SUHDETOIMINTA Hv-kerhon Kainuun osaston vuosikokousta vietettiin osaston viinikellarin
tiloissa perinteisin menoin. Tarjoilun osalta tosin koettiin muutoksia:
paikallinen vesi oli yleisistä syistä korvattu kokonaan vuosikertaviineillä, eikä
ruokalistalla ollut totuttuun tapaan lähivesistöjen kuhaa. Tämä herätti
joitakin tuntemuksia perinteitä vaalivissa kerholaisissa. Vastaamaan
kiiruhtaneen Chef Rôtisseur -keittiömestarimme mukaan tulevina vuosina
listalta poistuu lähiruokia enemmänkin. Kerhomme päähovimestari antoi
ymmärtää, että vastaisuudessa kannattaa laajemminkin varautua muutoksiin
kokousvesien osalta, etenkin Oulujoen ja Savon suunnan
verkostovesialueilla.
Itse kokousta hallitsi yksi aihe ylitse muiden: Kainuun pyhää
sampoa kuluneen vuoden aikana kohdannut monitahoinen ja pöyristyttävä
terrorismi. Aluksi tunnelmaa kuitenkin nostatettiin leikkisällä
knoppitietovisalla, joka kirvoitti vuolaita röhönauruja kerholaisten
keskuudessa:
1. Paljonko Perän Pekka maksoi kaivosoikeuksista Outokummulle? Vastaus: euron
2. Paljonko pörssilistauksella kerättiin rahaa Lontoossa? Vastaus: yli 300 miljoonaa
3. Paljonko tie- ja rataverkkoon on sijoitettu varoja? Vastaus: n. 100 miljoonaa
4. Kaivosyhtiö investoi mainitut varat, mutta kuka toimi maksajana? Vastaus: valtio
5. Paljonko viimeisimmällä institutionaalisille sijoittajille suunnatulla annilla kerättiin rahaa? Vastaus: yli 80 miljoonaa
6. Paljonko tällä toimella aiheutettiin päivässä tappiota ulkopuolelle jätetyille pienosakkaille? Vastaus: yli 120 miljoonaa
Visan
jälkeen maljat kohosivat lennokkaasti ja tunnelma oli korkealla. Kilvan
keskityttiin kiittelemään poliitikkojen, kunnanjohtajien, virkamiesten
ja teollisuuden saumattoman tiivistä yhteistyötä.
Erityisen
hyvänä asiana nähtiin valvontaviranomaisten riittävän pienet resurssit,
jonka vuoksi näiden olisi jatkossakin parempi tyytyä yhtiöiden
tuottamaan tietoon. Talvivaara pidettiin malliesimerkkinä siitä, miten
yhtiön kannattaa etukäteen lupahakemuksessa ilmoittaa riittävän pienet
päästöarvot, jotta viranomaiselle ei tule tarvetta määritellä niille
raja-arvoja. Kun sitten päästöjen suuruus lopulta paljastuu, ei ole
mitään lupaehtojakaan, joita voitaisiin rikkoa. Maljoja kilisteltäessä
painotettiin, että aloittelevan yhtiön kannattaa ehdottomasti pyrkiä
alussa mahdollisimman roimiin ja yllätyksenä tuleviin teknisistä
häiriöistä johtuviin ympäristöpäästöihin. Myöhemmin on sitten paljon
helpompi näyttää taulukosta, miten huomattavasti onkaan edistytty
päästöjen torjunnassa, kun lähtötilanne on ollut riittävän
katastrofaalinen.
Myös jälkivalvonnan osalta viranomaisten
käyttämät pehmeät keinot (kehotukset ja huomautukset) saivat aikaan
maljannostoja. Uhkasakkojen ja toimintakieltojen todettiinkin edustavan
vanhaa kulttuuria ja olevan muutoinkin ”jo niin passé”.
Juotujen
maljojen jälkeen pukkasi kyynel monella kerholaisella silmäkulmaan, kun
loppuillasta ylistettiin Talvivaaraa sotkamolaisen ympäristön
elävöittäjä. Onhan kuitenkin tarjottu mahdollisuus ihailla kesälläkin
ruskaa koivuissa, perinteisen ikivihreän kuusen rinnalle on kehitetty
harmaita grafiittikuusia ja mustikkakin on nyt kirjaimellisesti musta
eikä sininen. Katkeruuttakin oli ilmassa ja kiittämättömyyden todettiin
olevan maailman palkka. Edelleen mihinkään tyytymättömät piiperöt
pillittivät ja mökinmummot narisevat. "Mitä meiltä vielä
vaaditaan? Sentään sekoitamme jo saippuat ja shampootkin valmiiksi
mökkiläisten veteen", eräs kerholainen niiskutti.
Vielä
pikkutunneilla muutama sitkeä kerholainen fiilisteli, kuinka Kainuun
korpeen onkaan saatu pumpattua reilusti yli miljardi euroa
kannattamattomaan liiketoimintaan. Sen verran sumuisin silmin jo
aprikoitiin tulevaisuutta, ettei täydellistä yksimielisyyttä tullut
siitä, milloin voitot olisi syytä kokonaisuudessaan kotiuttaa. Siitä
sentään vallitsi harmoninen yksimielisyys, että kalliita puhdistamoita
ei yhtiön ole järkevää lähteä itse rakennuttamaan. Joku heitti ilmaan
ajatuksen, että Outokumpuhan voisi tulla pelastajaksi ja rakennuttaa
vaadittavat puhdistamot. Näin se saisi valmiin kaivoksen, mutta
ympäristöongelmat jäisivät konkurssiyhtiö Talvivaaralle.
"Hyvät veljet! Pienet sille", virkein kerholainen ehdotti.
Järjestöneuvos Jurmu
- Kirjoittaja ei omista Talvivaaran eikä Outokummun osakkeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti