TALVIVAARA Osavuosikatsauksen julkaisun jälkeen velikerho on lähtenyt retkelle ja koittaa rentoutua kumisaappaat jalassa kuunnellen kainuulaisen puron solinaa. Purossa toistaiseksi virrannut runsas 600 000 tuhatta kuutiota jätelientä on kuitenkin aiheuttanut lievää hermostuneisuutta saappaiden varsien riittävyydestä. Puron jäteliemi näyttää tulevan altaasta, jonka eräs kerholainen muistelee alunperin tarkoitetun veden sijasta kipsisakalle. Raskasmetallisen ja uraanipitoisen puron äärellä veljeskunnan kollektiivinen otsasuoni pullistuu:
- Ihme juttu koko vuoto, vaikka pojat kelmua veteli louhikon päälle.
- Olet sen verran nuori, ettet kaikkea tiedä. Eikä tarvitsekaan! Ympäristöväki tämänkin taustalla on. Kaikki johtuu siitä höpönlöpön ympäristölupahakemuksessa, jossa luvan saamiseksi piti luvata järjestää suljettu vesikierto...
- Tietenkin luvattiin! Lupaamalla tulee paljon halvemmaksi kuin tekemällä, keskeytti kerhon nokkamies.
- Joo, ja kaupan päälle tuli isommat päästömäärät jätevedelle, vaikkakin riittämättömät. Sen takia vettä on ollut pakko johtaa avolouhokseen ja tuohon kipsisakka-altaaseenkin. Syyttäköön viranomaiset itseään, saatanan tunarit. Niiden määräysten mukaan tuo allaskin on rakennettu. Siellähän on Elyssä patoylitarkastajasta ja ylijohtajasta lähtien tämän hankkeen ukkoja töissä. Ei tämä meidän vastuulla voi olla, opasti kerhon joo-mies nuorinta veljeä.
- Pääasia kuitenkin, että saadaan allasta nyt tyhjemmäksi. Ja kun täällä aina sataa, jos ei vettä niin räntää, todettiin yhdessä ja painuttiin niskakyyryssä klubitiloihin takkatulen ääreen.
Klubitiloissa ulkona vallinnut aavistuksen kireä tunnelma alkoi sulaa tulen rätistessä takassa. Konjakkilasillisten jälkeen veljet liikuttuivat jo siinä määrin, että ELY-keskuksellekin satoi kiitosta, vaikkei se ollutkaan antanut lupaa veden varastoinnille kipsisakka-altaaseen.
- Ei ole lupaa ei. Mutta eipä ne sitä kieltääkään uskaltaneet.
- Patoakin antoivat korottaa mutinoitta.
Illan aikana menneitä muisteltiin ja maljoja nousi. Totuttuun tapaan maljapuheita pidettiin useamman tahon kunniaksi:
- Täydet pisteet Elyn siunauksella mittauksista vastanneille veljille!
- Näppärästi se lasten iho-oireilukin kuitattiin! Eipä sitä kukaan enää muista.
Kiitosta herui myös uskolliselle Tukesille, joka oli totuttuun tapaansa ymmärtänyt olla hiljaa kaikki nämä vuodet.
Illan tunnelma oli pääsääntöisesti mielialoja nostattava. Erityisen ylpeitä oltiin sekä yrityshistoriallisesti että yhteiskunnallisesti siitä saavutuksesta, että oltiin onnistuttu valjastamaan armeijakin mukaan toimintaan. Veljistä nuorin sortui kuitenkin pikkutunneilla muistelemaan tuoreinta osavuosikatsausta. Miten esimerkiksi nikkelin suhteen odotukset eivät olleet lainkaan toteutuneet? Vielä alkuvuodesta arveltiin, että tänä vuonna sitä saataisiin 30 000 tonnia. Kesällä arvioitiin, että ehkä viisi tonnia vähemmän. Nyt näytti, että hyvä jos viime vuoden 16 000 tonniin päästäisiin. Tehdas seisoo tuottamattomana, mutta kulut kasvavat ja tappiota on jo nyt tullut raskaasti enemmän kuin viime vuonna. Entäpä nämä ituhipit, mökkien huru-ukot ja muut piipertäjät, jos joku höyrähtänyt ottaakin niiden väitteet ympäristöongelmista todesta? Kokeneemmat veljet rauhoittelivat muistuttamalla, että onhan meillä Solidium. Aina voidaan pistää vaikka suunnattu anti pystyyn. Tyhmiähän ne ovat jolleivat täkyyn tartu. Viime vuonna ja vielä annin jälkeen tänäkin vuonna pitivät Talvivaaraa moneen otteeseen hyvänä sijoituksena. Nythän tätä saa huomattavasti halvemmalla, eli sijoitus ei kun paranee. Eikä eläkeyhtiöt osaa muuta kuin peesata.Tämä hanke on jo nyt niin suuri, ettei valtiolla ole varaa antaa sen kaatua rahanpuutteeseen. Veljistä nuorin saatiin myös lopulta vakuuttumaan siitä, että tämän kokoluokan hanke suojelee tekijäänsä automaattisesti kaiken maailman hörhöiltä.
- Hyvä veli, älä huoli. Voit nojata turvallisin mielin nahkasohvaan. Pojat muuten kuuluu paikanneen altaankin jo hyvään kuntoon. Pienet sille!
Järjestöneuvos Jurmu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti