UUTINEN Traumaa Nokian matkapuhelinten myymisestä Microsoftille on nyt pyöritetty mediassa kuin parasta ihmissuhdejuorua Seiska-lehdessä. Herra Elop on sotkenut mukaan jo oman parisuhteensakin. Erokorvausten perustelu on Elopin mukaan hänen avioeronsa.
Hesari on kirjoittanut aiheesta ahkerasti ja perusteellisesti sekä pyrkien selittämään kuvioita kaikista näkökulmista. Lehti on tuonut esiin Nokian osakkaita kiinnostavia asioita mennen tullen paremmin kuin Nokia itse tai sen johtajat. Vahinko, että Nokian amerikkalaiset pääomistajat eivät lue suomalaista sanomalehteä. Jos lukisivat, saattaisivat jopa tehdä oikeita päätöksiä.
Hesarin tämän sunnuntain taustoitus Elopin henkilöhistoriasta avaa tilannetta erinomaisesti yhdistettynä Nokian ja erityisesti Siilasmaan sekoiluun tiedottamisessa. Nokian toimista voi sanoa, että sillä rahalla mitä Nokian johtajille maksetaan, ei pitäisi moista soppaa syntyä. Miljoonia ansaitsevat johtajat ovat yli-ihmisiä, jotka eivät erehdy ja jotka hallitsevat tehtävänsä täydellisesti. Siitä ja vain siitä ne miljoonat ansaitaan, ei samanlaisesta säheltämisestä kuin peltihallien luuseripomot.
Maailma ei ole mustavalkoinen, eikä ole Nokia, Elop eikä Nokian ydintoiminnan tuhoaminen ja myyminen Micrsoftille. Ei ole kysymys joko salaliitosta tai suoraselkäisestä toiminnasta osakkeenomistajien parhaaksi. Vaan maailmassa tapahtuu asioita, jotka tarjoavat tai sulkevat mahdollisuuksia ja tilaisuuksia. Ei tarvita salaliittoa että tartutaan tilaisuuksiin. Mutta eivät ne tilaisuudet ole myöskään kenenkään ansioita, joista pitää maksaa miljoonapalkkioita.
Jos Nokia oli aloitteellinen kosimaan Elopin johtajakseen, se ei tarkoita sitä, ettei Nokia kiinnostanut Micrsosoftia, jonka puhelinkäyttöjärjestelmä ei kiinnostanut ketään. Tosin on aihetta ihmetellä, miksi Nokia olisi keksinyt haluta maailmalta juuri Elopin. Elopin taustassa on kovin vähän muuta meriittiä entisen maailman suurimman matkapuhelinyhtiön johtajaksi kuin se, että hän on töissä firmassa, joka haluaisi maailman suurimmaksi matkapuhelinten käyttöjärjestelmien toimittajaksi.
Microsoftin onni oli, että kansainvälisiä ammattijohtajia haalinut Nokia oli menettänyt asemansa, koska Nokiaa olivat johtaneet ammattijohtajat ja Applea ja Samsungia älypuhelimia ymmärtävät johtajat. Ilman Kallasvuon virheitä tuotestrategiassa ja muiden johtajien ymmärtämättömyyttä muusta kuin lyhyen tähtäimen ahneudesta Nokia olisi ollut Windowsille ja siten Microsoftille saavuttamaton.
Viime viikkojen jälkipyykissä on vakuutettu usein, että Windowsin valinta oli paras tai ainoa mahdollinen, mitä Nokia saattoi tehdä. Mutta tätä näkemystä on selitetty teoilla ja päätöksillä, joiden ainoa selitys on se, että halutaan valita Windows. Syyt ja seuraukset menevät analyyseissä sekaisin.
Kun katsotaan objektiivisesti ja ilman ennalta asetettua päämäärää tai nyt tiedossa olevan tilanteen jälkiviisautta, Windowsin valinta ei ollut ainoa eikä paras mahdollisuus. Elopin tullessa Nokiaan Nokialla oli joukko hyvin myyneitä tuotesarjoja ja käynnissä oleva käyttöjärjestelmäuudistus. Maailmanmarkkinoiden mitassa Windows Phonen markkinaosuus oli silloin samanarvoinen kuin Nokian työn alla olleella Meegolla, eli ei mitään. Meego oli kuitenkin Windowsia arvokkaampi siksi, että se oli alan markkinajohtajan uusi tuote. Puhelin-Windows oli jo silloin epäonnistunut markkinahylkiö, jolla ei ollut valmistajaltaan periytyvää markkina-arvoa. Windowsilla oli ainoastaan negatiivista markkina-arvoa. Se oli tunnettu siitä, että se oli huonompi kuin Android, Apple ja Nokia, aakkosjärjestyksessä.
Kun ymmärtää Windows Phonen markkinatilanteen, ymmärtää, kenen hyödyksi Elop tuhosi Nokian silloisten tuotteiden markkinat ja yhtiön maineen rinnastuksella palavaan öljynporauslauttaan. Siilasmaa, Ollila tai muutkaan Elopin palkkaamisesta vastuulliset ja Elopin päätöksiä tukeneet eivät tietenkään koskaan tule myöntämään, että Elopin motiivi olisi ollut Microsoftin etu ja Nokian tappio. Mutta niin Elop vain toimi, Microsoftin eduksi ja Nokian tappioksi. Siltä se näytti ja sitä se oli ja on.
Sen jälkeen, mitä Elop Nokiassa teki, Elopille kuuluisi vahingonkorvaus eikä palkkio. Ei ole osakkeenomistajien etu, että Elopin aikana markkinaosuus kuihtuu ja osakkeen arvo laskee puoleen. Jos Elop sytyttää öljynporauslautan tuleen, sammuttaa palon ja myy hylyn romuna Microsoftille, Elop ei ole palkittava sankari vaan pahis, jonka tuomiossa on ehkä otettavissa huomioon lieventäviä asianhaaroja.
Mutta Microsoftilta Elop on palkkionsa ansainnut, joten ei ole yllätys, että Microsoft palkkion myös maksaa. Palkkioasiassa ainoa epäonnistuminen oli se, että julkisuuteen kerrottu palkkion suuruus sai suomalaiset raivoihinsa, vaikka palkkio olikin alle puolet alan normaalista lähtöpalkkiotasosta. Elop olisi itse varmaan halunnut päästä 50 miljoonan miesten kerhoon, eikä halunnut pilata mainettaan sillä, että olisi operaation jälkeen siirtynyt Nokiasta kilpailijalle ilman palkkiota, kuten olisi kuulunut tapahtua. Mutta eiköhän Elop kuitenkin saa kaikessa hiljaisuudessa vielä hyvityksensä siitäkin, että suostui olemaan Nokialla muutaman vuoden miljoonia pienemmällä vuosipalkalla kuin mitä Microsoft ennen Nokia-visiittiä Elopille maksoi.
Avioero on asia, joka ei kuulu Nokian osakkeenomistajille. Se, että Elop ottaa asian esille, kertonee Elopista ja hänen motiiveistaan ehkä kaikkein eniten. Tällainen mieskö olisi muka tullut korjaamaan Nokian aiempia virheitä ja palauttamaan Nokian markkinajohtajan asemaan.
Tuleva yhtiökokous on teatteria, jossa vallattomat pienomistajat pääsevät purkamaan kiukkuaan. Ainoa lohtu on, että Microsoftin Lumia-puhelimet jäävät tulevaisuudessakin marginaaliin. Ei niiden kilpailukyky parane siitä, että Microsoft omistaa ennen Nokian omistamat toiminnot. Jossain vaiheessa Elop kyllästyy Ballmerin kiukutteluun, sillä eihän aikuisten oikeasti ole Elopin vika, että Windows Phone on huono menestymään Applea ja Androidia vastaan. Ehkä Elop siinä vaiheessa keskittyy harrastuksiinsa, koska omaisuus riittää siihen paremmin kuin elinaika.
Piensijoittaja Virtanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti