SIJOITTAMINEN Neuvostoliitossa vitsailtiin aikanaan lihasta ja kaviaarista, jota ei ollut. Suomessakin irtoaa komiikkaa asioista, joista puhutaan, mutta joita ei ole.
Suomalaista kaviaaria on mm. valtion harjoittama omistajaohjaus. Siitä puhutaan paljon enemmän kuin sitä tehdään. Viimeksi omistajaohjaus kelpasi keppihevoseksi, kun kansanedustajat keskustelivat Ylen aamu-tv:ssä siitä, pitääkö valtion vähentää osuuttaan katastrofi-Talvivaarassa vai peräti lisätä sitä.
Mm. kansanedustaja Eero Lehti (kok.) haluaa valtion kasvattavan osuuttaan Talvivaarasta, "koska
osakeyhtiöissä tämä antaa jo huomattavasti paremman
ohjausmahdollisuuden". Lehden mukaan esimerkiksi yli kymmenen prosentin osuudella valtio voisi ohjata kaivosyhtiön ratkaisuja.
Huutonaurua!
Milloin viimeksi valtio on käyttänyt ohjausmahdollisuutta niin, että sillä olisi ollut jotain merkitystä ennen kun on jo aivan liian myöhäistä? Käyttikö valtio ohjausmahdollisuuttaan, kun Stora Enso päätti lopettaa kannattavan sellutehtaan Kemijärvellä? Onko valtio merkittävä tekijä Finnairissa, josta se omistaa noin puolet? Omistajaohjaako valtio sekasotkusta toiseen kulkevaa VR:ää mitenkään, vaikka omistaa sen kokonaan?
Valtion ohjausmahdollisuudet ovat siis omistusosuudesta riippumatta nolla prosenttia, kun niitä ei kuitenkaan käytetä. Valtio on kuin mikä tahansa piensijoittaja, joka odottaa vain maltillista tuottoa salkulleen. Se pitäisi tunnustaa avoimesti, ja lopettaa omistajaohjauksesta lässyttäminen.
Ilmakitaran soitto on Suomessa suosittua kapakkaviihdettä. Siinä artisti soittaa kitaraa, jota ei ole, ja se naurattaa katsojia. Siksi on luontevaa, että myös ilmaomistajaohjaus on meillä kovassa iskussa. Erona vain se, että sen edessä hymy hyytyy.
Ylioppilas Puupponen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti