KANSA MAKSAA Jälleen on paljastunut uusi jättimäinen verosuunnittelutapaus. Siinä ovat tällä kertaa osallisina lähes kaikki länsimaiden kansalaiset.
Sillä jokainen, joka on joskus käynyt nauttimassa McDonald'sissa hampurilaisen, on antanut rahallista tukea veronkiertäjälle. Uutisen mukaan EU tutkii parhaillaan kyseisen jättikonsernin verokohtelua EU:n jäsenmaa Luxemburgissa. Verosuunnittelun ja Luxemburgin valtion avulla McDonald's ei ole maksanut veroja franchising-toiminnastaan kuuteen (6) vuoteen. Aikaisemmin vastaava kuvio paljastettiin kahvilaketju Starbucksissa.
Verosuunnittelu, jota kutsutaan verosuunnitteluksi vain siksi, että se on "laillista", on veronkiertoa, joka jatkuvasti laajentuessaan uhkaa sekä yhteiskuntia että yhteiskuntarauhaa. Suuret ja vahvat suurenevat ja vahvistuvat, pienemmät ja heikommat kärsivät. Verojen pakoilu alkaa olla taloudessa yhtä vakava ilmiö kuin ilmastonmuutos on maapallolle.
Laillinen verosuunnittelu ei ole yhteiskunnan kannalta yhtään vähemmän haitallista kuin laiton veronkierto. Lopputulos on molemmissa sama: joku jättää verot maksamatta, ja yhteiskunta alkaa haurastua.
Haurastuminen ei näytä olevan sattumaa. Suomella on parhaillaan ehkä historian verosuunnittelumyönteisin hallitus, jolta on turha odottaa mitään toimenpiteitä tässä asiassa. Useat hallituksen ministerit ovat itse rakennelleet verosuunnitteluhimmeleitä, joiden tarkoitus on ollut viedä rahaa turvaan suomalaisen yhteiskunnan verotukselta. Samaan aikaan kaikkialla maailmassa lobataan vauraiden yhteiskuntien verotuksen alentamisen puolesta.
Verosuunnittelu on myös monen kansalaisen mielestä ihan ok. Menestyneitä talousikoneita matkien pienet ihmiset kantavat protestivirne naamallaan vähäveroista viinaa Virosta ja mellastavat, kuinka kaikki mahdollinen muutenkin tilataan ulkomailta, ettei tarvitse rahoittaa tätä kotimaista verohelvettiä.
Verohelvetti on suurten ja vahvojen keksimä muotitermi, jolla lietsotaan massoja vihaamaan verotusta ja yhteiskuntien sääntelyä. Verohelvetin vastakohtaan, veroparatiisiin massoilla ei kuitenkaan ole koskaan mitään asiaa. Eivät Tallinnan-laivalla suurta yhteiskunnallista sankaria esittävät viinanrahtaajat ole tervetulleita Luxemburgin tai sitäkin pienempien pöytälaatikkoyhteiskuntien kansalaisiksi nautiskelemaan oikeasti rikkaiden vaurauksista.
Verosuunnittelu eli veronkierto on syömistä meidän veroja vielä maksavien pöydästä. Koska yhteiskunnat toimiakseen tarvitsevat tietyn määrän verotuloja, meidän verotustamme on kiristettävä sitä mukaa, kun itsekkäät verosuunnittelijat poistuvat järjestelmästä. Tämän laskun maksavat loppujen lopuksi myös Tallinnan laivan vinistelijät sekä rahassa että heikentyvinä julkisina palveluina. Äärimmillään lopputuloksena on yhteiskunnallisen vakauden menetys ja turvallisuuden romahtaminen.
Tutkinnan alla olevalla McDonald'silla on parhaillaan Suomessa suloinen joulukampanja, jossa mainostetaan ketjun jalomielisesti perustamaa Ronald McDonald -taloa. Talo on tarkoitettu pitkäaikaissairaiden lasten perheiden majapaikaksi sairaalan lähellä. Taustalla on amerikkalainen lahjoitusyhteiskunnan malli, jossa ensin lobataan itselle mahdollisimman edullinen verotus, ja sitten hoivataan omaatuntoa ja kiillotetaan kilpeä tekemällä näyttäviä lahjoituksia sopivan sympaattisille kohteille.
Hyväntekijän esittäminen lasten sairaanhoidon ympärillä on mautonta taholta, joka luistaa verotuksesta, eli myös julkisen terveydenhoidon rahoituksesta. Lasten terveydenhoito olisi parempaa, jos kaikki maksaisivat veronsa, eikä esimerkiksi tarvitsisi vuosikausia kerätä lahjoitusvaroja uuteen sairaalaan.
Varmaankin sattumaa, että pienessä Suomessa McDonald'sin pieni kilpailija tekee parhaillaan konkurssia. Ehkä Snacky oli tyhmä ja maksoi veroja?
Ylioppilas Puupponen
perjantai 4. joulukuuta 2015
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
Mediaveli hurskastelee
UUTINEN Hesari julkaisi 27.11. suuren uutisen: valtiovarainministeri Stubb valehtelee. Hesarissa oli tehty tutkivaa journalismia ja hankittu luettavaksi hallintarekisterilain ehdotuksesta saadut 42 lausuntoa. Ja näistä oli laskettu prosenttilukuja , jotka osoittivat, että ministeri Stubb oli eduskunnalle 24.11. esittämässään vastauksessa valehdellut siitä, olivatko lausunnot lakiesityksen kannalta myönteisiä vai kielteisiä.
Stubb oli yksinkertaisesti typerä esittäessään lukuarvon asiasta, josta ei ilmeisesti tiennyt yhtään mitään. Voisi kuvitella, että Stubbin kokemuksella noin alkeellista poliitikon virhettä ei tehdä. Mutta ehkä Stubb on tottunut puhumaan näin kevyin perustein.
Asiassa ei kuitenkaan ole uutinen se, että ministeri valehtelee, vaan se, että Hesari tekee asiasta uutisen. Ja näkee jopa vaivaa lukeakseen asiakirjoja itse. Ministereiden ja kansanedustajien taikka virkamiesten valehtelu kun ei ole aikaisemmin ollut Hesarille uutisoinnin saati tutkivan journalismin arvoinen asia. Esimerkiksi viime hallituskaudella Stubb, Rinne ja Espoon Louko valehtelivat yhdessä tunnelirakentamisen autuutta. Ja vaikka Louko myönsi julkisesti valehdelleensa, Hesari ei edes maininnut asiasta.
Kiinnostavaa tässä valehtelu-uutisessa on, miksi velimedia poikkeaa perinteestään vaieta valehtelusta ja toistaa Hyville Veljille mieluisia valheita itse. Vastaus löytyi toimittaja Teittisen kolumnista 30.11. Hesaria kiusaa nykyisen hallituksen uusi poliittinen kulttuuri.
Teittisen kolumni on säälittävää luettavaa. Teittinen kirjoittaa, miten Hyvien Veljien ohjastamat hallitukset ovat toimineet ennen nykyistä hallitusta, mutta väittää, että se on uutta ja nykyinen hallitus toimii kuten hyvävelihallitukset. Tämä on vanha epätoivoisen propagandan keino, joka huipentuu siinä, mitä tarkoittaa sisällölleen täysin päinvastainen nimitys ”kansandemokratia”.
Vientineuvos Valtanen
perjantai 2. lokakuuta 2015
Junaveljet sopeuttavat
LOBBAUS Suomen kansalaisten omistama monopolijunayhtiö VR ilmoitti elokuun lopussa, että se aikoo antaa potkut 570 työntekijälleen, lopettaa kymmeniä junavuoroja ja alentaa vielä lippujensa hintoja. Hyvät veljet junamiesten ammattiyhdistyksistä ilmoittivat, että ei voi mitään. Siis ei vastusteta, ei lakkoilla, vaan otetaan mitä ei anneta.
Junayhtiön kiltinnäköinen toimitusjohtaja Aro valitti julkisuudessa, miten syypää tähän kaikkeen on punaisia busseja ajava bussiyhtiö. Se on tullut ja vienyt halvoilla hinnoillaan junista matkustajat. Ja mikä pahinta, punaisen bussiyhtiön takana on ulkomainen miljardööri, jolla on enemmän rahaa kuin VR:n omassa muhkeassa kassassa.
Että ei voi mitään. VR-parka on uhri. Vaikka se on ollut niin kiltti, että kansanedustajat ja ministerit ovat luvanneet, että VR:n ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa. Ja VR on itse huolellisesti sopimussakkojen voimalla romuttanut vetureita ja vaunuja minkä kerkeää, ettei niitä vaan joudu kenenkään käsiin, joka edes vuoden 2024 jälkeen voisi kilpailla VR:n kanssa. Niin kumminkin, vaikka kuinka on kilpailua estetty miten vain on osattu, niin kumminkin tulivat punaiset bussit!
Ja tämä punaisten bussien kilpailu tietenkin vielä tuli aivan yllättäen. VR:n entinen johtaja kertoi kollegoilleen tällaisesta uhasta vasta vuonna 2009, siis vain kuusi vuotta sitten, ja vain kolme vuotta aikaisemmin kuin punaisten bussien yhtiö aloitti. Johtajanaan tämä samainen entinen VR:n johtaja. Eihän sitä mitenkään ole ehtinyt varautua tällaiseen kamalaan punaisten bussien kilpailuun. Vaikka silloin samana vuonna kilpailuun varautumisen verukkeella VR:n johtaja Aro allekirjoitti yksinoikeussopimuksen.
Mutta ahneelle näyttää tulevan paskainen loppu. Tällä kerralla iltalypsy ei onnistunut kuten edellisten hallitusten liikenneministereiden kanssa. Päinvastoin, liikenneministerille tuli mitta täyteen. Vaikka hallitusta johtaa entisen Maalaisliiton puheenjohtaja. Sekä pääministeri että liikenneministeri taitavat ymmärtää yritystoiminnan paremmin kuin junajohtaja isoveli Aro.
Vasemmiston junaveljille tilanne onkin tukala. Rinnakkaisratamies Rajamäki ja SDP:n Demokraatti-lehti yrittävät vanhoilla valheilla. Junaveljien harmiksi liikenneministeri osasi tällä kerralla oikaista saman tien, että ostojunien kilpailutus ja yksityistäminen eivät ole samat asiat. Solidaarisuudelle onkin kysyntää hyvinvoivan palkkatyöväestön piirissä, kun varapuheenjohtaja erehtyy jopa ehdottamaan autoveron korotusta VR:n monopolin tukemiseksi.
Junaveli Aro saakin tällä kerralla sopeuttaa itseään vallitsevaan tilanteeseen. Kun liikenneministeri ilmoitti monopolin päättyvän, Arokin kääntyi heti kannattamaan kilpailua. Kermaa kuoriva pieni veturimiesten ammattiliitto haraa vielä vastaan. Nähdäänkö kohta lakko sen puolesta, että junat ja työpaikat varmasti vähenevät?
Vientineuvos Valtanen
Junayhtiön kiltinnäköinen toimitusjohtaja Aro valitti julkisuudessa, miten syypää tähän kaikkeen on punaisia busseja ajava bussiyhtiö. Se on tullut ja vienyt halvoilla hinnoillaan junista matkustajat. Ja mikä pahinta, punaisen bussiyhtiön takana on ulkomainen miljardööri, jolla on enemmän rahaa kuin VR:n omassa muhkeassa kassassa.
Että ei voi mitään. VR-parka on uhri. Vaikka se on ollut niin kiltti, että kansanedustajat ja ministerit ovat luvanneet, että VR:n ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa. Ja VR on itse huolellisesti sopimussakkojen voimalla romuttanut vetureita ja vaunuja minkä kerkeää, ettei niitä vaan joudu kenenkään käsiin, joka edes vuoden 2024 jälkeen voisi kilpailla VR:n kanssa. Niin kumminkin, vaikka kuinka on kilpailua estetty miten vain on osattu, niin kumminkin tulivat punaiset bussit!
Ja tämä punaisten bussien kilpailu tietenkin vielä tuli aivan yllättäen. VR:n entinen johtaja kertoi kollegoilleen tällaisesta uhasta vasta vuonna 2009, siis vain kuusi vuotta sitten, ja vain kolme vuotta aikaisemmin kuin punaisten bussien yhtiö aloitti. Johtajanaan tämä samainen entinen VR:n johtaja. Eihän sitä mitenkään ole ehtinyt varautua tällaiseen kamalaan punaisten bussien kilpailuun. Vaikka silloin samana vuonna kilpailuun varautumisen verukkeella VR:n johtaja Aro allekirjoitti yksinoikeussopimuksen.
Mutta ahneelle näyttää tulevan paskainen loppu. Tällä kerralla iltalypsy ei onnistunut kuten edellisten hallitusten liikenneministereiden kanssa. Päinvastoin, liikenneministerille tuli mitta täyteen. Vaikka hallitusta johtaa entisen Maalaisliiton puheenjohtaja. Sekä pääministeri että liikenneministeri taitavat ymmärtää yritystoiminnan paremmin kuin junajohtaja isoveli Aro.
Vasemmiston junaveljille tilanne onkin tukala. Rinnakkaisratamies Rajamäki ja SDP:n Demokraatti-lehti yrittävät vanhoilla valheilla. Junaveljien harmiksi liikenneministeri osasi tällä kerralla oikaista saman tien, että ostojunien kilpailutus ja yksityistäminen eivät ole samat asiat. Solidaarisuudelle onkin kysyntää hyvinvoivan palkkatyöväestön piirissä, kun varapuheenjohtaja erehtyy jopa ehdottamaan autoveron korotusta VR:n monopolin tukemiseksi.
Junaveli Aro saakin tällä kerralla sopeuttaa itseään vallitsevaan tilanteeseen. Kun liikenneministeri ilmoitti monopolin päättyvän, Arokin kääntyi heti kannattamaan kilpailua. Kermaa kuoriva pieni veturimiesten ammattiliitto haraa vielä vastaan. Nähdäänkö kohta lakko sen puolesta, että junat ja työpaikat varmasti vähenevät?
Vientineuvos Valtanen
lauantai 26. syyskuuta 2015
Läpimätä Espoo
UUTINEN Kesäkuun alussa paljastui, että Espoon kaupunki maksaa tietokoneyhtiö Fujitsulle leasingmaksuja 9600 tietokoneesta, joita ei ole. Kyse ei ole ihan pikkujutusta, kun Espoon kaupungilla on käytössään noin 25 000 tietokonetta. Arveltiin, että vanhoja koneita ei ole kirjattu palautetuiksi.
Nyt entinen espoolaispoliitikko ja tietokonemies Jyrki Kasvi sanoo, ettei kadonneita koneita ole koskaan ollutkaan. Se tarkoittaa sitä, että joku Espoon kaupungilla on hyväksynyt, että Fujitsulle maksetaan Espoolta rahaa tyhjästä. Onko tämä vain vahinko?
Fujitsu on iso firma ja Espoo sen iso asiakas. Mutta ei ainoa. Helsingin kaupungin tietokoneet ovat myös Fujitsulta. Isot firmat ja isot kaupungit toimivat tietenkin kunnolla, joten tällainen ei ole mahdollista. Kyse on varmaankin väärinkäsityksestä kuten siinä, että Jyrki Kasvin oma tietokone oli rikki mentyään unohtunut hyllyyn, koska Kasvi ei tiennyt, mitä Espoon vuokraamalle rikkinäiselle koneelle pitää tehdä. Kasvi sai uuden koneen ja leasingmaksu rikkinäisestä koneesta jatkui.
Ei ole mahdollista, että 9600 tietokonetta ja niiden leasingmaksua on vahinko. Kuten ei ole vahinko, että Espoon virkamies rakentaa mökin Espoon omistamaan saareen ja ottaa veneeseensä bensaa Espoon kaupungin bensamittarista. Eikä ole vahinko, että Espoo myy kilpailuttamatta kalliomaata louhittavaksi puolella hinnalla ja sallii louhia kalliota tuplasti enemmän kuin kaupan mukaan on lupa. Eikä ole vahinko, että Espoo ostaa rakennuskelvotonta maata perikunnalta Suurpellosta, tekee maalle asemakaavan myös perikunnalle jääneelle alueelle, ja kun kukaan ei rakenna rakennuskelvottomalle maalle, Espoo ostaa perikunnalta sille jääneen maan itse asettamansa rakennusoikeuden mukaisella huippuhinnalla.
Sekään ei ole vahinko, että Espoon toimialajohtaja tuomitaan lahjusrikoksista. Eikä tämä johtaja valehtele vahingossa Espoon valtuustolle monen miljardin euron hyödyistä Espoon kaupungille, jotta saa valtuuston päättämään miljardin euron metrourakasta lahjuksia antaville kavereilleen. Eikä Espoon kaupunginhallitus päätä vahingossa vastoin lakia maksaa tuomitun johtajan oikeudenkäyntikuluja vielä johtajan kuoleman jälkeenkin.
Espoossa toimitaan näin tarkoituksella ja tahallaan. Espoossa tätä nimitetään kaupungin eduksi. Se oli peruste sille, että lahjusrikollinen tuomion saatuaan sai jatkaa virassaan. Edes moitteita ei tullut, vaan kiitokset. Kaikilla puolueilla ja virkamiehillä on syy kiitellä, koska ne kaikki hyötyvät tällaisesta hallinnosta, kukin omalla tavallaan. Espoon veronmaksajilla on varaa maksaa.
Espoo on läpimätä, se ei ole vahinko.
Vientineuvos Valtanen
Nyt entinen espoolaispoliitikko ja tietokonemies Jyrki Kasvi sanoo, ettei kadonneita koneita ole koskaan ollutkaan. Se tarkoittaa sitä, että joku Espoon kaupungilla on hyväksynyt, että Fujitsulle maksetaan Espoolta rahaa tyhjästä. Onko tämä vain vahinko?
Fujitsu on iso firma ja Espoo sen iso asiakas. Mutta ei ainoa. Helsingin kaupungin tietokoneet ovat myös Fujitsulta. Isot firmat ja isot kaupungit toimivat tietenkin kunnolla, joten tällainen ei ole mahdollista. Kyse on varmaankin väärinkäsityksestä kuten siinä, että Jyrki Kasvin oma tietokone oli rikki mentyään unohtunut hyllyyn, koska Kasvi ei tiennyt, mitä Espoon vuokraamalle rikkinäiselle koneelle pitää tehdä. Kasvi sai uuden koneen ja leasingmaksu rikkinäisestä koneesta jatkui.
Ei ole mahdollista, että 9600 tietokonetta ja niiden leasingmaksua on vahinko. Kuten ei ole vahinko, että Espoon virkamies rakentaa mökin Espoon omistamaan saareen ja ottaa veneeseensä bensaa Espoon kaupungin bensamittarista. Eikä ole vahinko, että Espoo myy kilpailuttamatta kalliomaata louhittavaksi puolella hinnalla ja sallii louhia kalliota tuplasti enemmän kuin kaupan mukaan on lupa. Eikä ole vahinko, että Espoo ostaa rakennuskelvotonta maata perikunnalta Suurpellosta, tekee maalle asemakaavan myös perikunnalle jääneelle alueelle, ja kun kukaan ei rakenna rakennuskelvottomalle maalle, Espoo ostaa perikunnalta sille jääneen maan itse asettamansa rakennusoikeuden mukaisella huippuhinnalla.
Sekään ei ole vahinko, että Espoon toimialajohtaja tuomitaan lahjusrikoksista. Eikä tämä johtaja valehtele vahingossa Espoon valtuustolle monen miljardin euron hyödyistä Espoon kaupungille, jotta saa valtuuston päättämään miljardin euron metrourakasta lahjuksia antaville kavereilleen. Eikä Espoon kaupunginhallitus päätä vahingossa vastoin lakia maksaa tuomitun johtajan oikeudenkäyntikuluja vielä johtajan kuoleman jälkeenkin.
Espoossa toimitaan näin tarkoituksella ja tahallaan. Espoossa tätä nimitetään kaupungin eduksi. Se oli peruste sille, että lahjusrikollinen tuomion saatuaan sai jatkaa virassaan. Edes moitteita ei tullut, vaan kiitokset. Kaikilla puolueilla ja virkamiehillä on syy kiitellä, koska ne kaikki hyötyvät tällaisesta hallinnosta, kukin omalla tavallaan. Espoon veronmaksajilla on varaa maksaa.
Espoo on läpimätä, se ei ole vahinko.
Vientineuvos Valtanen
keskiviikko 26. elokuuta 2015
Velimedia sopeutuu
KANSA MAKSAA Hesari aikoo antaa potkut 200:lle työntekijälleen. Kovin kauan ei ole siitä, kun Hesari karsi väkeä edellisen kerran.
Kansallinen instituutio on menettänyt merkityksensä. Sata vuotta sitten Hesarin edeltäjä edusti kansallista identiteettiä ja rehellisen journalismin taistelua Suomen hyvinvoinnin puolesta. Nyt firman johtajaksi nimetty tuntematon kasvo selittää TV-uutisissa miten huonosti lehdellä menee, kun mainostuloja ei ole tarpeeksi.
Sata vuotta sitten lehti möi uutisia ja tavoitteli lukijoiden hyvinvointia, nyt Hesari myy mainoksia ja tavoittelee omistajiensa lihottamista. Sata vuotta sitten lehti menestyi, kun se tarjosi muuta kuin mitä kaikki tarjoavat. Nyt Hesari muokkaa yleistä mielipidettä velikerhon äänitorvena tyhmempänä kuin monet entiset lukijansa, jotka ymmärtävät paremmin samaa mediavirtaa, josta Hesarin toimittajat poimivat mieleisiään murusia seuraavan aamun lehteen.
Jotenkin kuvaavaa on, että viime vuosien parhaiden uutisten tekijöinä ovat usein olleet kesätoimittajat tai muut harjoittelijat. Heiltä on lipsahtanut välillä oikeata journalismia, kun velikerhon sensori ei ole ollut paikalla, eikä sopivan journalismin perehdytys ole ollut vielä valmis.
Haastatellun johtajan viesti kertoi valitettavasti kaiken. Hesari on riippuvainen ilmoittajistaan, siis rakennusliikkeistä, parista johtavasta kauppaketjusta ja autokauppiaista. Tällä velikerholla on yhteinen intressi kahmia kansalaisten rahat. Niillä rahoilla pitää rakentaa metroa, teitä ja automarketteja sekä betonikuutiolämpäreitä keskelle metsiä. Kaikkea mahdollisimman kalliilla, koska siitä kertyy eniten voittoja.
Sata vuotta sitten Hesari menestyi idealismilla. Velikerhon vallan välineenä se ei näy menestyvän. Tuskin sanomalehden aika on ohi. Mutta valehtelulla on nykyään kovia kilpailijoita, siksi mainosten ja mainostajien rinnakkaistodellisuus ei käy kaupaksi.
Vaha kunnon itsenäinen Hesari kuoli jo 1900-luvun puolella. Siksi tuskin tulee surijoita tyhjenevän lasikuution juurelle, ja Ludviginkadun henki saanee levätä rauhassa siellä, missä sitten lepääkin.
Vientineuvos Valtanen
Kansallinen instituutio on menettänyt merkityksensä. Sata vuotta sitten Hesarin edeltäjä edusti kansallista identiteettiä ja rehellisen journalismin taistelua Suomen hyvinvoinnin puolesta. Nyt firman johtajaksi nimetty tuntematon kasvo selittää TV-uutisissa miten huonosti lehdellä menee, kun mainostuloja ei ole tarpeeksi.
Sata vuotta sitten lehti möi uutisia ja tavoitteli lukijoiden hyvinvointia, nyt Hesari myy mainoksia ja tavoittelee omistajiensa lihottamista. Sata vuotta sitten lehti menestyi, kun se tarjosi muuta kuin mitä kaikki tarjoavat. Nyt Hesari muokkaa yleistä mielipidettä velikerhon äänitorvena tyhmempänä kuin monet entiset lukijansa, jotka ymmärtävät paremmin samaa mediavirtaa, josta Hesarin toimittajat poimivat mieleisiään murusia seuraavan aamun lehteen.
Jotenkin kuvaavaa on, että viime vuosien parhaiden uutisten tekijöinä ovat usein olleet kesätoimittajat tai muut harjoittelijat. Heiltä on lipsahtanut välillä oikeata journalismia, kun velikerhon sensori ei ole ollut paikalla, eikä sopivan journalismin perehdytys ole ollut vielä valmis.
Haastatellun johtajan viesti kertoi valitettavasti kaiken. Hesari on riippuvainen ilmoittajistaan, siis rakennusliikkeistä, parista johtavasta kauppaketjusta ja autokauppiaista. Tällä velikerholla on yhteinen intressi kahmia kansalaisten rahat. Niillä rahoilla pitää rakentaa metroa, teitä ja automarketteja sekä betonikuutiolämpäreitä keskelle metsiä. Kaikkea mahdollisimman kalliilla, koska siitä kertyy eniten voittoja.
Sata vuotta sitten Hesari menestyi idealismilla. Velikerhon vallan välineenä se ei näy menestyvän. Tuskin sanomalehden aika on ohi. Mutta valehtelulla on nykyään kovia kilpailijoita, siksi mainosten ja mainostajien rinnakkaistodellisuus ei käy kaupaksi.
Vaha kunnon itsenäinen Hesari kuoli jo 1900-luvun puolella. Siksi tuskin tulee surijoita tyhjenevän lasikuution juurelle, ja Ludviginkadun henki saanee levätä rauhassa siellä, missä sitten lepääkin.
Vientineuvos Valtanen
torstai 25. kesäkuuta 2015
Velikerho hävisi vaalit
UUTINEN Eduskuntavaalien vaalirahoitustiedot on nyt julkaistu. Sekä eduskunnan että hallituksen kokoonpanon ja rahoitusilmoitusten perusteella voi todeta, että Velikerho hävisi vaalit. Eniten ääniä saaneet puolueet eivät olleet ne, joilla oli eniten rahaa mainostamiseen.
Kun Velikerho ei voittanut, Velikerhon lobbareilla ei ollut myöskään asiaa hallitusohjelmaa kirjoittamaan. Hallitusneuvotteluihin ei pääsytkään ilmoittautumalla, vaan hallitusneuvottelijoiden kutsusta.
Kuultavana oli lähes yksinomaan virkamiehiä. Heillä on virkavastuu, kun lobbarit saavat valehdella edukseen minkä keksivät. Rahalla ei näissä vaaleissa saanut kansanedustajia eikä kirjauksia hallitusohjelmaan.
Kun Hyvät Veljet eivät olleet mukana hallitusneuvotteluissa, Hyvät Veljet jäivät oppositioon. Eivät Hyvät Veljet tästä tietenkään lannistu. Ainakin oppositiossa riittää ahneutta ottaa vastaan puoluetoiminnan tukirahaa, kun valtion puoluetuki romahti. Hallituksen kanssa taitaa olla toisin.
Ministereiden ostaminen ei suju kuten edellisessä hallituksessa. Kunniakkaan elämänuran tehnyt ja omillaan toimeen tuleva ministeri ei ole riippuvainen Velikerhon tuesta. Koska hallitsee asiat itse, eikä tipu tyhjän päälle ja ole riippuvainen Hyvien Veljien tarjoamista kultaisista oksista, jos poliitikon ura sakkaa.
Hyväveli-media yrittää toki parhaansa, mutta sille on vaikeata ymmärtää politiikkaa, joka ei sovi vanhaan jakoon oikeistosta ja vasemmistosta. Ja jossa Hyväveli-media ei ole itse mukana. Onhan toimittajan työ nyt vaikeata, kun Hyvät Veljet eivät ole hallituksen sisältä kertomassa, mitä On Sovittu, että ministerit huomenna ja ensi viikolla päättävät.
Velimedia onkin keskittynyt lähinnä pääministerin koulutuksen ja ammatin pilkkaamiseen ja suurimman oppositiopuolueen sisäisten sotkujen analysointiin. Jotta joskus vielä voitaisiin palata edistykselliseen menneisyyteen, jossa asiat On Sovittu, ja sopivat poliitikot eivät ymmärrä, mitä päättävät.
Vientineuvos Valtanen
Kun Velikerho ei voittanut, Velikerhon lobbareilla ei ollut myöskään asiaa hallitusohjelmaa kirjoittamaan. Hallitusneuvotteluihin ei pääsytkään ilmoittautumalla, vaan hallitusneuvottelijoiden kutsusta.
Kuultavana oli lähes yksinomaan virkamiehiä. Heillä on virkavastuu, kun lobbarit saavat valehdella edukseen minkä keksivät. Rahalla ei näissä vaaleissa saanut kansanedustajia eikä kirjauksia hallitusohjelmaan.
Kun Hyvät Veljet eivät olleet mukana hallitusneuvotteluissa, Hyvät Veljet jäivät oppositioon. Eivät Hyvät Veljet tästä tietenkään lannistu. Ainakin oppositiossa riittää ahneutta ottaa vastaan puoluetoiminnan tukirahaa, kun valtion puoluetuki romahti. Hallituksen kanssa taitaa olla toisin.
Ministereiden ostaminen ei suju kuten edellisessä hallituksessa. Kunniakkaan elämänuran tehnyt ja omillaan toimeen tuleva ministeri ei ole riippuvainen Velikerhon tuesta. Koska hallitsee asiat itse, eikä tipu tyhjän päälle ja ole riippuvainen Hyvien Veljien tarjoamista kultaisista oksista, jos poliitikon ura sakkaa.
Hyväveli-media yrittää toki parhaansa, mutta sille on vaikeata ymmärtää politiikkaa, joka ei sovi vanhaan jakoon oikeistosta ja vasemmistosta. Ja jossa Hyväveli-media ei ole itse mukana. Onhan toimittajan työ nyt vaikeata, kun Hyvät Veljet eivät ole hallituksen sisältä kertomassa, mitä On Sovittu, että ministerit huomenna ja ensi viikolla päättävät.
Velimedia onkin keskittynyt lähinnä pääministerin koulutuksen ja ammatin pilkkaamiseen ja suurimman oppositiopuolueen sisäisten sotkujen analysointiin. Jotta joskus vielä voitaisiin palata edistykselliseen menneisyyteen, jossa asiat On Sovittu, ja sopivat poliitikot eivät ymmärrä, mitä päättävät.
Vientineuvos Valtanen
keskiviikko 15. huhtikuuta 2015
Joustavaa totuutta raideliikenteessä
LOBBAUS Piskuisen eteläsavolaisen Haukivuoren aseman junapysähdykset lopetettiin kesällä 2014, voimakkaasta paikallisesta vastustuksesta huolimatta. Ohi ajamista perusteltiin mm. aikasäästöllä. Argumenteissa vilahtelivat milloin viisi, milloin kymmenen minuuttia, joka säästetään, kun yksittäinen juna jättää pysähtymättä yksittäisellä asemalla. Totuus lienee kaukojunien osalta 2-3 minuutin paikkeilla.
Totuus on kuitenkin joustavaa laatua, kun sitä halutaan muokata perustelemaan jotain päätöstä.
Pääkaupunkiseudulla on päätetty, että lentokentälle vievän Kehäradan junat pysähtyvät alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen kaikilla asemilla. Suunnitelma kolmen aseman ohittamisesta peruttiin.
Yle haastatteli 14.4.2015 paikallisiin televisiouutisiinsa liikenteen suunnittelevan HSL:n johtajaa, joka rauhoitteli matkan hidastumisesta huolestuneita joukkoliikenteen käyttäjiä. HSL:n edustajan mukaan kolmen pysähdyspaikan lisäys viivyttää matkaa vain neljä minuuttia.
Kuten havaitaan, junien pysäyttäminen asiakkaita palvelemaan on tahdon asia. Toisalla tahtoa käytetään, toisaalla ei.
Sisar H. V.
Totuus on kuitenkin joustavaa laatua, kun sitä halutaan muokata perustelemaan jotain päätöstä.
Pääkaupunkiseudulla on päätetty, että lentokentälle vievän Kehäradan junat pysähtyvät alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen kaikilla asemilla. Suunnitelma kolmen aseman ohittamisesta peruttiin.
Yle haastatteli 14.4.2015 paikallisiin televisiouutisiinsa liikenteen suunnittelevan HSL:n johtajaa, joka rauhoitteli matkan hidastumisesta huolestuneita joukkoliikenteen käyttäjiä. HSL:n edustajan mukaan kolmen pysähdyspaikan lisäys viivyttää matkaa vain neljä minuuttia.
Kuten havaitaan, junien pysäyttäminen asiakkaita palvelemaan on tahdon asia. Toisalla tahtoa käytetään, toisaalla ei.
Sisar H. V.
maanantai 9. maaliskuuta 2015
”Totuus” ja totuus Pisarasta
SELITYS Hesarin kahden aukeaman päiväkirja Pisaratunnelin aiheuttamasta hallituskriisistä paljastaa, miten syvällä Hesari on Kokoomuksen ja SDP:n sisällä. Mutta myös sen, miten tietämättömiä ja ymmärtämättömiä sekä nämä päähallituspuolueet että Hesari ovat siitä, mitä on todella tapahtunut.
Tai sitten on niin, että Hesari valehtelee täysin tietoisesti siitä, miten asiat ovat. Lystin kustantavan veronmaksajan kannalta kumpikin on yhtä huono vaihtoehto.
Hesarin jutun vika on siinä, että se alkaa vasta siitä, mihin Pisararadan tärkeäksi tehnyt peli verorahoilla päättyi.
Hesari aloittaa 25.8.2014 päivätystä aiesopimuksesta. Siis AIEsopimuksesta, ei sopimuksesta, kuten HS kirjoittaa. Hesarin mukaan aiesopimus Kivenlahden metrosta ja Pisarasta oli kuntien tahto, jolle piti saada valtion rahoitusta. Näinhän asia ei ollut, sillä ensin oli Stubbin ja Rinteen hallituksen vaaliohjelma, jossa luvattiin tulevan eduskunnan puolesta valtion rahaa metroon ja Pisaraan.
Lisäksi aiesopimus on lähtökohdaltaan järjetön. Ei kuntia tarvitse patistaa kaavoittamaan lupaamalla valtion rahaa. Kunnat kaavoittavat minkä ehtivät aivan oma-aloitteisesti.
Aiesopimus ei ollut kuntien tahto eikä Kokoomuksen ja SDP:n riitelyn alku, vaan päätepiste vedätykselle, jossa Pisara oli vain keino saada parin vuoden sisään jo toisen kerran 250 miljoonaa valtion rahaa Espooseen.
Tosiasiassa kunnat eivät halua Pisaraa. Helsinki ei halua Pisaraa, jota ei ole kaupungin 10 vuoden investointiohjelmassa alkaen syksyltä 2013. Pisaraa eivät halua myöskään Espoo eikä Vantaa, jotka ovat tehneet selväksi, etteivät ne halua maksaa tunnelista mitään. Eikä Pisaratunnelia tahdo valtiokaan. Rataverkosta vastaavan Liikenneviraston listalla on muita ja tarpeellisia hankkeita, ei tappiollista Pisaraa.
Kuka siis Pisaraa haluaa ja miksi?
Vastaus löytyy Espoosta. Tunneliveli Louko halusi jatkaa rakennusliikkeille tuottoisaa metroa Espoossa Matinkylästä Kivenlahteen, vaikka Espoo oli itse hyväksynyt jo 20.6.2012 MAL-aiesopimuksen vuosille 2012–2015. Aiesopimuksessa ei Kivenlahden metroa ollut.
Ministerin ja virkamiesten painostus ja poliitikkojen lobbaus eivät Loukolta onnistuneet. Metrorahaa ei tullut. Valtio piti kiinni siitä, mitä oli aiesopimuksessa sopinut. Espoo ja Louko eivät.
Kevät 2014 muutti kuitenkin kaiken. Ryhdikäs liikenneministeri Kyllönen jätti tehtävänsä, kun Vasemmistoliitto marssi oppositioon. Päähallituspuolueiden puheenjohtajat ja hallituksn ydinministerit vaihtuivat. Espoolaisen Stubbin ja ay-taustaisen Rinteen puhuminen Kivenlahden metron puolelle kävi Loukolta helposti rakennusteollisuuden suosiollisella avustuksella. Mutta myös Helsinki piti saada hyväksymään, että Espoo saa parin vuoden sisään valtiolta toisen kerran 250 miljoonaa, vaikka Helsinki on saanut kustantaa metronsa ja ratikkansa itse. Tähän tarvittiin Pisara.
Loukon sulle-mulle -jaossa Espoo saa Kivenlahden metron ja Helsinki Pisaran, jotta molemmat ovat tyytyväisiä. Valtio saa maksaa. MAL-aiesopimuksen muutos 25.8.2014 oli vain kulissi, jolla lobbarit ja tunneliveljet pesivät kätensä ja käänsivät päälaelleen sen, kuka ja miksi näitä tunneleita haluaa. Aiesopimusta ei valmisteltu eikä käsitelty missään, vaan sen junailivat Louko, Helsingin Penttilä ja SDP.
Kun ymmärtää tämän taustan, näyttää Hesarin juttukin aivan toiselta. Ydinasia on sanottu jutun lopussa. Ja pantu häveliäästi kokoomuslaisen syväkurkun suuhun:
Hesarista paljastuu myös, miten Rinne on saanut Pisarapuuhasteluunsa ohjeita Loukolta. Rinteen mielestä Pisara voitaisiin aloittaa heti louhimalla huoltotunneleita. Näin saataisiin hanke peruuttamattomalla tavalla käyntiin. Samalla konstilla kuin Louko käynnisti Kivenlahden metrotyömaan Espoon Sammalvuoressa, vaikka mitään lainvoimaista päätöstä Kivenlahden metrosta ei Espoossa olekaan. Sama ajattelu on myös EU:lle lähetetyissä avustushakemuksissa, jotka esittävät louhintojen aloittamista keskeltä tunnelia.
EU:lle lähetetyt hakemukset ovat kaikkiaan sellaista potaskaa, että toivottavasti vaalien jälkeinen uusi hallitus vetää paperit takaisin ja pyytää Suomessa käyneeltä Trautmannilta anteeksi, ettei Suomen liikenneministeri välitä vaalikiireiltään tapaamaan korkeaa EU:n virkamiestä, jolta miljoonia ruinataan. Pisarahakemuksen kirjoittajat luottavat ilmeisesti siihen, että EU:ssa ei osata lukea suomenkielistä Pisaran marraskuista hankearviointia, joka kertoo aivan muuta kuin hakemuksen perustelut.
Hesarin esittämä jälkipyykki on kuitenkin kiintoisaa luettavaa, vaikka siinä sivuutetaankin Hesarin itsensä rooli Pisaran lobbaajana ja Pisaraan liittyvien valheiden levittäjänä. Hesari itse esitteli näitä valheita vielä pääkirjoituksessaan 26.2. Samoihin valheisiin perustuu koko ”hallituskriisi”. Eikä siinä Kokoomus ole sen parempi kuin SDP. Kokoomuksen Helsingin vahva mies Risto Rautava selittää mielipidekirjoituksessaan vielä 1.3. valheita 200 miljoonan EU-tuesta ja Pisarasta koko Suomen etuna. Rautava loistaa Pisaralobbarina myös HSL:n hallituksen puheenjohtajana jutussa siitä, miten HSL vastoin suurimpien jäsenkuntiensa todellista tahtoa väänsi Pisaran seudun kärkihankkeeksi.
Veli Hopea
Tai sitten on niin, että Hesari valehtelee täysin tietoisesti siitä, miten asiat ovat. Lystin kustantavan veronmaksajan kannalta kumpikin on yhtä huono vaihtoehto.
Hesarin jutun vika on siinä, että se alkaa vasta siitä, mihin Pisararadan tärkeäksi tehnyt peli verorahoilla päättyi.
Hesari aloittaa 25.8.2014 päivätystä aiesopimuksesta. Siis AIEsopimuksesta, ei sopimuksesta, kuten HS kirjoittaa. Hesarin mukaan aiesopimus Kivenlahden metrosta ja Pisarasta oli kuntien tahto, jolle piti saada valtion rahoitusta. Näinhän asia ei ollut, sillä ensin oli Stubbin ja Rinteen hallituksen vaaliohjelma, jossa luvattiin tulevan eduskunnan puolesta valtion rahaa metroon ja Pisaraan.
Lisäksi aiesopimus on lähtökohdaltaan järjetön. Ei kuntia tarvitse patistaa kaavoittamaan lupaamalla valtion rahaa. Kunnat kaavoittavat minkä ehtivät aivan oma-aloitteisesti.
Aiesopimus ei ollut kuntien tahto eikä Kokoomuksen ja SDP:n riitelyn alku, vaan päätepiste vedätykselle, jossa Pisara oli vain keino saada parin vuoden sisään jo toisen kerran 250 miljoonaa valtion rahaa Espooseen.
Tosiasiassa kunnat eivät halua Pisaraa. Helsinki ei halua Pisaraa, jota ei ole kaupungin 10 vuoden investointiohjelmassa alkaen syksyltä 2013. Pisaraa eivät halua myöskään Espoo eikä Vantaa, jotka ovat tehneet selväksi, etteivät ne halua maksaa tunnelista mitään. Eikä Pisaratunnelia tahdo valtiokaan. Rataverkosta vastaavan Liikenneviraston listalla on muita ja tarpeellisia hankkeita, ei tappiollista Pisaraa.
Kuka siis Pisaraa haluaa ja miksi?
Vastaus löytyy Espoosta. Tunneliveli Louko halusi jatkaa rakennusliikkeille tuottoisaa metroa Espoossa Matinkylästä Kivenlahteen, vaikka Espoo oli itse hyväksynyt jo 20.6.2012 MAL-aiesopimuksen vuosille 2012–2015. Aiesopimuksessa ei Kivenlahden metroa ollut.
Ministerin ja virkamiesten painostus ja poliitikkojen lobbaus eivät Loukolta onnistuneet. Metrorahaa ei tullut. Valtio piti kiinni siitä, mitä oli aiesopimuksessa sopinut. Espoo ja Louko eivät.
Kevät 2014 muutti kuitenkin kaiken. Ryhdikäs liikenneministeri Kyllönen jätti tehtävänsä, kun Vasemmistoliitto marssi oppositioon. Päähallituspuolueiden puheenjohtajat ja hallituksn ydinministerit vaihtuivat. Espoolaisen Stubbin ja ay-taustaisen Rinteen puhuminen Kivenlahden metron puolelle kävi Loukolta helposti rakennusteollisuuden suosiollisella avustuksella. Mutta myös Helsinki piti saada hyväksymään, että Espoo saa parin vuoden sisään valtiolta toisen kerran 250 miljoonaa, vaikka Helsinki on saanut kustantaa metronsa ja ratikkansa itse. Tähän tarvittiin Pisara.
Loukon sulle-mulle -jaossa Espoo saa Kivenlahden metron ja Helsinki Pisaran, jotta molemmat ovat tyytyväisiä. Valtio saa maksaa. MAL-aiesopimuksen muutos 25.8.2014 oli vain kulissi, jolla lobbarit ja tunneliveljet pesivät kätensä ja käänsivät päälaelleen sen, kuka ja miksi näitä tunneleita haluaa. Aiesopimusta ei valmisteltu eikä käsitelty missään, vaan sen junailivat Louko, Helsingin Penttilä ja SDP.
Kun ymmärtää tämän taustan, näyttää Hesarin juttukin aivan toiselta. Ydinasia on sanottu jutun lopussa. Ja pantu häveliäästi kokoomuslaisen syväkurkun suuhun:
”Kokoomuslaiset taas uskovat, että Rinne on luvannut puheenjohtajakampanjansa tukijatahoille ”hoitaa Pisararadan”. Kokoomuslaiset yrittävät parhaansa mukaan hillitä julkista keskustelua asiasta.”
Hesarista paljastuu myös, miten Rinne on saanut Pisarapuuhasteluunsa ohjeita Loukolta. Rinteen mielestä Pisara voitaisiin aloittaa heti louhimalla huoltotunneleita. Näin saataisiin hanke peruuttamattomalla tavalla käyntiin. Samalla konstilla kuin Louko käynnisti Kivenlahden metrotyömaan Espoon Sammalvuoressa, vaikka mitään lainvoimaista päätöstä Kivenlahden metrosta ei Espoossa olekaan. Sama ajattelu on myös EU:lle lähetetyissä avustushakemuksissa, jotka esittävät louhintojen aloittamista keskeltä tunnelia.
EU:lle lähetetyt hakemukset ovat kaikkiaan sellaista potaskaa, että toivottavasti vaalien jälkeinen uusi hallitus vetää paperit takaisin ja pyytää Suomessa käyneeltä Trautmannilta anteeksi, ettei Suomen liikenneministeri välitä vaalikiireiltään tapaamaan korkeaa EU:n virkamiestä, jolta miljoonia ruinataan. Pisarahakemuksen kirjoittajat luottavat ilmeisesti siihen, että EU:ssa ei osata lukea suomenkielistä Pisaran marraskuista hankearviointia, joka kertoo aivan muuta kuin hakemuksen perustelut.
Hesarin esittämä jälkipyykki on kuitenkin kiintoisaa luettavaa, vaikka siinä sivuutetaankin Hesarin itsensä rooli Pisaran lobbaajana ja Pisaraan liittyvien valheiden levittäjänä. Hesari itse esitteli näitä valheita vielä pääkirjoituksessaan 26.2. Samoihin valheisiin perustuu koko ”hallituskriisi”. Eikä siinä Kokoomus ole sen parempi kuin SDP. Kokoomuksen Helsingin vahva mies Risto Rautava selittää mielipidekirjoituksessaan vielä 1.3. valheita 200 miljoonan EU-tuesta ja Pisarasta koko Suomen etuna. Rautava loistaa Pisaralobbarina myös HSL:n hallituksen puheenjohtajana jutussa siitä, miten HSL vastoin suurimpien jäsenkuntiensa todellista tahtoa väänsi Pisaran seudun kärkihankkeeksi.
Veli Hopea
tiistai 3. maaliskuuta 2015
Poliittinen olut
LOBBAUS Olvi Oyj on tänään julkaissut tiedotteen, jonka mukaan se lopettaa Sven Tuuva -kakkosoluen valmistuksen. Olvin mukaan olut oli tappiollinen kaksi vuotta.
Tuotteita tulee ja tuotteita menee, mutta tässä asiassa on muutama outo seikka.
Miksi Olvi Oyj valmisti niin pitkään kannattamatonta tuotetta? Entä miksi Olvi Oyj teki lopettamisesta tiedotteen, kun normaalisti huonosti pärjäävät tuotteet haudataan kaikessa hiljaisuudessa? Miten tiedottaminen sattuikaan ajoittumaan kuukaudeksi ennen eduskuntavaaleja?
Vastaukset sisältyvät kysymyksiin: siksi, että kyse ei koskaan ollut pyrkimyksestä menestyä myymällä kakkosolutta, vaan suunnitelmallisesta lobbausoperaatiosta panimoalan sääntelyä vastaan.
Ylioppilas Puupponen
Tuotteita tulee ja tuotteita menee, mutta tässä asiassa on muutama outo seikka.
Miksi Olvi Oyj valmisti niin pitkään kannattamatonta tuotetta? Entä miksi Olvi Oyj teki lopettamisesta tiedotteen, kun normaalisti huonosti pärjäävät tuotteet haudataan kaikessa hiljaisuudessa? Miten tiedottaminen sattuikaan ajoittumaan kuukaudeksi ennen eduskuntavaaleja?
Vastaukset sisältyvät kysymyksiin: siksi, että kyse ei koskaan ollut pyrkimyksestä menestyä myymällä kakkosolutta, vaan suunnitelmallisesta lobbausoperaatiosta panimoalan sääntelyä vastaan.
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
VR:n velikassa
LAHJONTA Helsingin seudun lähijunaliikenteen kilpailutus on peruttu. Kabineteissa on kaikkien yllätykseksi sovittu, että maamme ainoa sallittu matkustajajunaliikennöitsijä jatkaa monopoliasemassaan vuoteen 2021 asti.
Yllätys tämä on erityisesti siksi, että seudun liikenteestä vastaava HSL on jo vuosikaudet ollut tyytymätön VR:n asemaan ja valmistellut kilpailuttamista, jonka oli tarkoitus alkaa ensi vuonna.
Mitä taustalla on tapahtunut, sitä emme ole toistaiseksi saaneet kuulla.
Savu nousee ainakin siltä osin, että HSL:n korkein johto on kokoomuksen käsissä. Sekä HSL:n toimitusjohtaja (kok.) että sen hallituksen puheenjohtaja (kok.) ovat puolustelleet yllätysratkaisua. Tilanne ei ole koskaan normaali, kun kokoomuslaiset joukolla kehuvat jonkin julkisen palvelun kilpailuttamatta jättämistä.
Entä miten VR jälleen onnistui kampeamaan kilpailuttamista eteenpäin?
Rautatielaitos yhtiöitettiin valmistautumaan kilpailuun jo vuonna 1995. Valmistautumista on nyt kestänyt kaksi vuosikymmentä ilman yhtään henkilöliikenteen tarjouskilpailua. Kaukoliikenteen monopolia on jatkettu jo 29 vuoden päähän yhtiöittämisestä, vuoteen 2024. Nykyinen, muhkeapalkkainen toimitusjohtaja hankittiin pistämään VR kilpailukuntoon. Bonukset ovat rullanneet, mutta kilpailu ei.
Kansan rahoilla rakennetun ja yhtiöittämisessä ilmaiseksi saadun Helsingin rautatieaseman myynnistä on lähiaikoina odotettavissa VR:lle muhkea summa rahaa. Kai myös bonuksia johdolle?
VR:llä onkin ylilihava kassa. Sen oma vapaa pääoma oli vuoden 2013 lopussa 593 miljoonaa euroa. VR:n pankkitiliä on paisutettu monopoliaseman turvin. Samalla, kun yhtiö on pulskassa kunnossa, se saa liikennöintiinsä valtiolta tukea, ja HSL-junia ajetaan reilulla ylihinnalla.
Neljän vuoden jatkoaika heltisi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kymmenen prosentin hinnanalennuksella. Vuositasolla liikenteen arvo on kehäradan auettua noin 80 miljoonaa euroa. Hinnanalennukseksi kutsuttua voitelurahaa tarvittiin siis alle kymmenen miljoonaa vuodessa. VR:n yli puolen miljardin rahakirstussa se ei ole mitään.
Tässä on konkreettinen todiste siitä, miten monopoliaseman turvin torjutaan kilpailua. Omistajalle, eli valtiolle, eli kansalle ei jaeta osinkoja, vaan tyrkätään rahasäkkejä peliin silloin, kun on tarve lobata markkinoiden avaamista vastaan.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on jo aiemminkin huomauttanut VR:n rahojen väärinkäytöstä, tuloksetta. Kun kaukoliikenteen kilpailuttaminen taannoin uhkasi toteutua, VR sujautti valtiolle lahjuksena Pohjanmaan radan remonttiin 40 miljoonaa. Näin siitä huolimatta, että rataremontin rahoittaminen ei millään tavalla kuulu liikennöitsijän rooliin. Silloisen omistajaohjausministerin mukaan summa oli niin merkittävä, että keskustelu kilpailun avaamisesta voitiin lopettaa. Voiko lahjontaa selkeämmin siunata?
Kuinka ollakaan, tämäkin ministeri oli kokoomuslainen.
Pääkaupunkiseudulla on vaikutusvaltaisten veljien saunapiiri, jonka käsien läpi virtaa miljardien arvosta erilaisia asioita. Kokoomuslaisten maireat, kilpailunvastaiset puheet herättävät kysymyksen, mihin kaikkeen tämä lähijunapäätös on koplattu. Oliko edellisviikkoinen, outo Pisara-radan rahoituspäätös myös samaa pakettia VR:n monopolin jatkamisen kanssa? Mitä muita hankkeita saatiin nyt läpi myöntymällä joidenkin puolueiden harjoittamaan junamonopolin halaamiseen?
Sisar H.V.
Yllätys tämä on erityisesti siksi, että seudun liikenteestä vastaava HSL on jo vuosikaudet ollut tyytymätön VR:n asemaan ja valmistellut kilpailuttamista, jonka oli tarkoitus alkaa ensi vuonna.
Mitä taustalla on tapahtunut, sitä emme ole toistaiseksi saaneet kuulla.
Savu nousee ainakin siltä osin, että HSL:n korkein johto on kokoomuksen käsissä. Sekä HSL:n toimitusjohtaja (kok.) että sen hallituksen puheenjohtaja (kok.) ovat puolustelleet yllätysratkaisua. Tilanne ei ole koskaan normaali, kun kokoomuslaiset joukolla kehuvat jonkin julkisen palvelun kilpailuttamatta jättämistä.
Entä miten VR jälleen onnistui kampeamaan kilpailuttamista eteenpäin?
Rautatielaitos yhtiöitettiin valmistautumaan kilpailuun jo vuonna 1995. Valmistautumista on nyt kestänyt kaksi vuosikymmentä ilman yhtään henkilöliikenteen tarjouskilpailua. Kaukoliikenteen monopolia on jatkettu jo 29 vuoden päähän yhtiöittämisestä, vuoteen 2024. Nykyinen, muhkeapalkkainen toimitusjohtaja hankittiin pistämään VR kilpailukuntoon. Bonukset ovat rullanneet, mutta kilpailu ei.
Kansan rahoilla rakennetun ja yhtiöittämisessä ilmaiseksi saadun Helsingin rautatieaseman myynnistä on lähiaikoina odotettavissa VR:lle muhkea summa rahaa. Kai myös bonuksia johdolle?
VR:llä onkin ylilihava kassa. Sen oma vapaa pääoma oli vuoden 2013 lopussa 593 miljoonaa euroa. VR:n pankkitiliä on paisutettu monopoliaseman turvin. Samalla, kun yhtiö on pulskassa kunnossa, se saa liikennöintiinsä valtiolta tukea, ja HSL-junia ajetaan reilulla ylihinnalla.
Neljän vuoden jatkoaika heltisi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kymmenen prosentin hinnanalennuksella. Vuositasolla liikenteen arvo on kehäradan auettua noin 80 miljoonaa euroa. Hinnanalennukseksi kutsuttua voitelurahaa tarvittiin siis alle kymmenen miljoonaa vuodessa. VR:n yli puolen miljardin rahakirstussa se ei ole mitään.
Tässä on konkreettinen todiste siitä, miten monopoliaseman turvin torjutaan kilpailua. Omistajalle, eli valtiolle, eli kansalle ei jaeta osinkoja, vaan tyrkätään rahasäkkejä peliin silloin, kun on tarve lobata markkinoiden avaamista vastaan.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on jo aiemminkin huomauttanut VR:n rahojen väärinkäytöstä, tuloksetta. Kun kaukoliikenteen kilpailuttaminen taannoin uhkasi toteutua, VR sujautti valtiolle lahjuksena Pohjanmaan radan remonttiin 40 miljoonaa. Näin siitä huolimatta, että rataremontin rahoittaminen ei millään tavalla kuulu liikennöitsijän rooliin. Silloisen omistajaohjausministerin mukaan summa oli niin merkittävä, että keskustelu kilpailun avaamisesta voitiin lopettaa. Voiko lahjontaa selkeämmin siunata?
Kuinka ollakaan, tämäkin ministeri oli kokoomuslainen.
Pääkaupunkiseudulla on vaikutusvaltaisten veljien saunapiiri, jonka käsien läpi virtaa miljardien arvosta erilaisia asioita. Kokoomuslaisten maireat, kilpailunvastaiset puheet herättävät kysymyksen, mihin kaikkeen tämä lähijunapäätös on koplattu. Oliko edellisviikkoinen, outo Pisara-radan rahoituspäätös myös samaa pakettia VR:n monopolin jatkamisen kanssa? Mitä muita hankkeita saatiin nyt läpi myöntymällä joidenkin puolueiden harjoittamaan junamonopolin halaamiseen?
Sisar H.V.
lauantai 7. helmikuuta 2015
Rinne ja Stubb, pahempia kuin Schettino?
KANSA MAKSAA Schettino-niminen italialainen merikapteeni tuli kuuluisaksi siitä, että ensin hän ajoi risteilylaivansa karille rehvastellakseen ja sitten pakeni uppoavalta laivaltaan ottamalla yksin pelastusveneen samalla, kun pelastusveneitä ei riittänyt matkustajille.
Ministerit Rinne ja Stubb tulivat tunnetuksi suurista lupauksistaan aloittaessaan pätkähallituksensa johtamisen viime kesänä. Rehvakkaita puheita riitti, mutta kumpikin on sulattanut puolueensa kannatuksen lähes pienpuolueluokkaan. Herrat ovat ajaneet hallituksensa, maansa talouden ja johtamiensa puolueiden kannatuksen karille.
Ainakin toinen, ellei kumpikin, uhkaa upota vaalien jälkeen oppositioon. Voi kuitenkin yrittää pelastautua pinnan yläpuolelle keräämällä Hyviltä Veljiltä vaalitukea. Kampanjointi on kallista, mutta vaalirahoituksen järjestäminen on vielä kalliimpaa – veronmaksajille, tietenkin.
Rinteen ja Stubbin pelastusveneet ovat metro ja Pisara. Rahaa ei riitä uppoavassa valtiolaivassa kärvistelevälle kansalle, ei edes lukiolaisille omiin kouluihin. Mutta jopa ministeriön itsensä tappiollisiksi ja tarpeettomiksi toteamiin tunneleihin näiltä kapteeneilta rahaa riittää. Muka.
Tavallisesti luotettavista tietolähteistä saadun tiedon mukaan tavallisesti luotettavat puoluejohtajat eivät enää olekaan luotettavia. Siksi veronmaksajien rahat pitää luvata Hyville Veljille ennen vaaleja. Siitä kiire jakaa miljardeja kun vielä on pari viikkoa valtaa nautittavana.
Ja mikäs on miljardeja jakaessa. Veronmaksajien rahat eivät ole omia koskaan. Mutta nyt ei joudu edes hallitusvastuuseen pohtimaan, mistä miljardit otetaan.
Välimeren meininkiä, Kreikan ja Schettinon mallin mukaan.
Vientineuvos Valtanen
Ministerit Rinne ja Stubb tulivat tunnetuksi suurista lupauksistaan aloittaessaan pätkähallituksensa johtamisen viime kesänä. Rehvakkaita puheita riitti, mutta kumpikin on sulattanut puolueensa kannatuksen lähes pienpuolueluokkaan. Herrat ovat ajaneet hallituksensa, maansa talouden ja johtamiensa puolueiden kannatuksen karille.
Ainakin toinen, ellei kumpikin, uhkaa upota vaalien jälkeen oppositioon. Voi kuitenkin yrittää pelastautua pinnan yläpuolelle keräämällä Hyviltä Veljiltä vaalitukea. Kampanjointi on kallista, mutta vaalirahoituksen järjestäminen on vielä kalliimpaa – veronmaksajille, tietenkin.
Rinteen ja Stubbin pelastusveneet ovat metro ja Pisara. Rahaa ei riitä uppoavassa valtiolaivassa kärvistelevälle kansalle, ei edes lukiolaisille omiin kouluihin. Mutta jopa ministeriön itsensä tappiollisiksi ja tarpeettomiksi toteamiin tunneleihin näiltä kapteeneilta rahaa riittää. Muka.
Tavallisesti luotettavista tietolähteistä saadun tiedon mukaan tavallisesti luotettavat puoluejohtajat eivät enää olekaan luotettavia. Siksi veronmaksajien rahat pitää luvata Hyville Veljille ennen vaaleja. Siitä kiire jakaa miljardeja kun vielä on pari viikkoa valtaa nautittavana.
Ja mikäs on miljardeja jakaessa. Veronmaksajien rahat eivät ole omia koskaan. Mutta nyt ei joudu edes hallitusvastuuseen pohtimaan, mistä miljardit otetaan.
Välimeren meininkiä, Kreikan ja Schettinon mallin mukaan.
Vientineuvos Valtanen
torstai 1. tammikuuta 2015
Vuosi vaihtui, jatkuvatko juhlat
KANSA MAKSAA Kuuntelin presidentin uudenvuoden puheen. Presidentti moitti maan tapaa elää velaksi ja arveli, että Suomessa kansa on saattanut muuttua viisaammaksi kuin kansan valitsemat poliitikot. Kansa ei ehkä enää valitsekaan niitä, jotka lupaavat eniten, vaan niitä, jotka osoittavat hoitavansa asiat.
Presidentin ajatuksiin on helppo yhtyä. Ikävät asiat, taitamattomuus ja omien halujen toteuttaminen on ratkaistu velaksi elämisellä. Tällä on Suomessa pitkät perinteet jo ajalta, jolloin velka maksettiin inflaatiolla ja devalvaatiolla.
Suomi on ollut EU:n jäsen 20 vuotta ja Euromaa 13 vuotta. Mutta se ei ole ollut tarpeeksi, jotta poliitikot olisivat oppineet. Suomen poliitikkojen onneksi EU:ssa on kylliksi vielä huonommin asiansa hoitavia maita, joten Suomi luokitellaan muita paremmaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vähiten huonosti asiansa hoitava maa hoitaisi asiansa hyvin.
Puolueiden kannatusluvut eivät valitettavasti tue kovin vahvasti presidentin ounastelua kansan viisaudesta. Pikemminkin kansa näytti viisaalta hallituskauden alussa, kun hallituspuolueiden suosio pysyi pitkään vahvana. Tällä hetkellä kuitenkin suurin oppositiopuolue kärsii yhtä heikosta suosiosta kuin hallituksen pääpuolueet. Mutta kannatuslukujen kärjessä on toinen suuri oppositiopuolue, jonka kannatus ei voi perustua tekoihin hallituksessa.
Presidentti vaati pohtimaan, mistä kukin on itse valmis luopumaan, jotta velaksi eläminen loppuu. Se onkin todellinen haasteen paikka Hyville Veljille. Kun ennen taloutta korjattiin devalvaatiolla, teollisuuden Hyvät Veljet juhlivat ja kansa kiristeli luopuessaan kivoista tuontitavaroista, joihin palkka lakkasi riittämästä.
Nyt ei voi devalvoida, eikä laskea palkkoja. Nyt pitää luopua turhista asioista ja osata tehdä tarpeelliset asiat paremmin ja halvemmalla. Nyt pitää lopettaa elvyttäminen, eli veronmaksajien ja heidän vastuulleen lainattujen rahojen tuhlaaminen kaikkeen sellaiseen, mitä ei tehdä silloin, kun sen rahoittamisesta ollaan vastuussa itse.
Suomessa iso raha pyörii rakentamisessa ja sote-sektorilla. Kun ei enää lainata näiden alojen ikuiseen elvyttämiseen, se tarkoittaa sitä, että näiden kummankin alan on supistuttava. Se on kova haaste nykyään, kun julkinen sektori on ulkoistanut toimintansa sijoittajien omistamille yrityksille, joiden toiminta ei edes tunne muuta tavoitetta kuin kasvamisen.
Julkisen sektorin palveluhankintoja ei voi enää pitää yllä velaksi otetulla elvytyksellä. On kuitenkin aivan varma, että Veljet lobbaavat puolueita ja rahoittavat vaalikampanjoita, jotta ikuinen elvytys ja Velikerhojen juhlat jatkuisivat. Jos kansa on viisas, se antaa kevään vaaleissa vähiten ääniä niille ehdokkaille, joilla on kalleimmat kampanjat.
Veli Hopea
Presidentin ajatuksiin on helppo yhtyä. Ikävät asiat, taitamattomuus ja omien halujen toteuttaminen on ratkaistu velaksi elämisellä. Tällä on Suomessa pitkät perinteet jo ajalta, jolloin velka maksettiin inflaatiolla ja devalvaatiolla.
Suomi on ollut EU:n jäsen 20 vuotta ja Euromaa 13 vuotta. Mutta se ei ole ollut tarpeeksi, jotta poliitikot olisivat oppineet. Suomen poliitikkojen onneksi EU:ssa on kylliksi vielä huonommin asiansa hoitavia maita, joten Suomi luokitellaan muita paremmaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vähiten huonosti asiansa hoitava maa hoitaisi asiansa hyvin.
Puolueiden kannatusluvut eivät valitettavasti tue kovin vahvasti presidentin ounastelua kansan viisaudesta. Pikemminkin kansa näytti viisaalta hallituskauden alussa, kun hallituspuolueiden suosio pysyi pitkään vahvana. Tällä hetkellä kuitenkin suurin oppositiopuolue kärsii yhtä heikosta suosiosta kuin hallituksen pääpuolueet. Mutta kannatuslukujen kärjessä on toinen suuri oppositiopuolue, jonka kannatus ei voi perustua tekoihin hallituksessa.
Presidentti vaati pohtimaan, mistä kukin on itse valmis luopumaan, jotta velaksi eläminen loppuu. Se onkin todellinen haasteen paikka Hyville Veljille. Kun ennen taloutta korjattiin devalvaatiolla, teollisuuden Hyvät Veljet juhlivat ja kansa kiristeli luopuessaan kivoista tuontitavaroista, joihin palkka lakkasi riittämästä.
Nyt ei voi devalvoida, eikä laskea palkkoja. Nyt pitää luopua turhista asioista ja osata tehdä tarpeelliset asiat paremmin ja halvemmalla. Nyt pitää lopettaa elvyttäminen, eli veronmaksajien ja heidän vastuulleen lainattujen rahojen tuhlaaminen kaikkeen sellaiseen, mitä ei tehdä silloin, kun sen rahoittamisesta ollaan vastuussa itse.
Suomessa iso raha pyörii rakentamisessa ja sote-sektorilla. Kun ei enää lainata näiden alojen ikuiseen elvyttämiseen, se tarkoittaa sitä, että näiden kummankin alan on supistuttava. Se on kova haaste nykyään, kun julkinen sektori on ulkoistanut toimintansa sijoittajien omistamille yrityksille, joiden toiminta ei edes tunne muuta tavoitetta kuin kasvamisen.
Julkisen sektorin palveluhankintoja ei voi enää pitää yllä velaksi otetulla elvytyksellä. On kuitenkin aivan varma, että Veljet lobbaavat puolueita ja rahoittavat vaalikampanjoita, jotta ikuinen elvytys ja Velikerhojen juhlat jatkuisivat. Jos kansa on viisas, se antaa kevään vaaleissa vähiten ääniä niille ehdokkaille, joilla on kalleimmat kampanjat.
Veli Hopea
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)