KANSA MAKSAA Kuntaliitosten liukuvoiteeksi aikanaan rakennettu irtisanomisturva on saanut jälleen uuden case-esimerkkinsä. Siinä, missä yksityisellä sektorilla kahden toimijan yhdistyminen tapaa johtaa päällekkäisen henkilökunnan saneeraamiseen, kuntaliitoksissa päinvastoin turvataan ylimääräisiksi jäävillekin työpaikka, vaikkei mitään luontevaa työtä löytyisikään.
Savonlinnaan liittyvän Punkaharjun kunnanjohtajasta päätettiin tehdä viestintä- ja yhteiskuntasuhteiden johtaja, jollaiselle ei tähän asti ole Savonlinnassa katsottu olevan tarvetta. Mutta nyt on.
Huono vain, että mitään hommia ei johtajalle tunnu löytyvän, minkä takia johtajalle on ilmoitettu, että johtaja voisi tehdä jotain käytännön tiedottamiseen liittyviä töitä. Sehän ei tietenkään käy.
Sisar Hento Valkoinen on havainnut, että tavalliselle työttömälle eliitti saarnaa muutoskyvystä ja velvollisuudesta ottaa vastaan mitä tahansa työtä. On mukauduttava ja sopeuduttava, ja arvostettava sitä, jos ylipäätään on tarjolla jotain tekemistä, joskus jopa ilman palkkaa.
Mutta eihän se toki kuntajohtajia voi koskea.
Sisar H. V.
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
perjantai 28. joulukuuta 2012
VR:n sinisiä valheita
TIEDON PIMITTÄMINEN VR:n sinisille pikajunavaunuille on löytynyt taas uutta potkua. VR:n edustaja lupaa Savon Sanomissa, että vanhat kunnon siniset vaunut jatkavat liikenteessä aina ensi vuosikymmenen puolelle.
VR:n siniset ovat Suomen poliittisinta vaunukalustoa. Ne ovat VR:n ilmoituksissa aina kulloisenkin tilanteen mukaan joko loppuunajettuja tai aivan kelvollisia kulkupelejä.
Sinisistä vaunuista syntyi pienimuotoinen kuhina, kun pieksämäkeläinen Proxion kyseli VR:ltä joutilaita vaunuja. Tarkoitus oli aloittaa VR:n jo vuonna 1988 lopettama henkilöliikenne Pieksämäen ja Savonlinnan välillä. VR kuitenkin mieluummin romuttaa kalustonsa kuin myy sen jälkimarkkinoille. Tämä on Suomen erityishienoa liikennepolitiikkaa, joka poikkeaa täydellisesti mm. Ruotsin harjoittamasta politiikasta.
VR on aina saanut haluamansa, tilanteeseen sopivimman totuuden jopa liikenneministerin kansanedustajille antamiin vastauksiin. Tavanomaisin viesti on tähän asti ollut sinisen kaluston kunnon morkkaaminen.
Kun kansanedustaja Lauri Oinonen vuonna 2009 vaati sinisten vaunujen säilyttämistä ja peruskorjaamista, silloinen liikenneministeri Anu Vehviläinen sätkytteli VR:n pääkonttorin ohjeistamana, että "vaunujen tekninen käyttöikä täyttyy VR Osakeyhtiön mukaan lähivuosina ja vaunut poistuvat asteittain liikenteestä".
Kun kansanedustaja Antti Kaikkonen vuonna 2012 vaati Proxion-jupakkaan liittyen sinisten vaunujen varaamista muiden toimijoiden käyttöön, liikenneministeri Merja Kyllönen sätkytteli VR:n pääkonttorin ohjeistamana, että VR "käyttää kalustonsa loppuun asti niin, että kalusto ei enää olisi vaatimusten mukaista ja siten se eräitä varaosien uusiokäyttöä lukuun ottamatta kelpaa vain romutettavaksi".
Nyt, kun VR on saanut uudeltakin liikenneministeriltä luvan tehdä, mitä sitä huvittaa, se voi kertoa aivan hyvin totuuden. Eli sen, että tekninen käyttöikä ei vastoin Vehviläisen väitteitä päättynytkään "lähivuosina", eikä mitään Kyllösen vihjaamaa romutusta tarvita, sillä siniset vaunut ovat aivan kelvollista kalustoa vielä vuosikymmenen.
Näin viedään kansaa ja eduskuntaa kuin litran mittaa.
Ylioppilas Puupponen
VR:n siniset ovat Suomen poliittisinta vaunukalustoa. Ne ovat VR:n ilmoituksissa aina kulloisenkin tilanteen mukaan joko loppuunajettuja tai aivan kelvollisia kulkupelejä.
Sinisistä vaunuista syntyi pienimuotoinen kuhina, kun pieksämäkeläinen Proxion kyseli VR:ltä joutilaita vaunuja. Tarkoitus oli aloittaa VR:n jo vuonna 1988 lopettama henkilöliikenne Pieksämäen ja Savonlinnan välillä. VR kuitenkin mieluummin romuttaa kalustonsa kuin myy sen jälkimarkkinoille. Tämä on Suomen erityishienoa liikennepolitiikkaa, joka poikkeaa täydellisesti mm. Ruotsin harjoittamasta politiikasta.
VR on aina saanut haluamansa, tilanteeseen sopivimman totuuden jopa liikenneministerin kansanedustajille antamiin vastauksiin. Tavanomaisin viesti on tähän asti ollut sinisen kaluston kunnon morkkaaminen.
Kun kansanedustaja Lauri Oinonen vuonna 2009 vaati sinisten vaunujen säilyttämistä ja peruskorjaamista, silloinen liikenneministeri Anu Vehviläinen sätkytteli VR:n pääkonttorin ohjeistamana, että "vaunujen tekninen käyttöikä täyttyy VR Osakeyhtiön mukaan lähivuosina ja vaunut poistuvat asteittain liikenteestä".
Kun kansanedustaja Antti Kaikkonen vuonna 2012 vaati Proxion-jupakkaan liittyen sinisten vaunujen varaamista muiden toimijoiden käyttöön, liikenneministeri Merja Kyllönen sätkytteli VR:n pääkonttorin ohjeistamana, että VR "käyttää kalustonsa loppuun asti niin, että kalusto ei enää olisi vaatimusten mukaista ja siten se eräitä varaosien uusiokäyttöä lukuun ottamatta kelpaa vain romutettavaksi".
Nyt, kun VR on saanut uudeltakin liikenneministeriltä luvan tehdä, mitä sitä huvittaa, se voi kertoa aivan hyvin totuuden. Eli sen, että tekninen käyttöikä ei vastoin Vehviläisen väitteitä päättynytkään "lähivuosina", eikä mitään Kyllösen vihjaamaa romutusta tarvita, sillä siniset vaunut ovat aivan kelvollista kalustoa vielä vuosikymmenen.
Näin viedään kansaa ja eduskuntaa kuin litran mittaa.
Ylioppilas Puupponen
torstai 27. joulukuuta 2012
Parasiittien aika
AHNEUS Euroopan johtava talousajattelija, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen puuhaa Suomeen veroparatiiseja käsittelevää huippukokousta. Kenties Urpilainen ottaa kokouksessa esille myös sen, että suomalainen työväen osuuskauppa on tehnyt bisnestä Siwoja ja Valintataloja pyörittävän veroparatiisifirman kanssa.
Mikäli Urpilainen kuitenkin on tosissaan, hän on hyvällä asialla. Veroparatiisit ovat yksi vääryysmaailman vakava oire, syöpä, joka näyttää vain leviävän. Jo paratiiseilla uhkailu näyttää olevan talouden valtiaille helppo keino kiristää valtioita alentamaan verotustaan, toisin sanoen kuihduttamaan perusturvaa ja köyhdyttämään köyhiä rikkaiden miellyttämiseksi.
Wikipedia määrittelee veroparatiisit tarkkaan ja huolitellusti. Rumemminkin tämän kansainvälisen hyvävelijärjestelmän voisi kuvailla. Veroparatiiseissa on kysymys loisimisesta ja toisten rahoilla elämisestä. Siis juuri siitä, mistä hyväosaiset syyttävät mm. työttömiä, matalapalkkaisia ja opiskelijoita.
Veroparatiiseihin tuloksensa vievät yhtiöt loisivat verorahoilla rakennetuissa, vakaissa yhteiskunnissa, joissa on verorahoilla tuotetun hyvinvoinnin turvin paljon ostovoimaisia kuluttajia. Parasiitit eivät kuitenkaan halua osallistua tämän vakauden rahoittamiseen, vaan piilottavat tuottonsa olosuhteisiin, joissa ei tarvitse maksaa veroja sivistysyhteiskunnan ylläpitämisestä.
Veroparatiiseissa itsessään mikään tavanomainen liiketoiminta ei kannattaisi, koska niissä "asuu" vain rikkaita yrityksiä ja yksityishenkilöitä. Parasiitit siis tarvitsevat kipeästi meitä tavallisia pulliaisia. Samalla kun parasiitit pakoilevat veroja, ne heikentävät rehellisesti veronsa maksavien yritysten edellytyksiä ja murentavat yhteiskuntien perustuksia. Verojen maksu jää entistä enemmän tavallisen virtasen harteille.
Mutta sehän on kansainvälisen velikerhon mielestä peräti hyvä homma.
Ylioppilas Puupponen
Mikäli Urpilainen kuitenkin on tosissaan, hän on hyvällä asialla. Veroparatiisit ovat yksi vääryysmaailman vakava oire, syöpä, joka näyttää vain leviävän. Jo paratiiseilla uhkailu näyttää olevan talouden valtiaille helppo keino kiristää valtioita alentamaan verotustaan, toisin sanoen kuihduttamaan perusturvaa ja köyhdyttämään köyhiä rikkaiden miellyttämiseksi.
Wikipedia määrittelee veroparatiisit tarkkaan ja huolitellusti. Rumemminkin tämän kansainvälisen hyvävelijärjestelmän voisi kuvailla. Veroparatiiseissa on kysymys loisimisesta ja toisten rahoilla elämisestä. Siis juuri siitä, mistä hyväosaiset syyttävät mm. työttömiä, matalapalkkaisia ja opiskelijoita.
Veroparatiiseihin tuloksensa vievät yhtiöt loisivat verorahoilla rakennetuissa, vakaissa yhteiskunnissa, joissa on verorahoilla tuotetun hyvinvoinnin turvin paljon ostovoimaisia kuluttajia. Parasiitit eivät kuitenkaan halua osallistua tämän vakauden rahoittamiseen, vaan piilottavat tuottonsa olosuhteisiin, joissa ei tarvitse maksaa veroja sivistysyhteiskunnan ylläpitämisestä.
Veroparatiiseissa itsessään mikään tavanomainen liiketoiminta ei kannattaisi, koska niissä "asuu" vain rikkaita yrityksiä ja yksityishenkilöitä. Parasiitit siis tarvitsevat kipeästi meitä tavallisia pulliaisia. Samalla kun parasiitit pakoilevat veroja, ne heikentävät rehellisesti veronsa maksavien yritysten edellytyksiä ja murentavat yhteiskuntien perustuksia. Verojen maksu jää entistä enemmän tavallisen virtasen harteille.
Mutta sehän on kansainvälisen velikerhon mielestä peräti hyvä homma.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 25. joulukuuta 2012
Huonot meriveljet ja hyvät tunneliveljet
JOULULAHJONTA Suomen hallitus antoi suuressa viisaudessaan Suomen meriteollisuudelle joululahjaksi kuolemantuomion. Kansainvälisille markkinoille tehtiin selväksi, että Suomessa ei haluta käydä kauppaa niillä ehdoilla, joilla laivakauppaa maailmalla käydään.
Markkinatalouspuolue Kokoomuksen ministeri selvitti julkisesti, miten meillä ei yksinkertaisesti ole mahdollista, että valtio toimisi laivakauppojen kanssa kuten muut valtiot.
Ei auttanut edes kaivaa entinen meriteollisuuden hyvä veli Martin Saarikangas selittämään ministereille julkisesti, miten tuottoisa sijoitus 50 miljoonaa valtiolle on, kun saadaan 1000 miljoonan vientikauppa. Pelkästään valtiolle jäävät verotulot 20.000:sta henkilötyövuodesta kuittaavat lainan valtion kassaan. Verotulot lienevät jotain 100 miljoonaa. Lisäksi telakka maksaa sen 50 miljoonan lainan vielä takaisin valtiolle.
Hallituksen mielestä on mahdotonta antaa 50 miljoonaa lainaksi 200 %:n tuotolla, mutta ei ole mitään syytä pohtia, onko järkeä antaa 50 miljoonaa konsulteille, jotta ne suunnittelevat laivakaupan hintaisen tunnelin. Jota ei ehkä kuitenkaan ole varaa rakentaa.
Tämän hallitus hyväksyi vuoden 2013 budjetissaan. Tosin summa oli liikennehankkeiden rahoitukselle tavanomaiseksi paljastuneeseen Tervalan tapaan piilossa budjetissa esitetystä uusien väylähankkeiden rahoituksesta. 50 miljoonan suunnitteluraha oli tarkoitus ottaa liikenneverkon ylläpitorahoista. Siis niistä, joiden niukkuuden vuoksi teitä, ratoja ja siltoja ei korjata ja lumia ei aurata.
Miljardin tunnelista ei tule miljardin myyntituloja ulkomailta. Verot maksaa valtio itse. Tunnelin maksavat suomalaiset veronmaksajat. Rahan sijasta ulkomailta tulee kaivosmiehiä poraamaan tunnelia. Ja huonosti kun käy, urakoivat firmatkin tulevat ulkomailta ja vievät liikevoittonsa ulkomaille.
Mutta selvähän se on, että tunneliveljet ovat hyviä veljiä ja meriveljet huonoja.
Meriveljet tekevät todellista kauppaa maailmanmarkkinoilla. Siellä ei kauppahintaa sovita saunan lauteilla yhteiskuntasuhteita hoitamalla. Ostaja käyttää omia, ei kansalaisten rahoja. Todellisen kaupankäynnin katteilla ei elätetä hallituspuolueita.
Tunneliveljien kanssa on paljon kivempaa. Ostaja ei käytä omia rahojaan, ja kansalaisten rahan voi kierrättää kätevästi tunneliveljen kautta puolueen vaalikampanjaan, edullisiin asuntoihin ja lämpimiin ja kosteisiin seminaareihin.
Niinpä ei ole ongelma luvata antaa pois kansalaisten rahaa budjettiin piilotettuna 50 miljoonaa tunnelin suunnitteluun. Mutta lainata kansalaisten rahaa 50 miljoonaa laivan rakentamiseen hyvällä tuotolla ei nyt vaan kiinnosta. Joten pitää selitellä, että emme me voi itse tekemiämme sääntöjä mitenkään muuttaa, vaikka sääntöjä ei tarvitse edes noudattaa silloin, kun tunnelinteko kiinnostaa.
Että kiitos vain hallitukselle! Pääseehän se poksauttelemaan skumppansakin kansalta piilossa tunnelin tervajaisissa. Risteilijän lähtöä olisi päässyt kansakin katsomaan ja edustajiensa juhlintaa siten häiritsemään.
Veli Hopea
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
Satuja aikuisille
LOBBAUS Aikaamme kuuluva, ja joidenkin journalistienkin innolla hehkuttama tarinallistaminen on saanut taas uuden case-esimerkin. Tarinallistamisella siis tarkoitetaan sitä, että houkutellaan ihminen kiinnostumaan jostakin isosta asiasta pienellä yksityiskohdalla, johon pienen ihmisen on helppo tarttua.
Vaikuttavimmillaan tarinallistaminen kytkeytyy myös toiseen ilmiöön, massatunnereaktioon. Siitä ei ole enää pitkä matka vallankäyttöön, jolla voi olla vakaviakin seurauksia.
Nyt kun kukaan ei enää muistane Enkeli-Elisaa eikä hänen feikkitarinansa taakse kätkettyä sinänsä jaloa sanomaa, voidaan jo siirtyä yhdessä isolla massalla suremaan Neeaa. Neea on eteläpohjalaisen paikallislehden pääkirjoitussivulla lapsen käsialalla kirjoittanut suloinen tyttö, joka toivoi vanhemmiltaan raitista joulua.
Herttaista ja tärkeää, mutta melko moni kokee tulleensa petetyksi, kun on käynyt ilmi, että Neean koukerokirjaimet nurin päin kirjoitettuine ässineen tuskin olivat lapsen kynästä, vaan lehden toimituksen käsialaa.
Viihteen ja tarinoiden aikakaudella ei ole niin tärkeää, onko joku asia totta. Samaan aikaan, kun kansa suri olematonta Neeaa, se hykerteli myös toiselle massailmiölle, mayojen maailmanlopulle. Media ympäri maailmaa tuotti valtavan määrän juttuja asiasta, joka on pelkkä väärinkäsitys. Monessa jutussa jopa suoraan sanottiin, etteivät mayat itse väitä maailman loppuvan, vaan ainoastaan vanha aika vaihtuu uuteen aikaan. Mutta kun väärinkäsityksestä sai paremman jutun kuin oikeinkäsityksestä, niin valittiin väärinkäsitys.
Joskushan on ollut sellainenkin korkea journalistinen periaate, että uutisoitavien asioiden tulisi olla totta. Nyt elämme aikaa, jossa ei tarvitse. Siksi eteemme tuodaan esimerkiksi karski kaivosjohtaja esittämään katuvaa, kun mediakouluttaja on neuvonut katumaan. Eikä media pidä ääntä siitä, että katumus oli näytelmää, koska silloin menisi hyvä tarina pilalle.
Enkeli-Elisa, Neea ja katuva Pekka Perä ovat mielikuvitusolentoja, joista ei ole vielä kovin suurta vaaraa. Mutta mitä sellaisia tarinoita meille on kerrottu, joita emme huomanneet tarinoiksi, ja joista pitäisi olla huolissaan?
Ylioppilas Puupponen
Vaikuttavimmillaan tarinallistaminen kytkeytyy myös toiseen ilmiöön, massatunnereaktioon. Siitä ei ole enää pitkä matka vallankäyttöön, jolla voi olla vakaviakin seurauksia.
Nyt kun kukaan ei enää muistane Enkeli-Elisaa eikä hänen feikkitarinansa taakse kätkettyä sinänsä jaloa sanomaa, voidaan jo siirtyä yhdessä isolla massalla suremaan Neeaa. Neea on eteläpohjalaisen paikallislehden pääkirjoitussivulla lapsen käsialalla kirjoittanut suloinen tyttö, joka toivoi vanhemmiltaan raitista joulua.
Herttaista ja tärkeää, mutta melko moni kokee tulleensa petetyksi, kun on käynyt ilmi, että Neean koukerokirjaimet nurin päin kirjoitettuine ässineen tuskin olivat lapsen kynästä, vaan lehden toimituksen käsialaa.
Viihteen ja tarinoiden aikakaudella ei ole niin tärkeää, onko joku asia totta. Samaan aikaan, kun kansa suri olematonta Neeaa, se hykerteli myös toiselle massailmiölle, mayojen maailmanlopulle. Media ympäri maailmaa tuotti valtavan määrän juttuja asiasta, joka on pelkkä väärinkäsitys. Monessa jutussa jopa suoraan sanottiin, etteivät mayat itse väitä maailman loppuvan, vaan ainoastaan vanha aika vaihtuu uuteen aikaan. Mutta kun väärinkäsityksestä sai paremman jutun kuin oikeinkäsityksestä, niin valittiin väärinkäsitys.
Joskushan on ollut sellainenkin korkea journalistinen periaate, että uutisoitavien asioiden tulisi olla totta. Nyt elämme aikaa, jossa ei tarvitse. Siksi eteemme tuodaan esimerkiksi karski kaivosjohtaja esittämään katuvaa, kun mediakouluttaja on neuvonut katumaan. Eikä media pidä ääntä siitä, että katumus oli näytelmää, koska silloin menisi hyvä tarina pilalle.
Enkeli-Elisa, Neea ja katuva Pekka Perä ovat mielikuvitusolentoja, joista ei ole vielä kovin suurta vaaraa. Mutta mitä sellaisia tarinoita meille on kerrottu, joita emme huomanneet tarinoiksi, ja joista pitäisi olla huolissaan?
Ylioppilas Puupponen
perjantai 21. joulukuuta 2012
Velijoukko silloin varpahillaan, varpahillaan, varovasti hiipii
TIEDON PIMITTÄMINEN Talvivaarassa tiedetään poikkeuksellisten luonnonilmiöiden, kuten vesisateiden, voivan aiheuttaa ongelmia ja kustannuksia. Siitä huolimatta niihin ei toistaiseksi ole osattu riittävästi varautua. Tiedossa ei kuitenkaan ole ollut se, että myös liian myöhäinen lumisade yhdessä huonon tuurin kanssa saattaa tulla kalliiksi.
Marraskuisen allasvuodon jälkimainingeissa rämpi kaivosalueen ulkopuolella Kainuun ELY-keskuksen tutkijoiden lisäksi piskuinen toimittajajoukko ympäristöstä huolestuneiden aktiivien kanssa. Mainittu huono tuuri näyttäytyy suovideon kolmen minuutin kohdalla, kun Voima-lehden toimittaja tällää saappaansa Talvivaaran sinertävään mönjään. Pian ilmenee, että mönjää on kaikkialla suoalueella. Luonnon tilasta huolestuneet aktiivit ryhtyivät ottamaan mönjästä näytteitä välittömästi.
Viikko tapahtuman jälkeen Voiman toimittaja soittaa Kainuun ELY-keskukseen ja saa tietää, ettei siellä vielä oltu katsottu aiheelliseksi ottaa maaperänäytettä siniseksi muuttuneesta suosta. ELY:n ylitarkastaja arvelee kuitenkin värin johtuvan metallin saostumisesta tai paikalle kylvetystä kalkista. Metallit ovat ilmeisesti peräsin vuotovedestä. Arviota siitä, kuinka nopeasti kalkittu alue palautuu ennalleen ylitarkastajalla ei ole antaa, sillä luontoon kylvetyn syövyttävän kalkin määrää ei Kainuun ELY-keskuksen mukaan kukaan tiedä. Talvivaarasta toimittaja saa tarkempaa tietoa. Sielläkään tosin kellään ei ole käsitystä kalkin todellisesta määrästä, mutta paras arvio on, että useita rekkalastillisia joka tapauksessa.
Miten Talvivaara ja ELY etenivät niille kiusallisesti paljastuneessa mönjäasiassa? Viranomaiset pysyivät vaiti. Yhtiö pysyi vaiti. Vasta kun Kainuun Luonnonsuojelupiiri ry vaati julkisesti asiasta lisätietoja, ilmoitti Talvivaara muutaman päivän päästä mönjän olevan suolla suunnitellusti. Oli siis täysin yhtiön suunnitelmien mukaista, että metallimönjää oli kaivosalueen ulkopuolella. Voima-lehden toimittajan saapasta on kiittäminen, että näistä Talvivaaran sekä ilmeisesti myös Kainuun ELY-keskuksen suunnitelmista tietävät nyt myös kansalaisetkin.
Suomen Luonto julkaisi eilen tutkimustiedot suolta otetuista näytteistä.
Talvivaarassa vuolaat virrat ovat jo aikoja sitten tyrehtyneet ja tilalle on tullut joulutunnelmaan paremmin sopiva, laajalle levittäytynyt, pakkasesta jähmeä metallicocktail ympäristömyrkkyineen. Melkein voi jo nähdä, miten kauas ja kauniisti se sulamisveden mukana keväällä muljahteleekaan. Muutenkin voidaan olla luottavaisin mielin, vastaahan ympäristöasioihin tunnetusti pieteetillä suhtautuva yhtiö itse ympäristönsä tarkkailusta.
Valvova viranomainen, Kainuun ELY-keskus, on myös täyttynyt joulumielestä. Siellä harkitaan pitäisikö Talvivaaralle ojentaa ylijohtaja Pääkkösen (virkavapaalla Geologian tutkimuskeskuksesta, virastosta, joka pyrkii edistämään kaivostoimintaa) käsialalla kirjoitettu kortti, jossa lukee: ”Pirun kallista. Eiköhän, pojat, anneta sen mönjän jäädä luontoon.”
Järjestöneuvos Jurmu
Marraskuisen allasvuodon jälkimainingeissa rämpi kaivosalueen ulkopuolella Kainuun ELY-keskuksen tutkijoiden lisäksi piskuinen toimittajajoukko ympäristöstä huolestuneiden aktiivien kanssa. Mainittu huono tuuri näyttäytyy suovideon kolmen minuutin kohdalla, kun Voima-lehden toimittaja tällää saappaansa Talvivaaran sinertävään mönjään. Pian ilmenee, että mönjää on kaikkialla suoalueella. Luonnon tilasta huolestuneet aktiivit ryhtyivät ottamaan mönjästä näytteitä välittömästi.
Viikko tapahtuman jälkeen Voiman toimittaja soittaa Kainuun ELY-keskukseen ja saa tietää, ettei siellä vielä oltu katsottu aiheelliseksi ottaa maaperänäytettä siniseksi muuttuneesta suosta. ELY:n ylitarkastaja arvelee kuitenkin värin johtuvan metallin saostumisesta tai paikalle kylvetystä kalkista. Metallit ovat ilmeisesti peräsin vuotovedestä. Arviota siitä, kuinka nopeasti kalkittu alue palautuu ennalleen ylitarkastajalla ei ole antaa, sillä luontoon kylvetyn syövyttävän kalkin määrää ei Kainuun ELY-keskuksen mukaan kukaan tiedä. Talvivaarasta toimittaja saa tarkempaa tietoa. Sielläkään tosin kellään ei ole käsitystä kalkin todellisesta määrästä, mutta paras arvio on, että useita rekkalastillisia joka tapauksessa.
Miten Talvivaara ja ELY etenivät niille kiusallisesti paljastuneessa mönjäasiassa? Viranomaiset pysyivät vaiti. Yhtiö pysyi vaiti. Vasta kun Kainuun Luonnonsuojelupiiri ry vaati julkisesti asiasta lisätietoja, ilmoitti Talvivaara muutaman päivän päästä mönjän olevan suolla suunnitellusti. Oli siis täysin yhtiön suunnitelmien mukaista, että metallimönjää oli kaivosalueen ulkopuolella. Voima-lehden toimittajan saapasta on kiittäminen, että näistä Talvivaaran sekä ilmeisesti myös Kainuun ELY-keskuksen suunnitelmista tietävät nyt myös kansalaisetkin.
Suomen Luonto julkaisi eilen tutkimustiedot suolta otetuista näytteistä.
Talvivaarassa vuolaat virrat ovat jo aikoja sitten tyrehtyneet ja tilalle on tullut joulutunnelmaan paremmin sopiva, laajalle levittäytynyt, pakkasesta jähmeä metallicocktail ympäristömyrkkyineen. Melkein voi jo nähdä, miten kauas ja kauniisti se sulamisveden mukana keväällä muljahteleekaan. Muutenkin voidaan olla luottavaisin mielin, vastaahan ympäristöasioihin tunnetusti pieteetillä suhtautuva yhtiö itse ympäristönsä tarkkailusta.
Valvova viranomainen, Kainuun ELY-keskus, on myös täyttynyt joulumielestä. Siellä harkitaan pitäisikö Talvivaaralle ojentaa ylijohtaja Pääkkösen (virkavapaalla Geologian tutkimuskeskuksesta, virastosta, joka pyrkii edistämään kaivostoimintaa) käsialalla kirjoitettu kortti, jossa lukee: ”Pirun kallista. Eiköhän, pojat, anneta sen mönjän jäädä luontoon.”
Järjestöneuvos Jurmu
Maistuiko?
KESKITTYMINEN Suomea ravistelee ruokaskandaali: taas kerran joku ulkomaalainen kertoo meille totuuden ruokakulttuuristamme.
Kanadalainen, Suomessa työkeikalla käynyt jääkiekkoilija ihmettelee, miten maan suosituimman urheilulajin huippujoukkue aterioi pelimatkoillaan huoltoasemilla ja hämmästelee suomalaisen ravintolaruoan huonoa tasoa.
Jääkiekkoilija Turrisin kotimaassa ei lienekään koko maata tapetoitu yhden jättiläisen samanlaisilla huoltoasemilla, joille velikerhot ovat järjestäneet parhaat kauppapaikat maanteiden solmukohtiin. Kanadassa ja useimmissa maailman maissa ravintolaksi kutsutaan paikkaa, joka edes yrittää tehdä itse jotain. Saksassa ajellessaan Puupponen havaitsi, että tienvarsilla on tankkauspisteen lisäksi korkeatasoisia ravintoloita. Suomessa monen oikeankin ravintolan ruoka muistuttaa ABC:n lämmitettyä klooniravintoa.
ABC-veljet käyttävät hyväksi paitsi suhteitaan, myös suomalaista vähääntyytyväisyyttä. Suomalaiset kyllä nurisevat, mutta tulevat silti uudestaan. Ja nyökyttelevät, kun tarjoilija kysyy, maistuiko. Miksipä tarjota parempaa, kun moskakin kelpaa.
Katsokaapa ohi ajaessanne ABC:n parkkipaikkoja. Ei niillä näy protestia huonosta ruoasta tai kaavoituspolitiikasta, vaan piha on täynnä onnellisten viherkortin omistajien autoja.
Ylioppilas Puupponen
Kanadalainen, Suomessa työkeikalla käynyt jääkiekkoilija ihmettelee, miten maan suosituimman urheilulajin huippujoukkue aterioi pelimatkoillaan huoltoasemilla ja hämmästelee suomalaisen ravintolaruoan huonoa tasoa.
Jääkiekkoilija Turrisin kotimaassa ei lienekään koko maata tapetoitu yhden jättiläisen samanlaisilla huoltoasemilla, joille velikerhot ovat järjestäneet parhaat kauppapaikat maanteiden solmukohtiin. Kanadassa ja useimmissa maailman maissa ravintolaksi kutsutaan paikkaa, joka edes yrittää tehdä itse jotain. Saksassa ajellessaan Puupponen havaitsi, että tienvarsilla on tankkauspisteen lisäksi korkeatasoisia ravintoloita. Suomessa monen oikeankin ravintolan ruoka muistuttaa ABC:n lämmitettyä klooniravintoa.
ABC-veljet käyttävät hyväksi paitsi suhteitaan, myös suomalaista vähääntyytyväisyyttä. Suomalaiset kyllä nurisevat, mutta tulevat silti uudestaan. Ja nyökyttelevät, kun tarjoilija kysyy, maistuiko. Miksipä tarjota parempaa, kun moskakin kelpaa.
Katsokaapa ohi ajaessanne ABC:n parkkipaikkoja. Ei niillä näy protestia huonosta ruoasta tai kaavoituspolitiikasta, vaan piha on täynnä onnellisten viherkortin omistajien autoja.
Ylioppilas Puupponen
torstai 20. joulukuuta 2012
Illaksi bonuksille
AHNEUS Turbulenssissa tämänkin vuoden huojahdellut lehtoyhtiö Finnair on tarttunut tarmokkaasti toimeen ja ryhtynyt turvaamaan yhtiön taloudellista tilannetta.
Tässä tapauksessa se tarkoittaa yhtiön omien osakkeiden ostamista johdon bonusjärjestelmän rahoittamiseksi.
Muistakaa nyt kuitenkin siellä Finnairin suorittavassa portaassa, että Suomen kilpailukyky edellyttää palkanalennuksia.
Ylioppilas Puupponen
Tässä tapauksessa se tarkoittaa yhtiön omien osakkeiden ostamista johdon bonusjärjestelmän rahoittamiseksi.
Muistakaa nyt kuitenkin siellä Finnairin suorittavassa portaassa, että Suomen kilpailukyky edellyttää palkanalennuksia.
Ylioppilas Puupponen
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
On etuovi työskennellä Aamulehdessä
MEDIA Suomen tiedotusvälineet muistavat toistaa, kuinka ne ovat aina pyyteettömästi ja riippumattomasti totuuden asialla. Faktat on kerrottava, vaikka ne olisivat lehdelle itselleen epämieluisia. Yksi innokkaista journalisminsa toitottajista on ollut Tampereella ilmestyvä Aamulehti.
Kerhossamme heittäydyttiinkin lattialle kieriskelemään huutonaurukohtauksessa, kun luimme Aamulehden selityksiä siitä, miten lehden verkkosivuilta hämärästi katosi juttu, joka kertoi lehden kustantajan oikeussalissa kärsimästä tappiosta ns. Etuovi-jutussa. Aamulehden mukaan juttu oli huono ja perustui vain yhden osapuolen lähettämään tiedotteeseen. Myöhemmin päivällä julkaistiin siloiteltu versio, jossa kustantajan edustaja selitteli tilanteen parhain päin.
Odotammekin innolla uuden journalismin aikaa nyt, kun on lausuttu ääneen, että huonoja, yhteen näkemykseen perustuvia juttuja ei sovi julkaista. Enää ei siis lehtiä lukiessaan tarvitse tyytyä nöyrästi uskomaan siihen, mitä milloinkin Lipponen, Sailas, Wahlroos, Lyly, Soini, Rinne, Apunen, Ollila, Häkämies, Katainen, Urpilainen ja Vartiainen katsovat kansalle parhaaksi, vaan Aamulehti hakee näkemyksiin aina toisen osapuolen kannan.
Ja jos Alma Media joskus kääntää Etuovi-oikeudenkäynnin voitokseen, Aamulehti pitää huolen siitä, että hävinnyttä osapuolta kuullaan tarkasti.
Kiitos Aamulehti!
Ylioppilas Puupponen
Kerhossamme heittäydyttiinkin lattialle kieriskelemään huutonaurukohtauksessa, kun luimme Aamulehden selityksiä siitä, miten lehden verkkosivuilta hämärästi katosi juttu, joka kertoi lehden kustantajan oikeussalissa kärsimästä tappiosta ns. Etuovi-jutussa. Aamulehden mukaan juttu oli huono ja perustui vain yhden osapuolen lähettämään tiedotteeseen. Myöhemmin päivällä julkaistiin siloiteltu versio, jossa kustantajan edustaja selitteli tilanteen parhain päin.
Odotammekin innolla uuden journalismin aikaa nyt, kun on lausuttu ääneen, että huonoja, yhteen näkemykseen perustuvia juttuja ei sovi julkaista. Enää ei siis lehtiä lukiessaan tarvitse tyytyä nöyrästi uskomaan siihen, mitä milloinkin Lipponen, Sailas, Wahlroos, Lyly, Soini, Rinne, Apunen, Ollila, Häkämies, Katainen, Urpilainen ja Vartiainen katsovat kansalle parhaaksi, vaan Aamulehti hakee näkemyksiin aina toisen osapuolen kannan.
Ja jos Alma Media joskus kääntää Etuovi-oikeudenkäynnin voitokseen, Aamulehti pitää huolen siitä, että hävinnyttä osapuolta kuullaan tarkasti.
Kiitos Aamulehti!
Ylioppilas Puupponen
perjantai 14. joulukuuta 2012
Veljille on aina uusi virka
VALTA Työnantajat testaavat työntekijöitä työnhakuvaiheessa vaatimattomiinkin pesteihin. Psykologit kertovat, onko hakijasta nöyräksi puurtajaksi, vai paiskooko se tavaroita pitkin seiniä. Ryhmätyökykyä selvitellään tarkkaan, ja tarvittaessa soitellaan entisille työnantajille, että uskaltaako tämän kaverin ottaa.
Mistä johtuu, että kontrolli näyttää pettävän kovin usein, kun valitaan johtajia tehtäviin, joissa on osattava johtaa ihmisiä?
MTV3:n 45 minuuttia kertoi, kuinka EK:sta potkut saaneen johtajan historia pursuaa ristiriitoja työntekijöiden kanssa. Edustavan seuramiehen kuoren alta on paljastunut tyly ja etäinen ihmistyyppi, jonka alaisena olevat kokevat joutuvansa mitätöidyiksi.
Hyvä veljet siellä Turussa, puolueessa ja EK:ssa. Osaatteko mitenkään selittää, miten on mahdollista, että järjestitte veljellenne noin merkittävän työpaikan, vaikka mitä ilmeisimmin oli aihetta olettaa, että sen hoitamisessa voi tulla ongelmia?
Miten työmiehistä pidetään surutta mustia listoja ja osataan varmistua, etteivät änkyrät pääse ovesta sisään, mutta veljille löytyy aina uusi virka?
Ylioppilas Puupponen
Mistä johtuu, että kontrolli näyttää pettävän kovin usein, kun valitaan johtajia tehtäviin, joissa on osattava johtaa ihmisiä?
MTV3:n 45 minuuttia kertoi, kuinka EK:sta potkut saaneen johtajan historia pursuaa ristiriitoja työntekijöiden kanssa. Edustavan seuramiehen kuoren alta on paljastunut tyly ja etäinen ihmistyyppi, jonka alaisena olevat kokevat joutuvansa mitätöidyiksi.
Hyvä veljet siellä Turussa, puolueessa ja EK:ssa. Osaatteko mitenkään selittää, miten on mahdollista, että järjestitte veljellenne noin merkittävän työpaikan, vaikka mitä ilmeisimmin oli aihetta olettaa, että sen hoitamisessa voi tulla ongelmia?
Miten työmiehistä pidetään surutta mustia listoja ja osataan varmistua, etteivät änkyrät pääse ovesta sisään, mutta veljille löytyy aina uusi virka?
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 12. joulukuuta 2012
Aatteen tiellä
LOBBAUS Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) erityisavustaja
Matti Hirvola (sd.) siirtyy tammikuussa viestintätoimisto Miltton Networksiin.
Hirvola on ollut pitkään Urpilaisella töissä, ensin eduskunnassa ja nyt puolitoista
vuotta ministeriössä.
Miltton on puolestaan ”yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen”
keskittynyt viestintäyritys. Sen toimitusjohtajana on Jyrki Kataisen (kok.)
entinen erityisavustaja Jussi Kekkonen. Milttonin liikeidea on tämä: se kysyy
yrityksiltä, millaista lainsäädäntöä nämä haluaisivat ja lupaavat maksua
vastaan hoitaa asian. Toimeksiannon jälkeen Milttonin veljet ottavat yhteyttä
huippupoliitikkoihin, jotka ovat heidän vanhoja tuttujaan, ja kertovat, mitä
lakiin pitää kirjoittaa. Asia hoituu.
Hirvola sanoo HS:n haastattelussa olevansa edelleen rehti
demari. ”En missään nimessä ole arvojani muuttamassa”, hän vakuuttaa.
On syytä uskoa, että Hirvola puhuu totta. Ei hänellä mitään
arvoja ole koskaan ollutkaan. Miten hän muuten voisi siirtyä punaleiristä kovan
linjan kokoomuslaiseen toimistoon vailla mitään tunnontuskia? Hän on osa korruptoitumattoman
kansan riippumatonta verkostoa, jossa aate jätetään vaatenaulakkoon, kun veljet
kokoontuvat sopimaan asioita.
tiistai 11. joulukuuta 2012
Hannu Hanhen metro
Metromafian toimitusjohtaja Matti Lahdenranta oli eilen aamulla kuultavana radiossa yhdessä dosentti Ilkka Levän kanssa. Lahdenranta pyrki pitämään keskustelun turvallisesti vanhoissa valheissa siitä, miten automaattimetro tekee autuaaksi ja säästää määrättömiä rahasummia sen vuoksi, että vuoroväli vain automaatin vuoksi voi lyhentyä. Siksi Espoon asematkin on voitu lyhentää, vaikka se ei säästäkään rahaa, kuten Lahdenranta valisti.
Inhottava dosentti Levä käänsi keskustelun turvallisuuteen ja ihmetteli, miten HKL voi olla itse itseään valvova viranomainen. Aivan kuin autoilijakin voisi katsastaa autonsa itse. Lahdenranta selitti, että näin on meillä laki. Mutta jätti mainitsematta, että laki on siten kuin on sen vuoksi, että HKL on niin halunnut. Siksi metro otettiin aikanaan lakiehdotuksesta pois.
Lahdenranta perusteli HKL:n itsevalvontaa myös sillä, että ei ole mitään tapahtunut 30 vuoden aikana. Kovin on Lahdenrannalla lyhyt tai valikoiva muisti.
- Viime viikolla paloi metrotunnelissa auto niin perusteellisesti, ettei palon syytä enää voida selvittää. Perusteellisuus johtui siitä, että tunneli täyttyi läpipääsemättömällä savulla, eikä palavaa autoa löydetty. Tämä oli vain auto, mitenkähän palaa kokonainen alumiininen metrojuna? Yksi alumiinivaunu paloi lattiaa myöten 1970-luvulla varikolla paljaan taivaan alla.
- Vuosi sitten metrovaunun laakeri oli murentunut ja akseli oli menossa poikki. Hälytysjärjestelmät oli vaiennettu. Jos akseli olisi katkennut tunnelissa, katastrofin suuruutta voi vain arvata. Onneksi tämä vaaratilanne voitiin salata, kiitos itsevalvonnan.
- Samoihin aikoihin, marraskuussa 2011, syttyi metron virroittimesta tulipalo Myllypurossa. Rata on onneksi siellä maanpäällä, joten junan peittänyt savu hälveni nopeasti ja palokunta pääsi autoineen junan viereen. Tunnelissa tilanne on toinen.
- Marraskuussa 2009 haljenneen putken vesi täytti Kaivokadun metroaseman ja mursi hissin ja sen ovet. Jos hississä olisi ollut ihmisiä, uhreilta ei olisi vältytty. Mutta onneksi oli sunnuntaiaamu.
Lahdenrannalla on ollut onnea kuin ankkalinnalaisella Hannu Hanhella. Kaikki julki tulleet tapaukset ovat suuronnettomuuden vaaratilanteita. Ja montako on salattu kuten vuoden salassa pidetty laakerivaurio?
Varoituksia on siis tullut. Vastuullinen johtaja kiittäisi luojaansa, selvittäisi miten näiltä vaaratilanteilta ja siten onnettomuuksilta vältytään tulevaisuudessa ja panisi toimeksi. Lahdenrannan mielestä mitään ei ole tapahtunut eikä mitään tarvitse tehdä.
Automaattimetrolle välttämättömät hätälaiturit ja pakotiet eivät ole tarpeen Hannu Hanhen metrossa Helsingissä, vain Espoossa on huolehdittava metroon pakotettujen kaupunkilaisten turvallisuudesta. Lahdenrannan mukaan Helsingissä riittää, että asemilla on henkilökuntaa, joka rientää pelastamaan pimentyneessä tunnelissa palavan metrojunan. Joka asemalle lieneekin palkattu ihmemies MacGyver, joka olisi oitis löytänyt tunnelissa palavan autonkin, vaikka palomiehet eivät siinä onnistuneet.
Lahdenranta ei taida asua metroradan varrella. Lahdenrannan esimies, apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri (virhreät) liikkunee työsuhdeautollaan. Ankkalinnassa siis kaikki hyvin.
Veli Hopea
Kauppaveljien tekstimainontaa
LOBBAUS Ovathan kaikki nyt varmasti tietoisia siitä, että viides päivä joulukuuta maksettiin veronpalautukset? Jos eivät ole, joka vuosi löytyy yksi taho, joka saa kertoa tämän ilosanoman kansalaisille.
Tiedottamiseksi verhotulla mainonnalla ja lobbauksella kauppiaita edustava Kaupan liitto saa vuodesta toiseen mediassa jättimäisen ilmaisen mainostilan copypaste-tiedotteillaan, joiden ainoa tarkoitus on tuottaa rahaa jäsenyritysten kassaan.
Vai mitä:
"Veronpalautukset on maksettu tänään torstaina 4.12. pankkitileille. Liitto uskoo niiden virkistävän kaupankäyntiä." (2008)
Veronpalautukset piristävät joulukauppaa (2009)
Kauppa toivoo veronpalautusten piristävän joulukauppaa (2010)
Veronpalautukset laukaisevat joulukaupan (2012)
Kaupan liiton joulutiedottaminen on tarkkaan suunniteltu operaatio. Ajoissa ennen joulua tehdään aina tutkimus kauppiaiden odotuksista, jotka ovat aina samanlaisia. Joulukaupan käynnistymisen alla kysytään myös kuluttajilta mielipiteitä, jotka ovat aina samanlaisia. Näitä shokeeraavan yllättäviä tutkimustuloksia sitten lähetellään pala kerrallaan medialle niin, että jokaiselle adventille syntyy mediassa Kaupan liiton ilmainen mainoskampanja.
Ja kun koittaa viime hetket, ja on saatava vielä vähän lisää julkisuutta, Kaupan Liitto julkaisee lehdistötiedotteen, jossa kerrotaan hämmästyttävä tieto:
Joulumyynnin vilkkain viikonloppu on tulossa (2010).
Tämän tiedon mediat sitten ystävällisesti välittävät kuluttajille, jotka eivät varmaankaan tienneet, että nyt on:
Joulukaupassa vilkkain viikonloppu (2010).
Muutama päivä sitten uutisoitiin, kuinka yksi media irtisanoi sopimuksen toimittajan kanssa, joka pääsi kaupunginvaltuustoon. Perusteena oli luottamuksen säilyttäminen median riippumattomuuteen. Kauppaveljien sisällöttömien tiedotteiden kritiikittömään toistamiseen median ylpeä periaatteellisuus ei kuitenkaan yllä.
Ylioppilas Puupponen
Tiedottamiseksi verhotulla mainonnalla ja lobbauksella kauppiaita edustava Kaupan liitto saa vuodesta toiseen mediassa jättimäisen ilmaisen mainostilan copypaste-tiedotteillaan, joiden ainoa tarkoitus on tuottaa rahaa jäsenyritysten kassaan.
Vai mitä:
"Veronpalautukset on maksettu tänään torstaina 4.12. pankkitileille. Liitto uskoo niiden virkistävän kaupankäyntiä." (2008)
Veronpalautukset piristävät joulukauppaa (2009)
Kauppa toivoo veronpalautusten piristävän joulukauppaa (2010)
Veronpalautukset laukaisevat joulukaupan (2012)
Kaupan liiton joulutiedottaminen on tarkkaan suunniteltu operaatio. Ajoissa ennen joulua tehdään aina tutkimus kauppiaiden odotuksista, jotka ovat aina samanlaisia. Joulukaupan käynnistymisen alla kysytään myös kuluttajilta mielipiteitä, jotka ovat aina samanlaisia. Näitä shokeeraavan yllättäviä tutkimustuloksia sitten lähetellään pala kerrallaan medialle niin, että jokaiselle adventille syntyy mediassa Kaupan liiton ilmainen mainoskampanja.
Ja kun koittaa viime hetket, ja on saatava vielä vähän lisää julkisuutta, Kaupan Liitto julkaisee lehdistötiedotteen, jossa kerrotaan hämmästyttävä tieto:
Joulumyynnin vilkkain viikonloppu on tulossa (2010).
Tämän tiedon mediat sitten ystävällisesti välittävät kuluttajille, jotka eivät varmaankaan tienneet, että nyt on:
Joulukaupassa vilkkain viikonloppu (2010).
Muutama päivä sitten uutisoitiin, kuinka yksi media irtisanoi sopimuksen toimittajan kanssa, joka pääsi kaupunginvaltuustoon. Perusteena oli luottamuksen säilyttäminen median riippumattomuuteen. Kauppaveljien sisällöttömien tiedotteiden kritiikittömään toistamiseen median ylpeä periaatteellisuus ei kuitenkaan yllä.
Ylioppilas Puupponen
maanantai 10. joulukuuta 2012
Päästöveljien täysosuma
LOBBAUS Kehittynyt teknologia on jo ratkaisemassa riskit, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen. Autojen moottorit ovat vähäpäästöisiä, rakennukset energiatehokkaampia ja teollisuus tuottaa itse tarvitsemansa energian. Työpaikoilla on siirrytty paperittomaan toimistoon, ja yritykset ajattelevat ympäristöasioita osana yrityskuvaa. Tavalliset ihmiset ostavat energiansäästölamppuja ja irrottavat kännykän laturin seinästä latauksen jälkeen. Uusien tekniikoiden myötä päästöt vähenevät koko ajan.
Näinhän me ajattelemme.
Ihan huomaamatta, pikku-uutisena meni pari viikkoa sitten ohitsemme sellainen vähäinen tieto kuin, että päästöt eivät suinkaan vähene koko ajan, vaan ne kasvavat koko ajan. Ihmiskunta nimittäin saavutti vuonna 2011 maailmanhistorian päästöennätyksen. Näin tapahtui siitä huolimatta, että isossa osassa maailmaa oli taloudellinen alamäki.
Päästöveljet ovat parhaillaan lentokoneissa kilistelemässä laseja: saatiin Dohassa torjuttua melkein kaikki ilmastopäästöjen kasvua hillitsevät suunnitelmat. Painakaa kaasua!
Ylioppilas Puupponen
Näinhän me ajattelemme.
Ihan huomaamatta, pikku-uutisena meni pari viikkoa sitten ohitsemme sellainen vähäinen tieto kuin, että päästöt eivät suinkaan vähene koko ajan, vaan ne kasvavat koko ajan. Ihmiskunta nimittäin saavutti vuonna 2011 maailmanhistorian päästöennätyksen. Näin tapahtui siitä huolimatta, että isossa osassa maailmaa oli taloudellinen alamäki.
Päästöveljet ovat parhaillaan lentokoneissa kilistelemässä laseja: saatiin Dohassa torjuttua melkein kaikki ilmastopäästöjen kasvua hillitsevät suunnitelmat. Painakaa kaasua!
Ylioppilas Puupponen
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Valtion potkubonusyhtiö
LOBBAUS Viime viikolla VR-Yhtymä ilmoitti antavansa potkut 40:lle asiakaspalvelun työntekijälle. Heitä ei tarvita. Senhän huomaa vaikka siitä, miten nettipalvelu myy lippuja olemattomiin juniin ja asiakkaille ei pystytä kertomaan, pääseekö junan kyytiin ollenkaan silloin, kun tulee talvi. VR-Yhtymän mielestä tuiskussa junaa odottavat saavat kyllä asiasta tiedon yhtiön internetsivuilta.
Tällä tavalla valtion omistama monopoliyhtiö kehittää itseään.
Kyse tuskin lienee siitä, että yhtiössä on tarve säästää kuluissa. Sillä kansalaisten tahtoa edustava ja kansan valtaa käyttävä valtion omistajaohjausyksikkö ja siitä vastaava ministeri Hautala palkitsevat VR-Yhtymän johtajaa Mikael Aroa avokätisesti. Puolen miljoonan euron vuosipalkan päälle tulee 550 € bonusta joka päivä.
VR-yhtymän tiedotteet eivät kerro, paljonko 40 asiakaspalvelijaa maksaa. Iltasanomat kertoi lokakuussa, että suomalaisen keskipalkka kuukaudessa on 3110 € ja mediaanipalkka 2776 €/kk. Keskipalkan ja lomakorvauksen perusteella yhden asiakaspalvelijan päiväpalkka on 110 €.
Aron kannalta potkujen antaminen on siis hyvinkin kannattavaa. Potkujen antamisesta Aroa palkitaan viiden työntekijän palkalla. Sen lisäksi, että Aron puolen miljoonan peruspalkka on jo 12:n työntekijän palkan suuruinen.
Eipä ole yllätys, että VR-Yhtymä haluaa palkata viestintäasiantuntijan samalla kun se antaa potkuja asiakaspalvelijoille. Selittämistähän tässä tarvitaankin.
Selittäminen lieneekin VR-Yhtymän päätoimiala, ja menestyksellä. Työväenliikkeen asialla oleva liikenneministerikin antaa täyden tukensa potkubonusyhtiölle. Ministerin päässä olevan ideologisen solmun vuoksi on tärkeintä, että valtio pääsee rokottamaan kansalaisilta maksimihinnan minimipalveluista. Vasemmistoliiton ministeri Kyllönen ei halua, että junaliikenteeseen tulee kilpailua, joka on ainoa keino pakottaa monopoliyhtiö ajattelemaan köyhän asiakkaansa asiaa.
Kenen joukossa seisot, kenen lippua kannat, lauloi Agit Prop kauan sitten. Onko ministereiden Hautala ja Kyllönen kädessä VR-Yhtymän lippu, Aron hovin joukossa seisten. Kansalaisten itsenäisyyspäivää muistaen.
Vientineuvos Valtanen
torstai 6. joulukuuta 2012
Itsenäisen ajattelun vapaapäivä
YHTEISKUNTA Kansallisen hymistelyn tulevaisuus on uhattuna. Tuntematonta sotilasta ei enää esitetä pikkulasten televisionkatseluaikaan. Näin on päättänyt Yleisradio, joka ei muuta olisi voinut päättääkään, onhan väkivaltaelokuvien esittämisestä alalla selvä sopimus.
Mutta eihän nyt sopimus voi tätä elokuvaa koskea, toteaa Pisa-kansa ja käy niin kuumana, että S-etukorteista magneettijuovat sekoavat. Tuntematon sotilashan ei esitä väkivaltaa, vaan pyhää väkivaltaa. Jokaisen lapsen tulee nähdä jo pienestä pitäen, kuinka sitkeä Suomen poika tappaa, ja marsalkat ovat oikean värisiä.
Emme ole vielä kuulleet Matti Apusen näkemystä asiasta, mutta eittämättä on vaarana, että Tuntemattomalta sotilaalta säästyvät lapset eivät enää omaksu kansallismilitaristista tapaa juhlia itsenäisyyttä ihannoimalla kiroilevaa Rokkaa. Tämä voi johtaa itsenäiseen ajatteluun, ja sallituista puheenaiheista listaa pitävän eliitin vallan heikkenemiseen.
Tulevien sukupolvien henkistä itsenäistymistä odotellessa voi katsella vaikka Foxin, eikun MTV3:n uutisia. Siellä paasattiin itsenäisyyspäivän aattona kello 19 lähetyksessä, kuinka yksi puolue pilasi eduskunnan sotaveteraanijuhlaistunnon. Pilaaminen tapahtui Foxin, eikun MTV3:n uutisten mukaan siten, että ryhmäpuheessa mainittiin, kuinka 70-luvulla taistolaiset pilkkasivat sotaveteraaneja.
Sisar Hento Valkoinen muistelee, että tämä väite pitää täysin paikkansa. Sellaista vain ei saa sanoa. Mielipiteiden esittämisestä pidättäytymisestä oli oikein kansanedustajaveljien kanssa yhdessä itsenäisesti sovittu, tilitti yksikin kansanedustaja uutisessa.
Kansallisella konsensuksella on sanattomasti sovittu myös, että itsenäisyyspäivänä ei juhlita itsenäistymisen aikaa, vaan yli kaksi vuosikymmentä sen jälkeen käytyjä sotia. Syy on luultavasti se, että itsenäisyyden oikean merkkipäivän aikoihin Suomen kansalaisilla oli keskenään eriäviä mielipiteitä. Sellainen on tietenkin konsensuskansallinen häpeä.
Ei mikään ole niin itsenäinen ja viisas kuin hymistelevä suomalainen.
Sisar H. V.
Mutta eihän nyt sopimus voi tätä elokuvaa koskea, toteaa Pisa-kansa ja käy niin kuumana, että S-etukorteista magneettijuovat sekoavat. Tuntematon sotilashan ei esitä väkivaltaa, vaan pyhää väkivaltaa. Jokaisen lapsen tulee nähdä jo pienestä pitäen, kuinka sitkeä Suomen poika tappaa, ja marsalkat ovat oikean värisiä.
Emme ole vielä kuulleet Matti Apusen näkemystä asiasta, mutta eittämättä on vaarana, että Tuntemattomalta sotilaalta säästyvät lapset eivät enää omaksu kansallismilitaristista tapaa juhlia itsenäisyyttä ihannoimalla kiroilevaa Rokkaa. Tämä voi johtaa itsenäiseen ajatteluun, ja sallituista puheenaiheista listaa pitävän eliitin vallan heikkenemiseen.
Tulevien sukupolvien henkistä itsenäistymistä odotellessa voi katsella vaikka Foxin, eikun MTV3:n uutisia. Siellä paasattiin itsenäisyyspäivän aattona kello 19 lähetyksessä, kuinka yksi puolue pilasi eduskunnan sotaveteraanijuhlaistunnon. Pilaaminen tapahtui Foxin, eikun MTV3:n uutisten mukaan siten, että ryhmäpuheessa mainittiin, kuinka 70-luvulla taistolaiset pilkkasivat sotaveteraaneja.
Sisar Hento Valkoinen muistelee, että tämä väite pitää täysin paikkansa. Sellaista vain ei saa sanoa. Mielipiteiden esittämisestä pidättäytymisestä oli oikein kansanedustajaveljien kanssa yhdessä itsenäisesti sovittu, tilitti yksikin kansanedustaja uutisessa.
Kansallisella konsensuksella on sanattomasti sovittu myös, että itsenäisyyspäivänä ei juhlita itsenäistymisen aikaa, vaan yli kaksi vuosikymmentä sen jälkeen käytyjä sotia. Syy on luultavasti se, että itsenäisyyden oikean merkkipäivän aikoihin Suomen kansalaisilla oli keskenään eriäviä mielipiteitä. Sellainen on tietenkin konsensuskansallinen häpeä.
Ei mikään ole niin itsenäinen ja viisas kuin hymistelevä suomalainen.
Sisar H. V.
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
Tieveljet vaikenevat
TIEDON PIMITTÄMINEN Kukaan ei enää muistane, että muutama viikko sitten maassamme parkui suuri isojen miesten huutokuoro sitä, kuinka tiebudjetit ovat riittämättömiä. Ja sitä, kuinka liikenneministeri asioihin puuttumalla sotkee hyvät hankkeet, joista on kaikessa rauhassa saunassa jo sovittu. Ja siitä, kuinka tieasiat ovat nyt menneet rempalleen, kun on tullut tällainen hankala änkyrä ministeriksi sekoittamaan asioita. Ja kuinka edellisen hallituksen aikaan oli tieasioilla kissan päivät, kun rahaa riitti ja asiat rullasivat.
Nyt on kuitenkin tutkittu, että edellisen liikenneministerin kaudella rahaa puuttui kolmannesmiljardi, eli 350 miljoonaa euroa.
Tieveljet ovat nyt aivan hiljaa. Heidän kannattaa, sillä tieto on heidän kannaltaan äärimmäisen nolo. Edellinen liikenneministerikin änkyttää vain toimineensa sen ymmärryksen mukaan, joka hänellä on. Todellisuudessahan hän on tässä jäänyt kiinni valehtelusta, josta vasta hetki sitten syytti seuraajaansa eduskunnan istunnossa.
Mutta kuten kissakin tippuu aina tassuilleen, tieveljillä käy taas tuuri. Joku 350 miljoonaa ei nyt ketään kiinnosta, kun kaikki ovat valitsemassa pukujaan huomiselle hyvien veljien vastaanotolle. Jatkoilla sitten siiderihumalassa sihistään, kuinka hyvä maa se tämä meidän maa on.
Ylioppilas Puupponen
Nyt on kuitenkin tutkittu, että edellisen liikenneministerin kaudella rahaa puuttui kolmannesmiljardi, eli 350 miljoonaa euroa.
Tieveljet ovat nyt aivan hiljaa. Heidän kannattaa, sillä tieto on heidän kannaltaan äärimmäisen nolo. Edellinen liikenneministerikin änkyttää vain toimineensa sen ymmärryksen mukaan, joka hänellä on. Todellisuudessahan hän on tässä jäänyt kiinni valehtelusta, josta vasta hetki sitten syytti seuraajaansa eduskunnan istunnossa.
Mutta kuten kissakin tippuu aina tassuilleen, tieveljillä käy taas tuuri. Joku 350 miljoonaa ei nyt ketään kiinnosta, kun kaikki ovat valitsemassa pukujaan huomiselle hyvien veljien vastaanotolle. Jatkoilla sitten siiderihumalassa sihistään, kuinka hyvä maa se tämä meidän maa on.
Ylioppilas Puupponen
Pirkkalan moniste 2012
LOBBAUS Linnan juhliin jo valmistautuva suurmies Matti W. Apunen on jälleen tuohtunut. Paitsi, että työikäiset eivät ymmärrä talouskasvun ja työnteon ihanuutta, nyt vetelehtimistä lietsotaan jo koulussakin.
Matti E. J. Apusen tytär-parka käy julkista koulua, ja joutuu siellä lukemaan Forum 9 -nimistä oppikirjaa, jossa kerrotaan, että veroja maksetaan, jotta voidaan pitää huolta heikommista.
Tämä on tietenkin Matti W. Apusen mielestä punaista propagandaa, sillä ei heikommista pidetä huolta veroilla, vaan verotuloja tuottavilla yksityisillä yrityksillä, joiden johtajat raatavat niska limassa voidakseen pitää huolta vähäosaisista. Julkinen sektori sitten tuhlaa kaikki yksityisten firmojen johtajien työn tulokset törsäämällä verorahat mm. apusvastaisiin oppikirjoihin.
Koululaisille ei tätä asiaa tehdä kirjassa riittävän republikaanisella tavalla selväksi, mikä kiukuttaa Matti E. J. Apusta. Pahimmassa tapauksessa maahamme leviää tapainturmelus, kun marxismiin koulumonisteilla lietsottu nuoriso ei ihannoikaan rahaa ja rikastumista.
"Ei ihme, jos degrowthin kaltainen vastuuttomuus tuntuu nuorista tämän jälkeen asialliselta vaihtoehdolta", Matti W. Apunen tilittää.
Matti E. J. Apusta huolestuttaa, että oppikirja kouluttaa meistä nöyriä veronmaksajia. Seuraavassa hengenvedossa Matti W. Apunen on kuitenkin huolestunut siitä, että kirja houkuttelee nuorisoa ottamaan kantaa. Mutta kauheaa, kirjassahan onkin Greenpeacen logo, eikä EK:n.
Hyvässä oppikirjassa ilmeisesti kannustettaisiin nuoria liittymään Björn Wahlroosin ja Matti E. J. Apusen kerhoon vaatimaan veronalennuksia ja istumaan EVA:n seminaareissa kuuntelemassa Matti W. Apusta. Aitoa ja oikeaa vastuullisuuttahan on verojen pakoilu ja nujerrettu julkinen sektori.
Sitoutumaton Puupponen ei ole Forum 9 Yhteiskuntaoppia lukenut, mutta myöntää, että degrowth tuntuu nykymaailman menoon verrattuna oikein asialliselta vaihtoehdolta.
Ylioppilas Puupponen
Matti E. J. Apusen tytär-parka käy julkista koulua, ja joutuu siellä lukemaan Forum 9 -nimistä oppikirjaa, jossa kerrotaan, että veroja maksetaan, jotta voidaan pitää huolta heikommista.
Tämä on tietenkin Matti W. Apusen mielestä punaista propagandaa, sillä ei heikommista pidetä huolta veroilla, vaan verotuloja tuottavilla yksityisillä yrityksillä, joiden johtajat raatavat niska limassa voidakseen pitää huolta vähäosaisista. Julkinen sektori sitten tuhlaa kaikki yksityisten firmojen johtajien työn tulokset törsäämällä verorahat mm. apusvastaisiin oppikirjoihin.
Koululaisille ei tätä asiaa tehdä kirjassa riittävän republikaanisella tavalla selväksi, mikä kiukuttaa Matti E. J. Apusta. Pahimmassa tapauksessa maahamme leviää tapainturmelus, kun marxismiin koulumonisteilla lietsottu nuoriso ei ihannoikaan rahaa ja rikastumista.
"Ei ihme, jos degrowthin kaltainen vastuuttomuus tuntuu nuorista tämän jälkeen asialliselta vaihtoehdolta", Matti W. Apunen tilittää.
Matti E. J. Apusta huolestuttaa, että oppikirja kouluttaa meistä nöyriä veronmaksajia. Seuraavassa hengenvedossa Matti W. Apunen on kuitenkin huolestunut siitä, että kirja houkuttelee nuorisoa ottamaan kantaa. Mutta kauheaa, kirjassahan onkin Greenpeacen logo, eikä EK:n.
Hyvässä oppikirjassa ilmeisesti kannustettaisiin nuoria liittymään Björn Wahlroosin ja Matti E. J. Apusen kerhoon vaatimaan veronalennuksia ja istumaan EVA:n seminaareissa kuuntelemassa Matti W. Apusta. Aitoa ja oikeaa vastuullisuuttahan on verojen pakoilu ja nujerrettu julkinen sektori.
Sitoutumaton Puupponen ei ole Forum 9 Yhteiskuntaoppia lukenut, mutta myöntää, että degrowth tuntuu nykymaailman menoon verrattuna oikein asialliselta vaihtoehdolta.
Ylioppilas Puupponen
lauantai 1. joulukuuta 2012
Veljemme sähkön hinnan kimpussa
LOBBAUS Kaikkihan me tiedämme, että Suomen energiaverotus on epäonnistunut. Sähkö on Suomessa niin kallista, että yritystoiminta on oikeastaan mahdotonta.
Energiaverotuksen keventäminen on investointi metsäteollisuuden kilpailukykyyn, ilmoittaa metsäteollisuus. Björn Wahlroos puolestaan sanoo, että Suomessa on tehty paljon päättömyyksiä, joista yksi on energian korkea verotus.
Teollisuusmiehet jaksavat ehtimiseen marista, että asiat ovat Suomessa paljon huonommin kuin kilpailijamaissa.
Onkin kiintoisaa lukea Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkimus, jonka mukaan sähkö on Suomessa halvempaa kuin Ruotsissa, Norjassa, Saksassa, Britanniassa, Portugalissa tai koko EU:ssa. Ero on vieläpä merkittävä. Teollisuuden mielestä ne eivät varmaankaan ole Suomen kilpailijoita, vaan jotain marginaalimaita, joita ei kannata oikeastaan edes mainita.
Olemme sinivalkoisella asialla! Energiaverot alas!
Salaneuvos Vilmi
Energiaverotuksen keventäminen on investointi metsäteollisuuden kilpailukykyyn, ilmoittaa metsäteollisuus. Björn Wahlroos puolestaan sanoo, että Suomessa on tehty paljon päättömyyksiä, joista yksi on energian korkea verotus.
Teollisuusmiehet jaksavat ehtimiseen marista, että asiat ovat Suomessa paljon huonommin kuin kilpailijamaissa.
Onkin kiintoisaa lukea Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkimus, jonka mukaan sähkö on Suomessa halvempaa kuin Ruotsissa, Norjassa, Saksassa, Britanniassa, Portugalissa tai koko EU:ssa. Ero on vieläpä merkittävä. Teollisuuden mielestä ne eivät varmaankaan ole Suomen kilpailijoita, vaan jotain marginaalimaita, joita ei kannata oikeastaan edes mainita.
Olemme sinivalkoisella asialla! Energiaverot alas!
Salaneuvos Vilmi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)