Metrotauti leviää Turkuun

LOBBAUS Helsingissä ja Espoossa on opittu, että viranomaisiin ei voi luottaa. Ne lupaavat yhtä ja tekevät toista. Tapahtuu se tahallaan tai osaamattomuutta, kumpikaan ei ole hyväksyttävää.

Kun Länsimetron liikenne vihdoin saatiin käyntiin, kävi selväksi, että päätökset Länsimetrosta tehtiin 10 vuotta sitten täysin valheellisella tiedolla. Ja vieläpä moneen kertaan. Epäilijät haukuttiin silloin kylähulluiksi.

Kun metron liityntäliikenne saatiin käyntiin ja vanhat Helsinkiin ajavat bussilinjat lopettivat, uskoivat vihdoin sekä kaupunkilaiset että metroa halunneet ja puolustaneet poliitikot, että mikään ei pitänyt paikkaansa. Hesarikin alkoi laskea, miten paljon huippunopea ja vaivaton metro pidensi työmatkoja joka puolelta Espoota. Kun luvattiin, että matka-aika lyhenee.

Kaikesta tästä voisi ottaa opiksi. Niin tehtiinkin Helsingissä toisen raidehankkeen, Raide-Jokerin kanssa. Tai ainakin yritetään, valmistahan ei vielä ole. Raide-Jokeria on ryhdytty tekemään allianssimallilla, joka on saanut kehuja esimerkiksi Tampereella sikäläisen keskustatunnelin eli Rantatunnelin onnistumisesta. Suurhanke valmistui ennen aikojaan ja halvemmalla kuin piti.

Sen sijaan Turku näyttää hoitavan omaa raidehankettaan Länsimetron menetelmillä. Tosin käänteisesti. Kun länsimetron kanssa viranomaiset valehtelivat saadakseen raideliikenteensä, Turussa valehdellaan, jotta raiteita ei tulisi.

Turun virkamiesten raportti väittää superbussia lähes ilmaiseksi ja ratikkaa monta kertaa kalliimmaksi kuin Tampereella, jossa on juuri tehty ihan oikeat kaupat ratikasta. Superbussia väitetään yhtä hyväksi kuin ratikka, vaikka sille ei rakennetakaan tukevia ja tasaisia erilliskaistoja, jotka tekevät ratikasta nopean ja mukavan. Bussi muuttuu Turussa ratikan veroiseksi, kun bussiin lisätään seisomapaikkoja ja bussia ryhdytään nimittämään superbussiksi.

Tuoreimmat tiedot kertovat, miten Turussa toimii kaksoisvelikerho. Kansainvälisen bussifirman puolesta lobbaa Turun johtoa konsulttiyritys, jossa on yhteiskuntasuhdejohtajana (Public Affairs Manager) kaupunginhallituksen puheenjohtajan kaksoisveli. Saman lobbausfirman toinen johtaja on superbussiraportista vastaavan apulaiskaupunginjohtajan puolueveli, jolla on pitkä työhistoria puolueen töissä.

Turussa siis otetaan opiksi Länsimetrosta, että ihan hyvin voi viranomaisvaltuudella selittä mitä tahtoo, ja läpi menee. Satojen miljoonienkaan virheistä ei jää kiinni, ei joudu vastuuseen, eikä veronmaksajien rahojen hukkaamista edes tutkita. Joten mikäs siinä on hyvien veljien kanssa asioita järjestellä.

Vientineuvos Valtanen

"Suomalaiset eivät ole valittaneet"

MARKKINOINTI Suomalainen elintarvikefirma Polarica on saanut ruotsalaiselta Äkta vara -järjestöltä Vuoden ruokahuijaus -tittelin. Asiasta kertoi Yle.

Kuluttajille myydään saksanhirvikäristystä mielikuvilla Pohjolasta, Lapista ja villieläimistä, vaikka liha on peräisin Uuden-Seelannin tarhoilla möllöttävistä tuotantoeläimistä. Polarican edustaja teeskentelee luonnollisesti hämmästynyttä, vaikka samalla myöntää, että ilmaisujen muuttamista harkitaan. Perinteinen tekosyy on myös tilanpuute pakkauksessa. Se ei kuitenkaan ole estänyt tuomasta markkinointiin laveita kielikuvia asioista, joita tarhahirvet toisella puolella maapalloa eivät ole nähneetkään.

Suomalaisille samanlaista tuotetta myydään "riistakäristyksenä". Riistan määritelmän pitäisi olla kaikille selvä: riista on luonnossa metsästettäviä eläimiä. Tarhassa kasvaneen eläimen liha yksiselitteisesti ei ole riistaa.

"Suomalaiset eivät ole valittaneet", perustelee Polarica tuotteitaan. Kertooko se jotain Suomesta ja Suomen markkinoista, että meillä voi käyttää vielä Ruotsiakin harhaanjohtavampia ilmaisuja, eikä kukaan valita?

Suomalaisille maalaillaan yrityksen tuotesivulla kielikuvalla "Uuden-Seelannin avarilla tunturimailla luonnostaan elävä saksanhirvi", mutta ei mainita, että tuote ei ole kotoisin avarilla tunturimailla luonnostaan eläneestä, vaan tarhatusta hirvestä.

Polarican edustaja sanoo, myös että "ehkä tämä on aiheuttanut pohdintoja vain pienessä joukossa kuluttajia". Siinä hän on oikeassa, ja monen elintarvikeyrityksen tavoin tietää sen. Suurimmalla osalla kansalaisista ei ole kiinnostusta tai aikaa tutkia jokaista ostamaansa pakkausta, vaan mielikuva ratkaisee. Suurin osa tilaa ravintolassa "härkää" tai "kanaa", vaikka todellisuudessa saa "lehmää" tai "broileria".

Tätä tietämystyhjiötä elintarvikebisnes osaa käyttää tehokkaasti hyväkseen. Se ei silti oikeuta asiaa.

Ylioppilas Puupponen