KANSA MAKSAA Tässäkin blogissa laajalti käsitelty Helsingin surkuhupaisa automaattimetroprojekti on tarkoitus keskeyttää 18.12. HKL:n johtokunnan kokouksessa. Tieto asiasta varmistui, kun kokouksen esityslista tuli julkiseksi 16.12. Tähän entisen liikennesuunnittelupäällikkö Seppo Vepsäläisen ja hänen hovinsa unelmaan on jo palanut useita kymmeniä miljoonia, ja lisää palanee, kun Helsingin osaamaton tilaajakopla joutuu Siemensin kanssa jälkipeleihin raastuvassa. Alasta vähänkin ymmärtävät varoittelivat jo viime vuosikymmenen puolivälissä, mitä riskejä projektiin voi sisältyä. Kaikki riskit toteutuivat, ja tulos on nyt tämä.
Puupponen kävikin Twitterissä katsomassa, mitä automatisointia itsepäisesti ajanut Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri (vihr.) nyt tuumaa. Valitettavasti edellispäivän uutiset eivät ilmeisestikään ole Saurin mielestä olleet kommentoimisen arvoisia, sillä aamunsa Sauri on aloittanut hykeretelemällä joistakin uusista ratikkavuoroista linjalla 6T.
Ehkäpä loppukaneetiksi sopii Breznevin twiitti muutaman päivän takaa:
"Huomenta, Helsinki. Paras kaupunki on se, joka onnistuu innostamaan asukkaidensa osaamisen ja kekseliäisyyden yhteiseksi hyväksi. Vai mitä?"
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 17. joulukuuta 2014
keskiviikko 26. marraskuuta 2014
Kansa reputti R-kioskin ihmiskokeen
VALTA Rautakirjan kioskit tarjosivat päivänä muutamana ilmaista kahvia. Jämsäläiselle R-kioskille muodostui jo yöllä pitkä jono odottamaan jakelun alkamista. Tämä uutisoitiin heti aamulla valtakunnallisessa lehdessä. Ja ne, jotka eivät jonottaneet, sitten päivittelivät jonottajia.
Tämä ei ollut se juttu.
Vaan se, että uutisen alla on noin 150 kommenttia, joista yhdessäkään ei yksikään kommentoija epäile sellaista mahdollisuutta, että jono olisi ollut kyseisen kioskiketjun suunnittelema mainostempaus.
Oleellista ei ole, oliko tämä mainostempaus, vai olivatko nuoret ihan omalla vitsillä jonossa. Oleellista on, että kukaan ei epäillyt.
Yleisestihän on tiedossa, että kaikenlaisten kaupallisten tempausten ympärille rakennetaan yrityksen markkinointiosastolla tarkka suunnitelma, jolla juuri tällaista jonojulkisuutta kalastetaan. Jonossa ovat joko ihmiset, tai sitten ihmiset autoissaan, kun jonnekin avataan uusi kauppa. Jonon muodostumistakin tärkeämpää on, että jono uutisoidaan. Taannoin media julkaisi vastaavan kuvan Verkkokaupan avajaisista. Ihan sattumalta kuvan ottaja oli kyseisen kaupan työntekijä. Varmaan ihan sattumalta tämä Jämsänkin jono oli jo yöllä R-kioskin Facebook-sivulla.
Mutta ei, yksikään ei epäillyt tapaus Jämsää. 100 prosenttia 150:stä kommentoijasta ei epäillyt mitään.
Pieni kahvikuppi muuttui jälleen ihmiskokeeksi, jonka ihmiseläin reputti totaalisesti. Koe (oli se sitä tai ei) todisti, miten kritiikittömiä olemme ja miten helppo meitä on vedättää erilaisilla markkinointitempauksilla.
Kyllä ne valtaveljet tämän tietävät, ja silloin onkin kyse vähän kahvikuppia isommista jutuista.
Ylioppilas Puupponen
Tämä ei ollut se juttu.
Vaan se, että uutisen alla on noin 150 kommenttia, joista yhdessäkään ei yksikään kommentoija epäile sellaista mahdollisuutta, että jono olisi ollut kyseisen kioskiketjun suunnittelema mainostempaus.
Oleellista ei ole, oliko tämä mainostempaus, vai olivatko nuoret ihan omalla vitsillä jonossa. Oleellista on, että kukaan ei epäillyt.
Yleisestihän on tiedossa, että kaikenlaisten kaupallisten tempausten ympärille rakennetaan yrityksen markkinointiosastolla tarkka suunnitelma, jolla juuri tällaista jonojulkisuutta kalastetaan. Jonossa ovat joko ihmiset, tai sitten ihmiset autoissaan, kun jonnekin avataan uusi kauppa. Jonon muodostumistakin tärkeämpää on, että jono uutisoidaan. Taannoin media julkaisi vastaavan kuvan Verkkokaupan avajaisista. Ihan sattumalta kuvan ottaja oli kyseisen kaupan työntekijä. Varmaan ihan sattumalta tämä Jämsänkin jono oli jo yöllä R-kioskin Facebook-sivulla.
Mutta ei, yksikään ei epäillyt tapaus Jämsää. 100 prosenttia 150:stä kommentoijasta ei epäillyt mitään.
Pieni kahvikuppi muuttui jälleen ihmiskokeeksi, jonka ihmiseläin reputti totaalisesti. Koe (oli se sitä tai ei) todisti, miten kritiikittömiä olemme ja miten helppo meitä on vedättää erilaisilla markkinointitempauksilla.
Kyllä ne valtaveljet tämän tietävät, ja silloin onkin kyse vähän kahvikuppia isommista jutuista.
Ylioppilas Puupponen
torstai 13. marraskuuta 2014
HS pimitti Liikenneviraston Pisara-kritiikin
VALTA Valta pääkaupunkiseudulla kuuluu seudun isoille jätkille, ja heitä edustaa Helsingin Sanomat. Näin kuuluu Suomen napa-alueen oma valtasääntö, joka on jälleen tullut härskillä tavalla todetuksi.
Pisara-rataa kannattava Helsingin Sanomat nimittäin pimitti 13.11.2014 lukijoiltaan kokonaan päivän merkittävän uutisen, eli sen, että Liikennevirasto pitää Pisara-rataa hankkeena, jonka toteuttamista pitäisi siirtää.
Sen sijaan, että Hesari olisi kertonut tämän lukijoilleen, vielä samana iltana se julkaisi uutisen, jossa korostetaan maanalaisen radan etuja ja annetaan ymmärtää, että Pisara etenee jo koneistossa kohti varmaa toteutusta. Liikenneviraston tuoreesta, pisarajätkille ei-toivotusta kannasta ei mainita mitään, vaan kerrotaan sivumennen, että LVM ja Liikennevirasto ovat "selvittäneet Pisaran rahoitusmalleja".
Kuinka ollakaan, kun Puupponen selaili Hesaria mobiililaitteellaan, heti Pisara-söpöilyn alla oli Hesarin toimittajan pääkirjoitussivuilla julkaistu kolumni, jossa arvioidaan venäläisen tietotoimisto Sputnikin tuovan Suomeen tullessaan myös propagandaa.
Hesarissahan me emme sellaista koskaan joudu sietämään.
Ylioppilas Puupponen
Pisara-rataa kannattava Helsingin Sanomat nimittäin pimitti 13.11.2014 lukijoiltaan kokonaan päivän merkittävän uutisen, eli sen, että Liikennevirasto pitää Pisara-rataa hankkeena, jonka toteuttamista pitäisi siirtää.
Sen sijaan, että Hesari olisi kertonut tämän lukijoilleen, vielä samana iltana se julkaisi uutisen, jossa korostetaan maanalaisen radan etuja ja annetaan ymmärtää, että Pisara etenee jo koneistossa kohti varmaa toteutusta. Liikenneviraston tuoreesta, pisarajätkille ei-toivotusta kannasta ei mainita mitään, vaan kerrotaan sivumennen, että LVM ja Liikennevirasto ovat "selvittäneet Pisaran rahoitusmalleja".
Kuinka ollakaan, kun Puupponen selaili Hesaria mobiililaitteellaan, heti Pisara-söpöilyn alla oli Hesarin toimittajan pääkirjoitussivuilla julkaistu kolumni, jossa arvioidaan venäläisen tietotoimisto Sputnikin tuovan Suomeen tullessaan myös propagandaa.
Hesarissahan me emme sellaista koskaan joudu sietämään.
Ylioppilas Puupponen
maanantai 10. marraskuuta 2014
Puoluekuri jyräsi jälleen demokratian
POLITIIKKA Eduskunnassa pidettiin perjantaina ensimmäisen kerran luottamuslauseäänestys sen jälkeen kun vihreät lähtivät hallituksesta ja opposition koko kasvoi kolmen edustajan päähän hallitusrintamasta. Media hehkutti ennen äänestystä monta päivää, miten hallituksen kohtalo on nyt vaakalaudalla.
Kun äänestys oli ohi, pääministeri Stubb tokaisi toimittajalle ylimielisesti: ”Tällä valtakirjalla pärjää erittäin hyvin, demokratiassa enemmistö voittaa.”
Tosiasiassa Stubb ja moni muukin tietää, ettei Suomen eduskunnan luottamuslauseäänestyksellä ole mitään tekemistä demokratian kanssa. Koko välikysymys on teatteria, jonka eduskunnan perustuslain 29 pykälän vastainen toiminta tekee turhaksi.
Pitkin syksyä on nähty, etteivät kaikki hallituspuolueiden edustajat ole samalla kannalla kuin hallitus. Jos poimisi julkisuudessa nähdyt ja kuullut kannanotot, voisi nimetä ne kansanedustajat, jotka perjantain äänestyksessä painoivat väärää nappia. Eli sitä, jota piti painaa vastoin perustuslakia ”muiden määräysten” eli puoluekurin ja eduskuntaryhmästä tai jopa puolueesta erottamisen uhalla.
Epäilemättä myös opposition puolella vallitsee sama tilanne. Puolueiden intressi pakottaa kaikki kansanedustajat tukemaan puoluejohdon päätöksiä on samanlainen kuin hallitusrintamassa. Hallitus olisi voinut saada luottamuslauseen siten myös laillisestikin. Sitä nyt vaan ei saatu selville, mikä hallituksen luottamus eduskunnassa tosiasiassa on.
Toinen juttu on, mikä on hallituksen luottamus kansalaisten keskuudessa. Siitä ovat kertoneet kannatusgallupit, ja lopullisesti luottamus selviää huhtikuun vaaleissa. Mutta se, että keväällä on vaalit, ei ole perustelu sille, että Stubbin hallituksen pitää saada jatkaa siihen asti.
Kun hallituksella ei tosiasiassa ole eduskunnan eikä kansan luottamusta, kaikille parasta on, että siirrytään virkamieshallitukseen. Se osannee hoitaa maan asiat paremmin kuin eduskuntavaalien missikandidaattihallitus. Kerkesihän Stubb vihreiden lähdettyä ilmoittamaan, että hallitus on työnsä tältä vaalikaudelta tehnyt, nyt valmistaudutaan vaaleihin ja ministerivalinnat tehtiin sen mukaan.
Vientineuvos Valtanen
Kun äänestys oli ohi, pääministeri Stubb tokaisi toimittajalle ylimielisesti: ”Tällä valtakirjalla pärjää erittäin hyvin, demokratiassa enemmistö voittaa.”
Tosiasiassa Stubb ja moni muukin tietää, ettei Suomen eduskunnan luottamuslauseäänestyksellä ole mitään tekemistä demokratian kanssa. Koko välikysymys on teatteria, jonka eduskunnan perustuslain 29 pykälän vastainen toiminta tekee turhaksi.
Suomen perustuslaki, 29 §
Kansanedustajan riippumattomuus
Kansanedustaja on velvollinen toimessaan
noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan
perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.
Pitkin syksyä on nähty, etteivät kaikki hallituspuolueiden edustajat ole samalla kannalla kuin hallitus. Jos poimisi julkisuudessa nähdyt ja kuullut kannanotot, voisi nimetä ne kansanedustajat, jotka perjantain äänestyksessä painoivat väärää nappia. Eli sitä, jota piti painaa vastoin perustuslakia ”muiden määräysten” eli puoluekurin ja eduskuntaryhmästä tai jopa puolueesta erottamisen uhalla.
Epäilemättä myös opposition puolella vallitsee sama tilanne. Puolueiden intressi pakottaa kaikki kansanedustajat tukemaan puoluejohdon päätöksiä on samanlainen kuin hallitusrintamassa. Hallitus olisi voinut saada luottamuslauseen siten myös laillisestikin. Sitä nyt vaan ei saatu selville, mikä hallituksen luottamus eduskunnassa tosiasiassa on.
Toinen juttu on, mikä on hallituksen luottamus kansalaisten keskuudessa. Siitä ovat kertoneet kannatusgallupit, ja lopullisesti luottamus selviää huhtikuun vaaleissa. Mutta se, että keväällä on vaalit, ei ole perustelu sille, että Stubbin hallituksen pitää saada jatkaa siihen asti.
Kun hallituksella ei tosiasiassa ole eduskunnan eikä kansan luottamusta, kaikille parasta on, että siirrytään virkamieshallitukseen. Se osannee hoitaa maan asiat paremmin kuin eduskuntavaalien missikandidaattihallitus. Kerkesihän Stubb vihreiden lähdettyä ilmoittamaan, että hallitus on työnsä tältä vaalikaudelta tehnyt, nyt valmistaudutaan vaaleihin ja ministerivalinnat tehtiin sen mukaan.
Vientineuvos Valtanen
perjantai 7. marraskuuta 2014
Kansakunnan hiljainen hetki
KANSA MAKSAA Torstaina 6.11.2014 kuultiin uutinen, joka ei tainnut yllättää ketään. Talvivaaran tuotantoyhtiö on hakeutunut konkurssiin. Ongelmat tuotannossa ja ympäristönhoidossa sekä huono markkinatilanne tyhjensivät yhtiön kassan. Talvivaaran rämpimistä on seurattu myös kerhossamme aktiivisesti.
Puupponen puolestaan seurasi tarkkaan tummanpuhuvan torstain äänensävyjä. Eduskunnan kyselytunnilla oli ilmeisen sovitulla tavalla päätetty pidättäytyä talous- ja yhteiskuntakritiikistä. Myöskään median uutisissa ei edes sivuttu sitä, mistä ilmiöstä tässä asiallisesti ottaen on kysymys.
Luulisi kai kellojen soivan, kun erityisesti kokoomusministerit yhteen ääneen korostavat, kuinka valtion on ehdottomasti huolehdittava mahdollisesti loppuvan liiketoiminnan jälkeensä jättämistä ympäristöriskeistä, ja kuinka rahaa tähän kyllä löytyy ainakin 50 miljoonaa euroa, ehkä enemmänkin jos tarvitaan.
Puupponen on tottunut pitämään kokoomusta puolueena, joka toivoo mahdollisimman ohutta julkista taloutta ja heikkoa valtiota. Mutta nyt, kun tarvitaan joku maksamaan yksityisen liiketoiminnan aiheuttamia sotkuja, kokoomus on ensimmäisten joukossa vakuuttelemassa, kuinka tämä on nimenomaan valtion asia.
Niin, mistä siis tässä kaikessa on kysymys?
Siitä, että jotkut piirit pitivät hyvänä bisneksenä ryhtyä tuottamaan raaka-aineita uudella liuotusmenetelmällä ja perustivat kovalla rahalla kaivoksen.
Sen jälkeen tulivat kuvaan poliitikot, jotka järjestivät kaivokselle heppoiset ympäristöluvat, jotka eivät kattaneet kaivostoiminnan ympäristöriskejä, jotka myöhemmin realisoituivat. Samat poliitikot myös ostivat kasapäin Talvivaaran osakkeita, itselleen tai sitten perheelle.
Koska elämme materialismiin ja rahanhimoon perustuvassa kansankapitalismissa, samoin teki lähes 80 000 kansalaista. Talvivaarasta tuli eliitin ja piensijoittajakansan uusi lempilapsi, johon ei enää pystytty suhtautumaan kriittisesti.
Tästä on siis kysymys kansankapitalismissa: kun mahdollisimman moni tallaaja saadaan ostamaan osakkeita, tallaajat kahlitaan osaksi kerhoa, fanittamaan kritiikittä järjestelmää. Kun pitää suunsa kiinni ja sijoittaa, voi saada osinkoina palkinnon nöyryydestä systeemille. Systeemi toimi Talvivaarankin kohdalla. Järjestelmän nimi oli tälläkin kertaa "voitot itselle, tappiot veronmaksajalle". Tätä ei tummana torstaina uskaltanut kukaan sanoa ääneen.
Mitä jos nämä 50 miljoonaa perittäisiin kaikilta isoilta ja pieniltä osakkailta? Ottakaa vastuu, kun olitte valmiit ottamaan vastaan myös mahdollisen onnistumisen hedelmät. Ai miksi ei käy? Mikä se sellainen markkinatalous on, jossa voitot kuuluvat itselle ja riskit muille?
No se on nyt tämä meidän systeemimme.
Ylioppilas Puupponen
Puupponen puolestaan seurasi tarkkaan tummanpuhuvan torstain äänensävyjä. Eduskunnan kyselytunnilla oli ilmeisen sovitulla tavalla päätetty pidättäytyä talous- ja yhteiskuntakritiikistä. Myöskään median uutisissa ei edes sivuttu sitä, mistä ilmiöstä tässä asiallisesti ottaen on kysymys.
Luulisi kai kellojen soivan, kun erityisesti kokoomusministerit yhteen ääneen korostavat, kuinka valtion on ehdottomasti huolehdittava mahdollisesti loppuvan liiketoiminnan jälkeensä jättämistä ympäristöriskeistä, ja kuinka rahaa tähän kyllä löytyy ainakin 50 miljoonaa euroa, ehkä enemmänkin jos tarvitaan.
Puupponen on tottunut pitämään kokoomusta puolueena, joka toivoo mahdollisimman ohutta julkista taloutta ja heikkoa valtiota. Mutta nyt, kun tarvitaan joku maksamaan yksityisen liiketoiminnan aiheuttamia sotkuja, kokoomus on ensimmäisten joukossa vakuuttelemassa, kuinka tämä on nimenomaan valtion asia.
Niin, mistä siis tässä kaikessa on kysymys?
Siitä, että jotkut piirit pitivät hyvänä bisneksenä ryhtyä tuottamaan raaka-aineita uudella liuotusmenetelmällä ja perustivat kovalla rahalla kaivoksen.
Sen jälkeen tulivat kuvaan poliitikot, jotka järjestivät kaivokselle heppoiset ympäristöluvat, jotka eivät kattaneet kaivostoiminnan ympäristöriskejä, jotka myöhemmin realisoituivat. Samat poliitikot myös ostivat kasapäin Talvivaaran osakkeita, itselleen tai sitten perheelle.
Koska elämme materialismiin ja rahanhimoon perustuvassa kansankapitalismissa, samoin teki lähes 80 000 kansalaista. Talvivaarasta tuli eliitin ja piensijoittajakansan uusi lempilapsi, johon ei enää pystytty suhtautumaan kriittisesti.
Tästä on siis kysymys kansankapitalismissa: kun mahdollisimman moni tallaaja saadaan ostamaan osakkeita, tallaajat kahlitaan osaksi kerhoa, fanittamaan kritiikittä järjestelmää. Kun pitää suunsa kiinni ja sijoittaa, voi saada osinkoina palkinnon nöyryydestä systeemille. Systeemi toimi Talvivaarankin kohdalla. Järjestelmän nimi oli tälläkin kertaa "voitot itselle, tappiot veronmaksajalle". Tätä ei tummana torstaina uskaltanut kukaan sanoa ääneen.
Mitä jos nämä 50 miljoonaa perittäisiin kaikilta isoilta ja pieniltä osakkailta? Ottakaa vastuu, kun olitte valmiit ottamaan vastaan myös mahdollisen onnistumisen hedelmät. Ai miksi ei käy? Mikä se sellainen markkinatalous on, jossa voitot kuuluvat itselle ja riskit muille?
No se on nyt tämä meidän systeemimme.
Ylioppilas Puupponen
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
Tunneliveljien hedelmät kypsyvät
UUTINEN Helsingin seudun joukkoliikenteen lippujen hinnoista päättävä HSL ilmoitti viime tiistaina, että lippujen hinnat nousevat. Nousu johtuu siitä, että uudet junat ja uusi bussilinja nostavat joukkoliikenteen kustannuksia. Rehdisti HSL kertoi samassa tiedotteessa, että lipunhintojen nostaminen ei lopu, koska tulossa on 10-kertaa nyt kerrottuja suuremmat kustannukset katettavaksi. Kunhan Kehärata ja länsimetro saadaan käyttöön.
Ei ole ihme, että Espoon tunneliveljellä Olavi Loukolla on ollut kiire saada metronsa jatkotyömaa käyntiin. Miljardihankkeiden vaikutuksesta lippujen hintoihin ryhdyttiin Espoossa jo kyselemään, mutta Luoko kuittasi asian sillä, että HSL päättä. Ikään kuin espoolaispoliitikkojen ei siksi tarvitse murehtia siitä, paljonko he valitsijoidensa rahanmenoa lisäävät. Ja täydestä näytti menevän Espoon metrovaltuustossa 29.9.
Tietenkin on selvä, että kaupunkilaiset maksavat tunneliveljien juhlat. Helsingin metron rakentamiskulut piilotettiin kaupungin muiden kulujen sekaan ja HKL kehui metron alentavan joukkoliikenteen kustannuksia. HKL laski vain junien liikennöinnin, sillä kaupunki hoiti rakentamista varten otetut lainat. Helsingin metroveljen Seppo Vepsäläisen laskuopin mukaan metroasemien sähkö, lämpö, vartiointi, siivous ja kaikki muut kulut eivät olleet metron kuluja. Eiväthän bussifirmatkaan maksaneet mitään katujen ja pysäkkien aurauksesta ja valaistuksesta.
Mutta tunneliveljet ovat nyt kompastuneet omaan näppäryyteensä. Metrorakentaminen ulkoistettiin osakeyhtiöön, jotta kunnallinen demokratia ja viranomaistoiminnan julkisuus eivät pääse haittaamaan kaupunkilaisten rahoilla pelaamista. Tunneliveljet eivät vain tajunneet, että osakeyhtiön pitää saada jostain myös tuloja, jos se tuhlaa pari miljardia kallion paukutteluun. Siitä seuraa, ettei tunneliveljille annettuja miljardeja voikaan hoitaa huomaamattomasti, kuten Helsinki hoiti oman metronsa.
Tunneliveljien hedelmät kypsyvät vääjäämättä paljastamaan tunnelirakentamisen typeryyden. Hyvien Veljien rakastama osakeyhtiömuoto ja HSL:n kautta kierrätettävät kustannukset ja lipputulot estävät kustannusten ja kannattamattomuuden piilottamisen. Vaikka HSL:ssä istuvat pikkuveljet ja -siskot noudattavatkin vielä kiltisti isojen tunneliveljien komentoa ja laittavat kannattamattomiksi lasketut tunnelit edelleen liikennesuunnitelman ykköshankkeiksi, pakko heidän on tunneliveljille rahat kerätä.
Ainoa yllätys asiassa on, kuinka HSL:n tiedotteeseen sai kirjoittaa, että lipunhintoja korottavat tunnelihankkeet lisäävät korotustarvetta vielä 64 miljoonaa vuoteen 2017 mennessä. Ehkä HSL:ssä on pian tiedottajan paikka avoinna. Tai voihan HSL ulkoistaa tiedotuksen Hesarin kaupunkitoimitukseen. Siellä tiedetään, mitä ei saa kertoa ja miten synnytetään suuria valheita.
Vientineuvos Valtanen
Ei ole ihme, että Espoon tunneliveljellä Olavi Loukolla on ollut kiire saada metronsa jatkotyömaa käyntiin. Miljardihankkeiden vaikutuksesta lippujen hintoihin ryhdyttiin Espoossa jo kyselemään, mutta Luoko kuittasi asian sillä, että HSL päättä. Ikään kuin espoolaispoliitikkojen ei siksi tarvitse murehtia siitä, paljonko he valitsijoidensa rahanmenoa lisäävät. Ja täydestä näytti menevän Espoon metrovaltuustossa 29.9.
Tietenkin on selvä, että kaupunkilaiset maksavat tunneliveljien juhlat. Helsingin metron rakentamiskulut piilotettiin kaupungin muiden kulujen sekaan ja HKL kehui metron alentavan joukkoliikenteen kustannuksia. HKL laski vain junien liikennöinnin, sillä kaupunki hoiti rakentamista varten otetut lainat. Helsingin metroveljen Seppo Vepsäläisen laskuopin mukaan metroasemien sähkö, lämpö, vartiointi, siivous ja kaikki muut kulut eivät olleet metron kuluja. Eiväthän bussifirmatkaan maksaneet mitään katujen ja pysäkkien aurauksesta ja valaistuksesta.
Mutta tunneliveljet ovat nyt kompastuneet omaan näppäryyteensä. Metrorakentaminen ulkoistettiin osakeyhtiöön, jotta kunnallinen demokratia ja viranomaistoiminnan julkisuus eivät pääse haittaamaan kaupunkilaisten rahoilla pelaamista. Tunneliveljet eivät vain tajunneet, että osakeyhtiön pitää saada jostain myös tuloja, jos se tuhlaa pari miljardia kallion paukutteluun. Siitä seuraa, ettei tunneliveljille annettuja miljardeja voikaan hoitaa huomaamattomasti, kuten Helsinki hoiti oman metronsa.
Tunneliveljien hedelmät kypsyvät vääjäämättä paljastamaan tunnelirakentamisen typeryyden. Hyvien Veljien rakastama osakeyhtiömuoto ja HSL:n kautta kierrätettävät kustannukset ja lipputulot estävät kustannusten ja kannattamattomuuden piilottamisen. Vaikka HSL:ssä istuvat pikkuveljet ja -siskot noudattavatkin vielä kiltisti isojen tunneliveljien komentoa ja laittavat kannattamattomiksi lasketut tunnelit edelleen liikennesuunnitelman ykköshankkeiksi, pakko heidän on tunneliveljille rahat kerätä.
Ainoa yllätys asiassa on, kuinka HSL:n tiedotteeseen sai kirjoittaa, että lipunhintoja korottavat tunnelihankkeet lisäävät korotustarvetta vielä 64 miljoonaa vuoteen 2017 mennessä. Ehkä HSL:ssä on pian tiedottajan paikka avoinna. Tai voihan HSL ulkoistaa tiedotuksen Hesarin kaupunkitoimitukseen. Siellä tiedetään, mitä ei saa kertoa ja miten synnytetään suuria valheita.
Vientineuvos Valtanen
maanantai 29. syyskuuta 2014
Virkatehtävänä huijaaminen
VALEHTELU Jälleen kerran olen lukenut HBL:ää. Sääli, ettei HBL:ää julkaista suomeksi. Sillä väkeään jatkuvasti irtisanovan Hesarin rinnalla PKS (PääKaupunginSanomat) olisi varmasti menestyvä sanomalehti, jota moni tilaisi jopa paperisena mieluummin kuin joutavaa Hesaria.
Espoon metropelleilyn on tarkoitus siirtyä lopullisesti maan alle tämän illan Espoon valtuuston kokouksessa. Loukon käsikirjoituksen mukaan valtuusto ”päättää” Kivenlahden metron rakentamisesta, jos Louko sitä haluaa. Ja Loukohan haluaa, ja saa tämän jälkeen tehdä mitä lystää. Mitään ei enää tarvitse edes kertoa valtuustolle, koska metrohan ei ole kaupungin vaan osakeyhtiön asia. Eikä osakeyhtiön asiat kuulu kellekään. Ainakaan sille, joka maksaa.
Hinnallakaan ei ole väliä, koska Espoolla ei ole tähänkään metroon rahaa, niin se ei ole mistään muusta pois. Näin siis tulee valtuutettujen ajatella ja näinhän ne näyttävät ajattelevan. Metropäätöksen lisäksi kokouksen listalle on otettu 13 valtuutetun esittämä kysymys siitä, mitä metro oikeasti maksaa. Vastausta ei tietenkään anneta, ja valtuusto on tyytyväinen.
Valtuutetut, joiden velvollisuus lain mukaan on vastata kunnan taloudesta, eivät ole kiinnostuneet kunnan taloudesta. Espoolaiset ovat toki valinneet nämä valtuutetut, useat heistä moneen kertaan. Siten ilmeisesti espoolaiset hyväksyvät sen, etteivät Espoon valtuutetut välitä kaupungin taloudesta. Mutta asukkaidenkaan välinpitämättömyys ei vapauta valtuutettuja siitä, mitä laki heille velvoittaa.
Loukon ylimielisyys ja röyhkeys hakee vertaansa Suomen historiassa. Ihmetyttää vain, miten virkamiehet ja ministerit alistuvat siihen. Ensin Louko myönsi keksivänsä omasta päästään metrorakentamisen säästöjä, sitten hän huijaa valtiovarainministeriä uskomaan, että miljardin metrohanke maksaa kolmella miljardilla palkkoja. Nyt Louko herjaa liikenneministeriön virkamiehiä nolliksi. Ohjeet ja määräykset ovat roskaa, Louko itse tietää kaiken paremmin.
Ovatko ministerit, poliitikot ja virkamiehet näin tyhmiä ja alistuvia ja vielä myöntävät sen lupaamalla Loukolle perusteettomia rahoja?
Yksi asia Loukon käytöksestä kuitenkin tulee varmasti selväksi. Espoon ja erityisesti Kivenlahden metro on täysin turha hanke, eikä sillä ole mitään Loukon väittämiä hyötyjä. Eihän Loukon muuten tarvitse haukkua ministeriön ohjeita ja vaatimuksia rahoitusehtojen täyttymisestä.
Toisenkin asian Loukon käytös osoittaa. Loukosta ei ole virkamieheksi, sillä hänellä ei ole aikomustakaan noudattaa sitä, mitä virkamieheltä edellytetään. Louko voi esittää, että on Espoon kannalta hyvää hallintoa saada huijatuksi valtiolta Espoon omistamalle metroyhtiölle puoli miljardia euroa. Mutta tulkittiin hyvän hallinnon vaatimusta miten hyvänsä, virkamiehen työn ja päätösten valmistelun hoitaminen vastoin kaikkia lakeja ja niiden perusteella asetettuja ohjeita on pelkkää virkavirhettä.
Veli Hopea
Espoon metropelleilyn on tarkoitus siirtyä lopullisesti maan alle tämän illan Espoon valtuuston kokouksessa. Loukon käsikirjoituksen mukaan valtuusto ”päättää” Kivenlahden metron rakentamisesta, jos Louko sitä haluaa. Ja Loukohan haluaa, ja saa tämän jälkeen tehdä mitä lystää. Mitään ei enää tarvitse edes kertoa valtuustolle, koska metrohan ei ole kaupungin vaan osakeyhtiön asia. Eikä osakeyhtiön asiat kuulu kellekään. Ainakaan sille, joka maksaa.
Hinnallakaan ei ole väliä, koska Espoolla ei ole tähänkään metroon rahaa, niin se ei ole mistään muusta pois. Näin siis tulee valtuutettujen ajatella ja näinhän ne näyttävät ajattelevan. Metropäätöksen lisäksi kokouksen listalle on otettu 13 valtuutetun esittämä kysymys siitä, mitä metro oikeasti maksaa. Vastausta ei tietenkään anneta, ja valtuusto on tyytyväinen.
Valtuutetut, joiden velvollisuus lain mukaan on vastata kunnan taloudesta, eivät ole kiinnostuneet kunnan taloudesta. Espoolaiset ovat toki valinneet nämä valtuutetut, useat heistä moneen kertaan. Siten ilmeisesti espoolaiset hyväksyvät sen, etteivät Espoon valtuutetut välitä kaupungin taloudesta. Mutta asukkaidenkaan välinpitämättömyys ei vapauta valtuutettuja siitä, mitä laki heille velvoittaa.
Loukon ylimielisyys ja röyhkeys hakee vertaansa Suomen historiassa. Ihmetyttää vain, miten virkamiehet ja ministerit alistuvat siihen. Ensin Louko myönsi keksivänsä omasta päästään metrorakentamisen säästöjä, sitten hän huijaa valtiovarainministeriä uskomaan, että miljardin metrohanke maksaa kolmella miljardilla palkkoja. Nyt Louko herjaa liikenneministeriön virkamiehiä nolliksi. Ohjeet ja määräykset ovat roskaa, Louko itse tietää kaiken paremmin.
Ovatko ministerit, poliitikot ja virkamiehet näin tyhmiä ja alistuvia ja vielä myöntävät sen lupaamalla Loukolle perusteettomia rahoja?
Yksi asia Loukon käytöksestä kuitenkin tulee varmasti selväksi. Espoon ja erityisesti Kivenlahden metro on täysin turha hanke, eikä sillä ole mitään Loukon väittämiä hyötyjä. Eihän Loukon muuten tarvitse haukkua ministeriön ohjeita ja vaatimuksia rahoitusehtojen täyttymisestä.
Toisenkin asian Loukon käytös osoittaa. Loukosta ei ole virkamieheksi, sillä hänellä ei ole aikomustakaan noudattaa sitä, mitä virkamieheltä edellytetään. Louko voi esittää, että on Espoon kannalta hyvää hallintoa saada huijatuksi valtiolta Espoon omistamalle metroyhtiölle puoli miljardia euroa. Mutta tulkittiin hyvän hallinnon vaatimusta miten hyvänsä, virkamiehen työn ja päätösten valmistelun hoitaminen vastoin kaikkia lakeja ja niiden perusteella asetettuja ohjeita on pelkkää virkavirhettä.
Veli Hopea
lauantai 27. syyskuuta 2014
Vihreät pettivät taas
POLITIIKKA Politiikassa ei ole kuluttajansuojaa. Sen osoittivat nyt vihreät, taas.
Vihreitä on äänestetty eduskuntaan edistämään vihreitä asioita. Edistäminen tarkoittaa poliittisia linjauksia, jotka etenevät lainsäädäntöön ja budjettipäätöksiin. Molempia valmistelee hallitus. Siksi tärkein ja meidän poliittisissa oloissamme ainoa keino toteuttaa poliittista agendaa on pyrkimys päästä hallitukseen ja hallituksessa pysyminen.
Vihreät jaksoivat kantaa vastuutaan äänestäjille tällä kertaa kolme ja puoli vuotta. Jos vihreät eivät olisi saaneet tällä vaalikaudella aikaiseksi mitään, hallituksesta lähteminen ei vaikuttaisi niin pahalta. Mutta vihreät onnistuivat kirjaamaan varsin vanhoillisen hallituksen ohjelmaan kiitettävän määrän tavoitteitaan. Tavoitteet muuttuvat tosiksi vasta kun ne viedään valmiiksi asti. Tämän työn vihreät jättivät.
Vihreissä yhdistyy nyt puolueen ylimielisyys ja välinpitämättömyys äänestäjistään ja kokemattomuus ja taitamattomuus poliittisessa pelissä. Puoluevaltuuskunnan kokouksessa vihreiden poliittinen eliitti vahvisti yksimielisyydellään vieraantuneisuutensa äänestäjistään. Kaikki vihreiden kannattajat eivät aseta ydinvoimakysymystä kaiken muun edelle kuten puolueen kellokkaat tekevät.
Vihreiden hallituksesta lähtö on yksinkertaisesti typerää lapsellista kiukuttelua. Hallituksen jättäminen ei estä Fennovoiman asian etenemistä, mutta se estää vihreiden tavoitteiden etenemisen. Politiikka on kaupankäyntiä, halusivat tai osasivat vihreät sitä tai eivät. Siksi politiikassa ei voi vain voittaa, kuten vihreät luulevat.
Poliittisen realismin tajun puute huipentui unelmaduunistaan luopuneen Ville Niinistön vakuuttaessa, että juuri hallituksesta eronnut puolue haluaa ilman muuta hallitukseen. Manööverinsä jälkeen vihreät ovat viimeisenä hallituskumppaneiden ehdokaslistalla yhdessä Vasemmistoliiton kanssa. Hyväveli-Suomessa kun halutaan sellaisia hallituksia, joiden ei tarvitse välittää oppositiosta eikä kansan edusta.
Vihreiden kannattaisi ottaa oppia demareista. Rinne puskee omaa agendaansa hallituksessa Kokoomustakin vastaan, vaikka puoluekannatuksen nostamiseksi parasta olisi huilata oppositiossa. Mutta taitavana soturina Rinne ymmärtää, että nyt on tilaisuus viedä eteenpäin demareiden ohjelmaa, vaikka kansan kannatus puuttuukin.
Vihreät toimivat päinvastoin. Se, että hallitus ei antanut jatkolupaa TVO:n uudelle ydinvoimalalle on kyllä vihreiden mieleen. Mutta pisteet siitä menivät nyt Kokoomukselle tasoittamaan Kokoomuksen kantaa Fennovoiman kanssa. Ville Niinistön unelmaduuniin ympäristöministeriksi pantiin nuorikko, jonka pätevyys on olla pääministerin suosikki. Tarkoitus ei olekaan edistää ympäristöasioita, vaan kerätä Kokoomukselle nuorten ääniä.
Ja seuraavaksi vihreät menettävät jälleen Helsingin apulaiskaupunginjohtajan paikan. Penttilän paikan pitävät demarit, joiden kannatus on jo vuosia laahannut Helsingissä vihreiden jäljessä. Demarit osaavat pelata tämänkin pelin Kokoomuksen kanssa, kuten nähtiin juuri Rädyn viransijaisuuden yhteydessä. Tässäkin vihreät pettävät äänestäjänsä, taas.
Vientineuvos Valtanen
Vihreitä on äänestetty eduskuntaan edistämään vihreitä asioita. Edistäminen tarkoittaa poliittisia linjauksia, jotka etenevät lainsäädäntöön ja budjettipäätöksiin. Molempia valmistelee hallitus. Siksi tärkein ja meidän poliittisissa oloissamme ainoa keino toteuttaa poliittista agendaa on pyrkimys päästä hallitukseen ja hallituksessa pysyminen.
Vihreät jaksoivat kantaa vastuutaan äänestäjille tällä kertaa kolme ja puoli vuotta. Jos vihreät eivät olisi saaneet tällä vaalikaudella aikaiseksi mitään, hallituksesta lähteminen ei vaikuttaisi niin pahalta. Mutta vihreät onnistuivat kirjaamaan varsin vanhoillisen hallituksen ohjelmaan kiitettävän määrän tavoitteitaan. Tavoitteet muuttuvat tosiksi vasta kun ne viedään valmiiksi asti. Tämän työn vihreät jättivät.
Vihreissä yhdistyy nyt puolueen ylimielisyys ja välinpitämättömyys äänestäjistään ja kokemattomuus ja taitamattomuus poliittisessa pelissä. Puoluevaltuuskunnan kokouksessa vihreiden poliittinen eliitti vahvisti yksimielisyydellään vieraantuneisuutensa äänestäjistään. Kaikki vihreiden kannattajat eivät aseta ydinvoimakysymystä kaiken muun edelle kuten puolueen kellokkaat tekevät.
Vihreiden hallituksesta lähtö on yksinkertaisesti typerää lapsellista kiukuttelua. Hallituksen jättäminen ei estä Fennovoiman asian etenemistä, mutta se estää vihreiden tavoitteiden etenemisen. Politiikka on kaupankäyntiä, halusivat tai osasivat vihreät sitä tai eivät. Siksi politiikassa ei voi vain voittaa, kuten vihreät luulevat.
Poliittisen realismin tajun puute huipentui unelmaduunistaan luopuneen Ville Niinistön vakuuttaessa, että juuri hallituksesta eronnut puolue haluaa ilman muuta hallitukseen. Manööverinsä jälkeen vihreät ovat viimeisenä hallituskumppaneiden ehdokaslistalla yhdessä Vasemmistoliiton kanssa. Hyväveli-Suomessa kun halutaan sellaisia hallituksia, joiden ei tarvitse välittää oppositiosta eikä kansan edusta.
Vihreiden kannattaisi ottaa oppia demareista. Rinne puskee omaa agendaansa hallituksessa Kokoomustakin vastaan, vaikka puoluekannatuksen nostamiseksi parasta olisi huilata oppositiossa. Mutta taitavana soturina Rinne ymmärtää, että nyt on tilaisuus viedä eteenpäin demareiden ohjelmaa, vaikka kansan kannatus puuttuukin.
Vihreät toimivat päinvastoin. Se, että hallitus ei antanut jatkolupaa TVO:n uudelle ydinvoimalalle on kyllä vihreiden mieleen. Mutta pisteet siitä menivät nyt Kokoomukselle tasoittamaan Kokoomuksen kantaa Fennovoiman kanssa. Ville Niinistön unelmaduuniin ympäristöministeriksi pantiin nuorikko, jonka pätevyys on olla pääministerin suosikki. Tarkoitus ei olekaan edistää ympäristöasioita, vaan kerätä Kokoomukselle nuorten ääniä.
Ja seuraavaksi vihreät menettävät jälleen Helsingin apulaiskaupunginjohtajan paikan. Penttilän paikan pitävät demarit, joiden kannatus on jo vuosia laahannut Helsingissä vihreiden jäljessä. Demarit osaavat pelata tämänkin pelin Kokoomuksen kanssa, kuten nähtiin juuri Rädyn viransijaisuuden yhteydessä. Tässäkin vihreät pettävät äänestäjänsä, taas.
Vientineuvos Valtanen
sunnuntai 7. syyskuuta 2014
Turha kaupunginjohtaja Laura Räty
SELITYS Helsingin demareiden vahva täti Maija Anttila kertoi tänään Hesarissa selityksen monelle asialle. Anttila sanoi, ettei Helsingin sote-virasto tarvitse johtajaa, vaan toimii aivan hyvin ilmankin.
Rädyn näkökulmasta ei ole ihme, että hän vaihtoi kaupunginjohtajan pestin ministerisalkkuun. Vaikka Stubbin hallituksessa on vain pätkäministereitä, on kuitenkin hienompaa olla ministeri kuin kaupunginjohtaja. Mutta Rätyä voi odottaa myös kiusallinen päätös korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Jos KHO toteaa Rädyn kaupunginjohtajavalinnan laittomaksi, on mukavampi olla silloin laillinen ministeri kuin laiton kaupunginjohtaja.
Hyvien veljien tuomioistuimille on toki epätavallista tuomita hyvien veljien päätöksiä. Mutta velirintama ei ole ollut Rädyn kohdalla yhtenäinen. Hesari on ollut avoimesti ja voimalla Rätyä vastaan.
Entä sitten Räty ministerinä? Valtakunnan kannalta on onneksi kyse pätkäministeriydestä. Ja asetelma on samantapainen kuin Helsingin kaupungilla. Ministeriöissä on päteviä johtajia ja päälliköitä, jotka hoitavat asiat Rädystä huolimatta. Suurin riski taitaa olla Kokoomuksella ja Stubbilla. Näillekin on parasta, että Räty ei tee mitään, eikä anna lausuntoja julkisuuteen. Siten Kokoomus menestyy kevään eduskuntavaaleissa ja sote-ministeriöissä on työrauha.
Vientineuvos Valtanen
- Tässä on selitys sille, miksi yli 10.000 euron kuukausipalkalla olevalta johtajalta ei tarvitse edellyttää osaamista ja ammattitaitoa, vaan virkaan voidaan nimittää kuka hyvänsä oikean puolueen jäsen.
- Tässä on selitys sille, miksi virkaa ei kolme vuotta sitten hakenut kukaan pätevä. Heillä on parempaakin tekemistä kuin toimittaa tyhjää.
- Tässä on selitys sille, miten sote-viraston johtajana on voinut olla henkilö, jolla ei ole käsitystä ja ymmärrystä kansalaisten tulotasosta, jolle veronkierto muodollisen yhtiöjärjestelyn kanssa on normaalia tulonhankintaa ja jolla on röyhkeyttä väittää yhden vuoden päällekkäiset pätkätyösuhteet monen vuoden työkokemukseksi.
- Tässä on selitys sille, miksi Rädyn jättämään virkaan ei tarvitse valita uutta johtajaa, kun puolueet eivät pääse asiassa sopuun. Jos kerran voidaan välttää poliittinen riita nimittämättä virkaan minkään puolueen lellikkiä, niin ei sitten nimitetä.
- Tässä on selitys sille, miksi Kokoomus oli istuttamassa unelmapalkalle nuorukaista nimeltä Lasse Männistö, jolla ei ole edes muodollista alan koulutusta kuten sentään Rädyllä. Tyhjäntoimittaminen ei edellytä koulutusta eikä kokemusta.
- Tässä on selitys sille, miten toinen apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen voi hoitaa sijaisuuden oman toimensa ohella. Käyhän se, kun Viljasen työn määrä ei lisäänny. Tosin tässä on Anttilalla oma poliittinen lehmä ojassa. Viljanen on demari, ja sote-virasto onkin siirtynyt huomaamatta demareiden hallintaan, kun Anttila itse on virastoa määräävän lautakunnan puheenjohtaja.
Rädyn näkökulmasta ei ole ihme, että hän vaihtoi kaupunginjohtajan pestin ministerisalkkuun. Vaikka Stubbin hallituksessa on vain pätkäministereitä, on kuitenkin hienompaa olla ministeri kuin kaupunginjohtaja. Mutta Rätyä voi odottaa myös kiusallinen päätös korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Jos KHO toteaa Rädyn kaupunginjohtajavalinnan laittomaksi, on mukavampi olla silloin laillinen ministeri kuin laiton kaupunginjohtaja.
Hyvien veljien tuomioistuimille on toki epätavallista tuomita hyvien veljien päätöksiä. Mutta velirintama ei ole ollut Rädyn kohdalla yhtenäinen. Hesari on ollut avoimesti ja voimalla Rätyä vastaan.
Entä sitten Räty ministerinä? Valtakunnan kannalta on onneksi kyse pätkäministeriydestä. Ja asetelma on samantapainen kuin Helsingin kaupungilla. Ministeriöissä on päteviä johtajia ja päälliköitä, jotka hoitavat asiat Rädystä huolimatta. Suurin riski taitaa olla Kokoomuksella ja Stubbilla. Näillekin on parasta, että Räty ei tee mitään, eikä anna lausuntoja julkisuuteen. Siten Kokoomus menestyy kevään eduskuntavaaleissa ja sote-ministeriöissä on työrauha.
Vientineuvos Valtanen
maanantai 25. elokuuta 2014
Puuttuuko oikeusministeri metrohuijaukseen?
UUTINEN Jälleen kerran on kannattanut lukea HBL:ää. Näyttää siltä, että suomenruotsalaisten etuoikeus on tietää, mitä Suomessa tapahtuu oikeasti. Suomenkieliset saavat lukea valheita tai heille ei kerrota mitään.
Hesari on kertonut meille, miten VTT on tutkinut Kivenlahden metron olevan oivallinen valtakunnan talouden elvyttäjä. Valtiovarainministeri Antti Rinne on nämä arvostetut selvitykset nähtyään päättänyt, että hän antaa metron rakentamiseen toisen kerran neljännesmiljardin, jos vain Helsingin seudun kunnat kaavoittavat neljänneksen lisää asuntoja. Ja viimeisimmän uutisen mukaan olisi jo perjantaina sovittu, että ainakin Espoo, Helsinki ja Vantaa ovat lisäykseen suostuneet. 10 kehyskuntaa eivät, mutta Suomessa riittää, kun suuret sopivat pienten puolesta.
HBL kertoo toisenlaisen totuuden. Kun liikenneministeriö vaatii metron rahoittamiseksi selvityksen metron hyödyistä, sellaista ei ole, ei tule, eikä ole tullut. Sen sijaan valtiovarainministerille esiteltiin metron miljardiurakasta hyötyvien rakennusliikkeiden parin vuoden takaisia lobbauskalvoja. Kalvot kehuvat rakennusteollisuutta yleensä ja antavat kuvan, että mitä enemmän rakennetaan, sen paremmin Suomella menee. Eli purkuun vain jokainen valmistunut talo, jotta voidaan rakentaa heti tilalle uusi! Muuten tulee perikato.
Kumpi on oikeassa? Sivusta seuraavalle ei ole vaikea päätellä, että Hesari valehtelee ja HBL kertoo, miten asiat ovat.
Hesari viittaa nimettömiin omiin lähteisiinsä ja väittää rakennusliikkeiden yleisiä lobbauskalvoja yleensä arvostetun tutkimuslaitoksen raportiksi metron hyödyistä. Hesari jättää kertomatta, mitä on metrosta selvitetty. Kuten sen, että metro on tappiollinen ja lisää palveluita karsivan Espoon kustannuksia kymmeniä miljoonia vuodessa.
HBL kertoo nimeltä tietoja antaneet henkilöt ja yksilöi käytetyt dokumentit. Jokainen voi itse käydä toteamassa, ettei lobbauskalvoissa puhuta Kivenlahden metrosta mitään. HBL kertoo, ettei metron työllisyys- ja elvytysvaikutuksista ole olemassa mitään tietoa, koska sellaisia asioita ei ole tutkittu. Eli valtiovarainministeri lupasi metrolle rahaa elvytyksen perusteella, vaikka ei ole koskaan nähnyt mitään perusteluita.
Toivottavasti HBL kertoo vielä totuuden ”kuntien asuntotuotannosta”, josta Hesarin nimettömät tietolähteet kertovat. Asuntotuotanto ja kaavoitus ovat eri asiat, toisin kuin HS:n uutisessa. On helppo lunastaa kaavoituslupauksia Suurpellossa tai Östersundomissa. Kumpikaan ei auta asuntopulaan eikä siihen, että asuntojen hinnat karkaavat kaupunkilaisten maksukyvyn ulottumattomiin. Sillä huonojen yhteyksien päähän ja kauas ei kukaan halua asumaan eikä osta tai vuokraa asuntoa. Ja kun ei mene kaupaksi, ei myöskään rakenneta, vaikka miten olisi kaavoitettu.
Tulee mieleen ajankohtainen rinnastus Ukrainan tilanteeseen. Suomenkieliset ovat kuin venäläiset, jotka eivät osaa ja voi lukea kuin valtion kontrollissa olevaa lehdistöä. Ruotsinkieliset ovat kuin muu maailma. Heille on tarjolla kielimuurin toisella puolella valtiovallasta riippumaton lehdistö.
Olisiko niin, että ainoa pelastus on hallituksen ruotsinkielinen ministeri Anna-Maija Henriksson. Kun hän vielä sattuu olemaan oikeusministeri, hänen olisikin luontevaa edellyttää muilta ministereiltä Suomen lain eikä lobbareiden tahdon noudattamista.
Veli Hopea
PS: HBL:n uutisen suomenkielinen lyhennelmä löytyy toimittajan omasta blogista.
Hesari on kertonut meille, miten VTT on tutkinut Kivenlahden metron olevan oivallinen valtakunnan talouden elvyttäjä. Valtiovarainministeri Antti Rinne on nämä arvostetut selvitykset nähtyään päättänyt, että hän antaa metron rakentamiseen toisen kerran neljännesmiljardin, jos vain Helsingin seudun kunnat kaavoittavat neljänneksen lisää asuntoja. Ja viimeisimmän uutisen mukaan olisi jo perjantaina sovittu, että ainakin Espoo, Helsinki ja Vantaa ovat lisäykseen suostuneet. 10 kehyskuntaa eivät, mutta Suomessa riittää, kun suuret sopivat pienten puolesta.
HBL kertoo toisenlaisen totuuden. Kun liikenneministeriö vaatii metron rahoittamiseksi selvityksen metron hyödyistä, sellaista ei ole, ei tule, eikä ole tullut. Sen sijaan valtiovarainministerille esiteltiin metron miljardiurakasta hyötyvien rakennusliikkeiden parin vuoden takaisia lobbauskalvoja. Kalvot kehuvat rakennusteollisuutta yleensä ja antavat kuvan, että mitä enemmän rakennetaan, sen paremmin Suomella menee. Eli purkuun vain jokainen valmistunut talo, jotta voidaan rakentaa heti tilalle uusi! Muuten tulee perikato.
Kumpi on oikeassa? Sivusta seuraavalle ei ole vaikea päätellä, että Hesari valehtelee ja HBL kertoo, miten asiat ovat.
Hesari viittaa nimettömiin omiin lähteisiinsä ja väittää rakennusliikkeiden yleisiä lobbauskalvoja yleensä arvostetun tutkimuslaitoksen raportiksi metron hyödyistä. Hesari jättää kertomatta, mitä on metrosta selvitetty. Kuten sen, että metro on tappiollinen ja lisää palveluita karsivan Espoon kustannuksia kymmeniä miljoonia vuodessa.
HBL kertoo nimeltä tietoja antaneet henkilöt ja yksilöi käytetyt dokumentit. Jokainen voi itse käydä toteamassa, ettei lobbauskalvoissa puhuta Kivenlahden metrosta mitään. HBL kertoo, ettei metron työllisyys- ja elvytysvaikutuksista ole olemassa mitään tietoa, koska sellaisia asioita ei ole tutkittu. Eli valtiovarainministeri lupasi metrolle rahaa elvytyksen perusteella, vaikka ei ole koskaan nähnyt mitään perusteluita.
Toivottavasti HBL kertoo vielä totuuden ”kuntien asuntotuotannosta”, josta Hesarin nimettömät tietolähteet kertovat. Asuntotuotanto ja kaavoitus ovat eri asiat, toisin kuin HS:n uutisessa. On helppo lunastaa kaavoituslupauksia Suurpellossa tai Östersundomissa. Kumpikaan ei auta asuntopulaan eikä siihen, että asuntojen hinnat karkaavat kaupunkilaisten maksukyvyn ulottumattomiin. Sillä huonojen yhteyksien päähän ja kauas ei kukaan halua asumaan eikä osta tai vuokraa asuntoa. Ja kun ei mene kaupaksi, ei myöskään rakenneta, vaikka miten olisi kaavoitettu.
Tulee mieleen ajankohtainen rinnastus Ukrainan tilanteeseen. Suomenkieliset ovat kuin venäläiset, jotka eivät osaa ja voi lukea kuin valtion kontrollissa olevaa lehdistöä. Ruotsinkieliset ovat kuin muu maailma. Heille on tarjolla kielimuurin toisella puolella valtiovallasta riippumaton lehdistö.
Olisiko niin, että ainoa pelastus on hallituksen ruotsinkielinen ministeri Anna-Maija Henriksson. Kun hän vielä sattuu olemaan oikeusministeri, hänen olisikin luontevaa edellyttää muilta ministereiltä Suomen lain eikä lobbareiden tahdon noudattamista.
Veli Hopea
PS: HBL:n uutisen suomenkielinen lyhennelmä löytyy toimittajan omasta blogista.
perjantai 8. elokuuta 2014
Mustat kasöörit
Metrokorruption 1980-luvulla paljastanut Martti ”metro” Sainio kirjoitti tuomioihin johtaneesta jupakasta kirjan Musta kassa. Kirja kertoo, miten veronmaksajien rahoilla pelattiin ohi julkisen päätöksenteon ja lainsäädännön.
Metrokorruption ja siitä langetettujen tuomioiden jälkeen poliitikot ja virkamiehet hoitivat asioita varovaisemmin. Mutta kun aika kuluu ja henkilöt vaihtuvat, hyvät tavat ja huonojen tapojen seuraukset unohtuvat. Halu päästä juhlimaan muiden rahoilla on ja pysyy.
Metroa rakennettiin Helsingin taloudenpidon ulkopuolella. Metromiehillä oli oma kassa, joka ei kuulunut Helsingin budjettiin. Sieltä sai ottaa rahaa omin päätöksin ja sellaisiin tarkoituksiin kuin halusi. Ei tarvinnut kysyä lupaa eikä selitellä jälkikäteen.
Julkisen rahankäytön avoimuudelta ja kontrollilta piilossa olevien mustien kassojen nimi on nykyään osakeyhtiö. Kun kunnan tai valtion toiminta siirretään kunnan tai valtion omistamaan osakeyhtiöön, sulkeutuvat tilikirjat kuntalaisilta, mutta pankkitilit aukeavat näiden yhtiöiden johtajille, mustille kasööreille.
Suomen suurin musta kassa lienee VR-yhtymä. Sitä ei valvo kukaan, mutta sen johto valvoo ja komentaa omistajaansa eli Suomen valtiota. Kassassa on omaisuutta 1,8 miljardia euroa. Se ei tuota mitään, sillä monopolikassan johto jakaa rahaa vain itselleen, ei omistajalle, kuten osakeyhtiössä kuuluisi. Ministerit ja kansanedustajat tekevät kuten musta kasööri sanoo. Uusinkin liikenneministeri laulaa tuttua laulua siitä, miten on pakko uskoa VR:n johtajaa, vaikka omin silmin näkisi asioiden olevan toisin.
Suurin kunnallinen musta kassa lienee Länsimetro Oy. Sen kasööri Olavi Louko on saanut jopa tuomion korruptiosta. Louko tähtää kuitenkin korkeammalle kuin kollegansa VR:ssä. Tällä hetkellä tekeillä olevan metron arvo on noussut ”vasta” miljardiin. Niinpä on kova kiire lobata ja valehdella ja saada siten käyntiin metron jatko, joka tuplaa kassan arvon. Mustien kasöörien kuninkuuspaikkaa tukee myös se, että Louko pyörittää Espoon budjetin ulkopuolisia miljoonahankkeita muussakin rakentamisessa.
VR ja Länsimetro Oy jäävät kuitenkin kioskitasolle, jos valtakunnankasööri Antti Rinne pääsee perustamaan oman mustan kassansa, Remontti Oy:n. Laadukkaan suomalaisen rakentamisen tuloksena maa on täynnä homehtuneita ja mätäneviä kouluja, joita varten Remontti Oy perustettaisiin. Kouluja on 12 miljardin euron arvosta.
Rinne ei edes peittele oman mustan kassansa törkeyttä. Valtion taloudenhoidosta vastuullinen ministeri sanoo avoimesti, että Remontti Oy:n tarkoitus on kiertää valtion taloudenhoidon sääntöjä ja rajoja. Eikä ihan pikkuasiassa, sillä Remontti Oy:n koko olisi neljännes Suomen valtion budjetista.
Missä on tämän päivän Metro-Sainio? Kuka lobbaa kansalaisten ja veronmaksajien puolesta, kun kaupunginvaltuutetut taputtelevat olalle ja kiittelevät, kun musta kasööri saa lahjustuomion?
Veli Hopea
Metrokorruption ja siitä langetettujen tuomioiden jälkeen poliitikot ja virkamiehet hoitivat asioita varovaisemmin. Mutta kun aika kuluu ja henkilöt vaihtuvat, hyvät tavat ja huonojen tapojen seuraukset unohtuvat. Halu päästä juhlimaan muiden rahoilla on ja pysyy.
Metroa rakennettiin Helsingin taloudenpidon ulkopuolella. Metromiehillä oli oma kassa, joka ei kuulunut Helsingin budjettiin. Sieltä sai ottaa rahaa omin päätöksin ja sellaisiin tarkoituksiin kuin halusi. Ei tarvinnut kysyä lupaa eikä selitellä jälkikäteen.
Julkisen rahankäytön avoimuudelta ja kontrollilta piilossa olevien mustien kassojen nimi on nykyään osakeyhtiö. Kun kunnan tai valtion toiminta siirretään kunnan tai valtion omistamaan osakeyhtiöön, sulkeutuvat tilikirjat kuntalaisilta, mutta pankkitilit aukeavat näiden yhtiöiden johtajille, mustille kasööreille.
Suomen suurin musta kassa lienee VR-yhtymä. Sitä ei valvo kukaan, mutta sen johto valvoo ja komentaa omistajaansa eli Suomen valtiota. Kassassa on omaisuutta 1,8 miljardia euroa. Se ei tuota mitään, sillä monopolikassan johto jakaa rahaa vain itselleen, ei omistajalle, kuten osakeyhtiössä kuuluisi. Ministerit ja kansanedustajat tekevät kuten musta kasööri sanoo. Uusinkin liikenneministeri laulaa tuttua laulua siitä, miten on pakko uskoa VR:n johtajaa, vaikka omin silmin näkisi asioiden olevan toisin.
Suurin kunnallinen musta kassa lienee Länsimetro Oy. Sen kasööri Olavi Louko on saanut jopa tuomion korruptiosta. Louko tähtää kuitenkin korkeammalle kuin kollegansa VR:ssä. Tällä hetkellä tekeillä olevan metron arvo on noussut ”vasta” miljardiin. Niinpä on kova kiire lobata ja valehdella ja saada siten käyntiin metron jatko, joka tuplaa kassan arvon. Mustien kasöörien kuninkuuspaikkaa tukee myös se, että Louko pyörittää Espoon budjetin ulkopuolisia miljoonahankkeita muussakin rakentamisessa.
VR ja Länsimetro Oy jäävät kuitenkin kioskitasolle, jos valtakunnankasööri Antti Rinne pääsee perustamaan oman mustan kassansa, Remontti Oy:n. Laadukkaan suomalaisen rakentamisen tuloksena maa on täynnä homehtuneita ja mätäneviä kouluja, joita varten Remontti Oy perustettaisiin. Kouluja on 12 miljardin euron arvosta.
Rinne ei edes peittele oman mustan kassansa törkeyttä. Valtion taloudenhoidosta vastuullinen ministeri sanoo avoimesti, että Remontti Oy:n tarkoitus on kiertää valtion taloudenhoidon sääntöjä ja rajoja. Eikä ihan pikkuasiassa, sillä Remontti Oy:n koko olisi neljännes Suomen valtion budjetista.
Missä on tämän päivän Metro-Sainio? Kuka lobbaa kansalaisten ja veronmaksajien puolesta, kun kaupunginvaltuutetut taputtelevat olalle ja kiittelevät, kun musta kasööri saa lahjustuomion?
Veli Hopea
torstai 19. kesäkuuta 2014
Tunneliveljien puppugeneraattori pörisee
VALEHTELU Ei ole yllätys, että tunneliveljet kantoivat kortensa minihallitusneuvottelujen kekoon. Kyllönen ei ole enää pitämässä veronmaksajien puolta siinä, ettei rahaa hävitetä päättömiin liikennehankkeisiin. Valtiovarainministeriksi pakotetun lakkokenraali Antti Rinteen asenne on täysin päinvastainen. Rinne on valmis ottamaan valtiolle velkaa mihin hyvänsä, mikä tietää rahaa rakennusteollisuudelle. Tuhlaamisen nimi Rinteen kielenkäytössä on elvytys.
Parin miljardin urakkahaaveisiin kannattaa panostaa jopa teettämällä ”tutkimuksia” VTT:llä, jotta muutetaan Espoon metroveljen Olavi Loukon hölynpölyselitykset tosiksi. Oikeasti Louko ei esitä mitään uutta. Samat selitykset olivat jo Kyllösen pöydällä maaliskuussa. Mutta tietenkin vanhoilla valheilla kannattaa yrittää, kun ministerit ovat vaihtuneet.
Hesarin Marko Junkkari kirjoitti osuvasti kolumnissaan päivästä murmelina. Tuntui todella siltä, että tänä aamuna sai lukea jonkin menneen vuoden Hesaria.
Seudun liikennehankkeissa Kivenlahden metro ja Pisaratunneli on lykätty vähintään 10 vuoden päähän. Tätä mieltä on joukkoliikenteestä vastaava HSL hiljan julkaistuissa suunnitelmissaan. Liikennevirasto selvitti jo viime talvena itselleen, ettei Pisara vaikuta Helsingin aseman eikä muunkaan Suomen junaliikenteeseen, koska pullonkaula on Pasilan asema. Helsinki teki syksyllä selväksi, ettei sillä ole aikomusta maksaa Pisarasta mitään ainakaan kymmeneen vuoteen.
Mutta murmelipäivä alkaa uudelleen joka aamu. Niinpä tunneliveljet palaavat viime vuoteen, ja Hesari pönkittää koko sivun jutulla paluuta menneisyyteen.
Miljardi on niin iso raha, että sen voisi luulla piristävän taloutta väkisin. Mutta tosiasiassa ei tarvita kummoistakaan ymmärrystä tajuamaan, että tunnelinporaus ei elvytä mitään.
Suunnitteluun menee aluksi pari vuotta, mutta konsulttitoimistojen lihottaminen ei kansantaloutta auta. Jos auttaisi, niin tänä vuonna päättyvä Pisaran suunnittelu olisi jo auttanut. Tunnelinporaus, johon siis päästäisiin parin vuoden päästä kun Rinne ei enää ole ministeri eikä Stubbikaan luultavasti pääministeri, elvyttää lähinnä etelä-Euroopasta tulevan halpatyövoiman markkinoita.
Asemien rakentamiseen päästään sitten, kun 4–5 vuoden päästä eduskuntavaalit ovat jälleen ovella. Nämä työmaat elvyttävät lähinnä Viron taloutta, koska pääkaupunkiseudun rakennustyöläisten pienet palkkarahat kulutetaan siellä.
Louko, Mäkelä ja Hesarin toimitus voisivat kerran matkustaa itse metrolla ja tehdä retken Kalasatamaan. Siellä on jo metroasema ja metroliikennettä, asemakaavat tehty ja rakennusluvat myönnetty. Silti valtava työmaa seisoo, kun suuruudenhullut suunnitelmat eivät mene kaupaksi.
Kalasatama on sentään Helsingin kantakaupunkia, ei espoolaisia metsiä. Jos 50 tuhannen asukkaan kerrostaloasunnot olisivat menestys, rakennusliikkeet tekisivät ne ilman julkista tukea. Mutta silloinkin Espoon väkiluvun 20 prosentin kasvu kestäisi ainakin 15 vuotta. Ja sinä aikana tulee ja menee monta lamaa, hallitusta ja ministeriä.
Jos Rinne haluaa sekä elvytystä että lahjoittaa rahaa pääkaupunkiseudun rakennusteollisuudelle, niin osoite on Kalasatamassa. Valtio voi rakennuttaa Kalasataman keskuksen, se käy nopeasti, sillä kaikki on aikuisten oikeasti valmiina. Tosin Kalasataman duunarit eivät äänestä Rinnettä ja Suomen demareita.
Veli Hopea
Parin miljardin urakkahaaveisiin kannattaa panostaa jopa teettämällä ”tutkimuksia” VTT:llä, jotta muutetaan Espoon metroveljen Olavi Loukon hölynpölyselitykset tosiksi. Oikeasti Louko ei esitä mitään uutta. Samat selitykset olivat jo Kyllösen pöydällä maaliskuussa. Mutta tietenkin vanhoilla valheilla kannattaa yrittää, kun ministerit ovat vaihtuneet.
Hesarin Marko Junkkari kirjoitti osuvasti kolumnissaan päivästä murmelina. Tuntui todella siltä, että tänä aamuna sai lukea jonkin menneen vuoden Hesaria.
Seudun liikennehankkeissa Kivenlahden metro ja Pisaratunneli on lykätty vähintään 10 vuoden päähän. Tätä mieltä on joukkoliikenteestä vastaava HSL hiljan julkaistuissa suunnitelmissaan. Liikennevirasto selvitti jo viime talvena itselleen, ettei Pisara vaikuta Helsingin aseman eikä muunkaan Suomen junaliikenteeseen, koska pullonkaula on Pasilan asema. Helsinki teki syksyllä selväksi, ettei sillä ole aikomusta maksaa Pisarasta mitään ainakaan kymmeneen vuoteen.
Mutta murmelipäivä alkaa uudelleen joka aamu. Niinpä tunneliveljet palaavat viime vuoteen, ja Hesari pönkittää koko sivun jutulla paluuta menneisyyteen.
Miljardi on niin iso raha, että sen voisi luulla piristävän taloutta väkisin. Mutta tosiasiassa ei tarvita kummoistakaan ymmärrystä tajuamaan, että tunnelinporaus ei elvytä mitään.
Suunnitteluun menee aluksi pari vuotta, mutta konsulttitoimistojen lihottaminen ei kansantaloutta auta. Jos auttaisi, niin tänä vuonna päättyvä Pisaran suunnittelu olisi jo auttanut. Tunnelinporaus, johon siis päästäisiin parin vuoden päästä kun Rinne ei enää ole ministeri eikä Stubbikaan luultavasti pääministeri, elvyttää lähinnä etelä-Euroopasta tulevan halpatyövoiman markkinoita.
Asemien rakentamiseen päästään sitten, kun 4–5 vuoden päästä eduskuntavaalit ovat jälleen ovella. Nämä työmaat elvyttävät lähinnä Viron taloutta, koska pääkaupunkiseudun rakennustyöläisten pienet palkkarahat kulutetaan siellä.
Louko, Mäkelä ja Hesarin toimitus voisivat kerran matkustaa itse metrolla ja tehdä retken Kalasatamaan. Siellä on jo metroasema ja metroliikennettä, asemakaavat tehty ja rakennusluvat myönnetty. Silti valtava työmaa seisoo, kun suuruudenhullut suunnitelmat eivät mene kaupaksi.
Kalasatama on sentään Helsingin kantakaupunkia, ei espoolaisia metsiä. Jos 50 tuhannen asukkaan kerrostaloasunnot olisivat menestys, rakennusliikkeet tekisivät ne ilman julkista tukea. Mutta silloinkin Espoon väkiluvun 20 prosentin kasvu kestäisi ainakin 15 vuotta. Ja sinä aikana tulee ja menee monta lamaa, hallitusta ja ministeriä.
Jos Rinne haluaa sekä elvytystä että lahjoittaa rahaa pääkaupunkiseudun rakennusteollisuudelle, niin osoite on Kalasatamassa. Valtio voi rakennuttaa Kalasataman keskuksen, se käy nopeasti, sillä kaikki on aikuisten oikeasti valmiina. Tosin Kalasataman duunarit eivät äänestä Rinnettä ja Suomen demareita.
Veli Hopea
torstai 29. toukokuuta 2014
Espoolainen itkupotkuraivari
KIUKUTTELU Espoossa ei varmaankaan lueta tätä blogia, sillä metroveli Olavi Louko ei ole palkannut mediakonsulttiharjoittelijaa, vaikka maaliskuussa niin suosittelin. Louko on epäilemättä kirjoittanut ihan itse Helsinkiin lähettämänsä vuodatuskirjeen, jossa valittaa ”metronautomatisoinnin” toteutumista. ”Länsimetro sopimuksen” mukaan kun Helsingin asiantuntijat hoitavat kaiken Espoon puolesta. Ja nyt Espoossa ei ole kivaa, kun Siemens ei ole luvannut ”metronautomatisoinnin” valmistuvan sinä hetkenä, joka Loukon mielestä on sopiva hetki. Kirjoitusvirheet siis Loukon allekirjoittamasta kirjeestä.
Vaikka Louko ei ole ymmärtänyt palkata kirjoitustaitoista mediakonsulttiharjoittelijaa, Louko on kuitenkin toteuttanut arvaukseni siitä, että hän rakennuttaa Kivenlahden metroa ilman, että sille on myönnetty missään mitään budjettia. Ehkä Louko on sentään lukenut Martti ”metro” Sainion kirjan Musta kassa ja perustanut oman mustan kassansa, josta on riittänyt jo ainakin kuusi miljoonaa euroa Kivenlahden metroon. Sillä 1,8 miljoonan apurahamyrskyn kanssa painiskelevan kaupungin kassasta tuskin liikenee moninkertainen miljoonamäärä kairauksiin ja mittapulttien poraamiseen.
Kelpaahan Loukon kiukutella, kun automaattifanaattinen HKL maksaa. Espoon ei ole tarvinnut panna velkarahojaan juniensa varikkoon eikä itse juniinkaan. Helsinki ostaa junat jopa Kivenlahden metroa varten, vaikka tunneli ei toteudu. Sillä ei Loukon musta kassa sentään miljardiin riitä.
Louko ei ymmärrä metrosta sen vertaa, että ymmärtäisi, ettei HKL:llä ole mitään automatisoinnin asiantuntijoita, joita Louko huutaa apuun. Asiantuntijaksi HKL palkkasi neljännesmiljoonan vuosipalkalla ja kilpailuttamatta ulkopuolisen konsultin. Tämäkään ei liene asiantuntija, kun ei ole osannut selittää herroille, että mahdoton ei muutu mahdolliseksi sillä, että kasvojen menettäminen on ikävää. Jos HKL:ssä olisi ollut asiantuntija, mitään automaattimetroa ei olisi koskaan edes ehdotettu tilattavaksi.
Mikäli Louko metrosta jotain ymmärtäisi, ei hänen tarvitsisi kiukutella metronsa liikenteen aloittamisesta. Jos Matinkylän rata ja asemat saadaan valmiiksi vain kolme vuotta myöhässä, nykyisestä kalustosta riittää kyllä ajettavaksi yksi neljän vaunun juna kerran tunnissa Itäkeskuksesta Espoon puolelle. Kuljettajan ohjauksessa, kuten Espoon liikenne joka tapauksessa alkaa. Vuoroja voi lisätä sitten, kun CAF ja Siemens saavat toimitetuksi uusia junia. Espoolaiset voivat matkustaa Helsinkiin busseilla kuten nytkin, niin kauan kun on tarpeen. Saadaanpa samalla kokemusta metron erinomaisuudesta ja todellisesta tarpeesta matkustaa Espoosta Itäkeskukseen.
Loukon kiukuttelu ottaa kuitenkin sen verran koville HKL:ssä, että lähettävät ”asiantuntijansa” Berliiniin. Loukon kannattaisi lähteä mukaan. Opintomatkan mainio kohde olisi tilaisuus nähdä vielä turhempi ja kalliimpi metro kuin Loukon oma metro, kahden asemavälin mittainen U55.
Veli Hopea
Vaikka Louko ei ole ymmärtänyt palkata kirjoitustaitoista mediakonsulttiharjoittelijaa, Louko on kuitenkin toteuttanut arvaukseni siitä, että hän rakennuttaa Kivenlahden metroa ilman, että sille on myönnetty missään mitään budjettia. Ehkä Louko on sentään lukenut Martti ”metro” Sainion kirjan Musta kassa ja perustanut oman mustan kassansa, josta on riittänyt jo ainakin kuusi miljoonaa euroa Kivenlahden metroon. Sillä 1,8 miljoonan apurahamyrskyn kanssa painiskelevan kaupungin kassasta tuskin liikenee moninkertainen miljoonamäärä kairauksiin ja mittapulttien poraamiseen.
Kelpaahan Loukon kiukutella, kun automaattifanaattinen HKL maksaa. Espoon ei ole tarvinnut panna velkarahojaan juniensa varikkoon eikä itse juniinkaan. Helsinki ostaa junat jopa Kivenlahden metroa varten, vaikka tunneli ei toteudu. Sillä ei Loukon musta kassa sentään miljardiin riitä.
Louko ei ymmärrä metrosta sen vertaa, että ymmärtäisi, ettei HKL:llä ole mitään automatisoinnin asiantuntijoita, joita Louko huutaa apuun. Asiantuntijaksi HKL palkkasi neljännesmiljoonan vuosipalkalla ja kilpailuttamatta ulkopuolisen konsultin. Tämäkään ei liene asiantuntija, kun ei ole osannut selittää herroille, että mahdoton ei muutu mahdolliseksi sillä, että kasvojen menettäminen on ikävää. Jos HKL:ssä olisi ollut asiantuntija, mitään automaattimetroa ei olisi koskaan edes ehdotettu tilattavaksi.
Mikäli Louko metrosta jotain ymmärtäisi, ei hänen tarvitsisi kiukutella metronsa liikenteen aloittamisesta. Jos Matinkylän rata ja asemat saadaan valmiiksi vain kolme vuotta myöhässä, nykyisestä kalustosta riittää kyllä ajettavaksi yksi neljän vaunun juna kerran tunnissa Itäkeskuksesta Espoon puolelle. Kuljettajan ohjauksessa, kuten Espoon liikenne joka tapauksessa alkaa. Vuoroja voi lisätä sitten, kun CAF ja Siemens saavat toimitetuksi uusia junia. Espoolaiset voivat matkustaa Helsinkiin busseilla kuten nytkin, niin kauan kun on tarpeen. Saadaanpa samalla kokemusta metron erinomaisuudesta ja todellisesta tarpeesta matkustaa Espoosta Itäkeskukseen.
Loukon kiukuttelu ottaa kuitenkin sen verran koville HKL:ssä, että lähettävät ”asiantuntijansa” Berliiniin. Loukon kannattaisi lähteä mukaan. Opintomatkan mainio kohde olisi tilaisuus nähdä vielä turhempi ja kalliimpi metro kuin Loukon oma metro, kahden asemavälin mittainen U55.
Veli Hopea
tiistai 20. toukokuuta 2014
Jatkuuko sirkus, vaihtuuko vain pelle?
UUTINEN Metrohankkeen ainoa kevään uutinen on HKL:n toimitusjohtajan Matti Lahdenrannan äkkilähtö. Metron viivästykset, hinnannousut ja tekniset ongelmat eivät ole uutisia, vaan ne ovat Helsingin metron ominaisuuksia.
Tavallisesti luotettavien tietolähteiden perusteella Helsingin oikeille vallanpitäjille tuli mitta täyteen. Potkuja ei antanut kerta toisensa jälkeen petetyksi tullut Lahdenrannan esimies, HKL:n johtokunta, vaikka johtokunnan kokouksessa asia toimitusjohtajalle suorasanaisesti sanottiinkin.
Asiat täydellisesti sotkeneen Lahdenrannan lähtö tuntuu ensi alkuun hyvältä uutiselta, mutta tarkemmin ajatellen mikään ei osoita sitä, että metro alkaisi edetä nyt kaupunkilaisten eduksi. Viime viikolla julkaistussa työpaikkailmoituksessa lisätietoja antaa apulaiskaupunginjohtaja Sauri, mies, joka allekirjoitti sopimuksen laillisen hankintasopimuksen muuttamisesta, kun olisi pitänyt allekirjoittaa ilmoitus hankintasopimuksen purkamisesta.
Saurin henkilöpolitiikka on jo tiedossa. Ensin Sauri aikoi istuttaa Lahdenrannan kaverin Pekka Sirviön tilapäiseksi toimitusjohtajaksi ohi HKL:n johtokunnan päätöksen siitä, että toimarin ensisijainen tuuraaja on Yrjö Judström. Eilen Sauri yritti panna Sirviön Lahdenrannan tilalle Länsimetro Oy:n hallitukseen. Ainakaan heittämällä ei onnistunut tämäkään, sillä asia jäi kh:n konserniraoksessa pöydälle.
Kaupunkilaisten kannalta vakavaa on, että kukaan, joka ymmärtää, mistä metron ja automatisoinnin kanssa on oikeasti kyse, ei ilmoittaudu toimitusjohtajan tehtävään. Sillä Saurin alaisuudessa HKL:n toimitusjohtaja ei saa eikä voi tehdä sitä, mitä pitäisi tehdä. Eihän niin saa tehdä HKL:n johtokuntakaan, joka siis myös näyttää olevan Saurin alaisuudessa.
Mitä pitää tehdä on ilmoittaa Siemensille, että se ei ole kyennyt toimittamaan sitä, mistä on sovittu, eikä siihen hintaan, mistä on sovittu. Siemens kerätköön tavaransa, sillä touhu voi pysähtyä tähän, missä nyt ollaan. Kulunvalvonta on uusittu ja junat kulkevat, sekä vanhat että vielä vanhemmat.
Ensisijaisesti sirkuksen pysäyttäminen on helpotus helsinkiläisille, jotka eivät joudu maksamaan kymmeniä miljoonia laituriovista, joita ei tarvita ja pian romutettavien vanhojen junien automatisoinnista, joka ei toimi. Toiseksi pysäyttäminen on helpotus Siemensille, joka voi lopettaa pään lyömisen seinään. Siemensillä tiedetään viime yön lehdistöesittelystä huolimatta, ettei Helsingin metro muutu kuljettajattomaksi ennen kuin nykyiset junat ovat romuttamolla. Loppuu tarve näytelmälle, jossa junia ollaan muuttavinaan automaattisiksi.
Mutta näin ei voi tehdä, koska Vepsäläisen, Lahdenrannan ja Saurin sirkusta ei saa lopettaa. Helsinki tai sen virkamiesjohto kun ei tee koskaan virheitä. Ja silloin kun niitä tehdään, niiden peitteleminen saa maksaa mitä hyvänsä. Tätä ei muuta edes se, että herrojen omissa puolueissa on jo virheet myönnetty, vaikka Hesari ei siitäkään asiasta uutista tee.
Sauri ei halua palkata pätevää toimitusjohtajaa, eikä myöskään osaa sitä tehdä. Eikä siinä ole avuksi henkilöstökonsultti, koska ei silläkään ole ymmärrystä siitä, mikä oli Lahdenrannan ja mikä on HKL:n ongelma. Se, että Sauri on pantu hoitamaan valintaa on merkki siitä, että ei haluta pätevää vaan sopiva. Saurin sirkukseen kaivataan uusi pelle.
Vientineuvos Valtanen
Tavallisesti luotettavien tietolähteiden perusteella Helsingin oikeille vallanpitäjille tuli mitta täyteen. Potkuja ei antanut kerta toisensa jälkeen petetyksi tullut Lahdenrannan esimies, HKL:n johtokunta, vaikka johtokunnan kokouksessa asia toimitusjohtajalle suorasanaisesti sanottiinkin.
Asiat täydellisesti sotkeneen Lahdenrannan lähtö tuntuu ensi alkuun hyvältä uutiselta, mutta tarkemmin ajatellen mikään ei osoita sitä, että metro alkaisi edetä nyt kaupunkilaisten eduksi. Viime viikolla julkaistussa työpaikkailmoituksessa lisätietoja antaa apulaiskaupunginjohtaja Sauri, mies, joka allekirjoitti sopimuksen laillisen hankintasopimuksen muuttamisesta, kun olisi pitänyt allekirjoittaa ilmoitus hankintasopimuksen purkamisesta.
Saurin henkilöpolitiikka on jo tiedossa. Ensin Sauri aikoi istuttaa Lahdenrannan kaverin Pekka Sirviön tilapäiseksi toimitusjohtajaksi ohi HKL:n johtokunnan päätöksen siitä, että toimarin ensisijainen tuuraaja on Yrjö Judström. Eilen Sauri yritti panna Sirviön Lahdenrannan tilalle Länsimetro Oy:n hallitukseen. Ainakaan heittämällä ei onnistunut tämäkään, sillä asia jäi kh:n konserniraoksessa pöydälle.
Kaupunkilaisten kannalta vakavaa on, että kukaan, joka ymmärtää, mistä metron ja automatisoinnin kanssa on oikeasti kyse, ei ilmoittaudu toimitusjohtajan tehtävään. Sillä Saurin alaisuudessa HKL:n toimitusjohtaja ei saa eikä voi tehdä sitä, mitä pitäisi tehdä. Eihän niin saa tehdä HKL:n johtokuntakaan, joka siis myös näyttää olevan Saurin alaisuudessa.
Mitä pitää tehdä on ilmoittaa Siemensille, että se ei ole kyennyt toimittamaan sitä, mistä on sovittu, eikä siihen hintaan, mistä on sovittu. Siemens kerätköön tavaransa, sillä touhu voi pysähtyä tähän, missä nyt ollaan. Kulunvalvonta on uusittu ja junat kulkevat, sekä vanhat että vielä vanhemmat.
Ensisijaisesti sirkuksen pysäyttäminen on helpotus helsinkiläisille, jotka eivät joudu maksamaan kymmeniä miljoonia laituriovista, joita ei tarvita ja pian romutettavien vanhojen junien automatisoinnista, joka ei toimi. Toiseksi pysäyttäminen on helpotus Siemensille, joka voi lopettaa pään lyömisen seinään. Siemensillä tiedetään viime yön lehdistöesittelystä huolimatta, ettei Helsingin metro muutu kuljettajattomaksi ennen kuin nykyiset junat ovat romuttamolla. Loppuu tarve näytelmälle, jossa junia ollaan muuttavinaan automaattisiksi.
Mutta näin ei voi tehdä, koska Vepsäläisen, Lahdenrannan ja Saurin sirkusta ei saa lopettaa. Helsinki tai sen virkamiesjohto kun ei tee koskaan virheitä. Ja silloin kun niitä tehdään, niiden peitteleminen saa maksaa mitä hyvänsä. Tätä ei muuta edes se, että herrojen omissa puolueissa on jo virheet myönnetty, vaikka Hesari ei siitäkään asiasta uutista tee.
Sauri ei halua palkata pätevää toimitusjohtajaa, eikä myöskään osaa sitä tehdä. Eikä siinä ole avuksi henkilöstökonsultti, koska ei silläkään ole ymmärrystä siitä, mikä oli Lahdenrannan ja mikä on HKL:n ongelma. Se, että Sauri on pantu hoitamaan valintaa on merkki siitä, että ei haluta pätevää vaan sopiva. Saurin sirkukseen kaivataan uusi pelle.
Vientineuvos Valtanen
torstai 8. toukokuuta 2014
Meijeriveljien onnenpäivät
KESKITTYMINEN Vuosikymmenien mittaan lähes mono- tai duopoliksi muuttunut suomalainen maitoteollisuus on saanut lottovoiton. Sen heille tarjosi yksi eteläsuomalainen maitotila, jonka myymästä tilamaidosta löytyi ylimääräisiä bakteereja. Niinkin kauhea määrä kuin muutama kymmentä ihmistä sai oireita.
Voi sitä mammapalstojen parkua ja huolta - nyt kysytään isolla joukolla, uskallammeko enää antaa lapsillemme mitään luonnosta otettua. Myös THL:n tutkimusprofessori yhtyy huoleen ja sanoo, että suopea suhtautuminen raakamaitoon taisi olla virhe.
Maitomarkkinoita suvereenisti hallitseva alan teollisuus muistaa lobata, kuinka Suomessa juodaan maailman puhtainta maitoa. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa myös maailman käsitellyintä maitoa. Samalla se tarkoittaa mahdollisimman pitkää myyntiaikaa, eli mahdollisuutta myydä mahdollisimman vanhaa tuotetta kuluttajalle.
Teollisuusmaito paitsi pastöroidaan, myös homogenoidaan, eli pilkotaan niin, ettei kuluttajan tarvitse nähdä kauhistuttavia, vanhanaikaisia rasvakerrostumia maitopurkkinsa pinnalla. Suomessa on tuhansittain ihmisiä, jotka ovat todenneet, ettei heidän terveytensä kestä tällaista pilkottua maitoa.
Monet, jotka saavat suomalaisista maitotuotteista sietämättömiä oireita, ovat havainneet, että sietävät joitakin ulkomaisia maitotuotteita. Monet maltillisemman käsittelyn maitomaista Suomeen muuttaneet ovat nopeasti todenneet muuttuneensa maitovaivaisiksi. Ilmiöitä on tutkinut eräs maitotaudista sivustoa pitävä terveydenhoitoalan ammattilainen, jonka sanomisia on vuosi toisensa jälkeen yritetty mitätöidä huuhaana.
Maitotautia ei kertakaikkiaan ole, koska Suomessa nyt vaan on maailman ihaninta maitoa - kunhan se on valmistettu meijeriveljien laitoksissa.
Ylioppilas Puupponen
Voi sitä mammapalstojen parkua ja huolta - nyt kysytään isolla joukolla, uskallammeko enää antaa lapsillemme mitään luonnosta otettua. Myös THL:n tutkimusprofessori yhtyy huoleen ja sanoo, että suopea suhtautuminen raakamaitoon taisi olla virhe.
Maitomarkkinoita suvereenisti hallitseva alan teollisuus muistaa lobata, kuinka Suomessa juodaan maailman puhtainta maitoa. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa myös maailman käsitellyintä maitoa. Samalla se tarkoittaa mahdollisimman pitkää myyntiaikaa, eli mahdollisuutta myydä mahdollisimman vanhaa tuotetta kuluttajalle.
Teollisuusmaito paitsi pastöroidaan, myös homogenoidaan, eli pilkotaan niin, ettei kuluttajan tarvitse nähdä kauhistuttavia, vanhanaikaisia rasvakerrostumia maitopurkkinsa pinnalla. Suomessa on tuhansittain ihmisiä, jotka ovat todenneet, ettei heidän terveytensä kestä tällaista pilkottua maitoa.
Monet, jotka saavat suomalaisista maitotuotteista sietämättömiä oireita, ovat havainneet, että sietävät joitakin ulkomaisia maitotuotteita. Monet maltillisemman käsittelyn maitomaista Suomeen muuttaneet ovat nopeasti todenneet muuttuneensa maitovaivaisiksi. Ilmiöitä on tutkinut eräs maitotaudista sivustoa pitävä terveydenhoitoalan ammattilainen, jonka sanomisia on vuosi toisensa jälkeen yritetty mitätöidä huuhaana.
Maitotautia ei kertakaikkiaan ole, koska Suomessa nyt vaan on maailman ihaninta maitoa - kunhan se on valmistettu meijeriveljien laitoksissa.
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
Oikaisu Helsingin Sanomien uutiseen
KANSA MAKSAA Arvoisat Helsingin Sanomien tilaajat, teille on lähetetty puutteellinen ja virheellinen uutinen. Uutisessa kerrotaan, että HKL:n toimitusjohtaja jää heinäkuussa eläkkeelle, ja "töiden jälkeen Lahdenrannan pitävät kiireisenä ainakin kahdeksan lapsenlasta ja kesämökki Mikkelin Ristiinassa".
Lisäksi annetaan päivänsankarin listata saavutuksiaan, joiksi hän katsoo HSL-alueen laajenemisen ja bussien värjäämisen sinisiksi. Kumpikaan asia ei ole ollut lähinnä raitio- ja metroliikenteestä vastaavan HKL:n toimitusjohtajan päätettävissä.
Pahoittelemme myös Helsingin Sanomien puolesta, että jutusta oli kokonaan jäänyt pois skandaalista toiseen kulkenut automaattimetroprojekti, jonka johtaminen on ollut äkkilähdön tehneen eläkevaarin ylivoimaisesti tärkein tehtävä viime vuodet. Samaten unohtuivat mainita Lahdenrannan ansiot siinä, esimerkiksi HKL:n johtokunnan jyrääminen ja automaattisekoilua kritisoineen Helsingin metron johtajan tallominen organisaatiouudistuksilla.
Lisäksi jutussa ei kiinnitetty mitään huomiota Matti Lahdenrannan äkilliseen eläkkeelle lähtöön, kesken projektin. Jutussa unohtui myös mainita, että leppoisan eläkevaarin mökkireissut tulevat jatkossakin kärsimään osallistumisista metro-oikeudenkäynteihin.
Mutta kaikki tämä oli varmaan vain vahinko, eihän kiireisellä pienellä lehdellä voi olla tiedossa, kuka on Matti Lahdenranta ja mitä hän on tehnyt. Antaa viattoman Matti-ukin kertoa itse ja laitetaan se sitten lehteen.
Ylioppilas Puupponen
Lisäksi annetaan päivänsankarin listata saavutuksiaan, joiksi hän katsoo HSL-alueen laajenemisen ja bussien värjäämisen sinisiksi. Kumpikaan asia ei ole ollut lähinnä raitio- ja metroliikenteestä vastaavan HKL:n toimitusjohtajan päätettävissä.
Pahoittelemme myös Helsingin Sanomien puolesta, että jutusta oli kokonaan jäänyt pois skandaalista toiseen kulkenut automaattimetroprojekti, jonka johtaminen on ollut äkkilähdön tehneen eläkevaarin ylivoimaisesti tärkein tehtävä viime vuodet. Samaten unohtuivat mainita Lahdenrannan ansiot siinä, esimerkiksi HKL:n johtokunnan jyrääminen ja automaattisekoilua kritisoineen Helsingin metron johtajan tallominen organisaatiouudistuksilla.
Lisäksi jutussa ei kiinnitetty mitään huomiota Matti Lahdenrannan äkilliseen eläkkeelle lähtöön, kesken projektin. Jutussa unohtui myös mainita, että leppoisan eläkevaarin mökkireissut tulevat jatkossakin kärsimään osallistumisista metro-oikeudenkäynteihin.
Mutta kaikki tämä oli varmaan vain vahinko, eihän kiireisellä pienellä lehdellä voi olla tiedossa, kuka on Matti Lahdenranta ja mitä hän on tehnyt. Antaa viattoman Matti-ukin kertoa itse ja laitetaan se sitten lehteen.
Ylioppilas Puupponen
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Osa medioista ymmärsi tehtävänsä
LOBBAUS Tiedotusvälineillä on kova into olla jotain mieltä, ja ohjailla uutisoinnillaan asioita haluamaansa suuntaan. Lukijat, katsojat ja kuuntelijat ovat hämmentyneinä seuranneet, kun jostakin jonkin median suosimasta hankkeesta saa kyseisestä mediasta lähinnä myönteistä tietoa. Vastaavasti ei ole tarkkaavaiselle kuluttajalle jäänyt epäselväksi, että joku media suhtautuu negatiivisesti johonkin asiaan tai toimijaan. Liittymällä erilaisiin valtakerhoihin media syö itseltään uskottavuuden. Siitä on ollut esimerkkejä tässäkin blogissa useita.
Journalisti-lehti teki tiedotusvälineille kyselyn yhdestä Suomeen kaavaillusta laista. Ainoan oikean vastauksen antoi mm. Yle:
"Ylen tehtävänä on tarjota monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja, ei ottaa yhtiönä tai toimituksena kantoja poliittisiin kysymyksiin pääkirjoituksissa tai muutenkaan", Ylen Atte Jääskeläinen perusteli.
Samalla linjalla olivat myös MTV, Seura ja Apu:
"Apu on riippumaton, puolueeton ja sitoutumaton lehti. Emme valitse ’virallisia’ puolia, vaan kerromme asioista journalistisin periaattein eri osapuolia kuunnellen", päätoimittaja Marja Aarnipuro vastasi.
Sen sijaan suurin osa medioista määritteli tälläkin kertaa itsensä poliittiseksi toimijaksi ja kertoi kantansa. Aina kun kysyy, miksi, saa saman hurskaan vastauksen. On muka rehellistä, että media kertoo näkemyksensä, että kuluttajat osaavat arvioida median uutisointia sen valossa. Näin aivan vahingossa tunnustetaan, että median kanta voi vaikuttaa sen uutisointiin.
Medialla ei ole mitään virallista asemaa demokraattisten yhteiskuntien päätöksenteossa. Median tulisikin luopua pyrkimyksistään sormeilla asioiden kulkua ja keskittyä siihen, mistä on huutava pula: aidosti kriittisestä, aktiivisesta journalismista. Medioiden sisään rakennettujen pääkirjoituskerhojen, eli etupiirien kanssa seurustelevien artikkelitoimitusten resurssit tulisi vapauttaa kunnollisen tutkivan journalismin tekemiseen.
Samalla kun lopetettaisiin edellisessä blogimerkinnässämme käytännön esimerkillä kuvattu halpa, lehdistötiedotteisiin perustuva löysä pätkiensuoltojournalismi, voisi suomalainen media kohota aivan uudelle tasolle. Tasolle, josta kuluttaja voisi jopa maksaakin.
Miksi näin ei tapahdu?
Ylioppilas Puupponen
Journalisti-lehti teki tiedotusvälineille kyselyn yhdestä Suomeen kaavaillusta laista. Ainoan oikean vastauksen antoi mm. Yle:
"Ylen tehtävänä on tarjota monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja, ei ottaa yhtiönä tai toimituksena kantoja poliittisiin kysymyksiin pääkirjoituksissa tai muutenkaan", Ylen Atte Jääskeläinen perusteli.
Samalla linjalla olivat myös MTV, Seura ja Apu:
"Apu on riippumaton, puolueeton ja sitoutumaton lehti. Emme valitse ’virallisia’ puolia, vaan kerromme asioista journalistisin periaattein eri osapuolia kuunnellen", päätoimittaja Marja Aarnipuro vastasi.
Sen sijaan suurin osa medioista määritteli tälläkin kertaa itsensä poliittiseksi toimijaksi ja kertoi kantansa. Aina kun kysyy, miksi, saa saman hurskaan vastauksen. On muka rehellistä, että media kertoo näkemyksensä, että kuluttajat osaavat arvioida median uutisointia sen valossa. Näin aivan vahingossa tunnustetaan, että median kanta voi vaikuttaa sen uutisointiin.
Medialla ei ole mitään virallista asemaa demokraattisten yhteiskuntien päätöksenteossa. Median tulisikin luopua pyrkimyksistään sormeilla asioiden kulkua ja keskittyä siihen, mistä on huutava pula: aidosti kriittisestä, aktiivisesta journalismista. Medioiden sisään rakennettujen pääkirjoituskerhojen, eli etupiirien kanssa seurustelevien artikkelitoimitusten resurssit tulisi vapauttaa kunnollisen tutkivan journalismin tekemiseen.
Samalla kun lopetettaisiin edellisessä blogimerkinnässämme käytännön esimerkillä kuvattu halpa, lehdistötiedotteisiin perustuva löysä pätkiensuoltojournalismi, voisi suomalainen media kohota aivan uudelle tasolle. Tasolle, josta kuluttaja voisi jopa maksaakin.
Miksi näin ei tapahdu?
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Lyhennelmiä auktoriteettien tiedotteista
MEDIA Keskisuomalaisen lukijat saivat eilen tietää, että Laukaan kunnan Lievestuoreen asemalla eivät pysähdy junat enää elokuun jälkeen. Uutisen mukaan "Lievestuoreen poisjäännin myötä InterCity-junien matka-aika Tampereen ja Kuopion välillä lyhenee noin 10 minuuttia".
Katsotaanpa VR:n omaa aikataulua kyseisellä radalla. Suosittelemme myös Keskisuomalaisen toimitusta katsomaan. Aikataulusta selviää, että IC-junat, jotka pysähtyvät sekä Lievestuoreella että Hankasalmella, ajavat Pieksämäeltä Jyväskylään yleensä 49 minuuttia. Iltapäivällä kulkee myös niin kiireinen IC 934, että sillä on kauhea hoppu seisomaan Tampereelle 24 minuuttia. Lievestuoreen pysähdys on jätettävä väliin. Matka-aika on 47 minuuttia, eli sitä säästyy Pieksämäen ja Jyväskylän välillä kaksi (2) minuuttia.
Totuus siis on, että yhden aseman ohittamisella säästetään kaksi (2), ei kymmentä (10) minuuttia. Lievestuoreella pysähtyminen tai pysähtymättä jättäminen ei heilauta valtakunnan juna-aikatauluja mihinkään suuntaan.
Alla olevan palautteen perusteella Puupponen luki myös VR:n tiedotteen. Sen perusteella Keskisuomalaisen juttu on uutisen sijasta pelkkä hutiloitu lyhennelmä tiedotteesta. Tiedotteen kohta kuuluu: "Yhdessä muiden liikennejärjestelyjen kanssa InterCity-junien matka-aikaa Tampereen ja Kuopion välillä saadaan lyhennettyä keskimäärin noin kymmenen minuuttia."
Olikos se Keskisuomalainen, joka ensimmäisten joukossa ryhtyi perimään maksua uutisistaan, korkeatasoisen journalismin turvaamiseksi?
Ylioppilas Puupponen
Alkuperäistä tekstiä on muutettu.
Katsotaanpa VR:n omaa aikataulua kyseisellä radalla. Suosittelemme myös Keskisuomalaisen toimitusta katsomaan. Aikataulusta selviää, että IC-junat, jotka pysähtyvät sekä Lievestuoreella että Hankasalmella, ajavat Pieksämäeltä Jyväskylään yleensä 49 minuuttia. Iltapäivällä kulkee myös niin kiireinen IC 934, että sillä on kauhea hoppu seisomaan Tampereelle 24 minuuttia. Lievestuoreen pysähdys on jätettävä väliin. Matka-aika on 47 minuuttia, eli sitä säästyy Pieksämäen ja Jyväskylän välillä kaksi (2) minuuttia.
Totuus siis on, että yhden aseman ohittamisella säästetään kaksi (2), ei kymmentä (10) minuuttia. Lievestuoreella pysähtyminen tai pysähtymättä jättäminen ei heilauta valtakunnan juna-aikatauluja mihinkään suuntaan.
Alla olevan palautteen perusteella Puupponen luki myös VR:n tiedotteen. Sen perusteella Keskisuomalaisen juttu on uutisen sijasta pelkkä hutiloitu lyhennelmä tiedotteesta. Tiedotteen kohta kuuluu: "Yhdessä muiden liikennejärjestelyjen kanssa InterCity-junien matka-aikaa Tampereen ja Kuopion välillä saadaan lyhennettyä keskimäärin noin kymmenen minuuttia."
Olikos se Keskisuomalainen, joka ensimmäisten joukossa ryhtyi perimään maksua uutisistaan, korkeatasoisen journalismin turvaamiseksi?
Ylioppilas Puupponen
Alkuperäistä tekstiä on muutettu.
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Shokkiuutinen: Suomen velikerhot lakkautetaan
VALTA Suomi ottaa käyttöön avoimuuden ja demokratian. Päätös tulee voimaan heti. Tämä merkitsee uusien vaalien lisäksi satojen nykyisten virkamiesten uran päättymistä ja laajoja muutoksia yhteiskunnassa.
Avoimuudesta on säädetty laaja lakikokonaisuus. Sen mukaan kaikki poliittiset päätökset tehdään jatkossa täysin läpinäkyvästi. Suljettujen ovien takana pidettävät kokoukset loppuvat. Tämä koskee niin eduskunnan valiokuntia kuin kuntien lautakuntia. Samoin maakuntahallinnossa ei sallita yleisöltä suljettuja kokouksia.
Laki koskee virallisten kokousten lisäksi kaikkea vaikuttamistoimintaa. Eduskuntaan ja kunnantaloille järjestetään jatkossa erillinen julkinen tapaamistila, jossa etupiirit ja yritykset voivat käydä keskusteluita poliitikkojen kanssa. Kaikki keskustelut julkaistaan netissä. Avoimuuslain rikkominen on laissa säädetty ankarasti rangaistavaksi. Vähimmäisrangaistus on kaksi vuotta ehdotonta vankeutta kaikille asianosaisille.
Suuressa reformissa ovat mukana myös mediat. Sanomalehtien ja sähköisten medioiden tehtäväksi on yhdessä sovittu päätöksenteon kriittinen seuraaminen ilman julkaisijan omia vaikuttamisintressejä. Lehdet luopuvat pääkirjoituksista, ja irtisanovat 1.4.2014 alkaen kulmahuoneisiinsa pesiytyneet, lähinnä keski-iän ohittaneista konservatiivisista miehistä koostuneet artikkelitoimitukset. Kallispalkkaisten pääkirjoittajien tilalle perustetaan jokaiseen mediaan tutkivan journalismin yksikkö, jota yhteiskunta tukee myös taloudellisesti. Tuen suuruus riippuu tutkivan journalismin laajuudesta. Median minkäänlainen sekaantuminen taloudellisiin hankkeisiin säädetään laissa rangaistavaksi. Vähimmäisrangaistus on kaksi vuotta ehdotonta vankeutta.
Avoimuus laajenee myös erilaisiin suuriin hankkeisiin. Kaikista yli 100 miljoonan euron hankkeista järjestetään kansanäänestys. Kaikista yli 50 miljoonan euron hankkeista on teetettävä hyöty-kustannuslaskelma riippumattomalla taholla. Samalla lopetetaan maan tapa "myydä" hankkeet poliitikoille alihintaisina. Hinnannousuista peritään jatkossa osa suoraan vastuuhenkilöiden palkasta. Yli 20% hinnannousut siirtyvät automaattisesti rikostutkintaan, ja minimirangaistukset ovat ehdottomia vankeustuomioita.
Virkamiesten ja poliitikkojen matkat sidosryhmien kanssa loppuvat. Jatkossa kaikki tapaamiset on järjestettävä hankkeen välittömässä läheisyydessä. Tämän ennustetaan lisäävän radikaalisti työtehoa ja Suomen kilpailukykyä.
Kansalaisilla on mahdollisuus ilmiantaa avoimuuspuutteet, jotka ratkaisee erillinen, tehokkaasti toimiva avoimuusvirasto. Muuten hallintoa leikataan reippaasti. Uuteen, rehelliseen yhteiskuntamalliin sopimattomat virkamiehet irtisanotaan alkaneella viikolla. Henkilöt korvataan avoimuuteen sitoutuvilla, ja samalla tarkistetaan palkkoja kohtuullisiksi. Kansanedustajien palkat puolitetaan 1.4.2014 alkaen.
Useissa kaupungeissa on tänään järjestetty spontaaneja kansanjuhlia demokratiaan ja avoimuuteen siirtymisen kunniaksi.
Lukuisat hyvät veljet sen sijaan ovat kommentoineet tilannetta tyrmistyneinä. "Näin ei kyllä voida toimia, eaaa", kummasteli naama nurinpäin päässä Veli Backman. Veli Orpo luimisteli eduskunnan käytävillä ja kapsahti pyytämään tukea Veli Katajalta. Sisar Hautalaa keljutti, kun hän ei osannut omia tätä reformia nimiinsä. Veljet Sauri ja Pajunen etsivät hätäuloskäyntiä kaupungintalosta.
"Olen nyt matkalla kesämökille", tiuskaisi Veli Lahdenranta ja korjaili hermostuneena silmälasiensa asentoa. Veli Loukoa ei enää tavoitettu, ja tuskin koskaan tavoitetaankaan.
Myös talouspiireissä rotat poukkoilivat sekaannuksessa rahalaivan kannella. "Suami tästä kärsii", mutisi Veli Kummola naama punaisena ja pakkaili setelisalkkua Sveitsin matkalle. Veli Wahlroosia ei tavoitettu, sillä hän jonotti passia Ruotsin konsulaatissa.
Pörssikurssit nousivat tänään rajusti, ja Suomeen odotetaan maailmalta nyt satoja tuhansia hyvin koulutettuja, sivistyneitä ihmisiä tekemään rehellistä työtä demokratian ja avoimuuden valinneen yhteiskunnan puolesta. Heidän panoksensa korvannee moninkertaisesti sen, että muutama tunkkainen hyvä veli sekä muutama veroparatiisiyhtiö poistuu Suomesta loisimaan suotuisampiin olosuhteisiin.
Ylioppilas Puupponen
Avoimuudesta on säädetty laaja lakikokonaisuus. Sen mukaan kaikki poliittiset päätökset tehdään jatkossa täysin läpinäkyvästi. Suljettujen ovien takana pidettävät kokoukset loppuvat. Tämä koskee niin eduskunnan valiokuntia kuin kuntien lautakuntia. Samoin maakuntahallinnossa ei sallita yleisöltä suljettuja kokouksia.
Laki koskee virallisten kokousten lisäksi kaikkea vaikuttamistoimintaa. Eduskuntaan ja kunnantaloille järjestetään jatkossa erillinen julkinen tapaamistila, jossa etupiirit ja yritykset voivat käydä keskusteluita poliitikkojen kanssa. Kaikki keskustelut julkaistaan netissä. Avoimuuslain rikkominen on laissa säädetty ankarasti rangaistavaksi. Vähimmäisrangaistus on kaksi vuotta ehdotonta vankeutta kaikille asianosaisille.
Suuressa reformissa ovat mukana myös mediat. Sanomalehtien ja sähköisten medioiden tehtäväksi on yhdessä sovittu päätöksenteon kriittinen seuraaminen ilman julkaisijan omia vaikuttamisintressejä. Lehdet luopuvat pääkirjoituksista, ja irtisanovat 1.4.2014 alkaen kulmahuoneisiinsa pesiytyneet, lähinnä keski-iän ohittaneista konservatiivisista miehistä koostuneet artikkelitoimitukset. Kallispalkkaisten pääkirjoittajien tilalle perustetaan jokaiseen mediaan tutkivan journalismin yksikkö, jota yhteiskunta tukee myös taloudellisesti. Tuen suuruus riippuu tutkivan journalismin laajuudesta. Median minkäänlainen sekaantuminen taloudellisiin hankkeisiin säädetään laissa rangaistavaksi. Vähimmäisrangaistus on kaksi vuotta ehdotonta vankeutta.
Avoimuus laajenee myös erilaisiin suuriin hankkeisiin. Kaikista yli 100 miljoonan euron hankkeista järjestetään kansanäänestys. Kaikista yli 50 miljoonan euron hankkeista on teetettävä hyöty-kustannuslaskelma riippumattomalla taholla. Samalla lopetetaan maan tapa "myydä" hankkeet poliitikoille alihintaisina. Hinnannousuista peritään jatkossa osa suoraan vastuuhenkilöiden palkasta. Yli 20% hinnannousut siirtyvät automaattisesti rikostutkintaan, ja minimirangaistukset ovat ehdottomia vankeustuomioita.
Virkamiesten ja poliitikkojen matkat sidosryhmien kanssa loppuvat. Jatkossa kaikki tapaamiset on järjestettävä hankkeen välittömässä läheisyydessä. Tämän ennustetaan lisäävän radikaalisti työtehoa ja Suomen kilpailukykyä.
Kansalaisilla on mahdollisuus ilmiantaa avoimuuspuutteet, jotka ratkaisee erillinen, tehokkaasti toimiva avoimuusvirasto. Muuten hallintoa leikataan reippaasti. Uuteen, rehelliseen yhteiskuntamalliin sopimattomat virkamiehet irtisanotaan alkaneella viikolla. Henkilöt korvataan avoimuuteen sitoutuvilla, ja samalla tarkistetaan palkkoja kohtuullisiksi. Kansanedustajien palkat puolitetaan 1.4.2014 alkaen.
Useissa kaupungeissa on tänään järjestetty spontaaneja kansanjuhlia demokratiaan ja avoimuuteen siirtymisen kunniaksi.
Lukuisat hyvät veljet sen sijaan ovat kommentoineet tilannetta tyrmistyneinä. "Näin ei kyllä voida toimia, eaaa", kummasteli naama nurinpäin päässä Veli Backman. Veli Orpo luimisteli eduskunnan käytävillä ja kapsahti pyytämään tukea Veli Katajalta. Sisar Hautalaa keljutti, kun hän ei osannut omia tätä reformia nimiinsä. Veljet Sauri ja Pajunen etsivät hätäuloskäyntiä kaupungintalosta.
"Olen nyt matkalla kesämökille", tiuskaisi Veli Lahdenranta ja korjaili hermostuneena silmälasiensa asentoa. Veli Loukoa ei enää tavoitettu, ja tuskin koskaan tavoitetaankaan.
Myös talouspiireissä rotat poukkoilivat sekaannuksessa rahalaivan kannella. "Suami tästä kärsii", mutisi Veli Kummola naama punaisena ja pakkaili setelisalkkua Sveitsin matkalle. Veli Wahlroosia ei tavoitettu, sillä hän jonotti passia Ruotsin konsulaatissa.
Pörssikurssit nousivat tänään rajusti, ja Suomeen odotetaan maailmalta nyt satoja tuhansia hyvin koulutettuja, sivistyneitä ihmisiä tekemään rehellistä työtä demokratian ja avoimuuden valinneen yhteiskunnan puolesta. Heidän panoksensa korvannee moninkertaisesti sen, että muutama tunkkainen hyvä veli sekä muutama veroparatiisiyhtiö poistuu Suomesta loisimaan suotuisampiin olosuhteisiin.
Ylioppilas Puupponen
perjantai 28. maaliskuuta 2014
Espoo kompastui, mutta tunneliveljet pitävät puolensa
LOUHINTA Hallituksen kehysriihen mediakeisariksi tuli Vasemmistoliitto ja sen puheenjohtaja Arhinmäki. Vaalikampanjan aloitusta ei olisi voinut paremmin hoitaa. Vasemmistoliiton viestistä tuli näin kehysriihen tulosten ykkösuutinen. Ja kaiken päälle, jäljelle jäänyt hallitusviisikko on sidoksissa siihen, mitä Vasemmistoliitto kehyssopimukseen ennen lähtöään sai neuvotelluksi.
Yhtä hyvin ei pärjännyt Espoo metronsa kanssa. Louko ja Kokkinen eivät osaa lobata eivätkä hallita mediaa. Haukkumalla ei todellakaan saada ministeriötä ja ministeriä omalle puolelle. Säälittävän yleisöosastokirjoittelun (HBL 25.3.) sijaan Loukon olisi kannattanut palkata ainakin mediakonsulttiharjoittelija kirjoittamaan ulostulot niin, että teksti edes näyttäisi asiansa osaavan ja hallitsevan virkamiehen tekemältä.
Espoo jäi ilman valtion metrorahaa, kuten kuuluukin jäädä, mutta se ei pysäyttä Loukon metrokonetta. Kun Espoon normaalien menojen säästöt on sovittu, valtuusto korjannee ”ehdollista” metropäätöstään. Tai yksinkertaisemmin, Louko vaan tilaa urakoita niin kauan kun Espoon kassassa on rahaa.
Sen verran sekaisin Espoossa kuitenkin mentiin, että valtuuston puheenjohtajan Markus Torkin (kok) metropuppugeneraattori herpaantui ja Torkki lipsautti totuuden: ”Ei varmaan nykyisessä taloustilanteessa.” Siis tosiasiassa Espoolla ei ole rahaa metroon edes sataa miljoonaa, minkä maksaisi yksi asemaväli Matinkylästä Finnoon. Virallisesti Espoo ei ole köyhä eikä kipeä maksamaan metrosta lisää vähintään 560 miljoonaa.
Tunneliveljet ymmärtävät todellisuuden Espoota paremmin. Oikeata businesta pyörittävät veljet ovat nähneet, ettei Loukosta ole myyntimieheksi, ja rahattomalle asiakkaalle on turha myydä. Tunneliveljet käyttävät Milttonin tasoisia lobbareita, jotka tietävät, että poliitikkojen päitä ei käännetä lapsellisella mielipidekirjoittelulla. Ja että ikäviä asioita ei päästetä julkisuuteen, eikä niistä pidä tiedottaa mitään. Kun ei ole tutkivaa journalismia, lehdistö ei löydä jälkiä, jotka välttämättä kuitenkin jäävät.
Kehysriihen alla ei julkisuudessa vatvottu tunneliveljien varasuunnitelmaa, Pisaraa. Kyllönen mainitsi sen vain kerran ohimennen. Pisara ei roikkunut HBL:n 20.3. julkaisemissa kartoissa. Näennäisestihän Pisara ei ole metron kanssa kilpaileva rahareikä, koska se kuuluu Liikennepoliittisen selonteon valtiontukilupauksessa eri kategoriaan. Siihen, joka saa metroa enemmän valtion rahaa.
Niinpä tunneliveljet saivat kehysriihessä sen, mitä halusivat: lupauksen rahan paukuttamisesta Helsingin seudun peruskallioon. Tunneliveljille on sama, onko 7 kilometrin reiän nimi Kivenlahden metro vai Pisara.
Nyt on mielenkiintoista enää nähdä, kenet tunneliveljet nimeävät liikenneministeriksi. Kyllösen tapaista rehellistä ministeriä ei kuitenkaan enää nähdä, se on lauteilla jo päätetty. Mutta metroa puolustaneita pätkäministeriyttä palkinnoksi odottavia kykypoliitikkoja kyllä riittää.
Veli Hopea
Yhtä hyvin ei pärjännyt Espoo metronsa kanssa. Louko ja Kokkinen eivät osaa lobata eivätkä hallita mediaa. Haukkumalla ei todellakaan saada ministeriötä ja ministeriä omalle puolelle. Säälittävän yleisöosastokirjoittelun (HBL 25.3.) sijaan Loukon olisi kannattanut palkata ainakin mediakonsulttiharjoittelija kirjoittamaan ulostulot niin, että teksti edes näyttäisi asiansa osaavan ja hallitsevan virkamiehen tekemältä.
Espoo jäi ilman valtion metrorahaa, kuten kuuluukin jäädä, mutta se ei pysäyttä Loukon metrokonetta. Kun Espoon normaalien menojen säästöt on sovittu, valtuusto korjannee ”ehdollista” metropäätöstään. Tai yksinkertaisemmin, Louko vaan tilaa urakoita niin kauan kun Espoon kassassa on rahaa.
Sen verran sekaisin Espoossa kuitenkin mentiin, että valtuuston puheenjohtajan Markus Torkin (kok) metropuppugeneraattori herpaantui ja Torkki lipsautti totuuden: ”Ei varmaan nykyisessä taloustilanteessa.” Siis tosiasiassa Espoolla ei ole rahaa metroon edes sataa miljoonaa, minkä maksaisi yksi asemaväli Matinkylästä Finnoon. Virallisesti Espoo ei ole köyhä eikä kipeä maksamaan metrosta lisää vähintään 560 miljoonaa.
Tunneliveljet ymmärtävät todellisuuden Espoota paremmin. Oikeata businesta pyörittävät veljet ovat nähneet, ettei Loukosta ole myyntimieheksi, ja rahattomalle asiakkaalle on turha myydä. Tunneliveljet käyttävät Milttonin tasoisia lobbareita, jotka tietävät, että poliitikkojen päitä ei käännetä lapsellisella mielipidekirjoittelulla. Ja että ikäviä asioita ei päästetä julkisuuteen, eikä niistä pidä tiedottaa mitään. Kun ei ole tutkivaa journalismia, lehdistö ei löydä jälkiä, jotka välttämättä kuitenkin jäävät.
Kehysriihen alla ei julkisuudessa vatvottu tunneliveljien varasuunnitelmaa, Pisaraa. Kyllönen mainitsi sen vain kerran ohimennen. Pisara ei roikkunut HBL:n 20.3. julkaisemissa kartoissa. Näennäisestihän Pisara ei ole metron kanssa kilpaileva rahareikä, koska se kuuluu Liikennepoliittisen selonteon valtiontukilupauksessa eri kategoriaan. Siihen, joka saa metroa enemmän valtion rahaa.
Niinpä tunneliveljet saivat kehysriihessä sen, mitä halusivat: lupauksen rahan paukuttamisesta Helsingin seudun peruskallioon. Tunneliveljille on sama, onko 7 kilometrin reiän nimi Kivenlahden metro vai Pisara.
Nyt on mielenkiintoista enää nähdä, kenet tunneliveljet nimeävät liikenneministeriksi. Kyllösen tapaista rehellistä ministeriä ei kuitenkaan enää nähdä, se on lauteilla jo päätetty. Mutta metroa puolustaneita pätkäministeriyttä palkinnoksi odottavia kykypoliitikkoja kyllä riittää.
Veli Hopea
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
Huuhaahallintoa espoolaisittain
VALTA ja VASTUU Sunnuntaina 16.3.2014 Hesari moitti pääkirjoituksessaan maassamme vallitsevaa huuhaa-hallintoa. Tällä Hesari tarkoitti sitä, että päätöksenteko perustuu kaikkeen muuhun kuin tieteellisesti pätevään luotettavaan tietoon. Aihe ei ole Hesarissakaan uusi, sillä jo joulukuussa Hesari julkaisi professori Matti Wibergin kolumnin samasta aiheesta.
Hesari on huolessaan oikeassa, mutta räikeällä tavalla valikoiva. Huuhaahallintoa Hesari näkee sote- ja kuntauudistusasioissa, joita hallitus on puskenut jääräpäisesti eteenpäin tutkijoiden ja asiantuntijoiden näkemyksistä huolimatta. Mutta pääkirjoituksen kanssa samassa Hesarin numerossa lehti pönkittää itse useassa artikkelissa rakenteilla olevaa Espoon metroa, jota tehdään täydellisin huuhaaperustein.
Espoon metropuuhastelu onkin malliesimerkki huuhaahallinnosta. Ja Hesarin uutisointi malliesimerkki huuhaajournalismista. Sillä tarkoitan journalismia, joka perustuu kaikkeen muuhun kuin pätevään ja luotettavaan tietoon, lähdekritiikkiin ja merkittävien asioiden esiin tuomiseen.
Espoolainen huuhaahallinto on alkanut viimeistään silloin, kun helsinkiläinen metroa Espooseen vaatinut virkamies nimeltä Olavi Louko valittiin apulaiskaupunginjohtajaa vastaavaksi toimialajohtajaksi Espooseen vuonna 2001. Tullakseen valituksi Louko selitti, että hänen aikanaan ei metro Espooseen tule. Pari vuotta myöhemmin oli kaikille selvä, mikä tämän Troijan hevosen tarkoitus oli, kun hän pyrki johtamaan Espoon kaupunki- ja liikennesuunnittelua. Ja erityisesti metrorakentamista.
Louko sai metron rakenteille valehtelemalla helsinkiläisten kollegoidensa kanssa metron hinnan ja että tunnelimetro on halvempi kuin maanpinnalle rakennettu rata. Vaikutukset ja hyödyt laskettiin keksimällä kuviteltuja hyötyjä ja haittoja sekä vääristelemällä laskelmien lähtöarvoja. Metron todellinen hinta on jo nyt noin 3-kertainen siihen nähden, millä hinnalla päätös tehtiin vuonna 2006. Silti metrosta on tulossa huonompi ja hitaampi kuin mistä silloin päätettiin.
Loukon tunnelikaverit haluavat tietenkin porata metrotunnelia ikuisesti. Huuhaahallinnon luovuus auttaa. Ikävät tulokset salataan pitämällä ne piilossa ja olemalla kertomatta niistä kenellekään. Kaupungin virastojen ja osakeyhtiön asiat ja vastuut sekoitetaan niin, että aina voi sanoa, ettei homma kuulu meille vaan sille toiselle. On kätevää, kun sama mies on sekä viraston että yhtiön johdossa.
Mitä tehdään, kun 250 miljoonan kustannusarvio pomppaa 800 miljoonaan ja Espoo on itse sopinut, että Kivenlahden metro on ajankohtainen vasta ensi vuosikymmenellä.
Huuhaahallinto aloittaa ALE:lla. Ota Kivenlahden metro nyt, niin säästät jopa 200 miljoonaa 150 miljoonan tunnelilouhinnasta! Tilaa heti, porakoneet ovat valmiina odottamassa!
Espoolla ei ole rahaa edelliseenkään metroon, ei edes tavallisten kunnan menojen hoitamiseen, joten rahaa pitää saada valtiolta. Ministeriöön lähtee anomus. Perustelu on alennusmyynti ja kova kiire, ennen kuin tavara loppuu eli urakoitsijat vievät koneensa toisille työmaille. Kirjeessä kerrotaan, että metro on jopa suunniteltu ja hinta tiedossa. Kirjeessä ei kerrota, että on myös laskettu, ettei metro ole kannattava eikä siten täytä ehtoja, joilla valtio rahan jakamista harkitsee.
Ministeriö vastaa, että rahaa ei tipu. Metro ei kuulu niihin suunnitelmiin, jotka Espoo on itse ollut valtion kanssa sopimassa. Ja sopimusten teon jälkeen hinta on tuplaantunut.
Huuhaahallinto lähtee sitten etenemään keittiön kautta. Rahaministeriön valiokunnan avainhenkilöt kutsutaan kylään Espooseen. Kyläillessä sovitaan, että huuhaahallinto lähettää valiokunnalle sopivaa huuhaatekstiä, joka ujutetaan valiokunnan mietintöön. Siellä se menee läpi huomaamatta, koska budjettimietinnössä on yllin kyllin poliitikkojen tärkeämpinä pitämiä pikkujuttuja. Ja juuri näin tapahtuu. Niinpä liikenneministeriön on taas käsiteltävä jo kerran päättämäänsä asiaa.
Sitten hankitaan huuhaapäätös Espoon valtuustolta. Pitää päättää, että rakennetaan metro, jos valtio antaa rahaa. Perusteluina valtuutettujen kysymysten vastauksia, joissa ei vastata kysymyksiin. Ja alennusmyyntikampanjointia sekä suuria lupauksia siitä, kuinka rakentajat ostavat tonttimaata mihin hintaan hyvänsä. Valtuutetuille ei tietenkään kerrota, että ministeriö on jo päättänyt, ettei se anna rahaa. Olisihan hölmöä päättää tehdä metro sillä ehdolla, että valtio antaa rahaa, kun on jo tiedossa, että se ei anna.
Ja huuhaalehdistö peesaa. Metroa ylistäviä tiedotteita julkaistaan sellaisenaan. Vaikka Louko myöntää yhdessä lehdessä (HBL 19.12.2013) perustelut huuhaaksi, samat valheet toistuvat niin tiedotteissa kuin uutisissakin. Jos aiheesta yrittää keskustella espoolaisten kanssa, vika ei ole huuhaahallinnossa, vaan parissa valtuutetussa, jotka jaksavat vaatia oikeata tietoa ja kysyvät – vastausta saamatta – kuinka paljon metrot Espoon kaupungille maksavat.
Huuhaalehdistön viesti on mennyt perille. Metro on hyvä juttu, koska metro on hyvä juttu. Ei sillä ole väliä, mitä se maksaa. Senhän maksaa kaupunki. Espoolaiset eivät tosin ymmärrä, että kun metro tulee, bussilla ei enää pääsekään nopeasti Helsinkiin. Äitiä lastenvaunujen kanssa asia ei edes kiinnosta, koska hän liikkuu kuitenkin autolla. Se on muka halvempaa, koska äiti ei tiedä, että lastenvaunujen kanssa saa matkustaa ilmaiseksi. Mutta silti on hyvä että metro tulee.
Hallituksen kehysriihi pohtinee muutaman minuutin myös sitä, ottaako valtio 240 miljoonaa lisää lainaa antaakseen rahan lahjaksi Espoon tunnelirakentajille. Toivottavasti ministeriön jo kerran tekemä päätös pitää. Vaikka Espoon huuhaahallinto ei sitä edes kysyttäessä valtuutetuille kerro, Espoo säästää vuosittain 25 miljoonaa, kun turha ja kannattamaton metro jää rakentamatta.
Veli Hopea
Hesari on huolessaan oikeassa, mutta räikeällä tavalla valikoiva. Huuhaahallintoa Hesari näkee sote- ja kuntauudistusasioissa, joita hallitus on puskenut jääräpäisesti eteenpäin tutkijoiden ja asiantuntijoiden näkemyksistä huolimatta. Mutta pääkirjoituksen kanssa samassa Hesarin numerossa lehti pönkittää itse useassa artikkelissa rakenteilla olevaa Espoon metroa, jota tehdään täydellisin huuhaaperustein.
Espoon metropuuhastelu onkin malliesimerkki huuhaahallinnosta. Ja Hesarin uutisointi malliesimerkki huuhaajournalismista. Sillä tarkoitan journalismia, joka perustuu kaikkeen muuhun kuin pätevään ja luotettavaan tietoon, lähdekritiikkiin ja merkittävien asioiden esiin tuomiseen.
Espoolainen huuhaahallinto on alkanut viimeistään silloin, kun helsinkiläinen metroa Espooseen vaatinut virkamies nimeltä Olavi Louko valittiin apulaiskaupunginjohtajaa vastaavaksi toimialajohtajaksi Espooseen vuonna 2001. Tullakseen valituksi Louko selitti, että hänen aikanaan ei metro Espooseen tule. Pari vuotta myöhemmin oli kaikille selvä, mikä tämän Troijan hevosen tarkoitus oli, kun hän pyrki johtamaan Espoon kaupunki- ja liikennesuunnittelua. Ja erityisesti metrorakentamista.
Louko sai metron rakenteille valehtelemalla helsinkiläisten kollegoidensa kanssa metron hinnan ja että tunnelimetro on halvempi kuin maanpinnalle rakennettu rata. Vaikutukset ja hyödyt laskettiin keksimällä kuviteltuja hyötyjä ja haittoja sekä vääristelemällä laskelmien lähtöarvoja. Metron todellinen hinta on jo nyt noin 3-kertainen siihen nähden, millä hinnalla päätös tehtiin vuonna 2006. Silti metrosta on tulossa huonompi ja hitaampi kuin mistä silloin päätettiin.
Loukon tunnelikaverit haluavat tietenkin porata metrotunnelia ikuisesti. Huuhaahallinnon luovuus auttaa. Ikävät tulokset salataan pitämällä ne piilossa ja olemalla kertomatta niistä kenellekään. Kaupungin virastojen ja osakeyhtiön asiat ja vastuut sekoitetaan niin, että aina voi sanoa, ettei homma kuulu meille vaan sille toiselle. On kätevää, kun sama mies on sekä viraston että yhtiön johdossa.
Mitä tehdään, kun 250 miljoonan kustannusarvio pomppaa 800 miljoonaan ja Espoo on itse sopinut, että Kivenlahden metro on ajankohtainen vasta ensi vuosikymmenellä.
Huuhaahallinto aloittaa ALE:lla. Ota Kivenlahden metro nyt, niin säästät jopa 200 miljoonaa 150 miljoonan tunnelilouhinnasta! Tilaa heti, porakoneet ovat valmiina odottamassa!
Espoolla ei ole rahaa edelliseenkään metroon, ei edes tavallisten kunnan menojen hoitamiseen, joten rahaa pitää saada valtiolta. Ministeriöön lähtee anomus. Perustelu on alennusmyynti ja kova kiire, ennen kuin tavara loppuu eli urakoitsijat vievät koneensa toisille työmaille. Kirjeessä kerrotaan, että metro on jopa suunniteltu ja hinta tiedossa. Kirjeessä ei kerrota, että on myös laskettu, ettei metro ole kannattava eikä siten täytä ehtoja, joilla valtio rahan jakamista harkitsee.
Ministeriö vastaa, että rahaa ei tipu. Metro ei kuulu niihin suunnitelmiin, jotka Espoo on itse ollut valtion kanssa sopimassa. Ja sopimusten teon jälkeen hinta on tuplaantunut.
Huuhaahallinto lähtee sitten etenemään keittiön kautta. Rahaministeriön valiokunnan avainhenkilöt kutsutaan kylään Espooseen. Kyläillessä sovitaan, että huuhaahallinto lähettää valiokunnalle sopivaa huuhaatekstiä, joka ujutetaan valiokunnan mietintöön. Siellä se menee läpi huomaamatta, koska budjettimietinnössä on yllin kyllin poliitikkojen tärkeämpinä pitämiä pikkujuttuja. Ja juuri näin tapahtuu. Niinpä liikenneministeriön on taas käsiteltävä jo kerran päättämäänsä asiaa.
Sitten hankitaan huuhaapäätös Espoon valtuustolta. Pitää päättää, että rakennetaan metro, jos valtio antaa rahaa. Perusteluina valtuutettujen kysymysten vastauksia, joissa ei vastata kysymyksiin. Ja alennusmyyntikampanjointia sekä suuria lupauksia siitä, kuinka rakentajat ostavat tonttimaata mihin hintaan hyvänsä. Valtuutetuille ei tietenkään kerrota, että ministeriö on jo päättänyt, ettei se anna rahaa. Olisihan hölmöä päättää tehdä metro sillä ehdolla, että valtio antaa rahaa, kun on jo tiedossa, että se ei anna.
Ja huuhaalehdistö peesaa. Metroa ylistäviä tiedotteita julkaistaan sellaisenaan. Vaikka Louko myöntää yhdessä lehdessä (HBL 19.12.2013) perustelut huuhaaksi, samat valheet toistuvat niin tiedotteissa kuin uutisissakin. Jos aiheesta yrittää keskustella espoolaisten kanssa, vika ei ole huuhaahallinnossa, vaan parissa valtuutetussa, jotka jaksavat vaatia oikeata tietoa ja kysyvät – vastausta saamatta – kuinka paljon metrot Espoon kaupungille maksavat.
Huuhaalehdistön viesti on mennyt perille. Metro on hyvä juttu, koska metro on hyvä juttu. Ei sillä ole väliä, mitä se maksaa. Senhän maksaa kaupunki. Espoolaiset eivät tosin ymmärrä, että kun metro tulee, bussilla ei enää pääsekään nopeasti Helsinkiin. Äitiä lastenvaunujen kanssa asia ei edes kiinnosta, koska hän liikkuu kuitenkin autolla. Se on muka halvempaa, koska äiti ei tiedä, että lastenvaunujen kanssa saa matkustaa ilmaiseksi. Mutta silti on hyvä että metro tulee.
Hallituksen kehysriihi pohtinee muutaman minuutin myös sitä, ottaako valtio 240 miljoonaa lisää lainaa antaakseen rahan lahjaksi Espoon tunnelirakentajille. Toivottavasti ministeriön jo kerran tekemä päätös pitää. Vaikka Espoon huuhaahallinto ei sitä edes kysyttäessä valtuutetuille kerro, Espoo säästää vuosittain 25 miljoonaa, kun turha ja kannattamaton metro jää rakentamatta.
Veli Hopea
Hesarin itkupotkut
MEDIA Tiedättehän tunteen nimeltä myötähäpeä. Se syntyy, kun kuulija huomaa sanojan toimivan nolosti, mutta sanoja itse ei.
Suomen eteläosassa ilmestyy paikallislehti, jonka itkupotkut erilaisista kysymyksistä tuottavat yhä useammin tällaista myötähäpeää. Esimerkiksi Puupponen on joutunut myötähäpeämään Hesarin tekemisiä niin usein, että hän voisi vaatia Sanomalta jo rahallisia korvauksia. Ainakaan Puupponen ei suostu maksamaan kyseisten lapsen tasolle jääneiden isojen poikien kiukutteluista senttikäkään.
Mitä pitäisi ajatella esimerkiksi siitä, että Hesarin valtakunnanhumanisti Saska Saarikoski on äskettäin mielensäpahoittanut Ylen kirjeenvaihtaja Marja Mannisen tekemästä Ukraina-uutisoinnista? Saarikosken kritiikinyrityksestä ei jäänyt käteen muuta kuin, että Manninen toimii väärin, kun hän kertoo uutisissaan (myös) venäläisten näkemyksiä.
Monipuolinen näkemysten esille tuominen lieneekin vieras toimintatapa lasitalossa, jossa on totuttu määrittelemään, mitkä asiat ovat hyviä ja mitkä pahoja. Journalismi säätyy sitten sen mukaan. Kun journalisti katsoo olevansa hyvällä asialla, hän näyttää samalla menettävän kykynsä arvioida omia tekemisiään kriittisesti.
Eipä sitten ihme, että sanomahumanisti on hämmentynyt, kun sanomahumanisti havaitsee Ylessä uutisjuttuja, joissa ei toitoteta omaa humanistisanomaa, vaan kerrotaan jostain kofliktista niin kuin se on.
Pitää paikkansa, että Venäjä on tuomittavalla ristiretkellä. Kaikessa kummallisuudessaan venäläisillä on kuitenkin sama oikeus mielipiteisiinsä kuin ukrainalaisillakin. Terävimmät uutisten kuluttajat varmasti osaavat asettaa venäläisten mielipiteet omaan arvoonsa ilman humanistien holhousta.
Mutta ei Hesarissa. Sanomajournalisteille tällainen on vierasta. Se on nähty moneen kertaan, kun Hesarin pääkirjoitustoimitus, politiikan toimitus, humanistiosasto ja hipsterijoukko ovat olleen yhtäaikaisella liikekannallepanolla jonkun asian puolesta ja jotakin vastaan. Esimerkkejä on käsitelty tässäkin blogissa, joten niitä ei nyt erikseen luetella.
Marja Manninen on arvostettu Venäjä-toimittaja, jonka ainoa vika on se, että hän työskentelee Ylessä. Yleisradion jatkuva nakertaminen ja nälviminen tihkuu Hesarin jutuista läpi niin selvästi, että ainoastaan lasitalon itkupotkijat itse eivät huomaa siinä mitään omituista.
Tuorein itku menee jo naurun puolelle. Sanoma-konsernin laadukas televisiokanava Nelonen kyllästyi, kun kanavan laadukkaat katsojat eivät jaksaneet seurata keskusteluohjelmaa, jota veti yksi Suomen parhaista keskusteluohjelman tekijöistä.
Nyt Itku-Sanomissa on julkaistu jo kaksi kiukkuartikkelia, joissa oma epäonnistuminen käännetään Ylen ilkkumiseksi. Sarasvuolla oli väärä yleisö, mutta Ylessäkin on sarja, jolla on väärä yleisö. Nelonen lopetti Sarasvuon, mutta Ylessäkin esitetään keskusteluohjelmaa vastaavalle katsojamäärälle.
Sanoman itkijämiesten viesti on tiivistettynä seuraava: Ylessä ei saa tehdä sisältöjä pienemmille kansanjoukoille kuin kaupallisissa tehdään. Ylessä ei saa myöskään tehdä sisältöjä suuremmille joukoille kuin kaupalliset tekevät, koska se syö kaupallisten toimintaedellytyksiä.
Voiko kampanjajournalismi vajota enää alhaisemmalle tasolle?
Ylioppilas Puupponen
Suomen eteläosassa ilmestyy paikallislehti, jonka itkupotkut erilaisista kysymyksistä tuottavat yhä useammin tällaista myötähäpeää. Esimerkiksi Puupponen on joutunut myötähäpeämään Hesarin tekemisiä niin usein, että hän voisi vaatia Sanomalta jo rahallisia korvauksia. Ainakaan Puupponen ei suostu maksamaan kyseisten lapsen tasolle jääneiden isojen poikien kiukutteluista senttikäkään.
Mitä pitäisi ajatella esimerkiksi siitä, että Hesarin valtakunnanhumanisti Saska Saarikoski on äskettäin mielensäpahoittanut Ylen kirjeenvaihtaja Marja Mannisen tekemästä Ukraina-uutisoinnista? Saarikosken kritiikinyrityksestä ei jäänyt käteen muuta kuin, että Manninen toimii väärin, kun hän kertoo uutisissaan (myös) venäläisten näkemyksiä.
Monipuolinen näkemysten esille tuominen lieneekin vieras toimintatapa lasitalossa, jossa on totuttu määrittelemään, mitkä asiat ovat hyviä ja mitkä pahoja. Journalismi säätyy sitten sen mukaan. Kun journalisti katsoo olevansa hyvällä asialla, hän näyttää samalla menettävän kykynsä arvioida omia tekemisiään kriittisesti.
Eipä sitten ihme, että sanomahumanisti on hämmentynyt, kun sanomahumanisti havaitsee Ylessä uutisjuttuja, joissa ei toitoteta omaa humanistisanomaa, vaan kerrotaan jostain kofliktista niin kuin se on.
Pitää paikkansa, että Venäjä on tuomittavalla ristiretkellä. Kaikessa kummallisuudessaan venäläisillä on kuitenkin sama oikeus mielipiteisiinsä kuin ukrainalaisillakin. Terävimmät uutisten kuluttajat varmasti osaavat asettaa venäläisten mielipiteet omaan arvoonsa ilman humanistien holhousta.
Mutta ei Hesarissa. Sanomajournalisteille tällainen on vierasta. Se on nähty moneen kertaan, kun Hesarin pääkirjoitustoimitus, politiikan toimitus, humanistiosasto ja hipsterijoukko ovat olleen yhtäaikaisella liikekannallepanolla jonkun asian puolesta ja jotakin vastaan. Esimerkkejä on käsitelty tässäkin blogissa, joten niitä ei nyt erikseen luetella.
Marja Manninen on arvostettu Venäjä-toimittaja, jonka ainoa vika on se, että hän työskentelee Ylessä. Yleisradion jatkuva nakertaminen ja nälviminen tihkuu Hesarin jutuista läpi niin selvästi, että ainoastaan lasitalon itkupotkijat itse eivät huomaa siinä mitään omituista.
Tuorein itku menee jo naurun puolelle. Sanoma-konsernin laadukas televisiokanava Nelonen kyllästyi, kun kanavan laadukkaat katsojat eivät jaksaneet seurata keskusteluohjelmaa, jota veti yksi Suomen parhaista keskusteluohjelman tekijöistä.
Nyt Itku-Sanomissa on julkaistu jo kaksi kiukkuartikkelia, joissa oma epäonnistuminen käännetään Ylen ilkkumiseksi. Sarasvuolla oli väärä yleisö, mutta Ylessäkin on sarja, jolla on väärä yleisö. Nelonen lopetti Sarasvuon, mutta Ylessäkin esitetään keskusteluohjelmaa vastaavalle katsojamäärälle.
Sanoman itkijämiesten viesti on tiivistettynä seuraava: Ylessä ei saa tehdä sisältöjä pienemmille kansanjoukoille kuin kaupallisissa tehdään. Ylessä ei saa myöskään tehdä sisältöjä suuremmille joukoille kuin kaupalliset tekevät, koska se syö kaupallisten toimintaedellytyksiä.
Voiko kampanjajournalismi vajota enää alhaisemmalle tasolle?
Ylioppilas Puupponen
tiistai 25. helmikuuta 2014
Microsoftin Android
MUKAUUTINEN Onko vielä joku, joka epäilee sitä, mikä oli Steven Elop -nimisen henkilön tehtävä Nokian johtajana?
Virallisestihan väitetään, että herra Elop palkattiin pelastamaan Nokian tärvelty matkapuhelinbusines. Ja että viisas herra Elop teki sen lopettamalla Nokian oman käyttöjärjestelmäkehityksen ja liittoutumalla Microsoftin kanssa, jonka kenellekään kelpaamaton puhelinkäyttöjärjestelmä tulisi korvaamaan voitokkaasti kaiken sen, minkä maineen herra Elop tuhosi. Ja että kaikki tämä tapahtuisi vielä keksimällä uusi tavaramerkki, Lumia, joka kävisi paremmin kaupaksi kuin aikanaan maailman tunnetuin ja ostetuin matkapuhelinbrändi, Nokia.
Virallinen väittäminen jatkuu vielä sillä, että Windows Phone -käyttöjärjestelmän sijasta olisi vakavasti harkittu Androidia, joka kävi maailmalla kaupaksi kaikkein eniten. Mutta että se ei olisi mitenkään ollut hyvä saati kenellekään kelpaamatonta Windowsia parempi.
Olen väittänyt näitä virallisia selityksiä täydeksi roskaksi, mutta vielä syksyllä Nokian yhtiökokouksessa riitti sinisilmäisiä tolloja, jotka uskovat kovapalkkaisten herrojen puheisiin siitä, mikä on osakkeenomistajien etu. Osakkeenomistajan etu muka on, että herra Elop tuhosi Nokian matkapuhelimet, jotka nyt on erittäin edullista myydä Microsoftille suunnilleen muodollisella hinnalla.
Jos kaikki olisi kuten Siilasmaa, Ollila ja muut herra Elopin taloon ottaneet ovat väittäneet, miksi käytännössä Microsoftin omistama Nokia julkaisi nyt Android-puhelimia?
Vastaus tähän on aivan selvä: Siksi, että matkapuhelimia valmistavan firman pitää valmistaa puhelimia, jotka menevät kaupaksi. Ei puhelimia, joissa on Windows, vaikka firman ei tarvitse Windowsista omistajalleen eli itselleen lisenssimaksuja maksaa.
Android-puhelimia ei kuitenkaan voinut alkaa kehittää ennen kuin oli varma, että Micrsosoft saa ostetuksi yrityksen haluamallaan hinnalla. Sillä Nokian matkapuhelinten myynnin kääntyminen nousuun ennen kaupantekoa olisi ollut kiusallisen hankalaa ostajalle, koska myös hinta olisi noussut. Ja pahimmassa tapauksessa myyntihalut kadonneet kokonaan.
Virallinen selitys on tällekin asialle. Herra Elopin mukaan Nokia ei olisi voinut erottua markkinoilla tarpeeksi, jos se olisi myynyt Android-puhelimia. Höpöhöpöä.
Jos Android-puhelimilla ei voi erottua markkinoilla tarpeeksi, miksi Samsung on maailman suurin puhelinkauppias? Tai estääkö autotehtaan menestystä se, että auto kulkee bensalla kuten kaikki muutkin autot, eikä erotu muista esimerkiksi sillä, että autoon voi tankata vain vetyä.
Tosiasia on, että Nokia tuhottiin nimenomaan sillä, että se erottui muista. Ensin se erottui muista sillä, että Nokiassa ei ollut kosketusnäyttöä. Sitten se erottui muista sillä, että siinä oli Windows käyttöjärjestelmänä.
Kaupankäynnin alkeellisimmat perusasiat ovat pielessä maailman ennen suurimmassa matkapuhelinyhtiössä. Ja osakkeenomistajat hurraavat, kun heidän rahasamponsa sammutetaan.
Viimeinen kysymys on jäljellä: Mikä logiikka on siinä, että Microsoft haluaa kaapata itselleen Nokian matkapuhelinbusineksen, mutta alkaakin myydä kilpailevaa käyttöjärjestelmää?
Se logiikka, että Microsoftilla on valtava hinku mobiilimarkkinoille, koska niihin nähden tietokoneet ja niiden raskaat käyttöjärjestelmät ovat kuihtuvaa marginaalitoimintaa. Microsoftilla ei ole osaamista mobiilipuolelta, eikä sillä ole kykyjä ja aikaa opetella itse. Mutta ei sillä ole myöskään rahaa siihen, että se pyörittäisi ostamaansa Nokiaa ilman mitään tuloja. Ja yksinkertainen ratkaisu hankkia tuloja on tehdä ja myydä sellaista, mikä menee kaupaksi. Kun Windows-puhelimet eivät mene kaupaksi, on parempi tehdä Android-puhelimia, jotka menevät kaupaksi.
Tämä on siis ajattelua piensijoittajan näkökulmasta. Kuluttajan näkökulmasta olisi ollut mukavaa, jos maailmanmarkkinoilla olisi ollut kunnollinen työkalu vaihtoehdoksi Applen ylihintaiselle lelulle ja Androidin sekavalle nörttihärpäkkeelle. Communicatorin perinteellä Nokia ehti tehdä vielä pari oikeasti toimivaa työkalua. Mutta työkalujenkin kanssa on seurattava aikaa. Kuten sitä, että kuluttaja haluaa sekä työkalun että lelun yhdessä laitteessa.
Sääli, ettei Suomessa ole osaamista. Tai on, mutta kun raha kasvaa tarpeeksi, se houkuttelee paikalle ”ammattijohtajat”. Nämä käenpojat potkivat osaajat ulos pesästä, syövät kaiken minkä emo tuo ja lopputulos on, että osaajien suku ei jatku, kun ne kaikki kuolivat.
Rauha hyvien nokialaisten muistolle.
Piensijoittaja Virtanen
Virallisestihan väitetään, että herra Elop palkattiin pelastamaan Nokian tärvelty matkapuhelinbusines. Ja että viisas herra Elop teki sen lopettamalla Nokian oman käyttöjärjestelmäkehityksen ja liittoutumalla Microsoftin kanssa, jonka kenellekään kelpaamaton puhelinkäyttöjärjestelmä tulisi korvaamaan voitokkaasti kaiken sen, minkä maineen herra Elop tuhosi. Ja että kaikki tämä tapahtuisi vielä keksimällä uusi tavaramerkki, Lumia, joka kävisi paremmin kaupaksi kuin aikanaan maailman tunnetuin ja ostetuin matkapuhelinbrändi, Nokia.
Virallinen väittäminen jatkuu vielä sillä, että Windows Phone -käyttöjärjestelmän sijasta olisi vakavasti harkittu Androidia, joka kävi maailmalla kaupaksi kaikkein eniten. Mutta että se ei olisi mitenkään ollut hyvä saati kenellekään kelpaamatonta Windowsia parempi.
Olen väittänyt näitä virallisia selityksiä täydeksi roskaksi, mutta vielä syksyllä Nokian yhtiökokouksessa riitti sinisilmäisiä tolloja, jotka uskovat kovapalkkaisten herrojen puheisiin siitä, mikä on osakkeenomistajien etu. Osakkeenomistajan etu muka on, että herra Elop tuhosi Nokian matkapuhelimet, jotka nyt on erittäin edullista myydä Microsoftille suunnilleen muodollisella hinnalla.
Jos kaikki olisi kuten Siilasmaa, Ollila ja muut herra Elopin taloon ottaneet ovat väittäneet, miksi käytännössä Microsoftin omistama Nokia julkaisi nyt Android-puhelimia?
Vastaus tähän on aivan selvä: Siksi, että matkapuhelimia valmistavan firman pitää valmistaa puhelimia, jotka menevät kaupaksi. Ei puhelimia, joissa on Windows, vaikka firman ei tarvitse Windowsista omistajalleen eli itselleen lisenssimaksuja maksaa.
Android-puhelimia ei kuitenkaan voinut alkaa kehittää ennen kuin oli varma, että Micrsosoft saa ostetuksi yrityksen haluamallaan hinnalla. Sillä Nokian matkapuhelinten myynnin kääntyminen nousuun ennen kaupantekoa olisi ollut kiusallisen hankalaa ostajalle, koska myös hinta olisi noussut. Ja pahimmassa tapauksessa myyntihalut kadonneet kokonaan.
Virallinen selitys on tällekin asialle. Herra Elopin mukaan Nokia ei olisi voinut erottua markkinoilla tarpeeksi, jos se olisi myynyt Android-puhelimia. Höpöhöpöä.
Jos Android-puhelimilla ei voi erottua markkinoilla tarpeeksi, miksi Samsung on maailman suurin puhelinkauppias? Tai estääkö autotehtaan menestystä se, että auto kulkee bensalla kuten kaikki muutkin autot, eikä erotu muista esimerkiksi sillä, että autoon voi tankata vain vetyä.
Tosiasia on, että Nokia tuhottiin nimenomaan sillä, että se erottui muista. Ensin se erottui muista sillä, että Nokiassa ei ollut kosketusnäyttöä. Sitten se erottui muista sillä, että siinä oli Windows käyttöjärjestelmänä.
Kaupankäynnin alkeellisimmat perusasiat ovat pielessä maailman ennen suurimmassa matkapuhelinyhtiössä. Ja osakkeenomistajat hurraavat, kun heidän rahasamponsa sammutetaan.
Viimeinen kysymys on jäljellä: Mikä logiikka on siinä, että Microsoft haluaa kaapata itselleen Nokian matkapuhelinbusineksen, mutta alkaakin myydä kilpailevaa käyttöjärjestelmää?
Se logiikka, että Microsoftilla on valtava hinku mobiilimarkkinoille, koska niihin nähden tietokoneet ja niiden raskaat käyttöjärjestelmät ovat kuihtuvaa marginaalitoimintaa. Microsoftilla ei ole osaamista mobiilipuolelta, eikä sillä ole kykyjä ja aikaa opetella itse. Mutta ei sillä ole myöskään rahaa siihen, että se pyörittäisi ostamaansa Nokiaa ilman mitään tuloja. Ja yksinkertainen ratkaisu hankkia tuloja on tehdä ja myydä sellaista, mikä menee kaupaksi. Kun Windows-puhelimet eivät mene kaupaksi, on parempi tehdä Android-puhelimia, jotka menevät kaupaksi.
Tämä on siis ajattelua piensijoittajan näkökulmasta. Kuluttajan näkökulmasta olisi ollut mukavaa, jos maailmanmarkkinoilla olisi ollut kunnollinen työkalu vaihtoehdoksi Applen ylihintaiselle lelulle ja Androidin sekavalle nörttihärpäkkeelle. Communicatorin perinteellä Nokia ehti tehdä vielä pari oikeasti toimivaa työkalua. Mutta työkalujenkin kanssa on seurattava aikaa. Kuten sitä, että kuluttaja haluaa sekä työkalun että lelun yhdessä laitteessa.
Sääli, ettei Suomessa ole osaamista. Tai on, mutta kun raha kasvaa tarpeeksi, se houkuttelee paikalle ”ammattijohtajat”. Nämä käenpojat potkivat osaajat ulos pesästä, syövät kaiken minkä emo tuo ja lopputulos on, että osaajien suku ei jatku, kun ne kaikki kuolivat.
Rauha hyvien nokialaisten muistolle.
Piensijoittaja Virtanen
perjantai 24. tammikuuta 2014
Metrotunneli romahtamassa?
VALEHTELU Helsingissä HKL:n johtokunta kiukuttelee metron loputtomasta hinnannoususta ja saa kyytiä pelastuslaitokselta. HKL:n toimitusjohtaja valmistelee kuitenkin lisähankintoja automaattimetroon, vaikka entiset toimitukset ovat jo vuosia myöhässä. Ja johtokunta käyttää rahaa suunnitellakseen Itäkeskukseen toista metroasemaa.
Espoossa kansa on alkanut kiukutella matka-aikojen pidentymisestä metron vuoksi. Siitä kertoo esimerkiksi Länsiväylä-lehti. Kaupungin johto kehuu metsien alle porattavaa tunnelimetroa ja haluaa upottaa peruskallioon toisen miljardin. Matinkylän länsipuolella asuvat espoolaiset luulevat, että metrojatko lyhentäisi heidän matka-aikaansa ja yhtyvät metrokuoroon ymmärtämättä edes, mitä metron jatko heille maksaa.
Länsiväylän artikkelia kommentoi netissä Antero Laukkanen, joka oli valtuutettuna 2006, kun Espoo päätti metrostaan. Vieläkään ei ole Espoossa kerrottu, paljonko metro tulee nostamaan Espoon kaupungin menoja. Kaikki muu, millä perustella Laukkanen metroa vastusti, onkin jo käynyt toteen. Eli valheilla on ollut lyhyet jäljet.
Metron historialle tunnusomaista onkin valehtelu. Metron kohdalla ei taida olla asiaa, jonka kanssa ei ole valehdeltu. Huvittavinta ehkä on, että tänään ilmestyneessä painetussa Tekniikka&Talous-lehdessä Länsimetro Oy:n toimitusjohtaja Matti Kokkinen vielä valehtelee, että metron turvallisuusmääräykset muuttuivat suunnittelun jälkeen, siksi hinta nousi. Eilen Kokkinen on kuitenkin myöntänyt jo HKL:n johtokunnalle, että eivät ne muuttuneetkaan jälkeenpäin, kuten hän valehteli, vaan ennen suunnittelua. Metrosuunnittelijoille asiat selvisivät vasta viime vuonna. Näin taitavaa porukkaa on tekemässä miljardiprojektia.
Kokkiselle valehtelu on helppoa ja huoletonta, sillä Kokkinen ei ole virkamies, jolla on virkavastuu. Mutta huoletonta näyttää valehtelu olevan virkamiehillekin. Espoossa toimialajohtaja Louko saa valehdella vaikka eduskunnan valiokunnalle, eikä asia edes kiinnosta Espoon päättäjiä. Helsingissä HKL:n toimitusjohtaja Lahdenranta saa valehdella ja hoidella metroasioita miten lystää kerta toisensa jälkeen toisin kuin johtokunta määrää. Johtokunta ei välitä. Se vain jupisee vähän, mutta ei tee oikeasti mitään.
Velikerhomme juristi totesi saunan lauteilla, että Lahdenranta on syyllistynyt virkavirheisiin kerta toisensa jälkeen. Mutta niin on HKL:n johtokuntakin sekä Espoon valtuusto. Lain mukaan molempia koskee virkavastuu, vaikka kyse onkin luottamustoimesta. Mutta lain mukaan lakia voi rikkoa, jos ei jää kiinni. Kaupunkilaiset ovat asianomistajia, joiden pitää itse valvoa virkamiesten toimintaa. Kun kukaan ei tee rikosilmoitusta virkarikoksesta, huono hallinto ja vahingon teko kaupungille jatkuu.
Niinpä metrotunneli ei romahda virkavirheisiin. Ei ole olemassa kunnallispoliitikkoa, joka myöntäisi omat virheensä. Sen, että uskoi valheisiin ja teki päätöksiä ymmärtämättä ja tietämättä, mistä päätti. Lisärahan antaminen Lahdenrannalle jatkuu, koska kieltämällä rahan poliitikko myöntäisi aiemmat virheensä. Siksi vain johtokunta ja valtuusto vaihtuvat, Lahdenranta, valehtelu ja metro pysyvät. Rahan haaskaaminen metroon ei lopu, ellei raha lopu. Siksi tingitään kaikesta muusta.
Kohta vaan on myöhäistä saada Lahdenrantaa vastuuseen. Lahdenranta puuhaa HKL:n muuttamista Länsimetron Oy:n tapaan osakeyhtiöksi, joka ei käytännössä ole vastuussa kellekään. Tosin itsensä Lahdenranta järjestää eläkkeelle. Siellä ei ole virkavastuuta eikä uhkaa viralta panosta.
Vientineuvos Valtanen
Espoossa kansa on alkanut kiukutella matka-aikojen pidentymisestä metron vuoksi. Siitä kertoo esimerkiksi Länsiväylä-lehti. Kaupungin johto kehuu metsien alle porattavaa tunnelimetroa ja haluaa upottaa peruskallioon toisen miljardin. Matinkylän länsipuolella asuvat espoolaiset luulevat, että metrojatko lyhentäisi heidän matka-aikaansa ja yhtyvät metrokuoroon ymmärtämättä edes, mitä metron jatko heille maksaa.
Länsiväylän artikkelia kommentoi netissä Antero Laukkanen, joka oli valtuutettuna 2006, kun Espoo päätti metrostaan. Vieläkään ei ole Espoossa kerrottu, paljonko metro tulee nostamaan Espoon kaupungin menoja. Kaikki muu, millä perustella Laukkanen metroa vastusti, onkin jo käynyt toteen. Eli valheilla on ollut lyhyet jäljet.
Metron historialle tunnusomaista onkin valehtelu. Metron kohdalla ei taida olla asiaa, jonka kanssa ei ole valehdeltu. Huvittavinta ehkä on, että tänään ilmestyneessä painetussa Tekniikka&Talous-lehdessä Länsimetro Oy:n toimitusjohtaja Matti Kokkinen vielä valehtelee, että metron turvallisuusmääräykset muuttuivat suunnittelun jälkeen, siksi hinta nousi. Eilen Kokkinen on kuitenkin myöntänyt jo HKL:n johtokunnalle, että eivät ne muuttuneetkaan jälkeenpäin, kuten hän valehteli, vaan ennen suunnittelua. Metrosuunnittelijoille asiat selvisivät vasta viime vuonna. Näin taitavaa porukkaa on tekemässä miljardiprojektia.
Kokkiselle valehtelu on helppoa ja huoletonta, sillä Kokkinen ei ole virkamies, jolla on virkavastuu. Mutta huoletonta näyttää valehtelu olevan virkamiehillekin. Espoossa toimialajohtaja Louko saa valehdella vaikka eduskunnan valiokunnalle, eikä asia edes kiinnosta Espoon päättäjiä. Helsingissä HKL:n toimitusjohtaja Lahdenranta saa valehdella ja hoidella metroasioita miten lystää kerta toisensa jälkeen toisin kuin johtokunta määrää. Johtokunta ei välitä. Se vain jupisee vähän, mutta ei tee oikeasti mitään.
Velikerhomme juristi totesi saunan lauteilla, että Lahdenranta on syyllistynyt virkavirheisiin kerta toisensa jälkeen. Mutta niin on HKL:n johtokuntakin sekä Espoon valtuusto. Lain mukaan molempia koskee virkavastuu, vaikka kyse onkin luottamustoimesta. Mutta lain mukaan lakia voi rikkoa, jos ei jää kiinni. Kaupunkilaiset ovat asianomistajia, joiden pitää itse valvoa virkamiesten toimintaa. Kun kukaan ei tee rikosilmoitusta virkarikoksesta, huono hallinto ja vahingon teko kaupungille jatkuu.
Niinpä metrotunneli ei romahda virkavirheisiin. Ei ole olemassa kunnallispoliitikkoa, joka myöntäisi omat virheensä. Sen, että uskoi valheisiin ja teki päätöksiä ymmärtämättä ja tietämättä, mistä päätti. Lisärahan antaminen Lahdenrannalle jatkuu, koska kieltämällä rahan poliitikko myöntäisi aiemmat virheensä. Siksi vain johtokunta ja valtuusto vaihtuvat, Lahdenranta, valehtelu ja metro pysyvät. Rahan haaskaaminen metroon ei lopu, ellei raha lopu. Siksi tingitään kaikesta muusta.
Kohta vaan on myöhäistä saada Lahdenrantaa vastuuseen. Lahdenranta puuhaa HKL:n muuttamista Länsimetron Oy:n tapaan osakeyhtiöksi, joka ei käytännössä ole vastuussa kellekään. Tosin itsensä Lahdenranta järjestää eläkkeelle. Siellä ei ole virkavastuuta eikä uhkaa viralta panosta.
Vientineuvos Valtanen
lauantai 18. tammikuuta 2014
Lastensairaala EI, tunneli KYLLÄ
KANSA MAKSAA Viime päivinä on ihmetelty sitä, kuka omistaa lahjoitusvaroilla rakennetun lastensairaalan. Jopa peruspalveluministeri Huovisella (SDP) on huoli siitä, tekeekö rahaa keräävä säätiö kansalta lahjoituksena kerätyillä varoilla voittoa. Ei kerää, vakuuttavat sairaalaa puuhaavan säätiön johtaja Anne Berner sekä HUS:in johtaja Aki Linden, jonka pitäisi rakennuttaa lastensairaala HUS:in varoilla.
Lastensairaala ei synny niillä 30 miljoonalla, jotka kansalta lahjoituksena kerätään. HUS rahoittaa itse 40 M€ ja valtio 40 M€. Sairaala maksaa 160 M€, joten lastensairaalasäätiö joutuu vielä ottamaan 50 M€ lainaakin, jotta sairaala saadaan syntymään.
Sairaalan siis tulee omistamaan säätiö. Se saa rahaa lahjoittajilta, HUS:ilta ja valtiolta. Lainan säätiö joutuu tietenkin maksamaan takaisin. Velanhoitokustannukset säätiö perii HUS:ilta, joka sairaalaa käyttää. Kun velka on maksettu, sairaala jää HUS:ille ilman kuluja, eikä säätiötä enää tarvita.
Eli se siitä, mutta jälleen julkisuudessa keskustellaan täysin väärästä asiasta. Jos kaikki poliitikotkin ovat sitä mieltä niin eduskunnassa kuin HUS:in jäsenkunnissa, että uusi lastensairaala tarvitaan, miksi poliitikot eivät sitten anna siihen rahaa?
Siksi, että poliitikot eivät pidä lastensairaalaa tärkeänä.
30 miljoonaa on valtion ja kuntien taloudessa häviävän pieni raha, sillä kummatkin käyttävät rahaa kymmeniä miljardeja. Yksi kymmenen miljardia on 330 kertaa lastensairaalan lahjoitusten määrä. Rahaa siis on, kysymys on yksinkertaisesti siitä, mihin poliitikot haluavat rahan käyttää.
Halu on kysymys valinnoista. Tärkeät asiat valitaan, vähemmän tärkeät jätetään. Lastensairaala on poliitikoille vähemmän tärkeä kuin moni muu budjeteissa oleva asia.
Eduskunta on esimerkiksi päättänyt, että se käyttää enemmän kuin 30 miljoonaa Helsingin alle kaivettavan junatunnelin suunnitteluun. Tarjouspyynnöt pyörivät julkisten hankintojen kilpailutuspalvelussa HILMAssa ja hankintariidat markkinaoikeudessa. Ja tämä kaikki siitä huolimatta, että sen enempää valtio kuin Helsingin kaupunkikaan ei aio tämän tunnelin rakentamista maksaa.
Suomalainen konsulttibusines kiittää. Samoin tunneliveljien kerho, joka pitää nyt huolta siitä, että aina kun puhutaan jotain Helsingin rakentamisesta, mainitaan ”tuleva Pisara-rata”. Seuraavaksi tunneliveljet vetoavat siihen, että täytyyhän miljardin tunneli nyt rakentaa, kun sen suunnitteluunkin on jo käytetty 50 miljoonaa.
Siis tunneli on valitsemillemme poliitikoille tärkeämpi kuin lastensairaala. Ja sehän on poliitikoille ja Hyville Veljille mukavaa, kun meille kansalaisille lastensairaala on kuitenkin tärkeämpi. Niin tärkeä, että annamme itse sairaalalta puuttuvan rahankin.
Vientineuvos Valtanen
Lastensairaala ei synny niillä 30 miljoonalla, jotka kansalta lahjoituksena kerätään. HUS rahoittaa itse 40 M€ ja valtio 40 M€. Sairaala maksaa 160 M€, joten lastensairaalasäätiö joutuu vielä ottamaan 50 M€ lainaakin, jotta sairaala saadaan syntymään.
Sairaalan siis tulee omistamaan säätiö. Se saa rahaa lahjoittajilta, HUS:ilta ja valtiolta. Lainan säätiö joutuu tietenkin maksamaan takaisin. Velanhoitokustannukset säätiö perii HUS:ilta, joka sairaalaa käyttää. Kun velka on maksettu, sairaala jää HUS:ille ilman kuluja, eikä säätiötä enää tarvita.
Eli se siitä, mutta jälleen julkisuudessa keskustellaan täysin väärästä asiasta. Jos kaikki poliitikotkin ovat sitä mieltä niin eduskunnassa kuin HUS:in jäsenkunnissa, että uusi lastensairaala tarvitaan, miksi poliitikot eivät sitten anna siihen rahaa?
Siksi, että poliitikot eivät pidä lastensairaalaa tärkeänä.
30 miljoonaa on valtion ja kuntien taloudessa häviävän pieni raha, sillä kummatkin käyttävät rahaa kymmeniä miljardeja. Yksi kymmenen miljardia on 330 kertaa lastensairaalan lahjoitusten määrä. Rahaa siis on, kysymys on yksinkertaisesti siitä, mihin poliitikot haluavat rahan käyttää.
Halu on kysymys valinnoista. Tärkeät asiat valitaan, vähemmän tärkeät jätetään. Lastensairaala on poliitikoille vähemmän tärkeä kuin moni muu budjeteissa oleva asia.
Eduskunta on esimerkiksi päättänyt, että se käyttää enemmän kuin 30 miljoonaa Helsingin alle kaivettavan junatunnelin suunnitteluun. Tarjouspyynnöt pyörivät julkisten hankintojen kilpailutuspalvelussa HILMAssa ja hankintariidat markkinaoikeudessa. Ja tämä kaikki siitä huolimatta, että sen enempää valtio kuin Helsingin kaupunkikaan ei aio tämän tunnelin rakentamista maksaa.
Suomalainen konsulttibusines kiittää. Samoin tunneliveljien kerho, joka pitää nyt huolta siitä, että aina kun puhutaan jotain Helsingin rakentamisesta, mainitaan ”tuleva Pisara-rata”. Seuraavaksi tunneliveljet vetoavat siihen, että täytyyhän miljardin tunneli nyt rakentaa, kun sen suunnitteluunkin on jo käytetty 50 miljoonaa.
Siis tunneli on valitsemillemme poliitikoille tärkeämpi kuin lastensairaala. Ja sehän on poliitikoille ja Hyville Veljille mukavaa, kun meille kansalaisille lastensairaala on kuitenkin tärkeämpi. Niin tärkeä, että annamme itse sairaalalta puuttuvan rahankin.
Vientineuvos Valtanen
torstai 9. tammikuuta 2014
Poliittisen järjestelmän rappio
VALEHTELU Pääkaupunkiseudun kaikkien suurten rakennushankkeiden pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat uutisoi, kuinka "poliitikkoja sapettaa" Länsimetron ja metron automatisoinnin kustannusnousu.
Molempien hankkeiden valmistumiseen on mahdollisesti enää pari vuotta, joten nyt on sopiva aika kustannusten ällistelyyn kummallekin osapuolelle, siis Hesarille ja vallankäyttäjille. Mitään ei ole enää tehtävissä, mutta on mahdollista kerätä irtopisteitä esiintymällä muka kriittisenä tapahtuneelle.
Tosiasiassa kumpikaan taho, siis poliitikot tai Hesari, eivät ole tehneet asialle mitään silloin, kun siihen olisi voinut vaikuttaa.
Aloitetaan alusta. Länsimetron kustannuksista saatiin ensimmäinen arvio 2005, kun YVA-raportti ilmestyi. Sen mukaan metro maksaisi 452 miljoonaa, eikä se juurikaan kasvattaisi joukkoliikenteen markkinaosuutta, eikä vähentäisi autoilua Länsiväylällä.
Näin upea hanke oli tietenkin toteutettava, joten siitä tehtiin päätös 2006. Muodostettiin seudun veljistä koostuva Länsimetro Oy, jonka suojissa hanketta voitiin vetää ilman suoraa poliittista kontrollia. Veli-oy kertoi 2007, että kustannukset ovat 530 miljoonaa. Arviota pidettiin alan piireissä jo tuolloin vahvasti alakanttisena.
Ja kas, hankesuunnitelman ilmestyttyä 2008 hintalapuksi tulikin yli 713 miljoonaa euroa. Mutta ei voi mitään, asia on jo päätetty ja veljet ovat jo hommissa.
Vuonna 2013 kerrottiin hinnan olevan jo 976 miljoonaa, ja pian sen jälkeen arvioitiin kustannusten nousevan yli miljardin. Mutta nousevathan myös metroradan lähellä olevien asuntojen arvot - se varmasti ilahduttaa asunnonostajia kovasti. Veljien tilit ovat jo valmiina ottamaan asuntopulakansan rahat vastaan.
Metro ei ole valmis, mutta sen lehmänkauppana Espoon valtuustossa sovittu Kehä ykkösen remontti on jo Leppävaaran kohdalla toteutettu. Autoilun asema on siis parantunut. Tätä autopuolueen läpi saamaa ponsilistaa ei tietenkään ollut tiedossa vuoden 2005 YVA:ssa. Myös metrolle suunniteltua liityntäliikennettä on heikennetty, jolloin YVA:n arvio on entistä enemmän pielessä. Mutta ei se mitään, työt jatkuvat ja hinta nousee - siis veljillä kaikki hyvin.
Kaikki tapahtunut on ollut arvattavissa jo vuosia sitten. Poliitikot eivät kuitenkaan ole tehneet mitään merkittävää puuttuakseen vääristeltyihin lupauksiin ja loputtomasti nouseviin kustannuksiin. Tapaus metro todistaa, miten rappiolla poliittinen järjestelmämme on. Tästä rappiosta Hesarissa ei ole näkynyt yhtään juttua, koska se on osa rappiosta hyötyvää valtakoneistoa.
Ylioppilas Puupponen
Molempien hankkeiden valmistumiseen on mahdollisesti enää pari vuotta, joten nyt on sopiva aika kustannusten ällistelyyn kummallekin osapuolelle, siis Hesarille ja vallankäyttäjille. Mitään ei ole enää tehtävissä, mutta on mahdollista kerätä irtopisteitä esiintymällä muka kriittisenä tapahtuneelle.
Tosiasiassa kumpikaan taho, siis poliitikot tai Hesari, eivät ole tehneet asialle mitään silloin, kun siihen olisi voinut vaikuttaa.
Aloitetaan alusta. Länsimetron kustannuksista saatiin ensimmäinen arvio 2005, kun YVA-raportti ilmestyi. Sen mukaan metro maksaisi 452 miljoonaa, eikä se juurikaan kasvattaisi joukkoliikenteen markkinaosuutta, eikä vähentäisi autoilua Länsiväylällä.
Näin upea hanke oli tietenkin toteutettava, joten siitä tehtiin päätös 2006. Muodostettiin seudun veljistä koostuva Länsimetro Oy, jonka suojissa hanketta voitiin vetää ilman suoraa poliittista kontrollia. Veli-oy kertoi 2007, että kustannukset ovat 530 miljoonaa. Arviota pidettiin alan piireissä jo tuolloin vahvasti alakanttisena.
Ja kas, hankesuunnitelman ilmestyttyä 2008 hintalapuksi tulikin yli 713 miljoonaa euroa. Mutta ei voi mitään, asia on jo päätetty ja veljet ovat jo hommissa.
Vuonna 2013 kerrottiin hinnan olevan jo 976 miljoonaa, ja pian sen jälkeen arvioitiin kustannusten nousevan yli miljardin. Mutta nousevathan myös metroradan lähellä olevien asuntojen arvot - se varmasti ilahduttaa asunnonostajia kovasti. Veljien tilit ovat jo valmiina ottamaan asuntopulakansan rahat vastaan.
Metro ei ole valmis, mutta sen lehmänkauppana Espoon valtuustossa sovittu Kehä ykkösen remontti on jo Leppävaaran kohdalla toteutettu. Autoilun asema on siis parantunut. Tätä autopuolueen läpi saamaa ponsilistaa ei tietenkään ollut tiedossa vuoden 2005 YVA:ssa. Myös metrolle suunniteltua liityntäliikennettä on heikennetty, jolloin YVA:n arvio on entistä enemmän pielessä. Mutta ei se mitään, työt jatkuvat ja hinta nousee - siis veljillä kaikki hyvin.
Kaikki tapahtunut on ollut arvattavissa jo vuosia sitten. Poliitikot eivät kuitenkaan ole tehneet mitään merkittävää puuttuakseen vääristeltyihin lupauksiin ja loputtomasti nouseviin kustannuksiin. Tapaus metro todistaa, miten rappiolla poliittinen järjestelmämme on. Tästä rappiosta Hesarissa ei ole näkynyt yhtään juttua, koska se on osa rappiosta hyötyvää valtakoneistoa.
Ylioppilas Puupponen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)