomaksi itseään väittävä lehdistö paljastaa vihaavansa hallituspuolueita ja kaveeraa avoimesti mieleistensä oppositiopoliitikkojen kanssa. Kun oppositiojohtaja jää kiinni valehtelusta, sille naureskellaan kuin kaljakaverit ikään, tai asia vaietaan heti.

Suomessa lehdistön vapauden ja uskottavuuden uhka on lehdistö itse, ne toimittajat, jotka eivät itse ymmärrä, milloin he toimivat lehdistön omien periaatteiden ja laissa turvatun sananvapauden vastaisesti. Uskottavuus on ansaittava itse, sitä ei saada toisilta, eikä sen menetyksestä voi syyttää toisia.

Lehdistönvapauden kärkisijalta tippuminen on lehdistön itsensä ansio. Jos toimittaja olisi tarkistanut tietonsa eikä olisi julkaissut valheellista väitettä pääministeristä, pääministeri ei olisi suuttunut. Se, oliko suuttumus ylireagointia vai ei, on toissijaista. Mutta se, että pääministerin suuttumisesta on tehty pääasia, vie uskottavuuden paitsi valhetta levittävältä medialta, myös median omilta järjestöiltä. Valitettavasti, sillä se vain vahvistaa sellaisen valemedian asemaa, jolla voitettiin Brexit-äänestys Briteissä ja presidentinvaalit USA:ssa.

Veli Hopea

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Julkinen selvitys Länsimetrosta

Metroveljien toiminta tavoittelee täydellisyyttä. Ei riitä, että julkisten varojen törkeätä väärinkäyttöä ja estotonta valehtelua esittelevä selvitys salataan. Myös tiedottaminen salaamisesta salataan. Tieto salaamisesta julkaistaan iltapäivällä pääsiäisen alla. Silloin, kun toimitukset ovat tyhjentyneet, eikä autoissaan ruuhkissa istuva kansa käytä työaikaansa enää netin selaamiseen. YLE:n uutinen aiheesta julkaistiin kiirastorstaina klo 16:47.

Metroveljet onnistuivat höynäyttämään myös erinomaista pääministeri Sipilän asettamaa selvitysmiestä Erkki Virtasta. Virtasen tehtävä oli selvittää valtion rahoittaman rakentamisen ongelmia. Yksi mittavimmista rahoituksista on Länsimetro lähes puolen miljardin valtiontuella. Virtanen kyllä moittii metroon liittyvän leväperäisyyden, mutta säästää oman raporttinsa tekstiä toteamalla, että ei ole tarpeen kerrata sitä, mitä 1.3.2017 valmistuneessa metroa koskevassa erillisessä selvityksessä sanotaan. Virtanenkin siis uskoi, että kun on selvitetty väärinkäytökset 1,2 miljardin julkisten varojen käytöstä, tulokset myös kerrotaan. Vaan ei kerrotakaan.

Kun metroveljet eivät mitään kerro, kertominen jää muille. Tässä tiivistetty selvitys siitä, miksi Länsimetro on mennyt pieleen.

Miksi Länsimetro on maksanut tähän mennessä 1,2 miljardia, kun luvattiin, että se maksaa 0,7 miljardia?

Siksi, että suunniteltua metroa ei voi rakentaa 0,7 miljardilla. Sekä siksi, että metroa rakennuttamaan pannut ihmiset eivät osanneet metron rakentamista. Osaamaton porukka ei pysty edes normaalisuoritukseen. Miten se silloin kykenisi alittamaan kustannukset, joihin kokeneet rakentajat pystyvät.

Eivätkö Länsimetron rakennuttajat tienneet, ettei metroa voi rakentaa 0,7 miljardilla?

Kyllä tiesivät. Konsultit olivat laskeneet, että metro maksaa vähintään 0,8 miljardia. Rakennusliikkeet olivat sanoneet, että metro maksaa vähintään 0,9 miljardia.

Miksi Länsimetron sanottiin maksavan 0,7 miljardia, jos tiedettiin, että se maksaa enemmän?

Siksi, että hinta piti valehdella valtuustolle ja julkisuuteen, koska todellisella hinnalla metropäätöstä ei olisi tehty. Poliitikot olivat kertoneet, minkä hinnan he uskaltavat hyväksyä. Valehtelun myönsi julkisuudessa metrosta vastuussa ollut Olavi Louko itse, mutta siitä ei seurannut mitään.

Miksi metroliikenne ei alkanut viime vuoden elokuussa ja miksi asiasta ei kerrottu ajoissa?

Koska rakennustyöt kokonaisuudessaan olivat kaukana valmistumisesta. Keskeneräisyydestä ei uskallettu kertoa, koska huonojen uutisten kertominen ei ole kivaa, eivätkä lisärahaa kerta toisensa jälkeen myöntäneet poliitikot halunneet kuulla taas huonoja uutisia.

Miksi rakennustyöt ovat myöhässä?

Koska metron rakennuttajilla ei ole osaamista eikä kokemusta metron rakentamisesta niin, että he kykenisivät pitämään monimutkaisen ja vaativan hankkeen hallinnassaan. Mutta myös siksi, ettei ennen rakentamista haluttu tehdä kaikkia valmistelevia töitä, jotta edes osaavat rakentajat olisivat voineet suunnitella rakentamisen luotettavasti. Sen vuoksi kesken töiden tuli ja tulee jatkuvasti yllätyksiä, jotka vaativat suunnittelemaan muutoksia ja sekoittavat aikatauluja.

Ovatko Länsimetroa viivästyttäneet ja hintaa nostaneet virheet vahinkoja vai tahallisia?

Suurimmat virheet ovat tahallisia, kuten valehtelu hinnasta, tarvittavien valmistelevien töiden tekemättä jättäminen, rakentamisen teettäminen kilpailuttamatta omana työnä oy-muodossa ja tiedon pimittäminen, kuten salailu myöhästymisestä ja kustannusten kasvusta. Tahallista on ollut myös koko hankkeen perustelun vääristeleminen käyttämällä epärealistisen alhaisia kustannuksia ja jättämällä ottamatta huomioon asioita, jotka huonontavat haluttua lopputulosta. Tahatonta on esimerkiksi osaamisen puute, koska ei ole tehtäviin värvättyjen henkilöiden vika, jos he eivät ole ennen olleet tekemässä metroa, eikä ole ketään, joka heitä olisi voinut opettaa. Tahallista on kuitenkin se, että rakentajiksi ei valita kokeneita yrityksiä, vaan ryhdytään teettämään työtä ihmisillä, joilla ei ole tarvittavaa osaamista.

Miksi metroa tekemään ei valittu kokeneita metrorakentajia?

Koska urakan kilpailuttaminen sitovalla hinnalla ja aikataululla olisi paljastanut valehtelun hinnasta ja aikataulusta. Metroa ei olisi tehty, jos valtuutetut olisivat juuri päättäneet, että metron saa tehdä 0,7 miljardilla ja sen jälkeen olisi saatu tarjoukset, joissa hinta olisi ollut esimerkiksi 0,9–1,1 miljardia. Metron rakennuttajat tiesivät, että poliitikoilta saisi kyllä ”selkä seinää vasten” sitten lisää rahaa, kun ensin on käytetty luvattu 0,7 miljardia. Tällaista jälkikäteistä rahan kiristämistä ei voi tehdä, kun tehdään sopimus kokeneen rakentajan kanssa todellisella hinnalla.

Mitä olisi pitänyt tehdä hinnannousun ja viivästymisen välttämiseksi?

Metroa ei voi rakentaa halvemmalla ja nopeammin kuin mitä metron rakentaminen edellyttää, vaikka aikaa ja rahaa ei ole. Jos metro ei saa maksaa enemmän kuin 0,7 miljardia, pitää rakentaa vain sen verran kuin sillä hinnalla saa, kuten rakentaa vain Tapiolaan asti. Tärkeintä olisi ollut tehdä rakentamisesta sitova sopimus kilpailuttamalla hanke osaavilla rakentajilla. Suosituksen mukaista allianssi-mallia ei 10 vuotta sitten tunnettu kuten nyt, mutta muita urakka- ja sopimusmalleja oli käytettävissä silloinkin.

Olisiko metro voitu jättää tekemättä?

Olisi, sillä Espoo on edelleen niin väljästi rakennettua, että liikenne on hoidettavissa henkilöautoilla ja busseilla. Se on väljässä lähiörakenteessa myös halvempaa ja paremmin palvelevaa. Metron rakentamisen virheitä sekä aikataulujen ja kustannusten ylityksiä ei olisi tullut, jos metroa ei olisi rakennettu. Muu kuin metron rakentaminen on yksinkertaista, ja siitä on kokemusta ja osaamista. Muun rakentamisen kanssa ei siksi olisi voitu mennä yhtä paljon ja yhtä kalliisti pieleen kuin metron kanssa.

Miksi metro piti tehdä, jos sitä ei tarvita?

Vaikka Espoon henkilöliikenteeseen ei tiedossa olevien suunnitelmien mukaan tarvita metroa, yhteiskunnassa on monia tahoja, joiden etu on käyttää muita kuin omia rahoja miljardiluokan rakennushankkeeseen. Kun veronmaksajien rahoista hyötyviä on kylliksi, syntyy päätös hankkeen toteuttamisesta.

Eikö ole kohtuutonta vaatia erehtymättömyyttä?

Epäonnistuminen ja erehtyminen ovat hyväksyttäviä, kunhan kyse ei ole tahallisuudesta ja toistamisesta. Länsimetron rakentamisesta ei ole toistaiseksi otettu opiksi. Loukolla oli kiire aloittaa jatkotyöt Kivenlahteen ennen kuin Matinkylän osuuden väistämätön katastrofi tuli julkisuuteen. Jatko on etenemässä täsmälleen samalla tavalla ja samalla porukalla kuin alkuosa, vaikka toimitusjohtaja on vaihdettu. Vastuuta ei siis kanna kukaan.

Estääkö laki metroa koskevan tiedon julkistamisen?

Ei estä. Osakeyhtiölain periaatteena on suojata osakeyhtiön omistajia siltä, että yhtiötä eli osakkaiden omaisuutta vahingoitetaan. Länsimetro Oy:n omistaa kaksi kaupunkia, eli Espoon ja Helsingin asukkaat. Värinkäytösten ja virheiden pimittäminen ei ole omistajien omaisuuden suojaamista. Se on yhtiössä toimineiden ja kaupunkilaisten omistajavaltaa edustaneiden luonnollisten henkilöiden suojaamista siltä, että he joutuisivat tekemisistään vastuuseen.

Miksi sanotaan, että juristit ovat neuvoneet salaaman kaiken?

Asianajajan tehtävä on puolustaa asiakkaansa etua. Länsimetro Oy:n tapauksessa väärinkäytöksiä ja virheitä tehneiden henkilöiden etu on pitää asiat salassa, omistajien etu on saada asioista tieto. Juristit neuvovat sen mukaan, mikä on heiltä neuvoa kysyneen etu. Neuvoa on kysynyt Länsimetro Oy:n hallitus, eivät kaupunkien asukkaat.

Onko metron jatko Kivenlahteen vain Espoon ja espoolaisten ongelma?

Ei ole. Jatko-osa ei suoraan koske Helsinkiä, mutta valtiota ja HSL:ää se koskee. HSL:n kautta myös helsinkiläiset pääsevät maksamaan toisesta tarpeettomasta miljardihankkeesta. Virtanen suosittelee, että valtion tuki tulee voida keskeyttää tai perua, jos tuen perusteet pettävät. Valtiontuen perusteet ovat pettäneet. Mutta valtiokaan ei ole tehnyt mitään. Kukaan ei siis ole veronmaksajien puolella, vaikka veronmaksajat maksavat kaiken ja kaikki virheet.

Vientineuvos Valtanen

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kaatoiko metro vihreiden unelman?

Vaalien alla Vihreät uhosivat voittavansa  Helsingin valtuuston ykköspaikan. Galluptulokset lupasivat vihreille menestystä, mutta Vihreät on edelleen neljän paikan päässä Kokoomuksesta. Miksi näin kävi?

Helsingissä kuntavaaleista tuli pormestarivaali. Lain mukaan pormestarin valitsee valtuusto, mutta Hyvät Veljet päättivät, että Helsingin pormestarin saa valita valtuuston suurin puolue. Niinpä puolueet nimesivät pormestariehdokkaansa jo ennen kuin valtuustoa oli valittu.

Kokoomus hätääntyi Vihreiden gallupkannatuksesta. Kokoomus taivutteli pormestariehdokkaakseen menneiden vaalien ääniharavan Jan Vapaavuoren palaamaan Brysselistä Helsingin kolkoille vaalikentille. Vihreillä ei vastaavaa valovoimaista ja uskottavaa pormestariehdokasta ollut. Puolueen pidetty väistyvä puheenjohtaja on turkulainen ja Osmo Soininvaaran veto ei vaan enää riitä.

Kun Kokoomus tarjosi pormestariksi kokenutta, menestynyttä ja arvostettua poliitikkoa sekä Euroopan investointipankin johtajaa, Vihreät valitsi ehdokkaansa entisen iskelmätähden ja entisen radiopsykologin väliltä. Puolueen sisäisessä vaalissa Pekka Sauri hävisi Anni Sinnemäelle.

Hävisikö Sauri Sinnemäelle metron vuoksi? Se on hyvinkin mahdollista.

Sauri oli pitkään Vihreiden ainoa apulaiskaupunginjohtaja, sillä Vihreiden kannatuksesta huolimatta Hyvät Veljet eivät antaneet Vihreille enempää. Hyville Veljille riitti, että Sauri takasi Vihreiden tuen Vuosaaren satamalle ja siten miljardien rakennushankkeille Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa.

Metrosta piti tulla Saurin uran kruunu, mutta parin viime vuoden aikana metrosta on tullut kirosana. Ensin kaatui Saurin tekohengittämä automaattimetro ja sitten koko Länsimetro. Sauri on ajautunut metron umpitunneliin myös Helsingin Vihreiden vallankäytöstä. Todellista valtaa pitävät nuoret miehet saivat Sinnemäen lyhyen apulaiskaupunginjohtajauran aikana yleiskaavan, jonka tärkeimmät asiat ovat bulevardit, ratikkaverkko ja pyöräily.

Hävisikö Vihreät Kokoomukselle Sinnemäen vuoksi? Numeroiden valossa kyllä.

Ilman pormestariehdokkaita Vihreiden kannatus noudatti Helsingissä galluppien tuloksia. Vihreiden muut ehdokkaat keräsivät 7000 äänen voiton Kokoomuksen ehdokkaista. Niillä äänillä Vihreät olisi selvästi Helsingin suurin valtuustopuolue.

Vapaavuoren ja Sinnemäen äänimäärät noudattivat myös galluptuloksia. Vapaavuori sai yli kolme kertaa niin paljon ääniä kuin Sinnemäki. Äänimäärien ero on yli 20.000 ääntä, mikä vei Kokoomuksen kirkkaaseen voittoon.

Kaduilla, käytävillä ja kahvipöydissä kuullun mukaan ”järkivihreät” äänestivät mieluummin Vapaavuorta kuin Sinnemäkeä. Ja valtuuston ykköspuolue vaihtui siitä, mikä näyttää olevan puolueiden kannatus.

Kaatuiko Vihreiden voitto metroon?

Vapaavuori ei ole metron kanssa Sauria parempi. Helsingin johdossa sekä ministerinä ollessaan hänellä olisi ollut Sauria paremmat mahdollisuudet puuttua metron väärinkäytöksiin ja pitää Saurikin järjestyksessä. Pormestariehdokkaina ryvettyminen metron kanssa tuskin olisi haitannut Sauria enempää kuin Vapaavuortakaan.

Metro olikin Vihreiden sisäinen ongelma. Toisin kuin nuorten kaupunkiaktivistien kanssa kaveeraava Soininvaara, Sauri ei ole kyennyt myöntämään omia ja puolueensa virheitä. Helsingin Vihreiden sisällä Sauri on ollut metroineen enemmän kehityksen jarru kuin uudistaja. Lisäksi Sauri on henkisesti täysin vieras puolueen punavihreille naisille, joille Ultra Bra -sanoittaja Sinnemäki on ikoni.

Jos Sauri hävisi pormestariehdokkuuden metron vuoksi, Vihreät hävisi metron vuoksi vaalit ja unelmansa Helsingin ykköspuolueesta. Kokoomuksen kannatti tehdä vaalista pormestarivaali. Vihreät pelasivat voiton Kokoomukselle.

Veli Hopea

perjantai 16. joulukuuta 2016

Kalikka kalahti, toimittaja älähti – ja lähti

MEDIA Nollakohu, josta kerroimme kaksi viikkoa sitten, näyttää kohdanneen kulminaationsa. Joten kerrataanpa, mitä oikeastaan tapahtui.

Marraskuun lopulla Vasemmistoliiton asiaa edistävä sanomalehti Kansan uutiset kirjoitti pääministeri Sipilällä olevan läheiset yhteydet Kajaanilaiseen konepajaan, joka toimittaa laitteita Talvivaaran kaivokselle. Julkaistu teksti oli muodollisesti oikein, mutta siihen sisältyvä piiloviesti oli puhdas uutisankka. Uutisen tarkoitus oli väittää ilman mitään todisteita, että pääministeri on järjestänyt valtion rahaa kaivosyhtiölle, jotta pääministerin sukulaiset saavat rahaa kaivosyhtiön ostaessa heidän konepajaltaan tavaraa.

Kansan uutisten juttu toimi juuri kuten lehti oli aivan ilmeisesti tarkoittanutkin. Oppositiota ja vasemmistoa sympatisoiva lehdistö ja toimittajat tarttuivat jutun perättömään piiloviestiin.

Kansan uutiset jatkoi itse luomastaan valheesta ovelasti seuraavana päivänä, perjantaina 25.11. Lehti kertoi, miten pääministerin sukulaiset olivat saaneet suuren kaupan (puoli miljoonaa euroa) kaivosyhtiöltä. Piiloviesti oli, että konepaja sai tilauksen, kun pääministeri oli antanut valtion rahaa kaivosyhtiölle. Ovelaa Kansan uutisten uutisoinnissa oli nyt, että lehti todisteli keksimäänsä valhetta muilla viestimillä, joiden tietoihin Kansan uutiset viittasi. Ovelaa myös sikäli, että kello 17:01 julkaistussa jutussa ei puhuttu mitään aiemmin julkaistusta Ylen artikkelista, jonka tiedot vetivät maton Kansan uutisten vihjailuilta.

Perjantaina siis myös Yle teki asiasta jutun. Iltapäivällä 14:05 ennen Kansan uutisten juttua julkaistu artikkeli oli otsikoitu Kansan uutisten jutun tapaan vihjaavasti siten, että lukijalle luotiin mielikuvaa pääministeristä järjestämässä rahaa sukulaistensa yrityksen hyväksi. Aloituskuvanakin käytettiin provosoivaa kuvaa pääministeristä kaivosyhtiön haalarissa ja pipossa. Mutta itse teksti osoitti vihjailun aiheettomaksi ja otsikon viestin vääräksi. Pääministerin sukulaisten konepajalle ei ollut tullut tilausta kaivosyhtiöstä vaan konsulttiyhtiö Pöyrystä. Eikä tilauksella ollut mitään tekemistä sen kanssa, myönsikö valtio kaivosyhtiölle rahaa tai ei. Laitteet tarvittiin, vaikka kaivos olisi ilman valtion rahaa lopetettukin.

Jos media toimisi asiallisesti, se – Kansan uutiset mukaan lukien – tekisi uutiskampanjan siitä, ettei pääministeri ole järjestänyt valtion rahaa sukulaisilleen. Ja uutisointi olisi yhtä näyttävää kuin miten suurella innolla valehdeltiin asian olevan toisin. Mutta näin ei tapahtunut. Sillä tarkoitus ei ollut kertoa kansalaisille tosiasioita, vaan käydä kampanjaa pääministeriä vastaan. Tämä kävi selväksi siitä, miten jupakka jatkui.

Lauantaina 26.11. jupakka jatkui uutisella, että pääministeri oli moittinut Ylen toimittajaa siitä, ettei pääministerille annettu tilaisuutta kommentoida asiassa, jossa häntä syytettiin sukulaistensa suosimisesta valtion varoilla. Toimittaja tiesi varmasti, että näin kovan väitteen kanssa juttua ei pitäisi julkaista ilman ”syytetyn” kommenttia. Mutta kiusaus oli liian suuri. Toimittaja pani jutun ulos antamalla ymmärtää, ettei pääministeri suostunut kommentoimaan. Rehellinen toimittaja olisi kirjoittanut, ettei toimittaja malttanut odottaa, että olisi tavoittanut pääministerin.

Vesilasissa vellovan myrskyn silmä siirtyi Yleen, jossa perjantain jutun tekijät ja pari muuta toimittajaa ottivat nokkiinsa. Syynä se, että Ylen toimituksen johdossa oli päätetty lopettaa itse perättömäksi osoitetun asian käsittely. Tämä ei ollut kivaa, kun kivempaa olisi ollut jatkaa pääministerin mollaamista tulevissa ohjelmissa.

Itse asia unohtui, ja mediassa ryhdyttiin käymään keskustelua siitä, onko Suomessa enää lehdistönvapautta ja rajoittaako sitä pääministeri. Tällöin siirryttiin heikolle jäälle, koska media alkoi jakaa oikeutta itselleen. Ylen toimittajat ryhtyivät siihen, mistä he olivat moittineet pääministeriä, joka vaati oikeutta saada julkisuuteen oma sanansa. Vaikka journalismin tarkoitus ei ole kertoa siitä, mitä mieltä toimittaja on asioista.

Pääministerillä ja medialla on se ero, että toimittajat saavat sitä julkisuutta, mitä itse haluavat. Pääministeri ja kaikki muutkin kansalaiset saavat vain sitä julkisuutta, jota toimittajat muille sallivat. Siitä vallasta luopuminen näyttää olevan vaikeata silloin, kun vallan käyttämisellä on tilaisuus edistää omaa asiaansa. Myös virheiden myöntäminen näyttää hyvin vaikealta.

Ylen perjantain jutun tehneet toimittajat Vuorikoski ja Eronen ottivat lopputilin Ylestä 14.12.

Tämä jupakka palaa julkisuuteen todennäköisesti pikku-uutisena sitten, kun oikeusasiamies tekee päätöksensä pääministerin itsensä ja muiden jättämistä jääviyden selvityspyynnöistä. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että media käytti jälleen valtaansa. Jos yhtään ajatellaan nettiuutisten kommentoinnin kuvastavan uutisoinnin vaikutusta, ainakin Kansan uutiset sai viestinsä perille omille kannattajilleen. Sen kiteytti kommenttipalstalla Heimo Eronen:
Onkohan selvitetty kuinka monta "napalankoa" ja "kälyä" päättävillä poliitikoilla on valtion ja kuntien yhtiöihin? Ei taida olla puhtaita jauhoja minkään puolueen pussissa. Mutta kun julkisuutta ja kannatusta haetaan lähestyviin vaaleihin, niin kaikkija keinoja käytetään. Aina löytyy rahvasta joihin "herrojen" herjaaminen uppoaa.

Veli Hopea

perjantai 9. joulukuuta 2016

Moraalinen turkistuotanto?

VASTUULLISUUS Keskustan kansanedustajat käyvät kuumana, kun osuuskaupan tavaratalot ilmoittivat, etteivät myy turkiksia. Sokoksen päätös on edustajien mukaan "kaksinaismoralistinen".

Keskustalaisilta voi kysyä vain yhden asian.

Miten "turkistuotanto" ja "moraali" mahtuvat millään änkemisellä samaan virkkeeseen?

Siis turkistuotanto, jossa ängetään älyllinen eläin koko eliniäkseen pieneen koppiin pyörimään, jotta ihminen saa ylleen koko elämänsä kärsineen eläimen turkin, jota vastaavan voisi tuottaa ilman eläimiäkin, liitetään jollakin keinolla "moraaliin"?

Ylioppilas Puupponen

P.S. "Se on laillinen elinkeino jne."

perjantai 2. joulukuuta 2016

Nollakohun anatomia

MEDIA Suomen media on riehaannuksen tilassa, sillä maassamme on tapahtunut seuraavaa:

1) Yle päätti laatia uutisen, jonka mukaan pääministeri saattoi ohjailla hallituksen Terrafame-päätöksillä bisnesmahdollisuuksia sukulaistensa yritykselle.

2) Yle kysyi kommenttia vihjailun kohteelta, pääministeriltä. Aikaa vastauksen antamiseen oli kuitenkin perjantai-iltapäivän kiireessä vain 1,5 tuntia.

3) Yle julkaisi uutisen kuulematta pääministeriä.

4) Pääministeri suuttui.

Ihan pikku sivuseikkoja, joita ei toki kohukiimassa tarvitse huomioida:

1) Yle ei ole pystynyt esittämään vihjailuilleen mitään todisteita.

2) Ylen toimittaja on julkaissut Sipilän lähettämät viestit. Antikliimaksisesta "paljastuksesta" ilmenee, että Sipilän tekstit ovat lähinnä vihaista asiakaspalautetta, ei painostusta.

Mutta miksipä pysäyttää hyvää kohua ja pilata juttuja tylsillä tarkistuksilla. Tämä on sen suomalaisen median linja, joka yhdessä tuumin kävi kierroksilla vain muutama viikko sitten siitä, että Yhdysvaltojen presidentinvaalit käytiin epätotuuksien voimin.

Entä miksi juuri tietyt tahot nyt kohisevat? Ketkä eniten hyötyvät?

1) SDP, jonka omat rivit ovat sekaisin, ja puolueen sisällä on voimakas valtataistelu, jonka paljastuminen yleisölle on heikentänyt puolueen uskottavuutta.

2) Sanoma-konserni, joka sai Sipilää ja Yleä koskevasta hurskastelusta lohtupuuhaa oman Guggenheim-lobbaushankkeensa epäonnistuttua.

3) Muut Yle-vastaiset mediat, joille on kaupallisesti edullista nakertaa Yleä.

4) Ylen sisällä oleva aktivistiklikki, joka katsoo päätösvallan toimituksessa kuuluvan toimittajille, ei sitä varten tehtäviinsä nimitetyille päälliköille, kuten yleensä normaaleilla työpaikoilla.

Lopuksi tärkein ja oleellisin:

Halpiskohut ovat aina merkki siitä, että jotain oikeasti merkittävää jää kertomatta. Eikö media tosiaankaan löydä maamme vallankäytöstä mitään todellista paljastettavaa?

Sisar H. V.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Länsimetron suuri päivä 2

UUTINEN Tänään on jälleen suuri länsimetron juhlapäivä. Länsimetro Oy:n uusi toimitusjohtaja on ensimmäistä päivää työssään, kun entinen toimitusjohtaja Kokkinen sai potkut.

Erotus ja nimitysuutisen myönteinen julkisuusarvo käytettiin saman tien. Sillä vihdoin kerrottiin, mitä suuren kohun aiheuttanut avajaisten peruminen viime elokuulta maksaa – tämän hetken tiedon mukaan. Ilmoitettu lisähinta on 104 miljoonaa. Avajaispäivänä 15.8.2016 kirjoitin, että kohta kaupungeilta tullaan pyytämään lisää sata miljoonaa.

Kokkisen potkuista huolimatta toistaiseksi meno metron kanssa näyttää entisenlaiselta. Viivästystä ja lisäkustannuksia selitetään samoilla valheilla kuin ennenkin. Sillä rakennus- ja esteettömyysmääräykset eivät ole muuttunet länsimetron rakentamispäätöksen jälkeen. Ja kalliolouhinnan korkea hinta on ollut tiedossa jo siitä lähtien kun metrojohto päätti säästellä koekairauksissa.

Sekin oli tiedossa, että keksitty 714 miljoonan budjetti ei tule pitämään. Metrourakkaa ei vaan haluttu kilpailuttaa, koska mikään rakennusliike ei olisi voinut tarjota työtä vaaditulla budjettihinnalla. Ja jos oikea hinta olisi kilpailutuksessa tullut valtuustojen tietoon, touhu olisi jäänyt siihen.

Mutta miksi Kokkinen sai potkut juuri nyt? Eihän poliitikoille voinut olla mikään yllätys, että metron rakentamisen jatkuminen kuukausia tuo joka päivältä lisää maksettavaa. Hyvä syy löytyy ainakin kevään kuntavaaleista, joihin puolueissa valmistaudutaan jo kuumeisesti. Aivan kaikki poliitikot eivät ole olleet kritiikittömästi metron puolesta. Heille ei pidä antaa tilaisuutta kerätä kannatusta sillä, että he ovat olleet koko ajan vastaan ja muut eivät ole välittäneet vaan jakaneet vain lisää rahaa. Kuten tehdään Espoon ja Vantaan valtuustoissa taas kohta, ja vaalipuheita jälleen pidetään.

Aika näyttää, mihin VR:n radanrakennusyhtiön johtajan paikalta pari kuukautta sitten lähtenyt uusi toimitusjohtaja ryhtyy. Loppuuko valehtelu ja tiedon pimittäminen, kuten Saksi HS:n haastattelussa lupaa. Tuoko hän reilusti julkisuuteen ne jo tiedossa olevat virheet ja puutteet, joista vielä ei ole kerrottu? Myöntääkö hän taitamattomuuden ja valehtelun, joka hankkeessa maksaa ja kestää? Vai hankkiiko hän metrolle käyttöönottoluvan pimittämällä härskisti ongelmat valvovilta viranomaisilta, koska viranomaiset eivät tunne metrorakentamista senkään vertaa kuin työmaata pyörittänyt organisaatio ja urakoitsijat.

Sattumalta myös Tampereella on tänään juhlapäivä. Tampereen suuri tunneliprojekti, Rantaväylän tunneli, avattiin liikenteelle. Yhteistä näille kahdelle tunnelille on, että kumpikaan ei pysynyt aikataulussaan. Länsimetro on neljä vuotta myöhässä, Rantatunneli avattiin puoli vuotta ennen kuin piti.

Vientineuvos Valtanen

maanantai 15. elokuuta 2016

Länsimetron suuri päivä

UUTINEN Tänään on suuri länsimetron juhlapäivä. Metron piti olla valmis ja liikenteen alkaa uusilla junilla tunneleihin Espoon metsälähiöiden alle. Pitkin alkuvuotta pyöri mittava media- ja mainoskampanja. Espoossa vaihdettiin pysäkkien kilpiä ja jaettiin infoa uusista liityntäbusseista, joilla ei enää pääse perille Helsinkiin. Juhla huipentui viikko sitten maksajille eli seudun asukkaille jaettuun paikallislehtien paksuun liitteeseen, jossa kehutaan metroa ja mainostetaan asuntoja, jotka ovat jossain nykyisten tai tulevien metroasemien lähiseuduilla.

Metroveljien maailma romahti kesäkuun alussa. Myöhään perjantaina, kun jopa toimittajat ovat lähteneet viettämään viikonloppua, Länsimetro Oy lähetti tiedotteen, joka kertoi, että näyttävästi mainostettu metro ei alakaan toimia elokuussa. Myöhemmin selvisi, että asia oli ollut toimitusjohtaja Kokkisen ja muiden isoveljien tiedossa jo muutaman päivän. Mutta mukavampi on pantata tietoa viikonloppuun, ettei tarvitse ainakaan heti julkisuuteen joutua.

Vastuullisten selittely on ollut surkeaa. Metrojohtajien toimenkuvaan ei kuulu tietää mistään mitään, heidän ei pidä johtaa, eikä heillä ole vastuuta mistään. Kaikki johtajien tehtävät on ulkoistettu. Näköjään myös virheiden tekemistä voi ostaa alihankintana! Kokkisella onkin ollut aikaa kierrellä metron työmailla. Mikä tosin tarkoittaa, että joko hän valehtelee härskisti siitä, ettei tiennyt mitään metronsa keskeneräisyydestä, tai sitten hän ei ymmärrä kerta kaikkiaan yhtään mitään siitä, mitä hänet on pantu johtamaan.

Totuus taitaa olla siellä jossain eli aivan muuta. Kokkinen on ollut alusta asti tietoinen siitä, ettei metro synny luvatulla hinnalla eikä valmistu luvatussa ajassa. Siitähän on jo vuosia ja monta sataa miljoonaa, kun metron piti olla valmis. Mutta miksi turhaan ottaa vaivakseen metroa kuolaavien poliitikkojen kiukkua kertomalla heille, että he ovat uskoneet kaiken, mitä heille metrosta on valehdeltu. Että nyt pitäisi herätä metrounesta todellisuuteen. On helpompi olla kertomatta sitä, mitä ei haluta kuulla. Aika hoitaa sen kertomisen kuitenkin joskus myöhemmin.

Suuresta metrojuhlasta jäi jäljelle vain junien lyhentäminen, lyhyemmät vuorovälit ja lyhennetty liikenne. Puolet junista jää Kamppiin, eli nyt saa vaihtaa myös metrosta metroon. Näin palvelu kehittyy! Edes uusia junia ei tullut liikenteeseen. Tosin parempi niin. Vanhat junat ainakin toimivat, kun ovat toimineet tähänkin asti. Erityisesti ne kaikkein vanhimmat. Eihän uusissa junissa ole mitään uutta, vaan ne ovat täysin 70-lukulaisia kovine muovipenkkeineen.

Ja velikerho tietenkin jatkaa hymistellen. Kaikki on pielessä, mutta mikään ei muutu. Sama porukka jatkaa tekemällä samoja virheitä. Kohta taas poliitikot heristävät muodon vuoksi sormeaan ja antavat veronmaksajien rahaa jälleen lisää sata miljoonaa. Metrokatastrofin jatketta odotellessa, sillä sössiminen jatkuu tulevat vuodet kohti Kivenlahtea.

Vientineuvos Valtanen

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Kiltti metroherra huolehtii Teidän turvallisuudestanne

TIEDON PIMITTÄMINEN Turvallisuutta käytetään hyväksi milloin minkäkin kyseenalaisen asian ajamiseksi. Turva-argumentilla pyritään saamaan kontakti kansalaisen primitiiviselle alueelle: turvallisuushakuisuuteen, joka on olemassa kaikissa elävissä olennoissa. Turvallisuuskortilla kansalainen voitetaan puolelle, ja kansalainen ei huomaa, mistä oikeasti on kyse.

Nyt Espoossa on toistuvaa tarvetta selittää surullisenkuuluisan Länsimetron viivästystä jotenkin. Siis sen metron, joka maksaa laskutavasta riippuen kaksin-kolminkertaisen hinnan verrattuna lobbauspuheisiin, ja jolla hinnalla saadaan selvästi huonompi metro kuin mitä lobattiin.

Turvallisuus. Mikä ihana tekosyy. Sitä hoetaan nyt joka tiedotteessa, jotta itkuinen kansa saataisiin hytkähtelemään liikutuksen jälkitärähtelyistä - Länsimetron raju viivästyminen onkin meidän parhaaksemme. Hy-hyyyyy!

Ihana metrosetä on tarkoittanut vain hyvää, vaikka onkin kyllä unohtanut kertoa puolen vuoden viivästyksestä ajoissa kenellekään. Sen seurauksena on jouduttu perumaan jo alkaneet markkinointikampanjat, ja etsimään viime hetken paniikissa korvaavia joukkoliikenneratkaisuja.

Mutta tärkeintä on turvallisuus. Niin sanotaan toinen toistaan seuraavissa tiedotteissa.

"Matkustajaliikenteen aloittamista on lykättävä siihen saakka, että käytössä on turvallinen ja toimiva metro. On äärimmäisen valitettavaa, että tästä väistämättä koituu haittaa. Turvallisuus on kuitenkin tärkein", setä kertoi meille 21.6. HKL:n tiedotteessa.

Viikkoa myöhemmin setä halailee meitä jälleen:

"Kaikkien hankkeessa mukana olevien yhteinen tavoite on saada turvallinen ja toimiva metro liikenteelle mahdollisimman nopeasti", setä sanoo 29.6. HSL:n tiedotteessa.

Kuule metroherra.

Sinun hommasi oli saada aikaiseksi se turvallinen ja toimiva metro 15.8.2016 mennessä. Sinun johtamasi projekti on kuitenkin kuukausitolkulla myöhässä. Se ei johdu millään tavalla turvallisuudesta, vaan siitä, että te siellä metrokonttorissa olette suunnitelleet projektinne väärin. Turvallisuus kuuluu hintaan, eikä ole mikään extra, jota metroherra ei mitenkään voinut laittaa projektinsa to do -listaan.

Halpamaista.

Sisar H. V.