Veturimiesten skisma

VALTA | Veturinkuljettajien lakko paljastaa yllättäviä seikkoja rautatiealan sisällä.
Tavallisesti työmarkkinariidoissa työnantajaosapuoli pyrkii tarjoamaan työntekijäpuolelle mieluiten kaikkea muuta paitsi selvää rahaa, prosentteina tai euroina.

Nyt RAU:n ja PALTA:n välisessä työriidassa ollaan siitä mielenkiintoisessa tilanteessa, että palkankorotuksista on saavutettu sopu, mutta lakkoon on menty viikkolepoa koskevan erimielisyyden vuoksi. Työntekijäpuoli ei siis pyydä lyhennystä työaikaan, vaan pidennystä viikkolepoon, joka on tällä hetkellä 56 tuntia.

Veturinkuljettajien tyytymättömyys työvuorojen järjestelyyn ei ole aivan uusi asia, sillä siitä on kirjoitettu RAU-lehdessä ja sen edeltäjässä, Veturimies-lehdessä ainakin vuosikymmenen ajan. Tänä aikana vuorosuunnittelun avuksi on otettu automatisointi, joka on kuljettajien enemmistön mielestä vain pahentanut työvuorojen silppuuntumista.

Työvuorosuunnitteluohjelmisto on kuitenkin vain niin viisas tai tyhmä kuin sen käyttäjänsä. On käynyt ilmi, että kuljettajakunnassa on kahden kerroksen väkeä: Hevosmiehiä ja herraskuljettajia. Hevosmiehet ajavat keikan toisensa perään siinä järjestyksessä kuin ne tarjolle tulevat, herraskuljettajat taas siten kuin se heille parhaiten sopii.

Osa kuljettajista on esimerkiksi ilmoittanut, ettei raskaiden taakkojen nostaminen sovi. Niinpä heidän ei tarvitse ajaa tavarajunia, koska vuorolla täytyy nostaa 15 kilon (!) painoinen kytkin veturista kiinni ensimmäiseen vaunuun. Miten tällaisia oikeuksia sitten ansaitaan? Toisinaan kumartamalla lääkärille, toisinaan ammattiliitolle.

Työnantajan ominaisuudessa Liikemies Hunttala ymmärtää oikein hyvin, mistä nyt riidellään. Erilaisilla nokkimajärjestyksillä työvuorosuunnittelusta saadaan aikaiseksi sietämätön päänsärky. Istumalla pitkään liikaa sylikkäin veturinkuljettajien kanssa, VR:n johto on tehnyt itselleen liian kalliiksi hankkiutua eroon niinsanotuista virherekrytoinneista. Inhimillisesti katsottuna 64 tunnin viikkolepo voi ollakin kohtuullinen vaatimus, mutta näissä oloissa ei kannata ihmetellä, miksi työnantajaosapuoli ei ole valmis tästä asiasta neuvottelemaan.

Osa vastauksesta riitaan olisi siis RAU:n omissa käsissä, mutta se on väärä. Jos haluja omien rivien suoraksi komentamiseen ei ole, ei kannata ihmetellä jos työnantajapuolellakaan ei ole suuria neuvotteluhaluja.

Liikemies Hunttala