tiistai 21. helmikuuta 2012

Kun jätkät kaivoksella rahaa teki

SUHDETOIMINTA Hv-kerhon Kainuun osaston vuosikokousta vietettiin osaston viinikellarin tiloissa perinteisin menoin. Tarjoilun osalta tosin koettiin muutoksia: paikallinen vesi oli yleisistä syistä korvattu kokonaan vuosikertaviineillä, eikä ruokalistalla ollut totuttuun tapaan lähivesistöjen kuhaa. Tämä herätti joitakin tuntemuksia perinteitä vaalivissa kerholaisissa. Vastaamaan kiiruhtaneen Chef Rôtisseur -keittiömestarimme mukaan tulevina vuosina listalta poistuu lähiruokia enemmänkin. Kerhomme päähovimestari antoi ymmärtää, että vastaisuudessa kannattaa laajemminkin varautua muutoksiin kokousvesien osalta, etenkin Oulujoen ja Savon suunnan verkostovesialueilla.

Itse kokousta hallitsi yksi aihe ylitse muiden: Kainuun pyhää sampoa kuluneen vuoden aikana kohdannut monitahoinen ja pöyristyttävä terrorismi. Aluksi tunnelmaa kuitenkin nostatettiin leikkisällä knoppitietovisalla, joka kirvoitti vuolaita röhönauruja kerholaisten keskuudessa:

1. Paljonko Perän Pekka maksoi kaivosoikeuksista Outokummulle? Vastaus: euron
2. Paljonko pörssilistauksella kerättiin rahaa Lontoossa? Vastaus: yli 300 miljoonaa
3. Paljonko tie- ja rataverkkoon on sijoitettu varoja? Vastaus: n. 100 miljoonaa
4. Kaivosyhtiö investoi mainitut varat, mutta kuka toimi maksajana? Vastaus: valtio
5. Paljonko viimeisimmällä institutionaalisille sijoittajille suunnatulla annilla kerättiin rahaa? Vastaus: yli 80 miljoonaa
6. Paljonko tällä toimella aiheutettiin päivässä tappiota ulkopuolelle jätetyille pienosakkaille? Vastaus: yli 120 miljoonaa

Visan jälkeen maljat kohosivat lennokkaasti ja tunnelma oli korkealla. Kilvan keskityttiin kiittelemään poliitikkojen, kunnanjohtajien, virkamiesten ja teollisuuden saumattoman tiivistä yhteistyötä.

Erityisen hyvänä asiana nähtiin valvontaviranomaisten riittävän pienet resurssit, jonka vuoksi näiden olisi jatkossakin parempi tyytyä yhtiöiden tuottamaan tietoon. Talvivaara pidettiin malliesimerkkinä siitä, miten yhtiön kannattaa etukäteen lupahakemuksessa ilmoittaa riittävän pienet päästöarvot, jotta viranomaiselle ei tule tarvetta määritellä niille raja-arvoja. Kun sitten päästöjen suuruus lopulta paljastuu, ei ole mitään lupaehtojakaan, joita voitaisiin rikkoa. Maljoja kilisteltäessä painotettiin, että aloittelevan yhtiön kannattaa ehdottomasti pyrkiä alussa mahdollisimman roimiin ja yllätyksenä tuleviin teknisistä häiriöistä johtuviin ympäristöpäästöihin. Myöhemmin on sitten paljon helpompi näyttää taulukosta, miten huomattavasti onkaan edistytty päästöjen torjunnassa, kun lähtötilanne on ollut riittävän katastrofaalinen.

Myös jälkivalvonnan osalta viranomaisten käyttämät pehmeät keinot (kehotukset ja huomautukset) saivat aikaan maljannostoja. Uhkasakkojen ja toimintakieltojen todettiinkin edustavan vanhaa kulttuuria ja olevan muutoinkin ”jo niin passé”.

Juotujen maljojen jälkeen pukkasi kyynel monella kerholaisella silmäkulmaan, kun loppuillasta ylistettiin Talvivaaraa sotkamolaisen ympäristön elävöittäjä. Onhan kuitenkin tarjottu mahdollisuus ihailla kesälläkin ruskaa koivuissa, perinteisen ikivihreän kuusen rinnalle on kehitetty harmaita grafiittikuusia ja mustikkakin on nyt kirjaimellisesti musta eikä sininen. Katkeruuttakin oli ilmassa ja kiittämättömyyden todettiin olevan maailman palkka. Edelleen mihinkään tyytymättömät piiperöt pillittivät ja mökinmummot narisevat. "Mitä meiltä vielä vaaditaan? Sentään sekoitamme jo saippuat ja shampootkin valmiiksi mökkiläisten veteen", eräs kerholainen niiskutti. 

Vielä pikkutunneilla muutama sitkeä kerholainen fiilisteli, kuinka Kainuun korpeen onkaan saatu pumpattua reilusti yli miljardi euroa kannattamattomaan liiketoimintaan. Sen verran sumuisin silmin jo aprikoitiin tulevaisuutta, ettei täydellistä yksimielisyyttä tullut siitä, milloin voitot olisi syytä kokonaisuudessaan kotiuttaa. Siitä sentään vallitsi harmoninen yksimielisyys, että kalliita puhdistamoita ei yhtiön ole järkevää lähteä itse rakennuttamaan. Joku heitti ilmaan ajatuksen, että Outokumpuhan voisi tulla pelastajaksi ja rakennuttaa vaadittavat puhdistamot. Näin se saisi valmiin kaivoksen, mutta ympäristöongelmat jäisivät konkurssiyhtiö Talvivaaralle.

"Hyvät veljet! Pienet sille", virkein kerholainen ehdotti.

Järjestöneuvos Jurmu
- Kirjoittaja ei omista Talvivaaran eikä Outokummun osakkeita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti