YHTEISKUNTA Maailman onnellisimmassa maassa vaaditaan taas kouluihin metallinpaljastimia ja valvontakameroita. Samassa maassa suututtiin verisesti Uuden-Seelannin liikenneministerin puheista, joissa mm. väitettiin Suomen olevan väkivaltainen paikka.
Maailman onnellisin maa on niin onnellinen, että se keikkuu vuosi toisensa jälkeen Länsi-Euroopan väkivaltatilastojen kärjessä. Jos tätä onnellisuden kulissia horjutetaan ammuskelemalla koulussa, kulissiin on ruuvattava nopeasti tekniikkaa pitämään onniteatteria yllä. Onnestamme kertoo paljon se, että osa meistä haluaa kouluihin mieluummin sähkölamautin vyötäröllä kulkevia haalarimiehiä kuin oppilaille aitoa turvaa luovaa opetushenkilöstöä.
Turva-ala on yksi viime vuosikymmenten ripeimmin kasvaneista. Ala kasvoi jopa taantuman aikana, kertoo Talouselämän uutinen. Asiaa käsittelee terävästi myös Hille Koskelan kirja Pelkokierre.
Vartiontipalveluiden, valvontakameroiden ja metallinpaljastimien myynti lisää yksityisen sektorin talouskasvua. Sen sijaan rahan laittaminen lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin tai opettajien ja oppilaanohjaajien resursseihin on yksityisbisnekseltä pois, eikä tuota lyhyellä aikavälillä kuin julkisen sektorin kustannuksia ja veronkorotuksia.
Sehän ei käy. Se, mikä olisi veroina meiltä taulutelevisiopullukoilta pois, virtaisi yhteiseen hyvään sen sijasta, että voimme tuhlata eurot omaan olohuoneeseemme, ja olla näin mukana roinankulutusjuhlissa tukemassa talouskasvua.
Yksi investointi olisi jopa ilmainen: välittämisen lisääminen. Sekään ei ole mahdollista, koska välittäminen olisi kiireestämme ja itsekkyydestämme pois. Kyynärpäiden laskeminen haittaisi talouskasvua.
Joten vaaditaan me pienet oravanpyörässä juoksijat ympärillemme turvabisneksen viidakkoa, kun emme osaa nähdä suuria linjoja ja kehityskulkuja, jotka nakertavat yhteisyyttämme huomaamattomasti, mutta varmasti.
Ylioppilas Puupponen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti