Valheella on pitkät jäljet

VALEHTELU Luin jälleen HBL:ää. Se aloitti automaattimetrojuttunsa tällä kertaa Aisopoksen sadun sanonnan mukailulla happamista pihlajanmarjoista. Joten plagioin idean tähän. Sananlaskun mukaan valheella on lyhyet jäljet, mutta automaattimetrovalheella on pitkät jäljet.

Valtuusto keskusteli karkauspäivänä valtuutettu Kauko Koskisen valtuustokysymyksestä lähes yhtä herttaisen yksimielisesti kuin muutama vuosi sitten, kun valtuutetut kehuivat, miten erinomainen on automaattimetro. Mutta nyt yksimielisyys loisti siitä, miten surkea se on. Ainakin jos on kyse siitä, mitä on sovittu suuren monikansallisen Siemensin kanssa.

Valehtelulla on pitkät jäljet, sillä valehtelu automaattimetrosta on alkoi jo 1974. Silloin metrotoimisto painatti esitteen, jossa on samat kehut kuin HKL:n 2003 tekemissä automaattimetroraporteissa. 2005 joukkoliikennelautakunnassa epäiltiin. HKL:n johtaja Vepsäläinen vakuutti lautakunnalle, että ei tarvita laituriovia. Valtuutetuille vakuutettiin, että maailmassa on kymmeniä erinomaisesti toimivia automaattimetroja, ja vain ne voivat ajaa lyhyemmillä vuoroväleillä kuin Helsingin 4 minuuttia. Lisäksi nopeus nousee, energian kulutus laskee, bussi- ja ratikkaliikennettä voi vähentää ja matkustajamäärät sekä lipputulot lisääntyvät.

Kaikki on ollut valehtelua. Vepsäläinen ehti ennen eläkkeelle lähtöään myöntää, että laituriovet tarvitaan. Siemens on nyt itse myöntänyt kaiken hyvän luvanneen tarjouksensa valheeksi. Apulaiskaupunginjohtaja Sauri myönsi, ettei valtuustolle kerrottu, että ei missään ollut vanhoista junista muutettua automaattimetroa. Valheen jälkien pituus on tähän mennessä 38 vuotta.

Mutta näyttävät jäljet vielä jatkuvan. Saurin mukaan valehdelleen Siemensin kanssa voidaan sopia uusi hankintasopimus, jossa automaattimetroissa on kuljettajat. Ja on pakko sopia Siemensin kanssa Länsimetron vuoksi. Muuten ei voi ajaa Länsimetrossa pakollisia lyhyitä vuorovälejä. Eli naapurikaupungin metropuuhastelut ohjaavat ja pakottavat Helsingin päätöksentekoa ja veronmaksajien rahojen tuhlaamista.

Ne, jotka näyttävät tietävän, mikä on valhetta ja mikä ei, esiintyvät nimettöminä blogikommentaattoreina, ja ovat entisistä ja nykyisistä lupauksista eri mieltä. Tähän mennessä myönnettyjen valheiden osalta ovat olleet oikeassa. Ehkä siksi, että ovat metron kanssa todellisesti tekemisissä.

Kuinka paljon meille valehdellaan ja tuhlataan verorahoja ja suomalaisten hyvinvointia näiden valheiden perusteella? HKL:n johtokunnan puheenjohtajan Jessica Karhun mukaan kansainvälisen suuryhtiön kanssa ei voi toimia avoimesti. Siksikö, että silloin valehtelu käy vaikeaksi?

Onko metro ainoa asia, joka perustuu vuosikymmenet valehteluun? Vai onko niin, ettei valehtelua olekaan se, mikä jää valheeksi paljastumatta. Eläkevakuutusyhtiön johtaja ei valehtele, kun hän jättää kertomatta asuntoedustaan tai asuntonsa myynnistä siten, että saa jäädä itse asumaan muodollisella vuokralla.

Kreikassakin valehdeltiin, oikein valtiona. Sielläkin taitaa valehtelulla olla vuosikymmenten pitkät jäljet Kreikan kansan tulevaisuudessa. Aisopos oli muuten kreikkalainen.

Veli Hopea