sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Satuja aikuisille

LOBBAUS Aikaamme kuuluva, ja joidenkin journalistienkin innolla hehkuttama tarinallistaminen on saanut taas uuden case-esimerkin. Tarinallistamisella siis tarkoitetaan sitä, että houkutellaan ihminen kiinnostumaan jostakin isosta asiasta pienellä yksityiskohdalla, johon pienen ihmisen on helppo tarttua.

Vaikuttavimmillaan tarinallistaminen kytkeytyy myös toiseen ilmiöön, massatunnereaktioon. Siitä ei ole enää pitkä matka vallankäyttöön, jolla voi olla vakaviakin seurauksia.

Nyt kun kukaan ei enää muistane Enkeli-Elisaa eikä hänen feikkitarinansa taakse kätkettyä sinänsä jaloa sanomaa, voidaan jo siirtyä yhdessä isolla massalla suremaan Neeaa. Neea on eteläpohjalaisen paikallislehden pääkirjoitussivulla lapsen käsialalla kirjoittanut suloinen tyttö, joka toivoi vanhemmiltaan raitista joulua.

Herttaista ja tärkeää, mutta melko moni kokee tulleensa petetyksi, kun on käynyt ilmi, että Neean koukerokirjaimet nurin päin kirjoitettuine ässineen tuskin olivat lapsen kynästä, vaan lehden toimituksen käsialaa.

Viihteen ja tarinoiden aikakaudella ei ole niin tärkeää, onko joku asia totta. Samaan aikaan, kun kansa suri olematonta Neeaa, se hykerteli myös toiselle massailmiölle, mayojen maailmanlopulle. Media ympäri maailmaa tuotti valtavan määrän juttuja asiasta, joka on pelkkä väärinkäsitys. Monessa jutussa jopa suoraan sanottiin, etteivät mayat itse väitä maailman loppuvan, vaan ainoastaan vanha aika vaihtuu uuteen aikaan. Mutta kun väärinkäsityksestä sai paremman jutun kuin oikeinkäsityksestä, niin valittiin väärinkäsitys.

Joskushan on ollut sellainenkin korkea journalistinen periaate, että uutisoitavien asioiden tulisi olla totta. Nyt elämme aikaa, jossa ei tarvitse. Siksi eteemme tuodaan esimerkiksi karski kaivosjohtaja esittämään katuvaa, kun mediakouluttaja on neuvonut katumaan. Eikä media pidä ääntä siitä, että katumus oli näytelmää, koska silloin menisi hyvä tarina pilalle.

Enkeli-Elisa, Neea ja katuva Pekka Perä ovat mielikuvitusolentoja, joista ei ole vielä kovin suurta vaaraa. Mutta mitä sellaisia tarinoita meille on kerrottu, joita emme huomanneet tarinoiksi, ja joista pitäisi olla huolissaan?

Ylioppilas Puupponen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti