Isoveli-VR valvoo taas

RIKOS Helsingin rautatieasemalla on taas rikottu kansalaisten perusoikeuksia. Voima-lehden valokuvaaja oli joutunut kärhämään ryhtyessään ottamaan tavanomaisia kuvia haastateltavasta aseman lehtikioskilla.

Pääosassa oli jälleen vartiontiliike, jonka työntekijöillä ei ole tapauksen perusteella edes alkeellisia perustietoja julkisia tiloja koskevasta lainsäädännöstä. Samoin voi sanoa myös kioskia pitävästä, ja kuvauslupakäytännöllään lakia rikkovasta Rautakirjasta.

Rakennusta ja sen valvontaa hallinnoivan VR:n tiedossa on täysin varmasti eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen alkuvuodesta 2005 tekemä linjaus, jonka mukaan asemien kaltaisissa julkisissa tiloissa kuvaamista ei voi kieltää. Kuvaaminen on sallittua myös liiketiloissa, jonne yleisöllä on vapaa pääsy. Tästä paljon julkisuutta saaneesta lausunnosta huolimatta valokuvaamisen rajoittaminen jatkuu.

Myös Puupponen on saanut tehdä Helsingin asemalla matkan suomalaiseen totalitarismiin. Kesällä 2005 - siis apulaisoikeusasiamiehen lausunnon antamisen jälkeen - Puupponen ajoi autonsa Lapin yöjunaan, jonka lähtöä odotellessaan matkailija Puupponen ikuisti autovaunun katolla olleen kulkuneuvonsa asemalaiturilta käsin. Ei mennyt kuin muutama sekunti, kun vartijat ilmestyivät paikalle kieltojaan jakamaan.

Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin voidaan siis todeta, että asia ei ole muuttunut miksikään.

Henkilö, josta kuvia oli tarkoitus ottaa, oli afrikkalainen sananvapausjuristi. Hän varmaankin tunsi olonsa kotoisaksi päästessään näin käytännönläheisellä tavalla tutustumaan Suomen sananvapauden tilaan. 

Ylioppilas Puupponen

Lumedemokratian pimeät vaalit

TIEDON PIMITTÄMINEN Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen sen on nyt livauttanut. Hallituksen sosiaali- ja terveysuudistuksesta ei välttämättä saada tietoa ennen kunnallisvaaleja.

Hetkeä aikaisemmin saman puolueen peruspalveluministeri oli jättänyt oman luonnoksensa käsiteltäväksi suljettujen ovien takana. Saman tien jo levitettiin tietoa, että luonnos on ylimalkainen, siitä vain keskustellaan, eikä se ole lopullinen.

Vaalien ennakkoäänestys on jo alkanut, ja joka päivä kasvava osa äänestäjäkunnasta on joutunut antamaan äänensä ilman tietoa siitä, mitä sosiaali- ja terveyspalveluille hallituksen ratkaisussa tapahtuu. Kuntien menoista sote-sektori on tyypillisesti noin 80 prosenttia, eli koko kuntaelämä on käytännössä kiinni hallituksen linjauksesta.

Koreografia on ilmiselvä, eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Hallituksessa ovat lähes kaikki eduskuntapuolueet, eikä äänestäjien haluta tietävän, mitä kuntien pään menoksi suunnitellaan, koska äänestäjät voisivat silloin ottaa kantaa asiaan vaaleissa. Sote-uudistusta on tehty 1,5 vuotta, ja nimenomaan 1,5 vuotta, jotta se ei valmistuisi vaaleihin mennessä. Vaalien jälkeen voidaan sitten ilmoittaa, mitkä kaikki asiat muutetaan vaikka pakolla.

Suomi kiertää pitkin maailmaa valvomassa kehitys- ja kehittyvien maiden vaalitoimituksia ja antaa lausuntoja milloin minkin lumedemokratian vaalien olosuhteista. Voisiko joku ulkomainen vaalitarkkailija puuttua siihen, että Suomen kansalta vaali toisensa jälkeen pimitetään tietoisesti tärkeimmät asiat, joista vaaleissa pitäisi äänestää?

Ylioppilas Puupponen

Tieveljet vaihtavat leiriä

SUHDETOIMINTA Tervala-jupakkaa on nyt saatu seurata muutama päivä. Odotin asian kääntyvän ministeri Kyllösen tappioksi yhtä nopeasti kuin kävi ministerin uran alussa. Silloin Kyllönen rohkeni uhmata eduskuntaakin vahvempaa VR:ää puhumalla kotiseutunsa Kainuun yöjunista. Mutta vain hetken.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Kyllösen asema on vahva ja Tervalan heikko. Tervalaa eivät auta entisen liikenneministerin (Sasi) ja entisen maakuntajohtajan (Kanerva) puolustelut. Aika ja raha näyttävät ajaneen Tervalan ohitse.

Tervalalla on 30-vuotinen ura, mutta se ei ole Liikennevirastossa vaan Tiehallinnossa. Tervala on tieidealisti, jonka lausunnot eivät juuri muita liikennemuotoja kunnioita.

Kovaksi jätkäksi sanottu Tervala on pitkällä urallaan tottunut sopimaan tiehankkeet kabineteissa ja saunan lauteilla ilman turhaa julkisuutta. Mutta liikennealan virastouudistus pakotti Tervalan tekemisiin muidenkin liikennemuotojen kanssa. Tätä ja julkisuutta Tervala ei hallinnut. Tervalan lento katkesi jo kerran vuonna 2006 ylimieliseen asenteeseen julkisuudessa Kemijärven yöjunan kanssa. Demariministeri Susanna Huovinen siirsi Tervalan hyllylle syyskuusta 2006.

Tervalan onneksi ministeri vaihtui mutta Tervala pysyi. Anu Vehviläinen rehabilitoi Tervalan ensin liikennepoliittisen osaston päälliköksi vuoden 2008 alusta ja myöhemmin Liikenneviraston johtoon vuoden 2010 alusta. Tai Vehviläinen pantiin tekemään näin. Asiassa saattoi vaikuttaa se, että Tervala suostui ilmeisen vastentahtoisesti antamaan länsimetrolle 200 miljoonaa, joka siunattiin liikennepoliittiseen selontekoon maaliskuussa 2008. Asia, jota ei kannattanut Vehviläinenkään.

Liikenneviraston tarkoitus on nähdä liikennejärjestelmä ja sen rahoitus kokonaisuutena. Tervalalle liikenne on kuitenkin autoilua, joka tarvitsee moottoriteitä. Siten Liikennevirastossa mennään sekä Tervalan osaamisen että asenteiden ulkopuolelle. Se on näkynyt myös kyvyttömyytenä toimia oman henkilökunnan kanssa. Kova jätkä ei kysele eikä keskustele vaan sanoo, miten asiat ovat.

Tervalalle lienee vaikea ymmärtää myös sitä, että vanhat rakennusliikkeiden tieveljet eivät olekaan niin tieidealisteja kuin Tervala itse. Metro- ja Pisaratunneleiden teko on vielä kalliimpaa kuin moottoriteiden rakentaminen. Siksi vuorineuvokset lobbaavat liikennepoliittisiin selontekoihin moottoriteitä herkullisempia hankkeita. Se on vieläpä helppoa, kun vihreä vasemmisto kuolaa raskaiden eli mahdollisimman kalliiden ratahankkeiden perään.

Ennustaminen on vaikeata sekä tyhmää. Mutta Tervalan asema näyttää heikolta, kun tieveljet muuttuvat tunneliveljiksi. Kyllösen idealismi sopii rahastamiseen paremmin kuin Tervalan tieidealismi. Ei se niin vaikeata ole ymmärtää. Pisaran miljardi on paljon enemmän kuin valtatie 8:n 180 miljoonaa. Raha on tehokas konsultti.

Veli Hopea

Juhania kaivaten

SUHDETOIMINTA

Niin kovin apusi oli suuri
niin vahva olit kuin vuori

Sinuun saatoimme aina niin luottaa,
kauttasi asioita ohi ministerin tuottaa

Hyvää Veljeä kaivaten

Pro 5-tie nelikaistaiseksi, 8-tie moottoritieksi, 
Pro Liikenneviraston alueellistaminen Lappeenrantaan
jne jne

Kimmo Sasi
Anu Vehviläinen
Markku Kakriainen
Mikko Alatalo
Kari Rajamäki
Ilkka Kanerva
Timo Laaninen
Risto Volanen

HOK-Elanto ja selkeät arvot

SUHDETOIMINTA Osuusliikkeessä sattuu ja tapahtuu. Nyt HOK-Elannon entinen kiinteistöpäällikkö on epäiltynä vehkeilystä tutun maanrakennusliikkeen ja konsulttiyhtiön kanssa. Jäljille päästiin Vantaan eronneen kaupunginjohtaja Jukka Peltomäen tapauksen tutkinnassa.

HOK-Elannon toimitusjohtaja Matti Niemi painottaa "yleisellä tasolla", että "kenenkään yksittäisen HOK-Elannon työntekijän intressit eivät saa olla ristiriidassa HOK-Elannon liiketoiminnan kanssa".

Tämän voi kai lukea niinkin, että vehkeily on kielletty silloin, kun se ei edistä osuuskaupan liiketoimintaa.

Ylioppilas Puupponen

Demokratia yllätti eduskunnan

VALTA Eduskunnassa vallitsee hämmennys. Valiokunnat vaativat selvitystä liikenneministeri Merja Kyllöseltä siitä, että Kyllönen erotti Liikenneviraston pääjohtaja Juhani Tervalan. Myös useat kansanedustajat, mm. Kari Rajamäki (sd.), Anu Vehviläinen (kesk.) ja Kimmo Sasi (kok.) ovat antaneet lausuntoja, jotka vihjaavat, että Tervalan olisi ollut parempi saada jatkaa tehtävissään.

Vaatimalla selvityksiä ja kyseenalaistamalla ministerin toimia edustajat ja valiokunnat osoittavat, että he eivät pidä toivottavana demokraattista toimintajärjestystä. Eli sitä, että ministeriöiden alaisuudessa toimivat virastot noudattavat ministeriöiden, viime kädessä ministerin ohjeita ja näin toteuttavat demokratiaa sellaisena kuin se sivistysvaltioissa on nähty.

Kyllönen on selkeästi kertonut, että Tervala ei totellut ministeriön ohjausta. Hän antoi ministeriön linjausten vastaisia lausuntoja ja jätti mm. ministerin vaatiman 8-tien remontin suunnitteluprosessin tekemättä. Kansalle tulee kalliiksi myös se, että Tervala salli Kehäradan rakennusvirheiden maksattamisen tilaajalla, eli Liikennevirastolla, eli kansalla.

Suomessa on iät ja ajat päivitelty sitä, kuinka virkamiehillä on liikaa kontrolloimatonta valtaa. Nyt, kun tälle demokratian yli kävelevälle vallankäytölle kerrankin on konkreettisesti pantu joku raja, eniten parkuu eduskunta.

Miten paljon se kertookaan.

Yhden virkamiehen ylivaltaa nyt puolustavien poliitikkojen nimet kannattaa panna muistiin. Eiköhän jossakin vaiheessa selviä, millaisten kytkösten kautta Tervala oli heille niin hyödyllinen veli, että häntä kannatti tukea, vaikka demokratian peruskäsityksiä uhmaten. 

Ylioppilas Puupponen

P.S. Kytköksistä puheenollen, kannattaa lukea kokoomuslehden artikkeli asiasta. Kun liikenneministeriön ja yhteiskunnan rahat eivät tiukkana aikanamme riitä moottoriteihin, Veli Tervalaa se ei ole heilauttanut millään tavalla. Tuleehan siitä vierotusoireita velikerholle, kun hyvä asfalttimies näin julmasti erotetaan.

Aina on tilaa yhdelle

POLIITTISET VIRAT Liikenneviraston johtaja Juhani Tervala ei nauti enää liikenneministeri Merja Kyllösen luottamusta. Liikenneviraston, Tervalan ja Liikennevirastoa vahtivan liikenne- ja viestintäministeriön ristiveto on ollut jo pitkään tiedossa. Kyllönen näyttää nyt kaapin paikan ja virastolle sen, kuka sitä todellisuudessa käskee.

Siksi "on sovittu", että Tervala siirtyy Liikennevirastosta liikenne- ja viestintäministeriöön. Siellä liikenneasioiden johtajana toimii sattumoisin liikenneministeri Merja Kyllönen, joka ei siis luota Tervalaan.

Näin toimii julkisen sektorin virkamiesautomaatti: pestissään epäonnistunut Tervala saa takaisin entisen virkansa rakennusneuvoksena, ja yhteiskunnalle tulee tuplakustannukset, kun Liikennevirastoon palkataan uusi johtaja, ja entinen laahustaa vailla luottamusta ministeriön käytävillä.

Ylioppilas Puupponen

Urheiluveljet sotaväessä

SUHDETOIMINTA Sauli Niinistö, Suomen palloliitto. Ilkka Kanerva, Suomen olympiakomitea ja Suomen urheiluliitto, Lasse Lehtinen, Veikkausliiga. Esko Aho, Suomen hiihtoliitto.

Tässä on vain muutama esimerkki niistä poliitikoista, jotka ovat myös urheilupomoja. Heitä olisi verraten paljon enemmänkin, koska jokainen poliitikko tietää, että urheilijan vieressä poseeraaminen on paras keino kerätä myönteistä julkisuutta.

Tällaisista poliitikoista on hyötyä urheilujärjestöille. He pitävät huolta, että urheilun rahoitus on kunnossa. Erityisen hyvin he pitävät huolta ammattilaisurheilusta, koska siellä liikkuvat isot rahat. Niistä saattaa putoilla roposia tämän poliitikonkin polulle.

Urheilijat puolestaan voivat odottaa hyvien suoritusten vastapainoksi paitsi rahaa, myös kaikenlaisia privilegioita.

”Me arvostamme sellaisia nuoria, jotka pitävät itsensä urheilemalla hyvässä kunnossa. Hyväkuntoiset miehet jaksavat puolustaa maata”, sanoi pataljoonan komentaja meille alokkaille joskus takavuosina.

Sitä hän ei sanonut, että puolustusvoimat arvostaa hyvää kuntoa niin paljon, että urheilevien miesten ei tarvitse käydä kasarmilla kuin näyttäytymässä. Huippu-urheilijan asepalvelus on sitä, että hän pukee maastopuvun kerran ylleen ja antaa lehdistön ottaa muutaman valokuvan. Puolustusvoimatkin on tyytyväinen myönteisiin lehtijuttuihin.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja pyytää nyt pääesikunnalta selvityksen tästä vuosikymmeniä jatkuneesta hyvä veli -pelistä. Se on iloinen asia, mutta pääesikunnan vastaus tiedetään jo nyt: ”Pääesikunta pitää ammattiurheilijoita hyvänä esimerkkinä ja maanpuolustustahtoa lisäävänä joukkona, joten heidän asemaansa ei ole tarpeen tehdä muutoksia.”

Salaneuvos Vilmi

Toimiva kilpailuvalvonta - Suomelle vieras asia

KANSA MAKSAA Maailman läpinäkyvimmässä maassa ollaan yllättyneitä. On nimittäin paljastunut, että EU:ssa on toimiva kilpailuvalvonta.

Suomen valtion pörssisalkkuja hoitavan Solidiumin johtaja on yllättynyt siitä, etteivät Outokummun junailemat yritysjärjestelyt menneetkään läpi EU:n kilpailuviranomaisten syynistä. Tämä merkitsee myös järjestelyn muuttumista epäedulliseksi yhtiölle ja sitä kautta taloudellisia tappioita.

Yllättyminen on ymmärrettävää, onhan Suomessa totuttu siihen, että suuret saavat rauhassa suurentua, eikä oma viranomaisemme puutu siihen pitkällä kepilläkään. Esimerkiksi ruokakauppamme duopoli on kasvanut kaikessa rauhassa jo yli 80 prosentin, mutta sitä ei ole ryhdytty pilkkomaan kilpailun turvaamiseksi.

Outokummun epäonnistuneen tempauksen seurauksena yhtiön osake sukelsi pörssissä, eli valtion, eli kansalaisten omaisuuden arvo heikkeni. Onneksi ihan kaikille ei käynyt huonosti: johtajat on uutisen mukaan sitoutettu tähän kurjaan muutosvaiheeseen ylimääräisellä salkullisella isoja seteleitä. 

Ylioppilas Puupponen

Paratiisi on selvää säästöä

VASTUULLISUUS Työväenliikkeessä on päällä nolo tilanne. Juuri kun valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) tomerasta puuttumisesta veroparatiisiyhtiöihin on muste kuivunut, käy ilmi, että työväen osuuskauppa itse on mukana pyramidissa, jonka huipulla huojuvat paratiisisaaren palmut.

Mutta ei hätää: puoluesihteeri on ehtinyt jo hätiin ja Urpilaista pelastamaan. Se, että Tradeka on mukana paratiisista hallittavassa, Siwoja, Valintataloja ja Euromarketeja pyörittävässä Suomen Lähikauppa Oy:ssä, on ihan eri asia.

On siis tullut jälleen selväksi, että kaikki paha on kielletty, mutta vain muilta.

Ylioppilas Puupponen

Maailman proletaarit, sijoittakaa

LOBBAUS Suomen kansa toimii taas yhteistä määränpäätä vastaan. Tuoreen sijoittajabarometrin mukaan suomalaiset eivät tajua sijoitustuotteita, ja heidän kiinnostuksensa sijoittamiseen on ylipäätään vähentynyt.

Tämä on tietenkin kauheaa.

Puupponen on niin vanha, että muistaa senkin ajan, kun suomalaiset sijoittivat rahansa ihan tavalliseen elämään: ruokaan, asuntoon ja välttämättömiin hyödykkeisiin. Ulkomailla ei käyty edes joka vuosi, ja televisio vaihdettiin vasta, kun se meni rikki - siinä 20 käyttövuoden paikkeilla. Ajatus siitä, että enemmistö tavallisista ihmisistä työntäisi rahojaan sijoitustuotteisiin, ei tullut tuohon aikaan mieleenkään.

Tämä oli tietenkin kauheaa. Se, että ihmiset elivät vaatimattomasti, eivätkä juosseet materian ja pörssikurssien oravanpyörässä, tuotti nälänhätää talouseliitille, joka ei saanut kansan pikku ropoja käyttöönsä, vaan joutui junailemaan hankkeensa ihan omilla rahoillaan. Se piti talousmaailman maltillisella polulla: kuten nykyeliitti sanoo, kakku piti ensin leipoa ennen kuin sitä pystyttiin jakamaan. Kansalaista ei myöskään syyllistetty siitä, ettei hän halunnut leikkiä pörssipeluria.

Nyt ei mikään kakku ole riittävän iso, kaikkien on saatava kaikkea mahdollisimman paljon, ja jokaisen kunnollisen kansalaisen on liityttävä mukaan Systeemiin pistämällä ylimääräiset rahansa osakkeisiin. Osinkojen toivossa tallaaja oppii hokemaan, kuinka yrityksen ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa ja hännystelee lehtien uutiskommenttipalstoilla talouselämän jumalolentoja iloiten jokaisesta saneerausuutisesta.

Keräämällä kansalaisia pyramidihuijaukseen Systeemi pystyy vaimentamaan siihen kohdistuvan kritiikin. Kun tavan tallaajan menestys alkaa olla riippuvainen pörssikursseista, hänestä ei ole enää arvostelemaan Systeemiä. Kautta maailman Systeemi kiertää lobbaamassa veroalennuksia ja sanelee, mitä poliittisia ratkaisuja tulee jättää tekemättä, että Systeemin edustajat eivät pakene maasta. Tästä on Suomessakin tuore esimerkki rahoitusmarkkinaveron osalta.

Piensijoittaja-wannabe-wahlroosit säestävät, ja yhteiskunnat kurjistuvat, kun rahat menevät veroalennuksina Systeemille. Yhdysvalloissa on laskettu, että yhden ainoan presidentti Bush nuoremman valtakaudella julkinen sektori menetti 3000 miljardia dollaria. Kun näin on toimittu, on sitten hyvä julistaa, kuinka mummoja ei voida hoitaa, jollei pidetä huolta talouskasvusta.

Kaikki maailman proletaarit, tehkää parannus - tukekaa talousjumalia ja sijoittakaa.

Ylioppilas Puupponen

Lahjontaa kaikkien, paitsi osapuolten mielestä

LAHJONTA Maailman läpinäkyvimmässä ja korruptoitumattomimmassa maassa on jälleen paljastunut uusi lahjontamuoto. Savu nousee taas kerran liikennealalla, jossa erilainen sisäsiittoisuus tuntuu kukoistavan kuin mitään EU:n tasavertaisen kohtelun ja yleisen soveliaisuuden etiikkaa ei olisi olemassakaan.

Vanhojen sukuyhtiöiden reittimonopolien puolesta vuosikaudet lobannut Linja-autoliitto on Kauppalehden uutisen mukaan jakanut avokätisesti vapaalippuja linja-autoyritysten toimintaympäristöstä päätöksiä tekeville Liikenneviraston , ely-keskusten sekä liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehille.

Poliisi selvittää nyt, ovatko lahjusliput vaikuttaneet vanhat bussiyritykset haastaneen Onnibusin lupahakemuksen hylkäykseen. Tätä on tietenkin täysin mahdotonta todistaa.

Mitään todisteita siitä, että lahjontaa on tapahtunut, ei sen sijaan erikseen tarvita. Linja-autoliitto myöntää antaneensa voitelua ja virkamiehet myöntävät vastaanottaneensa sitä. Toisin sanoen lahjontaa on tapahtunut.

Ainoa ongelma on jälleen kerran se, että sekä lahjoja että lahjottava eivät ymmärrä länsimaisen läpinäkyvyyden ja korruptionvastaisen toiminnan perusperiaatteita. Koska näin on, velitoiminta saa jatkua. Virkamiehet, joiden tulisi pitää täydellisen neutraali etäisyys toimialansa pelureihin, eivät pidä huolta riippumattomuudestaan ja katsovat, ettei siinä ole mitään väärää.

Pirkanmaan ely-keskuksen edustaja oikein erikseen korostaa, ettei ole tapahtunut mitään moitittavaa. Linja-autoliiton toimitusjohtaja puolestaan muistuttaa, että lahjusliput on tarkoitettu virkamatkoihin, ei kodin ja työpaikan välisiin matkoihin. Aivan kuin tällä olisi mitään merkitystä.

Meidän, velitoimintaa sivusta seuraavien kansalaisten näkökulmasta tämä kaikki tuottaa yhtäaikaisesti sekä voimattomuuden että myötähäpeän tunteen. Vaikea sanoa, kumpi tunne on päällimmäisenä.

Nipistäkää, että tämä on vain unta.

Ylioppilas Puupponen

Rotat uhkaavat, mutteivät jätä

LOBBAUS Suomessa ei ole kohta yhtään pankkia. Lähdössä ovat jo Nordea, Sampo Pankki ja Osuuspankki. Syyksi ilmoitetaan rahoitusmarkkinavero, jota Suomenkin ilkeät poliitikot suunnittelevat tälle ikuisesti hyvälle bisnekselle, joka jää pallollemme viimeisenä haudankaivajien kanssa.

Uhkailu on nyt muotia, ja erona entiseen se tehdään julkisesti. Tähän asti talousveljet ovat tyytyneet kuiskuttelemaan. Siinä mielessä avoimuus on lisääntynyt.

Avoimuutta helpottaa se, että uhkailijoilla on täysi yliote yhteiskunnista kautta maapallon. He sanovat, mitä veroja ei saa säätää, eivätkä poliitikot sitten säädä. Toinen syy avoimeen uhkailuun on se, että ahneus ja röyhkeys ovat nykyään sallittua, jopa toivottavaa.

Tulemme näkemään, että nämäkin uhkailijat saivat taas tahtonsa läpi. Ja juuri siksi Suomen kaltaisesta maasta ei kannata lähteä mihinkään.

Ylioppilas Puupponen

Hyvät hännystelijät

TIEDON PIMITTÄMINEN Viime vuodenvaihteessa julkaisi Iltalehti näyttävän jutun VR:n toimitusjohtajan Mikael Aron bonuksista. Eihän jutun aiheessa sinänsä mitään uutta ole, mutta siinä oli, miten asia tuli julkisuuteen. Iltalehti siteerasi vastikään perustettua blogia, joka julkaisi VR:stä vuodettuja tietoja.

Nyt, kohta vuotta myöhemmin, vuotoblogin perusteella on puututtu VR:ssä vallinneisiin laittomuuksiin rikostutkintojen muodossa. VR:stä on myös myönnetty vuodettuja asioita tosiksi, vaikka aluksi väitettiin julkaistuja asiakirjoja väärennetyiksi. Vuotoblogin perustaja on kutsuttu puhujaksi erilaisiin tapahtumiin ja blogi on tunnustettu yhdeksi keskeiseksi ilmiöksi sananvapauden ja avoimuuden kehityksessä. Ei tämäkään sinänsä ihmeellistä ole, vaan se, miten ja miksi Mikko Nyman perusti blogin nimeltä VRLeaks.

Kaikki alkoi siitä, että Nyman kirjoitti VR:ssä salatuista asioista junaharrastajien nettifoorumilla nimeltä vaunut.org. Seurauksena oli Nymanin käyttäjätilin sulkeminen. Ei ollut sopivaa kirjoittaa junafirman pimeästä puolesta. Jos olet junaharrastaja, et saa sanoa poikkipuolista sanaa harrastuksesi kohteesta, joka sattuu olemaan kyseenalaisella tavalla toimiva valtion monopoliyhtiö. Et silloinkaan, kun olet oikeassa.

Suomi on pieni maa, jonne ei ole mahtunut kuin yksi junayhtiö, mutta ei tänne näytä mahtuvan myöskään kuin yksi junaharrastajien nettiyhteisö. Sen perustivat aluksi nuoret junaharrastajat paikaksi, jossa sai julkaistuksi valokuvia. Ajan myötä sivusto on kuitenkin luisunut osaksi VR:n propagandakoneistoa. Moni foorumin jäsen ei taida edes ymmärtää, että käytännössä foorumi on tavalla tai toisella VR:ään sitoutuneiden henkilöiden hallinnassa ja sensuurissa. Samoin näyttää käyneen harrastajayhdistykselle, jonka hallinnassa foorumi nykyään on.

Jotain vastaavaa kuin VRLeaks-blogi on Mirva Haltia-Holmbergin blogin kommentointi, mutta vuotojen kohteena on toinen posliinikaupan norsu, HKL:n metro. Metrosta kiinnostuneiden keskustelufoorumi on Joukkoliikennefoorumi. Senkin perustivat nuoret harrastajat, ja kehitys on kulkenut junafoorumin raiteita. Nyt foorumia sensuroiva entinen harrastaja on alan ammattilainen ja töissä joukkoliikennettä ja siten metroa hallitsevassa HSL:ssä.

Kritiikin kohtelu näyttää Joukkoliikennefoorumillakin tiukalta. Virallisen totuuden hännystely pyhittää kriittisiin henkilöihin käyvät loukkaukset sekä aiheesta ja asiasta poikkeavan häiriköinnin. Käyttäjätili on suljettu henkilöltä, joka oli rohjennut käyttää nimitystä ”metrokioski”, myötämielistä häirikköä sensori tukee puolusteluviesteillä. Niinpä vähäkin Joukkoliikennefoorumilla esiintyvä metrokritiikki on kesyä verrattuna Mirvan blogiin tai edes HBL:n julkaisemiin artikkeleihin.

Nettifoorumit, jotka muualla maailmassa merkitsevät sanan ja keskustelun vapautta joka pakottaa vanhat instituutiot avoimuuteen ja rehellisyyteen, on täällä alistettu osaksi hyväveliverkostoa. Nuoret junien ja bussien ihailijat eivät voi kasvaa kriittisiksi ja oikeuksistaan huolehtiviksi kansalaisiksi, jotka tietävät, miten asiat ovat oikeasti. Heillä ei ole edes omiksi luulemillaan keskustelufoorumeilla mahdollisuutta muuhun kuin yhteen ”totuuteen”. Se tulee VR:stä, HKL:stä, HSL:stä, Länsimetro Oy:stä, Linja-autoliitosta jne.

Suomalaisilla foorumeilla voi vain haaveilla siitä, mitä on keskustelu vastaavilla foorumeilla Ruotsissa. Demokratia ja avoimuus siis toimivat paremmin kuningaskunnassa kuin tasavallassa. Jossa nuorista kasvaa tietämättään hyvien veljien hyviä hännystelijöitä.

Veli Hopea

Harvardin hiihtoskandaali

VALEHTELU Lahden doping-skandaalin aikoihin vuonna 2001 Esko Aho oli onnekseen Harvardissa. Jos hän olisi jäänyt kotimaahan, hän olisi ollut edelleen Hiihtoliiton puheenjohtaja ja joutunut selittämään julkisuudessa kärynneiden hiihtäjien rinnalla, että doping oli yksittäisten urheilijoiden päähänpisto.

Aikamoinen sattuma, että nyt kun hiihtojupakassa jaetaan viimeisiä tuomioita, Aho on taas Harvardissa. Hänen nimensä pyörii lehdissä, mutta Yhdysvalloissa hän voi piileskellä pahimman kohun yli.
STT:n entinen päätoimittaja Kari Väisänen esitti tänään tärkeän kysymyksen: "On yhä suuri kysymysmerkki, miksi Hiihtoliitto, ja erityisesti sen puheenjohtaja Esko Aho, aikanaan aloitti oikeusprosessin."

Kuvitellaan tilanne, jossa uutisissa kerrotaan hiihtäjä Jari Räsäsen käyttäneen dopingia. Hiihtoliiton puheenjohtaja Esko Aho keskustelee Räsäsen kanssa ja tulee vakuuttuneeksi siitä, että Räsänen on puhdas. He päättävät nostaa kanteen STT:tä vastaan ja vaatia mittavia korvauksia. Räsänen saa korvaukset, Aho ei.
Myöhemmin käy ilmi, että Räsänen on valehdellut koko ajan.

Olennainen kysymys on, tiesikö Esko Aho, että Räsänen valehtelee. On kaksi vaihtoehtoa: joko Räsänen valehteli sekä oikeudelle että Aholle tai Aho oli mukana Räsäsen valheessa.

Aholla on ollut 12 vuotta aikaa kertoa totuus. Jos Räsänen – ja koko hiihtomaajoukkue – on valehdellut Aholle, että hän on puhdas, Aholla voisi syyttää häntä maineensa pilaamisesta. Mitään tällaista Aho ei ole sanonut. On syytä epäillä, että Aho tiesi ainakin jotain. Tähän vihjaa ainakin Väisänen, kun hän kysyy Aholta syytä kanteen nostoon.

Salaneuvos Vilmi

Toimitusjohtajalta epäluottamus johtokunnalle

VALTA. HKL:n johtokunta päätti 17.9., että Helsingin metroasemia ei lyhennetä. Toimitusjohtaja Lahdenranta ilmoitti asiaan eriävän mielipiteen. Johtokunta ei siis nauti toimitusjohtajan luottamusta. Niinpä tästä lienee seurauksena, että toimitusjohtaja erottaa johtokunnan ja valitsee tilalle mieleisensä. Sellaisen johtokunnan, joka antaa toimitusjohtajalle niitä tehtäviä, joita hän haluaa tehdä eikä niitä, joita johtokunta haluaa tehtäväksi.

Näin siis toimii demokratia ja hyvä hallinto Helsingin kaupungissa. Virkamiehet ovat herroja, jotka pyyhkivät johtokunnilla, lautakunnilla tai valtuustolla pöydän puhtaaksi. Viime aikoina kaupunkilaisten muodollisesti valitsemat luottamusmiehet ovat yrittäneet vähän vikistä. Ovat moittineet tottelemattomia virkamiehiä jopa valtalehden mielipidesivuilla. Mutta eiköhän asia hoidu järjestykseen, kun kuntavaalit ovat ohi. Virkamiesten mustissa kirjoissa on nimet, joita ei tulla näkemään HKL:n johtokunnassa ensi vuoden alussa.

Käytännössä tämä menee niin, että ehdokkaat allekirjoittavat ehdokassopimuksen, jossa todetaan poliittisesti valittujen johtavien virkamiesten päättävän, mitä mieltä puolueen tulee olla kaupungin asioista. Ennen ei siis pääse edes ehdolle, saati että saisi johto- tai lautakuntapaikan. Virallisesti tällaisia papereita ei ole olemassa, koska ne ovat laittomia. Kuitenkin olen niitä lukenut. Sitten katsotaan, ettei johtokuntaan pääse virkamiesvaltaa haittaavia henkilöitä. Tarvittaessa sorvataan pienten puolueiden lautakuntapaikat siten, että hankaliksi tunnetut henkilöt eivät asetu valtapuolueiden intressien tielle.

Rohkenen arvata, että Vasemmistoliitolla on vaikeuksia saada edustajaa HKL:n johtokuntaan enää ensi vuonna. Toimitusjohtaja ja apulaiskaupunginjohtaja tuskin hyväksyvät mahdollisuutta Ilkka Levästä johtokunnan jäsenenä. Ei nauti virkamiesten luottamusta.

Kirjoitin viimeksi kehotuksen laskea, kuinka monta kertaa Sauri pettää lupauksensa, että keskiviikko 29.8. oli viimeinen kerta, kun hän hyväksyy lisäkustannuksia automaattimetroon. Ei mennyt kuukauttakaan, kun tulee ensimmäinen kerta. Sillä huomenna HKL:n johtokunta hyväksyy hankittavaksi viisi ylimääräistä metrojunaa hintaan 7 miljoonaa euroa kappale, koska Siemensin automaattimetro ei toimi kuten piti ja se määrä junia ei riitä, minkä piti riittää. Kokonaishinta on vain 35 miljoonaa, yli kolme kertaa niin paljon kuin varikkoautomatisointi, jonka piti olla viimeinen ylimääräinen menoerä.

Helsingissä ei liene omituista se, että 35 miljoonan lisähankintaan ei tarvita valtuuston päätöstä, kun valtuusto on päättänyt 105 miljoonan hankinnasta. Vuoden 2008 valtuustopäätöksessä oli mainittu optiot, mutta ei sitä varten, että automaatti ei toimi kuten silloin kehuttiin.

Veli Hopea

PS: Olen usein kertonut lukevani HBL:ää. Jos te ette lue HBL:ää, lukekaa toimittaja Tommy Pohjolan blogia! Se on suomeksi, ja siellä on enemmän asiaa kuin painetussa lehdessä.

Mutku tuokin saa 30 000 euroa kuussa

AHNEUS Kuntataloudella menee huonosti: Oulun kaupunginjohtajille on päätetty antaa vain 15-18 prosentin palkankorotukset. Itse kaupunginjohtaja Matti Pennasen palkka nousee vain 18 prosentilla. Näin hänen palkkansa on ensi vuonna 14 000 euroa.

Normaaliin tapaan Pennanen ilmoittaa, ettei ole itse ollut päättämässä palkankorotuksestaan, vaan se on tullut pyytämättä ja yllätyksenä. Asiasta päättivät veljet.

Lisäksi Pennanen juoksee Veikkauksen uuden toimitusjohtajan selän taakse. Saahan hän kohtuuttomat 29 000 euroa, johon verrattuna Pennasen palkka on siis kovin pieni ja kohtuullinen.

Molemmat työskentelevät organisaatiossa, joka vastaanottaa kansan lähettämiä rahoja ja jakaa niitä eteenpäin. Vääryys on ilmiselvä: samasta työstä tulisi maksaa sama palkka.

Ehkä asia korjataan Oulun vuoden 2014 budjetissa, että Pennanenkin pääsee isojen jätkien seuraan, 30 tonnin kerhoon.

Ylioppilas Puupponen

Me tienataan tällä

VALEHTELU Saksalaislehti Der Spiegel on paljastanut, että eurooppalaisen hyvä veli -kerhon, eli troikan rahoittaman Kreikan budjettivaje on lähes kaksinkertainen aiemmin väitettyyn verrattuna. Kreikan valtiontalous on miinuksella 20 miljardia euroa.

Jäämme odottamaan suomalaisministerien tsemppaavia lausuntoja ja ilmoitusta lisärahoituksesta. Niitä odotellessa kannattaa lukea, mitä he ovat tähän asti sanoneet:

17.5.2011: Katainen: Suomen takausvastuut rajoittuvat 1,9 miljardiin euroon
21.6.2012: Urpilainen: Kreikalle ei joustoa
11.7.2012: Stubb kehui Kreikkaa vuolaasti

Ylioppilas Puupponen

Nyt pannaan S- ja K-kaupat kuriin!

KESKITTYMINEN Suomen tasavallan Jyrki Kataisen I hallitus on pistänyt tuulemaan. Tiedotteensa mukaan se lisää päivittäistavarakaupan kilpailua muuttamalla tulkintaa määräävästä markkina-asemasta. Rajaksi hallitus aikoo asettaa 30 prosenttia, jonka K- ja S-ryhmät ylittävät tällä hetkellä kirkkaasti.

Ennen kuin kukaan ryhtyy polttamaan plussakorttejaan riemusta, kannattaa lukea teksti loppuun. Siinä sanotaan, että "K- ja S-ryhmien keskusliikkeiden tulisi ottaa toiminnassaan huomioon kilpailulain säännös, joka kieltää määräävän markkina-aseman väärinkäytön".

Joten ei hätää, pääkonttorit. Hallituksen mukaan jotain vain tulisi ottaa huomioon. Löperö virke kumoaa myös asetetun 30 prosentin rajan, sillä hallitus yrittää kajota vain määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön. Ohjelmassa myönnetään suoraan, että kahden suurimman markkina-asema voi jatkossakin olla reilusti yli 30 prosenttia, eikä se sellaisenaan johda mihinkään: "Ehdotus ei estäisi kauppaa kasvamasta ja kilpailemasta tavanomaisin kilpailukeinoin kuluttajien suosiosta".

Sitä, mikä sitten olisi väärinkäyttöä, hallitus ei tarkalleen jouda kertomaan. Se, että joka niemi ja notko on tapetoitu vain kahden firman kaupoilla ja hinnat ovat pilvissä, on ilmeisestikin vain tavanomaista kilpailua kuluttajien suosiosta ja määräävän markkina-aseman oikeinkäyttöä.

Jos hallitus oikeasti haluaisi panna SK-mafian kuriin, se puuttuisi tukkuportaaseen. Molemmat ruokakaupan jätit ovat ajat sitten haalineet koko tukkutoiminnan omiin käsiinsä, ja sen kautta määräilevät omia pikkukauppojaan ja estävät tehokkaasti kilpailun syntymisen. Mutta sehän ilmeisesti on vain aseman oikeinkäyttöä.

Ylioppilas Puupponen

Luistelevat metsot

SUHDETOIMINTA Surullisen yt-viikon ehdoton tähti on Konepajayhtiö Metso. Se ilmoitti antavansa potkut 630 työntekijälle.

Kuten tapoihin kuuluu, säästetyt rahat jaetaan osinkoina omistajille: Metso ilmoitti viikko sitten 75 miljoonan euron lisäosingoista. Yhteensä Metson osakkeenomistajat rikastuvat tänä vuonna 330 miljoonalla eurolla. ”Lisäosingoissa ja yt-neuvotteluissa on kyse kahdesta eri asiasta” sanoo Metson yksikön johtaja Pasi Laine.

Yllättyikö joku? Osinkoina jaetaan siis eri rahaa kuin millä työntekijöiden palkat maksetaan. Osinkorahat on tienattu jo aiemmin, nyt työntekijöistä voidaan hankkiutua eroon, jotta rahaa ei kulu turhaan palkkoihin.

Tämähän kuulostaa tutulta. Finnarissa taidettiin käyttää suunnilleen samoja sanoja, kun johdon lisäbonukset paljastuivat irtisanomisten aikoihin.

Ei tässä mistään sulle–mulle-jaosta ole kyse, sanoi Finnairin hallituksen puheenjohtaja Harri Sailas tv-uutisille, kun oli käynyt ilmi, että Finskin pomot pääsevät kiin veräjästä. Kiintoisaa on, että Sailas keksi itse käyttää juuri tuota ilmaisua.

Finnairilla ja Metsolla on muutakin yhteistä: valtio omistaa molemmista ison siivun. Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala (vihr.) totesi Finnairin suhmuroinnista suunnilleen niin, että ikävä juttu, mutta ei tässä sen kummempaa. Tänään Hautalan suu aukesi myös Metson asiasta. Viesti oli jälleen, että ikävä juttu, mutta ei mahda mitään.

Sellaiseksi näyttää maailma menneen, että millekään ei vain mahda mitään.

Salaneuvos Vilmi

Ihmiset rekisteriin, rahat veljille

KANSA MAKSAA Tietoyhteiskunta Suomen noin 30 vuotta kestänyt hanke julkisen sektorin rekisterien yhtenäistämiseksi on nytkähtänyt niin paljon eteenpäin, että hankkeelle on keksitty hinta. Se on puolueettoman Accenture-yrityksen mukaan 1,2-1,8 miljardia euroa kymmenen vuoden aikana.

Sattumalta Accenture on yksi harvoista järjestelmätoimittajista, joka suomalaisille poliitikoille kelpaisi, jos hanke toteutettaisiin. Toinen voisi olla Tieto, jolla myös on tarvittava määrä kokemusta asioiden sössimisestä ja uskottava kyky tehdä se aina uudelleen.

Sillä aikaa, kun poliitikot ovat jahkanneet ja antaneet Suomeen syntyä useiden satojen eri tietokantojen ja laitteistojen potilasjärjestelmän, ovat mm. ruokakaupan keskusliikkeet onnistuneet vaivattomasti listaamaan melkein kaikki asiakkaansa ostoksia myöten maitopurkin tarkkuudella erilaisiin bonusjärjestelmiin.

Yleisesti on tiedossa, että kauppojen etukortit ovat pelkkää mielikuvahuijausta, jonka asiakkaat maksavat lopulta itse. Järjestelmätoimittajatkin ovat osin samoja kuin julkisella puolella. Kerhomme ei yllättyisi, jos myös S-kaupan ja K-kaupan hintoihin olisi ujutettu 120-180 miljoonaa vuodessa korttijärjestelmälisää.

Tullaanko tästä kohta siihen johtopäätökseen, että halvinta olisi, jos potilastiedot olisivat S-etukortilla? Ovathan osuuskaupan ja yhteiskunnan asioista päättävät henkilötkin suunnilleen samoja.

Ylioppilas Puupponen

Väkivaltaveljien kerholuola

RIKOS Jääkiekon suuret veljet ovat jyrähtäneet, ja samalla tehneet merkittävän yhteiskunnallisen linjauksen. Muun muassa Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummola on sitä mieltä, että jäähallien sisällä tapahtuneet rikokset eivät kuulu poliisille, oikeuslaitokselle eikä yhteiskunnalle. Asiat pitää Kummolan ja useammankin asiasta lausuneen jääkiekkovaikuttajan mielestä hoitaa lajin sisällä, lajin omilla työkaluilla.

Jääkiekon edusmiesten puheet alkavat olla identtisiä moottoripyörillä ajavien rikollisliigojen kanssa. Meillä on täällä oma kerho ja kerhollamme luola, jonne ei kaivata kaidalla tiellä kulkijoita määräilemään. Meillä on koodi ja päällä jengin liivit, ja keinot kyllä keksitään.

Kiekkokanslereiden huoli on pelkästään taloudellinen. Väkivalta on tunnetusti yksi maailman parhaista bisneksistä, ja jo sen uhka kiinnostaa merkittävää osaa ihmisistä. Tämä tietty osa on taloudellisesti paljon kiinnostavampi porukka kuin ne menneen maailman urheilun ystävät, jotka kävivät peleissä selvin päin ja taitokiekkoa katsomassa.

Viime vuosina väkivaltamafia onkin onnistunut vaihtamaan kiekkokatsomoista urheilun ystäviä örvellyksen ystäviin. Väkivallasta huolestuneen urheiluministerin suosikkijoukkueen fanit ovat kuuluisia kautta maan erilaisista sikailutempauksista, joita selvittämään on tarvittu poliisia ja palokuntaa.

Se, että nuorille katsojille opetetaan jääkiekon kautta, että rahalla ja nyrkeillä pärjää, on väkivaltaveljien mielestä normaalia ja kuuluu asiaan. Eri mieltä olevat ilkutaan kukkahatuiksi ja toivotetaan tervemenneeksi kaukalopallon pariin, eikä lajin parissa toivota ympäröivän yhteiskunnan mielipiteitä.

Onhan jääkiekon väkivaltamafia kasvatuksessaan oikeassa: lompakolla ja röyhkeydellä menestyy nykymaailmassa varsin hyvin.

Ylioppilas Puupponen

Lahjontaa hiljaisin suostumuksin

LAHJONTA Kuten veronkiertokin on viralliselta nimeltään verosuunnittelua, on olemassa myös laillista lahjontaa.

Ne keillä Christoffer Taxellin Finnair-Ilmarinen-jutusta saama syyttämättäjättämispäätös on, voivat lukea sen sivulta 18, että verosuunnittelun tavoin maassamme voi harjoittaa lahjontasuunnittelua, jolla sopimattomasta saadaan vaivattomasti sopivaa ja ainakin oikeussalit kestävää.

Päätös muistuttaa, että juridisesti lahjominen on "ennen kaikkea rikos lahjottavan työnantajaa kohtaan". Ei siis ympäröivää yhteiskuntaa ja sen moraalikäsityksiä, tai yritysten kilpailijoita.

Lahjonnasta on säädetty hallituksen esityksessä 66/1988. Sen perusteluissa oikein todetaan, että jos työntekijälle tarjotaan ylimääräinen etu työnantajan nimenomaisin tai hiljaisin suostumuksin, kysymyksessä ei ole lahjus.

