Velikerhon hallitusneuvottelut

Kuten on sovittu, Säätytalolla käydään hallitusneuvotteluja ay-veljien johdolla. Entinen ammattiyhdistyspomo on kutsunut vanhat kaverinsa kirjoittamaan hallitusohjelmaa. Erityisesti niitä osia, jotka ammattiyhdistysliike haluaa mieleisikseen. Lisäksi Säätytalolla ovat lobbausfirmojen edustajat, jotka rahasta edistävät mitä vain mitä asiakkaat tahtovat.

Edellisissä hallitusneuvotteluissa tämä hyvien veljien hallitusohjelmaperinne katkaistiin. Lobbareita ja etujärjestöjä ei Säätytalolle päästetty. Asiasisällöstä vastasivat virkamiehet, joilla on edes virkavastuu totuuden puhumisesta. Ainakaan he eivät ole jäävejä, sillä virastot eivät harjoita liiketoimintaa ja tavoittele osinkoja ja bonuksia. Eivätkä virastot ole etujärjestöjä, joiden tavoite ei ole yhteinen etu vaan päinvastoin, jonkin ryhmän etu yhteisen edun kustannuksella.

Kaverinsa Säätytalolle kutsunut pääministeriehdokas närkästyi julkisuudesta ja selitti, että ay-väki edustaa Säätytalolla vain puoluetta, ei edunvalvontaa. Näyttääkin siltä, että pääministeriehdokas ei edes ymmärrä, mitä jääviys tarkoittaa. Ainakaan silloin, kun se koskee hänen ja hänen kavereidensa etuja.

Ilmeisesti etujärjestöstä tullut pääministeriehdokas ei ymmärrä sitäkään, että puolue ei ole etujärjestö. Tai ehkä siinä onkin selitys. Pääministeriehdokas puhuu aivan totta sanoessaan ay-pomojen edustavan puoluetta, jos puolue onkin ammattiyhdistysten etujärjestöpuolue.

Hallitusneuvotteluista oppositioon tiputettu Kokoomus arvostelee myös velikerhon hallitusneuvotteluita. Arvostelulle antaa uskottavuutta se, että edellisissä neuvotteluissa Kokoomus oli mukana ja noudatti edellisen pääministerin periaatetta katkaista etujärjestöjen ja lobbareiden pääsy hallitusneuvotteluihin. Emme kuitenkaan tiedä, miten Kokoomus olisi suhtautunut pääministeriehdokkaan toimintatapaan, jossa Kokoomusta lähellä olevien etujärjestöjen ja yritysten edustajat olisi myös kutsuttu Säätytalolle.

Kokoomuksen uskottavuutta nakertaa myös puolueen toiminta viime vaalikauden aikana. Kokoomus ajoi vahvasti terveysalan firmojen etua. Terveysfirmat ovat lujittaneet suhteensa Kokoomukseen värväämällä johtajikseen näkyviä kokoomuspoliitikoita, jotka ensin olivat petaamassa firmoille markkinoita julkisen hallinnon puolella.

Lobbausta puolustellaan sillä, että lobbareilta tietämättömät poliitikot saavat tietoa. Selitys ei kelpaa. Lobbareiden tieto on yhtä hyvää kuin kaiken ostetun mainonnan sisältämä yksipuolinen kehuminen. Julkiseen hallintoon kuuluvat virastot siksi, että poliitikot eivät ole asiantuntijoita, vaan arvovalintojen tekijöitä. Virastot ovat vastuussa luotettavan tiedon välittämisestä poliitikoille.

Virastojen tarkoitus on, että poliitikoilla on arvovalintojen tekemiseksi käytössään totuudenmukainen tieto. Lobbareiden ja etujärjestöjen tavoite on vastakkainen. He tarjoilevat yksipuolista tietoa, joka jo yksipuolisuutensa vuoksi on totuudenvastaista. Lobbarin totuus voi olla totta, mutta ei koko totuus. Lisäksi yksipuolisenkin tiedon sisältö voi olla totuudenvastaista, sillä lobbareilla ja etujärjestöillä ei ole vastuuta väitteistään.

Säätytalon neuvottelut jatkuvat velikerhon voimalla. Vain yksi lobbari käveli ulos. Jos kaikki lähtisivät, rakenne romahtaisi. Ja se osoittaa, että neuvottelut perustuvat aivan tarkoituksella velikerhon osallistumiseen. Pääministeriehdokas on halunnut, että parissa viikossa tehdään sellainen määrä tekstiä, ettei sitä voi tehdä kuin kokoamalla lobbareiden ja etujärjestöjen mieleiset vaatimukset yhteen.

Vientineuvos Valtanen

Äänestäjän kuluttajansuoja ja al-Taee

Heti kun eduskuntavaalien tulos oli selvinnyt, selvisi myös, että osa valituista kansanedustajista asettuu ehdolle eurovaaleihin. Ei ollakseen haluttomia kansanedustajiksi eikä pyrkiäkseen europarlamenttiin, vaan keräämään ääniä puolueen vaalilistalle ja sen muille ehdokkaille. Tietenkin näin kannattaa toimia, koska eduskuntaan valitut ovat juuri keränneet vaaleissa eniten ääniä, niin kai he keräävät ääniä seuraavissakin vaaleissa.

Ehdokkaita asettavat puolueet hurskastelevat selittämällä, että eihän äänestäjän tarvitse äänestää ehdokasta, joka on ilmoittanut, ettei äänistään huolimatta ota paikkaa vastaan, jos tulee valituksi. Jos puolueet oikeasti ajattelisivat näin, ne eivät asettaisi vale-ehdokkaita.

Mutta vielä törkeämpää äänestäjien kuluttajansuojan rikkomista on SDP:n toiminta ehdokkaan ja kansanedustajan al-Taeen kanssa.

Al-Taeen rasistiset Facbook-kirjoitukset tulivat ensi kerran julkisuuteen marraskuussa 2018. Eli kuukausia ennen eduskuntavaalien ehdokaslistojen jättämistä vaalilautakunnalle. Al-Taee vakuutti silloin STT:lle, että väitetyt kirjoitukset ovat mustamaalausta. Ikävän julkisuuden välttämiseksi kaikki puolueet selvittävät tällaiset taustat hyvin tarkkaan ennen lopullista ehdokkuutta. Joten kirjoitukset eivät tulleet SDP:lle yllätyksenä vaalien jälkeen.

SDP otti kuitenkin tietoisen riskin ja päätti vaieta kirjoituksista menestyäkseen vaaleissa. Al-Taee oli ilman menneisyyttään kärkiehdokas. Se tarkoittaa tuhansia ääniä, mikä al-Taeen kohdalla myös toteutui.

SDP:n kannattaa ottaa tällainen riski. Samasta syystä kuin puolueet haalivat listoilleen julkkiksia ja vale-ehdokkaita. Puolue tarvitsee ääniä, ei henkilöitä. Äänet käytetään puolueen todellisten vallanpitäjien vallan pönkittämiseen. Hankalia ehdokkaita ei tarvitse ottaa mukaan eduskuntaryhmän johtoon, valiokuntiin eikä ministereiksi. Pahimmassa tapauksessa ongelmat voidaan vaikka vaihtaa varaehdokkaiksi.

SDP:n manööveri al-Taeen kanssa onnistui täydellisesti. Se saattoi jopa ratkaista vaalien voittajan.

On aivan ilmeistä, että al-Taee turvasi SDP:lle yhden paikan enemmistön eduskunnassa. Erityisesti al-Taeen kirjoituksista vaikeneminen oli SDP:lle onnistunut ratkaisu. Jos kirjoitukset olisi käsitelty ennen vaaleja mutta ehdokasasettelun jälkeen, al-Taeen oma äänisaalis olisi jäänyt saamatta. Mutta lisäksi ikävä julkisuus olisi vienyt SDP:ltä yleisesti kannatusta, eli myös muiden ehdokkaiden ääniä olisi valunut muihin puolueisiin. On laskettu, että SDP:n viimeinen paikka oli kiinni alle 6000:sta äänestä. Se on kiusallisen lähellä al-Taeen henkilökohtaista äänimäärää 4264 ääntä.

Nyt ei SDP:lle ole enää väliksi, että yhden kärkiehdokkaan menneisyys tulee julki. Vaikka al-Taee eroaisi eduskunnasta, hänen SDP:lle keräämänsä äänet pysyvät. SDP:n paikkamäärä ei vähene, tilalle tulee vain toinen SDP:n ehdokas. Heikosti ääniä itse kerännyt pääministeriehdokas Rinne saa edelleen käyttää valtansa perustana al-Taeen valheella SDP:lle keräämää äänisaalista.

Äänestäjiä ei ole pettänyt vain ehdokas ja puolue, vaan myös jälleen kerran lehdistö. Kun tieto al-Taeen kirjoituksista tuli uudelleen julkisuuteen heti vaalipäivän jälkeen, tieto on ollut toimituksissa jo ennen vaalipäivää. Jo viime marraskuusta lähtien. Vaikka asia oli päätetty tuoda julkisuuteen uudelleen, niin ei kuitenkaan tehty ennen vaaleja. Miksi?

Ennen vaaleja pengottiin mediassa muiden ehdokkaiden vuosien takaisia kirjoituksia. Mutta ei al-Taeen kirjoituksia. Oliko SDP:tä sympatisoivien toimittajien voimalla päädytty siihen, että ”on sovittu” ettei hämmennetä julkisuutta ennen vaalipäivää, jotta kampanjointi menee siten, kuin toimittajat ja toimitukset olivat suunnitelleet. Hyvällä tavalla median hallinnassa ja ohjailussa.

Koko tapauksen kruunaa se, että al-Taee jäi sairaslomalle myönnettyään valehtelunsa. Ja SDP ilmoitti, että asia on näin loppuunkäsitelty. Al-Taeeta ei voinut enää haastatella. Siten asian pyörittely julkisuudessa loppui ja SDP ja Rinne saivat rauhan käyttää valheella saamaansa valtaa hallitusneuvotteluissa.

Meillä on opittu maailmalla yleinen tapa voittaa vaalit valheella. Se on mahdollista, koska politiikassa ja vaaleissa ei ole kuluttajansuojaa.

Varaehdokas Lahtinen