Antti Rinteen pääministeripesti päättyi eilen lyhyempään
kuin pahimmatkaan skeptikot osasivat odottaa. 181 päivää ei ole heikoin tulos
vuodesta 1970 lähtien. Mutta velikerhoa ei voi olla harmittamatta se, että
heidän parjaamansa Sipilän hallitus on 1470 päivällään puoleen vuosisataan pitkäikäisin.
Arvioin puoli vuotta sitten, ettei Hyväveli-media tule
kiusaamaan omaa hallitustaan. Eikä ole tullut. Sen sijaan media on paljastanut
leppymättömän pitkävihaisuutensa. Iltalehti syyttää hallituksen kaatumisesta
entistä pääministeriä. Syyksi on kaivettu myös SDP:n 16 vuoden takainen näytelmä,
jossa SDP vaihtoi Keskustan pääministerin, minkä Keskusta nyt kosti.
Punavihreiden toimittajien näyttää olevan mahdotonta
myöntää, että punavihreän hallituksen pääministerin eron takana ovat
pääministerin omat teot. Syyllinen on keksittävä jostain muualta. Vaikka
tyytymättömyyttä pääministeriin on ollut kaikissa hallituspuolueissa,
pääministerin oma puolue mukaan lukien, ainoa syylliseksi kelpaava taho on Keskusta, joka ei ole vihervasemmistolainen puolue.
Populismin aika antaa velimediallekin tilaa keksiä salaliittoteorioita,
kuten Sipilä tai Jäätteenmäki. Entäpä jos salaliitto onkin paljon lähempänä?
Paljon paremmat syyt kostaa ja kaataa Rinne on niillä, jotka Rinne on SDP:ssä
jyrännyt. Tavallinen syyllinen on se, joka teosta hyötyy.
Suurin Rinteen erosta hyötyvä puolue on SDP itse, kun sen
kannatus on huvennut Rinteen hallituksen aikana samaan sarjaan Keskustan
kanssa. Henkilöinä hyötyvät ne, jotka havittelevat Rinteen paikkaa
pääministerinä. Keskusta on pikemmin häviäjä, kun se auttaa SDP:tä saamaan
kannatuksensa käännetyksi kasvuun.
Maksun aika tuli ay-veljille. Ne saivat vaalirahoituksellaan puoleksi vuodeksi
hallitusvallan, mutta eivät ymmärtäneet, että maan hallitus ei ole etujärjestö
ja pääministeri ei ole edunvalvontajohtaja. Ei ole ihme, ettei kehuttu
hallitusohjelma ole edennyt toteutukseen millään myönteisellä tavalla.
Sekä hallituksen että velimedian pääjuttuina on pyörinyt
erikoinen sirkushuvi, valtionyhtiöiden johtajien pompottaminen ja syyttäminen.
Tikun nokkaan nostetaan syytettäväksi johtajia, joista ikään kuin yllättäen
paljastuu, että heillä voi olla jopa miljoonan vuositulot ja he toimivat
maksimoidakseen yhtiön voitonteon. Onhan se yllätys, kun hallituspuolueet ovat
olleet itse edellisten hallitusten aikana johtajia tavoitteineen ja sopimuksineen
palkkaamassa. Mutta onpahan populistista uutisviihdettä, ettei tarvitse
hallitukselle ikävistä asioista kertoa.
Varaehdokas Lahtinen
