Kuntaliitosten possukerho

KANSA MAKSAA Kuntaliitosten liukuvoiteeksi aikanaan rakennettu irtisanomisturva on saanut jälleen uuden case-esimerkkinsä. Siinä, missä yksityisellä sektorilla kahden toimijan yhdistyminen tapaa johtaa päällekkäisen henkilökunnan saneeraamiseen, kuntaliitoksissa päinvastoin turvataan ylimääräisiksi jäävillekin työpaikka, vaikkei mitään luontevaa työtä löytyisikään.

Savonlinnaan liittyvän Punkaharjun kunnanjohtajasta päätettiin tehdä viestintä- ja yhteiskuntasuhteiden johtaja, jollaiselle ei tähän asti ole Savonlinnassa katsottu olevan tarvetta. Mutta nyt on.

Huono vain, että mitään hommia ei johtajalle tunnu löytyvän, minkä takia johtajalle on ilmoitettu, että johtaja voisi tehdä jotain käytännön tiedottamiseen liittyviä töitä. Sehän ei tietenkään käy.

Sisar Hento Valkoinen on havainnut, että tavalliselle työttömälle eliitti saarnaa muutoskyvystä ja velvollisuudesta ottaa vastaan mitä tahansa työtä. On mukauduttava ja sopeuduttava, ja arvostettava sitä, jos ylipäätään on tarjolla jotain tekemistä, joskus jopa ilman palkkaa.

Mutta eihän se toki kuntajohtajia voi koskea.

Sisar H. V.

VR:n sinisiä valheita

TIEDON PIMITTÄMINEN VR:n sinisille pikajunavaunuille on löytynyt taas uutta potkua. VR:n edustaja lupaa Savon Sanomissa, että vanhat kunnon siniset vaunut jatkavat liikenteessä aina ensi vuosikymmenen puolelle.

VR:n siniset ovat Suomen poliittisinta vaunukalustoa. Ne ovat VR:n ilmoituksissa aina kulloisenkin tilanteen mukaan joko loppuunajettuja tai aivan kelvollisia kulkupelejä.

Sinisistä vaunuista syntyi pienimuotoinen kuhina, kun pieksämäkeläinen Proxion kyseli VR:ltä joutilaita vaunuja. Tarkoitus oli aloittaa VR:n jo vuonna 1988 lopettama henkilöliikenne Pieksämäen ja Savonlinnan välillä. VR kuitenkin mieluummin romuttaa kalustonsa kuin myy sen jälkimarkkinoille. Tämä on Suomen erityishienoa liikennepolitiikkaa, joka poikkeaa täydellisesti mm. Ruotsin harjoittamasta politiikasta.

VR on aina saanut haluamansa, tilanteeseen sopivimman totuuden jopa liikenneministerin kansanedustajille antamiin vastauksiin. Tavanomaisin viesti on tähän asti ollut sinisen kaluston kunnon morkkaaminen.

Kun kansanedustaja Lauri Oinonen vuonna 2009 vaati sinisten vaunujen säilyttämistä ja peruskorjaamista, silloinen liikenneministeri Anu Vehviläinen sätkytteli VR:n pääkonttorin ohjeistamana, että "vaunujen tekninen käyttöikä täyttyy VR Osakeyhtiön mukaan lähivuosina ja vaunut poistuvat asteittain liikenteestä".

Kun kansanedustaja Antti Kaikkonen vuonna 2012 vaati Proxion-jupakkaan liittyen sinisten vaunujen varaamista muiden toimijoiden käyttöön, liikenneministeri Merja Kyllönen sätkytteli VR:n pääkonttorin ohjeistamana, että VR "käyttää kalustonsa loppuun asti niin, että kalusto ei enää olisi vaatimusten mukaista ja siten se eräitä varaosien uusiokäyttöä lukuun ottamatta kelpaa vain romutettavaksi".

Nyt, kun VR on saanut uudeltakin liikenneministeriltä luvan tehdä, mitä sitä huvittaa, se voi kertoa aivan hyvin totuuden. Eli sen, että tekninen käyttöikä ei vastoin Vehviläisen väitteitä päättynytkään "lähivuosina", eikä mitään Kyllösen vihjaamaa romutusta tarvita, sillä siniset vaunut ovat aivan kelvollista kalustoa vielä vuosikymmenen.

Näin viedään kansaa ja eduskuntaa kuin litran mittaa.

Ylioppilas Puupponen

Parasiittien aika

AHNEUS Euroopan johtava talousajattelija, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen puuhaa Suomeen veroparatiiseja käsittelevää huippukokousta. Kenties Urpilainen ottaa kokouksessa esille myös sen, että suomalainen työväen osuuskauppa on tehnyt bisnestä Siwoja ja Valintataloja pyörittävän veroparatiisifirman kanssa.

Mikäli Urpilainen kuitenkin on tosissaan, hän on hyvällä asialla. Veroparatiisit ovat yksi vääryysmaailman vakava oire, syöpä, joka näyttää vain leviävän. Jo paratiiseilla uhkailu näyttää olevan talouden valtiaille helppo keino kiristää valtioita alentamaan verotustaan, toisin sanoen kuihduttamaan perusturvaa ja köyhdyttämään köyhiä rikkaiden miellyttämiseksi.

Wikipedia määrittelee veroparatiisit tarkkaan ja huolitellusti. Rumemminkin tämän kansainvälisen hyvävelijärjestelmän voisi kuvailla. Veroparatiiseissa on kysymys loisimisesta ja toisten rahoilla elämisestä. Siis juuri siitä, mistä hyväosaiset syyttävät mm. työttömiä, matalapalkkaisia ja opiskelijoita.

Veroparatiiseihin tuloksensa vievät yhtiöt loisivat verorahoilla rakennetuissa, vakaissa yhteiskunnissa, joissa on verorahoilla tuotetun hyvinvoinnin turvin paljon ostovoimaisia kuluttajia. Parasiitit eivät kuitenkaan halua osallistua tämän vakauden rahoittamiseen, vaan piilottavat tuottonsa olosuhteisiin, joissa ei tarvitse maksaa veroja sivistysyhteiskunnan ylläpitämisestä.

Veroparatiiseissa itsessään mikään tavanomainen liiketoiminta ei kannattaisi, koska niissä "asuu" vain rikkaita yrityksiä ja yksityishenkilöitä. Parasiitit siis tarvitsevat kipeästi meitä tavallisia pulliaisia. Samalla kun parasiitit pakoilevat veroja, ne heikentävät rehellisesti veronsa maksavien yritysten edellytyksiä ja murentavat yhteiskuntien perustuksia. Verojen maksu jää entistä enemmän tavallisen virtasen harteille.

Mutta sehän on kansainvälisen velikerhon mielestä peräti hyvä homma.

Ylioppilas Puupponen

Huonot meriveljet ja hyvät tunneliveljet

JOULULAHJONTA Suomen hallitus antoi suuressa viisaudessaan Suomen meriteollisuudelle joululahjaksi kuolemantuomion. Kansainvälisille markkinoille tehtiin selväksi, että Suomessa ei haluta käydä kauppaa niillä ehdoilla, joilla laivakauppaa maailmalla käydään.

Markkinatalouspuolue Kokoomuksen ministeri selvitti julkisesti, miten meillä ei yksinkertaisesti ole mahdollista, että valtio toimisi laivakauppojen kanssa kuten muut valtiot.

Ei auttanut edes kaivaa entinen meriteollisuuden hyvä veli Martin Saarikangas selittämään ministereille julkisesti, miten tuottoisa sijoitus 50 miljoonaa valtiolle on, kun saadaan 1000 miljoonan vientikauppa. Pelkästään valtiolle jäävät verotulot 20.000:sta henkilötyövuodesta kuittaavat lainan valtion kassaan. Verotulot lienevät jotain 100 miljoonaa. Lisäksi telakka maksaa sen 50 miljoonan lainan vielä takaisin valtiolle.

Hallituksen mielestä on mahdotonta antaa 50 miljoonaa lainaksi 200 %:n tuotolla, mutta ei ole mitään syytä pohtia, onko järkeä antaa 50 miljoonaa konsulteille, jotta ne suunnittelevat laivakaupan hintaisen tunnelin. Jota ei ehkä kuitenkaan ole varaa rakentaa.

Tämän hallitus hyväksyi vuoden 2013 budjetissaan. Tosin summa oli liikennehankkeiden rahoitukselle tavanomaiseksi paljastuneeseen Tervalan tapaan piilossa budjetissa esitetystä uusien väylähankkeiden rahoituksesta. 50 miljoonan suunnitteluraha oli tarkoitus ottaa liikenneverkon ylläpitorahoista. Siis niistä, joiden niukkuuden vuoksi teitä, ratoja ja siltoja ei korjata ja lumia ei aurata.

Miljardin tunnelista ei tule miljardin myyntituloja ulkomailta. Verot maksaa valtio itse. Tunnelin maksavat suomalaiset veronmaksajat. Rahan sijasta ulkomailta tulee kaivosmiehiä poraamaan tunnelia. Ja huonosti kun käy, urakoivat firmatkin tulevat ulkomailta ja vievät liikevoittonsa ulkomaille.

Mutta selvähän se on, että tunneliveljet ovat hyviä veljiä ja meriveljet huonoja.

Meriveljet tekevät todellista kauppaa maailmanmarkkinoilla. Siellä ei kauppahintaa sovita saunan lauteilla yhteiskuntasuhteita hoitamalla. Ostaja käyttää omia, ei kansalaisten rahoja. Todellisen kaupankäynnin katteilla ei elätetä hallituspuolueita.

Tunneliveljien kanssa on paljon kivempaa. Ostaja ei käytä omia rahojaan, ja kansalaisten rahan voi kierrättää kätevästi tunneliveljen kautta puolueen vaalikampanjaan, edullisiin asuntoihin ja lämpimiin ja kosteisiin seminaareihin.

Niinpä ei ole ongelma luvata antaa pois kansalaisten rahaa budjettiin piilotettuna 50 miljoonaa tunnelin suunnitteluun. Mutta lainata kansalaisten rahaa 50 miljoonaa laivan rakentamiseen hyvällä tuotolla ei nyt vaan kiinnosta. Joten pitää selitellä, että emme me voi itse tekemiämme sääntöjä mitenkään muuttaa, vaikka sääntöjä ei tarvitse edes noudattaa silloin, kun tunnelinteko kiinnostaa.

Että kiitos vain hallitukselle! Pääseehän se poksauttelemaan skumppansakin kansalta piilossa tunnelin tervajaisissa. Risteilijän lähtöä olisi päässyt kansakin katsomaan ja edustajiensa juhlintaa siten häiritsemään.

Veli Hopea

Satuja aikuisille

LOBBAUS Aikaamme kuuluva, ja joidenkin journalistienkin innolla hehkuttama tarinallistaminen on saanut taas uuden case-esimerkin. Tarinallistamisella siis tarkoitetaan sitä, että houkutellaan ihminen kiinnostumaan jostakin isosta asiasta pienellä yksityiskohdalla, johon pienen ihmisen on helppo tarttua.

Vaikuttavimmillaan tarinallistaminen kytkeytyy myös toiseen ilmiöön, massatunnereaktioon. Siitä ei ole enää pitkä matka vallankäyttöön, jolla voi olla vakaviakin seurauksia.

Nyt kun kukaan ei enää muistane Enkeli-Elisaa eikä hänen feikkitarinansa taakse kätkettyä sinänsä jaloa sanomaa, voidaan jo siirtyä yhdessä isolla massalla suremaan Neeaa. Neea on eteläpohjalaisen paikallislehden pääkirjoitussivulla lapsen käsialalla kirjoittanut suloinen tyttö, joka toivoi vanhemmiltaan raitista joulua.

Herttaista ja tärkeää, mutta melko moni kokee tulleensa petetyksi, kun on käynyt ilmi, että Neean koukerokirjaimet nurin päin kirjoitettuine ässineen tuskin olivat lapsen kynästä, vaan lehden toimituksen käsialaa.

Viihteen ja tarinoiden aikakaudella ei ole niin tärkeää, onko joku asia totta. Samaan aikaan, kun kansa suri olematonta Neeaa, se hykerteli myös toiselle massailmiölle, mayojen maailmanlopulle. Media ympäri maailmaa tuotti valtavan määrän juttuja asiasta, joka on pelkkä väärinkäsitys. Monessa jutussa jopa suoraan sanottiin, etteivät mayat itse väitä maailman loppuvan, vaan ainoastaan vanha aika vaihtuu uuteen aikaan. Mutta kun väärinkäsityksestä sai paremman jutun kuin oikeinkäsityksestä, niin valittiin väärinkäsitys.

Joskushan on ollut sellainenkin korkea journalistinen periaate, että uutisoitavien asioiden tulisi olla totta. Nyt elämme aikaa, jossa ei tarvitse. Siksi eteemme tuodaan esimerkiksi karski kaivosjohtaja esittämään katuvaa, kun mediakouluttaja on neuvonut katumaan. Eikä media pidä ääntä siitä, että katumus oli näytelmää, koska silloin menisi hyvä tarina pilalle.

Enkeli-Elisa, Neea ja katuva Pekka Perä ovat mielikuvitusolentoja, joista ei ole vielä kovin suurta vaaraa. Mutta mitä sellaisia tarinoita meille on kerrottu, joita emme huomanneet tarinoiksi, ja joista pitäisi olla huolissaan?

Ylioppilas Puupponen

Velijoukko silloin varpahillaan, varpahillaan, varovasti hiipii

TIEDON PIMITTÄMINEN Talvivaarassa tiedetään poikkeuksellisten luonnonilmiöiden, kuten vesisateiden, voivan aiheuttaa ongelmia ja kustannuksia. Siitä huolimatta niihin ei toistaiseksi ole osattu riittävästi varautua. Tiedossa ei kuitenkaan ole ollut se, että myös liian myöhäinen lumisade yhdessä huonon tuurin kanssa saattaa tulla kalliiksi.

Marraskuisen allasvuodon jälkimainingeissa rämpi kaivosalueen ulkopuolella Kainuun ELY-keskuksen tutkijoiden lisäksi piskuinen toimittajajoukko ympäristöstä huolestuneiden aktiivien kanssa. Mainittu huono tuuri näyttäytyy suovideon kolmen minuutin kohdalla, kun Voima-lehden toimittaja tällää saappaansa Talvivaaran sinertävään mönjään. Pian ilmenee, että mönjää on kaikkialla suoalueella. Luonnon tilasta huolestuneet aktiivit ryhtyivät ottamaan mönjästä näytteitä välittömästi.

Viikko tapahtuman jälkeen Voiman toimittaja soittaa Kainuun ELY-keskukseen ja saa tietää, ettei siellä vielä oltu katsottu aiheelliseksi ottaa maaperänäytettä siniseksi muuttuneesta suosta. ELY:n ylitarkastaja arvelee kuitenkin värin johtuvan metallin saostumisesta tai paikalle kylvetystä kalkista. Metallit ovat ilmeisesti peräsin vuotovedestä. Arviota siitä, kuinka nopeasti kalkittu alue palautuu ennalleen ylitarkastajalla ei ole antaa, sillä luontoon kylvetyn syövyttävän kalkin määrää ei Kainuun ELY-keskuksen mukaan kukaan tiedä. Talvivaarasta toimittaja saa tarkempaa tietoa. Sielläkään tosin kellään ei ole käsitystä kalkin todellisesta määrästä, mutta paras arvio on, että useita rekkalastillisia joka tapauksessa. 

Miten Talvivaara ja ELY etenivät niille kiusallisesti paljastuneessa mönjäasiassa? Viranomaiset pysyivät vaiti. Yhtiö pysyi vaiti. Vasta kun Kainuun Luonnonsuojelupiiri ry vaati julkisesti asiasta lisätietoja, ilmoitti Talvivaara muutaman päivän päästä mönjän olevan suolla suunnitellusti. Oli siis täysin yhtiön suunnitelmien mukaista, että metallimönjää oli kaivosalueen ulkopuolella. Voima-lehden toimittajan saapasta on kiittäminen, että näistä Talvivaaran sekä ilmeisesti myös Kainuun ELY-keskuksen suunnitelmista tietävät nyt myös kansalaisetkin.

Suomen Luonto julkaisi eilen tutkimustiedot suolta otetuista näytteistä.

Talvivaarassa vuolaat virrat ovat jo aikoja sitten tyrehtyneet ja tilalle on tullut joulutunnelmaan paremmin sopiva, laajalle levittäytynyt, pakkasesta jähmeä metallicocktail ympäristömyrkkyineen. Melkein voi jo nähdä, miten kauas ja kauniisti se sulamisveden mukana keväällä muljahteleekaan. Muutenkin voidaan olla luottavaisin mielin, vastaahan ympäristöasioihin tunnetusti pieteetillä suhtautuva yhtiö itse ympäristönsä tarkkailusta.

Valvova viranomainen, Kainuun ELY-keskus, on myös täyttynyt joulumielestä. Siellä harkitaan pitäisikö Talvivaaralle ojentaa ylijohtaja Pääkkösen (virkavapaalla Geologian tutkimuskeskuksesta, virastosta, joka pyrkii edistämään kaivostoimintaa) käsialalla kirjoitettu kortti, jossa lukee: ”Pirun kallista. Eiköhän, pojat, anneta sen mönjän jäädä luontoon.”

Järjestöneuvos Jurmu

Maistuiko?

KESKITTYMINEN Suomea ravistelee ruokaskandaali: taas kerran joku ulkomaalainen kertoo meille totuuden ruokakulttuuristamme.

Kanadalainen, Suomessa työkeikalla käynyt jääkiekkoilija ihmettelee, miten maan suosituimman urheilulajin huippujoukkue aterioi pelimatkoillaan huoltoasemilla ja hämmästelee suomalaisen ravintolaruoan huonoa tasoa.

Jääkiekkoilija Turrisin kotimaassa ei lienekään koko maata tapetoitu yhden jättiläisen samanlaisilla huoltoasemilla, joille velikerhot ovat järjestäneet parhaat kauppapaikat maanteiden solmukohtiin. Kanadassa ja useimmissa maailman maissa ravintolaksi kutsutaan paikkaa, joka edes yrittää tehdä itse jotain. Saksassa ajellessaan Puupponen havaitsi, että tienvarsilla on tankkauspisteen lisäksi korkeatasoisia ravintoloita. Suomessa monen oikeankin ravintolan ruoka muistuttaa ABC:n lämmitettyä klooniravintoa.

ABC-veljet käyttävät hyväksi paitsi suhteitaan, myös suomalaista vähääntyytyväisyyttä. Suomalaiset kyllä nurisevat, mutta tulevat silti uudestaan. Ja nyökyttelevät, kun tarjoilija kysyy, maistuiko. Miksipä tarjota parempaa, kun moskakin kelpaa.

Katsokaapa ohi ajaessanne ABC:n parkkipaikkoja. Ei niillä näy protestia huonosta ruoasta tai kaavoituspolitiikasta, vaan piha on täynnä onnellisten viherkortin omistajien autoja.

Ylioppilas Puupponen

Illaksi bonuksille

AHNEUS Turbulenssissa tämänkin vuoden huojahdellut lehtoyhtiö Finnair on tarttunut tarmokkaasti toimeen ja ryhtynyt turvaamaan yhtiön taloudellista tilannetta.

Tässä tapauksessa se tarkoittaa yhtiön omien osakkeiden ostamista johdon bonusjärjestelmän rahoittamiseksi.

Muistakaa nyt kuitenkin siellä Finnairin suorittavassa portaassa, että Suomen kilpailukyky edellyttää palkanalennuksia.

Ylioppilas Puupponen

On etuovi työskennellä Aamulehdessä

MEDIA Suomen tiedotusvälineet muistavat toistaa, kuinka ne ovat aina pyyteettömästi ja riippumattomasti totuuden asialla. Faktat on kerrottava, vaikka ne olisivat lehdelle itselleen epämieluisia. Yksi innokkaista journalisminsa toitottajista on ollut Tampereella ilmestyvä Aamulehti.

Kerhossamme heittäydyttiinkin lattialle kieriskelemään huutonaurukohtauksessa, kun luimme Aamulehden selityksiä siitä, miten lehden verkkosivuilta hämärästi katosi juttu, joka kertoi lehden kustantajan oikeussalissa kärsimästä tappiosta ns. Etuovi-jutussa. Aamulehden mukaan juttu oli huono ja perustui vain yhden osapuolen lähettämään tiedotteeseen. Myöhemmin päivällä julkaistiin siloiteltu versio, jossa kustantajan edustaja selitteli tilanteen parhain päin.

Odotammekin innolla uuden journalismin aikaa nyt, kun on lausuttu ääneen, että huonoja, yhteen näkemykseen perustuvia juttuja ei sovi julkaista. Enää ei siis lehtiä lukiessaan tarvitse tyytyä nöyrästi uskomaan siihen, mitä milloinkin Lipponen, Sailas, Wahlroos, Lyly, Soini, Rinne, Apunen, Ollila, Häkämies, Katainen, Urpilainen ja Vartiainen katsovat kansalle parhaaksi, vaan Aamulehti hakee näkemyksiin aina toisen osapuolen kannan.

Ja jos Alma Media joskus kääntää Etuovi-oikeudenkäynnin voitokseen, Aamulehti pitää huolen siitä, että hävinnyttä osapuolta kuullaan tarkasti.

Kiitos Aamulehti!

Ylioppilas Puupponen

Veljille on aina uusi virka

VALTA Työnantajat testaavat työntekijöitä työnhakuvaiheessa vaatimattomiinkin pesteihin. Psykologit kertovat, onko hakijasta nöyräksi puurtajaksi, vai paiskooko se tavaroita pitkin seiniä. Ryhmätyökykyä selvitellään tarkkaan, ja tarvittaessa soitellaan entisille työnantajille, että uskaltaako tämän kaverin ottaa.

Mistä johtuu, että kontrolli näyttää pettävän kovin usein, kun valitaan johtajia tehtäviin, joissa on osattava johtaa ihmisiä?

MTV3:n 45 minuuttia kertoi, kuinka EK:sta potkut saaneen johtajan historia pursuaa ristiriitoja työntekijöiden kanssa. Edustavan seuramiehen kuoren alta on paljastunut tyly ja etäinen ihmistyyppi, jonka alaisena olevat kokevat joutuvansa mitätöidyiksi.

Hyvä veljet siellä Turussa, puolueessa ja EK:ssa. Osaatteko mitenkään selittää, miten on mahdollista, että järjestitte veljellenne noin merkittävän työpaikan, vaikka mitä ilmeisimmin oli aihetta olettaa, että sen hoitamisessa voi tulla ongelmia?

Miten työmiehistä pidetään surutta mustia listoja ja osataan varmistua, etteivät änkyrät pääse ovesta sisään, mutta veljille löytyy aina uusi virka?

Ylioppilas Puupponen

Aatteen tiellä

LOBBAUS Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) erityisavustaja Matti Hirvola (sd.) siirtyy tammikuussa viestintätoimisto Miltton Networksiin. Hirvola on ollut pitkään Urpilaisella töissä, ensin eduskunnassa ja nyt puolitoista vuotta ministeriössä.

Miltton on puolestaan ”yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen” keskittynyt viestintäyritys. Sen toimitusjohtajana on Jyrki Kataisen (kok.) entinen erityisavustaja Jussi Kekkonen. Milttonin liikeidea on tämä: se kysyy yrityksiltä, millaista lainsäädäntöä nämä haluaisivat ja lupaavat maksua vastaan hoitaa asian. Toimeksiannon jälkeen Milttonin veljet ottavat yhteyttä huippupoliitikkoihin, jotka ovat heidän vanhoja tuttujaan, ja kertovat, mitä lakiin pitää kirjoittaa. Asia hoituu.

Hirvola sanoo HS:n haastattelussa olevansa edelleen rehti demari. ”En missään nimessä ole arvojani muuttamassa”, hän vakuuttaa.

On syytä uskoa, että Hirvola puhuu totta. Ei hänellä mitään arvoja ole koskaan ollutkaan. Miten hän muuten voisi siirtyä punaleiristä kovan linjan kokoomuslaiseen toimistoon vailla mitään tunnontuskia? Hän on osa korruptoitumattoman kansan riippumatonta verkostoa, jossa aate jätetään vaatenaulakkoon, kun veljet kokoontuvat sopimaan asioita.

Salaneuvos Vilmi

Hannu Hanhen metro

Metromafian toimitusjohtaja Matti Lahdenranta oli eilen aamulla kuultavana radiossa yhdessä dosentti Ilkka Levän kanssa. Lahdenranta pyrki pitämään keskustelun turvallisesti vanhoissa valheissa siitä, miten automaattimetro tekee autuaaksi ja säästää määrättömiä rahasummia sen vuoksi, että vuoroväli vain automaatin vuoksi voi lyhentyä. Siksi Espoon asematkin on voitu lyhentää, vaikka se ei säästäkään rahaa, kuten Lahdenranta valisti.

Inhottava dosentti Levä käänsi keskustelun turvallisuuteen ja ihmetteli, miten HKL voi olla itse itseään valvova viranomainen. Aivan kuin autoilijakin voisi katsastaa autonsa itse. Lahdenranta selitti, että näin on meillä laki. Mutta jätti mainitsematta, että laki on siten kuin on sen vuoksi, että HKL on niin halunnut. Siksi metro otettiin aikanaan lakiehdotuksesta pois.

Lahdenranta perusteli HKL:n itsevalvontaa myös sillä, että ei ole mitään tapahtunut 30 vuoden aikana. Kovin on Lahdenrannalla lyhyt tai valikoiva muisti.

• Viime viikolla paloi metrotunnelissa auto niin perusteellisesti, ettei palon syytä enää voida selvittää. Perusteellisuus johtui siitä, että tunneli täyttyi läpipääsemättömällä savulla, eikä palavaa autoa löydetty. Tämä oli vain auto, mitenkähän palaa kokonainen alumiininen metrojuna? Yksi alumiinivaunu paloi lattiaa myöten 1970-luvulla varikolla paljaan taivaan alla.

• Vuosi sitten metrovaunun laakeri oli murentunut ja akseli oli menossa poikki. Hälytysjärjestelmät oli vaiennettu. Jos akseli olisi katkennut tunnelissa, katastrofin suuruutta voi vain arvata. Onneksi tämä vaaratilanne voitiin salata, kiitos itsevalvonnan.

• Samoihin aikoihin, marraskuussa 2011, syttyi metron virroittimesta tulipalo Myllypurossa. Rata on onneksi siellä maanpäällä, joten junan peittänyt savu hälveni nopeasti ja palokunta pääsi autoineen junan viereen. Tunnelissa tilanne on toinen.

• Marraskuussa 2009 haljenneen putken vesi täytti Kaivokadun metroaseman ja mursi hissin ja sen ovet. Jos hississä olisi ollut ihmisiä, uhreilta ei olisi vältytty. Mutta onneksi oli sunnuntaiaamu.

Lahdenrannalla on ollut onnea kuin ankkalinnalaisella Hannu Hanhella. Kaikki julki tulleet tapaukset ovat suuronnettomuuden vaaratilanteita. Ja montako on salattu kuten vuoden salassa pidetty laakerivaurio?

Varoituksia on siis tullut. Vastuullinen johtaja kiittäisi luojaansa, selvittäisi miten näiltä vaaratilanteilta ja siten onnettomuuksilta vältytään tulevaisuudessa ja panisi toimeksi. Lahdenrannan mielestä mitään ei ole tapahtunut eikä mitään tarvitse tehdä.

Automaattimetrolle välttämättömät hätälaiturit ja pakotiet eivät ole tarpeen Hannu Hanhen metrossa Helsingissä, vain Espoossa on huolehdittava metroon pakotettujen kaupunkilaisten turvallisuudesta. Lahdenrannan mukaan Helsingissä riittää, että asemilla on henkilökuntaa, joka rientää pelastamaan pimentyneessä tunnelissa palavan metrojunan. Joka asemalle lieneekin palkattu ihmemies MacGyver, joka olisi oitis löytänyt tunnelissa palavan autonkin, vaikka palomiehet eivät siinä onnistuneet.

Lahdenranta ei taida asua metroradan varrella. Lahdenrannan esimies, apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri (virhreät) liikkunee työsuhdeautollaan. Ankkalinnassa siis kaikki hyvin.

Veli Hopea

Kauppaveljien tekstimainontaa

LOBBAUS Ovathan kaikki nyt varmasti tietoisia siitä, että viides päivä joulukuuta maksettiin veronpalautukset? Jos eivät ole, joka vuosi löytyy yksi taho, joka saa kertoa tämän ilosanoman kansalaisille.

Tiedottamiseksi verhotulla mainonnalla ja lobbauksella kauppiaita edustava Kaupan liitto saa vuodesta toiseen mediassa jättimäisen ilmaisen mainostilan copypaste-tiedotteillaan, joiden ainoa tarkoitus on tuottaa rahaa jäsenyritysten kassaan.

Vai mitä:

"Veronpalautukset on maksettu tänään torstaina 4.12. pankkitileille. Liitto uskoo niiden virkistävän kaupankäyntiä." (2008)

Veronpalautukset piristävät joulukauppaa (2009)

Kauppa toivoo veronpalautusten piristävän joulukauppaa (2010)

Veronpalautukset laukaisevat joulukaupan (2012)
 
Kaupan liiton joulutiedottaminen on tarkkaan suunniteltu operaatio. Ajoissa ennen joulua tehdään aina tutkimus kauppiaiden odotuksista, jotka ovat aina samanlaisia. Joulukaupan käynnistymisen alla kysytään myös kuluttajilta mielipiteitä, jotka ovat aina samanlaisia. Näitä shokeeraavan yllättäviä tutkimustuloksia sitten lähetellään pala kerrallaan medialle niin, että jokaiselle adventille syntyy mediassa Kaupan liiton ilmainen mainoskampanja.

Ja kun koittaa viime hetket, ja on saatava vielä vähän lisää julkisuutta, Kaupan Liitto julkaisee lehdistötiedotteen, jossa kerrotaan hämmästyttävä tieto:
Joulumyynnin vilkkain viikonloppu on tulossa (2010).

Tämän tiedon mediat sitten ystävällisesti välittävät kuluttajille, jotka eivät varmaankaan tienneet, että nyt on:
Joulukaupassa vilkkain viikonloppu (2010).

Muutama päivä sitten uutisoitiin, kuinka yksi media irtisanoi sopimuksen toimittajan kanssa, joka pääsi kaupunginvaltuustoon. Perusteena oli luottamuksen säilyttäminen median riippumattomuuteen. Kauppaveljien sisällöttömien tiedotteiden kritiikittömään toistamiseen median ylpeä periaatteellisuus ei kuitenkaan yllä.

Ylioppilas Puupponen

Päästöveljien täysosuma

LOBBAUS Kehittynyt teknologia on jo ratkaisemassa riskit, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen. Autojen moottorit ovat vähäpäästöisiä, rakennukset energiatehokkaampia ja teollisuus tuottaa itse tarvitsemansa energian. Työpaikoilla on siirrytty paperittomaan toimistoon, ja yritykset ajattelevat ympäristöasioita osana yrityskuvaa. Tavalliset ihmiset ostavat energiansäästölamppuja ja irrottavat kännykän laturin seinästä latauksen jälkeen. Uusien tekniikoiden myötä päästöt vähenevät koko ajan.

Näinhän me ajattelemme.

Ihan huomaamatta, pikku-uutisena meni pari viikkoa sitten ohitsemme sellainen vähäinen tieto kuin, että päästöt eivät suinkaan vähene koko ajan, vaan ne kasvavat koko ajan. Ihmiskunta nimittäin saavutti vuonna 2011 maailmanhistorian päästöennätyksen. Näin tapahtui siitä huolimatta, että isossa osassa maailmaa oli taloudellinen alamäki.

Päästöveljet ovat parhaillaan lentokoneissa kilistelemässä laseja: saatiin Dohassa torjuttua melkein kaikki ilmastopäästöjen kasvua hillitsevät suunnitelmat. Painakaa kaasua!

Ylioppilas Puupponen

Valtion potkubonusyhtiö

LOBBAUS Viime viikolla VR-Yhtymä ilmoitti antavansa potkut 40:lle asiakaspalvelun työntekijälle. Heitä ei tarvita. Senhän huomaa vaikka siitä, miten nettipalvelu myy lippuja olemattomiin juniin ja asiakkaille ei pystytä kertomaan, pääseekö junan kyytiin ollenkaan silloin, kun tulee talvi. VR-Yhtymän mielestä tuiskussa junaa odottavat saavat kyllä asiasta tiedon yhtiön internetsivuilta.

Tällä tavalla valtion omistama monopoliyhtiö kehittää itseään.

Kyse tuskin lienee siitä, että yhtiössä on tarve säästää kuluissa. Sillä kansalaisten tahtoa edustava ja kansan valtaa käyttävä valtion omistajaohjausyksikkö ja siitä vastaava ministeri Hautala palkitsevat VR-Yhtymän johtajaa Mikael Aroa avokätisesti. Puolen miljoonan euron vuosipalkan päälle tulee 550 € bonusta joka päivä.

VR-yhtymän tiedotteet eivät kerro, paljonko 40 asiakaspalvelijaa maksaa. Iltasanomat kertoi lokakuussa, että suomalaisen keskipalkka kuukaudessa on 3110 € ja mediaanipalkka 2776 €/kk. Keskipalkan ja lomakorvauksen perusteella yhden asiakaspalvelijan päiväpalkka on 110 €.

Aron kannalta potkujen antaminen on siis hyvinkin kannattavaa. Potkujen antamisesta Aroa palkitaan viiden työntekijän palkalla. Sen lisäksi, että Aron puolen miljoonan peruspalkka on jo 12:n työntekijän palkan suuruinen.

Eipä ole yllätys, että VR-Yhtymä haluaa palkata viestintäasiantuntijan samalla kun se antaa potkuja asiakaspalvelijoille. Selittämistähän tässä tarvitaankin.

Selittäminen lieneekin VR-Yhtymän päätoimiala, ja menestyksellä. Työväenliikkeen asialla oleva liikenneministerikin antaa täyden tukensa potkubonusyhtiölle. Ministerin päässä olevan ideologisen solmun vuoksi on tärkeintä, että valtio pääsee rokottamaan kansalaisilta maksimihinnan minimipalveluista. Vasemmistoliiton ministeri Kyllönen ei halua, että junaliikenteeseen tulee kilpailua, joka on ainoa keino pakottaa monopoliyhtiö ajattelemaan köyhän asiakkaansa asiaa.

Kenen joukossa seisot, kenen lippua kannat, lauloi Agit Prop kauan sitten. Onko ministereiden Hautala ja Kyllönen kädessä VR-Yhtymän lippu, Aron hovin joukossa seisten. Kansalaisten itsenäisyyspäivää muistaen.

Vientineuvos Valtanen

Itsenäisen ajattelun vapaapäivä

YHTEISKUNTA Kansallisen hymistelyn tulevaisuus on uhattuna. Tuntematonta sotilasta ei enää esitetä pikkulasten televisionkatseluaikaan. Näin on päättänyt Yleisradio, joka ei muuta olisi voinut päättääkään, onhan väkivaltaelokuvien esittämisestä alalla selvä sopimus.

Mutta eihän nyt sopimus voi tätä elokuvaa koskea, toteaa Pisa-kansa ja käy niin kuumana, että S-etukorteista magneettijuovat sekoavat. Tuntematon sotilashan ei esitä väkivaltaa, vaan pyhää väkivaltaa. Jokaisen lapsen tulee nähdä jo pienestä pitäen, kuinka sitkeä Suomen poika tappaa, ja marsalkat ovat oikean värisiä.

Emme ole vielä kuulleet Matti Apusen näkemystä asiasta, mutta eittämättä on vaarana, että Tuntemattomalta sotilaalta säästyvät lapset eivät enää omaksu kansallismilitaristista tapaa juhlia itsenäisyyttä ihannoimalla kiroilevaa Rokkaa. Tämä voi johtaa itsenäiseen ajatteluun, ja sallituista puheenaiheista listaa pitävän eliitin vallan heikkenemiseen.

Tulevien sukupolvien henkistä itsenäistymistä odotellessa voi katsella vaikka Foxin, eikun MTV3:n uutisia. Siellä paasattiin itsenäisyyspäivän aattona kello 19 lähetyksessä, kuinka yksi puolue pilasi eduskunnan sotaveteraanijuhlaistunnon. Pilaaminen tapahtui Foxin, eikun MTV3:n uutisten mukaan siten, että ryhmäpuheessa mainittiin, kuinka 70-luvulla taistolaiset pilkkasivat sotaveteraaneja.

Sisar Hento Valkoinen muistelee, että tämä väite pitää täysin paikkansa. Sellaista vain ei saa sanoa. Mielipiteiden esittämisestä pidättäytymisestä oli oikein kansanedustajaveljien kanssa yhdessä itsenäisesti sovittu, tilitti yksikin kansanedustaja uutisessa.

Kansallisella konsensuksella on sanattomasti sovittu myös, että itsenäisyyspäivänä ei juhlita itsenäistymisen aikaa, vaan yli kaksi vuosikymmentä sen jälkeen käytyjä sotia. Syy on luultavasti se, että itsenäisyyden oikean merkkipäivän aikoihin Suomen kansalaisilla oli keskenään eriäviä mielipiteitä. Sellainen on tietenkin konsensuskansallinen häpeä.

Ei mikään ole niin itsenäinen ja viisas kuin hymistelevä suomalainen.

Sisar H. V.

Tieveljet vaikenevat

TIEDON PIMITTÄMINEN Kukaan ei enää muistane, että muutama viikko sitten maassamme parkui suuri isojen miesten huutokuoro sitä, kuinka tiebudjetit ovat riittämättömiä. Ja sitä, kuinka liikenneministeri asioihin puuttumalla sotkee hyvät hankkeet, joista on kaikessa rauhassa saunassa jo sovittu. Ja siitä, kuinka tieasiat ovat nyt menneet rempalleen, kun on tullut tällainen hankala änkyrä ministeriksi sekoittamaan asioita. Ja kuinka edellisen hallituksen aikaan oli tieasioilla kissan päivät, kun rahaa riitti ja asiat rullasivat.

Nyt on kuitenkin tutkittu, että edellisen liikenneministerin kaudella rahaa puuttui kolmannesmiljardi, eli 350 miljoonaa euroa.

Tieveljet ovat nyt aivan hiljaa. Heidän kannattaa, sillä tieto on heidän kannaltaan äärimmäisen nolo. Edellinen liikenneministerikin änkyttää vain toimineensa sen ymmärryksen mukaan, joka hänellä on. Todellisuudessahan hän on tässä jäänyt kiinni valehtelusta, josta vasta hetki sitten syytti seuraajaansa eduskunnan istunnossa.

Mutta kuten kissakin tippuu aina tassuilleen, tieveljillä käy taas tuuri. Joku 350 miljoonaa ei nyt ketään kiinnosta, kun kaikki ovat valitsemassa pukujaan huomiselle hyvien veljien vastaanotolle. Jatkoilla sitten siiderihumalassa sihistään, kuinka hyvä maa se tämä meidän maa on.

Ylioppilas Puupponen

Pirkkalan moniste 2012

LOBBAUS Linnan juhliin jo valmistautuva suurmies Matti W. Apunen on jälleen tuohtunut. Paitsi, että työikäiset eivät ymmärrä talouskasvun ja työnteon ihanuutta, nyt vetelehtimistä lietsotaan jo koulussakin.

Matti E. J. Apusen tytär-parka käy julkista koulua, ja joutuu siellä lukemaan Forum 9 -nimistä oppikirjaa, jossa kerrotaan, että veroja maksetaan, jotta voidaan pitää huolta heikommista.

Tämä on tietenkin Matti W. Apusen mielestä punaista propagandaa, sillä ei heikommista pidetä huolta veroilla, vaan verotuloja tuottavilla yksityisillä yrityksillä, joiden johtajat raatavat niska limassa voidakseen pitää huolta vähäosaisista. Julkinen sektori sitten tuhlaa kaikki yksityisten firmojen johtajien työn tulokset törsäämällä verorahat mm. apusvastaisiin oppikirjoihin.

Koululaisille ei tätä asiaa tehdä kirjassa riittävän republikaanisella tavalla selväksi, mikä kiukuttaa Matti E. J. Apusta. Pahimmassa tapauksessa maahamme leviää tapainturmelus, kun marxismiin koulumonisteilla lietsottu nuoriso ei ihannoikaan rahaa ja rikastumista.

"Ei ihme, jos degrowthin kaltainen vastuuttomuus tuntuu nuorista tämän jälkeen asialliselta vaihtoehdolta", Matti W. Apunen tilittää.

Matti E. J. Apusta huolestuttaa, että oppikirja kouluttaa meistä nöyriä veronmaksajia. Seuraavassa hengenvedossa Matti W. Apunen on kuitenkin huolestunut siitä, että kirja houkuttelee nuorisoa ottamaan kantaa. Mutta kauheaa, kirjassahan onkin Greenpeacen logo, eikä EK:n.

Hyvässä oppikirjassa ilmeisesti kannustettaisiin nuoria liittymään Björn Wahlroosin ja Matti E. J. Apusen kerhoon vaatimaan veronalennuksia ja istumaan EVA:n seminaareissa kuuntelemassa Matti W. Apusta. Aitoa ja oikeaa vastuullisuuttahan on verojen pakoilu ja nujerrettu julkinen sektori.

Sitoutumaton Puupponen ei ole Forum 9 Yhteiskuntaoppia lukenut, mutta myöntää, että degrowth tuntuu nykymaailman menoon verrattuna oikein asialliselta vaihtoehdolta.

Ylioppilas Puupponen

Veljemme sähkön hinnan kimpussa

LOBBAUS Kaikkihan me tiedämme, että Suomen energiaverotus on epäonnistunut. Sähkö on Suomessa niin kallista, että yritystoiminta on oikeastaan mahdotonta.

Energiaverotuksen keventäminen on investointi metsäteollisuuden kilpailukykyyn, ilmoittaa metsäteollisuus. Björn Wahlroos puolestaan sanoo, että Suomessa on tehty paljon päättömyyksiä, joista yksi on energian korkea verotus.

Teollisuusmiehet jaksavat ehtimiseen marista, että asiat ovat Suomessa paljon huonommin kuin kilpailijamaissa.

Onkin kiintoisaa lukea Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkimus, jonka mukaan sähkö on Suomessa halvempaa kuin Ruotsissa, Norjassa, Saksassa, Britanniassa, Portugalissa tai koko EU:ssa. Ero on vieläpä merkittävä. Teollisuuden mielestä ne eivät varmaankaan ole Suomen kilpailijoita, vaan jotain marginaalimaita, joita ei kannata oikeastaan edes mainita.

Olemme sinivalkoisella asialla! Energiaverot alas!

Salaneuvos Vilmi

Me lupaamme

MARKKINOINTI Junayhtiö VR tiistaina 27.11.2012: "Junien ei pitäisi olla myöhässä ainakaan sääolosuhteisiin liittyvien syiden vuoksi."
 
Ylioppilas Puupponen

Yleisö mykistyi Totuuden uudistuksesta

MEDIA Suomen neuvostotasavaltojen liiton pää-äänenkannattaja Helsingin Totuus on siirtynyt maksullisiin nettiuutisiin. Samanlaista suunnittelee nyt myös Alma Media. Presidentti Mauno Koiviston aikanaan irvailema sopuli-ilmiö näyttää toimivan ainakin mediabisneksessä. Kun yksi ilmoittaa muuttuvansa tabloidiksi, toisetkin muuttuvat. Kun yksi pistää netin maksulliseksi, toisetkin pistävät. Se on sitä median monimuotoisuutta.

Helsingin Totuuden päätoimittaja Pentikäinen on tällä viikolla mainostanut, kuinka hienosti yleisö on ottanut vastaan sen, että ilmainen onkin maksullista. Pentikäisen mukaan kävijämäärä on noussut peräti 9,2 prosenttia.

Amatööri sanoisi, että tämä on uudelle tuotteelle ja paljon mainostetulle uudistukselle melkoisen surkea suoritus. Ovatko kävijät vain tarkistaneet, että maksumuuri toimii?

Helsingin Totuus ei luonnollisesti näytä kävijämääriään, saati juttujen klikkausmääriä nettisivuillaan. Se on liikesalaisuus, jota voi siksi paisutella mielin määrin.

Sen sijaan juttujen saamien kommenttien määrä näkyy uutisten yhteydessä. Se on romahtanut. Ennen maksumuuria kuohuttavimmat puheenaiheet tuottivat Totuudessa kymmeniä, jopa satoja kommentteja. Nyt niitä on juttujen alla järjestään vain kourallinen, yleensä nollasta kymmeneen.

Mukavahan se on, että Totuudessa on vielä inhimillisyyttä jäljellä. Kyllä pätevämmät markkinamiehet olisivat älynneet piilottaa myös tämän pettämättömän mittarin.

Ylioppilas Puupponen

Hyvinvointi uhkaa rahaveljiä

AHNEUS Nyt on yhteiskunnallisessa keskustelussa vyörytyspäivät. Päivä toisensa jälkeen eri tahot ilmoittavat, kuinka meillä ei ole varaa voida hyvin. Kuin dominopala kerrallaan kaatuu eteemme tiedotteita, joissa vaaditaan palkanalennuksia ja perusturvasta luopumista.

Suomen Yrittäjät ihmettelee työehtosopimusten yleissitovuutta, teollisuus haluaa "keskustella palkoista". Huolellisimmat tuotokset verhotaan raporteiksi, kuten apuslaisen ajatuspaja Liberan tämänpäiväinen opus, jonka mukaan hyvinvointivaltiosta on päästävä eroon. Rahan syytäminen verotuksena ja tulonsiirtoina lapsille, vanhuksille, vammaisille, sairaille ja työttömille uhkaa rahaveljien hyvinvointia.

Onko Puupponen ymmärtänyt jotakin aivan väärin, kun hänen tietojensa mukaan elämme moniulotteisessa kriisissä, jonka pääsyyt ovat aivan muualla kuin siinä, että ihmisillä on joissakin maissa vielä jonkinlainen turvaverkko vastoinkäymisten varalle?

Kriisin juuret ovat amerikkalaisten pankkiveljien ahneudessa ja koko maailmaan levinneessä velaksi kuluttamisessa. Materiaa on saatava, vaikka siihen ei olisi varaa. Tuloeroja on kasvatettava, koska ne ovat merkki toimivasta taloudesta. Parhaiten pärjäävien verotusta on kevennettävä, kansan verotusta kovennettava. Julkiset palvelut on mahdollisuuksien mukaan siirrettävä yksityiseksi bisnekseksi. Johto on sitoutettava ahneustalouteen tähtitieteellisillä ansaintajärjestelmillä.

Kun velka-ahnehtijoiden lompakko lopulta paljastuu tyhjäksi, syy onkin julkisessa sektorissa - siis viime kädessä siinä, että olemme pitäneet heikoista huolta.

Pitää paikkansa, että länsimaiset yhteiskunnat joutuvat joka tapauksessa kiristämään vyötä. Länsimaiden väestö ikääntyy, halvan energian aika on ohi, ja yksinkertainen työ valuu kehittyviin maihin. Sitä enemmän tässä tilanteessa tarvittaisiin kansan ja eliitin välisen luottamuksen rakentamista, ei ahneutta ja sanelua, joka äärimmäisessä tilanteessa johtaa vain väkivaltaan.

Sanelu on silti lähes ainoaa keskustelua, jota ylipäätään nykyään kuulee.

Mutta ei se ole pelkästään sanelijoiden vika. Onko Puupponen ainoa, joka on ihmetellyt, eikö ammattiyhdistysliikkeellä ole enää mitään muuta sanottavaa kuin jankuttaa joistakin kolmesta koulutuspäivästä tilanteessa, jossa koko ihmiskunnan luottamus talousjärjestelmään ja toisiinsa on uhattuna?

Ylioppilas Puupponen

Liian suuri kaatumaan, osa 2

TIEDON PIMITTÄMINEN Pääsevätköhän metroveljien lapset luokalta, jos metroveli-iskät auttavat illalla laskennon läksyissä?

Näköjään metroveljillä on myös omat pyöristyssääntönsä. Kun HKL:n hallintojohtaja Yrjö Judström ilmoitti viime viikolla lehtihaastattelussa Länsimetron maksavan 900 miljoonaa, väite ei tietenkään pitänyt paikkaansa.

Helsingin kaupunginhallituksen tuoreen esityslistan mukaan Länsimetron hinta ei ole 900, vaan 960 miljoonaa (960 000 000) euroa. Voidaan siis taas päivittää Länsimetron hinnannousu, joka on nyt 508 miljoonaa (508 000 000) euroa. Metroveljiltä voinee kysyä, mikä on hinnannousuprosentti heidän laskutikullaan laskettuna.

Tommy Pohjolan metroblogissa kerrotaan, että veljien piireissä kehutaan Länsimetro Oy:n toimitusjohtaja Kokkista: "On muuten Matti hoitanut projektin tosi hienosti kun on pysytty kustannusraameissa."

Tavallisen kansan taskulaskimella kustannusraameista on poikettu 112 prosenttia. Mutta ehkä Pohjolan siteeraama tuntematon veli tarkoittikin jotain salaisia kustannusraameja, jotka varmaankin olivat jo alun perin olemassa. Niistä vain ei maan tavan mukaan kerrottu ennen poliittisen päätöksen syntymistä vain 452 miljoonan hintaisesta metrosta.

Ylioppilas Puupponen

Liian suuri kaatumaan

LOBBAUS Maailman upeimman metron yllä roikkuu taas mustia pilviä. Uusien metrojunien tarjouskilpailusta on tekeillä valitus. Jos se toteutuu, myöhästyvät uudet junat niin paljon, että Espoon asemat saattavat kumista avajaisten jälkeen tyhjinä.

Sitä, miten asia todellisuudessa on, me emme voi tietää, koska tämä julkinen hankinta on salainen hankinta. HBL:n toimittaja Tommy Pohjola on tuloksetta vaatinut saada nähtäväkseen metroinvestointien hankinta-asiakirjoja, sillä julkista sektoria koskeva julkisuuslaki ei metroveljiä koske.

Tällä viikolla uutisoitiinkin, miten iloa tihkuvissa olosuhteissa metroveljet juhlistivat kahden tunnelin yhdistymistä maan alla, liinapöydissä sulopuheita toisilleen pitäen. Jos eläisimme toimivassa demokratiassa, juhlat olisi pitänyt perua, koska juhlimisen aihetta ei kaiken sotkun keskellä ole. Mutta koska meillä juhlivat vain veljet, ja nöyrä kansa on tietämätön sotkuista, niitä ei tarvitse selvittää.

Metrorötöstelyllä on jotain yhteistä henkitoreissaan olevan EU:n sekä Kreikan kanssa kusessa olevien pankkien kanssa. Kaikki kolme ovat liian suuria kaatumaan. Jotta typerät kansalaiset tämän varmasti ymmärtäisivät, Ylen haastattelema metroveli Yrjö Judström pukee asian numeroiksi:

"Länsimetroinvestoinnin arvo on 900 miljoonaa. Jo pelkät korkokustannukset ovat todella valtavat, jos sitä ei päästä käyttämään."

Kun siis tehdään riittävän ylihintainen investointi, voidaan hyväksyä vaikka mitä menettelyvirheitä, koska on kiire. Miten kuulostaakin yliveli Juhani Tervalalta.

Kannattaa myös huomata tuo pikkusumma, jonka Judström sivumennen mainitsee. Poliitikoille tämä mainittu länsimetroinvestointi myytiin 452 miljoonan hintaisena, ja sen hintaisesta metrosta rakennuspäätös myös tehtiin.

Hinta on siis noussut jo 448 miljoonaa (448 000 000) euroa plus automaattisekoilut ja junariidat päälle. Summa on niin suuri, ettei edes liikenneministeri Kyllösen nelilaskimessa riitä asteikko veronmaksajille tuotetun vahingon laskemiseen.

Ylioppilas Puupponen

Sankariteoilla ja ilmalupauksilla veliverkolta toimintalupa

TALVIVAARA HV-kerhossa on odotettu, milloin Kainuun Ely uskaltaa antaa luvan Talvivaaran tehtaan käynnistämiselle. Kipsisakka-altaan vuoto sai siinä määrin huomiota tiedotusvälineissä, että paikallisen Elyn oli leikittävä hetki tiukkaa jo uskottavuutensakin vuoksi. Siellä on kuumeisesti laskelmoitu, milloin ohjaksia voidaan taas höllätä. Kun tämänpäiväisen käynnistysluvan myötä kaikki on Kainuun Elyn ja Tukesin mielestä Talvivaaran alueella hyvin ja on aika hajaantua, haluaa HV-kerho kelata nauhaa takaperin nähdäkseen miten vuodon tapahtumasarja on mahdollisia vuoden 2012 Suomessa.

Paljon on jätevettä virrannut, mutta tänään eletään tilanteessa, että tehtaalla on taas kerran lupa toimia ja yhtiön kannalta ongelmallisen täynnä ollut kipsisakka-allas on saatu onnistuneesti tyhjennettyä. Kun viimeinen tippa altaasta oli lirahtanut, kiirehti kaivosyhtiö ottamaan tästäkin urotyöstä kunnian itselleen vuodon tyrehdyttäjänä. Viestintä yhtiöllä on ontunut aiempina vuosina, mutta nyt kilvenkiillotuskulttuuri näyttää muodostuvan Talvivaaran huikeimmaksi meriitiksi. Näytöistä voidaan olla monenlaista mieltä, mutta väistyneen toimitusjohtajan oli kuitenkin päästävä julkisuuteen asti vuodattamaan ylpeydentunnettaan.

Lähes vuoden kainuulaiseksi valitun Pekka Perän mustat silmänaluset, sekä tämän kyynelsilmäinen paluu yhtiön toimitusjohtajaksi näyttää lopulta hellyttäneen paikallisen Elyn. Perä ei tullut julkisuuteen tyhjin käsin. Hän toi mukanaan nipun tuttuja vakuutteluita ja lupauksia. Tällä kertaa kauniin puheen lisäksi saatiin myös harvinainen pahoittelu. Kainuulaisia varmasti lämmitti, kun reilu, rehti ja suoraselkäinen pohjalainen pyysi anteeksi vuodon aiheuttamaa henkistä haittaa. Tämän pieteettisen ympäristömiehen mielestä ympäristöhaitat eivät ole vieläkään todellisia, sillä niiden osalle häneltä herui vain mahdollinen anteeksipyyntö.

Yhtiössä on Perän mukaan kuitenkin laskettu sattuneen ympäristövahingon kustannusarviota, mutta julkisuuteen esitettävää summaa ei vielä ole. Perän mukaan se tulee joka tapauksessa kuitenkin olemaan kallista. Ympäristövahinkoja siis on, kun yhtiö joutuu laskemaan ne rahassa, mutta pyydettäessä anteeksi, ne muuttuvat vain mahdollisiksi ympäristöhaitoiksi.

Perä vakuuttaa yhtiön korvaavan kaikki sen aiheuttamat vahingot. HV-kerho jää mielenkiinnolla odottamaan, milloin yhtiö ilmoittaa korvaavansa veronmaksajille esimerkiksi edes osan näistä hallituksen nyt jo yhtiön takia päättämistä varaumista.

Vuodon suurimman syyllisenkin Perä ja yhtiö on jo löytänyt. Syyllinen alkaa Talvivaaran tapauksessa olemaan oikea taparikollinen, sillä yllättävien sateiden piikkiin yhtiö on ennenkin halunnut ongelmansa upottaa. Kuin vakuudeksi nyt on keksitty puhua jo ”historiallisista” sademääristä. Perä mainitsi nyt sataneen jopa enemmän kuin sataan vuoteen. Kun virkamieskuntaa ja joidenkin sijoittajien intoa katsoo, on pakko todeta, että Perä osaa puhua vakuuttavasti. Perän laskuopissa on kuitenkin korjaamisen varaa myös tässäkin asiassa. Kovin historiallisiin vuosilukuihin ei tarvitse mennä, sillä jo kahdeksan vuoden takaa löytyy vastaavia sademääriä. Huomioitavaa on myös, että Lapin Vesitutkimus Oy:n tekemässä Talvivaaran YVA-selostuksessa mainitaan vesien hallinnassa keskeisellä sijalla olevan poikkeuksellisten sateiden huomioiminen (samassa yhteydessä mainitaan vuoden 2004 voimakkaat rankkasateet).  Poikkeuksellisten sateiden suhteen yhtiön riskienhallinta oli siis kunnossa – taas kerran paperilla. Käytännössä kuitenkin sateiden suhteen yllätyttiin tällä kertaa peräti kahden toimitusjohtajan suulla. 

Vuotoallasta ei ole pystytty paikkaamaan, eikä vesiongelmaan ole vieläkään esitetty pitävää ratkaisua. Yleisesti on myös tunnettua, ettei Talvivaara ole vuosien varrella pysynyt ympäristöluvan mukaisissa päästövaatimuksissa vaan on ylittänyt ne toistuvasti. Siitä huolimatta luottamus yhtiöön näyttää palanneen nopeasti. Edellinen luottamus sai aikaan sen, että osa kipsisakka-altaan sisällöstä valui puhdistamattomana luontoon ja osa siitä lilluu yhä kiireellä kyhätyissä maapohjaisissa varoaltaissa kaivoalueella. Jokainen hiekkalaatikolla leikkinyt varmasti muistaa, kuinka kuoppaan kaadetulle vedelle käy.

Perämäiseen tyyliin omista virheistä johtuvat ongelmat heitetään muiden silmille. Se, että ympäristö pilaantuu on suorastaan liian tiukasti valvovan viranomaisen ja tiukempia lupaehtoja haluavien syytä.Ympäristölle nyt aiheutettu katastrofikin on vain yksi monista tavoista hankkia pohjatietoa laajentumissuunnitelmille.

Yksi puoluejohtajista osti heti kättelyssä Perän puheet. Keskustan Sipilä kiirehti jyrähtämään, että vain tehtaan käynnistäminen pelastaa Kainuun ympäristökatastrofilta. Molemmat herrat puhuvat vedenpuhdistuslaitoksesta. Perä lisää vettä myllyyn toteamalla, että kaivos on saatava toimiaan, jotta se voi korvata toiminnasta aiheutuvia ympäristötuhoja. Kainuulainen versio ikiliikkujasta on keksitty. Ennen kaivosta oli vain tuhoamaton luonto ja puhdasta vettä, ei tarvetta puhdistaa sitä. Kysyikö kukaan kainuulaiselta, haluavatko he moista vedenpuhdistamoa? Kysyttiin, vastaa Paula Lehtomäki, hänhän järjesti kuulemistilaisuudenkin. Vaan kuunteliko kukaan?


Kitkaton veliverkko:

Pekka Perän onnistui myydä insinööri-intonsa maamme hallitukselle, elinkeinoelämälle, eläkevakuutusyhtiöille, Tekesille, piensijoittajille, jopa EU:lle. Vastaavaan prosessiin perustuvaa hanketta on kerran kokeiltu käytännössä Australiassa, surullisin tuloksin. Siellä se ymmärrettiin kuitenkin lopettaa ajoissa, kun todettiin, ettei vesiongelmaa voida ratkaista. Suomessa laboratorio-olosuhteissa ja paperilla toimivaksi osoitettu koe pantiin kerralla pystyyn jättimäisessä mittakaavassa keskelle Kainuun korpea. Suureen ja riskipitoiseen hankkeeseen tuskin olisi uskallettu ryhtyä, ellei valtionhallinnon ja ympäristövalvonnan sekä kaivoksen välille olisi rakennettu leveäkaistaista oikotietä perinteisen mutkaisen, mutta huolellisuutta vaativan polun sijaan. Alla joitakin huomioita väitteen painoksi:

Nyt vuotaneen altaan suunnitteli Destian suunnittelija Taisto Viita (2008). Nykyään hän toimii Talvivaaran kaivoksen maanrakennuspäällikkönä. Talvivaaran suunnitteluinsinöörinä hän suunnitteli kaivoksen toisen altaan (2011). Tämä allas on rakennettu paremmin kuin nyt vuotanut allas. Nelosen uutiset kysyi tältä altaiden suunnittelijalta 9.11.2012, miksi ensimmäistä allasta ei rakennettu yhtä hyvin kuin toista. Taisto Viita ei halunnut vastata.

Vuotoaltaan padon valleja korotettiin viime kesänä. Kainuun Ely on paikallinen patoturvallisuusviranomainen, joten lupa korotukseen on täytynyt hyväksyttää siellä. Elyn patoturvallisuudesta vastaava Timo Regina työskenteli kyseisen turmapadon kimpussa ollessaan vielä Destian palkkalistoilla. Asian tultua ilmi Regina kiiruhti ilmoittamaan jäävänneensä itsensä.

Kainuun Elyn luotettavuutta valvovana viranomaisena on syytä arvioida myös sitä taustaa vasten, että sen ylijohtajana toimii varsinaisesta toimestaan virkavapaalla oleva Geologian tutkimuskeskuksen Itä-Suomen aluejohtaja, Kari Pääkkönen. GTK on virasto, jonka tehtäviin kuuluu mm. kaivostoiminnan edistäminen.
Pääkkösen mahdollinen esteellisyys on yhä oikeuskanslerin toimesta tutkinnan alla.

Kyseessä voi olla myös aito resurssipula, mutta Kainuun Ely-keskuksen toiminta vaikuttaa pienissä asioissakin monin paikoin vähintäänkin heppoiselta ja kummalliselta, jopa hämärältä.

Kun Talvivaaran kaivosta perustettiin, oli suoritettava ympäristövaikutusten arvointi (YVA). Sen suoritti Lapin Vesitutkimus, jota johti Olli Salo, joka komeilee tätä kirjoitettaessa Talvivaaran kuudenneksi suurimpana osakkeenomistajana. Poliisi tutkii tapausta.

Vuosina 2007-2011 Jyri Häkämies vastasi valtion omistajaohjauksesta. 2011-2012 hän toimi elinkeinoministerinä. Valtion omistajaohjauksesta kirjoitti HV-blogissa ylioppilas Puupponen jo siinä määrin tyhjentävästi, että asian voi jättää tässä yhteydessä käsittelemättä. Elinkeinoministeri on kuitenkin käytännössä se valtionhallinnon taho, joka päättää Elyjen resursseista ja voi antaa näille suoraa ohjausta. Häkämiehen toimettomuus asiassa oli selvä käytännön merkki siitä, että asia oli hänen mielestään mitä ilmeisemmin kunnossa Kainuun Elyssä. Paljon ei tietenkään voinut vaatiakaan mieheltä, joka viikossa loikkaa elinkeinoministeristä EK:n johtoon. Blogisteistamme SalaneuvosVilmi ehtikin jo ruotia aiheen läpi.
   
Kirsikkana kakussa on luonnollisesti Presidentti Niinistön taannoiset puheet siitä, että kaivosten valvontaa ei ole syytä kiristää. Muistamatta, eikä muistuttamatta voi myöskään olla siitä, että tämä Talvivaaran osakkeenomistaja myös pitää alaa maamme uutena Nokiana.

Luonto ei osaa syyttää poliitikkoa, valvovaa viranomaista eikä yhtiötä edes siitä karmeasta välinpitämättömyydestä, että yhtiö ohjasi tietoisesti kipsisakka-altaaseen ilman lupaa valtavat määrät vettä. Vieläpä vääränlaista vettä, joka käynnisti siellä olleessa seoksessa prosessin, joka yhdessä vuodon kanssa mahdollisti ympäristön kannalta kohtalokkaat seuraukset. Tietoinen riski konkretisoitui tunnetulla tavalla. Tällä ei kuitenkaan näytä olevan kosmeettista teatteria suurempaa merkitystä päätöksiä tehtäessä. Kitkaton veliverkko takaa sen.


Mikä tämän kaiken mahdollisti?

Ely-keskusten myötä ympäristöhallinta uudistettiin Vanhasen toisen hallituksen aikana. Vuonna 2007 silloinen kunta- ja hallintoministeri Mari Kiviniemi sai hankkeen vetääkseen. Ympäristöministerinä toimi perheensä Talvivaara-osakekaupoista (puoliso, 2 alaikäistä lasta ja äiti ostivat osakkeita sadoillatuhansilla euroilla muutama viikko ennen yhtiön ilmoitusta uraanin talteen ottamisesta) tuttu Paula Lehtomäki, joka Talvivaaran peruskivenmuuraustilaisuudessa rauhoitteli epäilijöitä sillä, kuinka lupaprosessit on hoidettu ennennäkemättömän laajasti, sekä sillä, kuinka tiukkaa valvonta tulisi olemaan.

Uudistuksessa ympäristöministeriön alueelliset organisaatiot lopetettiin ja niiden toiminta siirrettiin maakunnallisiin Ely-keskuksiin. Näin ympäristöasioiden rahoituksesta ja ohjauksesta alkoi vastata työ- ja elinkeinoministeriö, jonka silloisena johtajana toimi Mauri Pekkarinen. Kun Ely-keskukset lopulta 2010 aloittivat toimintansa, valmisteltiin niiden johtajien nimitykset TEM:ssa. Kainuussa johtotehtävän sai jo aiemmin mainittu Kari Pääkkönen. Näin Kainuullakaan ei ollut enää maakunnan muista eduista riippumatonta ympäristövalvontaa.

Järjestöneuvos Jurmu

Tieveljillä ei ole syyllisiä

VALTA Jatkokertomus liikenneministeri Merja Kyllösen ympärillä saa uusia osia. Nyt on paljastunut, että liikennehankkeiden budjetista puuttuu vähintään kymmeniä miljoonia, jopa yli sata.

Taustalla hiipii taas Liikenneviraston pääjohtajan tehtävät jättävä Juhani Tervala, joka antaa asiasta nyt innokkaasti lausuntoja. Tilaisuus vauhdin antamiseen on otollinen. Kyllösen esiintyminen erilaisten sotkujen keskellä on suorastaan mannaa tieveljille, joiden varpaille Kyllönen on pahasti astunut.

Tervalalla on tieveljille tyypillinen näkemys. Ylen haastattelema Tervala sanoo, että "en ymmärrä, miksi tässä halutaan syyllisiä hakea". Meillä lystin maksajien joukoissa pidetään aivan normaalina, että jos suuren luokan virheitä tapahtuu, ne myös selvitetään. Selvittely yleensä johtaa myös syyllisten löytymiseen.

Tieveljille tällainen käytäntö on vieras. Jättimäiset kustannusten ylitykset ovat tieveljien hankkeissa täysin normaaleja. Yksistään Länsimetron kustannusylitys on monta kertaa enemmän kuin nyt liikennebudjetista puuttuva summa. Erilaisia virheitä pimitetään ja painetaan villaisella. Esimerkiksi Rautatientorin metroasemalle mittavat vesivahingot aiheuttaneelle reiälle ei vastuullista muka löytynyt. Automaattimetrossa tehdyt menettelyvirheet pimitetään kokouspöytäkirjoja myöten. Tervala itse jätti etsimättä syyllisen Kehäradan työmaalla paljastuneelle rakennusmokalle, ja halusi maksattaa virheen kustannukset kansalla.

Ottaahan se koville, kun joku akka yrittää sekoittaa vanhoja, hyväksi todettuja velikerhon käytäntöjä.

Ylioppilas Puupponen

Miksi Pajunen vastustaa HIFK:n hallia?

VALTA Helsinkiin puuhataan toista suuren luokan jäähallia. Hallin yhteyteen on tarkoitus toteuttaa myös kauppakeskus. 400 miljoonan euron projekti on tarkoitus toteuttaa HIFK:n hankkimalla yksityisellä rahoituksella.

Hallia suunnitellaan Mäntymäen kentälle, joka on jo vuosikymmeniä ollut hyödyntämätön pläntti keskeisellä paikalla Helsingin niemellä. Halli ei sinänsä toisi keskustaan mitään uutta, massiivista liikenenongelmaa, sillä vanha jäähalli sijaitsee melkein näköetäisyydellä, ja sen tapahtumat kuormittavat aluetta samalla tavalla jo nyt.

Luulisi, että tällainen hanke olisi vetovoimastaan huolestuneelle Helsingin kaupungille ilouutinen. Mutta ei, kaupunginjohtaja Jussi Pajunen teilaa hallin heti tuoreeltaan. Hän kutsuu hallihanketta vain "yhdeksi ideaksi", joka on "kovin kaukana" toteutumisesta. Pajunen epäilee myös hallin "rahoituksellisia puitteita" aivan kuin ne olisivat Helsingin kaupungin huoli.

Vielä viime talvena Pajunen lobbasi Helsinkiin veronmaksajien rahoilla toteutettavaa Guggenheim-museota, joka olisi noussut keskelle Helsingin arvokkainta silhuettia. Silloin ei Pajusella ollut mitään huolta "rahoituksellisista puitteista", vaikka selvitykset osoittivat, että museo olisi ollut erittäin suuri riskisijoitus. Pajunen on ollut tukemassa monia muitakin jättimäisiä rakennushankkeita, kuten Malmin historiallisen lentokentän hävittämistä asuinrakentamisen tieltä.

Nyt onkin hyvä lähteä pohtimaan, mitä on taustalla, kun kaupunginjohtaja vastustaa hanketta, joka ei maksaisi kaupungille penniäkään, ja joka vaikuttaa aivan järkevältä. Mitkä syyt saavat Pajusen lähtemään tällaiseen hyökkäykseen? Oliko tontti jo sovittu saunassa toisille veljille?

Ylioppilas Puupponen

Euroopan laadukkainta ruokaa

LOBBAUS Maa- ja metsätaloustuottajat toteuttivat onnistuneen tempauksen, jossa kritisoitiin pieniä tuottajahintoja, eli käytännössä kaupan suurta osuutta ruoan hinnasta. Luonnollisesti mm. viaton SOK tuohtui MTK:n viestistä. Kalikka siis kalahti, mistä seurasi odotettu älähdys.

MTK:n kampanjasivuilla on piirakkakuvia ruoan hinnan jakautumisesta. Ylivoimaisesti suurimman osan vetää liiviinsä lähes duopoliin ajautunut ruokakauppa. Kaupan osuus hinnasta on kasvanut samaa tahtia keskittymisen kanssa. SOK:n itkupotkuraivari ei tätä muuksi muuta.

Jos ruokakauppa osaa marttyyriksi tekeytymisen ja propagandan, myös MTK käyttää superlatiiveja huolettomalla otteella. Koko kampanjan viestinä on väite, että Suomessa tuotetaan Euroopan laadukkainta ruokaa, mutta väitettä ei esitteessä perustella mitenkään.

Kun jotain väitetään sellaisenaan Euroopan tai maailman parhaaksi, kannattaa aina valpastua. Millä tavalla suomalainen ruoka on Euroopan laadukkainta?

Se on tiedossa, että Suomessa tehdään tiettävästi Euroopan vähäbakteerisinta, eli bakteorologisesti puhtainta maitoa. Ehkä myös ilmansaasteita on maataloustuotteissamme vähemmän kuin Keski-Euroopassa. Alhainen bakteeritaso merkitsee mm. sitä, että ruoan myyntiajat pitenevät. Euroopan puhtain maito voi siis kaupassa olla Euroopan vanhinta maitoa.

Kuluttajan näkökulmasta laadukkuus on aivan muuta kuin biologis-kemiallisia mittaustuloksia. Laadukkuus on esimerkiksi valinnanvaraa, lisäaineettomuutta, tuoreutta, eettisyyttä, makua ja kulttuuria. Väittääkö MTK vakavissaan, että Suomessa nämä asiat olisivat Euroopan parhaalla tasolla?

Ylioppilas Puupponen

Mitä Liikennevirastossa tapahtuu?

VALTA Liikenneministeri Merja Kyllönen hätkäyttää taas. Eduskunnan kyselytunnilla hän ilmoitti repivänsä ja polttavansa Liikenneviraston laatiman säästölistan, jollaista ministeri ei ole tilannut. Lista on suututtanut asfalttipoliitikot ympäri maan, koska se uhkaa erilaisia automiesten hiekkalaatikkohankkeita eri puolilla tieverkkoa.

Mitä Liikennevirastossa oikein tapahtuu, kun sieltä tulee mittavia liikennepoliittisia linjauksia ilman, että ministeri tietää niistä mitään? Vai näytteleekö ministeri tietämätöntä?

Liikennevirastossa on edelleen töissä muuan Juhani Tervala, jonka tyyliin on tähän astikin kuulunut tehdä kaikenlaista ministeriltä kysymättä. Onko lista viimeinen kosto?

Jos listan sanoma on, että tiukkana aikana myös tiehankkeissa pitää tulla järki päähän, viesti on oikea. Kerhomme käsityksen mukaan valta kuitenkin kuuluu kansalle, jota edustaa eduskunta ja jonka hallituksella on ministerit, jotka johtavat toimeenpanoa. Liikenneviraston listankirjoittajille ei perustuslaissa ole annettu tällaista oikeutta.

Ylioppilas Puupponen

1,5 millin muovi: Riski pihalammessa, muttei jättikaivoksessa

YMPÄRISTÖ Talvivaara-skandaalissa suureen rooliin noussut 1,5 millin muovikalvo alkoi kiinnostaa Puupposta. Puupponen on täysin kadunmies, ja siksi arvelee, ettei ainakaan omalla pihallaan uskaltaisi luottaa moiseen plastikkaan, jos sen päälle alettaisiin lappaa tonnikaupalla kaivosjätettä.

Pohjois-Suomen ympäristövirasto oli eri mieltä, kun se antoi vuonna 2007 Talvivaaralle ympäristöluvan. Turha on siis Perän Pekkaa syytellä, kun veljet ympäristö-ei-kun-elinkeinotoimessa sanoivat, että kyllä se puolentoista millin muovi riittää. Lukekaa vaikka päätöksestä, näin siellä sanotaan sivuilla 166-167:

 "Altaan pohjarakenteeseen on määrätty tehtäväksi keinotekoinen eriste 1,5 mm:n HDPE-muovista, millä saavutetaan täydellinen vesitiiveys."

Oli siellä muitakin sulosanoja kaivoksen veljille:

"Hienojakoinen liete ei aiheuta muovikalvon toimivuutta vaarantavia pistemäisiä kuormia ja muodostaa kalvon päälle toiminnan edetessä heikosti vettä läpäisevän täyttökerroksen."

"Ympäristölupavirasto katsoo, että tavanomaisen jätteen kaatopaikalle asetetuista pohjarakennevaatimuksista voidaan poiketa ilman, että ennalta arvioiden aiheutuisi ympäristön pilaantumista."

Mutta se 1,5 millin kelmu vain Puupposta vaivasi. Niinpä hän meni käymään kotipuutarhureille vinkkejä antavalla Suomela-sivustolla. Ja PAM - siellä nimenomaan varoitetaan jopa suloisen pikku pihalammen tekijöitä siitä, että routiminen tai maan pistemäinen painuminen saattaa aiheuttaa altaaseen vuodon.

Mutta eihän kaivoksille myötämielisiä lupia kirjoitelleilla, kaivoshurmoksessa olleen valtion ympäristöveljillä voinut olla tästä tietoa, kun pihalammet kuuluvat kuntien valvontaan.

Ylioppilas Puupponen

Bonukset mulle, palkanalennus sulle

AHNEUS Tällä viikolla käyty ahneuden Suomi-Ruotsi-maaottelu on päättynyt Suomen ylivoimaiseen voittoon. Suomea ja Ruotsia nimittäin yhdistää ainakin yksi asia: talouskurimuksessa oleva lentoyhtiö. Sekä Finnair että SAS ovat tällä viikolla ilmoittaneet saneerauksistaan.

SAS:n tilanne on pahempi, ja myös irtisanomisia tulee. Finnairilla luovutaan 3000 työntekijän kannustinpalkkioista. Mutta niin surkea ei Suomessa tilanne ole, että koskettaisiin johdon kannustimiin. Ne säilyvät, joten asuntohuolissa kamppaillut Mika Vehviläinen voi nukkua yönsä rauhallisesti loistokodissaan.

SAS:llä joudutaan alentamaan myös palkkoja. Keskimäärin yhtiö leikkaa palkkoja 12 prosenttia. Ylen haastattelema SAS:n johdon edustaja kertoi, että hänen palkkaansa pienennetään enemmän, 20 prosenttia.

Onhan siinä siis pieni nyanssiero, miten tällaiset asiat Suomessa ja Ruotsissa hoidetaan, mutta meillähän onkin näitä hyviä veljiä.

Ylioppilas Puupponen

Ilmaomistajaohjauksen mallimaa

SIJOITTAMINEN Neuvostoliitossa vitsailtiin aikanaan lihasta ja kaviaarista, jota ei ollut. Suomessakin irtoaa komiikkaa asioista, joista puhutaan, mutta joita ei ole.

Suomalaista kaviaaria on mm. valtion harjoittama omistajaohjaus. Siitä puhutaan paljon enemmän kuin sitä tehdään. Viimeksi omistajaohjaus kelpasi keppihevoseksi, kun kansanedustajat keskustelivat Ylen aamu-tv:ssä siitä, pitääkö valtion vähentää osuuttaan katastrofi-Talvivaarassa vai peräti lisätä sitä.

Mm. kansanedustaja Eero Lehti (kok.) haluaa valtion kasvattavan osuuttaan Talvivaarasta, "koska osakeyhtiöissä tämä antaa jo huomattavasti paremman ohjausmahdollisuuden". Lehden mukaan esimerkiksi yli kymmenen prosentin osuudella valtio voisi ohjata kaivosyhtiön ratkaisuja.

Huutonaurua!

Milloin viimeksi valtio on käyttänyt ohjausmahdollisuutta niin, että sillä olisi ollut jotain merkitystä ennen kun on jo aivan liian myöhäistä? Käyttikö valtio ohjausmahdollisuuttaan, kun Stora Enso päätti lopettaa kannattavan sellutehtaan Kemijärvellä? Onko valtio merkittävä tekijä Finnairissa, josta se omistaa noin puolet? Omistajaohjaako valtio sekasotkusta toiseen kulkevaa VR:ää mitenkään, vaikka omistaa sen kokonaan?

Valtion ohjausmahdollisuudet ovat siis omistusosuudesta riippumatta nolla prosenttia, kun niitä ei kuitenkaan käytetä. Valtio on kuin mikä tahansa piensijoittaja, joka odottaa vain maltillista tuottoa salkulleen. Se pitäisi tunnustaa avoimesti, ja lopettaa omistajaohjauksesta lässyttäminen.

Ilmakitaran soitto on Suomessa suosittua kapakkaviihdettä. Siinä artisti soittaa kitaraa, jota ei ole, ja se naurattaa katsojia. Siksi on luontevaa, että myös ilmaomistajaohjaus on meillä kovassa iskussa. Erona vain se, että sen edessä hymy hyytyy.

Ylioppilas Puupponen

Mielenosoitus Kipsisakka Oyj:n muistolle

AHNEUS Keskiviikkona 14.11.2012 kansa kokoontuu eduskunnan eteen suremaan kainuulaista hyvä veli -kaivosta kohdannutta epäonnea. Surun aiheina ovat mm. seuraavat asiat:

* Kaivoksen ympäristöministerinä siunanneen Paula Lehtomäen perheen mittavat osaketappiot. Lähes 290 000 eurolla Talvivaaraa tankanneen puolison ja lasten jättipotista on sulanut päivän kurssilla 230 000 euroa.

* Keskustan ja kokoomuksen mainostaman reaalivihreyden ja realistisen luontosuhteen paljastuminen luonnonvarojen realisoinniksi riskeistä välittämättä. Silmälasiensa asentoa oikova vihreä ympäristöministeri Ville Niinistö ottanee osaa Kipsisakka Oyj:n kaivoksen suruun, samoin teollisuuden lauluja laulava vasemmisto.

* Kallisarvoisen uraanin yllättävä karkaaminen kaivosalueelta juuri, kun uraanituotanto oli tarkoitus käynnistää vain pienten lupamuodollisuuksien jälkeen.

* No jotain ympäristötuhoja kai myös on, mutta tärkeintähän olisi kuitenkin saada kaivos tuottamaan mahdollisimman nopeasti rahaa pikku osakkeenomistajille. Kuolleilla kaloilla ja saastuneilla järvillä ei ole yhtään osaketta, joten paskaakos niistä.

Ylioppilas Puupponen

Stop Talvivaara -mielenosoitus 14.11.2012 eduskuntatalolla klo 16-20.

Asuntokuplan ystävät, osa 3

LOBBAUS Jatkosarjamme Finanssivalvonnan esittämän asuntolainakaton murskaamiseen tähtäävästä propagandasta jatkuu.

Seuraava älähtäjä on asuntokuplatriangelin kolmas kärki, eli asuntovälittäjät. Kiinteistömaailman toimitusjohtajan, jos jonkun, älähtäminen todistaa, kuinka asuntojen hinnat lähtisivät laskuun, jos Fivan suunnittelema katto toteutettaisiin.

Ja sehän ei tietenkään asuntokuplavälittäjille käy. Jutun otsikon mukaan lainakatto ei olisi "tätä päivää". Ja kuten uutisen ensimmäisessä lukijakommentissa todetaankin, tätä päivää on velkavankeus ja jättihintaiset asunnot.

Aikaisemmat sarjamme osat:
Osa 1: Pankit vastustavat lainakattoa
Osa 2: Asunto-osakkeenomistajat vastustavat lainakattoa

Ylioppilas Puupponen

Vuoden betonirakenne

AHNEUS Suomalaisen työn laatu kestää vertailun. Vuoden betonirakenteeksikin 1972 nimitetty vesitornityyppi kesti Jyväskylässä vuoden sijasta peräti neljättä vuosikymmentä ennen kuin romahti viikko sitten alas.

Vuoden betonirakenne -palkinnon saaneen Nurmijärven vesitornin on piirtänyt arkkitehti Ollila. Vesitornin liepeillä ulkoilevia nurmijärveläisiä saattaa kiinnostaa sellainen tieto, että myös Turun kuuluisa Myllysilta oli saman suunnittelijan käsialaa.

Mutta ei hätää, suomalainen työ on sen verran laadukasta, että tuskin nyt kahta vesitornia ainakaan samana vuonna romahtaa. Eikä Myllysilta edes romahtanut, vähän vain painui. Ja Nurmijärvelläkin rauhoitellaan, että heidän vesitorninsa on pienempi kuin jyväskyläläisten, joten se saattaa kestää pitempään.

Jos joku ei muista, niin erilaisten betonihökötysten tekeminen oli 1970-luvun Suomessa ns. helvetin hyvä bisnes. Ja niin on muuten 2010-luvullakin. Puupposen kaveri kertoi olleensa menneenä keväänä apupoikana helsinkiläisellä asuntorakennustyömaalla, jossa rakenteet pantiin umpeen ja talo valmiiksi, vaikka sisälle jäivät sateessa kastuneet eristeet.

Siinäkin asunnossa vietettäneen parhaillaan isänpäivää uudessa kodissa autuaan tietämättömänä siitä, mitä betonipalikoiden välissä muhii. Isien tekemää laatua!

Ylioppilas Puupponen

Häkämiehestä tuntuu hyvältä

VALTA Elinkeinoministeri Jyri Häkämies (kokoomusveli) siirtyy elinkeinoelämän (EK) lobbariksi ilman, että hän edes käy välillä vaatteita vaihtamassa. Tässä ei ole mitään väärää, koska Häkämiehestä ei tunnu siltä.

”Tärkeää on tietysti näissä asioissa, mitä itse kokee”, Häkämies sanoo HS:n mukaan.

Siinähän ei tietenkään ole mitään outoa, että Häkämies on tähän saakka laatinut elinkeinoelämää koskevia lakeja, mutta siirtyy nyt pöydän toiselle puolelle neuvomaan uutta ministeriä, miten lakeja pitää säätää.

EU-komissaarit joutuvat odottamaan puolitoista vuotta, ennen kuin he voivat lähteä lobbaamaan omissa asioissaan. Mutta Bryssel on Suomeen verrattuna pelkkä peräkammari, joten siihen ei voi verrata.

EK ei omasta mielestään edes ole lobbarijärjestö, vaan se on ”kansallisella asialla”. Teollisuus siis tekee pyytetöntä työtään kaikkien suomalaisten hyväksi. Samaa mieltä ovat varmaan ne tuhannet työttömät, jotka on potkittu pihalle voittoa tekevistä EK:n jäsenyrityksistä.

Häkämies on muuten ollut verraten hiljaa Talvivaaran jätevesistä. Silti juuri hänen tehtävänsä olisi ollut valvoa, että ely-keskus puuttuu kaivoksen päästöihin. Tehtävä ei kuulu ympäristöministeri Ville Niinistölle (vihr.), vaikka Häkämiehen seuraaja Jan Vapaavuori (kokoomusveli) sellaista Ylen haastattelussa vihjailikin.

Nyt Häkämies pääsee kiusallisesta vastuustaan ja voi aivan avoimesti vaatia ymmärrystä Talvivaaralle, onhan kaivosteollisuus Suomen uusi nokia.

Hajaantukaa! Ei tässä mitään dramatiikkaa ole! Siniristiliput salkoon!

Salaneuvos Vilmi

Puro sanoi puli puli

TALVIVAARA Osavuosikatsauksen julkaisun jälkeen velikerho on lähtenyt retkelle ja koittaa rentoutua kumisaappaat jalassa kuunnellen kainuulaisen puron solinaa. Purossa toistaiseksi virrannut runsas 600 000 tuhatta kuutiota jätelientä on kuitenkin aiheuttanut lievää hermostuneisuutta saappaiden varsien riittävyydestä. Puron jäteliemi näyttää tulevan altaasta, jonka eräs kerholainen muistelee alunperin tarkoitetun veden sijasta kipsisakalle. Raskasmetallisen ja uraanipitoisen puron äärellä veljeskunnan kollektiivinen otsasuoni pullistuu:
- Ihme juttu koko vuoto, vaikka pojat kelmua veteli louhikon päälle.
- Olet sen verran nuori, ettet kaikkea tiedä. Eikä tarvitsekaan! Ympäristöväki tämänkin taustalla on. Kaikki johtuu siitä höpönlöpön ympäristölupahakemuksessa, jossa luvan saamiseksi piti luvata järjestää suljettu vesikierto...
- Tietenkin luvattiin! Lupaamalla tulee paljon halvemmaksi kuin tekemällä, keskeytti kerhon nokkamies.
- Joo, ja kaupan päälle tuli isommat päästömäärät jätevedelle, vaikkakin riittämättömät. Sen takia vettä on ollut pakko johtaa avolouhokseen ja tuohon kipsisakka-altaaseenkin. Syyttäköön viranomaiset itseään, saatanan tunarit. Niiden määräysten mukaan tuo allaskin on rakennettu. Siellähän on Elyssä patoylitarkastajasta ja ylijohtajasta lähtien tämän hankkeen ukkoja töissä. Ei tämä meidän vastuulla voi olla, opasti kerhon joo-mies nuorinta veljeä.
- Pääasia kuitenkin, että saadaan allasta nyt tyhjemmäksi. Ja kun täällä aina sataa, jos ei vettä niin räntää, todettiin yhdessä ja painuttiin niskakyyryssä klubitiloihin takkatulen ääreen.

Klubitiloissa ulkona vallinnut aavistuksen kireä tunnelma alkoi sulaa tulen rätistessä takassa. Konjakkilasillisten jälkeen veljet liikuttuivat jo siinä määrin, että ELY-keskuksellekin satoi kiitosta, vaikkei se ollutkaan antanut lupaa veden varastoinnille kipsisakka-altaaseen.
- Ei ole lupaa ei. Mutta eipä ne sitä kieltääkään uskaltaneet.
- Patoakin antoivat korottaa mutinoitta.

Illan aikana menneitä muisteltiin ja maljoja nousi. Totuttuun tapaan maljapuheita pidettiin useamman tahon kunniaksi:
- Täydet pisteet Elyn siunauksella mittauksista vastanneille veljille!
- Näppärästi se lasten iho-oireilukin kuitattiin! Eipä sitä kukaan enää muista.
Kiitosta herui myös uskolliselle Tukesille, joka oli totuttuun tapaansa ymmärtänyt olla hiljaa kaikki nämä vuodet.

Illan tunnelma oli pääsääntöisesti mielialoja nostattava. Erityisen ylpeitä oltiin sekä yrityshistoriallisesti että yhteiskunnallisesti siitä saavutuksesta, että oltiin onnistuttu valjastamaan armeijakin mukaan toimintaan. Veljistä nuorin sortui kuitenkin pikkutunneilla muistelemaan tuoreinta osavuosikatsausta. Miten esimerkiksi nikkelin suhteen odotukset eivät olleet lainkaan toteutuneet? Vielä alkuvuodesta arveltiin, että tänä vuonna sitä saataisiin 30 000 tonnia. Kesällä arvioitiin, että ehkä viisi tonnia vähemmän. Nyt näytti, että hyvä jos viime vuoden 16 000 tonniin päästäisiin. Tehdas seisoo tuottamattomana, mutta kulut kasvavat ja tappiota on jo nyt tullut raskaasti enemmän kuin viime vuonna. Entäpä nämä ituhipit, mökkien huru-ukot ja muut piipertäjät, jos joku höyrähtänyt ottaakin niiden väitteet ympäristöongelmista todesta? Kokeneemmat veljet rauhoittelivat muistuttamalla, että onhan meillä Solidium. Aina voidaan pistää vaikka suunnattu anti pystyyn. Tyhmiähän ne ovat jolleivat täkyyn tartu. Viime vuonna ja vielä annin jälkeen tänäkin vuonna pitivät Talvivaaraa moneen otteeseen hyvänä sijoituksena. Nythän tätä saa huomattavasti halvemmalla, eli sijoitus ei kun paranee. Eikä eläkeyhtiöt osaa muuta kuin peesata.Tämä hanke on jo nyt niin suuri, ettei valtiolla ole varaa antaa sen kaatua rahanpuutteeseen. Veljistä nuorin saatiin myös lopulta vakuuttumaan siitä, että tämän kokoluokan hanke suojelee tekijäänsä automaattisesti kaiken maailman hörhöiltä.
  
 - Hyvä veli, älä huoli. Voit nojata turvallisin mielin nahkasohvaan. Pojat muuten kuuluu paikanneen altaankin jo hyvään kuntoon. Pienet sille!

Järjestöneuvos Jurmu

Mäntyniemen simputtaja

VALTA Suomella on taas käynyt hyvä herraonni, kun meillä on presidenttinä tinkimätön valtiomies. Jos haluaa tietää tästä valtiomiehestä vähän enemmän, kannattaa lukea Risto Uimosen tuore kirja Puolivallaton presidentti, jonka pääosassa on Sauli Niinistö.

Uimosen tekstissä vilahtelevat sanat simputtaja, itkettäjä, diktaattori, työpaikkakiusaaja. Niinistö läksyttää alaisiaan. Niinistö näkee kaikkialla salaliittoja, joiden takana on halu syöstä hänet vallasta. Niinistö valvoo pikkutarkasti nuppineulankin putoamista. Niinistö soittelee lehtien toimituksiin ja valittaa pikkuasioista.

Kun eduskunta meinasi pudottaa Niinistön puhemiehen paikalta, Niinistö paineli huoneeseensa mököttämään. Lakikirjastakaan ei löytynyt ratkaisua pattitilanteeseen, joka laukesi vasta, kun Jacob Söderman meni maanittelemaan Niinistöä.

Jos Niinistö on jäämässä alakynteen, hän saa raivokohtauksen, jolloin vastustaja perääntyy. Sinikka Mönkäre kertoo kirjassa, miten Niinistö haukkui hänet niin pahasti, että Mönkäre alkoi itkeä.

Claes Andersson puolestaan ei kestänyt Niinistön epäoikeudenmukaisuutta, vaan menetti itsehillintänsä ministerikokouksessa. Niinistö vain nautti tilanteesta ja naureskeli, että onpa hyvää teatteria.

Tällaisia kuvauksia saadaan yleensä lukea itsevaltiaista, jotka ovat kaapanneet itselleen valtion. Näköjään on mahdollista, että demokratiassa pääsevät valtaan samanlaiset miehet.

Uimonen vertaa Niinistöä Kekkoseen, eikä syyttä. Suomalaiset rakastavat sellaisia johtajia, jotka näyttävät panevan pikkuherrat järjestykseen, vaikka he todellisuudessa he ovat vain ilkeitä valtaantakertujia.

Salaneuvos Vilmi

Asuntokuplan ystävät, osa 2

LOBBAUS Blogissamme tehtiin ensihavainnot älähtävistä asuntoveljistä viikko sitten, kun katkerat lausunnot Finanssivalvonnan ehdottamasta lainakatosta tulivat julki.

Ensimmäisenä kalikka kalahti pankkeihin. Nyt on älinä viimeistelty loppuun, kun Suomen asunto-osakkeenomistajat ry on vihainen tolkun vaatimisesta asuntomarkkinoille.

Ymmärtäkää siis jo, kurja kansa, että asuntojen ylihinnat ovat meidän parhaaksemme.

Ylioppilas Puupponen

Selvittämistä selvittämisen vuoksi

LOBBAUS Liikenneministeri Merja Kyllönen on käynyt VR:n 150-vuotisjuhlaseminaarissa onnittelemassa omaa rautatieyhtiötään. Puheessaan hän toisti suhtautuvansa  "varauksellisesti" rautatieliikenteen avaamiseen kilpailulle. Ilmeisesti Kyllönen tarkoitti matkustajaliikenteen kilpailun avaamista, josta hän on jo vuosi sitten käynnistänyt selvityksen.

