Naamiot on riisuttu, vain VR:n hallituksen kylmät kasvot näkyvät

VALTA Viime päivinä on seurattu poikkeuksellista tapahtumien sarjaa valtionyhtiö VR:n ympärillä.

Ensin valtionyhtiö VR Group tiedotti ylpeänä ostaneensa Ruotsista saksalaisen kaimansa, valtionyhtiö DB:n omistaman Arriva Sverigen ja lupasi viedä Ruotsiin osaamistaan.

Sitten kuultiin yllättäen, että VR Transpoint käynnistää Suomen ja itäisen barbaarivaltion välisen tavaraliikenteen uudestaan.

Molemmissa uutisissa oli jo itsessään sulateltavaa. 

Mitä erityistä osaamista lähinnä kilpailun jarruttamista aktiivisesti harjoittaneella suomalaisella valtionyhtiöllä on tarjota läntiseen naapurimaahan, jossa joukkoliikennettä on onnistuneesti kilpailutettu jo 1980-luvulta alkaen? Yhtiöllä, joka on Suomessa tehnyt raidekilpailuihin kaksi alihintaista tarjousta ja ajautunut voittamassaan HSL-alueen liikenteessä suuriin vaikeuksiin.

Ja miten sopii yleiseen maailmanpoliittiseen tilanteeseen profiloitua Vladimir Putinin sotakoneiston neutraalina yhteistyökumppanina, kun odotettavissa on entisestään kiristyviä rajoitteita raaka-aineiden idäntuonnille? Vaikka kuinka suomalainen teollisuus tarvitsisi ukrainalaisten verellä tahrittua tavaraa.

 

Sitten jysähtikin uutispommi: VR:n toimitusjohtaja Lauri Sipponen on irtisanoutunut tehtävästään.

Ja hetken päästä vielä kovempi pommi: ei kun hänet onkin irtisanottu.

Hegemonian yhtiön sisällä täytyy olla itänaapurin tasoa, jos todella oletettiin, että toimitusjohtajan savustamiseen tähdännyt erikoisoperaatio voidaan vapaissa läntisissä oloissa kuitata sopuisaksi irtisanoutumiseksi, eikä tämä koskaan paljastu.

Kestihän siinä muutama tunti, ennen kuin sensuuri petti.

 

Todellinen uutispommi on kuitenkin koko tämä episodi ja se, mitä se paljastaa kansan, valtion ja VR:n, eli koiran ja hännän välisistä käskyvaltasuhteista.

Palatsivallankumous Lauri Sipposen irtisanomiseksi käynnistyi, koska tätä pidettiin VR:n pajaristossa eli johtoryhmässä heikkona johtajana.

Heikkoutta osoitti mediatietojen mukaan se, että Sipponen oli tiedustellut omistajan eli valtion mielipidettä isoihin päätöksiin. Niitä olivat mm. Allegro-liikenteen ja tavaraliikenteen jatkaminen tai keskeyttäminen maailmanhistoriallisessa tilanteessa.

Median mukaan VR:n pajaristo oli kannellut Sipposen heikkouksista prinsseille, eli VR:n hallitukselle, joka oli päättänyt erottaa toimitusjohtajan. 

Tiettävästi tämä päätös on tehty oikeaoppista vahvuutta osoittaen: omistajalta kysymättä. Eiväthän sataprosenttisesti kansan omistaman valtionyhtiön asiat kuulu kansaa edustavalle Arkadianmäen Duumalle, ministeriöille tai omistajaohjausministerille.

 

Suomen passiivista ja kermankuorintaa sallivaa rautatiepolitiikkaa kritisoineet ovat ihmetelleet jo vuosikymmenien ajan, miten kansalla ei ole mitään todellista vaikutusvaltaa yhteisen rautatieyhtiön ratkaisuihin. Mihinkään operatiivisiin päätöksiin, eli siihen, millaista junaliikennettä maassa harjoitetaan, ei voi vaikuttaa. Henkilöliikenteen toteuttaminen niin, että yhteiskunta päättää esimerkiksi avoimella kilpailuttamisella, missä ja mitä liikennettä harjoitetaan, ei käy. Ruotsalaistyyppinen maakunnallisen päätösvallan toteuttaminen ei käy, koska se veisi valtaa Helsingissä istuvalta VR:n johdolta ja VR:ää suojelevilta etupiireiltä valtakunnallisessa päätöksenteossa.

Nyt nähdään rumimmalla mahdollisella tavalla, että arvostelijoiden esittämä kritiikki on ollut täysin aiheellista. VR:n hallitus pyyhkii kansalla ja poliittisella järjestelmällä pöytää ja nauraa päälle.

Kyllä: hallituksella on yrityksessä toimeenpanovalta. Ja kyllä: omistajalle ei tarvitse missään yrityksessä soitella jokaisesta pikkuasiasta.

Mutta nyt on kyse valtionyhtiöstä, jonka suojattua erityisasemaa jatkuvasti perustellaan sillä, että näin voidaan saavuttaa parhaalla mahdollisella tavalla rautatieliikenteeseen liittyviä yhteiskunnallisia tavoitteita. Nyt on nähty, ettei yhteiskunnalla ole kuin sivustakatsojan rooli, jos sitäkään. Ja toimitusjohtaja pistetään rautatieoligarkian sisäisellä ajojahdilla pihalle, jos hän yrittää huomioida yhteiskunnallisia tavoitteita.

 

Naamiot on riisuttu, vain omavaltaisen valtionyhtiön kylmät kasvot näkyvät. Erikoisoperaatio Sipponen todistaa meille rujosti, heiluttaako koira häntää vai häntä koiraa.

Miten menee noin omasta mielestä, omistajaohjaus, eduskunta ja kaikki VR:n koskemattomuuden ja erityisaseman halaajat?

Ylioppilas Puupponen