KUOLEMANVAARA Suomessa on tapana, että varoituksia ei uskota. Vasta sitten, kun joku kuolee tai tulee muuten suuri vahinko, asioihin suvaitaan puuttua. Viime viikon ratsastusmaneesiturma on juuri tällainen tapaus. Tiedossa on jopa hengenvaara. Mutta kun on niin ikävä puuttua asioihin. Pää pensaaseen ja toivotaan, ettei nyt kumminkaan mitään tapahtuisi. Mutta kun kuitenkin tapahtui.
Kaksi viikkoa sitten YLE:n MOT-ohjelma kertoi, miten metron turvallisuus on retuperällä. Viranomaismääräyksiä ei noudateta ja vanhentuneisiin ratkaisuihin ei puututa.
Luottamusta ohjelmassa herättävät muut haastatellut kuin vastuulliset virkamiehet. HKL:n toimitusjohtaja Lahdenranta vakuuttaa, ettei vanhoille tunneleille tehdä mitään, vaikka kuljettajat poistetaan junista, vuorovälit tihennetään ja ihmiset ja palokaasut puhalletaan samaan kanavaan. Vastuullinen apulaiskaupunginjohtaja Sauri toteaa, että pelastuslaitoksen määräysten noudattamatta jättäminen on hyväksyttävää, kun säästetään yksi prosentti (1 %) länsimetron kustannuksista.
Kun virkamiehet ovat ohjelmassa selittäneet omaa välinpitämättömyyttään, asiantuntijat kumoavat juuri sanotun. Ja tavalla, joka ei jätä epäilyksiä siitä, kumpi oli oikeassa. Mutta Lahdenrantahan tulikin myöntäneeksi ihan itse, ettei ole asioista perillä. Hän siteerasi henkilöä, jota hän pitää asiantuntijana. Jostain syystä henkilön nimeä ei kuitenkaan voinut mainita.
Lahdenranta kehuu myös, että automaattimetro on ydinvoimalan jälkeen vaikein tekninen projekti Suomessa. Jos näin on, miksi sitä johtamaan ei sitten ole pantu henkilöä, joka hallitsee asian eikä kysy neuvoa tuntemattomalta, jota luulee asiantuntijaksi?
Omavaltaisia turvallisuusratkaisuja tekevän Länsimetro Oy:n toimitusjohtaja Matti Kokkinen puolestaan on kehunut, miten hänen metronsa on suurin rakennushanke samaisen Olkiluodon ydinvoimalan jälkeen. Miksi Länsimetro Oy:llä on muutaman henkilön organisaatio ja johtajana mies, jolla ei ole mitään kokemusta mistään metrosta? Ja miksi Turvatekniikan keskus ei valvo Länsimetro Oy:tä, vaikka sillä on voimaa panna polvilleen määräyksiä kiertelevä kansainvälinen suuryritys Areva?
Montako kuollutta tarvitaan, että metroon ja sen väärinkäytöksiin ja leväperäisyyteen puututaan?
Liikenneviraston hankeohjeiden mukaan ihmiskuoleman arvo on 1,92 miljoonaa euroa. Länsimetron todellisten kustannusten perusteella tarvitaan noin 500 kuollutta, jotta kuolleiden ihmisten arvo on sama kuin metron arvo. Näin monta ihmistäkö täytyy kuolla, ennen kuin poliitikot ja media yleisesti suostuvat pohtimaan metroa kriittisesti? Luku ei ole kuitenkaan mitenkään mahdoton. Tuohon kuolleiden määrään riittää, kun yksi metrojunallinen kaupunkilaisia menehtyy tunnelionnettomuuteen.
Vaan entä se prosentin säästö pelastuslaiturin leveydessä. Säästö, jonka vuoksi pelastajat varusteineen eivät pääse eteenpäin, kun vastassa on paniikissa pakenevia ihmisiä. Tai jonka vuoksi vaunusta ei saada ihmistä paareilla ulos. 10 miljoonaa, sanoi apulaiskaupunginjohtaja Sauri. Siis viisi ihmishenkeä ei vielä riitä siihen, että tehdään kuten oikeat ja nimetyt pelastusalan asiantuntijat sanovat.
Vaikka metro ei julkaise tilastoja turvallisuudestaan, se ei tee metrosta turvallista. Läheltä piti -tilanteita on Saurin ja Lahdenrannan metrossa ollut jo. Mutta ei vielä tarpeeksi suurta rysäystä, että antaisi aihetta toimenpiteisiin. Sitä siis odotellessa, kuten ratsastusmaneesien kanssa.
Veli Hopea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti