Viime viikon perjantai-iltana suuri uutinen oli, että ammattiyhdistysliike lopettaa yritykset horjuttaa laillista yhteiskuntajärjestystä. Asiaa ei tietenkään uutisoitu näillä sanoin, vaan kerrottiin ay-johtajien hyväksyneen pääministerin kompromissin koskien lainvalmistelua, jota vastaan ay-liike lakkoili. Kuulostaa kauniimmalta, vaikka on sama asia. Viikko menikin mukavasti, sillä jopa media lakkasi välittämästä ay-johtajien päivittäisiä haastatteluita.
Helsingin sanomat kirjoitti 21.10. suomalaisen demokratian rapauttamisen historiasta. Jutussa kerrottiin, miten perustuslain takaamaa kansanvaltaa luovutettiin eduskunnan ulkopuolelle teollisuuden ja työväestön etujärjestöille 1970-luvulla. Asialle annettiin kaunis nimi, kolmikanta. Joka perustui siihen, että kaksi etujärjestöä päättivät asioista, jotka kolmas osapuoli, maan hallitus, kirjoitti laeiksi.
Kolmikanta on merkittävä suomalaisen hyvävelijärjestelmän perusta. Käytännössä kolmikanta tarkoitti, että varsin merkittävissä asioissa eduskunnan valta annettiin eduskunnan ulkopuolelle, lähinnä kahden puolueen, Kokoomuksen ja SDP:n nokkamiesten ja vaikuttajien käsiin. Ikään kuin maassa olisi tasan jakautunut 2-puoluejärjestelmä.
Kolmikannan 2-puoluejärjestelmä ei kuitenkaan ole uusi asia. Puhutaan aseveliakselista, joka tarkoittaa Kokoomuksen ja SDP:n yhteisymmärrystä, joka on toiminut hyvin sekä valtakunnan politiikassa että suurten kaupunkien kunnallispolitiikassa. Kolmikanta oli Kokoomukselle erinomainen asia, kun Neuvostoliiton suhteiden vuoksi Kokoomuksella ei ollut pääsyä hallitukseen kuin vasta vuonna 1987.
Muodollisesti ay-liike on kapinoinut sitä vastaan, että hallitus on pyrkinyt parantamaan pienten yritysten mahdollisuutta palkata työntekijöitä. Tosiasiassa se ei ay-liikettä kiinnosta, koska ay-liike on työssä olevien etujärjestö. Niinpä sille on loogista vastustaa irtisanomissuojan muutosta, joka helpottaisi uuden työntekijän palkkaamista. Sillä irtisanomisessa on kyse ay-liikkeen jäsenen edusta.
Mutta ay-johtajat tietävät itsekin, ettei suunnitellulla lainmuutoksella ole mitään merkitystä heidän jäsenistönsä etuihin. Pikemmin ay-liikkeelle itselleenkin olisi eduksi saada lisää jäseniä työttömistä, jotka pääsevät töihin. Todellinen kysymys onkin ollut vallasta. Siitä, että Sipilän hallitus on rohjennut puuttua etujärjestöjen hyvävelikerhon valtaan eli kolmikantaan. Ay-liike haluaa valtansa takaisin. Siksi sen tavoite on horjuttaa eduskunnan valtaa ja mieluiten kaataa hallitus ja päästä uusiin vaaleihin, joiden ay-liike toivoo tuovan SDP:n ja Kokoomuksen johtaman asevelihallituksen.
Nyt näyttää siltä, että kansanvallan kumoaminen ei ainakaan toistaiseksi onnistunut. Lausuntojen pyytäminen ja siten myös etujärjestöjen kuuleminen ovat osa demokratiaa. Mutta lakkoilu lainsäädäntöä vastaan on laillisen yhteiskuntajärjestyksen vastustamista. Muissa maissa sitä nimitetään vallankumoukselliseksi toiminnaksi.
Historiassa vallankumouksilla tavoiteltiin usein kansanvaltaa, kun kansanjoukot nousivat kuninkaita ja ruhtinaita vastaan. Meillä vallankumouksellisella toiminnalla koetellaan kansanvaltaa. Kaikkia yhteiskuntajärjestyksen kaatamista tavoittelevia järjestöjä ei vielä ole kielletty.
Varaehdokas Lahtinen