Hyvä Veli -toiminta on siis jatkossakin helppoa ja vaivatonta, kun asiat muistetaan tehdä nimenomaisin ja hiljaisin suostumuksin. Milloinkas näistä ääntä olisi pidetty, hekottelevat veljet klubilla ja pistävät sikaarin hiljaa palamaan.

Ylioppilas Puupponen

Hajaantukaa, Finnairissa ei ole mitään nähtävää

SUHDETOIMINTA Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ei nosta syytettä Finnair-jupakassa. Mitään lainvastaista ei ole tapahtunut, korkeintaan moitittavaa, kuten ministeri Heidi Hautala sanoi.

On siis täysin normaalia, että Finnair palkkaa toimitusjohtajan, jolla on asunto jäämässä käsiin, lupaa ostattaa asunnon Ilmarisella, jonka toimitusjohtaja istuu Finnarin hallituksessa, jonka puheenjohtaja istuu Ilmarisen hallituksessa ja vuokraa asunnon takaisin toimitusjohtajalle.

Kaikki veljet toistavat kuorossa, että kyllä harmittaa, että tuli tehtyä sellaiset asuntokaupat. Jos nyt tulisi eteen, niin enää en tekisi.

On ilo nähdä, että meidän eläkerahoistamme päättävät noin suoraselkäiset miehet. Ennen tuli jaettua rahoja ihan vain omassa porukassa, mutta ei enää koskaan, eipä tietenkään.

Vai mitä, Mika Vehviläinen, Harri Sailas, Timo Ritakallio ja Christoffer Taxell?

Salaneuvos Vilmi

Räsänen ei tehnyt poliittista nimitystä

POLIITTISET VIRAT Me veljet olemme saaneet sikarin savun ja konjakin huurun keskelle ilmestyksen, ja olemme ymmärtäneet syyttäneemme sisäministeri Räsästä aivan väärästä asiasta. Ei Räsänen tietenkään ole tehnyt poliittista virkanimistystä. Kristillisdemokraattinen puolue ei ole poliittinen vaan uskonnollinen puolue, joten se ei voi tehdä politiikkaa ja poliittisia tekoja.

Ymmärrämme siis nyt, että Nergin nimitys ei ollut poliittinen, vaan uskonnollinen. Perustuslaki tosin kieltää syrjinnän myös uskonnollisista syistä, mutta ei se ole nyt tässä oleellista vaan se, ettei Räsänen suinkaan ole syyllistynyt valehtelun syntiin kieltäessään Nergin nimityksen olleen poliittinen.

Poliittinen ja uskonnollinen virkanimitys eivät tietenkään ole sama asia. Ne vaan näyttävät samalta. Siksi on aivan luonnollista, ettei Päivi Nerg Kansan Raamattuseuran säätiön hallituksen puheenjohtajana ole mitenkään kytköksissä Päivi Räsäseen ja hänen aviomieheensä, jotka toimivat samassa herätysliikkeessä. Tämä on yhtä uskottavaa kuin että Ilkka Kanerva ei tiedä mitään kaavoituksesta toimiessaan maakuntakaavasta päättävän maakuntaliiton puheenjohtajana. Kytköstä nimittäjään ja lahjojaan ei ole.

Ja onneksi meillä Suomessa sovelletaan hallinnossa tarkoituksenmukaisuusperiaatet

ta. Korkein tuomioistuin on vahvistanut useasti, että hallinnossa ei ole tarpeen noudattaa lakeja, jos se on tarkoituksenmukaista. Silloin nimittäin ei ole näyttöä lain rikkomisesta. Tarkoituksenmukaisuussyistä Nergin uskonnollinen valinta ohi pätevämpien ehdokkaiden on laillista, koska ministerillä on oikeus arvioida pätevyyttä haluamallaan tavalla.

Ja tämähän sopii meille Hyville Veljille. Meidän etumme on, että päätöksenteossa pidetään tarkoituksenmukaisena sitä, että meidän etumme on sama kuin valtion ja kuntien etu. Ja vaikka perustelut olisivatkin silkkaa valehtelua, kuten usein ovat, päättäjillä on oikeus tarkoituksenmukaisuusharkinnan perusteella päättä, että valheet ovat sopivia perusteluita. Näin ollen Räsänenkään ei riko perustuslakia, koska Räsäsellä on tarkoituksenmukaisuuteen perustuva oikeus päättä itse, mikä on pätevintä.

Eiköhän kilauteta taas!

 

Vientineuvos Valtanen

Räsänen vastustaa muiden tekemiä poliittisia virkanimityksiä

VALTA Olipa kerran kansanedustaja Päivi Räsänen. Kansanedustaja Räsänen oli tomera ja vaati poliittisten virkanimitysten lopettamista. Kansanedustaja Räsänen oli vuonna 2010 näin tiukkana:

"Jos virka on tosiasiallisesti auki vain yhden puolueen edustajille, yli 95 prosenttia kansalaisista jää valintamahdollisuuden ulkopuolelle."

Olipa toisen kerran sisäministeri Päivi Räsänen. Sisäministeri Räsänen oli tomera ja nimitti kansliapäälliköksi puoluetoverinsa, vaikka puoluetoveri ei ollut hakijoista pätevin.

Mutta ei hätää: Räsäsen kanta polittisiin virkanimityksiin ei ole muuttunut. Vuonna 2012 se kuuluu näin:

"Toki sillä poliittisella osaamisella voi olla joissakin tehtävissä kenties merkitystä. Että siinä mielessä en pysty sitä, tuota, kaikkien tehtävien osalta, esimerkiksi jonkun... Sanotaan näin, että kaikkien tehtävien osalta sanomaan, mutta sen verran paneuduin tähän tehtävään, tähän sisäministeriön kansliapäällikön tehtävään, että tässä mä ajattelen, että sillä ei ole merkitystä, siis poliittisella osaamisella."

Hyvä Veli -kerho ja Hyvä Sisar -kerho elää ja voi paksusti.

Ylioppilas Puupponen

MetroLeaks

RAKENTAMINEN Askel eteenpäin ja monta taakse: HKL uudisti monella miljoonalla Kulosaaren metroaseman. 30 vuotta aseman käyttöönoton jälkeen asemalle pääsee liukuportaita. Asema oli kuitenkin ollut käytössä vain 29 vuotta, sillä viimeisen vuoden se oli suljettuna aseman uudelleenrakentamisen vuoksi.

Nyt kun uusi asema on ollut käytössä vuoden, aseman katoksen alla sataa. HKL:n isännöitsijän mielestä se on ihan normaalia, sillä ei uuden aseman ole tarkoituskaan olla vesitiivis. Ilmeisesti vain asemalla olevan välipala-automaatin ja laiturinäyttöjen on tarkoitus olla vesitiiviitä, kun sade niitä aseman katon alla piiskaa.

Pikkupoikana muistan lukeneeni satuja hölmölästä. Yksi saduista mieleen jäänyt kuva on mökki, jossa on katto nurinpäin. Eli katon harja on alhaalla ja räystäät nousevat ylös. Mutta juuri siten on Kulosaaren aseman katto tehty! Ikkunatkin on laitettu vinoon niin, että ne keräävät varmasti likaa. Ja jokaisen ikkunan välissä on rako. Isännöitsijän mukaan on tarkoituskin, että ikkunanraoista vetää.

Viime talven perusteella Kulosaaren ikkunaraot lienevät epäonnistuneita. Sillä laiturille ei tuiskunnut raoista kinoksia, kuten tuiskuaa Kalasataman asemalle. Hölmöläisten rakennusliike ja arkkitehtitoimisto ovat tainneet onnistua Kalasatamassa paremmin kuin Kulosaaressa. Kun metrojunien sisään ei enää sada, en tiedä, miten hyvin sadevesi valuu keskelle Kalasataman asemaa.

Isännöitsijän mukaan Kulosaaren asemalla on kaikki kunnossa. Lopputarkastus on mennyt hyvin, eli tällaista kuuluu suomalaisen julkisen rakentamisen laadun ollakin. Onhan se trendikästä lyhennetyllä metroasemalla, sillä nyt on myös Metro Leaks.

Vientineuvos Valtanen

Olisiko Sauri lihava leidi?

Mielenkiintoinen lehti tuo HBL, jälleen. Se kertoi viime viikolla, että metrosta vastuullinen apulaiskaupunginjohtaja Sauri on saanut tarpeekseen jatkuvasta käytännöstä joutua esittelemään metrohankinnoille lisärahoituksia. Kaupungin talous- ja suunnittelukeskushan älähti näistä lausuessaan automaattimetrovarikon hinnankorotuksesta. Sauri lupasi HBL:n toimittajalle, että keskiviikkona 29.8.2012 saa olla viimeinen kerta.

Pankaa päivämäärä muistiin, ja voitte laskea, kuinka monta kertaa ja kuinka suurella rahasummalla Sauri lupauksensa joutuu pettämään. Vai hoidetaanko asia kuten metrotouhuissa on opittu jo 1970-luvulla? Kun seuraavat hinnankorotukset ja lisähankinnat tulevat eteen, Saurilla on esittelijänä sijainen. Sauri itse voi olla vaikka sairaslomalla juuri silloin, kun on esittelyn aika.

Tosiasia on nimittäin niin, ettei automaattimetrosta tule valmista, ellei Saurin lupausta pyörretä. Muiden kuin Kulosaaren ja Siilitien jo lyhennetyistä metroasemista sekä Myllypuron aseman uusimisesta ei vielä ole edes puhuttu. Ja tunneleiden turvallisuusjärjestelmistä ei saa puhua. Sillä virallisesti niitä ei tarvita. Kuljettajattoman metron evakuointimääräykset näyttävät olevan voimassa vain Espoossa. Itähelsinkiläiset lienevät metromiesten mielestä köyhälistöä, jonka hengissä selviäminen ei ole niin arvokasta kuin varakkaiden espoolaisten.

Keskiviikon valtuuston asiakohdan virallinen nimi oli "Metrovarikon kehittämisen hankesuunnitelman enimmäiskustannusten korottaminen". Valtuutetut eivät ymmärtäneet, että keskiviikkona he eivät päättäneet pelkästään "unohtuneesta" varikon automatisointikustannuksesta, vaan siunasivat ohimennen sen, että Siemensin ei tarvitse noudattaa tekemäänsä automaattimetron hankintasopimusta.

Esityslistan mukaan Siemens on sanellut, ettei se hyväksy mystistä "etenemissopimusta", ellei valtuusto hyväksy varikon automatisoinnin kauppaa. Eli tärkein asia oli, että valtuusto suostui kaupungin vahingoksi hankintasopimuksen muutokseen, jonka vähimmäishinnaksi kaupungille Siemens on esittänyt 20 miljoonaa euroa. Siis metrovarikon hinnan lisäksi.

"Etenemissopimus" on tietenkin salattu. Siitä on vain kerrottu, että se tarkoittaa sitä, että Siemens saa toimittaa automaattimetronsa miten haluaa. Hinta Siemensin automaatille "sovitaan" sitten jälkikäteen. Sauri seisoo itse tämän takana, koska on ollut etenemissopimusta allekirjoittamassa.

Kuvaavaa metroasioiden käsittelylle on, ettei valtuustossa juurikaan käytetä asiasta puheenvuoroja, puhumattakaan että tehtäisiin vastaesityksiä. Melkein kaikki vähät puheenvuorot kuitenkin arvostelivat tai vastustivat esitystä sekä tapaa, jolla metroasioita hoidetaan. Esitettyjen puheenvuorojen perusteella vain Yrjö Hakanen ja Kati Peltola ovat kaupunkilaisten luottamuksen arvoisia. Eipä siis ihme, että puhetta johtanut Jan Vapaavuori huomautti Hakasen ja Peltolan puheenvuorojen jälkeen, että ei nyt sovi puhua siitä, miten huonosti metroasiaa kaupungissa hoidetaan.

Kaupunkilaisen on vain vaikea ymmärtää, mikä on se voima, jolla Siemens taivuttaa Helsingin tekemään kaupungille vahingollisen sopimuksen. Ja lisäksi Siemens kiristää kaupunkia uhkaamalla, ettei Siemens suostu oman etunsa mukaiseen "etenemissopimukseen", ellei kaupunki myönny kasvattamaan vahinkoaan lisäkaupalla siitä, mikä on kaupungin vahinko Siemensin vaatimassa "etenemissopimuksessa".

Joten ei ole Saurista synkän oopperan loppuaarian esittäjäksi. Päinvastoin, Sauri näyttää olevan itse valepukuinen paholainen, joka puhuu yhtä ja tekee toista.

Veli Hopea

Pimittäjä Helsingin Sanomat

TIEDON PIMITTÄMINEN Blogimme kanta-asiakas huomasi sen taas: Helsingin Sanomia ei voi arvostella Helsingin Sanomissa.

Tämä selvisi lukijalle, joka kirjoitti sääntöjen mukaisen kommentin HS:n julkaisemaan uutiseen. Uutisessa kerrottiin, että tutkimuksen mukaan ärsyttävintä mainontaa on puhelinmarkkinointi.

Lukija huomautti kommentissaan, että Sanoma-konserni ja etenkin Helsingin Sanomat itse on yksi rasittavimmista puhelinmarkkinoijista. Joskus lyhyeksi ajaksi Hesarin tilannut ja sittemmin tilauksen lopettanut lukija ei ole päässyt Helsingin Sanomien puhelinmyyjistä eroon, vaikka on useita kertoja vaatinut poistamaan tietonsa listalta. Soitot jatkuvat.

Tämän tosiasian asiallinen mainitseminen oli siis liikaa Pjongjangin Sanomille. Mitä pitää ajatella mediasta, joka ei uskalla julkaista itseään koskevaa asiallista kritiikkiä? 

Ylioppilas Puupponen

Hyvinvointia hyvinvoiville

AHNEUS Taas olemme kuulleet sen oikein tutkijoiden suusta: elämäänsä leppoistavat, eli ns. dowshiftaajat ovat uhka hyvinvointivaltiolle.

Hyvinvointimme on siis kehittynyt siihen pisteeseen, että turvataksemme hyvinvoinnin meidän on voitava pahoin. Se on päätetty jossain talousveljien kokouksessa, josta ei pöytäkirjaa meille ole toimitettu. Sallittu tapa elää on käydä vähintään viisi päivää viikossa töissä ja tehdä riittävästi verotuloja viisaampien jaettavaksi. Loppuunpalaminen on urheaa, vähempään tyytyminen petturuutta.

Puupponen on tähän asti luullut, että jos joku löysää tahtia ja tekee vähemmän töitä, saman työn tekee sitten joku muu. Näin ollen verotuloja kertyy aina sama määrä. Mutta Puupponen on toki väärässä, kun ei ymmärrä korkeampaa matematiikkaa. Sitä opetetaan vain talousveljien salakoulussa, jota Puupponen ei ole käynyt.

Talousveljien on hyvä syyllistää ketä tahansa, onhan heillä 10-20-kertaiset tulot tavalliseen tallaajaan verrattuna, ja verot sen mukaiset. Elämä keski-ikäisenä miljonäärieläkeläisenä odottaa, eikä tahdin löysäämiseen ole tarvetta, kun arki on joka tapauksessa leveää.

Moni keskiluokkainen on jo huomaamassa, että on suurimman osan aikuisiästään ahtaasti elävä, erilaisille velikerhoille rahansa luovuttava velkavanki, joka voi vain sivusta seurata toisten ahneutta. Tämä lampun syttyminen pitää tietenkin torjua, ja leppoistajien syyllistäminen on siinä yksi työkalu.

Ylioppilas Puupponen