VAALIT | Suomessa käydään kenties aggressiivisimpia, mutta samalla sisällöttömimpiä vaaleja koskaan.
Ensimmäistä kertaa ikinä puolueet ovat blokkiutuneet näin
voimakkaasti jo etukäteen, ja television suuret vaalikeskustelut ovat olleet poikkeuksellisen
ikävää päälle huutamista.
Sitä voi tietysti paheksua ja etsiä vaikkapa puolueiden
puheenjohtajien lausunnoista yksittäisiä vikoja, mutta syyt ovat paljon
syvemmällä ja paljon huolestuttavampia.
Syitä tähän kehityssuuntaan on itse asiassa helppo löytää. Pääsyitä
on kaksi.
Pääsyy 1: Algoritmi otti vallan politiikasta
Ensimmäinen syy on ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja
tietoa välittävän median siirtyminen sähköiseen muotoon. Ihmiset kohtaavat
toisiaan entistä vähemmän niin töissä, koulussa, politiikassa kuin
harrastuksissa. Kohtaamiset ovat siirtyneet sosiaaliseen mediaan tai
vähentyneet.
On laajaa tutkimusnäyttöä, että tämä heikentää ihmisten
keskinäistä ymmärrystä ja lisää väärinymmärrystä, tahatonta tai tahallista.
Samassa kierteessä on myös ammattimainen media.
Huolellisella harkinnalla paperiseen sanomalehteen kirjoitetut artikkelit ovat
menettäneet asemansa ihmisten tiedonhankinnassa. Tilalla on jatkuvasti päivittyvää
ja lyhentyvää viestintää.
Mediaa hallitsee sama asia kuin vuorovaikutusta: sosiaalisen
median algoritmi, joka nostaa tunteita kuohuttavia asioita ja vähentää
maltillisen sisällön saamaa huomiota.
Kun siis Ilta-Sanomat vastikään ihmetteli, miksi vaaleissa ei ole noussut asiallisia asiakysymyksiä, se vuodattaa krokotiilin kyyneleitä. Media itse, algoritmin pauloissaan, hakee kehiin verta ja lenteleviä hampaita. Se jopa kutsuu näitä tilanteita ”kaksitaisteluiksi” tai ”väittelyiksi”, joissa puoluejohtajat ”ottavat mittaa toisistaan”.
Puolueet vastaavat algoritmiin säätämällä omaa sanomaansa aggressiivisemmaksi
ja vähentävät sisältöä. Suomen Lehdistön asiaa käsittelevässä artikkelissa yksi
puolueviestijä toteaa, että asiapitoisilla viesteillä ei saa julkisuutta, vaan median
julkaisukynnyksen ylittäminen vaatii jonkin tappelun.
Tämä tarkoittaa, että jatkossa politiikka tarvitsee enemmän kärniä
ja vähemmän vanhasia. Käytännössä se merkitsee sitä, että rakentavat asiapoliitikot
menestyvät tulevaisuudessa huonommin.
Säpinän lisääminen etäännyttää kansan todellisesta päätöksenteosta
On kuulunut myös näkemyksiä, että hyvähän se on, että politiikkaa
tehdään nykyajan välineillä, ja että tämähän voi lisätä kiinnostusta
politiikkaan.
Näin ei ole.
Ristiriita politiikan tiktokkisoitumisessa on se, että (mikäli
ei siirrytä barbariaan) asiat ovat tulevaisuudessakin monimutkaisia. Mikäli
noudatetaan perustuslakia ja tehdään harkitsevia päätöksiä, se vaatii edelleen pitkäpiimäisiä
mietintöjä, kuulemisia ja valiokuntakäsittelyjä.
Tosiasiassa siis aggressiivinen ja yksinkertaistava,
erilaisten Twitter- ja Tiktok-algoritmien ohjaama kuohunta vain etäännyttää kansaa
päätöksenteosta, ja asiat tapahtuvat entistä enemmän jossain muualla kuin
kansan tunnistamassa todellisuudessa.
Ei ole myöskään näyttöä siitä, että aggressiivisuuden ja säpinän
lisääntyminen nostaisi äänestysprosenttia. Algoritmipolitiikan aikakaudella se
on pikemminkin laskenut.
Kannattaa käydä katsomassa, millaista sisältöä esimerkiksi
somen haltuun ottanut suuri suomalainen oikeistopopulistipuolue Youtubeen ja Tiktokiin
suoltaa. Halutaanko todella, että politiikka on tulevaisuudessa sellaista kuin
heidän videoissaan? ”Me vastaan muut, me jauhotettiin viherkommari. Tuon ihmisryhmän olemassaolo varastaa meiltä.” Tätä päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta
toiseen.
Näin on Suomessa käyttäydytty viimeksi 1910-luvulla, ja Saksassa
1930-luvulla.
Britanniassa algoritmimelulla saatiin maa eroamaan EU:sta.
Nyt siellä lasketaan, montako miljardia puntaa vuodessa tämän somekampanjan aiheuttama
tappio on. Erään arvion mukaan luku on kolminumeroinen.
Pääsyy 2: Ihmiskunnan kohtalon hetki ja menettämisen pelko
Aggression lisääntymisen toinen ilmiselvä syy on pelko, joka
liittyy useisiin yhtä aikaa käynnissä oleviin murroksiin maailmanhistoriassa.
Murroksessa ovat arvot ja luontoa ylikuluttavan ihmiskunnan
elämisen edellytykset.
Länsimaisissa yhteiskunnissa tasa-arvo ja tasavertaisuus
ovat viime vuosikymmenet kasvaneet kohisten. Naisten asema on parantunut
voimakkaasti, ja erilaiset vähemmistöt ovat voineet alkaa elää liki
samanarvoisina ihmisinä kuin muutkin. Jopa sukupuolista on osin luovuttu.
Joillekin tämä kuitenkin näyttää olevan nollasummapeli,
jossa he kokevat häviävänsä. Enää ei olekaan automaattisesti parempi, jos on
syntynyt joksikin, vaan arvostus pitää
ihan itse ansaita. Tähän asti paremmuus ei ole edellyttänyt mitään ponnisteluja.
Lisäksi meitä valkoisia alkaa olla maailmassa liian vähän. Syntyvyys
on pudonnut ja keski-ikä noussut. Se tarkoittaa, että jostakin on saatava
ihmisiä tekemään työt, jotka eivät meille kelpaa. Työt valuvat
maahanmuuttajille, ja monet pitävät heitä ihan ihmisarvoisina. Se on jälleen
joidenkin mielestä heiltä pois.
Voi tietysti riehua kaiken olevan woketusta ja hyvesignalointia,
mutta täysi tasavertaisuus ei sitä ole, eikä rasistin vaientaminen ole cancelointia.
Ja sitten se suurin murros.
Olemme kaikissa maailman maissa dramaattisesti myöhässä
ilmastonmuutosta vauhdittavan ihmisen toiminnan jarruttamisessa, ja
toimenpiteitä pitäisi kiihdyttää voimakkaasti.
Ilmastotyö kajoaa moniin elämäntapoihin, jotka ovat osalle meistä
egokysymyksiä. Valtaa on näytetty sudittamalla bensa-auton renkaita. Luontoa on
alistettu pukeutumalla turkkiin, syömällä paljon lihaa ja kaatamalla metsää. Vaurautta
osoitetaan täyttämällä koti roinalla ja lentelemällä ulkomaille.
Tämä ylikuluttava elämäntapa on nyt uhattuna. Mutta mielihyvä
juuri nyt on monista tärkeämpää kuin se, mitkä elinolosuhteet maapallolla on 30
vuoden kuluttua. Välttämättömien toimien edistäminen politiikalla saa monet
egoriippuvaiset suunniltaan. Ilmastokeskustelu on tuonut uuden, liki umpikujaan
johtavan elementin poliittiseen keskusteluun.
Olemme USA:n tiellä
Useat ihmiskunnan itsensä kehitykseen liittyvät trendit ovat huolestuttavia. Suomen kaltaisessa maassa laskussa ovat liki kaikki politiikalle tärkeät asiat: älykkyysosamäärä, keskittymiskyky, oppimistulokset, jopa lukutaito.
Politiikka näyttää vastaavan kehitykseen alentamalla omaa tasoaan vastaavasti. Samaan aikaan meidän pitäisi tehdä ihmiskunnan historian kovimpia ja viisaimpia päätöksiä.
Suomen poliittinen kulttuuri on USA:n tiellä. Siellä
politiikka on jo algoritmien ja totuudenjälkeisen ajan seurauksena
umpisolmussa. Enää mistään ei voida sopia, ja kahden puolueen valtakaudet
kuluvat toisen puolueen tekemiä päätöksiä kumotessa. Sosiaalisen median
mahdollistaman disinformaation seurauksena on tullut myös kuolonuhreja hyökkäyksessä
parlamenttiin. Vastaava hyökkäys tapahtui Brasiliassa.
Se, mitä on nähty Suomen eduskuntavaaleissa 2023, viittaa
siihen, että Suomi on muutaman vuoden viiveellä seuraamassa perässä. Asiat
pakenevat ja niiden polarisoiminen tulee tilalle. Esimerkiksi keskustelu
valtionvelasta on asiantuntijoiden mukaan mennyt täysin hysteeriseksi, eikä
vastaa enää todellisuutta.
Hallitukset ovat meillä alkaneet riitautua viimeisen vuotensa
aikana. Edellinen erosi kokonaan, viimeksi nähdystä yksi puolue loikkasi
käytännössä oppositioon jo syksyllä. Kun omat tavoitteet on saavutettu, voidaan
pistää rähinäksi ja luopua yhteistyöstä.
Näinhän algoritmi menee. Et ole olemassa ilman rähinää, eikä
kannata olla rakentava.
Tarjoaako politiikka enää hyville ihmisille tilaa?
Kuten Yhdysvalloissa, myös meillä on valtavasti hyviä
ihmisiä, jotka haluaisivat keskustella politiikasta asiallisesti.
Heille nykyisellä algoritmipolitiikalla ei ole tarjota mitään.
Politiikka ei anna heille enää arvoa, eikä sitä turvallisuuden tunnetta, joka
meillä vielä hetki sitten oli. Sitä, että asiallisuus ja rakentavuus palkitaan,
ja sen ansiosta tehdään hyviä päätöksiä.
Suomen eduskuntavaaleissa 2023 tämä surullinen ilmiö näkyi
muuttuneena suhtautumisena vihamielisellä populismilla kannatusta keräävään oikeistopopulistipuolueeseen.
Kun aikaisemmin heidän usein aivan poskettomiin
väitteisiinsä vastattiin, nyt monet puolueet ovat lähteneet seurailemaan, miten ilmiöön pääsisi mukaan. Keräämään itsellekin kannatusta puhumalla vähän
samaan tapaan.
Mistä kertoo se, että kuusi vuotta sitten tämä uusiin käsiin
päätynyt puolue ei arvosyistä kelvannut hallitukseen kokoomukselle ja keskustalle. Nyt,
kun sen poliittinen linja on entisestään koventunut, se yhtäkkiä kelpaakin.
On monia viitteitä siitä, että politiikan ja hyvien ihmisten
onnelliset vuodet ovat takana päin.
Ylioppilas Puupponen