Sanomalla, että "kilpailu matkustajista ei ole tähänkään saakka ollut erityisen helppoa henkilöliikenteessä", Kyllönen tarkoittaa ilmeisesti VR:ää, jonka pöyhkeällä asenteella tuntuu olevan vaikeuksia toimia edes monopoliasemasta käsin.

Kilpailuselvityksiä ovat teettäneet useat ministerit, ja aina on saatu sama lopputulos: järkevästi toteutettuna kilpailu parantaisi ja piristäisi Suomen matkustajajunaliikennettä. Mutta Suomessa, jossa on totuttu siihen, että mitkä tahansa markkinat ajautuvat aina erilaisten velipiirien käsiin, ei ilmeisestikään uskota siihen mahdollisuuteen, että matkustajajunien vapaa kilpailu olisi mahdollista järkevästi toteutettuna.

Kyllönenkin teettää selvitystä, vaikka on täysin selvää, että hänen kaudellaan asia ei tule liikahtamaan mihinkään. Miksi Kyllönen selvityttää kalliilla rahalla asioita, joilla ei ole toteuttamismahdollisuuksia? Eikö hän silloin ainoastaan tuhlaa kansan rahoja selvän asian selvittämiseen?

Järkeviä tutkimuksia järkevistä tavoista avata matkustajaliikenne kilpailulle, saisi vaikka opiskelijoilta ilmaiseksi. Ilmaisessa on vain se vaara, että tulee väärä lopputulos.

Ylioppilas Puupponen

Hyvien veljien veljessota

LAHJONTA Tamperelainen Aamulehti peräänkuuluttaa korruptiotalkoita. Lehdellä on huoli korruptiosta, joka toimii ilman lahjuksia. Aatteen voimalla tapahtuva omaan pussiin pelaaminen on siis vielä pahempaa kuin pelaaminen rahan voimalla.

Huoli on ymmärrettävä Kokoomuksen päälehdessä. Rahapiireillä ei ole keinoa kilpailla aatteen kanssa. Siksi aatteella pelaaminen on pahasta ja se pitäisi saada loppumaan.

Mutta voiko tämä olla oikeasti yllätys rahaveljille? Suomelle on ollut iät ja ajat ominaista, että korruptio on täällä halpaa. Hieman viinaa, laulua ja naisia riittää satojen miljoonien arvoisiin sopimuksiin kaavoituksessa, automaattimetrossa tai terveydenhuollon tietojärjestelmissä.

Eikä aina tarvita sitäkään. Riittää, että golffarille seminaari pidetään turnauksen yhteydessä, laskettelijalle yhteiskuntasuhteiden hoitopaikaksi valitaan tunturimaja ja maratoonarin kanssa neuvotellaan maapallon toisella puolella ilman viinaa ja naisia mutta sattumalta samaan aikaan juoksun kanssa.

Maailmanmarkkinoilla korruptio on toisessa luokassa. Venäjällä pääset sanomaan virkamiehelle päivää, jos virkamiehen oven edessä oli aamulla kyllin iso Mersu tai Bemari. Voi vain arvata, millä tasolla korruptio on valtioiden etujen hoidossa, kun taviksille esitetyssä tv-dokumentissa ”paljastetaan” lahjoiteltavan lentokoneita.

Nykyaikaisen viestinnän todellinen sisältö on siinä, mistä ei kirjoiteta. Nuorisosäätiöllä on nyt kiva revitellä, kun Keskusta on oppositiossa ja kannatus kuntavaalienkin jälkeen turvallisen kaukana rahaveljien puolueesta. Taikatemputhan perustuvat siihen, että katsojan huomio kiinnitetään johonkin epäoleelliseen. Ja kansan viha taltutetaan keksimällä tikun nokkaan nostettava syyllinen.

Todellinen korruptio ja sen haitat ovat muualla kuin nuorille asuntoja rakennuttavassa säätiössä. Siksi media ei pengo terveydenhuollon tietojärjestelmähankkeiden tai metron taustoja. Joku kiusallinen kansalaisaktivisti voi pongata älyttömyyden vertaamalla pieneen ja köyhään naapurimaahan. Mutta koska tämän asian penkominen sekoittaa rahaveljien kuvioita liiaksi, on viisaampaa käynnistää hyökkäys kohti veljeä, joka on jo valmiiksi polvillaan.

Aatteellinen korruptio ei ole sen hyväksyttävämpää kuin rahakorruptiokaan. Mutta harhaanjohtava viestintä on myös osa korruptiota. Se on korruption pintarakennetta, jolla rakennetaan näkösuojaa tärkeimmän puuhastelun rauhoittamiseksi naamion taakse.

Räikeimmillään tämä naamio on Aamulehden pääkirjoituksen lopussa, kun Keskon pääjohtaja itkee S-puolueen valtaa. Ikään kuin hän olisi pahoillaan tästä korruption rakenteesta. Varmasti onkin, kateus on katkeran pahaa mieltä siitä, että K-puolue ei ole pärjännyt yhtä hyvin.

Veli Hopea

Pahat espoolaiset

MARKKINOINTI Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteestä vastaava HSL on vaihtanut mainostoimistoa. Uuden kumppaninsa kanssa se aikoo jatkossa keskittyä espoolaisiin autoilijoihin.

Espoolainen autoilija on myyttinen pahishahmo, jota on tarvittu joukkoliikennepropagandassa ennenkin. Espoolainen autoilija on itsekäs, ei käytä joukkoliikennettä ja tukkii Helsingin kadut. Kun puhe on  pääkaupunkiseudun tuloväylien ruuhkista, puhutaan aina Espoosta tulevasta liikenteestä, eli käytännössä Länsiväylästä. Muiden tuloväylien usein pahemmat autojonot saavat olla rauhassa, koska ne eivät ole propagandaseksikkäitä.

Espoolaisen autoilijan mielikuvamörkö on tuottanut seudulle jo päätöksen mammuttimaisesta metroprojektista, jolla viedään Helsingin ja Etelä-Espoon välinen joukkoliikenne maan alle, pidennetään pysäkkietäisyyksiä ja siirrytään suorista yhteyksistä laajasti liityntäyhteyksiin. Miljardi-investointi tehdään alueelle, jolla on Suomen nopein paikallisliikenteen bussijärjestelmä.

Jos HSL perehtyisi itsekin tuottamiinsa tilastotietoihin, se huomaisi, että vantaalaisilla on autoja asukasta kohti enemmän kuin espoolaisilla. Espoon työpaikkaomavaraisuus on lähes sama kuin Vantaalla. Kehä I:n ruuhkakeskus sijaitsee iltapäivällä itäisessä Helsingissä, kun helsinkiläiset autoilijat jonottavat Itäkeskuksen liikennevaloissa ja vantaalaiset Lahdentielle. Aamulla madellaan Pirkkolassa, kun helsinkiläiset kääntyvät kehältä kohti Vantaata.

Autoilua tuottavia pientalopeltolähiöitä on yhtä lailla Espoossa, Helsingissä kuin Vantaalla. Mutta ongelmia ne näyttävät olevan vain Espoossa. Vantaalaisiin autoilijoihin ei HSL:kään ilmoita keskittyvänsä, vaikka heitä on enemmän kuin espoolaisia autoilijoita.

Käsite "espoolainen autoilija" todistaa, että kun jotain hoetaan riittävästi, se muuttuu todeksi myös viranomaisen itsensä päässä, ja hurmostila alkaa ohjata muutakin kuin markkinointia.

Ylioppilas Puupponen

Lähiruokaa tuhannen kilometrin päästä

MARKKINOINTI Taas sen kuulimme. Kuningaskuluttajan 1.11.2012 haastattelemat asiantuntijat MTK:sta ja maa- ja metsätalousministeriöstä pitävät tarpeettomana lähiruuan määrittelemistä Suomen kaltaisessa pitkien etäisyyksien maassa.

Pitkien etäisyyksien maa on termi, jonka kuullessaan kannattaa aina valpastua. Tällä verukkeella lobataan milloin mitäkin sopimatonta sopivaksi.

Puupponen ei ymmärrä, mitä pitkät etäisyydet liittyvät lähiruuan käsitteeseen. Puupposen maantiedon kirjassa kaikkialla maapallolla tuhannen kilometrin päähän on tuhannen kilometrin matka, ja tuhannen kilometrin päässä ollaan aika kaukana.

MTK on vaatinut ennenkin lähiruuan ja kotimaisen ruuan muuttamista synonyymeiksi. Se on aivan yhtä rehellistä ja relevanttia kuin taloustieteilijä Jutta Urpilaisen väite, että ulkoistaminen ja yksityistäminen ovat sama asia.

Miksi MTK:n mielestä juuri suomalainen ruoka on lähiruokaa, vaikka se kuljetettaisiin Utsjoelta Hankoon? Eikö tällöin tulisi nimetä myös Ranskan Strasbourgissa tuotettu ruoka lähiruuaksi? Onhan ainakin Puupposen rispaantuneen karttakirjan mukaan Hangosta suunnilleen sama matka kumpaankin paikkaan. MTK:n mielipide todistaa, ettei lähiruuan termin halutakaan olla rehellinen, koska kyse on kauppapolitiikasta.

Hangosta Utsjoelle ulottuu sattumoisin se kuljetusketju, johon MTK:n jäsenkuntakin on joutunut hirttäytymään tuottaessaan raaka-ainetta S- ja K-ryhmän ja ruokatehtaiden rekkalogistiikkamafialle. Ihan oman bisneksen tulevaisuuden vuoksi ei siis ole järkevää ryhtyä vaatimaan lyhyempiä kuljetusmatkoja ja aitoa lähiruokaa.

Ruokatehtailussa valtaa pitävä velikerho yrittää pelata mielikuvilla, koska faktat ovat sille epämieluisia. Kaukoruokaa väitetään lähiruuaksi, ja ruokaveljien teettämissä mainoksissa on henkilökohtaisesti nimettyjä lehmiä, vapaana kulkevia kanoja ja 50-luvun maalaismaisemia.

Tämän sumutuksen ehkä tragikoomisin tuotos on luomubroileri. Siis luonnonmukaisesti tuotettu, luonnossa esiintymätön, lentokyvytön lintu, joka teurastetaan heti, kun se ei enää mahdu liikkumaan luomubroilerihallinsa lattialla. Ja jos ravintola tekee siitä ruoka-annoksen keskiluokan pullerolle, tämä epälintu jalostuu ruokalistaan kanaksi.

Hyvää ruokahalua, pidetään laput silmillä!

Ylioppilas Puupponen

Kauhukuva halvemmista asunnoista

ASUNTOKUPLA Velkaveljillä meni hätäpaska housuun: Finanssivalvonta vaatii rahoituslaitoksia lopettamaan sadan prosentin lainojen antamisen. Näin ollen lainanhakijalla tulisi olla jotain säästössä jo valmiiksi. Tällaistahan lainananto oli läpi koko pankkihistorian, ennen kuin nykyinen matalakorkoinen kuplahullutus keksittiin.

Rahamarkkinat pelottelevat, että 10-20 prosentin omavastuun vaatiminen johtaisi asuntomarkkinat häiriötilaan. Näin sanoessaan velkaveljet väittävät, ettei asuntomarkkinoilla jo ole häiriötilaa.

Tavallisen ihmisen mielestä häiriötilaa on jatkunut jo vuosikaudet. Mitättömistä luukuista pyydetään ja maksetaan käsittämättömiä summia, ja ihmiset velkaantuvat. Velkaveljille tämä ei kuitenkaan ole ollut häiriötila, vaan oikein mukava tila.

Eipä ihme, että MTV3:n uutisten haastattelema velkaveli nyyhkytti asuntojen hintojen laskevan 5-10 prosenttia, jos pankit tottelevat Finanssivalvontaa.

Ehkäpä poliitikot jälleen pelastavat velkaveljet, eikä asuntojen hintoja saada järkevämmälle tasolle.

Ylioppilas Puuppponen

Rötös kannattaa

RIKOS Yritykset ovat yhteiskuntamme selkäranka. Ilman yrityksiä ei ole hyvinvointia. Tämänhän me tiedämme hyvin.

Miten siis pitäisi suhtautua siihen tietoon, että joka kolmannella toimitusjohtajalla on rikostuomio? Tai siihen, että useampi kuin joka viides pörssiyhtiön hallituksen jäsen on tuomittu rikoksesta?

Uumajan yliopisto on selvittänyt, että 23 prosenttia ruotsalaisten yritysten johtajista tai hallituksen jäsenistä on saanut rikostuomion. Tutkimusta siteerataan tuoreessa Kanava-lehdessä.

Yleisimmät rikokset ovat rattijuopumus ja varomattomuus liikenteessä. Johtajien rikosrekisterissä on myös varkauksia, ryöstöjä, pahoinpitelyjä, ryöstöjä, velallisen epärehellisyyttä, sisäpiiririkoksia ja petoksia.

Tavallista on, että palkkaushetkellä johtajien rötöksiä ei selvitellä. Yleisesti myös ajatellaan, että eihän yksi rattituomio työntekoa haittaa.

Tutkimuksessa todetaan, että rikostaustaiset pomot ottavat turhan kovia riskejä ja ajavat pahimmillaan yrityksen nurin. Ominaista näille tyypeille on, että he osaavat manipuloida työyhteisöä. He ovat narsisteja, joita eivät koske nopeusrajoitukset eivätkä muutkaan lait tai säännöt.

Mutta tämä kaikki tapahtuu onneksi vain Ruotsissa, joka on aivan erilainen yhteiskunta kuin Suomi. Meillä on aina ollut niin hyvä herraonni, että rötösherrat eivät pääse pomojen palleille.

Salaneuvos Vilmi