tiistai 5. toukokuuta 2020

Junamonopolilla on kova hinta


Tänään vihdoin nähtiin vuosikymmenten väännön tulos ja saatiin selville VR:n monopolin hinta suomalaisille veronmaksajille. HSL kertoo tiedotteessaan, että VR saa pääkaupunkiseudun lähijunaliikenteestä tulevien 10 vuoden aikana 275.000.000 euroa vähemmän rahaa kuin jos monopoli olisi jatkunut.

Onko verorahojen 275 miljoonan säästö paljon vai vähän? HSL:n mukaan hintataso on laskenut 40 % vain viidessä vuodessa. Eli lähes puolet, joten 275 miljoonaa on tässä tapauksessa todella paljon.

Käytännössä VR:n monopoli Suomen henkilöjunaliikenteessä ei kuitenkaan vieläkään murtunut. Koska VR voitti kilpailijansa. Mutta oikeastaan voitto oli veronmaksajille vielä parempi kuin jos kilpailun olisi voittanut joku muu. Sillä nyt VR ei pääse selittämään, että se joku muu tarjosi halvemmalla, koska sen palvelu on huonompaa kuin VR:n palvelu.

Vai myöntääkö VR nyt, että se ajaa lähijuna olematta turvallinen, täsmällinen ja muutenkaan laadukas?

Maan hallituksen hallitusohjelmassa on lupailtu VR:lle jopa verovapautta. Mutta VR:n monopoliasemaan liittyvät jatkopäätökset piti tehdä sen perusteella, mitä opitaan HSL:n kilpailutuksesta.

Hallitus ei kuitenkaan odotellut HSL:n kilpailutuksen tulosta. Jo maaliskuussa liikenneministeriö ilmoitti koronahälinän viedessä uutistilan ja ministereiden ajan, että junaliikenteen ostot tullaan tekemään VR:n kanssa suoraan ilman kilpailutusta. Hämeen Sanomat lienee ainoa media, joka mainitsi asiasta julkisuudessa. Ja kysyi myös monopolin jatkamisen laillisuudesta oikeusoppineilta, ei VR:n johdolta, kuten liikenneministeriö.

Ministeriö ei kerro suorahankintailmoituksessaan hankinnan laajuutta. Valtion budjetti kertoo, että puhutaan vuosittain yli 30 miljoonasta eurosta. Se on noin kolmannes valtion joukkoliikennerahoituksesta. HSL:n kilpailutuksen perusteella 9-vuotinen monopolisopimus maksaa veronmaksajille liikaa noin 128.000.000 euroa.

HSL:n kilpailutus on nyt ratkaistu. Kokemus siitä on, että monopoli maksaa ja paljon. Vai eikö 128 miljoonaa euroa olekaan Suomen hallitukselle paljon, kun se on sentään vähemmän kuin 275 miljoonaa, joka on monopolin hinta pelkästään pääkaupunkiseudulla?

Vientineuvos Valtanen

maanantai 4. toukokuuta 2020

Lehdistö ja sen vapaus


Eilen oli kansainvälinen lehdistön vapauden päivä. Jotkut nimittävät sitä myös sananvapauden päiväksi, vaikka sananvapaus ja lehdistön vapaus eivät ole ollenkaan sama asia.

Eilen Helsingin Sanomat mainosti kahdella sivulla lehdistön vapautta korona-teemalla. Tänään Helsingin Sanomat mainostaa sivun kokoisella ilmoituksella, miten 15 suomalaista sanomalehteä on menettänyt vapautensa. Sillä Hesarin omistama mediakonserni on ostanut nämä lehdet, ja ne ovat nyt osa Sanoma-konsernia ja siten osa Hesaria.

Lehdistöä voi pitää vapaana ja siten voi pitää aiheellisena juhlia lehdistön vapautta. Vaikkapa sillä, että lehdellä on vapaus ostaa muita lehtiä ja muodostaa vahvoja blokkeja hallitsemaan sitä, mistä ihmisille kerrotaan ja mistä ei kerrota. Mutta todellisuudessa vapaata lehdistöä tuskin on missään.

Kaikilla lehdillä ja viestinnän välineillä on joku, joka maksaa siitä, että lehti on olemassa. Koska lehti ei synny ilmaiseksi, ei edes sähköisenä. Toimittajan työ vie aikaa ja toimittajan on tultava toimeen eli saatava käyttämästään ajasta toimeentulonsa, siis rahaa.

Halu maksaa lehdestä kytkeytyy siihen, mitä lehti kirjoittaa. Yksityinen ihminen ei maksa eikä lue edes ilmaiseksi lehteä, jonka jutut eivät ole hänen mieleensä. Mainostaja ei osta mainostilaa lehdestä, jonka jutut eivät mainostajaa miellytä. Puolue tai valtio maksaa toimittajille, jotka tekevät lehteä, joka pönkittää puolueen tai valtion valtaa.

Lehden kustantajien intressien lisäksi lehdistön harjoittamaa sananvapautta ja totuutta rajoittaa lehden sisältä sen toimitus. Toimittajat ovat ihmisiä, joilla on omat mielipiteensä ja poliittiset asenteensa. Pahimmillaan toimittajat eivät edes ymmärrä, miten he harjoittavat omaa propagandaansa.

Internet ja sosiaalinen media eivät ole muuttaneet vaan ehkä pahentaneet tilannetta. Ei tarvitse olla mediamiljonääri tai valtio julkaistakseen jotain internetissä. Mutta jos on mediamiljonääri tai valtio, internetin kautta on helpompi harjoittaa propagandaa ja valehdella kuin painamalla tekstiä paperille. Sillä tunnettuisuus ostetaan rahalla ja saavutetaan rahalla ostetulla osaamisella. Tämän todistavat parhaiten rapakon takaiset viime presidentinvaalit ja lähempänä Eurooppaa Brexit.

Jos lehdistön vapaus johtaisi sananvapauteen ja totuuteen, tätä blogia ei olisi olemassa. Sillä silloin ei olisi tarvetta kertoa siitä, mistä ”vapaalla” lehdistöllä on vapaus olla kertomatta.

Jos lehdistön vapaus johtaisi sananvapauteen ja totuuteen, tätä blogia ei olisi tarve kirjoittaa nimimerkeillä. Sillä totuuden sanominen ei merkitsisi virkakieltoja ja laissa kiellettyä työsyrjintää.

Vientineuvos Valtanen

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Velikerhon maksun aika


Antti Rinteen pääministeripesti päättyi eilen lyhyempään kuin pahimmatkaan skeptikot osasivat odottaa. 181 päivää ei ole heikoin tulos vuodesta 1970 lähtien. Mutta velikerhoa ei voi olla harmittamatta se, että heidän parjaamansa Sipilän hallitus on 1470 päivällään puoleen vuosisataan pitkäikäisin.

Arvioin puoli vuotta sitten, ettei Hyväveli-media tule kiusaamaan omaa hallitustaan. Eikä ole tullut. Sen sijaan media on paljastanut leppymättömän pitkävihaisuutensa. Iltalehti syyttää hallituksen kaatumisesta entistä pääministeriä. Syyksi on kaivettu myös SDP:n 16 vuoden takainen näytelmä, jossa SDP vaihtoi Keskustan pääministerin, minkä Keskusta nyt kosti.

Punavihreiden toimittajien näyttää olevan mahdotonta myöntää, että punavihreän hallituksen pääministerin eron takana ovat pääministerin omat teot. Syyllinen on keksittävä jostain muualta. Vaikka tyytymättömyyttä pääministeriin on ollut kaikissa hallituspuolueissa, pääministerin oma puolue mukaan lukien, ainoa syylliseksi kelpaava taho on Keskusta, joka ei ole vihervasemmistolainen puolue.

Populismin aika antaa velimediallekin tilaa keksiä salaliittoteorioita, kuten Sipilä tai Jäätteenmäki. Entäpä jos salaliitto onkin paljon lähempänä? Paljon paremmat syyt kostaa ja kaataa Rinne on niillä, jotka Rinne on SDP:ssä jyrännyt. Tavallinen syyllinen on se, joka teosta hyötyy.

Suurin Rinteen erosta hyötyvä puolue on SDP itse, kun sen kannatus on huvennut Rinteen hallituksen aikana samaan sarjaan Keskustan kanssa. Henkilöinä hyötyvät ne, jotka havittelevat Rinteen paikkaa pääministerinä. Keskusta on pikemmin häviäjä, kun se auttaa SDP:tä saamaan kannatuksensa käännetyksi kasvuun.

Maksun aika tuli ay-veljille. Ne saivat vaalirahoituksellaan puoleksi vuodeksi hallitusvallan, mutta eivät ymmärtäneet, että maan hallitus ei ole etujärjestö ja pääministeri ei ole edunvalvontajohtaja. Ei ole ihme, ettei kehuttu hallitusohjelma ole edennyt toteutukseen millään myönteisellä tavalla.

Sekä hallituksen että velimedian pääjuttuina on pyörinyt erikoinen sirkushuvi, valtionyhtiöiden johtajien pompottaminen ja syyttäminen. Tikun nokkaan nostetaan syytettäväksi johtajia, joista ikään kuin yllättäen paljastuu, että heillä voi olla jopa miljoonan vuositulot ja he toimivat maksimoidakseen yhtiön voitonteon. Onhan se yllätys, kun hallituspuolueet ovat olleet itse edellisten hallitusten aikana johtajia tavoitteineen ja sopimuksineen palkkaamassa. Mutta onpahan populistista uutisviihdettä, ettei tarvitse hallitukselle ikävistä asioista kertoa.

Varaehdokas Lahtinen

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Velikerho taas vallassa

Velikerho hävisi edelliset eduskuntavaalit vuonna 2015, mutta nyt se on palannut valtaan. Velikerho ei voittanut vaaleja, mutta se voitti hallitusneuvottelut. Niinpä Suomi palaa menneisyyteen, jossa kansanvalta on ulkoistettu ammattiliitoille ja muille edunvalvojille. Ja media on vallanpitäjien kontrollissa. Ja vallanpitäjät ovat rahoittajiensa kontrollissa.

Tämä kaikki vahvistui torstaina, kun hallituspuolueiden äänillä myös oppositio joutui hyväksymään hallitusohjelman. Asiallisesti velikerhon hallitus ja sen ohjelma syntyivät jo keskiviikkona 5.6., kun Keskusta siunasi osallistumisensa hallitukseen. Sillä Keskustan kanta oli sekä välttämätöntä mutta myös riittävää sille, että demareiden johtama hallitus syntyi. Tämä käy selväksi hyvin päivän Hesarin kolmen aukeaman jutusta, jossa kerrotaan hallitusneuvottelujen kulku demareiden silmin.

Vielä oikeammin voi todeta, että velikerhon hallitus varmistui jo vaali-iltana, kun al-Taeen äänien tuella oli varmistunut demareiden yhden paikan enemmistö suurimpana eduskuntapuolueena. Sillä olihan demareiden puheenjohtaja jo ennen vaaleja kertonut, että hän haluaa hallitukseen Keskustan kanssa. Siitä huolimatta tai juuri siksi, että galluppien perusteella Keskustan kannatus oli pohjakosketuksessa.

Hesarin juttu osoittaa myös Hyväveli-median aseman. Velimedialla on jälleen suora yhteys velikerhon hallitukseen. Ja toisinpäin. Tällä hallituksella ei tule olemaan ongelmia lehdistön kanssa. Pääministeriä ei tulla herjaamaan eikä ikäviä asioita julkaista tarkistamatta, jos pääministeri ei vaikkapa puoluevaltuuston kokouksen vuoksi pysty päivystämään toimittajan puheluita. Televisiossa hallituksen mediavalta näkyy naamasta. Toimittajat eivät pysty peittämään iloaan omasta hallituksestaan. Punaisten mekkojen käyttökin on loppunut, kun vaalit ovat nyt ohi ja hallitus koossa.

Valtakunnassa siis taas kaikki hyvin. Ainakin vähän aikaa, ennen kuin tulee maksun aika. Vaikka todennäköinen ratkaisu on, että miljardilupaukset rahoitetaan velalla. Ainakin niin kauan kunnes EU:n velkarajat tulevat vastaan. Sen jälkeen siirrytään syömään tavallisen kansalaisen lautaselta. Verojen korottamiset ja lupausten toteuttamatta jättämiset eivät ole leikkauksia. Mutta eihän näistä mitään haloota nouse, koska Hyväveli-media ei revi näistä isoja otsikoita eikä uutisten pääjuttuja.

Varaehdokas Lahtinen

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Velikerhon hallitusneuvottelut

Kuten on sovittu, Säätytalolla käydään hallitusneuvotteluja ay-veljien johdolla. Entinen ammattiyhdistyspomo on kutsunut vanhat kaverinsa kirjoittamaan hallitusohjelmaa. Erityisesti niitä osia, jotka ammattiyhdistysliike haluaa mieleisikseen. Lisäksi Säätytalolla ovat lobbausfirmojen edustajat, jotka rahasta edistävät mitä vain mitä asiakkaat tahtovat.

Edellisissä hallitusneuvotteluissa tämä hyvien veljien hallitusohjelmaperinne katkaistiin. Lobbareita ja etujärjestöjä ei Säätytalolle päästetty. Asiasisällöstä vastasivat virkamiehet, joilla on edes virkavastuu totuuden puhumisesta. Ainakaan he eivät ole jäävejä, sillä virastot eivät harjoita liiketoimintaa ja tavoittele osinkoja ja bonuksia. Eivätkä virastot ole etujärjestöjä, joiden tavoite ei ole yhteinen etu vaan päinvastoin, jonkin ryhmän etu yhteisen edun kustannuksella.

Kaverinsa Säätytalolle kutsunut pääministeriehdokas närkästyi julkisuudesta ja selitti, että ay-väki edustaa Säätytalolla vain puoluetta, ei edunvalvontaa. Näyttääkin siltä, että pääministeriehdokas ei edes ymmärrä, mitä jääviys tarkoittaa. Ainakaan silloin, kun se koskee hänen ja hänen kavereidensa etuja.

Ilmeisesti etujärjestöstä tullut pääministeriehdokas ei ymmärrä sitäkään, että puolue ei ole etujärjestö. Tai ehkä siinä onkin selitys. Pääministeriehdokas puhuu aivan totta sanoessaan ay-pomojen edustavan puoluetta, jos puolue onkin ammattiyhdistysten etujärjestöpuolue.

Hallitusneuvotteluista oppositioon tiputettu Kokoomus arvostelee myös velikerhon hallitusneuvotteluita. Arvostelulle antaa uskottavuutta se, että edellisissä neuvotteluissa Kokoomus oli mukana ja noudatti edellisen pääministerin periaatetta katkaista etujärjestöjen ja lobbareiden pääsy hallitusneuvotteluihin. Emme kuitenkaan tiedä, miten Kokoomus olisi suhtautunut pääministeriehdokkaan toimintatapaan, jossa Kokoomusta lähellä olevien etujärjestöjen ja yritysten edustajat olisi myös kutsuttu Säätytalolle.

Kokoomuksen uskottavuutta nakertaa myös puolueen toiminta viime vaalikauden aikana. Kokoomus ajoi vahvasti terveysalan firmojen etua. Terveysfirmat ovat lujittaneet suhteensa Kokoomukseen värväämällä johtajikseen näkyviä kokoomuspoliitikoita, jotka ensin olivat petaamassa firmoille markkinoita julkisen hallinnon puolella.

Lobbausta puolustellaan sillä, että lobbareilta tietämättömät poliitikot saavat tietoa. Selitys ei kelpaa. Lobbareiden tieto on yhtä hyvää kuin kaiken ostetun mainonnan sisältämä yksipuolinen kehuminen. Julkiseen hallintoon kuuluvat virastot siksi, että poliitikot eivät ole asiantuntijoita, vaan arvovalintojen tekijöitä. Virastot ovat vastuussa luotettavan tiedon välittämisestä poliitikoille.

Virastojen tarkoitus on, että poliitikoilla on arvovalintojen tekemiseksi käytössään totuudenmukainen tieto. Lobbareiden ja etujärjestöjen tavoite on vastakkainen. He tarjoilevat yksipuolista tietoa, joka jo yksipuolisuutensa vuoksi on totuudenvastaista. Lobbarin totuus voi olla totta, mutta ei koko totuus. Lisäksi yksipuolisenkin tiedon sisältö voi olla totuudenvastaista, sillä lobbareilla ja etujärjestöillä ei ole vastuuta väitteistään.

Säätytalon neuvottelut jatkuvat velikerhon voimalla. Vain yksi lobbari käveli ulos. Jos kaikki lähtisivät, rakenne romahtaisi. Ja se osoittaa, että neuvottelut perustuvat aivan tarkoituksella velikerhon osallistumiseen. Pääministeriehdokas on halunnut, että parissa viikossa tehdään sellainen määrä tekstiä, ettei sitä voi tehdä kuin kokoamalla lobbareiden ja etujärjestöjen mieleiset vaatimukset yhteen.

Vientineuvos Valtanen

maanantai 6. toukokuuta 2019

Äänestäjän kuluttajansuoja ja al-Taee

Heti kun eduskuntavaalien tulos oli selvinnyt, selvisi myös, että osa valituista kansanedustajista asettuu ehdolle eurovaaleihin. Ei ollakseen haluttomia kansanedustajiksi eikä pyrkiäkseen europarlamenttiin, vaan keräämään ääniä puolueen vaalilistalle ja sen muille ehdokkaille. Tietenkin näin kannattaa toimia, koska eduskuntaan valitut ovat juuri keränneet vaaleissa eniten ääniä, niin kai he keräävät ääniä seuraavissakin vaaleissa.

Ehdokkaita asettavat puolueet hurskastelevat selittämällä, että eihän äänestäjän tarvitse äänestää ehdokasta, joka on ilmoittanut, ettei äänistään huolimatta ota paikkaa vastaan, jos tulee valituksi. Jos puolueet oikeasti ajattelisivat näin, ne eivät asettaisi vale-ehdokkaita.

Mutta vielä törkeämpää äänestäjien kuluttajansuojan rikkomista on SDP:n toiminta ehdokkaan ja kansanedustajan al-Taeen kanssa.

Al-Taeen rasistiset Facbook-kirjoitukset tulivat ensi kerran julkisuuteen marraskuussa 2018. Eli kuukausia ennen eduskuntavaalien ehdokaslistojen jättämistä vaalilautakunnalle. Al-Taee vakuutti silloin STT:lle, että väitetyt kirjoitukset ovat mustamaalausta. Ikävän julkisuuden välttämiseksi kaikki puolueet selvittävät tällaiset taustat hyvin tarkkaan ennen lopullista ehdokkuutta. Joten kirjoitukset eivät tulleet SDP:lle yllätyksenä vaalien jälkeen.

SDP otti kuitenkin tietoisen riskin ja päätti vaieta kirjoituksista menestyäkseen vaaleissa. Al-Taee oli ilman menneisyyttään kärkiehdokas. Se tarkoittaa tuhansia ääniä, mikä al-Taeen kohdalla myös toteutui.

SDP:n kannattaa ottaa tällainen riski. Samasta syystä kuin puolueet haalivat listoilleen julkkiksia ja vale-ehdokkaita. Puolue tarvitsee ääniä, ei henkilöitä. Äänet käytetään puolueen todellisten vallanpitäjien vallan pönkittämiseen. Hankalia ehdokkaita ei tarvitse ottaa mukaan eduskuntaryhmän johtoon, valiokuntiin eikä ministereiksi. Pahimmassa tapauksessa ongelmat voidaan vaikka vaihtaa varaehdokkaiksi.

SDP:n manööveri al-Taeen kanssa onnistui täydellisesti. Se saattoi jopa ratkaista vaalien voittajan.

On aivan ilmeistä, että al-Taee turvasi SDP:lle yhden paikan enemmistön eduskunnassa. Erityisesti al-Taeen kirjoituksista vaikeneminen oli SDP:lle onnistunut ratkaisu. Jos kirjoitukset olisi käsitelty ennen vaaleja mutta ehdokasasettelun jälkeen, al-Taeen oma äänisaalis olisi jäänyt saamatta. Mutta lisäksi ikävä julkisuus olisi vienyt SDP:ltä yleisesti kannatusta, eli myös muiden ehdokkaiden ääniä olisi valunut muihin puolueisiin. On laskettu, että SDP:n viimeinen paikka oli kiinni alle 6000:sta äänestä. Se on kiusallisen lähellä al-Taeen henkilökohtaista äänimäärää 4264 ääntä.

Nyt ei SDP:lle ole enää väliksi, että yhden kärkiehdokkaan menneisyys tulee julki. Vaikka al-Taee eroaisi eduskunnasta, hänen SDP:lle keräämänsä äänet pysyvät. SDP:n paikkamäärä ei vähene, tilalle tulee vain toinen SDP:n ehdokas. Heikosti ääniä itse kerännyt pääministeriehdokas Rinne saa edelleen käyttää valtansa perustana al-Taeen valheella SDP:lle keräämää äänisaalista.

Äänestäjiä ei ole pettänyt vain ehdokas ja puolue, vaan myös jälleen kerran lehdistö. Kun tieto al-Taeen kirjoituksista tuli uudelleen julkisuuteen heti vaalipäivän jälkeen, tieto on ollut toimituksissa jo ennen vaalipäivää. Jo viime marraskuusta lähtien. Vaikka asia oli päätetty tuoda julkisuuteen uudelleen, niin ei kuitenkaan tehty ennen vaaleja. Miksi?

Ennen vaaleja pengottiin mediassa muiden ehdokkaiden vuosien takaisia kirjoituksia. Mutta ei al-Taeen kirjoituksia. Oliko SDP:tä sympatisoivien toimittajien voimalla päädytty siihen, että ”on sovittu” ettei hämmennetä julkisuutta ennen vaalipäivää, jotta kampanjointi menee siten, kuin toimittajat ja toimitukset olivat suunnitelleet. Hyvällä tavalla median hallinnassa ja ohjailussa.

Koko tapauksen kruunaa se, että al-Taee jäi sairaslomalle myönnettyään valehtelunsa. Ja SDP ilmoitti, että asia on näin loppuunkäsitelty. Al-Taeeta ei voinut enää haastatella. Siten asian pyörittely julkisuudessa loppui ja SDP ja Rinne saivat rauhan käyttää valheella saamaansa valtaa hallitusneuvotteluissa.

Meillä on opittu maailmalla yleinen tapa voittaa vaalit valheella. Se on mahdollista, koska politiikassa ja vaaleissa ei ole kuluttajansuojaa.

Varaehdokas Lahtinen

tiistai 19. maaliskuuta 2019

15 vuotta Konginkankaasta, sama voi tapahtua edelleen

15 vuotta sitten tapahtui Suomen pahin tieliikenneonnettomuus. Paperirullia kuljettava rekka liukui jäällä vasten bussia. 23 nuorta ihmistä kuoli. Kuorma-autoyhdistelmässä oli 4 tonnia liikaa painoa. Silti kuorma ei olisi täyttänyt edes yhtä junanvaunua, joka olisi voinut viedä paperirullat Kemin tehtaalta Sompasaaren Satamaan Helsinkiin. Ilman riskiä jäästä.

Käräjäoikeus tuomitsi tapahtumaan syylliseksi rekan kuljettajan. Hovioikeus vahvisti tuomion, korkeimpaan oikeuteen ei tuomiosta valitettu. Tuomio tuli, vaikka kuljettajalla ei ollut mitään keinoja estää tai välttää onnettomuus. Onnettomuustutkintakeskus (OTKES) pohti vain sitä, miten voitaisiin vähentää tieliikenteen riskejä siitä, että ajetaan olosuhteissa, joissa ei voi ajaa turvallisesti.

Onnettomuuden käsittelystä puuttui kokonaisnäkemys.

Käräjäoikeudessa juristit kiistelivät siitä, onko jäällä olevan rekan nopeus liian suuri vai ei. Koska jos se on liian suuri, laki tekee kuljettajasta syyllisen. Jos nopeus ei ollut liian suuri, sitten kyse on ”vain” onnettomuudesta, eikä ketään voikaan syyttää. Juristit eivät tykänneet kuultavasta asiantuntijasta, joka totesi, että rekan liukuminen jäällä ei ollut kiinni nopeudesta. Rekka olisi lähtenyt liukumaan paikaltaankin. Siis nopeudesta nolla.

Mitä siis kuljettaja olisi voinut tehdä onnettomuuden estämiseksi? Mutta kuljettajasta tehtiin syyllinen. Yhden uhrin omaiset penäsivät vastuuta siitä, miksi tällaisia kuormia kuljetetaan maanteitse, kun junakin on tarjolla. Tämän pohdinta ei kuulunut tieliikenteen onnettomuuteen, jossa kiinnostaa vain, voidaanko tuomita kuljettaja.

OTKES teki ansiokasta työtä tieliikenteen ongelmista, mutta tehty työ ei ratkaise kysymystä siitä, miten tällainen onnettomuus voidaan varmasti estää tulevaisuudessa. Tehtyjen suositusten täydellinen toteuttaminen ei poista samanlaisen onnettomuuden mahdollisuutta, koska hallinnollisilla tai teknisillä ratkaisuilla ei voi kiertää fysiikan lakeja.

Kaikki kunnia Onnettomuustutkinnan perusteelliselle työlle siitä, miksi paperirullarekka törmäsi bussiin ja miksi törmäys ja paperirullat tappoivat 23 ihmistä. OTKES selvitti, ettei tuollaista kuormaa ja rekkaa olisi pitänyt ajaa vallinneissa olosuhteissa ollenkaan. Mutta ei mainitse onnettomuuden syynä sitä, että ajettiin rekkaa, jota ei voinut turvallisesti ajaa.

Oikeuslaitos ei ansaitse mitään kunniaa siitä, että se tuomitsi fysiikan lakien vastaisesti rekan kuljettajan syylliseksi 23 ihmisen kuolemaan. Vaikka kuljettajalla ei ollut mitään keinoa estää tapahtunutta. Ja oikeuslaitos syrjäytti täysin onnettomuuden todelliset syyt siitä, että rahtia kuljetetaan maanteillä olosuhteissa, joissa turvallinen kuljettaminen ei ole mahdollista. Ja näin tehdään, vaikka maantiekuljetus ei ole mitenkään välttämätön.

Kokonaisnäkemystä ei edes haluta pohtia, koska:
•    Autoilun vapaus on tärkeämpää kuin ihmisten henki.
•    Kuorma- ja linja-autoalan liiketoiminta on tärkeämpää kuin ihmisten henki.
•    VR:n monopoli rautatieliikenteessä on tärkeämpää kuin ihmisten henki.

Koska julkisuudessa ei 15 vuoteen ole kyetty sanomaan ääneen sitä, miten 23:n ihmisen kuolema olisi voitu estää tai miten tällainen onnettomuus voidaan estää tulevaisuudessa, täytyy se kertoa nyt tässä.

1.
23 ihmisen kuolema olisi estynyt, jos Kemin paperitehtaan paperirullat olisi kuljetettu Sompasaaren satamaan rautateitse.

2.
23 ihmisen kuolema olisi estynyt, jos jäätyneellä tiellä ajaminen olisi yksiselitteisesti kiellettyä ilman sellaisia renkaita, joiden liukuesteet takaavat tarvittavan kitkan kaikenlaisessa mahdollisessa jäässä.

3.
23 ihmisen kuolema olisi estynyt, jos busseilta edellytettäisiin sellainen korin rakenne, että se suojaa kaikissa tieliikenteen olosuhteissa bussin sisällä olevat matkustajat. Samalla tavoin, kuin raideliikenteen matkustajavaunuilta vaaditaan ja kuten ne myös toimivat.

4.
23 ihmisen kuolema olisi estynyt, jos kuorma-autoilta edellytettäisiin sellainen kuormatilan rakenne ja kuorman sidonta, että kuorma ei onnettomuustilanteessakaan aiheuta lisävahinkoa. Samalla tavoin, kuin raideliikenteen tavaravaunuilta ja niiden kuormaukselta edellytetään.

5.
23 ihmisen kuolema olisi estynyt, jos tieliikenteessä edellytettäisiin, että ajaminen on sallittua vain silloin, kun ei ole epäilystä siitä, ettei ajaminen ole turvallista. Kuten toimitaan rautatieliikenteessä, jossa junien kulku on sallittu vain silloin, kun on varmuus siitä, että kulku on turvallista. Jos varmuutta ei ole, juna ei kulje.

6.
23 ihmisen kuolema olisi estynyt, jos liikennöintiolosuhteiden havainnointia ei olisi jätetty tehtäväksi ihmiselle, jolla ei ole edellytyksiä havaita kaikkia merkittäviä asioita eikä myöskään edellytyksiä tehdä mitään ongelmatilanteiden välttämiseksi. Siis jos olisi toimittu, kuten toimitaan rautatieliikenteessä, jossa radanpitäjä ja liikenteenohjaus selvittävät liikenneolosuhteet ja vastaavat siitä, että kuljettaja voi ajaa junaa turvallisesti.

Miksi mitään kuudesta yllä olevasta kohdasta ei ole toteutettu ja 23 ihmistä kuoli?

1.
Siksi, että rautatiemonopolissa oleva valtion täysin omistama yhtiö möi asiakkaalleen mieluummin maantiekuljetuksia kuin rautatiekuljetuksia. Eikä asiakkaalla ollut valinnan varaa, koska ei ollut mahdollisuutta pyytä tarjousta turvallisesta junarahdista joltain toiselta junayritykseltä. VR:n monopoli on tärkeämpi kuin ihmisten henki.

2.
Siksi, että vaarallisten liikennöintiolosuhteiden kuten jäällä ajamisen kieltäminen ei ole kivaa, kun autoilua ei saa rajoittaa. Alijäähtynyt vesisade ja tavallinen vesisade pakkasen puolella olevaan tienpintaan on aina ja milloin vain mahdollista Suomen ilmastossa. Silti ei edellytetä, että busseissa ja rekoissa on edes nastat. Yhteiskunta ei halua ottaa vastuuta jäätyneen tien vaarasta, vaan julkinen valta ja kansanedustajat pesevät kätensä sillä, että jäällä ajaminen ilman kitkaa on kuljettajan oma asia. Autoilijan vapaus on tärkeämpää kuin ihmisten henki.

3.
Siksi, että turvallinen bussin korirakenne tekee bussista kalliin, vähentää bussin matkustajamäärää ja lisää bussin käyttökustannuksia. Turvallinen bussi on haitta bussiyrittäjien liiketoiminnalle. Liiketoiminta on tärkeämpää kuin matkustajien henki.

4.
Siksi, että turvallinen kuorma-auton kuormatila tekee kuorma-autosta kalliin, vähentää hyötykuorman määrää ja lisää kuorma-auton käyttökustannuksia. Turvallinen kuorma-auto on haitta kuorma-autoyrittäjän liiketoiminnalle. Liiketoiminta on tärkeämpää kuin ihmisten henki.

5.
Siksi, että ei ole kivaa, että teillä ei saa ajaa aina kun haluaa ja niin kovaa kuin uskaltaa. Siksi tieliikennettä saa rajoittaa vain äärimmäisessä hädässä. Kuten Konginkankaalla raivauksen ajaksi sitten, kun paperirullarekka oli surmannut 23 ihmistä. Autoilijan vapaus on tärkeämpää kuin ihmisten henki.

6.
Siksi, että tieliikenteen tekeminen turvalliseksi teiden liikennekelpoisuuden valvonnalla ja liikenteen ohjauksella samalla tavalla kuin rautateillä on liian kallista. Ihmishengelle on olemassa rahallinen arvo. Tilastollisesti Konginkankaan tapaisia onnettomuuksia tapahtuu niin vähän, että ihmisen kuoleman hinnalla laskien tulee halvemmaksi antaa ihmisten kuolla kuin estää heidän kuolemansa.

Kaikkea edellä kirjoitettua voi kuvailla siten, että turvallisuuden nollatoleranssia edellytetään muussa liikenteessä, mutta ei tieliikenteessä.

Turvallisuuskulttuurin lähtökohta lentoliikenteessä, vesiliikenteessä ja rautatieliikenteessä lähtee tavoitteesta, että onnettomuuksia ei tapahdu ja kukaan ei kuole. Vain tieliikenteessä ajatellaan niin, että riittää, kunhan ei tule liian monta onnettomuutta eikä kuole liian monta ihmistä.

Mikä on liian monta kuollutta. Ei ainakaan 23, koska mikään ei estä uutta konginkangasta.

Tieliikenteessä muu on tärkeämpää kuin ihmisten henki.

Eikä yhteiskuntamme anna kansalaisille tässä asiassa valinnan vapautta.

Vientineuvos Valtanen

perjantai 28. joulukuuta 2018

Metroveljet käräjillä, ei kiinnosta

VALEHTELU  Helsingillä ja Siemensillä on parin sadan miljoonan euron riita. Sitä luokkaa ovat kummallakin vaatimukset korvauksena siitä, että Helsinki halusi Siemensin muuttamaan Helsingin metron kuljettajattomaksi. Eikä siitä tullut mitään, koska siitä ei olisi voinut tulla mitään. Kauppasopimuksilla kun ei voi muuttaa luonnonlakeja, vaikka ihmisten säätämiä lakeja voidaankin aina sopia kierrettäväksi.

Metrokäräjillä automaattimetrosta puhutaan ehkä ensi kertaa totta. Ainakin Helsingin toimesta. Ja ainakin periaatteessa. Sillä toisin kuin julkisessa päätöksenteossa, käräjillä laki velvoittaa todistajia puhumaan totta. Ja tähän asti kuultu osoittaa, että pääasiassa Helsingin virkamiehet ja poliitikot ovat automaattimetrosta valehdelleet. Kuin myös lehdistö toistaessaan tosina sitä, mitä metroveljet ovat kertoneet.

Automaattimetro myytiin poliitikoille väittämällä, että metro muuttuu aluksi kymmenien miljoonien ja myöhemmin yli kahden sadan miljoonan euron hankkeella halvemmaksi kuin kuljettajien ajama metro. Joulun alla kuultiin HKL:n automaattimetroprojektiin palkkaamaa saksalaista konsulttia. Hän todisti vääräksi suunnilleen kaiken sen, mitä poliitikoille oli automaattimetrosta luvattu.

Että konsultti Schütte kertoi nyt, että automaattimetro on kalliimpi ja vaatii enemmän henkilökuntaa kuin kuljettajametro, ei tarkoita sitä, että Schütte olisi kertonut sen HKL:lle 15 vuotta sitten. Mutta vaikka olisikin, sillä tuskin olisi ollut mitään merkitystä. Sillä eihän ole ollut merkitystä muullakaan automaatin kritiikillä.

Kritiikkiä automaattimetrosta esittivät mm. HKL:n oma metrojohtaja, muutama kaupunkisuunnitteluviraston virkamies ja ulkopuolinen alan asiantuntija tai harrastaja. Internetistä löytyy edelleen alun perin vuonna 2002 ja viimeksi 2009 päivitetty sivu, joka kertoi siis 10 vuotta sitten sen, minkä ainakin Helsingin käräjäoikeus uskoo nyt saksalaisen professorin kertomana.

Metrofarssille kuvaavaa on, että kaupungille näin kallis riitely ei kiinnosta mediaa. Sinnikäs HBL:n toimittaja Tommy Pohjola saa istua jotakuinkin yksin seuraamassa, miten hyvin tai huonosti todistajat muistavat kieltämättä varsin vanhoja asioita. Tommy Pohjolan tapaan on aihetta ihmetellä, mikä on julkisten päätöksentekijöiden eli poliitikkojen vastuu. Sillä päätöksen automaattimetrosta ovat tehneet Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenet.

Mutta ovathan hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus vahvistaneet, että valtuustolla on oikeus uskoa valheisiin ja tehdä niiden perusteella huonoja päätöksiä kaupunkilaisten vahingoksi. Näin tyrmättiin pitkän linjan metrokriitikon, Martti Sainion valitukset valtuuston metropäätöksistä. Hallinto-oikeus voi kumota julkisen päätöksen, jos päätös on tehty muodollisesti väärässä järjestyksessä. Valehtelu päätöksen perustelemiseksi ei ole Suomen oikeuslaitoksen mielestä väärä menettely.

Siinä tapauksessa, että käräjäoikeus sekä myöhemmin hovioikeus ja korkein oikeus päättävät, että HKL:n ja Siemensin riita ratkeaa HKL:n vahingoksi, rangaistuksia ei jaetakaan syyllisille. Siis metrosta päättäneille poliitikoille. He eivät maksa korvauksia Siemensille, vaan veronmaksajat. Koska se nyt vaan on ihan OK, että virkamiehet valehtelevat ja valtuuston poliitikot haluavat uskoa valheisiin. Siemens ehkä saa oikeutta, kaupunkilaiset eivät.

Mutta miksi media ei kerro tästä riitelystä yhtä innokkaasti kuin aikanaan metron automatisoinnista? Näin vaalien alla ei ole tarpeen pitää ääntä poliitikkoveljien mokista. Jos valtaosa toimittajista ei kykene tekemään eroa oman poliittisen kantansa ja journalismin välillä, he eivät kerro mitä virheitä heidän kannattamansa poliitikot ja puolueet ovat tehneet. He kertovat vain siitä, mitä hyvät poliitikot lupaavat saadakseen vaalirahaa ja tullakseen valituiksi.

Vientineuvos Valtanen

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Kansanvalta koetuksella

Viime viikon perjantai-iltana suuri uutinen oli, että ammattiyhdistysliike lopettaa yritykset horjuttaa laillista yhteiskuntajärjestystä. Asiaa ei tietenkään uutisoitu näillä sanoin, vaan kerrottiin ay-johtajien hyväksyneen pääministerin kompromissin koskien lainvalmistelua, jota vastaan ay-liike lakkoili. Kuulostaa kauniimmalta, vaikka on sama asia. Viikko menikin mukavasti, sillä jopa media lakkasi välittämästä ay-johtajien päivittäisiä haastatteluita.

Helsingin sanomat kirjoitti 21.10. suomalaisen demokratian rapauttamisen historiasta. Jutussa kerrottiin, miten perustuslain takaamaa kansanvaltaa luovutettiin eduskunnan ulkopuolelle teollisuuden ja työväestön etujärjestöille 1970-luvulla. Asialle annettiin kaunis nimi, kolmikanta. Joka perustui siihen, että kaksi etujärjestöä päättivät asioista, jotka kolmas osapuoli, maan hallitus, kirjoitti laeiksi.

Kolmikanta on merkittävä suomalaisen hyvävelijärjestelmän perusta. Käytännössä kolmikanta tarkoitti, että varsin merkittävissä asioissa eduskunnan valta annettiin eduskunnan ulkopuolelle, lähinnä kahden puolueen, Kokoomuksen ja SDP:n nokkamiesten ja vaikuttajien käsiin. Ikään kuin maassa olisi tasan jakautunut 2-puoluejärjestelmä.

Kolmikannan 2-puoluejärjestelmä ei kuitenkaan ole uusi asia. Puhutaan aseveliakselista, joka tarkoittaa Kokoomuksen ja SDP:n yhteisymmärrystä, joka on toiminut hyvin sekä valtakunnan politiikassa että suurten kaupunkien kunnallispolitiikassa. Kolmikanta oli Kokoomukselle erinomainen asia, kun Neuvostoliiton suhteiden vuoksi Kokoomuksella ei ollut pääsyä hallitukseen kuin vasta vuonna 1987.

Muodollisesti ay-liike on kapinoinut sitä vastaan, että hallitus on pyrkinyt parantamaan pienten yritysten mahdollisuutta palkata työntekijöitä. Tosiasiassa se ei ay-liikettä kiinnosta, koska ay-liike on työssä olevien etujärjestö. Niinpä sille on loogista vastustaa irtisanomissuojan muutosta, joka helpottaisi uuden työntekijän palkkaamista. Sillä irtisanomisessa on kyse ay-liikkeen jäsenen edusta.

Mutta ay-johtajat tietävät itsekin, ettei suunnitellulla lainmuutoksella ole mitään merkitystä heidän jäsenistönsä etuihin. Pikemmin ay-liikkeelle itselleenkin olisi eduksi saada lisää jäseniä työttömistä, jotka pääsevät töihin. Todellinen kysymys onkin ollut vallasta. Siitä, että Sipilän hallitus on rohjennut puuttua etujärjestöjen hyvävelikerhon valtaan eli kolmikantaan. Ay-liike haluaa valtansa takaisin. Siksi sen tavoite on horjuttaa eduskunnan valtaa ja mieluiten kaataa hallitus ja päästä uusiin vaaleihin, joiden ay-liike toivoo tuovan SDP:n ja Kokoomuksen johtaman asevelihallituksen.

Nyt näyttää siltä, että kansanvallan kumoaminen ei ainakaan toistaiseksi onnistunut. Lausuntojen pyytäminen ja siten myös etujärjestöjen kuuleminen ovat osa demokratiaa. Mutta lakkoilu lainsäädäntöä vastaan on laillisen yhteiskuntajärjestyksen vastustamista. Muissa maissa sitä nimitetään vallankumoukselliseksi toiminnaksi.

Historiassa vallankumouksilla tavoiteltiin usein kansanvaltaa, kun kansanjoukot nousivat kuninkaita ja ruhtinaita vastaan. Meillä vallankumouksellisella toiminnalla koetellaan kansanvaltaa. Kaikkia yhteiskuntajärjestyksen kaatamista tavoittelevia järjestöjä ei vielä ole kielletty.

Varaehdokas Lahtinen

lauantai 27. lokakuuta 2018

Vanhat veljet koolle

VALEHTELU Entinen ay-johtaja ja valtiovarainministeri Antti Rinne kertoi viikolla, että demarit ottavat vaaliteemakseen Pisara-tunnelin. Asiaa uutisoi näyttävästi Hesari, joka pönkitti Rinteen vaalirahoituskampanjaa vielä pääkirjoituksellaan perjantaina 26.10.

Pisara onkin Rinteelle rakas ja samalla katkera asia. Rinteen mielestä oli niin väärin niin väärin, kun Kokoomus ei pääministeripuolueena niellyt kuin vain metron valtiontuen tulevien hallitusten riesaksi edellisten eduskuntavaalien alla. Vaikka Rinne oli luvannut rakennusteollisuudelle molemmat herkkupalat, metron ja Pisaran. Varmistaakseen rakennusliikkeiden anteliaisuuden vaalirahoitukseen.

Jos Kokoomus olisi oikeasti ollut järkevä ja veroja maksavien kansalaisten puolella, se ei olisi antanut Rinteen luvata tulevien hallitusten rahaa metrollekaan. Rinne ei ahneudessaan Kokoomuksen oveluutta kuitenkaan ymmärtänyt. Kokoomukselle vain tarjoutui mainio tilaisuus kaataa tulossa oleva metrokatastrofi Rinteen syliin.

Sen, että Kokoomuksessa rakastetaan tunneleita ja rakennusteollisuutta yhtä paljon kuin demareissa, osoittaa osaltaan kokoomuslaisen pormestari Vapaavuoren kiire kiitellä Rinteen Pisara-avausta. Vielä parempi osoitus tunnelirakkaudesta on Keskustatunneli, jonka Kokoomus nosti jo aiemmin esille. Nyt vain toisella nimellä, koska muodollisesti Keskustatunneli-niminen hanke on valtuuston päätöksellä hylätty.

Sipilän hallituskausi näyttääkin jäävän harvinaiseksi ja poikkeukselliseksi ajaksi Suomessa. Maan asioista on päätetty kansalaisten edun ja demokratian periaatteilla eduskunnassa ja hallituksessa. Velikerhot ovat saaneet olla jäähyllä. Etujärjestöt eivät ole päässeet käyttämään valtiovaltaa. Siksi kansalaisten etu on voinut olla etusijalla.

Jopa johtava velimedia Hesari näytti kääntyvän rehellisen journalismin linjalle. Kuten että vuosien metrohypetyksen jäljiltä Hesari kunnostautui arvostelemalla väistämättömäksi katastrofiksi päätynyttä metroa sekä päättäjiä, jotka olivat typeryyksissään mm. hyväksyneet asemien lyhentämisen.

Mutta nyt Pisaraa hehkuttava pääkirjoitus paljastaa paluun menneisyyteen. Syy, miksi Pisara hylättiin, oli ministeriön hankearviointi, joka osoitti, ettei tunnelilla ole väitettyjä hyötyjä. Ikävät totuudet eivät velimedialle kelpaa, vaan Hyvien Veljien valemedia toistaa Pisaran aiemmin väitettyjä hyötyjä, joita ei ole olemassa. Ja vetoaa tunneliveljien junailemaan sopimukseen, jolla Pisara pantiin näyttämään asuntorakentamisen edellytykseltä, sekä HSL:n selvitykseen, joka perustuu Pisaran vaikutuksiin, joita ei ole olemassa.

Nyt näyttää siltä, että Suomen on taas pärjättävä velikerhojen ahdingossa. Vanhat veljet ovat kiivenneet saunanlauteille poimimaan tällä vaalikaudella tehtyjen hyvien päätösten hedelmiä. Niin kauan kuin niitä riittää.

Veli Hopea

lauantai 17. helmikuuta 2018

Metrotauti leviää Turkuun

LOBBAUS Helsingissä ja Espoossa on opittu, että viranomaisiin ei voi luottaa. Ne lupaavat yhtä ja tekevät toista. Tapahtuu se tahallaan tai osaamattomuutta, kumpikaan ei ole hyväksyttävää.

Kun Länsimetron liikenne vihdoin saatiin käyntiin, kävi selväksi, että päätökset Länsimetrosta tehtiin 10 vuotta sitten täysin valheellisella tiedolla. Ja vieläpä moneen kertaan. Epäilijät haukuttiin silloin kylähulluiksi.

Kun metron liityntäliikenne saatiin käyntiin ja vanhat Helsinkiin ajavat bussilinjat lopettivat, uskoivat vihdoin sekä kaupunkilaiset että metroa halunneet ja puolustaneet poliitikot, että mikään ei pitänyt paikkaansa. Hesarikin alkoi laskea, miten paljon huippunopea ja vaivaton metro pidensi työmatkoja joka puolelta Espoota. Kun luvattiin, että matka-aika lyhenee.

Kaikesta tästä voisi ottaa opiksi. Niin tehtiinkin Helsingissä toisen raidehankkeen, Raide-Jokerin kanssa. Tai ainakin yritetään, valmistahan ei vielä ole. Raide-Jokeria on ryhdytty tekemään allianssimallilla, joka on saanut kehuja esimerkiksi Tampereella sikäläisen keskustatunnelin eli Rantatunnelin onnistumisesta. Suurhanke valmistui ennen aikojaan ja halvemmalla kuin piti.

Sen sijaan Turku näyttää hoitavan omaa raidehankettaan Länsimetron menetelmillä. Tosin käänteisesti. Kun länsimetron kanssa viranomaiset valehtelivat saadakseen raideliikenteensä, Turussa valehdellaan, jotta raiteita ei tulisi.

Turun virkamiesten raportti väittää superbussia lähes ilmaiseksi ja ratikkaa monta kertaa kalliimmaksi kuin Tampereella, jossa on juuri tehty ihan oikeat kaupat ratikasta. Superbussia väitetään yhtä hyväksi kuin ratikka, vaikka sille ei rakennetakaan tukevia ja tasaisia erilliskaistoja, jotka tekevät ratikasta nopean ja mukavan. Bussi muuttuu Turussa ratikan veroiseksi, kun bussiin lisätään seisomapaikkoja ja bussia ryhdytään nimittämään superbussiksi.

Tuoreimmat tiedot kertovat, miten Turussa toimii kaksoisvelikerho. Kansainvälisen bussifirman puolesta lobbaa Turun johtoa konsulttiyritys, jossa on yhteiskuntasuhdejohtajana (Public Affairs Manager) kaupunginhallituksen puheenjohtajan kaksoisveli. Saman lobbausfirman toinen johtaja on superbussiraportista vastaavan apulaiskaupunginjohtajan puolueveli, jolla on pitkä työhistoria puolueen töissä.

Turussa siis otetaan opiksi Länsimetrosta, että ihan hyvin voi viranomaisvaltuudella selittä mitä tahtoo, ja läpi menee. Satojen miljoonienkaan virheistä ei jää kiinni, ei joudu vastuuseen, eikä veronmaksajien rahojen hukkaamista edes tutkita. Joten mikäs siinä on hyvien veljien kanssa asioita järjestellä.

Vientineuvos Valtanen

maanantai 5. helmikuuta 2018

"Suomalaiset eivät ole valittaneet"

MARKKINOINTI Suomalainen elintarvikefirma Polarica on saanut ruotsalaiselta Äkta vara -järjestöltä Vuoden ruokahuijaus -tittelin. Asiasta kertoi Yle.

Kuluttajille myydään saksanhirvikäristystä mielikuvilla Pohjolasta, Lapista ja villieläimistä, vaikka liha on peräisin Uuden-Seelannin tarhoilla möllöttävistä tuotantoeläimistä. Polarican edustaja teeskentelee luonnollisesti hämmästynyttä, vaikka samalla myöntää, että ilmaisujen muuttamista harkitaan. Perinteinen tekosyy on myös tilanpuute pakkauksessa. Se ei kuitenkaan ole estänyt tuomasta markkinointiin laveita kielikuvia asioista, joita tarhahirvet toisella puolella maapalloa eivät ole nähneetkään.

Suomalaisille samanlaista tuotetta myydään "riistakäristyksenä". Riistan määritelmän pitäisi olla kaikille selvä: riista on luonnossa metsästettäviä eläimiä. Tarhassa kasvaneen eläimen liha yksiselitteisesti ei ole riistaa.

"Suomalaiset eivät ole valittaneet", perustelee Polarica tuotteitaan. Kertooko se jotain Suomesta ja Suomen markkinoista, että meillä voi käyttää vielä Ruotsiakin harhaanjohtavampia ilmaisuja, eikä kukaan valita?

Suomalaisille maalaillaan yrityksen tuotesivulla kielikuvalla "Uuden-Seelannin avarilla tunturimailla luonnostaan elävä saksanhirvi", mutta ei mainita, että tuote ei ole kotoisin avarilla tunturimailla luonnostaan eläneestä, vaan tarhatusta hirvestä.

Polarican edustaja sanoo, myös että "ehkä tämä on aiheuttanut pohdintoja vain pienessä joukossa kuluttajia". Siinä hän on oikeassa, ja monen elintarvikeyrityksen tavoin tietää sen. Suurimmalla osalla kansalaisista ei ole kiinnostusta tai aikaa tutkia jokaista ostamaansa pakkausta, vaan mielikuva ratkaisee. Suurin osa tilaa ravintolassa "härkää" tai "kanaa", vaikka todellisuudessa saa "lehmää" tai "broileria".

Tätä tietämystyhjiötä elintarvikebisnes osaa käyttää tehokkaasti hyväkseen. Se ei silti oikeuta asiaa.

Ylioppilas Puupponen

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Nuukailun sankari on poissa

KANSA MAKSAA Uutiset kertovat Ikea-mies Ingvar Kampradin kuolemasta, ja kaikki muistelevat häntä kauniisti. Ihmisenä Kamprad varmasti ansaitseekin arvonsa.

Myötämielinen uutisointi Kampradista "nuukana yritysjohtajana" on kuitenkin tragikomiikkaa. Se unohtaa aktiivisesti, missä Ikea on ollut erityisen nuuka - verojen maksamisessa.

EU:ssa on parhaillaan suurisuuntainen tutkinta Ikean verojärjestelyistä, ja jo seitsemän vuotta sitten paljastettiin, miten Ikea-miljardit ovat vuosikaudet vuotaneet veroja turvaan Liechtensteiniin. Verojen kierrättämäinen ohi järjestäytyneiden yhteiskuntien tarkoittaa mm. julkisten palveluiden huononemista.

Yksi yritysjohtaja on nyt kuollut. Moniko kansalainen on kuollut ennenaikaisesti, koska terveydenhoito on huonompaa kuin se olisi, jos kaikki maksaisivat veronsa?

Sisar H.V.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Katoamisilmoitus: Sauri, Lahdenranta...

VALTA Espoossa on liikennöity muutama päivä täyden palvelun Länsimetrolla. Monille joukkoliikenteen käyttäjille on tullut yllätyksenä, että arkinen työmatka ei sujuvoitunutkaan, vaan sekä matka-aika että matkan vaivalloisuus kasvoivat.

Palautetta HSL:lle lähettäneet ovat saaneet vastaukseksi muminaa kokonaisuudessaan parantuneista palveluista, ja länsimetron muut ystävät jatkavat puheitaan sadan vuoden investoinnista, jonka hyödyt tulevat esiin sitten joskus. Onhan seudusta tulossa vielä joskus metropoli, ja silloin tämä 1,2 miljardin investointi nousee arvoonsa. (Miten, kun nykyinenkin matkustajamäärä tuntuu lyhyiden asemien ja lyhyiden junien tynkämetrolle liian isolta?)

Kritiikkiä mitätöidään myös viittaamalla itämetroon, jota samoin "moitittiin aluksi", mutta nyt siihen on "totuttu". Tottuminen ja tyytyminen näyttääkin olevan suomalaisen joukkoliikennesuunnittelun fundamentti. Kyllä te pian unohdatte, että työmatkanne kesti ennen 20 minuuttia, ja nyt 40.

Myös Länsimetron maksamiseen tottuu. Jokainen suomalainen Hangosta Utsjoelle maksaa Länsimetroa joka tilipäivänään verojen muodossa, nyt ja pitkälle tulevaisuuteen. Ja kohta päästään maksamaan Länsimetron jatkoa Kivenlahteen. Niin, eipä arvostella keskeneräistä Länsimetroa! Sitten se vasta pääsee loistoonsa, kun Kivenlahden jatko muuttaa kulkemisen onneksi ja autuudeksi.

Ja vähentäähän metro autoilua! Bussit eivät sitä tehneet, mutta metro tekee! Autoilijat luopuvat autoistaan, kun metro aloittaa! 20 minuutin vaihdoton bussikyyti ei ollut mitään, 10 minuutin bussikyyti, 10 minuutin odotus ja 20 minuutin metrokyyti on se, jota kaikki autoilijat ovat halunneet!

Länsiväylällä tehtiin jo liikennelaskenta, jonka alkuperäinen tarkoitus oli kai juhlistaa tätä Länsimetron taivaallista vaikutusta liikenteeseen. 10.1.2018 HS kuitenkin uutisoi, että liikenne Länsiväylällä lisääntyi metron aloitettua useilla sadoilla autoilla vuorokaudessa.

Espoon teknisellä johtajalla on omat tilastot. Hänen mukaansa joukkoliikenteen huonossa sujuvuudessa on kyse vain "positiivisesta ongelmasta", sillä "metron käyttäjiä on enemmän kuin kuviteltiin". HSL:n joukkoliikennejohtaja myös väittää, että kyse on "matkustajamäärien kasvusta".

Miten on mahdollista, että käyttäjämäärä lisääntyy samanaikaisesti sekä joukkoliikenteessä että yksityisautoilussa?

Entä missä nyt ovat suuret metromiehet? Mihin on kadonnut Sauri, Lahdenranta ja muut? Heitä ei ole näkynyt mediassa viime päivinä lainkaan.

Onneksi SDP:n kansankosiskelukoneisto on valppaana ja on nyt ryhtynyt vaatimaan suoria bussivuoroja itse vuosikymmeniä lobbaamaansa Länsimetroa paikkaamaan. Huutokuoroa johtaa yksi länsimetropäättäjä, Maria Guzenina, jonka kielikuvat olivat kaksi kuukautta sitten, avajaisissa seuraavat:

"Espooseen rakennetaan uutta ja kiinnostavaa. Länsimetro ei ole vain kulkuväline, vaan sen myötä Espooseen luodaan myös aivan uutta kaupunkikulttuuria."

Ai niin, ne lyhyet laiturit ja lyhyet junat. Niistä ei tule mitään kapasiteettiongelmaa. Lukekaa vaikka uusintana metroherrojen Lahdenranta ja Kokkinen yleisönosastokirjoitus vuodelta 2012.

Ylioppilas Puupponen