Ostakaa työllistävän yhtiömme osakkeita

YHTEISKUNTA Tiesittekö tai muistitteko, että joskus oli maailmassa aika, jolloin ihmisten irtisanominen ei ollut yrityksen uskottavuutta kasvattava seikka, ja ihmisten työllistäminen oli asia, josta yritykset kertoivat jopa mainoksissaan.

Ulkohuussin lehtipinosta poimitussa Suomen Kuvalehdessä 50/1973 houkuttelee Huhtamäki-yhtymä lukijoita ostamaan osakkeitaan. Mainoksessa on taulukkoja, jotka ylpeilevät yrityksen kehityksellä. Vuoden 1973 liikevaihto on kasvamassa edellisvuodesta 25 prosenttia. Vieressä on taulukko, jossa esitellään myös ripeää kurssinousua sekä henkilökunnan lukumäärää, jonka kehutaan kasvavan 50 prosentilla samaisena ajanjaksona.

Tämä päivänä tällaisia mainoksia ei julkaista. Yritystä, joka palkkaa valtavia määriä ihmisiä, ja nopeammin kuin liikevaihto ja pörssikurssi kasvaa, kutsutaan kriisiyhtiöksi. Nykyään samanlaisessa mainoksessa pitäisi olla todisteita henkilöstömäärän "tehostamissuunnitelmista", ja ainoa henkilöstö, johon kunnon firma panostaa, on johto ja johdon kannustava törkeä ansiotaso.

Ja hei älkää napisko siellä, talouselämä on mennyt koko ajan parempaan suuntaan, te luuserit ette vain ymmärrä sitä. Eikä vaihtoehtoja ole.

Ylioppilas Puupponen

Ahneus maistuu kansalle

PALKKA Kansa on muuttanut mielensä: ahneus onkin ok, ja ansiottomia etuja tulee saada, jos edut hyödyttävät itseä. Sen todistaa Suomessa vellova poru siitä, että hallitus aikoo rajoittaa omalla autolla ajettavien työajojen kilometrikorvauksia.

On julkinen salaisuus, että autonkäytön kilometrikorvaus on reilusti ylihinnoiteltu. Toisin sanoen jokainen korvattu autoilukilometri tuottaa saajalleen verotonta tuloa. On makuasia, onko 45 sentissä paljon vai hyvin paljon liikaa, mutta ylihinta on kiistaton. Monellakaan tavanomaisella autoilijalla ei olisi varaa autoonsa, jos jokainen kilometri todella maksaisi 45 senttiä.

Kilometrikorvausta on nostettu poliitikkojen, viranomaisten ja autoilun lobbausjärjestöjen konsensuksella vuosi toisensa jälkeen, vaikka polttoaineen reaalihinta ja huoltokustannukset ovat pysyneet paikallaan, ja autokannan keskikulutus on peräti laskenut. Liikenneministeri Kyllönen ei konsensuksesta tiennyt, vaan ryhtyi ajamaan vääryyden korjaamista. Siitäkös meteli syntyi.

Myös Puupponen on päässyt nauttimaan ansaitsemattomasta edusta, jolla tuetaan yksityisautoilua ja kierretään veroja. Muuan toimeksiantaja halusi korvata Puupposen tekemän 400 kilometrin junamatkan mieluummin kalliimpina autokilometreinä, koska näin voitiin alentaa varsinaista korvausta, josta pitää maksaa verot.

Puupponen matkusteli taannoin myös eräässä työporukassa, jossa matkakorvaukset kulloinkin nostava kuljettaja oli velvollinen tarjoamaan muille aterian kompensaatioksi siitä, että sai laskuttaa kilometreistä. Ilmaiseksi saadut ateriat luonnollisesti perittiin kaiken päälle vielä työnantajalta.

Yhdessä Puupposen laskuttamassa firmassa puolestaan hämmästeltiin kilometrikorvauksia, joita Puupponen peri rehellisesti moottoripyörällä ajettuina, kun sillä ne ajettiin. Kukaan muu ei ollut aiemmin tällaista tehnyt, saahan autokilometreinä laskuttaen paremmat rahat.

Mutta ei hätää, autokansa: eiväthän hallitus ja Kyllönen esitä mitään muutosta itse ongelmaan, eli siihen, että kilometrikorvaus on 45 senttiä, vaikka sen pitäisi olla selvästi vähemmän. Tekeillä on vain 15 000 kilometrin leikkuri innokkaimpaan ajeluun.

Toivotamme siis rattoisia ahneuskilometrejä toisillemme. Jokainen tuloverojen kiertämiseksi laskutettu 10 kilometriä vie lapselta tai vanhukselta varat yhdeltä aterialta. Ne voi ottaa vaikka niiltä surkeilta, jotka eivät aja korvattavia kilometrejä, eivätkä täten ole autokansan raha-automaatin piirissä.

Ylioppilas Puupponen

Perustuslaki sai taas kyytiä

VALTA Parodiassa nimeltä Helsinki nähtiin jälleen uusi osa. Kokoomuspuolue valitsi kaupungille apulaiskaupunginjohtajaksi demarin. Muilla ei ollut asiaan sanomista, ei edes kokoomuslaisilla valtuutetuilla, koska heidät oli määrätty omasta kannastaan riippumatta äänestämään puolueen tahdon mukaan.

Kummallista tässä asiassa ei ole se, että Kokoomus ja Helsingin kaupunginvaltuusto rikkovat avoimesti Suomen perustuslakia ja syrjintälakia. Ei sekään, että kuukausi sitten Jussi Pajunen valittiin kaupunginjohtajaksi ilman minkäänlaista keskustelua mistään. Poliittisilla puolueillahan on omat lakinsa ja toverituomioistuimensa, joiden valta menee yli korkeimman hallinto-oikeuden.

Kummallista on vain se, että ei noudatettu edes puolueiden omia lakeja. Niiden mukaan vihreiden olisi pitänyt saada valita tällä kertaa apulaiskaupunginjohtaja. Koska vihreillä on vähemmän kaupunginjohtajia kuin demareilla, vaikka vihreillä on enemmän valtuutettuja kuin demareilla. Demareilla tosin oli asialle hyvä selitys, kunnallisvaalien läheisyys. Sillä voihan olla, että ensi vaaleissa demarit ovatkin vihreiden edellä, joten on aivan oikein varmuuden vuoksi valita vaalien alla demarijohtaja.

Demareiden selitys ei kuitenkaan vaikuttanut Kokoomukseen vaan se, että Kokoomus halusi vapautuvan kansliapäällikön paikan. Kokoomus ei voinut mitenkään saada lisää kaupunginjohtajia, kun se on jo saanut kaksi edellistä. Puoluelakeja noudattamalla se ei olisi saanut mitään muutakaan laitonta poliittista virkanimitystä.

Mutta hyvien veljien sulle-mulle-järjestelyssä Kokoomus antaa demareille kaupunginjohtajan viran ja demarit antavat Kokoomukselle kansliapäällikön viran. Tuleehan siitä mukavaa hyvitystä, kun demareiden presidentti istutti apulaiskaupunginjohtajaksi siirtyvän kansliapäällikön virkaansa vastoin esittelijän ja Kokoomuksen tahtoa.

Taas on lehmäkauppa käyty ja valtakunnassa kaikki hyvin.

Veli Hopea

PS: Vihreäthän voivat saada hyvitykseksi pelastusjohtajan paikan. Se lieneekin heille mieluinen, jotta turvallisuusongelmat eivät metrossa enää kiusaa. Sopiva henkilökin löytyy. Vankkaa automaattimetrokokemusta omaava HKL:n johtokunnan puheenjohtaja lienee jo ansainnut palkintovirkansa.

Osinkoja verorahoista

KANSA MAKSAA Keskustan mediakonserni Joutsen Media jakoi osinkoja voitollisesta tuloksesta, joka saavutettiin vasta puoluelehti Suomenmaalle verorahoista jaettavan viestintätuen avulla. Puolueen viestintään tarkoitettu veroraha ei siis päätynytkään puolueen viestintään, vaan osakkeenomistajille.

Asiassa ei puoluesihteeri Timo Laanisen mukaan ole mitään erikoista, ja näin on ollut tapana tehdä ennenkin. Puolueet jopa rukkasivat asiaa koskevan lain tukemaan tällaista järjestelyä.

Jos Joutsen Median hallituksessa olisi tullut mieleen sellainen käsite kuin kohtuullisuus, osingot olisi jätetty jakamatta tilanteessa, jossa puoluelehti on joutunut irtisanomaan ihmisiä ja tulos on vain niukasti voitolla.

Mutta sehän on nähty jo ennenkin, ettei kohtuullisuutta kaipaavien kannata kääntyä minkään puolueen puoleen. Enää pitäisi tietää, missä kohtuutta voi vaatia, kun demokratiaa se ei kiinnosta. 

Ylioppilas Puupponen

Veikkauksen kahvinkeittäjä

PERUUTUS Täytyy perua eilinen puhe siitä, että Risto Nieminen olisi säikähtänyt Paavo Arhinmäkeä ja eronnut Veikkauksen johdosta. Syy oli toinen: Nieminen sai potkut. Näin kertoo Helsingin Sanomat. Muut asiat eilisessä tekstissä pitävät paikkansa: Nieminen saa vuoden palkkaa vastaavan erorahan, 360 000 euroa, ja säilyttää eläke-etunsa. Tosin hän joutuu tyytymään naurettavaan 226 000 euron vuosieläkkeeseen, koska hän lähtee työstään kesken kaiken. Oikeudenmukaista olisi tietysti ollut, että hänelle olisi maksettu täysi 264 000 euron eläke.

Helsingin Sanomien mukaan Veikkauksen hallitus kyllästyi siihen, että Nieminen halusi jättäytyä täydellä palkalla ja eläke-eduilla ”asiantuntijaksi”, siis kahvinkeittäjäksi.

Hyvä veli -järjestelmään kuuluu, että vaikka miten pilaat yhtiön asiat, eduista et joudu luopumaan. Joku saattaa muistaa Stora Enson edellisen toimitusjohtajan Jukka Härmälän, joka teki yhtiölleen viiden miljardin euron tappiot huonoilla yrityskaupoilla, mutta nauttii edelleen 57 000 euron kuukausieläkettä.

Nieminen ei ehtinyt tehdä Veikkaukselle muuta vahinkoa kuin vahvistaa sen, että demarivetoiset valtionyhtiöt tekevät samanlaisia välistävetoja kuin porvaripuolen veljet. 

Salaneuvos Vilmi

Elop, troijalainen Nokiassa

JOHTAMINEN Nyt on kuultu kolme osavuotiskatsausta. Ensin Nokian syöksykierre, sitten Microsoftin hienoinen menestys ja viimeksi Applen riemuvoitto. Apple teki voittoa sen verran kuin Nokialla oli liikevaihtoa. Ja Apple myi älypuhelintaan kolme kertaa niin paljon kuin Nokia kaikkia älymallejaan. Tai 17 kertaa niin paljon kuin Nokia Windows-puhelimia.

Silloin kun Elop tuli Nokiaan, maailmassa oli Nokian puhelimia, iPhoneja ja Android-puhelimia.

Elopin aikana ihmisille tehtiin selväksi, että Nokian puhelimet olivatkin Symbian-puhelimia. Suomeksi: Nokia ei olekaan enää brändi, vaan Symbian.

Elop ilmoitti, että Symbian lopetetaan ja sen kehittäjät saivat potkut. Elop siis teki selväksi, että se mikä ennen oli Nokia, on nyt roskaa. Suomeksi: Elop tuhosi hetkessä vuosia rakennetun Nokian brändin maailman johtavana matka- ja älypuhelinfirmana.

Microsoftilta tullut Elop kertoi, että Symbianin ja Nokiassa Symbianin seuraajaksi tehdyn Meegon tilalle Nokian puhelimiin tuleekin Microsoftin puhelin-Windows. Käyttöjärjestelmä, joka ei ollut kelvannut siihen mennessä kenellekään. Siis Nokian puhelimista tuleekin Windowseja. Tosin vasta joskus vuoden päästä. Suomeksi: Elop sanoi, että älkää ostako Nokian puhelimia vuoteen, koska ne ovat huonoja, eikä niitä enää tulevaisuudessa tueta.

Sitten kun Nokian valmistamat Windows-puhelimet vihdoin tulivat markkinoille, niiden nimi ei ollut Nokia vaan Lumia. Ja niitä saivat ostaa vain hyvät amerikkalaiset, joiden kuuluu saada kaikki ensin. Sekin, mitä tekee suomalainen firma. Suomeksi: Windows-nimiset puhelimet olivatkin vain lupauksia, joilla oli jokin uusi ja tuntematon nimi.

Kun Elop on ollut puolitoista vuotta Nokian johtaja, maailmassa on iPhoneja ja Android-puhelimia. Ei enää Nokioita, mutta ei edelleenkään Windows-puhelimia.

Puolessatoista vuodessa Elop on tuhonnut Nokian, entisen matka- ja älypuhelinten maailmanmarkkinoiden johtajan. Nokian osakkeen arvo on romahtanut käytännössä olemattomiin, markkinaosuus kadonnut ja luottokelpoisuus vajonnut roskalainaluokkaan. Puolet Nokian osaamisesta eli ohjelmistopuoli on hävitetty ja itsenäinen Nokia on tehty riippuvaiseksi Microsoftista, joka puuhastelee Windows-versioitaan siten, kuin sille itselleen sopii.

Elopin edeltäjä Nokian johtajana ei ymmärtänyt, että kansalaiset haluavat Applen iPhonen kaltaisia puhelimia. Se oli kuitenkin pientä verrattuna sarjaan emämunauksia, joilla Elop tuhosi Nokian, maailman johtavan älypuhelinbrändin sekä yrityksen.

Miksi Elop tuhosi Nokian? Ei Elopin tarkoitus ollut tuhota Nokiaa, vaan Nokian kautta Microsoftin piti päästä mobiilin tietotekniikan markkinoille. Sillä siellä on tietotekniikan tulevaisuus, jota jakoivat Apple, Google ja Nokia. Elop oli troijalainen, joka valloitti Nokian sisältä ja alisti Microsoftin juoksupojaksi.

Ei ole Microsoftin ja puhelin-Windowsin etu kaataa Nokiaa. Se tapahtui vain siksi, ettei Elop osannut tehdä sitä, mikä oli Microsoftilta saatuna tehtävänä.

Tuote pitää myydä loppuasiakkaille, ei välittäjälle. Eikä Nokian arvo ole se, että se on markkinajohtaja, vaan se, että firmalla nimeltä Nokia oli brändi nimeltä Nokia. Kun tuhoaa Nokian brändin, Nokiasta ei ole enää apua surkean puhelin-Windows-brändin menestymiselle.

Kuinka moni tietää, mikä käyttöjärjestelmä on iPhonessa? Ei tarvi tietää, ei kiinnosta. Ihan samalla tavalla kun ei kiinnostanut Nokian Communicatorissakaan. Androidin istuttaminen Nokian puhelimiin olisi ollut noloa. Mutta Nokian brändin tuhoaminen Windowsin kauppaamiseksi oli katastrofi. Siitä tulemme muistamaan troijalaisen nimeltä Elop.

Yhtiökokouksessa 3.5. pitää tehdä oikeita päätöksiä.

Piensijoittaja Virtanen

Veikaten voitat

ELÄKEPOMMI Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Nieminen eroaa tehtävästään. Hän saa erokorvauksena 12 kuukauden palkan eli 324 000 euroa. Niemisen kuukausipalkka on 27 000 euroa, ja kuten kaikki tämän tason veljet, hän on tietysti jokaisen sentin arvoinen. Läksiäislahjaksi Nieminen saa myös mukavan eläkkeen, 66 prosenttia palkasta. Veikkaus eli valtio pääsee vieläpä maksamaan sitä hyvinkin 30 vuotta, koska Nieminen on vasta 60-vuotias.

Kyllähän tämän tasoinen kaveri on saanut elämässään niin paljon aikaan, että hänet voidaan jo vapauttaa tehtävistään. Aivan eri asia on, jos firman reskontran hoitaja haluaa eläkkeelle. Hänen kohdallaan se olisi täysin vastuutonta, koska meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa siihen, että ihmiset jäävät ennen 65. ikävuottaan pois töistä.

Niemisen lähtöön ei tietenkään ”liity mitään dramatiikkaa”, kuten on tapana todeta, kun johonkin asiaan liittyy dramatiikkaa.

Veikkaus kuuluu kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen (vas.) hallinnonalaan. Ministeri totesi tammikuussa, että tämmöiset lisäeläkkeet, joita Niemisellekin maksetaan, eivät sovi valtionyhtiöön. Pian tämän jälkeen ministeri Heidi Hautala (vihr.) laittoi Finnairin hallituksen kävelemään, koska hallituksen hyvät veljet olivat järjestelleet asuntoja keskenään.

Niin on jos siltä näyttää, sanoi Mauno Koivisto, ja nyt näyttää siltä, että Risto Nieminen on säikähtänyt. Hän on alkanut pelätä, että ministeri tulee ja vie häneltä suurella vaivalla rakennetut eläke-edut. Parasta on, että lähtee juoksemaan ja kahmaisee kassasta mukaansa niin ison summan kuin jaksaa kantaa.

Salaneuvos Vilmi

Vastuullista kalaa á la S-ryhmä & Suomi

VASTUULLISUUS Jokunen vuosi sitten S-ryhmä päivitti myymiensä kalatuotteittensa hankintaa ja valikoimia koskevia kriteerejä. Yksi uusien kriteerien ydinajatuksista oli: ”Päivittäistavarakaupan valikoimiin ei jatkossa hyväksytä uhanalaisia, vaarantuneita tai ylikalastuksen kohteena olevia kalalajeja”. Kriteerit julistettiin lihavan otsikon alla: ”Vain vastuullista kalaa S-ryhmän myymälöissä”.

Kyseisen päivityksen yhteydessä olisi pitänyt mainita, että vastuullisuus tarkoittaa S-ryhmässä pelkästään laillisuutta, mutta ei yhtään enempää. S-ryhmän päivittäistavarakaupan valikoimajohtaja, Ilkka Alarotu, vahvistaa asian lopullisesti 13.4.2012 annetussa tiedotteessa: ”Itämeren lohelle on olemassa laillinen kalastuskiintiö ja myymme Itämeren lohta kiintiön sallimissa rajoissa”.  S-ryhmän vastuullisilla linjauksilla uhanalainen vaellussiikakin päätyy vaelluksellaan todennäköisemmin kuluttajan lautaselle kuin kutupaikoilleen.

Samassa tiedotteessa S-ryhmä ilmoittaa keskustelleensa WWF:n, RKTL:n ja ammattikalastajien kanssa valikoimaratkaisuja mietittäessä. Lienee paikallaan muistuttaa, että hyvään keskustelukulttuuriin kuuluu myös kuunteleminen. Esimerkiksi Itämeren lohen osalta vierailu WWF:n sivuilla ei jätä mitään epäselvyyttä tai tulkinnanvaraa asiassa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) on luokitellut Itämeren lohen vaarantuneeksi ja näkee sen tulevaisuuden synkkänä.

Isot veljet edellä…
Vastuuntuntoinen hallituksemme ilmoitti: "Suomi toimii EU:ssa Itämeren kalakantojen elvyttämiseksi ja kalastuskiintiöiden mitoittamiseksi siten, että ne eivät ylitä lajin suurinta kestävän saaliin määrää". Käytännön esimerkki toimista saatiin viime syksynä, kun Itämeren lohen hälyttävästä tilasta huolestuttiin Euroopan komissiossa. Komissio ja ICES (Kansainvälinen merentutkimuslaitos) esittivät, että lohikiintiötä tulisi laskea 79 % (Suomenlahdella 30 %) vuodelle 2012, jotta luonnonkannat voisivat elpyä. Mitä teki vastuullinen Suomi? Se vastusti esitystä.

Vapaa-ajan kalastajat ovat luultavasti keskimääräistä kansalaista kiinnostuneempia vesistöjemme ja kalakantojemme tilasta. Passeja tämän asian tiimoilta ei liene vielä revitty, mutta surffailu internetin aallokossa antaa ymmärtää, että S-ryhmän kortteja on kalamiesten keskuudessa alettu jo saksia.

Järjestöneuvos Jurmu

Filosofit Breivik ja Wahlroos

AHNEUS Elämme filosofien aikaa. Kaksi tunnettua ajattelijaa, Björn Wahlroos ja Anders Behring Breivik ovat huolissaan siitä, että demokratiassa enemmistön kanta voittaa. Molemmat ovat omasta mielestään parempia määrittelemään maailman pelisäännöt kuin suuri, tavallisten ihmisten enemmistö.

Wahlroos on juuri julkaissut kirjan alaotsikolla Loppu enemmistön tyrannialle. Wahlroosin mukaan demokratia jarruttaa talouselämän kannalta välttämättömiä kehityskulkuja, ja enemmistön vallasta pitäisi päästä eroon. Wahlroos on siis oivaltanut olevansa vähemmistössä.

Wahlroosin vähemmistö poikkeaa tavallisista vähemmistöissä sikäli, että sen olot ovat erinomaiset, ja koko maailma on tällä hetkellä polvillaan Wahlroosin edustaman vähemmistön edessä. Vähemmistön ylivallan vuoksi meillä hoetaan jatkuvaa muutosta, tehokkuuden lisäämistä ja loputonta kasvua. Kun sitä on saavutettu, eikä pörssikurssi nouse riittävästi, kurssia nostetaan pistämällä osa raatajista pois.

Toisin kuin Wahlroos ja Breivik väittävät, elämme siis vähemmistön tyranniassa.

Vähemmistö on viimeiset kaksi vuosikymmentä onnistunut kietomaan demokraattisia yhteiskuntia pikkusormensa ympärille saaden ne kilpailemaan keskenään vähemmistön suosiosta. Talouden sääntelyä on purettu, verotusta on alennettu (varsinkin rikkailta) ja julkista sektoria on määrätietoisesti heikennetty. Tuloerot ovat kasvaneet rajusti, ja hyväosainen vähemmistö kylpee rahassa. Tämäkään ei vähemmistölle riitä. Mannaa olisi saatava aina vain enemmän, itselle.

Kaikki tämä meno on vastoin ikiaikaisia hyvän elämän ja moraalin periaatteita, joihin viime kädessä kaikkien yhdyskuntien kestävä olemassaolo perustuu. Moraalia ei kuitenkaan saa mainita, sillä sen toteuttaminen hidastaisi talouskasvua. Moraalia ei sovi sotkea asiaan myöskään, koska se auttamatta osoittaisi vähemmistön velikerhon porsastelun kestämättömäksi ja vaaralliseksi tieksi.

Velivähemmistön teesit ovat kestämättömiä mm. seuraavista syistä:

Ihminen ei tarvitse jatkuvaa kasvua. Kukaan ei suunnittele yksityiselämäänsä niin, että joka vuosi olen 5-10% edellistä vuotta tehokkaampi. Velivähemmistön maailmassa tämä on tavoiteltavaa.

Ihminen ei kaipaa jatkuvaa muutosta. Päinvastoin, ihminen pyrkii säilyttämään asioita tunteakseen elämänsä turvatuksi, ja on tervettä kokea muutospakko negatiivisena asiana.

Ihminen ei tarvitse koko ajan enemmän. Toimivien kulutushyödykkeiden jatkuva vaihtaminen uuteen on vastoin ihmiskunnan ikivanhoja, järkevän varautumisen tapoja. Talousvelimaailma perustuu tuhlaamisen lisäämiseen.

Ihminen ei halua tapella. Toisten ihmisten polkeminen oman menestyksen vuoksi ei ole ihmisen ikivanhan moraalin mukaista. Vähemmistön maailmassa kilpailu alkaa jo lastentarhassa ja jatkuu koulun kautta työelämään.

Ihminen arvostaa lähiyhteisöjä. Veljien maailmassa ei ole karttoja, ja ihmiset lähtevät sinne, minne käsketään. Globalisaatiolla alistetaan koko maapallo kilpailemaan toisiaan vastaan.

Ihminen ei siedä vääryyttä. Lapsikin itkee, jos sisarus saa kaikkea 20 kertaa enemmän. Aikuinen kaipaa samaa kohtuullisuutta, ja tämä on normaali ja oikea reaktio tuloerojen kasvuun.

Ihminen ei halua kadehtia. Eriarvoistumisen arvostelun kuittaaminen kateudeksi osoittaa, ettei vähemmistö ymmärrä ihmisyyden perusteita. Oikeudenmukaisuuden vaatiminen ei ole kateutta.

Ihminen ei ole välinpitämätön. Vanhat lähiyhteisön periaatteet olivat heikommista ja vanhimmista huolehtiminen. Velivähemmistön maailmassa heikot ovat taakka, josta on päästävä eroon, eikä omaa heikkoutta saa paljastaa pyytämällä apua.

Ihminen haluaa välittää. Kaikissa tutkimuksissa ihmiset ovat valmiita maksamaan enemmän veroja, jos niillä parannetaan julkisia palveluita. Veljet haluavat päinvastoin.

Ihminen haluaa tuntea johtajansa. Talousveljet välttävät kiintymästä kehenkään, jotta jokainen on tarvittaessa helppo irtisanoa.

Ihminen haluaa työlle tarkoituksen. Velivähemmistölle tarkoitus on vain rahan tuottaminen, eikä tuote tai työ itsessään aidosti kiinnosta, sen enempää kuin sitä tekevät alaisetkaan.

Ihminen ei halua kiertelyä. Talousveljet suosivat haaste-tyyppisiä kiertoilmaisuja, ja kaikissa isoissa yrityksissä on tiedottajien ja lakimiesten armeija vääntämässä ikäviä asioita mieluisiksi. Normaalissa elämässä tätä kutsuttaisiin valehteluksi.

Näihin ja moniin muihin moraalin ristiriitoihin perustuu orastava, ja toivottavasti joskus tapahtuva vähemmistön tyrannian purkautuminen.

Lisätietoja: Sokrates (tuomittiin kuolemaan).

Ylioppilas Puupponen

Työväen pesukone

VAALIRAHOITUS Vaalirahoitus on kuulemma nykyään avointa, ja kansalaiset saavat tietää, ketkä puolueita ja ehdokkaita euroillaan auttavat. Myös media on alkanut uskoa tähän hokemaan, vaikka suuri osa vaalirahoituksesta on edelleen piilotettu äänestäjiltä erilaisiin säätiöihin ja yhdistyksiin.

Kiltistä uskomiseesta oli tyyppiesimerkki Ylen radioima Ajankohtainen Ykkönen, jossa Tarja Halosen kampanjoita vetänyt Markku J. Jääskeläinen sai rauhassa kehua, kuinka nyt ilmoitetaan rehellisesti, että ehdokas on saanut rahaa vaikkapa työväenyhdistykseltä.

Ohjelman kuuntelija piti selvänä, että toimittajan seuraava kysymys olisi: "Mutta eihän se kerro vielä mitään, jos antajaksi ilmoitetaan työväenyhdistys. Eihän äänestäjä silloin saa tietää, mistä rahat ovat tulleet, vaan ainoastaan sen, kuka ne on kerännyt. Mitä avoimuutta tämä on? Piilotellaanko rahoittajia työväenyhdistyksiin?"

Tällaista kysymystä ei koskaan esitetty.

Työväenyhdistykset ovat vasemmiston rahanpesukone, joiden uumeniin voidaan vapaasti lappaa rahaa mistä tahansa. Jotkut SDP:n ehdokkaat ovat ilmoittaneet jopa 70 prosenttia koko useiden kymmenien tuhansien vaalibudjetistaan olevan yhdeltä työväenyhdistykseltä. Siitä, miltä osuuskaupalta, firmoilta, ammattiliitoilta ja etupiireiltä työväenyhdistys on ehkä rahat kaivanut, äänestäjä ei koskaan tule tietämään mitään. Toisin sanoen äänestäjä ei tiedä, mihin tahoihin ehdokas on kytköksissä, vaikka juuri tätä avoimuutta vaalirahoituslainsäädännön muutoksilla muka haettiin.

Löperö ja ylimainostettu uusi laki vahvistaa yhdistysten ja säätiöiden kautta tapahtuvan rahan alkuperän kadottamisen täysin lailliseksi toimintatavaksi, ja sitä harjoittavat vasemmiston lisäksi useat muut puolueet. Mutta eikös se riitäkin, että asioiden sanotaan olevan nyt hyvin.

Ylioppilas Puupponen

Uusi Nokia varoittaa

VALTA Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj joutui antamaan tänään negatiivisen tulosvaroituksen.

Syinä mainittuun varoitukseen yhtiö mainitsee tiedotteessaan mm. ennakoimattomat työturvallisuuden parantamiseen liittyvät toimenpiteet sekä ympäristöinvestoinnit.

Pörssitiedotteessaan yhtiö toteaa mm: ”Työturvallisuus on Talvivaaran toiminnan tärkeimpiä kulmakiviä, ja Yhtiö pyrkii tekemään työpaikasta sekä teknisesti että toiminnallisesti mahdollisimman turvallisen.” Hyvä veli –blogi ei kommentoi työturvallisuusasiaa enempää, mutta vetää syvään henkeä ja viettää hiljaisen hetken.

On täysin ymmärrettävää, että ympäristöinvestoinnit ovat tulleet täytenä yllätyksenä yhtiölle, sillä yhteiskunnan ymmärrykseen ja tukeen on totuttu luottamaan. Viimeaikaiset kansakunnan varojen lapioinnit kohtuullisen vakaasta ja turvallisesta operaattoribisneksestä Kainuun maaperän ovat tätä luottamusta jälleen vahvistaneet. Vaikkei nykyisellä ympäristöministerillä olekaan samanlaisilla sitoumuksia yhtiöön kuten edeltäjällään, on maamme näkyvin arvojohtaja, vai oliko se –johdattelija, kunnostautunut asiassa väkevästi. Hän on ilmoituksellaan siunannut Talvivaaran kaltaiset yhtiöt kastamalla ne uusiksi nokioiksi. Sanojensa ja arvojensa painoksi kyseinen valtakunnan nokkamies löytyy kyseisen yhtiön osakkeenomistajien listalta. Siksipä yhtiön ennusteetkaan eivät päde, kun valtiovallan siunauksesta ja tuesta huolimatta se nyt joutuu muun toiminnan ohella omia sotkujaan siivoilemaan. Koita siinä sitten tulosta tehdä, kun ympäristö ei yhtään ymmärrä ja yhteiskuntakin tukee enää vain rahallisesti. Kalliiksi tulevia ympäristöongelmia pyritäänkin nyt ratkomaan anomalla yli 30-kertaisia päästöoikeuksia. Osakkeenomistajaa moisen läpimeno luonnollisesti lämmittäisi. 

