Poliittinen ilmapiiri on USA:n tiellä

VAALIT | Suomessa käydään kenties aggressiivisimpia, mutta samalla sisällöttömimpiä vaaleja koskaan.

Ensimmäistä kertaa ikinä puolueet ovat blokkiutuneet näin voimakkaasti jo etukäteen, ja television suuret vaalikeskustelut ovat olleet poikkeuksellisen ikävää päälle huutamista.

Sitä voi tietysti paheksua ja etsiä vaikkapa puolueiden puheenjohtajien lausunnoista yksittäisiä vikoja, mutta syyt ovat paljon syvemmällä ja paljon huolestuttavampia.

Syitä tähän kehityssuuntaan on itse asiassa helppo löytää. Pääsyitä on kaksi.

 

Pääsyy 1: Algoritmi otti vallan politiikasta

Ensimmäinen syy on ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja tietoa välittävän median siirtyminen sähköiseen muotoon. Ihmiset kohtaavat toisiaan entistä vähemmän niin töissä, koulussa, politiikassa kuin harrastuksissa. Kohtaamiset ovat siirtyneet sosiaaliseen mediaan tai vähentyneet.

On laajaa tutkimusnäyttöä, että tämä heikentää ihmisten keskinäistä ymmärrystä ja lisää väärinymmärrystä, tahatonta tai tahallista.

Samassa kierteessä on myös ammattimainen media. Huolellisella harkinnalla paperiseen sanomalehteen kirjoitetut artikkelit ovat menettäneet asemansa ihmisten tiedonhankinnassa. Tilalla on jatkuvasti päivittyvää ja lyhentyvää viestintää.

Mediaa hallitsee sama asia kuin vuorovaikutusta: sosiaalisen median algoritmi, joka nostaa tunteita kuohuttavia asioita ja vähentää maltillisen sisällön saamaa huomiota.

Kun siis Ilta-Sanomat vastikään ihmetteli, miksi vaaleissa ei ole noussut asiallisia asiakysymyksiä, se vuodattaa krokotiilin kyyneleitä. Media itse, algoritmin pauloissaan, hakee kehiin verta ja lenteleviä hampaita. Se jopa kutsuu näitä tilanteita ”kaksitaisteluiksi” tai ”väittelyiksi”, joissa puoluejohtajat ”ottavat mittaa toisistaan”.

Puolueet vastaavat algoritmiin säätämällä omaa sanomaansa aggressiivisemmaksi ja vähentävät sisältöä. Suomen Lehdistön asiaa käsittelevässä artikkelissa yksi puolueviestijä toteaa, että asiapitoisilla viesteillä ei saa julkisuutta, vaan median julkaisukynnyksen ylittäminen vaatii jonkin tappelun.

Tämä tarkoittaa, että jatkossa politiikka tarvitsee enemmän kärniä ja vähemmän vanhasia. Käytännössä se merkitsee sitä, että rakentavat asiapoliitikot menestyvät tulevaisuudessa huonommin.

 

Säpinän lisääminen etäännyttää kansan todellisesta päätöksenteosta

On kuulunut myös näkemyksiä, että hyvähän se on, että politiikkaa tehdään nykyajan välineillä, ja että tämähän voi lisätä kiinnostusta politiikkaan.

Näin ei ole.

Ristiriita politiikan tiktokkisoitumisessa on se, että (mikäli ei siirrytä barbariaan) asiat ovat tulevaisuudessakin monimutkaisia. Mikäli noudatetaan perustuslakia ja tehdään harkitsevia päätöksiä, se vaatii edelleen pitkäpiimäisiä mietintöjä, kuulemisia ja valiokuntakäsittelyjä.

Tosiasiassa siis aggressiivinen ja yksinkertaistava, erilaisten Twitter- ja Tiktok-algoritmien ohjaama kuohunta vain etäännyttää kansaa päätöksenteosta, ja asiat tapahtuvat entistä enemmän jossain muualla kuin kansan tunnistamassa todellisuudessa.

Ei ole myöskään näyttöä siitä, että aggressiivisuuden ja säpinän lisääntyminen nostaisi äänestysprosenttia. Algoritmipolitiikan aikakaudella se on pikemminkin laskenut.

Kannattaa käydä katsomassa, millaista sisältöä esimerkiksi somen haltuun ottanut suuri suomalainen oikeistopopulistipuolue Youtubeen ja Tiktokiin suoltaa. Halutaanko todella, että politiikka on tulevaisuudessa sellaista kuin heidän videoissaan? ”Me vastaan muut, me jauhotettiin viherkommari. Tuon ihmisryhmän olemassaolo varastaa meiltä.” Tätä päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Näin on Suomessa käyttäydytty viimeksi 1910-luvulla, ja Saksassa 1930-luvulla.

Britanniassa algoritmimelulla saatiin maa eroamaan EU:sta. Nyt siellä lasketaan, montako miljardia puntaa vuodessa tämän somekampanjan aiheuttama tappio on. Erään arvion mukaan luku on kolminumeroinen.

 

Pääsyy 2: Ihmiskunnan kohtalon hetki ja menettämisen pelko

Aggression lisääntymisen toinen ilmiselvä syy on pelko, joka liittyy useisiin yhtä aikaa käynnissä oleviin murroksiin maailmanhistoriassa.

Murroksessa ovat arvot ja luontoa ylikuluttavan ihmiskunnan elämisen edellytykset.

Länsimaisissa yhteiskunnissa tasa-arvo ja tasavertaisuus ovat viime vuosikymmenet kasvaneet kohisten. Naisten asema on parantunut voimakkaasti, ja erilaiset vähemmistöt ovat voineet alkaa elää liki samanarvoisina ihmisinä kuin muutkin. Jopa sukupuolista on osin luovuttu.

Joillekin tämä kuitenkin näyttää olevan nollasummapeli, jossa he kokevat häviävänsä. Enää ei olekaan automaattisesti parempi, jos on syntynyt joksikin, vaan arvostus pitää ihan itse ansaita. Tähän asti paremmuus ei ole edellyttänyt mitään ponnisteluja.

Lisäksi meitä valkoisia alkaa olla maailmassa liian vähän. Syntyvyys on pudonnut ja keski-ikä noussut. Se tarkoittaa, että jostakin on saatava ihmisiä tekemään työt, jotka eivät meille kelpaa. Työt valuvat maahanmuuttajille, ja monet pitävät heitä ihan ihmisarvoisina. Se on jälleen joidenkin mielestä heiltä pois.

Voi tietysti riehua kaiken olevan woketusta ja hyvesignalointia, mutta täysi tasavertaisuus ei sitä ole, eikä rasistin vaientaminen ole cancelointia.

 

Ja sitten se suurin murros.

Olemme kaikissa maailman maissa dramaattisesti myöhässä ilmastonmuutosta vauhdittavan ihmisen toiminnan jarruttamisessa, ja toimenpiteitä pitäisi kiihdyttää voimakkaasti.

Ilmastotyö kajoaa moniin elämäntapoihin, jotka ovat osalle meistä egokysymyksiä. Valtaa on näytetty sudittamalla bensa-auton renkaita. Luontoa on alistettu pukeutumalla turkkiin, syömällä paljon lihaa ja kaatamalla metsää. Vaurautta osoitetaan täyttämällä koti roinalla ja lentelemällä ulkomaille.

Tämä ylikuluttava elämäntapa on nyt uhattuna. Mutta mielihyvä juuri nyt on monista tärkeämpää kuin se, mitkä elinolosuhteet maapallolla on 30 vuoden kuluttua. Välttämättömien toimien edistäminen politiikalla saa monet egoriippuvaiset suunniltaan. Ilmastokeskustelu on tuonut uuden, liki umpikujaan johtavan elementin poliittiseen keskusteluun.

 

Olemme USA:n tiellä

Useat ihmiskunnan itsensä kehitykseen liittyvät trendit ovat huolestuttavia. Suomen kaltaisessa maassa laskussa ovat liki kaikki politiikalle tärkeät asiat: älykkyysosamäärä, keskittymiskyky, oppimistulokset, jopa lukutaito.

Politiikka näyttää vastaavan kehitykseen alentamalla omaa tasoaan vastaavasti. Samaan aikaan meidän pitäisi tehdä ihmiskunnan historian kovimpia ja viisaimpia päätöksiä.

Suomen poliittinen kulttuuri on USA:n tiellä. Siellä politiikka on jo algoritmien ja totuudenjälkeisen ajan seurauksena umpisolmussa. Enää mistään ei voida sopia, ja kahden puolueen valtakaudet kuluvat toisen puolueen tekemiä päätöksiä kumotessa. Sosiaalisen median mahdollistaman disinformaation seurauksena on tullut myös kuolonuhreja hyökkäyksessä parlamenttiin. Vastaava hyökkäys tapahtui Brasiliassa.

Se, mitä on nähty Suomen eduskuntavaaleissa 2023, viittaa siihen, että Suomi on muutaman vuoden viiveellä seuraamassa perässä. Asiat pakenevat ja niiden polarisoiminen tulee tilalle. Esimerkiksi keskustelu valtionvelasta on asiantuntijoiden mukaan mennyt täysin hysteeriseksi, eikä vastaa enää todellisuutta.

Hallitukset ovat meillä alkaneet riitautua viimeisen vuotensa aikana. Edellinen erosi kokonaan, viimeksi nähdystä yksi puolue loikkasi käytännössä oppositioon jo syksyllä. Kun omat tavoitteet on saavutettu, voidaan pistää rähinäksi ja luopua yhteistyöstä.

Näinhän algoritmi menee. Et ole olemassa ilman rähinää, eikä kannata olla rakentava.

 

Tarjoaako politiikka enää hyville ihmisille tilaa?

Kuten Yhdysvalloissa, myös meillä on valtavasti hyviä ihmisiä, jotka haluaisivat keskustella politiikasta asiallisesti.

Heille nykyisellä algoritmipolitiikalla ei ole tarjota mitään. Politiikka ei anna heille enää arvoa, eikä sitä turvallisuuden tunnetta, joka meillä vielä hetki sitten oli. Sitä, että asiallisuus ja rakentavuus palkitaan, ja sen ansiosta tehdään hyviä päätöksiä.

Suomen eduskuntavaaleissa 2023 tämä surullinen ilmiö näkyi muuttuneena suhtautumisena vihamielisellä populismilla kannatusta keräävään oikeistopopulistipuolueeseen.

Kun aikaisemmin heidän usein aivan poskettomiin väitteisiinsä vastattiin, nyt monet puolueet ovat lähteneet seurailemaan, miten ilmiöön pääsisi mukaan. Keräämään itsellekin kannatusta puhumalla vähän samaan tapaan.

Mistä kertoo se, että kuusi vuotta sitten tämä uusiin käsiin päätynyt puolue ei arvosyistä kelvannut hallitukseen kokoomukselle ja keskustalle. Nyt, kun sen poliittinen linja on entisestään koventunut, se yhtäkkiä kelpaakin.

On monia viitteitä siitä, että politiikan ja hyvien ihmisten onnelliset vuodet ovat takana päin.

Ylioppilas Puupponen