AHNEUS Taas olemme kuulleet sen oikein tutkijoiden suusta: elämäänsä leppoistavat, eli ns. dowshiftaajat ovat uhka hyvinvointivaltiolle.
Hyvinvointimme on siis kehittynyt siihen pisteeseen, että turvataksemme hyvinvoinnin meidän on voitava pahoin. Se on päätetty jossain talousveljien kokouksessa, josta ei pöytäkirjaa meille ole toimitettu. Sallittu tapa elää on käydä vähintään viisi päivää viikossa töissä ja tehdä riittävästi verotuloja viisaampien jaettavaksi. Loppuunpalaminen on urheaa, vähempään tyytyminen petturuutta.
Puupponen on tähän asti luullut, että jos joku löysää tahtia ja tekee vähemmän töitä, saman työn tekee sitten joku muu. Näin ollen verotuloja kertyy aina sama määrä. Mutta Puupponen on toki väärässä, kun ei ymmärrä korkeampaa matematiikkaa. Sitä opetetaan vain talousveljien salakoulussa, jota Puupponen ei ole käynyt.
Talousveljien on hyvä syyllistää ketä tahansa, onhan heillä 10-20-kertaiset tulot tavalliseen tallaajaan verrattuna, ja verot sen mukaiset. Elämä keski-ikäisenä miljonäärieläkeläisenä odottaa, eikä tahdin löysäämiseen ole tarvetta, kun arki on joka tapauksessa leveää.
Moni keskiluokkainen on jo huomaamassa, että on suurimman osan
aikuisiästään ahtaasti elävä, erilaisille velikerhoille rahansa luovuttava
velkavanki, joka voi vain sivusta seurata toisten ahneutta. Tämä lampun syttyminen pitää tietenkin torjua, ja leppoistajien syyllistäminen on siinä yksi työkalu.
Ylioppilas Puupponen
Puupponen iskee nyt hieman kirveensä kiveen. Kansantaloudessa työn määrä ei suinkaan ole vakio. Jos sinä teet työtä, työpanoksesi on jollekulle toiselle hyödyksi. Sinun työstäsi saama palkka taas on jonkun toisen tuloa, kun käytät sen. Sinun tekemättä jättämä työsi ei ole vain tilaisuus jollekulle toiselle, vaan se toinen myös joutuu jättämään jonkun toisen työn tekemättä, kun tekee sinun työsi. Sinun työpanoksesi on siis kokonaan hukattu. Jos siis joku löysää tahtia, se pienentää koko taloutta.
VastaaPoistaTämä ei toki ollut kannanotto, etteikö downshiftaus olisi kannatettavaa sinänsä. Taloushan on vain ihmisten hyvinvoinnin väline tai pikemminkin väliaine. Kansantalouden kokoa ei ole syytä maksimoida vaan ihmisten onnellisuutta.