Viime aikoina on julkisuudessa ollut kiusallisen paljon kaikenlaista ennen niin kitkattomasti toiminutta Hyvä veli -järjestelmää vahingoittavaa uutisointia. On puhuttu häikäilemättömästä oman edun tavoittelusta ja siitä, että pitäisi ajatella, miltä toiminta ehkä näyttää ja niin edelleen. Tällä propagandalla saastutettu ilkeämielinen ja yksinkertainen kansalainen saattaa ajatustensa harhapoluilla erehtyä tuumimaan, voisiko omistajuus ja osakkeiden painolasti mitenkään vaikuttaa tämän nyt korkeasta tornista puhuvan valtakunnan isähahmon sanomisiin.

Vaikka kansakuntaa ei enää yhtenäisenä näytä voitavan johtaa (eikä johdatella) korkealtakaan annetun esimerkin voimalla, lohduttautuu Hyvä Veli -kerho sillä, että mainostoimistojen muskeleilla voi. Vieläkin kerholaisia lämmittää, miten äänestäjien enemmistöön puri taannoinen ahneuden vastainen kampanja.

Järjestöneuvos Jurmu

Osoitteenmuutos

LAHJONTA Hyvä Veli -kerhon jäsenet Arto ja Tapani eivät ole tavattavissa seuraavaan kuuteen ja 3,5 vuoteen, koska heidät on tänä aamuna vangittu. Raha-apua poliittisen toiminnan ohjailuun tulee tänä aikana kysyä vankilan muurien ulkopuolelle jääneiltä veljiltä.

Blogimme suosittelee yleistä liputusta tänään auringonlaskuun asti tämän poikkeuksellisen oikeuden toteutumisen kunniaksi.

Ylioppilas Puupponen

Kansalaiset, pelätkää susia

LOBBAUS Metsästäjäjärjestöt ovat saaneet, mitä ovat halunneet: kansalaiset kauhun valtaan. Metsästäjien ystävällisellä avustuksella on syntynyt Taajamasusi-yhdistys, joka ajaa susien häätämistä ihmisten ilmoilta. Yhdistys näyttää itsekin ymmärtävän olevansa osa hysteriaa, koska sen julistuksessa pitää erikseen korostaa, että "vaaratilanteiden ennaltaehkäiseminen ei ole hysteriaa".

Kauhu on tarttunut myös tiedotusvälineisiin, joiden tapahtumaköyhää arkea susihysteria piristää kummasti. Viime viikolla Pieksämäellä ehkä havaittu susi katsottiin kokosivun jutun arvoiseksi maakuntalehdessä.

Lobbauskielenkäyttöön kuuluu, että susi on tilanteesta riippuen erittäin vaikeasti kaadettava tai röyhkeästi ihmisten lähelle tunkeutuva eläin. Rehellisin selittävä tekijä kaiken lobbauksen takana lienee kuitenkin, että ovela ja itsepäinen peto aiheuttaa maaseudun ukkojen ja kaupunkilais-metsästysherrojen miehisen itsetunnon laskua jopa 20-50%.

Metsästyspoliittisesti sudella on tärkeä paikka lobbausruletissa. Harvinainen ja huonosti ruuaksi sopiva susi syö mm. lihaisampia peuroja, joita jalot metsästäjät erikseen suojelevat ja siten järjestävät susille syötävää. Peurat ja hirvet taas vaarantavat liikenneturvallisuutta, joten niitäkin on ammuttava. Syntyy ikiliikkuja, josta ei selvitä kuin kaikkia kaatolupia lisäämällä. Lobbauksella lietsottu kansalaisten pelkotila auttaa kummasti asiaa.

Näin tämä on erätulilla veljien kesken sovittu, piipertäjät älkää vaivautuko edes kommentoimaan.

Ylioppilas Puupponen

Paha Tanskan poliisi

MEDIA Suomen tiedotusvälineet ovat täyttyneet myötäsukaisista uutisista, joissa päivitellään Tanskan tiedustelupalvelun toimintaa, kun se on asettanut suomalaisen professorin epäillyksi vakoilusta. Ulkomaiset tiedustelupalvelut ovatkin aina pahoja, varsinkin, jos ne epäilevät maailman parhaan maan edustajia jostakin.

Kumma kyllä, vastaavaa virkavaltakriittisyyttä tai empatiaa epäiltyä kohtaan ei Suomen mediassa ollut, kun Suomen suojelupoliisi kymmenen vuotta sitten pidätti Alpo Rusin ja käynnisti massiivisen tutkinnan ja painostuksen Rusia kohtaan. Media asettui isolla joukolla esivallan puolelle, vaikka myöhemmin osoittautui, ettei poliisi osannut tai halunnut erottaa edes kahta Rusi-nimistä henkilöä toisistaan.

Median puolenvalinnoissa ei ole mitään yllättävää, kun ymmärtää erään velikerhojen perussäännön. Missään valtakuvioissa, myöskään median ja poliisin välisessä suhteessa, ei ole tapana purra ruokkivaa kättä.

Tanskan tiedustelupalvelu ei siis vain ole ymmärtänyt voidella suomalaisia tiedotusvälineitä yhtä hyvin kuin Suomen poliisiorganisaatio, jonka tietosuojaa rikkovista vuodoista iso osa Suomen median rikosskuupeista on lähtöisin.

Ylioppilas Puupponen

Kauan eläköön ammattitaidottomuus

VALTA. Helsinki on tullut erityisen kuuluisaksi siitä, että se työllistää koviin virkoihin ja koville palkoille sopivia mutta ei päteviä henkilöitä. Tuorein saavutus tällä alalla on päätös siitä, että kaupunkilaisten turvallisuudesta vastaavassa pelastustoimessakaan ei tarvitse enää osata mitään.

Akateeminen loppututkinto pätevöittää pelastustoimen johtajaksi. Esimerkiksi sosiaalidemokraattinen teologi on varmaan erinomainen pelastajavalinta, jos ei löydy vihreätä biologia tai kokoomuslaista ekonomia. Vielä ei ole paljastettu, minkä puolueen jäsenkirja on viran todellinen pätevyysvaatimus.

