VAALIRAHOITUS Vaalirahoitus on kuulemma nykyään avointa, ja kansalaiset saavat tietää, ketkä puolueita ja ehdokkaita euroillaan auttavat. Myös media on alkanut uskoa tähän hokemaan, vaikka suuri osa vaalirahoituksesta on edelleen piilotettu äänestäjiltä erilaisiin säätiöihin ja yhdistyksiin.
Kiltistä uskomiseesta oli tyyppiesimerkki Ylen radioima Ajankohtainen Ykkönen, jossa Tarja Halosen kampanjoita vetänyt Markku J. Jääskeläinen sai rauhassa kehua, kuinka nyt ilmoitetaan rehellisesti, että ehdokas on saanut rahaa vaikkapa työväenyhdistykseltä.
Ohjelman kuuntelija piti selvänä, että toimittajan seuraava kysymys olisi: "Mutta eihän se kerro vielä mitään, jos antajaksi ilmoitetaan työväenyhdistys. Eihän äänestäjä silloin saa tietää, mistä rahat ovat tulleet, vaan ainoastaan sen, kuka ne on kerännyt. Mitä avoimuutta tämä on? Piilotellaanko rahoittajia työväenyhdistyksiin?"
Tällaista kysymystä ei koskaan esitetty.
Työväenyhdistykset ovat vasemmiston rahanpesukone, joiden uumeniin voidaan vapaasti lappaa rahaa mistä tahansa. Jotkut SDP:n ehdokkaat ovat ilmoittaneet jopa 70 prosenttia koko useiden kymmenien tuhansien vaalibudjetistaan olevan yhdeltä työväenyhdistykseltä. Siitä, miltä osuuskaupalta, firmoilta, ammattiliitoilta ja etupiireiltä työväenyhdistys on ehkä rahat kaivanut, äänestäjä ei koskaan tule tietämään mitään. Toisin sanoen äänestäjä ei tiedä, mihin tahoihin ehdokas on kytköksissä, vaikka juuri tätä avoimuutta vaalirahoituslainsäädännön muutoksilla muka haettiin.
Löperö ja ylimainostettu uusi laki vahvistaa yhdistysten ja säätiöiden kautta tapahtuvan rahan alkuperän kadottamisen täysin lailliseksi toimintatavaksi, ja sitä harjoittavat vasemmiston lisäksi useat muut puolueet. Mutta eikös se riitäkin, että asioiden sanotaan olevan nyt hyvin.
Ylioppilas Puupponen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti