Susikauhua kansalle

LOBBAUS Susien pannoituksella on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan "keskeinen merkitys susikannan runsauden seurannassa". Susien tieteelliset pannoitukset aloitettiin viime talvena. RKTL:n pantaprojektilla lienee haettu myös sopua metsästysjärjestöjen kanssa. RKTL ja metsästäjät ovat olleet eri mieltä siitä, paljonko susia on, ja miten ne käyttäytyvät.

Nyt nähdään jo, miten ihmiset käyttäytyvät, kun tarjolla on reaaliaikaista tietoa villieläimen kulkemisesta harvaan asutun Suomen salomailla.

Savossa seurataan suurenakin spektaakkelina sitä, kuinka pantasusi Nila on milloin Kangasniemellä, Hirvensalmella, Mäntyharjussa ja Mikkelissä. Nilan elämän kardinaalimunaus oli kulkea yöllä Pieksämäellä pimeässä metsässä samaa polkua kuin metsästäjän joksikin aikaa sinne yksin jättämä koira. Kuten satukirjoissakin, susi oli iso ja paha, ja söi nälkäänsä koiran. Ja kuten biologian kirjoissa kerrotaan, tämä on petoeläimelle normaalia käyttäytymistä.

Nila sai kuitenkin pienen käytösrangaistuksen: poliisi antoi paikallisille metsästäjille luvan karkottaa susi Pieksämäeltä. Karkotus ei oikein onnistunut, kun susi lähti omin päin. (Sekin lukee biologian kirjoissa, että susi vaeltaa jatkuvasti pitkiä matkoja.)

Nyt paha Nila on loputtomassa seurannassa, ja jokaisen herkkämielisen kansalaisen on kauhistuttava, kun lehdessä kerrotaan, että Kohu-Nila on tullut omaan pitäjään. Kauankohan menee, kun lausutaan ensimmäiset vaatimukset pelkoa kylvävän mediasuden lopettamiseen?

Sisar H. V.