Tarinat kertovat tuskastuneista pätemättömien mutta sopivien johtajien alaisista kaupungin organisaatiossa. Mitä sopivampi johtaja, sen suurempi riesa ja vaiva on viran- ja toimenhaltijoilla, jotka yrittävät paikata kellokkaiden hommat. Omat työt sujuisivat luultavasti paremmin, jos järjestely olisi sama kuin naapurissa Espoossa toimialajohtaja Loukon vaimon suojatyöpaikassa. Rouvan esimies ei edes tiedä, missä on rouvan työpaikka, saati missä rouva. Mutta eipähän rouva ole kiusaamassa alaisiaan.

Joskus tämä sopivuus aiheuttaa vakavampia ongelmia. Automaattimetropelleily on sellainen ongelma. Keskiviikon HBL on korutonta luettavaa siitä, miten asiantuntijat suljetaan hankkeesta sivuun jotta sopivat saavat sählätä. Ja kunnolla onkin sählätty. HKL:n toimitusjohtaja ei edes muista, miten sähläsi vuonna 2006.

Mutta HKL:n johtokunnan vpj. Lehtinen muistaa. Metropelleilyssä taitaakin olla sopivuuden pohjanoteeraus. Sillä avoimesti poliittisin perustein valittu johtokunta näyttää hallitsevan asiat paremmin kuin piilopoliittiset virkamiehet.

Pelastustoimen johtajan ammattitaidottomuus liittyykin läheisesti metroon. Kun virkaan saadaan sopiva henkilö, sopivuutta mitataan sillä, mitä hän allekirjoittaa pelastuslaitoksen puolesta siitä, tekeekö itse itseään valvova HKL:n metro oikeita vai sopivia ratkaisuja kaupunkilaisten turvallisuudesta.

Sopiva johtaja ei turhaan nipottele siitä, täyttävätkö automaattijunat kansainvälisiä määräyksiä ja savustetaanko tunnelipaloa pakenevat matkustajat oikein puhaltimen voimalla kierreportaita pakoon kiivetessään. Sitä, mitä pätevä edeltäjä vaati Espoon metroon, ei sopivasti tarvita vanhoihin tunneleihin, jossa junat ovat täysiä toisin kuin Espoossa. Siis HKL:n sopivien automaattimetrojohtajien mielestä.

Älkää muuttako metroradan varrelle, vaan mieluummin pois, jos jo asutte. Autatte metrojohtajia vähentämään metroliikennettä kuten he toivovat ja säästätte oman henkenne sitten kun se katastrofi tulee.

Veli Hopea

Hyvä Veli Taxell

SUHDETOIMINTA Suomi on hyvää vauhtia saamassa uuden Maan tapa -lähettilään. Hänen nimensä on Christoffer Taxell, ja hän näyttää olevan aina siellä, missä jotain eliitin etuoikeutta ryhdytään kyseenalaistamaan.

Taxell oli hän, jonka mielestä Finnairin johtajien avokätisessä palkitsemisessa ja voitelussa ei ollut mitään moitittavaa. Nyt, kun HS on kertonut, että Åbo Akademin säätiö on ollut välikätenä edullisen vuokra-asunnon järjestämisessä Veritas-yhtiön johdolle, säätiötä johtava Taxell on taas valppaana vakuuttamassa, ettei järjestelyyn liity "mitään ihmeellistä".

Taxell on muiden kiireidensä ohella toiminut myös Suomen perustuslakia uudistavan komitean puheenjohtajana. Moraali alkaakin maassa olla sillä mallilla, että ilmeisesti kohtuus ja rehellisyys pitää kohta määrätä lailla.

Sitä komiteaa Taxell tuskin lähtisi vetämään.

Ylioppilas Puupponen

Kysely: Kauppa keskittynyt liikaa

KESKITTYMINEN Suurin osa suomalaisista on huolissaan vähittäiskaupan keskittymisestä, kertoo MTV3:n uutisten teettämä tutkimus.

Mutta ei hätää: suurin osa kansanedustajista ei ole tehnyt asialle mitään. Suuri osa kansanedustajista on myös mukana jommankumman kaupparyhmittymän hallinnossa.

Nuku hyvin, läpinäkyvä Suomi.

Ylioppilas Puupponen

Metro-Brezhnev tuli kaapista

LOBBAUS Espooseen metroa toteuttava Länsimetro Oy on viimein tullut ulos ja sanonut jotain Helsingin farssiksi menneen automaattiprojektin vaikutuksista. Odotetusti automatisoinnin kaatumisella ja Espoon metroasemien rakentamisella siitä huolimatta lyhyiksi ei Länsimetro Oy:n mielestä ole mitään vaikutusta länsimetron tulevaan voittokulkuun.

Kenenkään ei kannata pilata piinaviikkoaan lukemalla tiedotetta enempää, mutta on siellä yksi hykerryttävän hyvin pääkaupunkiseudun metrotieteelle sopiva virke:

"Tämän lisäksi joukkoliikenteen käyttäjämäärää on lisätty niin että henkilöauton käyttäjistä on siirtynyt ennustetun lisäksi 10 prosenttia joukkoliikenteeseen."

Näinhän ne tilastot saadaan Suomen velikerhoissa edullisiksi omille tavoitteille: lisäämällä. Länsimetrosta tehty ympäristövaikutusten analyysi kun kertoo nolosti, että lähes miljardin maksava länsimetro ei nosta joukkoliikenteen osuutta juurikaan, eikä vähennä autoilua Länsiväylällä.

Ylioppilas Puupponen

Kära bröderna

SUHDETOIMINTA Puolustusministeri Stefan Wallin pitää naurettavana asuntokaupoistaan syntynyttä kohua. Se, että ostaa asunnon tutulta säätiöltä ja myydessään saa melkein tuplahinnan, ei ole Wallinin mukaan teko eikä mikään. Asiaa selvittelee nyt poliisi, jolla alkaa olla kokonainen osasto tutkimassa poliittisen eliitin toinen toistaan seuraavia "naurettavia" operaatioita.

Suomenruotsalaisten säätiöt eivöt ole otsikoissa ensimmäistä kertaa. Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandia tutkittiin vaalirahoitusskandaalien yhteydessä, mutta säätiön säännöt oli kirjoitettu sen verran taitavasti, että rahanpuljaus yhden puolueen elättämiseksi jouduttiin toteamaan aivan lailliseksi puuhaksi.

Vaalirahoituksen avoimuuden torjumiseen tällainen säätiö onkin mainio työkalu. Voidaan aivan laillisesti ilmoittaa, että on saatu suuriakin summia säätiöltä, muttei koskaan tarvitse kertoa, mistä säätiö on ne saanut. Sama rahanpesumalli on käytössä useammillakin puolueilla. Jos ei ole säätiötä, on vaikkapa työväenyhdistys.

Wallinin asuntokaupoissa tapahtunut huima arvonnousu on mekanismi, joka on varmasti käynyt monella yksityisyrittäjällä mielessä, kun omasta yhtiöstä on tehnyt mieli vähän käteistä. Ero eliittiin on vain siinä, että jos yrittäjä tekee saman kuin Wallin, asia käsitellään raastuvassa rikoksena nimeltä peitelty osingonjako. 

Ylioppilas Puupponen

Syyte lahjoman otosta ei estä virassa istumista

LAHJONTA Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg saa jatkaa virassaan, vaikka häntä epäillään lahjoman vastaanottamisesta, kertoo Helsingin Sanomat.

Jokainen on syytön, kunnes toisin todistetaan, mutta sellainenkin sivistynyt käytäntö on jossain päin maailmaa, että tällaisissa tilanteissa organisaation uskottavuus pidetään sataprosenttisena hyllyttämällä epäilty henkilö prosessin ajaksi.

Suomessa, joka on maailman läpikuultavin maa, tällaista siveyttä ei näemmä ole tarpeen harjoittaa. Kuluttajariitalautakunnan uskottavuuden suojelun sijasta oikeusministeriö on valinnut puheenjohtajan aseman suojelun.

Voi tietysti olla niinkin, ettei Suomen läpinäkyvissä olosuhteissa löydy ketään esteetöntä henkilöä johtamaan kuluttajariitalautakuntaa. 

Ylioppilas Puupponen

Turvattomuus luo talouskasvua

YHTEISKUNTA Maailman onnellisimmassa maassa vaaditaan taas kouluihin metallinpaljastimia ja valvontakameroita. Samassa maassa suututtiin verisesti Uuden-Seelannin liikenneministerin puheista, joissa mm. väitettiin Suomen olevan väkivaltainen paikka.

Maailman onnellisin maa on niin onnellinen, että se keikkuu vuosi toisensa jälkeen Länsi-Euroopan väkivaltatilastojen kärjessä. Jos tätä onnellisuden kulissia horjutetaan ammuskelemalla koulussa, kulissiin on ruuvattava nopeasti tekniikkaa pitämään onniteatteria yllä. Onnestamme kertoo paljon se, että osa meistä haluaa kouluihin mieluummin sähkölamautin vyötäröllä kulkevia haalarimiehiä kuin oppilaille aitoa turvaa luovaa opetushenkilöstöä.

Turva-ala on yksi viime vuosikymmenten ripeimmin kasvaneista. Ala kasvoi jopa taantuman aikana, kertoo Talouselämän uutinen. Asiaa käsittelee terävästi myös Hille Koskelan kirja Pelkokierre.

Vartiontipalveluiden, valvontakameroiden ja metallinpaljastimien myynti lisää yksityisen sektorin talouskasvua. Sen sijaan rahan laittaminen lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin tai opettajien ja oppilaanohjaajien resursseihin on yksityisbisnekseltä pois, eikä tuota lyhyellä aikavälillä kuin julkisen sektorin kustannuksia ja veronkorotuksia.

Sehän ei käy. Se, mikä olisi veroina meiltä taulutelevisiopullukoilta pois, virtaisi yhteiseen hyvään sen sijasta, että voimme tuhlata eurot omaan olohuoneeseemme, ja olla näin mukana roinankulutusjuhlissa tukemassa talouskasvua.

Yksi investointi olisi jopa ilmainen: välittämisen lisääminen. Sekään ei ole mahdollista, koska välittäminen olisi kiireestämme ja itsekkyydestämme pois. Kyynärpäiden laskeminen haittaisi talouskasvua.

Joten vaaditaan me pienet oravanpyörässä juoksijat ympärillemme turvabisneksen viidakkoa, kun emme osaa nähdä suuria linjoja ja kehityskulkuja, jotka nakertavat yhteisyyttämme huomaamattomasti, mutta varmasti.

Ylioppilas Puupponen

Vihreälle oksalle on aina aikaa

VALTA Suomessa on viime kuukausina ollut poikkeuksellisen paljon kohinaa avokätisesti palkituista hallitusjäsenyyksistä ja niiden kiertämisestä pienessä herrapiirissä. On kuultu jo puolustuksenkin puheenvuoroja. Niiden mukaan hallitusjäsenyys ei ole pelkkä läsnäolo kokouksissa, vaan hallituksen jäsen joutuu käyttämään laajasti niin aikaansa kuin verkostoaan hallituksen valvoman yrityksen ja yhteisön hyväksi.

Kuinka ollakaan, samanlaiset ovat selitykset myös, kun kohu nousee yritysjohtajien palkoista ja palkkioista. Toimitusjohtaja on omalla kunniallaan ja hengellään vastuussa firman menestyksestä, ja jotta häntä varmasti kiinnostaisi tämä ikävä homma, pitää maksaa tukevat tulos- tai tuloksettomuuspalkkiot, töihintulorahat, töissäpysymisrahat ja loppujen lopuksi vielä erorahat. Ja toimitusjohtaja tekee firmassa aina pisintä päivää, vakiovastaus on se 10-14 tuntia päivässä.

Missä välissä siis nukkuu esimerkiksi VR:n toimitusjohtaja Mikael Aro? VR:n julkaisemassa selvityksessä kerrotaan, että Arolla on raskaan päivätyönsä päälle aikaa olla:

Finnkino Oy:n hallituksen puheenjohtaja
Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varman hallituksen jäsen
Altia Oyj:n hallituksen jäsen
Palvelualojen työnantajien hallituksen varapuheenjohtaja
Suomalais-venäläisen kauppakamarin hallituksen jäsen

Herran elämä on kovaa. 

Ylioppilas Puupponen